Kasvattajakurssi, check

Rasti seinään: kasvattajakurssi paketissa. Mietteissä se on ollut jo pidemmän aikaa, mutta joko ei ole mahtunut mukaan enää silloin kun itselle sopisi tai sitten ei vaan ole käynyt. Vihdoin sattui molemmat osatekijät kohdalleen, joten viikonloppu on istuttu hyvinkin tiukkaan Rantapuiston auditoriossa. Etukäteen lueskelemani kommentit oli aika mollisävytteisiä, jossa jengi piti koko kurssia ajan- ja rahanhukkana, kun "tietävät jo kaiken" ja huvittavinta ehkäpä se, että kun joku erehtyi kyselemään minkälainen on kurssin lopputentti, niin isona rintamana vastaukset oli luokkaa "Jos tuollaista pitää kysyä, niin parempi jättää kasvattamatta" ja "No ei se yksi kurssi kasvattajaksi tee!" unohtaen täysin vastata itse kysymykseen.

Tämähän on siispä nähtävä ihan itse, joten paikan päälle siispä reppu täynnä eväitä ja termarimukissa kahvia! Etukäteen olin tulostanut materiaalin nipuksi, johon oli hyvä tehdä muistiinpanoja samalla. Monella näytti olevan läppärit yms. mukana, mutta printtaaminen saa täältä ainakin tuplapeukun. Minähän en ehtinyt matskuja lukea läpi ollenkaan ennen kurssia, kun elämässä meinasi olla aikamoisen hoppu aamusta iltaan, joten siinäkin suhteessa suuri apu oli printatusta matskusta, jota pystyi käymään läpi luentojen kanssa samaan tahtiin. Järjestys oli erilainen ja kaikkea ei toki luennoilla käyty, mutta hyvin ehti lueskella loputkin breikeillä, kun muistiinpanoista näki mitä on vielä jäljellä.

Asiassa ei sinäänsä mitään kamalasti uutta, kun ihan pystymetsästä en kuitenkaan kurssille lähtenyt. Kuitenkin tässä on koiranjalostus ollut agendalla jo useamman vuoden, kun näitä Jalmarin pentukuvioita pyöritellyt ja sitä myöten asioista on tullut otettua selvää aikamoisen kautta rantain ja kursseja & koulutuksia käytynä vino pino. Kertaus on kuitenkin ihan oikeasti kaikille hyödyllistä ja jo se, että asiat tulee järjesteltyinä kokonaisuuksina. Vaikka enimmäkseen tuttua huttua, paljon myös uutta huomioitavaa pienemmissä asioissa ja yksityiskohdissa. Kouluttajat veti materiaalia varsin viihdyttävästi esimerkein höystettynä, sekä tässä isossa yli 100 hengen ryhmässä oli aika paljon kommentointia ja kyselyä, joten pelkkää monologia ei viikonloppu ollut.

Parasta antia ehkäpä luennoitsijat. Täällä pk-seudulla lienee helpoin saada isompiakin nimiä vetämään kokonaisuuksia, joka tekee jo 60e ihan perustelluksi kustannukseksi. Kirsi Sainio oli lauantaina puhumassa luonteesta, rakenteesta ja niiden merkityksestä jalostuksesta. FCI:n tieteellisen toimikunnan pj, SKL:n hallituksen jäsen & JTT:n pj pystynee jotain pientä asiasta sanomaan. Mielenkiintoista oli kuulla, että 2019 on ilmeisesti tarkoitus FCI tasolla kokoontua pohtimaan lonkkalausuntojen yhdenmukaistamista ja toivottavasti kuvaustuloksen määritys tulee tapahtumaan tietokonevoimin jatkossa, jotta maiden väliset tulkitaerot saadaan poistumaan (vaikka ohjeet onkin nyt jo samat). Muutenkin hänen tyylinsä on aikamoisen suora, viihdyttävä ja se on aina mielenkiintoista kuunnella, kun ihmisellä on perusteltuja mielipiteitä.





Lyttykuonojen hengitysongelmiin tai aivojen mahtumisasiaan mielipiteet etenkin oli todella jyrkkiä, vieläkun näytelmäpuolikin alkaisi arvostaa koiria jotka voi ylellisesti esim. hengittää. Rakenteesta Kirsi tiivisti "paska periyttää paskaa", siitäpä sitä pohdittavaksi :D Jalostuksessa pitäisi kunnioittaa koiran käyttötarkoitusta ja tyyppiä, eikä lähteä sooloilemaan omien tai vallallaan olevien trendien mukana. Tämähän on shelteissäkin jokseenkin ongelma, kun lähdetään överiksi suuntaan jos toiseen. Jenkkivillitys on Suomessa aika isollaan ja sinäänsä minulla ei jenkkejä vastaan ole mitään, omanikin ovat Natia lukuunottamatta miksereitä, mutta kyllä minua se megamuhkun ihailu ihmetyttää. Sheltin ei kuitenkaan pidä olla mikään nallekarhu, vaan kettumaisen viehkeä. Esimerkkinä tästä oli paikan päällä mastiffimainen tanskandoggi, joka on ilmeisen kuumaa kamaa nyt Euroopassa - tyyppi kun häviää, niin sen palauttaminen onkin jäätävn iso urakka vs. rotukohtaiset piirteet.


Sainio oli aivan onnessaan tästä Dogs In Motion kirjasta

Sunnuntaina lauteilla oli sitten Riitta Liimatainen, joka sattui olemaan luonnekuvaajana 2013 järkkäämässämme shelttien mh-kuvauksessa. Riitallahan on monta hattua, päätyönään kuitenkin vetää tuota Opaskoirakoulua. Aiheena oli genetiikka ja perinnöllisyys jalostuksen näkökulmasta ja paljon riitti taas hyviä esimerkkejä lihaksi luiden päälle. Sitä on kuitenkin aitiopaikalla kertomaan toisenlaista näkökulmaa näyttelyjalostuksen toiselta laidalta, kun jalostusvalinnat tehdään luonne ja käyttöominaisuudet (sis. rakenne ja toiminnallisuus) edellä ulkomuodon sijaan. Aika paljon alleviivattiin geneettisen monimuotoisuuden tärkeyttä (matadorjalostuksen vaaroja), pelon & aggressiivisuuden periytymistä (tulisi jättää pois jalostuksesta) ja pentujen sosialistamisen tärkeyttä syntymästä alkaen, kun loppuun jäi vielä aikaa käydä läpi pennun kehitystä.

Niin ja lopuksi se testi. Se näytti jengiä tosiaan jännittävän, mutta ihan suotta. Näköjään riitti, että oli kuunnellut ja samalla käynyt materiaalin läpi, kysymykset olivat hyvin yleisluontoisia monivalintoja. Minä käytin 20 kysymykseen vastaamiseen alle 10min ja poistuin ensimmäisten joukossa, joku huolimattomuushassi mahtui näköjään vastausten joukkoon, mutta ei tehnyt vaikeaa ykköslukemalta heittää rastit ruutuun ja heittämällä läpi. Kysymykset olivat siis luokkaa miten pennut valitaan mihinkin koteihin, milloin pentueilmoitus viimestään toimitettava, milloin pennut & emä madotetaan ekan kerran, milloin pentue voidaan poistaa SKL rekisteristä ja jokaisessa neljä vastausvaihtoehtoa. Lopussa oli myös koiran rakenteen tunnistamista kuvasta neljän vastauksen verran. Helppoja, mutta joukossa myös sellaisia, joihin materiaalin lukeminen auttaa virkistämään muistia. En olisi ihan lonkalta osannut heittää pentueilmoituksen takarajaa, jos en olisi matskua silmäillyt, kun en ole yhtään pentuetta kasvattanutkaan.

Vaikka kurssi ei ketään kasvattajaksi teekään, on se ihan hyvä tietopaketti asioiden kertaamisesta. Paikalla näytti olevan tosi nuoria vanhempien kennelnimeen lisättäväksi hakevista ihan eläkeläisiin ja kasvattamisesta vähemmän tietävistä jo konkareihin, jotka olivat tulleet vaan kertailemaan asioita. Besserwisserin tai muuten vaan kaikesta kaiken tietävän asenne kannattaa jättää kotiin ja mennä sinne avoimin mielin höristelemään korvia niille asioille, joita ei jo tiennyt tai johon esitetään vaihtoehtoisia näkökulmia. Asiantuntijoilta kannattaa poimia mitä he pitävät tärkeinä tai olennaisena. Ylipäätään jos itse asia on helppoa, ajan voi käyttää siihen, että pohtii omaa suhtautumistaan niihin. Minusta ainakin viikonloppu vierähti tosi nopeasti ja kaikkea uutta infoa on taas lapioitu hattuun!