Javanas

Lauantai-illan huumaa

2012-01-21T12:32:00.000-08:00

Managerin rankka päivä...

Masun raavintaa, kiitti!

Ensiksi, pahoittelut kameralaadusta. Mut näin hurjaa menoa siis meillä tähän lauantai-iltaan. Manageri on jälleen työpäivänsä päätteeksi ihan poikki ja urheilijanuorukainenkin on ladannut akkujansa hyvin tiiviissä sijainnissa mun reiteen nähden. Ja omistaja ottaa nyt ihan LUVAn kanssa siideriä. Tosin huomenna pitää seiskaksi mennä jo kisoihin töihin, mutta onhan sinne vielä muutamia tunteja hyvinkin aikaa...

Tänään oli siis vähn yllättäen Javan kakkosluokan kisadebyytin paikka, kun ko. kisoihin oli jo ykkösiin ilmoittauduttu ja sitten viime viikonloppuna tuli passitus kakkosiin. Sinäänsä toki mahtavuutta, että startit olivat vasta myöhään iltapäivällä, joten ehti oikein hyvin aamusella lämmitellä kolaamalla lunta ja lunta ja lunta ja lunta.... :) Mut jotenkin oli jotenkin megajumipäivä jo ihan ensi silmänräpäyksistä ja tilanne ei siitä mihinkään muuttunut päivän edetessäkään. Kisoihinkin lähettiin vähän, jos nyt on ihan pakko meiningillä, kun onneksi ovat miltei naapurissa. Superrankkaduuniviikko näköjään tekee tehtävänsä.

Ekalla radalla koira oli hyvä, mutta varmuuden vuoksi sitten itse jotain räpelsin tokavikalla esteellä, jonka takaaleikkauksessa tuli rima alas. Tokalle radalle oli sitten tuttu fiilis lähteä, kun tietää, et koira kyllä hanskais, jos lopettais vaan sen häiriköinnin. No, sieltä sitten varmistellen ja himmaillen nolla, joka riitti 2. sijaan ja LUVAan. Pitkiä kaarteita, hidas ohjaaja, kontaktien seisotukset, miltei putkeen karannut koira myöhästyneen vekkausyrityksen takia. Että saishan noita sekuntteja pois, jos tartteis. Se on tietty ihan hyvä uutinen, mut koiraan on pakko olla tyytyväinen tämänkin päivän esityksen jälkeen. Mieletöntä, että se jaksaa tsemppaa ja tehdä parhaansa, vaikka ohjaaja vetääkin siipi maassa.

Johan oli taas pientä hässäkkää näissäkin kisoissa. Meidät oli merkattu seinällä oleviin lähtölistoihin starttaamaan ekana, mutta sitten tuomarinsihteerillä olikin jotkut eri listat, jossa Javaa ei ollut ollenkaan. Niimpä siinä sitten piti ihmetellä, että missähän vaiheessa se meidän vuoro sitten onkaan ja selvityksten jälkeen ekalla kerralla startattiin sitten vaan tungettuna johonkin väliin. Toiseen starttiin sitten varmistin etukäteen, et jos viittisitten jo arpoa ennen luokanalkua meidän lähtöpaikan, ni olis kiva. Ekana siis vedetiin sitten toi toka baana. Mut kaikki tollain hässäkkä on vähän hanurista, kun on käsityksessä, että startataan ekana ja sitten sitä lähtee rataantutustumisesta pari minuuttia aikaisemmin, jotta ehtii kaikessa rauhassa hakee koiran ja vielä vähän temputella ennen rataa ja sit sitä seistäänkin moilasena ihmettelemässä :D

Semmottiis. Herra J jää nyt kisatauolle, kun omistajilla pukkaa lomareissua ja sen sellaista tylsää. Se on sitten varmaan maaliskuuta, kun seuraavan kerran startataan aksan merkeissä ja toivottavasti jo aimoannosten kohti kesää :)

Tuplanolla

2012-01-15T12:04:00.000-08:00

Sellainen kisapäivä meillä tänään Porvoossa, ei hassumpaa siis. Radat oli jo rataantutustumisessa oikeesti sen oloiset, et kerrankin ykkösten radat ykkösten kisoissa, kun viime aikoina tässä on nähnyt aikamoisen valikoiman aikalailla epä-ykkösten ratoja vaikeusasteensa ja ansaesteidensä takia. Heidi Viitaniemi oli kuitenkin Porvosteriin viritellyt kivat, selkeät radat, joilla pärjäsi ihan perusohjauksella oikein buenosti.

Osattiin me näköjään silti vähän draamaa saada aikaiseksi, ekalla radalla omistaja ja tokalla koira. Match made in heaven siis selkeästi. Meinasin itse kolata nurin persjätön päätteeksi yhden hyppysiivekkeen ja sen myötä ohjausliikkeet olivat aika... kröhöm... kolmiulotteisia, mutta onneksi koiralla pysyi tatsi hommaan, vaikka välillä kaksijalkainen jotain sätkyilee siellä kesken radan. Tokalla radalla Java sitten kompatuiliukastui kepin viimeisessä välissä ja pannutti nurin. Huoh. Ilmeisesti tuli vaan niin törkeän kiire taas, että neliveto ruopi tyhjää ja siitä hyvästä sitten tuollainen härskihkö keppihässäkkä. Lopputuloksena siis näistäkin välittämättä:

A kisa tulos -12,28 LUVA, sij. 2, B kisa tulos -13,04, SERT, sij. 1.

Tavoitteemme Brunbergin pusuista siis täyttyi aikalailla hyvin. Java ilmeisesti päätti, että kun sinne asti lähdetään, ni haetaan sitten herkkkuja kaksi laatikkoa. Hyvin ajateltu karvanaamalta. Ja kyllä oli taas pieni musta manageri onnellinen, kun kouratolkulla pihvitikkuja tuotu talouteen. Senkin suhteen oli kyllä mahtavat skabat, kun meillä oli siellä tuplabileet. Myös treenikaverit Sari & Ramses nappasivat puuttuvan nollansa ja siirtyivät sitä myöten seuraksi kakkosten ihmeelliseen maailmaan, joten sitäkin hienompi päivä! Ja mainittakoon vielä sekin, että hallilta lompsuteltiin suorinta tietä Porvoon keskustaan skumpalle, koska ne oli nyt ihan oikeesti sitä LUVAllista skumppaa, vaikka autolla oltiinkin liikkeellä :D

Sertikäs <3

Siis hetkinen, mitä toi valkoinen tavara tuolla ulkona on?

2012-01-12T11:06:00.001-08:00

Tai siis oli. Lumi tuli ja meni ja sillälailla. Mutta olihan se ihan kivaa niin kauan kuin sitä kesti. Tässä todistusaineistoa viime sunnuntailta, kun joku saattaisi jopa erehtyä luulemaan, että kyseessä on tammikuinen kiva pikkupakkaskeli. Mukana kekkereissä siis mun duo ja Helin shelttidaamit Cindy + Bea + uusin tulokas malivauva-Kick.

Canis Lupus

Nipa

Leidit landella

No onko vähän komea

Java vs. mali 14 vk

Kuka vikana lelulla, ni on... hmm... vääränrotuinen ;)

Kick vei lelun ja tietää, et siitä ei hyvä heilu ;)

J <3

Bea ja Cindy ottavat lelusta mittaa

Shelttikvartetti tyhmien teossa

Kevyt lumikuorrute, silvuplee!

Löytö

:D -hymiö on action!

Kröhöm. Siinä sitä sivistynyttä vanhempaa sukupolvea ;)

Neiti Pesonen ja Herra Jalmari. Javan suuri rakkaus tämä erittäin urheilullinen daami, jolla on upeat reidet.

Ulkoharrastuksien lisäksi ollaan sitten käyty myös hallilla - uimahallilla. Koikkuset on käyneet kerran aiemmin Hyvinkäällä polskimassa ja nyt sitten repäistiin ensin Helin lauman kanssa testisessio Helsingin koirakylpylään ja myöhemmin samalla viikolla sitten vielä Hyvinkäälle uudemman kerran. Hyvin uitettua koiraa siis ja oli ilo nähdä, että jälkimmäisellä kerralla jopa mun "pili-kastuu-yyyyyh" Herra J pisti myös polskuttaen ihan vaan käskyttämällä altaan laidalta "menemene". Ei se niin kamalaa sitten näköjään ollutkaan :) Mä en itseasiassa tiedä mitä karmeuksia toi juutuubi teki tolle filmille, kun laatu ei ollut noi surkea sinne videoo tunkiessa, mut enivei...

Ollaan me joo aksaakin treenailtu ja vuoden ekat kisat korkataan tuossa tulevana viikonloppuna Porvoossa. Turhan tiukkaa pipoa ei oteta sinnekään mukaan, vaan kunhan ny vedetään tuhatta ja sataa niinku tapana on ollut :) Jos saadaan Brunbergin suukot kahvin kanssa Javan tarjoamana, niin siinähän sitä jo yllinkyllin kivaa yhteen päivään.

Citius, Altius, Fortius

2012-01-02T14:59:00.000-08:00

Oumai. Sinne meni 2011 niin, että heilahti. Jännä vuosi kaikenkaikkiaan ollut, kun samalla mekin paketoitiin ensimmäinen vuosi koiraharrastuksissa. Herra J kun sai kasvaa ihan kaikessa rauhassa isoksi pojaksi ja odoteltiin puolitoista vuotiaana otetut terveystarkit ennen, kuin ruvettiin treenaamaan ihan silleen aikuisten oikeesti (toki käytiin kerta viikkoon hallilla vähän jotain höntsäämässä). Tai oikeestihan me treenataan aina leikisti, koska turhan vakavasti sitä ei kannata kuitenkaan ottaa :)

Niimpä mulla ei nyt ole tähän hätään peilata menneen vuoden rajapyykkejä saavutuksiin, mutta eipä anneta sen haitata. Koira kun on ylittänyt sille ladatut odotukset jo moninkertaisesti, joten en ehkä koekaan niin olennaisena pistää sitä tekemistä numeroiksi. Kun tuota pilkullista pentua kattelin pentulaatikolla, etsin saalisviettiä, taistelutahtoa, kiinnostusta tehdä ihmisen kanssa duunia, kontaktihakuisuutta, hyvää rakennetta (suorat etuosat kun ei ainakaan edistä pitkää, tervettä harrastuskoiran uraa). On ollut kiva nähdä, että nuo oli silloin paikallaan, eikä ne ole mihinkään kadonnut matkan varrella. Vieläkun kaksijalkainen pystyisi yhtä nousujohteiseen suorittamiseen, niin jestas sentään. Sitä siis odotellessa ja pitkään...

Lyhykäisyydessään vuoden 2011 kohokohtia:

Valinta Etelä-Suomen Shelttien hallitukseen: Mulle yhdistysmaailma on aiemmin ollut aika vierasta, joten oli ehkä hieman yllättävää saada tiedustelu kiinnostaako tulla ehdolle. Toimihenkilönä olenkin koittanut järkätä paljon koulutustoimintaa, nostattaa harrastusshelttiprofiilia koulutuksilla ym. Tämä siis jatkukoon myös tulevana vuotena, kun on vuosi kautta jäljellä. Ainakin ESS:n uusia kotisivuja olen tehnyt yötä myöten, koska mielestäni nettisivut on yhdistyksien ja yritysten käyntikortteja, eikä ei ole ihan sama miltä ne näyttää. Silvuplee siis www.etelasuomensheltit.net .

Javan ekat möllikisastartit: Tämä tavoite meillä oli asetettu kesäksi, että jos möllikisa kuntoon saisi talven-kevään aikana treenattua itsensä ja koiransa. No, siellähän me jo keväällä pyörittiin ja varsin mukavin tuloksin. Tärkeintä siinä oli huomata, että erilaiset kisapaikat, kisahässäkät ym. ei näköjään koiraan ja sen tekemisen vaikuttanut. Ku akilityä, nyt just heti mars!!!! Mahtava poika.

Javan ekat viralliset aksastartit: Tää nyt oli varovainen heitto, että jos sitä menneen vuoden aikana virallisiinkin ehtii, ni hienoa. Ja alkuun mulla oli vaan C-lisenssi, joka sitten suitsait sukkelaan upgreidattiin ja startattiin ihan yllättäen 3.9. Janakkalassa. Ja wauuu mitkä kisat, mikä meno ja fiilis ja kaikkea! Harmi, että kukan ei ollut niitä videoimassa, ku se oli vaan niin flow koko homma. Sieltä sitten tuli se bonari-LUVAkin. Tekemisen meininki on jatkunut myös muissakin starteissa loppuvuonna, vaikkei ehkä tuloslista ulkopuolisen silmään siltä aina vaikutakkaan. Mutta tottapuhuen, en koe, että meidän harrastukseen sillä on mitään lisäarvoa tuleeko nousu kakkosiin kolmessa vai kolmessakymmenessä vai kuudessakymmenessä startissa - me kisataan ihan vaan sen takia, että koirasta se on niin maailman parasta ja ohajajakin diggaa lajivalinnasta (ja koirastaan) ihan törkeänä :)

Agirotu 2011: Lentävät shetlantilaiset debytoi möllijoukkueen voimin helteisessä Lappeenrannassa ja sen päälle vielä Java pääsi vetämään Open Class -radan. Tätäkään ei saatu ketään videoimaan, kun kaikki oli jossain omia asioitaan hoitamassa, mutta fiilis jäi silti lähtemättömästi mieleen. Tehtiinkö 15vp ja sijoitus jotain kympin ja kahdenkympin välissä. Mut se oli vaan niin hienoa isoissa kisoissa tehdä yhdessä duunia Javan kanssa. Näistä jää se maku suuhun, että mehän pystytään tekemään itseasiassa ihan mitä vaan! Ja luonnollisesti koko viikonloppu oheistoimintoineen ollut erittäin timanttinen ;)

Natin RTK1: Mun pieni Natiainen <3 Se ei ole helppo koira, kun se vaatii kokoajan palkkaa ja kehua ja onnistumisia, jotta se viitsii yrittää (vrt. Java, joka sanoo, että perrrrrrkele, teen lujemmin ni hanskaaan :D). Ja me tehtiin hienointa yhteisduunia Janakkalassa, jossa Nati veti rallitellen naama näkkärillä ja vetäisi vielä kolmospaikan yli 30 koiran alokasluokasta (pisteet oli koko kolmikolla samat, mut meillä hitain aika töppöjalan kanssa :). Ja nykyään se on kovin onnelinen manageri, kun pääsee poikaansa koutsaamaan kisoihin.

Uusiin ihmisiin tutustuminen: Tän upean koiraharrastuksen myötä mulla on ollut hieno mahdollisuus tutustua uusiin ihmisiin niin rodun, yhdistystoiminnan kuin harrastustenkin parissa. Se on mahtavaa, joten turistaan taas, kun kentillä tavataan! Hauskaa on myös ollut miten meidät on blogin perustella tunnistettu, kun toi pilkukas mäyrä on varsin hyvä käyntikortti. Saa siis jatkossakin tulla moikkaamaan :)

Kaikenkaikkiaan siis hieno vuosi takana. Molemmat koirat ovat pysyneet täysin terveinä, muutettiin uuteen kämppään, vaihdettiin seuraa HSKH:oon, kun saatiin ryhmäpaikka erittäin kivasta ryhmästä. Nati on superrakas perheenjäsen, joka ottaa elämästään kaiken irti: sen mielestä parasta on pallonheitto, syöminen ja jossain pehmeässä pedissä nukkuminen. Ja Java, siitä on tullut kyllä aikamoinen sidekick. Se nyt vaan on se mun elämäni koira, kun sekin fiilistelee ihan sata lasissa aina, kun tehdään töitä.

Niimpä sen motto näyttääkin olevan "Citius, Altius, Fortius" - faster, higher, stronger. Ja sitä se kyllä toteuttaa aksakentillä ihan joka solullaan ja ihan joka kerta. Se ei vedä palkokasvia nenään mun mokailuista tai huonoista ohjauksista, vaan pomppii edessä "uudestaan uudestaan!". Se tekee niin älyttömällä vietillä aksaa, että se ei väsy eikä se myöskään traumatisoidu näköjään yhtään mistään. Ihan sama miten livetään puomilta, kun matkan pitää jatkua ja mielellään kovempaa, korkeammalle ja voimakkaammin.

Ja tähän teemaan me jatketaan myös tulevana vuonna. Mä en kuitenkaan osaa kertoa numeroilla ja prosenteilla miten tuo toteutetaan käytännössä, joten tyydytään isompiin linjoihin. Kakkosiin nousu tod.näk. tapahtuu tulevana vuonna, kun se nyt on ihan hiuskarvasta kiinni jo nyt - mutta milloin se sitten tapahtuu, niin aika sama. Tai montako starttia siihen tarvitaan. Jos mennään tällä meiningillä ja sykkeellä, ni mulle sopii ykköset vaikka loppuelämäksi. Kunhan on kivaa :) Valioksi asti tuolla koiralla on lahjoja, mutta kassellaan mitä tulevat vuodet tuon raketin kanssa tuo tullessaan, kun alkaa ikää ja osaamista karttua.

Tokoa. Hmm. Tokokärpäsen purema vaivaa ja esteenä siinä on nyt treeniryhmän puute. Seuran omat treenit kun on näköjään perjantaisin ja se menee sitten usein agilityn ja muiden reissujen kanssa päällekäin. Mutta 5.5. taitaa olla seuran virallinen tokokoe ja jos vire pysyy samana ja paikkamakuuseen tulee varmuus myös häirittynä, meidät saatetaan siellä hyvinkin nähdä. Teknisestihän tuo kyllä osaa, mutta enemmän se on se tekemisen ilme ja vire mikä ratkaisee. Kun koiralla on kivaa koko tokokokeen läpi, se on valmis skaboihin.

Terveenä meinattiin kanssa pysyä koko sakki. Ja jotta siinä kanssa pysytään, niin koirat syövät tulevanakin vuonna paljon raakaruokaa, josta lihakset saa laadukasta rakennusainetta. Siihen päälle sitten paljon metsälenkkiä, hieronnat ja fyssarit, niin resepti toivottavasti toimii jatkossakin. Ja tietty paljon rakkautta <3

Joulutervehdys :)

2011-12-22T04:33:00.001-08:00

Hakusana-analyysi 2011

2011-12-19T03:12:00.000-08:00

Mun on nyt ihan pakko ottaa käsittelyyn tuo iloinen hakusanaviidakko, joilla ihmiset ovat googlettimesta tähän blogiin eksyneet. Suurin osa on luonnollisesti mun, koirien ja blogin nimiä sekä aksatermejä tai muuten vaan kisoihin ja koiriin liittyviä eri formaateissa, mutta sitten on niitä helmiä, joita en ihan ymmärrä. Koitetaan siis parhaamme.

läski karvakas nainen: Apua, ei kai me koirien kanssa jo näin paljon muistuteta toisiamme :D

8vk ajokielto: Koirilla on kyllä ihan pysyvä ajokielto. Nipaa ei päästetä rattiin, koska soon niin höhlä, et osais ajaa vaan nakkitehtaanmyymälään ja Java kuskailisi sporttisia shelttidaameja katselemaan agikisoja kuun loisteessa harvase viikko. Missäs välissä minä sitten ajaisin niin.

kiitosnam: Voiko tähän olla mitään lisättävää? Kiitosnam, over and out.

aina ei mee niinku strömsöössä: Aikamoinen kaikkitietävä toi google. Meillähän siis oikeesti menee aina niinku Strömsöössä, mitä nyt joskus tulee vähän ylimääräisiä tekijöitä kuvioihin...

koira rotevoituu: Jännä juttu, että tällä on tultu tähän blogiin, jossa koira ei nimenomaan rotevoidu. Ehkä vuoden, kahden kolmen päästä jo jotain nähtävää? Sitä ennen siitä sopii vaan puhua konditionaalisissa.

miten isot sheltit pärjää näyttelyissä: Hyvin, huonosti tai hyvin huonosti. Näin niinku lyhyesti ja ytimekkäästi :D Ja tätähän ei sitten tiedä kuin näyttelypaikalla. Voi olla, että tuomari saa ihottuman ja paiseita, kun näkeekin 40cm hipovan sheltin, jolla on vielä iloinen häntä, vaikka kuinka olis kivasti rakentunut ja luonnekin ihan jees. Ja toiset tuomarit sitten vaan tyytyy toteamaan, että koon ylärajoilla mennään ja keskittyy ehkä sitten kokonaisuuteen sitten enempi.

mäyrän raadot: Joku on nyt erehtynyt. Kyllä ne ihan shelttejä on. Kai.

miten näytän saa takaisin oikein kun se on kääntynyt? Pitäisi ehkä käydä hierojalla, jos niskat on noin pahasti jumissa?

pitkä häntä satu: Javan pitkää häntää on useasti kiitelty näytelmissä, mutta nyt mua alkoi hämäämään, että tarkoitettiinkohan sillä sittenkin omistajaa?

päästä jalmari koneelle.com: Ehkä oma suosikki. Java, tänään ei katsella shelttityttöjen kuvia netistä, piste.

Videopostaus

2011-12-17T13:37:00.000-08:00

Porvoon kisat marraskuussa, 1. sija (5 vp, aika: -12.17)

Illan vapaatreenit. Ja voi elämän kevät kuinka voi koiralla sydän sykähdellä agilitylle, toisella oli niiiiiiiin kivaa <3

Talvikoomaus

2011-12-09T11:02:00.000-08:00

Nyt soon sitten virallisesti alkanut. Mun henkinen talviuni näköjään :D Mulle ei ihan oikeasti sovi tälläin pimeässä kököttäminen alkuunsakkaan, joten olen katsonut parhaaksi skarppailla vasta sitten päivän pituuden hipoessa kahtatoista tuntia. Sitä ennen, lupaan ja vannon blogissakin tarjoilla vaan puolivaloilla tuotettua tavaraa.

Ja sit mulla on vähän sellainen työ, joka häiriköi ihan surutta mun harrastuksia. Niimpä tässä on jotenkin vaan räpiköity arkea ja siinä sivussa toisella jalalla vähän hauvoja treenattu. Joulukuussa meillä ei olekaan ohjattua äksöniä aksan parissa, mutta jottei vallan sammaloiduttaisi, niin silti on vapaatreeniä Hakkilaan ja perinteikäs Sporttikoirahallin lauantaivuorokin vielä. Ja vuoden kääntyessä kakkosnumeron puolelle pärähtääkin vauhtiin vapaatreenien päälle 1,5h hallitreenit viidellä koirakolla seuran upouudessa hallissa ja satunnaisia tuurauksia sitten ESS:n aksakurssilla (ja sit helmikuussa karkaan valohoitoon kauaspois ja sen jälkeen valssikin tarkottaa mulle vaan tanssilajiketta ;).

Otetaan nyt sitten joulukuu ihan luvan kanssa löysin rantein. Luntakin saatiin sitten vihdoin tänne kehä kolmoselle ja siitähän toi manakeri on ollut ihan tohkeissaan. Kiva lenkkeillä sen kanssa, ku se on jokaikinen lenkki vähintään viis kertaa katollaan kierimässä lumessa. Ja jos ei olla horisontaalisesti väärinpäin, se kolaa lunta nokallaan ja vetelee hajuja kärsäänsä ihan koko rahalla. Musti on vähän pöhkö.

Loppuvuodesta meillä on myöskin ollut kisataukoa, joka alkuun aiheuttaa jonkinasteisia vieroitusoireita (kun onhan se ny ihan törkeeeeeeen kivaa, vaikkei aina ihan great success ookkaan ;), mutta asiaa pohdittuani muutamana viikonloppuaamuna, kun on saanut nukkua oikeesti ysiin-kymmeneen - siihenkin vois tottua ;) Toki pitänyt sitten kalenterinsa täyttää muunlaisilla aktiviteeteilla aamusta iltaan, mutta on se vaan niin paljon inhimillisempää startata oma koneisto sitten kun ulkonakin näkee mihin kävelee. Jonninverran kyselty missä startataan seuraavaksi, mutta ko en tiiiiä. Tai siis vetkuttelen tässä nyt mahd. pitkään, että näkee mihin noi pakkaset kehittyy, kun en mä oikeesti millään megapakkasilla lähde yhteenkään kylmään maneesiin kukonlaulun aikaan. Johan siellä jäätyy ajatuksetkin ja koirakin ihan kohmeessa. Javalta ei tätä kysytä, ku se vaikka ajais mun puolesta kisapaikalle, jos ylettäis polkimille ja rattiin samaan aikaan :D

Messarissa tuli käytyä turisteilemassa jopa molempina päivinä, kun taivaankappaleet olivat varsin myötämielisessä asennossa. Kotonta meni 20min siihen, ku auto oli parkissa ja jalat messarin sisäänkäynnillä. Hau naissss! Ja ystävällisesti tuttavallisesti pääsin Saijan ansiosta ihan ilmaiseksi siitä ovesta sisään, niin mikäpäs siinä sitten hauvoja ihaillessa. Pääsee niistä rahoista eroon siellä kojujenkin puolella, huomasin ;) Lauantaina oli päheetä nähdä EVL-tokoa ja sunnuntaina ehti sitten jopa shelttejäkin ihailemaan lähestulkoon kaikki. Kameraa en jaksanut roudaa messissä, kun iski laiskotus ja ihan hyvä näin - ei mitään kuvaajan top10 mestoja nämä shelttikehät sijainniltaan, valoltaan ja varustuksiltaan kumpanakaan päivänä. Joutuu vaan suotta käymään itsensä kanssa keskustelua julkaistakko niitä huonoja kuvia vai ei. Ku tietää, että monet omistajat tekee onnelliseksi ne huonommatkin otokset, mutta mä en haluis mitään sekundaa omalla nimellä julkaista.

Itsepäisyyspäiväksi oli koirille kivaa tiedossa ihan koko rahalla, kun työpäivän päätteeksi lastattiin auto koirilla, hyvällä ruualla ja juomilla ja kipaistiin Tammisaareen. Sen lisäksi, että siellä on Natille palloja (Wilson -merkkisiä luonnollisesti :D) enemmän kuin pieni koira osaa laskea, Javan iloksi paikalla oli kolme hehkeää daamia: bc-dallumix Kerttu ja Kertun kauhukakarat whippetmixit Luru + Varpu. Ja kyllä taas pientä paimenta vietiin kuin litran mittaa. Kertulla oli juoksut pistetty pakettiin pari viikkoa sitten, joten luonnollisesti Java silti tomerana nuorena miehenä pisti parastaan ja muisti röyhistellä noita olemattomia rintakarvojaan ja töpötti toisen ympärillä ihan haltioituneena. Sen mielestä whippetin sijaan hän olisi voinut osallistua enemmän tuon paimenpuolen jalostukseen ;)

Koko kvintetti yhdessä kuvassa ja ilman photaria! (Nati, Java, Varpu, Kerttu ja Luru)

Iloinen perhefoto

Luru ja Java. Voikun se näyttää niin pieneltä :))

Nipa ja Wilsonit

Hauvoilla oli kyllä niin siistiä. Oli lääniä missä juosta, kavereita kenen kanssa hengaa, aina joku heittämässä palloa ja yöksi pääsi vielä mamman viekkuun lataamaan akkuja. Mitä muuta voi pienet koiraeläimet ylimääräiseltä vapaapäivältä toivoa? Nojoo, tähän Nipa sanois, et enempi ruokaa, mut sillä nyt on muutenkin aina nälkä :D

Jos joku on rankkaa, ni managerointi

2011-11-20T06:41:00.000-08:00

Nippertonhan on meillä viimeisen päälle validoitu, managerointitutkinnon suorittanut poikansa virallinen koutsaaja. Ja mä en voi sille mitään, että on naurussa pitelemistä, kun rouva Pikkumusta kotiutuu kisareissulta tsemppaamasta jälkikasvuaan, toinen on niiin poikki. Aivan totaalinen väsy iskee, kun hommia joutuu tekemään ihan kokoajan. Java kantaa vielä leluja ja koittaa kertoa, ettei kolme starttia tunnu missään, mutta Nati luovuttaa hyvin pian ja matkaa untenmaille duunipäivänsä päätteeksi.

Sen lisäksi, että Nipi on kovin taitava manakeri ja kulinaristi, hää on myös lanseerannut syksyn kuumimman laihdutuskurssin. Ja sen nimi on heijastinliivi. Natilla jostain syystä kaikki karvat kasvaa ihan suoraan ulospäin ja se saa tuon eläimen näyttämään todella tankilta. Monet onkin hämmästellyt, että onkos se vähän muodokas, mutta ihan oikeesti - ei se ole pläski :) Toki hintsusti vähemmän voisi olla, mutta heijastinliividietin myötä totuus paljastuu:

Siltähän häviää 15cm halkaisijasta - miten tää sama saadaan toimimaan muhun :D

Ja sama toiseen suuntaan :)

Sellaista. Harmi, että mulle ei mahdu toi heijastinliivi, kun näyttäis olevan kohtuullisen tehokas ;) Noin muuten mennyt viikko onkin ollut koirille erittäin mieluisa, kun Kaius oli ensin saikulla ja sitten tupsahtikin Mikkelin delegaatio kylään, joten tylsää ei ole päässyt tulemaan. Lunakin pääsi pitkästä aikaa moikkaamaan kavereita ja asiaa tuntui olevan. Uliuliuluuuuuuviuuuuuwufhauuuuuuuu! En tajunnut, mutta toivottavasti nelijalkaiset ymmärsivät toisiaan paremmin.

Treenirintamalla ei mitään spektaakkelimaista tänä(kään) viikkona. Maanantaina päätettiin ulkokausitreenit ryhmän sisäisiin epiksiin, joihin oli valikoitunut Porvoon kisoista kakkosten agirata. Harmillisesti Jalmarille hylly hiuksenhienosti huonosta ohjauksesta välistävetoon ajautuminen, kun olisi takaakiertona menty, mutta muuten superhienosti virheittä päästiin ulkokausi pistämään pakettiin. Perjantaina helppoa ratapätkää, johon kuitenkin koitin tehdä niitä vaikeampia tai epäloogisempia ohjauksia harjoituksen vuoksi. Jalmari oli kyllä hieno ja jaksoi tehdä töitä, vaikka hinkattiinkin jotain kohtia enemmänkin lailla. Lauantain vapaatreeneissä taas sitä kuuluisaa höntsäilyä; takaaleikkausta, muutamat kontaktit, parit keppikulmat, rengaskulmia.

Tästä sitten viikko kulminoitui sunnuntain kisoihin, jotka meidän osalta taitavat nyt tosiaan olla ne vuoden viimeiset. Aamuherätyksiin olen ihan vallan kypsiintynyt, kun viikolla saa herätä töihin epäinhimillisiin aikoihin jo kuitenkin ja sitten vielä viikonloppuna. Byääärrrggghhhhh. Mutta, aina se on yhtä kivaa, kun pääsee kisapaikalle asti. Tällä kertaa siis Kari Jalosen varsin -eh- mielenkiintoiset ykkösen radat noin niinku ykkösten skaboihin. Oli tulokset, saati sitten nollat todella kivenalla. Javalle jälleen turha riman tiputus heti kakkosesteelle, muuten supermageeta menoa ja tällä vitosella 2. sija.

Hyppäri oli nopealle koiralle tosi epäreilu, koska siinä vedettiin pitkää suoraa edestakaisin ja siihen päässä sitten jotain syheröä. Kun ei omat taidot ja vauhti vielä riitä ohjaamaan tuota eläintä, kun se tulee niin stanan lujaa jokaikinen kerta. Rataantutustumisessa kyllä ehdin miettimään upeat valssit sinne tänne, mutta todellisuudessa se onkin sitten keksittävä jotain muuta, kun koira menee jo :D Niinkuin joku onkin todennut, tuollaiset koiran ohjaaminen ykkösissä on kuin formulan ajaminen ilman ajokorttia. Lähtee niinq lapikkaasta.

Radalla keppikulma oli taas sen verran jännittävä ja joku aivopieru iski kesken radan ja jäi valsssi tekemättä, jonka takia sitten koiralle tosi epäreilu keppiohjaus. Korjailtiin siinä hässäkkä ja jatkettiin matkaa kunnes iski aivopieru numero 2 ja ohjasin koiran väärälle esteelle. Voi hyvän tähen sentään, kaikkea sitä :D Kaikesta huolimatta, paljon hyviä pätkiä ja hyvä fiilis ja koira oli taas ihan uskomattoman upea. Kunhan tässä koiran ja ohjaajan taidot + kokemus karttuu, ni me ollaan kuulkaas ihan pitelemättömiä ;)

Loppuun vielä kuva työlinjaisesta paimenkoirasta. Se nimittäin osallistuu mielellään myös verhonompeluun :D Ei siitä kamalasti kyllä apua ollut, mutta tärkeintä on luonnollisesti osallistua!

Akilitii-iiiiih!

2011-11-13T05:39:00.000-08:00

Sanoo Herra J. Tai ei se sano, se huutaa. Ollaan siis taas jälleen kerran hallilla hengailtu ja harrastettu sitä ykkösjuttua. Eipähän meidän elämään juuri muuta kyllä mahdukkaan, kun on kylmää, pimeetä, märkää ja yyyyh - missä kesä!? Käydään siis töissä, lenkillä ja treenaamassa. Siinä se viimeaikojen kalenterin kova kolmikko.

Maanantaina meillä ei ollutkaan ohjattuja, kun kaikki vetivät henkeä viime viikonlopun kisojen jälkeen (oumai, vapaailta, wuhuu ;D). Kävin kuitenkin Mösjöö Pilkukkaan kanssa Ojangossa vähä treenailemassa takaaleikkauksia, renkaan hakemista haastavista kulmista ja putkiohjauksen seuraamista. Oli niin superhyväfiuwis treenailla, ku ajoittain se koira toimi ku ihmisen mieli! Me vaan niinku mentiin ja tehtiin ja kaikki oli niin iisibiisi. Nää on näitä helmihetkiä tässä agilitymatkalla, kun en mä niinkään nauti siitä perillepääsemistä (nollat, luokkanousut ym. vaikka kivoja nekin varmasti on), mutta eniten sykähdyttää nää hyvät treenit tai kisaradat, kun homma toimii, vaikkei ihan täydellinen veto oliskaan.

Perjantaina Kali viihdytti meitä leijeröintiharjoituksilla, joissa ko. tekniikkaa sovellettiin yhdellä radalla kolmeen otteeseen. Ja Jalmarihan meni kuin vanha tekijä! Mun liikkeeseen ja rintamasuuntaan kun se lähtee hyvin mukaan, eikä paljoa haitannut, vaikka välissä olikin puomi-putki -rykelmää. Jopa keppien leijeröinti hypyn takaa onnistui jokaikinen kerta. Kiva huomata tässä vaiheessa, että meidän projekti "kepit on ekstrajeee!" on tuottanut tulosta (mähän opetin kepit vasta loppukesästä tekemällä lyhyitä vetoja useasti megapalkalla) ja se mielellään lähteekin keppejä tekemään, vaikka rakettivauhtia joutuu siinä säätämään pykälää alemmalle.

Vapaatreeneistä en ottanut taaskaan kovin suurta painetta, vaan ajattelin treeniä miettiä sitten hallilla vähän sen mukaan miten siellä esteet mahtaa olla. To do -listalla lähinnä putkikulmat ja backlap, jossa kaveri ei ois millään tahtonut yksissä treeneissä lähteä kauempaa siivekettä kiertämään, ku mamma on tosa. No, sieltä sai sitten hyvän kontaktitreenit kasailtua, takaaleikkauksia/-kiertoja, keppikulmia ja uuden opiskeluja sitten backlapia namitargetilla. Tällä kertaa vaikeuksia zero - jokaikinen kerta se lähti oikeeseen suuntaan, kun vaan itse maltoin olla ryysimättä edelle. Jei, hieno Jalmarsson!

Jälleen kerran sunnuntaiaamuna kello pärähti aivan way tooooo early, koska kisat ja jälleen kerran kävin itseni kanssa syvällistä keskustelua tämän harrastuksen mielekkyydestä. Siinä debatissa ei oikein päässyt mihikään lopputulokseen, kun sitä huomasi kuitennii nousevansa kahvinkeittoon... Tällä kertaa me saatiin reissuun mukaan myös kepo ensimmäistä kertaa ikinä, joten meilä olikin sitten kisapaikalla serviisi kunnossa sitten koko päivän :D Lähdettiin Porvooseen kokeilemaan miltä maneesi ja Viitasen radat tuntuu noin niinkuin yhteen ympättynä ja täytyy myöntää, että aika jees. Vaikka päivän tuloslitanja ehkä henkii itsessään jotain muuta, ni me ollaan kyllä itse suorituksiin toooooosi tyytyväinen.

Ekalta radalta jälleen kerran se turha femma, kun toisiks vika rima piti hauvelin tiputtaa. Jotenkin se hätäili sen takakoivillaan alas, mutta siitä huolimatta se oli ihan törkeeeeeen hienoa menoa! Tämä riitti sitten luokan voittoon, kun Java tuli ja lujaa. Etenemä jotain yli 4m/s ja siltä se tuntui sielläkin ohjatessa ;) Niimpä Jalmari hoiteli kotiintuomisia jokaiselle; kaksi jalkaisille Brunbergin suukkoja, Natille kassillisen herkkuja ja itselleen se pokkasi vielä ilmaisen startin. Ilmeisesti ajatteli varmistaa, että mamma kisaa sen kans jatkossakin ;) Toka rata hajosi sit muuten vaan, kun vesselillä kierrokset oli taas punaisella ja se poimi kaikki mahdolliset esteet mitä silmäkulmaan sattui. Saimpas sitten napattua hyllyn jälkeen vielä valuneen kontaktin jälkeen hauvan kainaloon ja radalta pois, joten tuli päivän opettavainenkin anti siinä samalla. Hyppäri oli meiltä hyppäriksi tosi mahtavaa menoa, kun itse olin siellä missä pitikin, enkä jäljessä jo heti ensi rykäisyillä :D Se meni kuitenkin valittevaksi hyllyksi tokavikalla esteellä, kepeillä, kun ensin sujahti kakkosväliin ja sit ajatteli vielä kertoa mammalle, että osaan mä nää molempiin suuntiin. Mutta nou hätä, korjattiin hässäkkä ja hauvalle isot palkat hienosta radasta!

Meillä on joka kisoissa hiuksen hienosti ne nollat karanneet, mutta ne tulee sitku on tullakseen :) Loppuun vielä muutama kuva parin viikon takaa, kun Jalmarin suurin fani ikinä (samanikäinen suloinen soopelipoika Kajo) taas pikkusen mielisteli tuota WNB-machoa jäähdyttelylenkillä. Siinä on ihan hyvä oppitunti kahdesta hyvin erilaisesti kehonkielestä :D

Putkiaivosimulaattori

2011-11-06T13:44:00.000-08:00

This week I have been mostly sick. Ja soon kuulkaas aikalailla hanuristosta. Etenkin ku ei oo ollu kipeenä oikeesti piiiiitkiin aikoihin, ni ei ois tarvinnu nyttenkään. Noh, muutama päivä piti olla sitten työpaikalta evakossa ja siitähän nuo karvakkaat vallan ilostuivat. Mähän olin siis jäänyt niiden kanssa leikkimään kotiin ihan koko päiväks! Ei mennyt pieniin sheltinkaaleihin millään jakeluun, että mamma on nyt ihan oikeasti raato, eikä sitä leikitytä. Javan mielestä oli ainakin tuplasti epistä, että maanatain treenitkin jäi tällä huonolla verukkeella väliin, eikä pieni poika ponteva päässyt sitten liitelemäänkään.

Onneksi loppuviikkoa kohden alkoi veto palautua osittain ja uskalsinkin sitten perjantaina mennä treeneihinkin. Ei välttis olis kyllä tarttenu. Voi elämä sentään. Se on ihan ku agilityvideo slowmotionilla :D Sen lisäksi, kun jalat ei liikkuneet, niin ei paljoa aktiviteettia näköjään tapahtunut hatun sisälläkään. Ihan sujuvasti siispä kutsuin keppejä, putkia ja pahimmillaan myös hyppyä renkaaksi ja tein parhaani sabotoidakseni Javan suoritusta. Ei mennyt kaveri lankaan, vaan oikeaoppisesti se luki sitten rintamasuuntaa ja päätteli siitä ihan itse mihin pitäisi mennä, kun apuja ei vaan kipparilta tule. No, nyt ainakin tiedän mieltä tuntuu olla mies, kun kokeilin tuota putkiaivosimulaattoria, jossa hädin tuskin tehtiin yhtä asiaa kerrallaan ;)

Lauantaina käytiin sitten Sporttikoirahallilla vielä vähän hiomassa muutamia yksittäisiä juttuja; rengasta, keppikulmia, pientä hyppypyöritystä ja putkien takaaleikkauksia. Treenien päätteksi lähdettiin KIrsin kanssa vielä tekemään pieni metsälenkki siinä Sporttiksen takamaastoissa ja törmättiinkin kummalliseen luontoihmeeseen. Luppakorvaiseen kettuun. No, se paljastuikin sitten vallattomaksi unkarinvizlaksi, joka oli lähtenyt ilmeisesti pihastaan jolkottelemaan vähän menoja katsomaan. Se olikin superkiltti ja superkiinnostunut noista shetlantilaisista, joten meidän ei sitten auttanut lähteä, kun samoilemaan koko laumalla hauvelin tulosuuntaan, kun muuten olisi itse päätynyt kotiinlähtiessä laumanpäälukumäärässä yhteen ylimääräiseen.

Löytyihän sieltä sitten koiraa etsivä kaksijalkainen ja jäätiin sitten turisemaan hetkiseksi. Tehtiin Vinski -koira kovin onnelliseksi, kun se pääsi temuamaan Javan kanssa. Kuulemma keväällä spk napannut selästä kiinni ja pelkää niin kuollakseen isoja koiria, mut haluais kuitenkin hauvoja moikata. Shetlantilaset eivät kumma kyllä menneet siihen järin pelottavaan kategoriaan ;) Ja Nipakin oli kovin onnellinen, kun setä heitteli sillekin keppiä.

Viikonlopun kruununa oli sitten HSKH:n kisat, josta ei jäänyt kovin paljoa tarinoitavaa jälkipolville. Aamuherätykset ei todellakaan oo mun juttu, etenkään viikonloppuisin, kun viikolla siitä saa nauttia ihan yllinkyllin. Ja se onkin ainut syy, minkä takia me sinne kakkosiin haluttaisiin; ei tarvi herää kukonlaulun aikaan! No, paikalle raahauduttiin ja voi elämänkevät sentään meidän 1. rata. Lähtöpaikka oli tehty TODELLA ahtaaksi, kun koiran joutui jättämään ihan kehänauhan viereen ja selän takana vilisee sitten muita koiria. Tein sen virheen, että laskin Herra Impulsiivisen hihnasta paria metriä liian aikaisin, joka sitten kostautui sillä, että kaverin piti käydä siinä joutessaan ampaisemassa kehänauhan toisella puolella. Tästä siis femma, kun se meni lähtölinjan yli siellä toisella puolella ja toinen siitä, että istutin sen uudestaan lähtöön ihan periaatteesta. Muuten rata sitten menikin ihan näytöstyyliin nollalla, mutta hieno juttu, että turattiin se sitten kympiksi jo ennen ensimmäistäkään estettä :D

Toiseen rataan kasailu ei sitten oikein onnistunut tämän jälkeen, kun piti sitä lähtöpaikkaa varmistella, enkä halunnut jättää Javaa sinne itekseen yhtään pidemmäksi aikaan kuin on pakko. Sittenhän se levisi jo nelosesteen takaaleikkaukseen ja sen jälkeen rytmi kadoksissa koko puuhasta, että räpellettiin johonkin 12. esteen paikkeilla, jossa väärinpäin hypätty estehässäkkä pisteenä i:in päälle. Siinäkin radassa toki hyviä elementtejä, mm. rengas ja kepit 180 asteen kulmassa ja renkaalle onnistunut jaakotus + keppeihin lähetys. Me tunnutaan joka kisoihin saavan yksi sellainen rata, jonka virhe harmittaa tuomariakin. Et hintsusti vielä hiomista, niin kyllähän ne sieltä sit tulee, ku on tullakseen. Mut talvella kylmällä ja pimeällä me ei kyllä herätä yksiinkää ykkösten kisoihin noin epäinhimillisiin aikoihin ;)

Loppuun voisin esitellä mun keskimääräistä hienomman remminaulakon. Kyllä siinä kelpaa eläinten hihnoja säilyttää:

Tanssii tuhtien kanssa

2011-11-02T05:54:00.000-07:00

Tässä siis meidän valssitreenit Timo Liuhdon tahtiin viime lauantailta. Koreografia paikoin ihan toimivaa, jopa yllätyksellistä ;)

Makeaa mahan täydeltä

2011-10-30T13:11:00.000-07:00

Pieni pilkullinen raketti (Kuva: Veli-Petri Perhonen)

Meidän elämään kuuluu vaan töitä ja treeniä. Tälläkin viikolla vaatimattomasti neljät treenit, yhdet epikset ja siihenkin mahtuu vielä kolmen päivän työmatka. Olen siis käytännössä asunut duunissa ja treenikentällä. No, ainakaan jälkimmäinen ei ole Jalmaria haitannut, päinvastoin. Huuto on aina ihan yhtä pinkeä, kun se näkee, että agilityä tiedossa ja toisaalta taas hieno huomata, että sillä riittää henkinen ja fyysinenkin kantti tälläisiin treenirykäyksiin.

Maanantain treenit meni hinsusti penkin alle, kun ohjelmistossa oli backlap ja sellaiseen paikkaan, johon mulle ei vaan menny jakeluun miksi se olis parempi kuin viskileikkaus/pakkovalssi/niistohässäkkä. Ja koirallekin oli vähän vaikeaa lähteä takaakierron jälkeen kiertämään estettä musta poispäin, vaan se mielummin kääntyi ympäri kutakuinkin kolikon päällä ja hyppäs takaisin, et mamma ei saa jättää :D No, onneksi ohjauksena tuo nyt on sellainen, että ilmankin pärjää, mutta eiköhän me aleta sitä vääntää ihan vaan vääntämisen riemusta vapaatreeneissä kohdalleen.

Kolme päivää sitten sulattelin asiaa työmatkalla Berliinissä ja koska koiratkin oli käytännössä olleet ihan hungingolla sen kolme päivää, oli tuleva treeniputki ihan kelpoinen ajatus. Perjantaina vedettiin siispä tuplat. Ensin Matti Levannon ratatreenit, jossa väännön alla kolmosten rata huhtikuun HAU:n kisoista. Ja siinä oli hämmästyneinä niin koiran ohjaaja kuin Mattikin, että mites se nyt noin hyvin meni :D J oli ihan törkeen hyvä! Vaikee keppikulma, tiukat käännökset, vaikeesti hahmotettava keinu ja nouuu hätä. Ainoostaan muurin takaakierrolla se meinasi kolistella palikoita, joten niitä pitää nyt systemaattisesti alkaa ottamaan, jotta se ei hätäilemällä ala lennättää muurinpalikoita.

Sielä me kirmattiin sitten ESS:n aksatreeneihin Hakkilaan. J jatkoi näppäriä otteitaan myös täällä ja sutaisi radan ihan kuin vettä vaan. Ehdittiin siinä sitten hinkkailla ohjausvaihtoehtoja molemmin puolin useampaan paikkaan ja ei näyttänyt mösjöön vauhtia hidastavan. Parasta oli ehkä saada myös pöytä radalle pitkästä aikaa, kun tällä on vähän taipumusta vetää ABS:t lukossa alas pöydältä, kun se ei vaan tajuu jarruttaa ajoissa. Mut niin parasta, kahdet onnistuneet treenit peräkkäin.

Ehdittiin käydä siinä välissä nopeasti kotonakin kääntymässä ennenkuin suunnattiin taas lauantaiaamupäivän vapaatreeneihin Sporttikoirahallille. Mietin kyllä lähtiessä, että on taas tosi paljon järkeä, mut ilmeisesti tähän harrastukseen ei sellainen ylellisyys vaan kuulu :D Hallilla olikin sitten Timo Liuhto kouluttamassa meitä edeltäviä ja meidän jälkeen tulleita, joten hän sitten kyseli josko me pystyttäis treenaamaan samaa rataa, niin hänen ei tartteis sitä uudelleenrakentaa. Timolla olikin sitten hauska valssitreeni siinä jo rakennettuna, joten miksipä ei. Lauralle tuli sitten mieleen vielä kysäistä olisiko Timo halukas vetämään myös meille treenit ja saatiinkin aika mukava tutustumistarjoushinta, johon lämmettiin samantein.

Niimpä vapaatreeneistä tulikin Timon valssitreeni ja tehtiin sitten hommia ihan tosissaan. Ja jälleen sain ihastella ihan aitiopaikalta miten hienosti toi karvakas teki duunia ja miten törkeen hienoa rataa me tehtiin, kunhan vaan vetelin valssit oikeaan aikaan! Laura ystävällisesti tuttavallisesti sai vielä videolle nämä vedot, joten pitänee siitä joku pläjäys työstää muidenkin ihaltavaksi. Mietiskeltiin jatkossakin napata joko Timo tai Tuulia koutsaamaan meidänkin kirjavaa treenilaumaa, jos noin näppärästi sattuu samaan syssyyn.

Näillä eväillä sitten osallistuttiin vielä sunnuntaina Ertin kauden päätösepiksiin, kun olis muuten kisaavien koirien määrä ollut n. 15% pienempi. Sen verran annettiin tasoitusta muille, kun edelliseenä iltana sattui olemaan myös pikkujoulukauden avaus, niin ehkä tää ei ollut ihan terävimmässä vireessä ;) Mut kerrankin tuli talviaikaan kellojen kääntäminen oikeesti tarpeeseen! Kisaavien rata oli varsin haastava, mutta Jalmari veteli hienon vitosen, kun helpossa mutkaputkessa se palasi väähn väärästä päästä tarkastamaan mihin se mamma menee :D Kiva, ku me hanskataan kaikki vaikeet jutut, mut sit jotain tuollaisia turhia mogia sitten tarvitaan sekoittamaan pakkaa. Muistaapa itse paremmin sitten saattaa ihan oikeesti sen putken loppuun asti :)

Janitalta ja Nanalta tupsahti meille vielä tunnustushaaste, joten kiitokset vaan siitä. Pitäisi kait haastaa kahdeksan muuta, mutta koska meillä ollaan nyt erilaisia nuoria, niin me haastetaan tasapuolisesti kaikki :D Nih, ettäs tiätte! Tehtävänä siis paljastella kahdeksan asian verran.

Lähdetään liikenteelle Javalla:

Jalmari tulee jokaikinen ilta nukkumaan mennessä pötköttelemään mun mahan päälle. Mulla ei ole mitään hajua mistä se on tän harrastuksensa keksinyt, kun mun puolesta piskit saisi nukkua lattialla, mutta en ole niitä toki sinne tuuppimassakaan.
Herra J on mulle se The Koira. Meillä vaan homma toimii niinkuin junan vessa ja se on hieno fiilis :) Yhteistä matkaa meillä on jo takana sieltä 142 grammaisesta otuksesta lähtien ja kaikki odotuksensa se on ylittänyt jo moninkertaisesti näiden kahden ekan vuoden aikana. Odotan siis innolla millainen kultakimpale mulla on 4-5 vuotiaana käsissä!
Me ihan aikuisten oikeesti mietittiin sinne kuusviikkoiseksi asti otetaanko me toi eläin, vaikka se oli kaunis pentu, Natin ainoa kakara, kymppiluonne. Oikeesti mä vaan koitin esittää järkevää, mut kyllähän siinä tunne vie, kun ollut napanuoraa solmimassa ja viikottain nähnyt pienen kaverin edistymistä.

Sitten Natia:

Natia ei vaan voi katsoa ilman, että sydän sulaa. Sen elämäntehtävä on ilmeisesti olla Maailman Suloisin Koira.
En voi olla silloin tällöin miettimättä minkälainen koira Nipestä olisi tullut, jos sen kanssa olisi saanut tehdä töitä ihan pennusta alkaen. Siltähän puuttuu täysin taistelutahto, saalisviettiä on, mutta hyvin rajallisesti ja vaikeesti kanavoitavissa, treenatessa se ei kestä toistoja ym.
Nati on myös samaan hengenvetoon ehkä maailman helpoin eläin. Se toimii välillä myös terapiakoirana, kun yli 80 v mummoni haluaa sen aina ottaa mielellään hoitoon. Lenkillä se ei vedä, se jaksaa tassutella hitaita lenkkejä, se ei pyydä mitään (muutaku ruokaa ;), se kuuntelee aina kun sille juttelee, se rakastaa rapsutuksia.

Ja lopuksi sitä hihnan tyhmempää päätä:

"Koiran koulutuksen filosofia" on musta ihan järjettömän mielenkiintoista. Oppimisteoriat, koulutusmetodit ym. tulee lueskeltua ja on myöskin hauska katsella muiden koirien oppimista/opettamista. Mä en myöskään aina osaa olla hiljaa, vaan joskus ajattelen ääneen - pahoittelut siitä ;)
Oon ollu ihan hämmentynyt siitä kuinka vaikea on saada täysiä ryhmiä ESS:n koulutuksiin. Agility luonnollisesti vetää, mutta missä on kaikki tokosheltit!? Sheltti on mun mielestä aivan upea rotu myös tokoiluun, joka on hyvää vastapainoa agilitylle ja silti sen harrastuksen parissa on vaan kourallinen jengiä. Itse ainakin odotan innolla tulevaa Korrien koulutusta, kun kerrankin tsäänssi kysellä ihan ajan kanssa kahdelta huippuosaajalta koulutusvinkkejä!

Kuulumia

2011-10-13T12:16:00.000-07:00

Karvalakki viime talvena <3

Johan on taas vastatuulta riittänyt elämässä viimeisen kahden viikon aikana. Ja se on sitten ulottautunut myös näihin nelijalkaisiin. Ei tullut sitten sitä paljon odotettua "pikku-Jalminia" Yokotai -kenneliin ja onhan se aikamoinen pettymys :( Erkkarissa vielä ihailtiin marsun röntgenkuvaa ja seuraavalla viikolla sainkin sitten Genevan lentokentällä viestin, että pentu on kuollut kohtuun. Pääasia tietysti, että Minni voi kaikesta huolimatta hyvin, mutta on tässä saanut ihmetellä maailman epäreiluutta.

No, ehkä se tästä lähtee nousuun, kun ei alaspäinkään enää pääse. Onneksi kuitenkin noiden ötököiden kanssa harrastaminen on ollut aika loistokas keino päästä asioista eroon edes hetkeksi ja samaisesta syystä ollaankin Herra J:n kanssa jonkinverran koitettu treenata. Sattu vielä työmatkaa sen verran pöhkösti, että jäi ohjatutkin väliin. Mut perjantaina sentään päästiin Helin pikatreeneihin ja lauantaina alkoikin meidän osalta Sporttikoirahallin talvikausi. Lämpimän hallin vapaatreenit tuli tosiaan enemmän kuin tarpeeseen, niin pääsi kaikessa rauhassa (ja mikä parasta häiriössä :) tekemään lähtötreeniä, keppikulmia, keinua ja vielä muutamia kontaktivetoja. Hyvät setit meiltä, jonka jälkeen sitten kiiruhdettiinkin jo Katja Tammisen tokokoulutukseen Puolarmaariin.

Toko-J!

Olin siis järkkäillyt ESS:lle Katja Tammisen koutsaamaan tokoa muutamaksi tunniksi ja luonnollisesti siellä myös paikalla Herra J. Lähtökohtaisesti olin ihan hämmästynyt, ettei meinattu saada edes kymmentä shelttiä kasaan superhalpaan koulutukseen ja sitten vielä joku kehtaa jättää saapumatta paikalle, vaikka ilmoittautunut sitovasti ja pariin otteeseen vielä muistuteltu sähköpostiin viikon sisällä :(( Onneksi tuosta meidän aksaporukasta Hanna oli "vääränrotuisen" Roxyn kanssa innostunut tulemaan jopa kuunteluoppilaaksi, josta sain sitten rekryttyä helposti heidät mukaan tokoilemaan poissaolevan tilalle. Ei tullut sitten omaan takkiin, mutta tosi kiva joo järkkäillä näitä juttuja, kun tehdään sit ohareita :(

Itse tokokoulutus oli tosi kiva ja täytyy antaa superisti krediittiä Jalmarille, joka jaksoi tokoilla tunnin aksan päälle siitäkin huolimatta, että paikalla oli myös kaksi erittäinkin juoksuista daamia! Wau, olin ihan hämmästynyt. Kyllähän se ne huomasi ja näki kuinka puikkonokka välillä veteli oikein antaumuksella tuoksuja kärsään, mutta silti se jaksoi tehdä juurikin sitä, mitä sinne on tultu tekemään. Aivan törkeen mahtava moottori tuolla eläimellä! Se on jännä nähdä mitä kaikkea tosta koirasta vielä kuoriutuukaan, kun omat odotukset se on jo ylittänyt monenkertaisesti näiden kahden ekan vuoden aikana :) Koulutuksen ohjelmistossa oli temput tokoliikkeiden pohjana, perusasento, seuraamisen asenne & paikka, ruutu kosketusalustalla ja hyppy. Sen lisäksi Katja jäi vielä juttelemaan tunnarin koulutuksesta ja siitäkin tuli paljon hyviä ajatuksia millä me lähdetään liikkeelle! Esim. se, että ei kouluteta hakemaan itse kapulaa, jossa on haju, vaan nimenomaan tiettyä hajua.

Jottei viikonloppu menisi ihan viihteen ja siitä palautumisen merkeissä, lähdettiin lauman kanssa pyörähtämään Firassa, kun sattui olemaan vielä upea lämmin syyspäivä. Muutama kuvatus otuksista:

Uimaeläin

Vesipeto

Noku keppi!

Onnellinen pieni koiruus

Jalmarikin tosi rohkeasti kastelemassa tassujansa

Ja sit taas menoks

Nips <3

Pitkä sylki :D

Oooo, johan on komea ilmestys!

Noniin, aito pystykorva bongasi vastarannalta vääränmerkisiä koiria!

Maanantaina kokeiltiin taas koiraharrastuksen parasta puolta: Agitreenejä lätäköiden keskellä, kun vettä tulee vaakasuoraan ja tuulee niin, että parempi pitää koira jo hihnassa, ettei lähde tuulen mukaan :D Paikalle ilmestyi kokonaista kolme tosiharrastajaa, joten puolessatoista tunnissa oli ihan kivasti sitten aikaa per koirakko. Tällä kertaa vedettiin Jaakon rataa, jossa esteitä kahdenkymmenen paremmalla puolella ja muutamia kinkkisiäkin paikkoja. Pitää tunaa rata, kunhan oon joskus tolla toisella koneella, niin saa ehkä jotain selvyyttä selityksestä. Mut kaiken kaikkiaan toooosi hyvää tekemistä herra J:ltä ja ei tosiaan turhaan menty kentälle palelemaan. Sen lisäksi ollaan pari kertaa käyty tällä viikolla vetämässä vapaatreenit, kun tarttee vahvistaa takaaleikkauksia, keinua, rengasta. Jos sitä sitten oman seuran kisoissa starttais marraskuussa seuraavan kerran - ainakin tuttu mesta :)

Erkkariposetukset

2011-10-08T07:35:00.000-07:00

Molemmat kuvat Satu Tuomisen käsialaa. On se aika soma hauva <3 Omat erkkarikuvat löytyy täältä ja täältä.

Mr J. is on fire!

2011-10-02T09:18:00.000-07:00

Kylläpä on taas pikkupilkku ollut voitokkaalla päällä niin kotona ja puutarhassa. Eikäkö siis näytelmäareenoilla ja rallytokon parissa, jotka ehkä meillä tosiaan kuuluvat lokeroon kakkosharrastukset.

Päällimmisenä kyllä pakko hehkuttaa kaverin eilistä erkkarimenestystä, kun Jalmari ihan muina poikina pokkasi 17 koiran avoimen luokan misterkisoista ensin ERI:n, josta jo kasvattajan ja omistajan silmät oli ihan lautasina, että whuuut. Tällä kertaa kun erkkarissa oli tuomarit, jotka eivät standardina kelanneet punaista nauhaa jokaselle kehään kykenevälle, vaan erittäinkin poikkeuksellisesti käytössä oli ihan kaikki värit EVA:sta ERInomaiseen. Avoimen luokan kilpailuluokkaan mahtui 7 erinomaista koiraa, joista sitten Herra J keikisteli itsensä sijalle 4. Luokan nuorimpaan osallistujakaartiin kuuluvalle ihan kiva juttu, että tämä tuomari sitten jostain kumman syystä fiilisteli myös tuota sporttimallia :)

"Lovely coloured biblue. He has well propotioned head. Well rounded muzzle with good underjaw. Flat cheeks. Very good shoulder & upperarm placement. Good spring of ribs. Carried his tail high when on the move" AVO ERI4, Jenny Martin, Iso-Britannia

Emmä edes tiennyt, että se näyttää oikeesti noin hyvältä ;)

Muutenkin oli aika hauska tuo avoimen kilpailuluokka, kun seitsemän koiran joukossa oli kaikki shelttien värit edustettuna (mustaruskeaa lukuunottamatta, mutta se nyt taitaa olla sen verran harvinainen, että saa puhua kaikista :). Selkeästi ei siis värirasismia havaittavissa tämän tuomarin toimissa. Tuntui arvostavan koiran ilmettä aika paljon valinnoissaan, kun kehässä pärjäsivät brittimäiset suloiset ilmeet enemmän kuin amerikkalainen raamikkuus.

Siinä se töröttää kopeloitavana

Ja sitten lönkötellään

Kiitokset Sarille taasen handlauksesta! Näyttelytoimikunta ei tosiaan itse esittänyt koiriansa, mutta onneksi Sari kirmasi hätiin ja hanskasi homman kotiin vesselin kanssa. Oli ihan ilo katsoa kentän laidalta, kun Javalla oli ihan oikeasti kivaa näytelmäringissä. Siellä se heilutteli häntää ja hassutteli menemään ja muutenkin Jalmarin huoleton asenne koko pitkään päivään oli suorastaan ihaltava. Javan kanssa oltiin jo klo 7 Lohjalla ja koska tämä kaksijalkainen oli valokuvaushommissa koko pitkän päivän, Herra J joutui enimmäkseen ihmettelemään menoa kevythäkistään käsin. Siellä se pötkötteli boksissaan ilman mitään itkuja tai vinkuja. Ja mökkikin kaatui päälle loppuillasta, kun kehikon lukot pettivät ja sinne se pieni mies vallan litistyi nylonin sisään! Eipä ollut kaveri moksiskaan, vaikka ystävällisesti kävivät sitten tapauksen silminnäkijät vinkkaamassa, että kun he ei tohdi vierasta koiraa boksistaan ottaa ja mökki luhistuu. Ei haitannu siis menoa, vaikka mamma hylkäsi ja kattokin tippui päälle :D

Viikko sitten omistajansa oli jälleen kerran ilmoitautunut vapaaehtoiseksi duunariksi Ertin rallytokokisoihin ja ajattelin sitten samalla vaivalla viedä paikalle myös kovin tekemisen tarpeisen herra J:n, vaikka oli juuri viikkoa aikaisemmin saanut RTK1 ja sitä myöten noussut avoimeen. Lahjattomat ne vaan harjoittelee, joten käytiin kylmän viileästi pokkaamassa AVO luokan ykköspalli tuloksella 91p. Ja niissäkin pisteissä oli mukana kaksi varmuuden vuoksi uusittua tehtävää ja muutama vino perusasento. Jalmari mm. ilmeisesti luuli hyppyseuraamisen kohdalla, että nyt alettiin puhua asiaa ja laji vaihtui vallan oikeaksi. Muiden esteiden puuttuessa pieni akilitynarkkarini hyppäsi seuraavan tehtäväkyltin yli <3 Ajattelin sitten uusia, kun en tiedä mitä säännöt sanoo tehtävä kyltin ylittämisestä, kun väärältä puolelta ei saisi mennä ;) Muuten tosi kivaa tekemistä ja oikea draivi kaverilla, vaikka alkuun mietinkin mitenhän käy, kun kenttä oli Jalmarin aksatreenikenttä kuitenkin. Mitä vielä, tarvittaessa siitä kuoriutuu siis myös pesunkestävä rallytokoilija.

Mitalit ja kaikki :D

Aksapuolella Jalmari on loistanut lähinnä harjoituksissa. Tai ainakin ollut aika kivoja pieniä välähdyksiä siitä mitä kaikkee toi osaiskaan, jos mä vaan viitsisin millään ohjata oikein. Tällä viikolla oltiin omissa ohjatuissa, sen lisäksi Taneli Ikäheimon tehistreeneissä (huh, pisti pikkusen juoksemaan, mut hyvä tuli :D) ja vielä Kali Helliöniemen ekstrapiiskaustreenisessiossa. Heitetäämpäs liikkuvaa kuvaa perjantailta:

Meillä on nyt pienoinen lähtöongelma. Ja nimenomaan siellä pysymisen kanssa, kun toinen käy NIIIIIN kierroksilla, kun hänen mielestään yksinkertaisesti on suurinta mahdollista vääryyttä jäädä nyt persus hiekassa odottamaan, kun mamma menee yksin agilityä suorittamaan. Ei todellakaan käy päinsä. Niimpä se odottaa pinkeenä kuin viulun kieli lähtölupaa, jota ei kuitenkaan ihan malteta ja se perberi nytkähtää viimeistään parin metrin etäisyydeltä. Se ei siis lähde liikkeelle, mutta nousee ja saattaa hiippailla muutaman askeeleen, joka on alkusoittoa sitten aidosti varaslähdöille ja sellainen peli ei vetele. Niimpä menen sitten palauttamaan vaikka sen tuhat kertaa ja se näyttää sen tietävän, koska alkaa heti esittää hoono soomi ja ymmärrys nolla. Kun ei haluta istua (koska se tietää odottamista) aletaan pälyillä ympärilleen ja pohtia mihinhän ne korvat tulikaan jätettyä. Niimpä me neuvotellaan hetkinen siitä istumisesta ennen maakosketusta. No ei auta muutaku reeniäreeniä. Luulis, että paras palkka on se tekemään pääseminen, niin ei auta ku ottaa toistoja muutamalla esteellä ja aleta vaikkapa naksuttelemaan sitä paikallaan pysymistä myös korkeessa vietissä.

Semmottiis. Oishan tuota vaikka mitä, mutta nyt on vaan niin takki tyhjä kaikkien erkkarijärjestelyjen jälkeen, että ehkä olis ihan hyvä vetää sitä kuuluisaa henkeäkin joskus :D

Rallittelua

2011-09-20T02:22:00.000-07:00

Edellinen viikko olikin maustettu pennuntuoksulla, treeneillä, koiramaisissa kisoissa duunittelulla ja rallytokoilulla. Lähdetään liikkeelle vaikka niistä ällöttävistä pennuista. Kaikki sellaisen joskus omistaneethan tietävät, että ovat rumia, pahatapaisia, terävähampaisia ja muutenkin kaikinpuolin vain pakollinen vaihe ennen aikuisuuteen siirtymistä. Errrr... vai mitenkä se nyt meni :)) Postauksessa on sitten niitä ällöttäviä pentukuvia, että pentukuumeiset sulkee tämän ikkunan ihan saman tein!

Vallan uhrauduin ensitöikseni käymään kylässä Sarilla, jossa vipelsi kuusinkappalein mittelipentusia. Ikää kun alkoi olla se viisiviikkoa, mukaan pääsivät myös oma duo Jalmari & Nipa ihmettelemään niitä vääränmerkkisiä palleroita. Karkki -äiskä oli näköjään jo ihan kypsä hunnilaumansa huoltamiseen, eikä pistänyt ollenkaan pahaksi vieraiden koirien läsnäoloa pentusten kanssa - päinvastoin, epätoivoinen mamma oli jo änkeämässä mun kameralaukkuun, että ehkä kukaan ei huomaa, jos solahdan tänne jemmaan :D Javan mielestä ne oli aika jännittäviä olentoja, joita olikin hyvä tutkistella piiiiiiitkän nenän mitan etäisyydeltä. Natiainen taas sai ilmeisesti jonkin sortin fläsärin ja kipitti suorinta tietä pentujen aitaukseen tekemään lähempää tuttavuutta. Siellä se huuseerasi nuuskuttelemassa lapsukaisia ja muisti ojentaa käytöstä, jos erehtyivät mustia äidiksi luulemaan.

Ja jotta ei pentulullutuskiintiö tyhjenisi, kipaisin sunnuntai-iltana vielä rt-kisojen jälkeen Jennin laumaa moikkaamaan. Nemo kun on saanut karvaisen pikkuveljen mallia bc ja pitihän se 10-viikkoinen Nova -kakara käydä katsastamassa ennenkuin alkaa koipivaihe ja muuntautuminen palleroisesta hämähäkkimieheksi. Silvuplee siis, tässä Javaa, Nemoa ja Novaa:

Sunnuntaiksi lauma oli tosiaan ilmoitettu Porvooseen jossain ihmeen mielenhäiriössä. Lauantai-iltana kävi jo mielessä, että jospas vaan antaisi olla, mutta jotenkin sitä kuitenkin pungersi itsensä sunnuntaiaamuksi Porvooseen. Java rallitteli tyylilleen erittäin uskollisesti ALO98/100 p. tulokset, joka riitti 3/24 sijoitukseen ja sitä myöten epäviralliseen koulariin RTK1. Seuraavissa kisoissa herra Pilkku rallyilee siispä jo AVO -luokassa ja mikä hienointa, se päivää koitaa jo ensi su :D Satuin TAAS ilmoittautumaan töihin Ertin rallytokoskaboihin ja samalla vaivalla, kun sinne on nyt joka tapauksessa menossa, mennään harjoittelemaan vähän avointa luokkaa. Heh, siitä tulee hauskaa, kun startataan vielä ekana.

Nipperton veteli taas suorastaan näyttävästi riman ali sunnuntaisen suorituksensa avoimessa luokassa, joten hauveli jää nyt lajista määrittelemättömälle tauolle. Sillä vaan mielenkiinto loppui kesken kaiken ja se alkoi jotain haahuilla ja keksiä vaihtoehtoista tekemistä. Tuomari oli sitä mieltä, että sitä olisi ehkä houkutuksena käytetty pollentorttu jännittänyt ja mennyt siitä lukkoon, mutta mää veikkaisin, että se ei vaan ollut valmis tekemään pitkäkestoista suoritusta ilman välinakkipalkkaa. Niimpä se pisti hanskat tiskiin, vaikka päästiinkin rata loppuun taistelemalla. Tuloksena siis varmaan ennätyspisteet -15 :DD Jännä koira. Kun vertaa siihen tekemisen iloon ja menoon esim. Janakkalassa, sitä ei ollut nyt edes hyppysellistä mukana. Ja itse koen jotenkin tooooosi haastavaksi tehdä töitä koiran kanssa, jolla ei ole moottoria tippaakaan (vrt. Java, jonka palkkaantuu ihan jo pelkästä yhdessä tekemisestä) ja senkin takia tosiaan jäädään osastoon "kyllä tää kotona osaa".

Päivän päätteeksi hauvat pääsivät vielä kirmaamaan Porvoon pusikoihin Tomun ja Andon kanssa. Tässäpä muutamat poseeraukset laumasta Saijan toimesta:

Iloinen rallijengi Nipperton, Jalmari, Tomu & Ando (S. Tuomi)

Bimerlekkäät Java, tatti (väriltään soopeli) & Ando (S.Tuomi)

Loppuun vielä Herra J:n kaksveekuvatukset, kun Saija ystävällisesti tuttavallisesti sellaiset nappasi otuksesta vallan au naturel. Vähän pyöritty metsässä ensin ja sit parkkikselle kuvia napsimaan, niin pääsee tuollainen sporttimalli oikeuksiinsa :D Kiitos Saija ihanista kuvista (ja Tomulle erityisesti kuvausassistentin tehtävien menestyksekkäästä hoitamisesta)!

Yks cuppii, kaks cuppiii

2011-09-14T13:01:00.000-07:00

Tehicup, 3. osakilpailu möllit

Kävipä niin, että iloinen joukkiomme ei tällä kertaa ehtinyt treenaamaan Kirkkonummelle asti, kun töitäkin piti tehdä. Vaihtoehtoisesti kirmasimme sitten Ojankoon ottamaan osaa Tehiscupin viimeiseen osakilpailuun, kun meillähän oli pohjilla jo möllistartti 1. osakilpailuissa, joten koikkuli sai mennä vielä tämänkin osakilpailun möllinä virallisiin kekkereihin osallistumisesta huolimatta.

Rata oli erittäinkin mielenkiintoinen, joten oli kiva päästä ei-niin-putki-vetoisen koiran kanssa oikeasti paahtamaan tuollaista putkirallia. Varmuuden vuoksi tulin sitten vielä myöhässä rataaantutustumiseen, kun oltiin lauman kanssa haahuilemassa pitkin Ojangon metsiä verkkalenkin merkeissä, niin annettiin sentään vähän tasoitusta :D No, mulla oli jo suunnitelmat selvillä, kun radan ehti nähdä muutaman minin aikana, joten ei siinä tarvinnut kuin juosta läpi ja toivoa, että pläni pitää.

Alku oli monelle kinkkinen, kun 2. este syötti ihan suoraan 5. putken väärään päähän, jos ei ollut skarppina a) koiraa asetellessa b) oman rintamasuunnan kanssa koiraa kutsuessa. Aika paljonkin iloisia häntiä sujahti vallan väärään putkeen ja Javallaki on ajoittain spesialiteettina tuokin liike, niin oma ohjausvaihtoehto oli ennakoiva valssi 2. hypyn jälkeen. Siitä 3. putkeen, persjättö, pakkovalssi 4. putkeen, persjättö ja pakkovalssi 5. putkeen. Wuhuuu, suunnitelma toimi kuin toimikin :D Aika moni nimittäin tyytyi vaan oikealla kädellä survomaan koiraa putkeen putkensuun kohdalla, joka ei arvatenkaan koiran kannalta ole aina kovin informatiivista. Loppurata olikin sitten meidän osalta vaan kontaktitreeniä vedättämällä ja koiran siedättämistä omaan vauhtiin. Ajasta ei ole mitään hajua, mutta varmaan ne jossain vaiheessa tulee nettiin asti tsekattavaksi. Rata oli sen verran haastava tuossa alussa, että n. 30 startista taisi tulla vaan kolme nollaa. Ja meidän osalta tämä riitti 3. osakilpailun voittoon ja samalla cupin voittoon kahdella osakilpailuvoitolla.

Natihan on nykyään sisäistänyt aika nohevasti managerin roolinsa, kun Napperton on mulla aika usein Javan treeneissä ja kisoissa seuraneitinä mukana. Pitäähän sitä kunnon aksastaralla olla oma entourage - tosin harvemmilla se on oma äiti ;) Mut Nati on kovin tsemppaava, jos on ruokapalkinnoista kyse. Nyttenkin se oikein ammattitaidolla nuuskutteli kaikki palkinnot läpi ja heilutti pontevasti häntää, jos oli sellaisia oikeanlaisia, maistuvia palkintoja tarjolla. Ja olis varmaan lykännyt yhden feispuukpeukun Jalmarille, jos sillä olis lupa naamakirjaa käyttää :D

Näin ollen meidän osalta mölliskabat oli tässä ja seuraavissa epiksissä siirrytäänkin sitten kisaavien radan puoleen. Sitä jo odotellaankin mielenkiinnolla, kun tulee ihan uudenlaiset haasteet ja ohjauskuviopulmat eteen noita 2-3lk ratoja pohtiessa. Mutta paljonpa ollaan opittu näistä mölliradoista ja se mikä tärkeintä, niin ton tollon kans on ihan törkeen hauska tehdä hommia. Ja siitä ei oo epäilystäkään, etteikö aksa olisi ton laji, kun kierrokset nousee nollasta viiteentonniin noin nanosekunnissa, kun Jalmatialainen havaitsee esteet. Nytkun osataan mennä lujaa eteenpäin, aletetan miettimään miten me myös käännyttäisiin mahdollisimman lujaa.

Hengissä selvitty toisistakin kisoista :D

2011-09-11T05:28:00.000-07:00

Koivet huutaa hallelujaa ja pää on niin seis, että yksinkertaisimmatkin tehtävät vaativat keskittymistä. Silti sitä on pitänyt taas herätä törkeän aikaisin ihan vaan kirmatakseen vapaaehtoisesti sunnuntaiaamuna Hyvinkäälle vähän aksaa vetämään. Etenkin, kun edellisenä iltana vielä meno Tammisaaren suunnalla vähän venähti ja nukkumaan päästiin kun päästiin. Kaikesta huolimatta, tästäkin selvittiin hengissä, vaikka mitään järkeähän tässä ei näytä olevan :D

Päivän saldona meille hyppäriltä 5, sijoitus 2 ja agiradoilta oikein hie(/uo)not hyllyt. Joista toinen aika karmea ja toinen sitten ihan ok. Näköjään päivän eka rata on pilkulliselle bueno ja sen jälkeen menee kiehuminen niin yli, että loput onkin sitten ihan sattuman kauppaa. Nyt oli onneksi hyppäri ekana, josta meille yksi ihan turha ja harmillinen rimantiputus, kun kiirehdin jo seuraavalle esteelle. Tämä harmitti tuomariakin, kun tuli kätellessä asiasta mainitsemaan ja ihan omaan piikkiin siis tuo. Aika oli jotain ihan käsittämätöntä, kun etenemä miltei 5 m/s (aika jopa nopeampi, kuin maksi1 voittajalla :)). Erittäin hienosti siis!

Hyvä fiilis ei kantanut pitkälle. Kakkosradalle startatessa koira kävi niin kuumana, että sen pään päällä olis varmaan voinut paistaa kananmunia. Räkä vaan lentää ja sen voi arvata miten kivoissa tunnelmissa sitä radalle lähdetään. Sehän meni sitten reisille jo esteellä numero kaksi, kun lähdöstä oli ihan suora linja mutkaputkeen, mut herrapa lähtee selän taakse rallattamaan, että AI TÄÄ PÄÄ PUTKESTA VAI. No sieltä sen sai vielä kalasteltua ja jatkettiinkin tekemistä ihan kivasti kepeille asti. Kepit oli erittäinkin mielenkiintoisesti sijoitettu tiukan käännöksen jälkeen muurin taakse. Wuhuu. No ei menny joo ihan putkeen ja varmuuden vuoksi se tunki itsensä toistamiseen ilman käskyä kakkosväliin. Kolmanneksi vikana esteenä oli mutkaputki, johon sitten kokeilin luottaa koiraan ja lähetin kauempaa + irtauduin itse, mutta ei olis kannattanu :D

Vikalle radalle sitten stregiaksi ottaa koira autosta mahdollisimman myöhään niin ei ehtisi kerätä kierroksia ainakaan kovin paljoa yli kahdentuhannen. Tämä sit lähti paremmin, mutta Jalmari tuli sitten näköjään mun huomaamatta kolmannen esteen renkaan sivusta (ja tää on aika iso :((((, ku ei se ikinä tule!!), josta hylly heti päälle. Muuten ihan kivaa rataa, paitsi keppien kulma oli aika jännittävä ollakseen ykköstenrata. Ne oli siis vierekkäin edeltävän hypyn kanssa ja vielä "väärältä puolelta" ohjattava ja ei menny ykkösellä nämäkään. Damn. Tosin olin itse edessä, mutta tulipa kokeiltua kuitenkin. Lopussa suurta iloa aiheutti onnistunut takaaleikkaus tiukoilla käännöksillä, joka oli jo ihan kohtuu iso plussa.

Kaikenkaikkiaan siis paljon hyvää (hyppäri kaikenkaikkiaan super, kontaktit - malttoi odottaa vapautuskäskyä, putken takaaleikkaukset, A-rata kiva rengasta ja keinukieltoa lukuunottamatta), mutta valitettavasti myös uusiavanhoja juttuja joutuu ottamaan nyt tehotreenin alle. Eikä näköjään ollut nopeiden koirien radat (esim. maksi1 jaettiin vaan yks LUVA koko päivänä ja startteja kuitenkin vissiin 40). Meillä on ollu viime aikoina niin paljon ohjattuja, että ei olla ehditty vapaatreenaamaan ja siihen pitää tulla muutos. Muistilappuna siispä vapaatreenauksiin:

- Lähtokäskyn odottaminen. Piski ei liikkunut, mutta perse nousi. Ei kiva.
- Pitkällä suoralla renkaan itsenäinen suorittaminen. Lukitsee siis ihan itse oikean suorituspaikan, eikä roiski sivulta.
- Keinun vahvistus. Ojangossa nyt eri keinut treeniin, kun vikalta radalta myös keinukielto ja itsenäisesti sinne edeten.
- Ikuisuusaihe keppikulmat.
- Putken oikean pään lukitseminen lähdöstä.

Siinähän sitä taas onkin sit :)

Noin kisapaikkana tuo Hyvinkää ei oikein vakuuttanut ja tuskimpa kovin innokkaasti sinne ollaan uudestaan menossa. Uusi nurmi ei saanut ihan täysin mun hyväksyntää ja on liukas vähänkään nopeammalle koiralle. Niimpä kaarroksissakaan en vaatinut kovin tiukkaa kääntymistä. Myöskään lämmittelymahdollisuudet eivät päätä huimaa, vaikka ei Helsingin kyljessä sijaitsekaan. Jotain koiriin kypsyneitä naapureita ja vihaisia irtokoiria, joista varoiteltiin, joten lämmittely/jäähdyttely tuli tehtyä sitten ihan vaan tietä edestakaisin tallaamalla. Mielummin siis Ojankoon/Janakkalaan/ym. menemme me. Olihan tuolla muutenkin jotenkin tosi pienet osallistujamäärät, medejäkin vaan 7 hyppärillä - mistä lienee johtuu...

Yksi pieni "Jalmini" bongattu ultrassa!

2011-09-06T04:33:00.000-07:00

Voi jumpe, Minni kävi tänään Sarin kanssa ultrassa ja tuloksena oli yksi toukka! Näin ollen odotetaan entistä kovemmin viikkoa 40 ja pikku-Jalminin maailmaantuloa Yokotai -kenneliin <3

Yksi täydellinen pentuhan riittää, voin kokemuksesta kertoa ;)

Kisadebyytti

2011-09-04T07:50:00.000-07:00

Pikkupilkku korkkasi sitten agilitykoiran uransa lauantaina Janakkalassa. Mä syvästi jo mietiskelin hulluuden kriteeristöjä, kun heräsin lauantaiaamuna kuudelta kisojen takia, vaikka samana päivänä olis ollu myös Purinalla aksakisat. Silti ilmoitin tuon vinhan eläimen Janakkalaan, koska tykkään enempi siitä kentästä ja sen ulkoilumaastoista. Ohjelmistossa oli siis kaksi agirataa ja hyppäri.

Ja nyt eteenpäin on luvassa sellaista koiran ihailua, että sokeriyliannostusta välttävien kannattaa lopettaa lukeminen tähän :))

Harmi, kun en saanut ratoja videolle, koska ne oli ihan törkeeen hienoja! Java on upea <3 Vaikka tulostavoitteita meillä ei ollut, vaan lähinnä pitää hauskaa ja tehdä oman tason mukaan - Ekalta radalta kuitenkin nolla, 2. sija ja LUVA :) Toiselta agiradalta vitonen putkikiellosta ihan radan lopussa, joka ei kyllä harmita tippaakaan. Tällä radalla kun tuo agihullu onnistui lipeämään puomin ylösnousukontaktilta ja jäi roikkumaan eturäpylöillään puomilta. Ja sen verran kovassa vietissä se aksaa tekee, että se pungersi itsensä takaisin puomille ja jatkoi rataa :D Kuuluttajakin ihaili koiran sisukkuutta, kun aika moni koira olisi jättänyt leikin kesken, mutta ei näköjään Java. Uskomaton harrastuskoira ja selkeesti oman lajinsa löytänyt. Mä olin jotenkin itse niin hämmentynyt, että olin myöhässä puomin jälkeiseltä hyppy - hyppy - putki ohjauksesta (vaikka koira teki UPEAT kontaktit vielä tuon episodin perään!), josta sitten kielto. Tasoituksesta huolimatta J sijoittui neljänneksi tälläkin radalla (tulos 5, yli kuusi sekunttia alle ihanneajan).

Hyppärille ehkä omasta tekemisestä oli jo paras terä poissa ja ratakin oli profiililtaan aika kinkkinen. Paljon vaikeita kulmia, joka näkyi myös tulostasossa ja virheiden määrässä. Java teki ihan törkeän upeaa duunia, mutta jälleen kerran perhanan putken takaaleikkaus epäonnistui ja kaveri kääntyi putkesta takaisin tarkistamaan, että ai tännekkö. Koska piti ohjata putkeen uudelleen, olin myöhässä loppuradalta, kun putken jälkeen oli hyppy, putki ja muuri, jolle piti ehtiä tekemään persjättö. En ehtinyt, joten oma liike vei koikkulin muurilta ohi. Ja kirsikkana kakun päälle ohjasin vielä vikat esteet väärin, josta siis HYL. Mutta siis wau! Mä olin ihan supertyytyväinen tuohonkin rataan, kun koira kuunteli ohjausta, pysyi hanskassa ja teki mm. monelle erittäin haastavan keppisisääntulon kuin pro ikään. Vaikeahko rata, mutta aivan täysin mahdollinen meille. Iiiiih! <3

Ylipäätään siis aivan upea kisadebyytti tuolta kaksivuotiaalta. Nyt mäkin alan nähdä, että siitä voi olla ihan oikeasti vaikka mihin. Nyt meidän pitää treenata nuo putket kuntoon ja se on aika pieni ongelma, kun muuten koira teki törkeen hienot kontaktit odottaen vapautuskäskyä 2on2offista, malttoi odottaa lähdössä lähtökäskyä, keinu meni loistavasti ja keppivirheitä tasan nolla (ja siihen nähden, että heinäkuussa ei vielä osattu ja nyt syyskuussa niitä tehdään jo kisoissa). Etenemä oli näköjään ekalla radalla lähes 4m/s, vaikka tekikin pysäytyskontaktit, joten siitä ei ainakaan meidän suoritukset jää kiinni :D Mikä yllättävää, niin aika monella näytti olevan "juoksukontaktit" tai juoksukontaktit - ilmeisesti kontaktien opettamisen sijaan monet luottaa tuuriin tassun osumisessa kontaktille.

Sunnuntai sitten palauteltiin lauantain aksöneistä ESS:n perinteikkään ulkoilupäivän parissa. Nipa oli todellakin elementissään, kun ohjelmistossa oli makkaransyömistä ja niin monta kerjättävää uhria, että pikkumusta oli lähestulkoon duunissa :D Jalmari sai pienet pörinät aikaiseksi ikätoverinsa kanssa, mutta muuten se tyytyi patsastelemaan ympäriinsä häntä upealla kippuralla selän päällä. Ja Kajon kanssa pistettiin ihan leikiksi asti - se näköjään samasta iästä ja sukupuolesta huolimatta pääsee kepeästi Javan "hyvä tyyppi" -listalle. Aika huippua kyllä, että tuollainen määrä suureksi osaksi toisilleen tuntemattomia shetlantilaisia voi vaan päästään sosialisoimaan keskenään ilman tappeluita. Loppuun saatiin vielä hyvää näytelmätreeniä erkkaria ajatellen, kun Sirpa ystävällisesti tuttavallisesti oli tuonut paikalle itsensä, pöydän, mittatikun (hevosmallia, niin ei lopu kesken :D) ja vielä bonarina käsidesiä. Javalle mittatikku näytti odotetusti 39,5cm, mutta Nipasta me saatiin useallakin yrittämällä vaan 32cm. Awww, knääpiö :)) Olipas kiva päivä jälleen, joten kiitokset kaikille mukana olijoille!

Ootas mä katon kalenterista.. treenit, treenit, kisat, treenit, treenit

2011-08-27T06:34:00.000-07:00

Siinä sitä mun elämää nyt sit. Pahoittelen :D Pikkumusta homsantuusa palasi siis meidän arkeen oikein kotiinkuljetuksella torstaiaamuna ja hyvinkin emännän elkein se otti taas talouden haltuunsa. Ja pisti luonnollisesti vallattoman poikansakin ojennnukseen asiaa enempää aprikoimatta. Johan se alkoi elämä käydä tylsäksi, kun kertaakaan lenkillä ei ole hihnat solmussa tai toinen halua välttämättä mennä nuuskuttelemaan just toiselle puolelle tietä.

Perjantai-ilta me vietittiin ihan yllättäen Taiteiden yön sijasta ihan vaan kotoisasti aksahallilla. Siitä ei ainakaan tuu seuraavana päivä paha olo ;) Päästiin tällä viikolla Helin tarkan silmän alle tekemään aikamoista irtoamis/kääntymistreenirataa, jossa suurin vaikeus näytti tällä kapasiteetilla olevan radan muistaminen. Koirahan teki ihan törkeen upeaa jälkeä, kun mä olin varma mihin päin rata jatkuu. Ja loppukommentteina saatiikin rohkaisevat lausunnot, että ollaan menty tosi paljon eteenpäin. Kyllähän se siltä tuntuukin koiraa ohjatessa, kun se menee ihan käsittämättömän upeasti kauempaakin käskyttäen, eikä ihan oikeasti tartte olla aina nenästä vetämässä.

Ja vapaatreenipuolikkaalla tehtiin erityisesti puomia. Keskiviikkona kun ystäväni pikku-pilkku teki puomilla Ertin treeneissä pienen arviointivirheen alustan pitävyydestä ja tuli mukkelismakkelis puomilta alas. Pieni nootti pitää antaa kyllä puomista, ku siinä on karhennusmaalilla maalattu koko ylösmeno ja alasmeno, mutta jätetty sitten puomin keskiosa liukkaaksi. Siinä sitten koira luulee ylös kiivetessä, että pitoahan on ja hups, ei ookkaan. Toikin räpiköi pari kertaa reunan yli, josta sitten päätyi tutustumaan maanvetovoimaan lähemmin. Noh, onneksi itse tajusin olla hössöttämättä, vaan kehuin ja tungin namia naamaan ja käveltiin uudestaan radan alkuun. Mikä parasta kuitenkin huomata, että tuon pää kestää epämiellyttäviäkin tilanteita + niiden nollaamista ja puomista ei tullut minkäännäköistä episodia putoamisen jälkeen, vaan tehtiin rataa ihan muina naisina ja koirina sen jälkeenkin. Ei ne kaikki sheltit tosiaan ole mitään herkkiksiä ja tässä yksi esimerkki :)

Viikonloppuhupina meille oli varattuna EKK:n rallytokoa ja aksaepiksiä. Mä mietin pitkään tuon Natin viemistä edes koko karkeloihin, kun juoksut aiheuttaa sille suuria mullistuksia elämässä ja kaikkea pitää miettiä/nuuskia/haaveilla/ihmetellä myös niiden loppumisen jälkeen. Ilmomaksukin meillä oli maksamatta perjantaihin asti, mutta ajattelin sit kuitenkin viedä senkin, kun Javan kanssa paikan päällä ollaan joka tapauksessa. Noh, se oli aika turha reissu :D Nipster oli tosiaankin hyvin haahuileva, vaikka radan se aloittikin ihan mukavasti ja päästiin puoleen väliin asti. Liikaa sille oli tällä kertaa kehän laidalla oleva valokuvaaja, jolta se päätti lähteä tarkastamaan nakkitilanteen ja tästä hyvästä sitten HYL :)))) Keskeytin suorituksen, vaikka olisi saanut loppuunkin tehdä, kun ei siinä ihan oikeasti ole järkeä, jos toisen keskittymiskyky on luokkaa miinus nolla. Kaikki Natin aiemmissa rallyissä nähneet kun tietää myös miten upeasti se tekee silloin, kun ei hormonit häiritse ja siihen ei tänään ollut saumaa. Tästä oppineena juoksujen tulemisen ja jälkeisenä aikana ei tulla kisaamaan -> eli laskee siitä sitten paljon jää kisakuukausia vuoteen, jos pariin otteeseen juostaan ;)

Poikansa Herra J oli kuitenkin tutussa tikissä ja erittäinkin pursuileva energiansa kanssa. Koska kentän toisessa päässä oli rallytokot ja toisessa epikset, otin Javalle lisäksi pari aksastarttia. Muuten se katselisi vaan koko rallyradan aksakentille päin, että "mammahei, meilä on väärä suunta" :D Niimpä ensin päästiin kirmaamaan medimölleissä ja hyvin kirmattiinkin. Jotain se vesseli jäi putken suulle arpomaan, kun olisi pitänyt itse käskyttää se aiemmin, mutta muuten hienoa tekemistä. Tämä riitti medimölliluokan voittoon ja täytyypä ihan julkisesti kehaista EKK:ta wau mitkä palkinnot :O Siis vaikka kyseessä mölliepikset, niin voittaja sai ruusukkeen (mä itse karsastan rumia pokaaleja, mut nää on kivoja muistoja), 4 kg RC:n Sensibleä, Kermansaven kupin, jossa pohjassa EKK -logo ja vieläpä 20e lahjakohtin Pet Pointiin. Muutenkin ESS:n agikurssien shelteillä kiva päivä; mineissä 2. sija ja medeillä 1. & 3. Go sheltit!

Tästä me laskettiinkin sitten kierrokset suitsaitsukkelaan rallytokomoodiin ja moni vois hämmästyä, kun näkisi minkälainen kiljukaula ko. koira on ollut 15 min aiemmin omaa starttivuoroa odotellessa ja minkälainen keskittyminen sitten rallytokossa heti perään. Rallyssä upeaa tekemistä ja ainut virhe olikin sitten tehtävän uusiminen, kun herra Touhukas pläjäytti liikkeestä maahan kun istuminen olisi riittänyt. Tästä siis ALO 97/100 Jalmarille! Tänään taso oli aika kova, kun näillä pisteillä ei palkintosijaa, mutta ei sillä väliä, kun tulokseen ja ennenkaikkea tekemiseen oon niin törkeän tyytyväinen.

Päivän päätteeksi oli vielä kirsikkana kakun pohjalla kisaavien episstartti, johon mentiin lähinnä keppien takia. Niitä teki mieli päästä kokeilemaan ihan tositoimissa ja ei pettänyt Java tälläkään kertaa. Tulokseksi valitettavasti HYL kolmesta kiellosta, kun ei oikein meinannut putkiin irrota ja itse sitten sähläsin ne hyllyiksi, kun olisi voinut rauhassa ottaa pari askelta taaksepäin ja uudelleen lähettää ennemmin kuin survoa esteen vierestä. Tästä siis note to self, ei näin :D Kymppiin olisi siis koiralla ollut täydet saumat (jolla olisi ollut 3.) ja nekin olisi saanut huolellisemmalla ohjauksella pois. Ja mikä parasta, kaikki vaikeammat kohdat meni kuin vettä vaan! Superrrr! Rata ei tosiaan ollut ykkösen rata profiililtaan, joten siihen nähden täytyy olla hyvinkin tyytyväinen miten lähellä ne nappiradat on tuollaisillakin. Täytyy katsoa, jos jostain löytyisi ratapiirros, kun olis aika hauska rata muuten.

Näin ollen meillä siis erittäin kiva päivä ja taas opittu omista koirista vaikka mitä! Ja huipuinta, että me lähdetään ensi lauantaina ihan hyvillä mielin Javan kanssa kokeilemaan menoa ensimmäisiin virallisiin agikisoihin Janakkaalaan kolmen startin verran. Ei lähdetä nollajahtiin verenmaku suussa, vaan näitä kivoja onnistumisia hakemaan lisää :) Kiitos kaikille mukavasta koiramaisesta päivästä Niittykummussa!

Yhden koiran elämää

2011-08-22T12:54:00.000-07:00

2v ja vuotta aiemmin

Heti kärkeen kuva vuoden evoluutiosta mitä tuossa karvakasassa on tapahtunut. Ja sissos sentään soon ollut vuosi sitten kakru :D Tai siinä ei mitään yllättävää, mut nytkun pistää 2v kuvan viereen, ni aaaarrgggghh, siitähän on vallan kuoriutumassa MIÄS. Tuore kuva nyt ei ole ihan parasta eliittiä, kun se on vaan näpsäisty nopeesti sillä välin kun kakara tuijotteli keittiössä jäisiä mustikoita lattialle tiputtelevaa kepoa. Mutta näkeehän siitä sentään sen, että meillähän on kauluri, vaikka tällä hetkellä onkin karvanlähtö! Ja paketti rotevoitunut raakaruokaa popsiessa jo aikalailla aikuisen mittoihin. Puhumattakaan upeasta väristä, joka on puhdistunut tässä muutaman karvanlähdön myötä.

Meidän taloudessahan on nyt sitten vietetty viikon verran jo yhden koiran arkea ja se ei ole pelkästään ihmeellistä meille. Naapurikin oli yksi aamu kommentoinut pelkästään Javaa ulkoiluttavalle unenpöpperöiselle Kaiukselle, että hei sulta puuttuu toinen :D Vaikka Nipa onkin ehkä maailman kiltein ja helpoin koira, joka ei vaadi muutakun vähän hellyyttä ja ruokakupin täytön säännöllisesti, kyllä sen puuttumisen huomaa. Nippertonhan on oikein täysihoidossa nyt juoksuinensa horoilemassa Mikkelissä ja onkin jo siellä olo aikanaan ehtinyt ihastuttaa monia. Meinaa olla jo vaikeaa saada koira takaisin hoidosta, kun "eikös se nyt voisi olla vielä vähän pidempään, kun ei siitä ole vaivaakaan" :))

Pihanvahti

Herra J:kin kaipaa ihan selkeästi enemmän ihmiskontaktia ja tekemistä, kun ei voi edes äitinsä korvaa repiä. Se pistää hyvinkin horisontaalisesti ulottuvan nokkansa sohvan reunalle, tuijottaa muutaman minuutin ihan hiljaa ja jos siinä vielä esittää, ettei tätä performanssia telkkarin edessä huomannut, kuuluu jokseenkin vihjaileva "nau". Notta alappa liikutella hanuria harkkojen suuntaan! Jos jotain hyvää, ni on tässä ainakin tullut muutamia tokotreenejä tehtyä, kun muuten ei saa telkkaa kattoo. Paikkamakuuta iltaruokaa odotellessa, noutoa klikkerillä, seuraamispätkiä, liikeeestä maahan/seiso -erotteluja ym. Skidisti ois sellain tokokipinäkin ilmassa, mut kertokaa mulle mistä saan ostettua ylimääräisiä tunteja vuorokauteen?!

Seuran harkoissa käytiin viime maanantaina vetämässä tehotreeniä, kun meillä oli puoltoista tuntia aikaa ja paikalla kaksi koirakkoa. Hyvin ehti siis vääntää parikin erilaista rataa ja siihen pöytätreenit, pimeät mutkaputkikulmat, flipit, backlapit, kontaktit jne. Oli aika haastavat treenit, mutta ihan törkeenä onnistumisia. Vitsit, et mulla on hieno koira <3 Keppien avokulmakin vaan sujahti sisään, vaikka sinne piti paahtaa hyppysuoralta. Keskiviikkona mentiin sitten Anniina Myllyahon komennuksessa ratatreeniä, johon olikin ripoteltu aikamoinen kattaus kinkkisiä juttuja. Lähtöön ihmisnuoli, keinu radan aitaa päin, kontaktilta rengas, josta persjättö/takaaleikkaus, väärille esteille syöttäviä mutkaputkia, keppien avokulma suoralta putkelta, mutkaputken umpikulma näin niinkun kepeästi muistellessa. Ja Herra J vaan meni ja teki ja hienosti tekikin! Perjantain Heli Kallioniemen setit meiltä jäi väliin, kun työmatkalta palasin vasta pe-iltana, joka luonnollisesti ottaa ohimoon, kun duuni häiriköi mun vapaa-aikaa ;) Mutta toisaalta, onhan tässä tehokkaasti edellinen viikko reeenattukin.

Seuratreenit meillä siirtyikin sitten HAU:n epiksiin, kun olisivat menneet päällekäin ja kivahan se on välillä käydä vähän kisaamistakin kokeilemassa pitkästä aikaa. Ja vieläku ei jää reenitkään välistä :) Vaikka Jalmarsson oli ihan mahdoton vuoroaan odotellessa "MÄ HALUUUUUUUN!!", se kuitenkin näköjään pystyy sitten tosipaikan tullen taas ottamaan kuuloreseptoreihin niitä käskyjä ja tekikin varsin mukavaa rataa. Tällä vedolla oltiin sitten medimöllien toisia. Otin siihen toisenkin startin, jossa vahvistin kontakteja, kun meinasi tulla läpi. Ja ilmeisesti ihan hyvä näin, kun kerran piti palauttaa ja sitten pysyi niin hienosti 2on2off. Hmm... millonhan sitä tohtis niihin virallisiin.... :)

Loppuun vielä Natipläjäys <3 Torstaina sitten kotiin!

Nipa <3

Jalmari 2v.!

2011-08-21T12:52:00.000-07:00

Onnea suuripieni hauva!

Tänään mamman pikkupilkku siirtyi ihan virallisesti "miehen ikään", kun nuorten luokat jäävät historiaan ja seuraavan kerran lompsitaankin jo avoimeen. Onnittelut siispä kahdesta nakkikynttilästä, Java 2 vee <3

Iiiiiih, jännää!

2011-08-10T11:42:00.000-07:00

M <3 J

Viikonloppuna Herra J saikin sitten erittäin mieluisia daamivieraita, kun Minni -neitokainen tupsahti pihaan. Javahan ei tosiaan jättänyt tilaisuutta käyttämättä, vaan hoiteli tilanteen varsin ammattilaisen ottein, kun ei niitä joka päivä noin innokkaita neitejä nurkissa pyöri. Niimpä toiveikkaana siis odottelemme saadaanko Yokotai -kenneliin ensimmäiset pikku-Jalmarit viikolla 40 :)

Peukut ja varpaat pystyyn!

Koululaisen keppifilmi

2011-08-05T13:59:00.000-07:00

Nohevana koiranomistaja mentiin sitten perjantai-iltana ysin jälkeen Ojankoon tekemään "keputehovartti" ja ihan ei näköjään ihan suotta. Hih! Toi koira on mennyt ihan törkeenä eteenpäin kesän aikana, ku ei se osannut keppejä juuri ollenkaan ennen kesää ja ei niitä voinut tehdä radanosana oikein, kun piti ensin palkata edellisestä pätkästä ja sit orientoitua keppeilemään. Mutta ehkä mä en enää olis niin kamalan huolissani :)

Takaisin kouluun

2011-08-02T23:12:00.000-07:00

Hihih,tällä kertaa soon vaan koirat, eikä omistaja. Mehän lomailtiin koko poppoo heinäkuussa niin töistä kuin harrastuksista ja kelienkin puolesta se oli näköjään ihan oikea päätös. Nyt, kun arki on alkanut kaksijalkaisella, sama koskee myös hauvoja. Ja pienet aksasessiot harvemmin Herra J:tä haittaa. Löysin muuten Tytti Käyhkön Agirodussa napsimista kuvista myös yhden erittäin tutun ja suloisen suorittajan:

"Ohjeitaaaaaaa!" Niin Jalmaria <3

Mitään ihmeellistä ei olla tässä saatu aikaan, vaan lähinnä tehty pikkutreenejä ja palauteltu mieliin mihin jäätiin ennen breikkiä. Yhdet kaatosadetreenit ehdittiin kokea, vaikka asutaan 8 km päästä kentällä ja omalla pihalla ei ollut satanut ennen kentälle lähtöä eikä sen jälkeenkään. No, tulipa testattua miten Pilkku toimii ääriolosuhteissa ja ei meidän näköjään tartte kisoissakaan jännätä, vaikka keli ei ois meidän puolella. Hienosti se pisteli tassua toisen eteen, vaikka vettä tuli niin, että joutui itsekin silmiä siristelemään.

Sen lisäksi käytiin Elinan & Nellin kanssa sunnuntaina tekemässä täsmäharjoituksia apuohjaajaa hyödyntäen. Meillä oli työn alla kepit etupalkalla (Javalla meinaa joskus tulla kiire targetille kesken kaiken, vaikka normitilanteessa se hyvin harvoin tekee itse pujottelussa virheitä - enemmänkin työn alla on siis aloitukset ekaan, eikä tokaan väliin), kontaktit etupalkalla itse pitkälle + sivulle irtautuen ja loppuun vielä irtoamistreeniä hyppysuoralla ja mutkaputkella. Erittäin kiva fiilis jäi ja näköjään koirakin tykkäs.

Maanantaina meillä olikin sitten HSKH:n koetunti, kun saatiin treenipaikkatarjous seurasta. Ryhmässä taitaa olla möllistä kolmosluokkalaiseen ja ovat 1,5v käsittääkseni jo tuolla poppoolla treenanneet. Siitä huolimatta Java meni seassa kuin kala vedessä, vaikka tämän kerran aiheena olikin viskileikkaus, jota ei tosiaan olla kertaakaan tehty. Alkuun Herra J vähän kyseli, et ai tonnekko ai näinkö, mut johan lähti luistamaan. Hieno J! Hommia joudutaan tekemään, mutta sehän ei haittaa ollenkaan - päinvastoin. Ja mikä parasta, ohjaajankin ensimmäinen kommentti koirasta oli "Se on kyllä taitava koira". Tottakai soon, sehän on itse Herra J! Lunastettiin siispä treenipaikka nyt HSKH:n riveistä, joka on enemmän kuin bueno. Matka lyheni 45km:sta kahdeksaan ja myöskään Ertin talvitaukoa koko hallikaudelle ei nyt tarvitse kärsiä.

Eilen illalla käytiin vielä ysin jälkeen tekemässä salamatreenit Ojangossa, kun edellisenä päivänä ei keppejä tehty. Tarkoitus oli siis treenata max vartti ja keskittyä niihin keppeihin. Jalmarihan on tunnetusti yllätyksiä täynnnä ja nytkin se yllätti aika totaalisesti. Tein keppejä hypyltä lähestyen kummaltakin puolelta ohjaten välillä pidempään putkesta kaarratten ja välillä takaakiertäen ja sinne se vaan paukutteli menemään. Tämä kaikki siis ilman ohjureita, verkkoja tai kädestä pitäen näyttämistä. Naamakirjassa ehdinkin jo hehkuttaa miten onnistumisprosentti taisi olla tällä kertaa jotain 70 luokkaa ja mun mielestä se pitää olla 90, ennenkuin virallisiin lähdetään. Ei oo kuitenkaan reiluu mennä eritavalla paineistamaan tilanteeseen vaatimaan koiralta, jotain mitä ei se osaa unissaankin. Mut siis jos kaveri tuota tahtia parantaa, mehän ihan oikeesti kohta ollaan kisakalenterin kimpussa! Nää oli taas sellaset superhyvänmielen buustitreenit, jolla jaksaa taas, vaikkei aina muut jutut ihan onnistuiskaan :)

Nati 4v!

2011-07-30T11:53:00.000-07:00

Sen lisäksi, että meillä on lomailtu, on myös vietetty tuttuun tyyliin varsinaisia possusynttäreitä. Natille tuli taas vuoden verran lisää viisautta kaaliin ja näin ollen nestorin mittari näyttääkin jo neljää vuotta. Siis hui, mihin tää aika oikein menee :O Nati on tosiaan meilläkin ehtinyt jo olla sen kolme vuotta, jotka on näköjään sujahtaneet aika haipakkaa. Kuten kunnon synttäreillä kuuluukin, myös Nipan kekkereillä oli aito käsintehty maksalaatikkokakku ja juhlavieraat. Juhlavieraat oli tosin edelliseltäkin vuosilta tuttuja, mutta sitäkin innokkaampia ja asianosaavia :D Pahoittelen jälleen kerran kaikkien kuvien laatua, kun järkkäristä alkaa vissiin laukaisin lopetella työaikaansa, enkä ole siispä jaksanut sitä mukana roudaa ja niimpä kuvat on ikuistettu niinkin modernilla vehkeellä kuin puhelimella.

Synttärisankari kera kakkunsa "Joko saa ottaa...."


Juhlavieraatkin liittyneet kakun nautintaan. Kaikki meni :)

Natia lahjottiin syntymäpäivänään uudella vesilelulla, joka näytti uimamaisterille olevan erittäinkin mieluinen. Sen lisäksi laitettiin pakettin ihan omin pienin kätösin ommeltu froteeviilennysloimi, kun kävi niin kivasti, että Jalmarin vastaavasti jäi juurikin Napin verran kankaita ja tarvikkeita ylitse. Kaks yhden hinnalla siis ja on takuulla mittoihin tehty. Natille vaan kaikkein paras synttärilahja taisi olla tänäkin vuonna lähes kuukauden yhtämittainen oleskelu "maalla". Se haisikin jo ihan metsittyneeltä, kun oli uinut ahkerasti joka ikinen päivä, joten harjaakin sai siispä heilutella alusvillan irrotuksen merkeissä :D Niimpä pikku-Mustasta tuli pikku-Skunkki.

Javakin ehti sitten Agirodun jälkeen viettää muutaman viikon hyvinkin leppoisasti mökkimaisemissa ja tuskin kukaan pystyy sanomaan, etteikö siitä koira nauttisi. Lomaan kuului siis veneilyä, sorsien kyttäämistä (siinä vaan taisi käydä niin, että saaren koko koirakvartetin uskottavuus oli sorsien silmissä täysin mennyttä, kun ei ne viitsineet edes persettään laiturilta nostaa näiden kouhkatessa lähettyvillä :D), uimista, vieressä nukkumista helteistä huolimatta, painia ja jahtausleikkejä koirakavereiden kanssa.

Herra J päivystämässä sorsia laiturinnokassa

Tähän sopisi klassinen Apu -lehden ratkontapulma "Missä Jallu?"

Niinjoo ja olihan Javan lomassa muitakin kohokohtia, kun herralla kävi daamivieraita heti Agirodusta kotiin palattua. Tällä kertaa Java oli herra B ja harmillisesti daamin parhaat päivät olivat jo ehtineet mennä ennen Javan "vuoroa", kun suloinen trikkineitihän tuo kylässä oli. Mutta mikä parasta, tämä mies ei tosiaan ala arpomaan tai kainostelemaan tilanteen tullen, vaan "äitiinsä on tullut" niinkuin Javan kasvattajakin totesi. J on siis saatavilla harkitusti hurmaaville shelttidaameille, kun se niistä näköjään jotain ymmärtääkin ja luonteensa/terveystuloksien/rakenteen puolesta sillä on ehkä jotain annettavaakin. Ja taitaapa sitä olla yhdet reffit tulossa pikapuoleen joka tapauksessa, joten täällä ainakin pidetään peukkuja pystyssä pikku-Jalmarien puolesta ;)

Shelttidaameistakohan tuo haaveilee.. :)

Kotiin maltettiin tulla vasta tiistaina pakon sanelemana, kun keskiviikon Tallinnan -reissu sitä vaati. Olipa outoa olla sielläkin ilman koiria tällä kertaa :D Ja jottei nyt ihan tylsä arki koittaisi, niin saatiin vielä viikonloppuvieraaksi Tiinan duo Luka + Nikita. Hyvinhän nuo näyttää juttuun tulevan koko poppoo ja hännänheilutusta on mahtunut yhteen viikonloppuun jo nyt niin paljon, että varmaan jo senkin takia ensi viikko menee nukkuessa. Sylissä meinaa vaan olla paikoitellen ruuhkaa, kun telkkaria ei tarvitse yksin katsoa tai läppäriä naputella, kun syliin ei ole tulossa yksi, eikä kaksi, vaan neljä koiraa samaanaikaan :D Näyttää jokaisen lempparipuuhaa olevan pihalla päivystys ja viileällä nurmikolla nukkuminen, joka on näihin keleihin erittäinkin sopivaa (tosin Nikita ehti jo kunnostautua kanankakan syömisellä, kun viikolla tuli ne kylvettyä hakkeen alle tietämättä toisen fetissistä ;).

Nahkasheltit Nikita & Luka + megasheltit Nati & Java ;)

Siinä teille todellakin ihasteltavaksi shelttien kokoeroja. Vaikka kuvakulma huijjaakin pikkasen Javan valtavaa presenssiä, on noissa "Luka 34cm ja maitopurkin verran painoa" (no jotain niin kevyeltä se tuntuu :D) & "Java 39,5cm ja 12kg ehtaa merleä" pieni ero. On kyllä omat piskit tuntuneet suorastaan valtavilta näiden mini-me:n seurassa. Ja sitku niillä ei oo ees hämäysturkkia!

Notta semmottiis. Lomailua ja kaku(/a)nsyöntiä, siinähän sitä taas bloginaiheita kerrakseen. Ollaankin pidetty nyt treenitaukoa heinäkuussa ja palaillaan armaan harrastuksenkin pariin pikkuhiljaa näin arjen koittaessa: Teemana "kepit kuntoon ja sassiin ;)".

Lomailua ja aksailua. Kas siinäpä duo :)

2011-07-10T11:15:00.000-07:00

Laiturivahti-Nipa

Vihdoin on meidänkin jengi suorastaan kirmannut kesälaitumille heinäkuuksi ja elokuussa sitten vasta paluu arkeen. Ja koska on loma, niin ei siinä paljon ehdi kotona mädäntyä. Ei, vaikka mun kiusaksi Ertti päätti jatkaa kisaamaan tähtäävien treenejä myös koko heinä-elokuun, joten ne tosiaan saa jäädä. Vaikka tokikaan agilitystä ei päästä eroon näin lomasesonkinakaan ja siitä piti huolen heti loman kärkeen suunniteltu SAGI:n leiri ja heti perään viikonloppuna Agirotu. Niimpä perjantaina pistettiin hanskat naulaan puolen päivän pintaan ja startattiin kohti Kuopiota välietappina Mikkeli. Nati kun jäi samantien nautiskelemaan kesästä mökille, kun aikahan sillä olisi käynyt pitkäksi hengaillessa leirillä tai Agirodussa.

Ja ihan hyvä päätös, kun lauantai valkeni varsin trooppisena myös Kuopion leveysasteilla. Siinä meinasi tulla jo hiki pelkästä ajattelusta ja saati sitten siihen yhdistettynä pientä tervehenkistä hölkkää radalla, huh. Viikonloppuun kuului siis 2 x 2h aksatreenejä kumpaankin päivään, joten yhteensä sitä tuli pyörittyä kentillä 8h jo omien koulutusten merkeissä. Jalmarille oli arpa sattunut Lotta Vuorelan, Anna Strömin ja Essi Saarelan tarkan silmän alle. Olipahan taas opettavaista menoa ja ennen kaikkea Javalta upeaa tekemisen meininkiä! Sunnuntaina saatiin vetäjältä jo kommenttia, että vaikka hän ei lähtökohtaisesti pidä shelteistä eikä uroksista, niin jotain tuossa koirassa on. Ja onhan siinä, yli 10kg täyttä rautaa :D

Maalaiselämä pistää myös ramaisemaan

Koulutuksista saatuja vinkkejä siirryttiin sitten alkuviikoksi pureksimaan Mikkelin mökkiolosuhteisiin. Saipa Jalmarikin pientä aksabreikkiä ja siihen sivuun höntsäilyä koirakavereiden kanssa ja vallatonta maalaiselämää. Sielläkun nämä pikkusudet tosiaan kirmailevat ihan vapaana kaikessa rauhassa välillä pulikoiden, kahlaillen, laiturin alla rantahiekassa nukkuen, kaverien kanssa hepuloiden ja omat velvollisuudet rajoittuu ruokakupin ojentamiseen pari kertaa päivässä nokan eteen ja illalla kirsumäärän laskentaan. Aika helppoa koiranpitoa siis omistajallekin, joka oli tosi uupunut kaikesta aksailusta ;)

Mr. J kipparoimassa kanoottia


Nipallakin ihan selkeä ajatus navigoinnista :D

Torstaina pitikin jo kääntää auto takaisin etelän suuntaan, kun illaksi oli buukattu Helin treenit tutusti hikisessä Hakkilan hallissa. Ilmeisesti säätila on Jalmarille ihan yks lysti, kun aksakentän laitaan kurvataan: pääasia, että pääsee kiitämään NYTJUSTHETI. Tehtiin Agirodun Open Classin inspiroimat herkistelytreenit, kun niihin meidän duo oli kuitennii menossa sunnuntaina. Siitä sitten Helin vinkit takataskussa kohti perjantaina, jolloin oli taas lähtö ja tällä kertaa suuntana Imatra. Oltiin buukattu Imatran kylpylästä erittäinkin fantsu lomasviitti, joka siis oli käytännössä paritalon puolikas. Hyvin me neljä mahduttiin piskeinemme pyörimään 82 neliön tiloissa ja mikä parasta, lähellä oli myös kivat ulkoilu- ja uittomaastot.

Jalu päivystää

Lauantaina lompsittiin (sen verran myöhään meni valvoessa, että tämä ehkää kuvaa paremmin kuin hyvin sitä etenemistä ;) Sarin kanssa aamulenkille, mutta kun kivenheiton päässä oli mukava pieni privaattiranta, niin kepin heittelyksihn se meni. Ja jostain syystä Mösjöö Pilkkukin innostui elämänsä ekan kerran jopa uimaan kepun perässä! Aiemmin meno on tyssännyt ensin siihen kun pili kastuu ja soon hyi ja sitten siihen, kun maa loppuu tassujen alta ja siitä ei vaan oo millään voinut enää edetä. Liekkö meidän alkuviikon liiviharkoilla ollut jotain tekemistä asian kanssa, kun sipaisin pelastusliivit kaverille niskaan ja uittelin sitä kahlailemalla itse mukana, jotta pieni mies uskoo vedessäkin liikkumisen olevan mahdollista. No, joka tapauksessa sinne se siiseli meni kepun perässä ja se jos mikä oli iso jee noinkin kuumana viikonloppuna.

Iltalenkki Imatralla. J <3

Lauantaina pyörittiin ihan vaan kisaturisteina Sarin kanssa tsemppaamassa joukkiomme kahta kisaavaa jäsentä Agirodun virallisessa osuudessa ja samalla ehdittiin kanssa ihailla upeaa kolmosten menoa cagiagin jahdissa. Ainiinjoo, sen verran saatiin aikaiseksi, että Java on nyt virallisesti mitattu mediksi (üllatüs :D) ja kisakirja hommattu, joten ainakaan sitä ei enää jää virallisten startti uupumaan. Jotenkin se raikas ulkoilma pisti sen verran väsyttämään, että koko meidän kööri oli hämmästyttävästi jo yhdeltätoista pehkuissa ja akut latautumassa sunnuntain alojoukkuerykäisyyn.


Lentävät shetlantilaiset elementissään :))) J kiljuu radalle, Ram tiiraa tyttöjä, Nemppa on kiltisti ja Antero haluais pikkasen nuuhkaista.

Java sai korkata joukkueen suorituksen ja menikin oikein upeasti yhtä ohjaajan huolimatonta ohjausta lukuunottamatta. Siitä siis meille vitonen, mutta erittäinkin hyvä mieli monesta onnistuneesta jutusta radalla :) Ja se mikä oli kiva huomata, että vitosesta ja esteelle palauttamisesta huolimatta Javan aika oli näköjään 56 koiran joukosta vissiin kolmanneksi nopein. Eli noista käpälistä ei ainakaan jää meidän tulokset jatkossakaan kiinni. Yhteensä taisi joukkueelle tulla 60 vp ja aikaa 2:19, joten lopputuloksena sijoitus 7/14 tuloksena 3:19. Se oli kyllä sen verran hauskaa, että eiköhän me ensivuonnakin lähdetä Kuopiooon esittelemään Lentävät shetlantilaiset vaatekertaa :D

Olin ottanut Javalle vielä Open Class lähdön, kun tuollainen tilaisuus oli tarjolla. Ja voi video, että tulikin hyvä mieli radasta <3 Tuloksellisesti ei siis mitään järisyttävää (15vp), mutta toisaalta ei 40 koirakosta näköjään miltei puolet saaneet muutakuin hyllyjä kotiinviemisiksi. Ja aika oli jälleen -18 sekunttia alle ihanneajan, joten olisihan tuolla ehtinyt näköjään puuhata vaikka mitä. Onnistumisia radalla oli A:n takaaleikkaus, alastulokontaktin pysäytys, onnistunut takaaleikkaus kepeiltä hypylle, kontakti/putki -erottelu ja upea loppusuoran irtoaminen. Jesssshh! Virheet tuli keppien sisäänmenolta (lipesi toiseen, josta korjaamalla aivat upeat kepit), takaakierrolta tiputti riman ja meni puomin ylösmenokontaktin ohi. Mutta noi on niin fiksattavissa olevia juttuja huolellisemmalla ohjauksella, joten koira oli super. Tästä on meidän hyvä jatkaa ja nyt syttyikin iso himo laittaa kepit kuntoon ja suunnata tosiaan syksyn virallisiin. Sinäänsä kepit oli jo upea suoritus, koska alkukesästä ne ei tosiaan menneet ja nyt ne oli sillä jo radalla, joten tähän peilaten ei meillä mene pitkää, että hiotaan homma loppuun. Harmi, kun kukaan ei ollut videoimassa meille tätä pätkää, niin en pääse näkemään mitä siellä tapahtui.

Kirjaimellinen loppujäähdyttely (kyllä, lunta :D)

Päätettiin vielä kiva kisaviikonloppu shoppailemalla, palkkaamalla J puolikkaalla makkaralla hienosta suorituksesta ja uintireissulla Lauran + Roihun kanssa. Ei tosiaan ollut mikään tulipalokiire tapahtumapaikalta kotiinkaan, vaikka meillä oli jo yhteentoista mennessä kaksi starttia takana ja hommat sitä myöten selvät. Oli ihan mahtavaa jutella tuttujen kanssa ja katella upeaa agilityä. Oli kiva nähdä teitä kaikkia vanhoja ja uusiakin tuttuja, palataan taas asiaan kun nähdään. Ja suurkiitos viikonlopun ryhmä rämälle + Lentäville Shetlantilaisille! Mulla oli hauskaa, toivottavasti muillakin :D

Kukkuu

2011-06-30T11:51:00.000-07:00

No ollaanhan mekin vielä hereillä. Jännä juttu miten henkisesti rankkaa aikaa voikaan olla lomaa edeltävä viikko, kun sitä alkaa jo suurinpiirtein laskea minuutteja kesälaitumiin. Ja siihen kun vielä yhdistää joka viikonlopun reissut/aktiviteetit/hässäkät + viikon reenit, niin siinä ja siinä, että jää aikaa nukkumiseen. Ainakaan minkään sortin elämää täällä ei ole vietetty, jos ei-koiralliset sitä tiedustelee :D

Karvakkaat reissussa :)

Pärnun reissusta selvittiin siis kaikin puolin hienosti muutama viikko sitten. Startattiin perjantain aamulaivaan, jossa päätettiinkin ottaa lemmikkihytti, kun niitä oli vielä tarjolla siinä vaiheessa. Lämpötilojen puolesta olisivat kyllä pärjänneet sen kolmituntisen autossakin, mutta kivempi se on itekki hytissä kuin käytävällä istuskella. Piskit oli erittäinkin cool paatilla ensikertalaisiksi, vaikka seinän takana taisi asustaa jonkin sortin nuotaja, jonka läähätys kuului seinästä läpi ja välillä se taisi heiluttaa häntää seinän vieressä siihen tahtiin, että meinasi läpi tulla. Karvakaverit nuuskutteli hytin läpi ja sen jälkeen pisti pitkäkseen, joten kaksijalkaiset pääsivät hyvillä mielin aamukahvia kiskomaan kaffilan puolelle.

Javakin hymyilee :D

Me oltiinkin sitten jo iltapäivällä perillä Pärnussa, jossa ehdittiin näppärästi vaihtaa majapaikan ovella nopeat kuulumiset perjantain näyttelyyn suuntaavien kanssa. Tehtiin pitkä lenkki pitkin poikin Pärnua hauvojen kanssa, kun käytiin jo etukäteen katsomassa viikonlopun näyttelypaikka. Lenkin jälkeen tulikin sopivasti sen sortin sadekuuro, että ei lähdetty enää leimoja hakemaan passiin ryhmiksestä, vaan jäätiin ihan kiltisti Konseen päikkäreille. Sinäänsä ei ollenkaan huono tsägä, kun kuulemma ottivat siellä 10e/madotusleima, kun sunnuntaina sain ne omille 1e/leima KV-näyttelystä ;) Ilta sujuikin sitten Konsen terassilla ja piipahdettiin keskustassa syömässä + lurauttamassa karaåkea. Oli muuten sellanen karaåkekokemus taas, että tietää olleensa. Ainakin Aikuista naista oli veivattu pari kertaa liikaa, kun levy ei lähtenyt enää edes pyörimään toiveikkaiden jo mikkiä rutistaessa :D

Lauantai olikin säätiedoista poiketen iloisen aurinkoinen, joten ei haitannut ollenkaan lähteä päiväksi näyttelyihin. Tosin lauman mukana olleet suomen pystykkäät (aka kepot) oli ehkä hieman erimieltä, kun oli näköjään vähän ilta venähtänyt ja niimpä me tuotiin sitten mukanamme kaksi raatoa Kalevi Stadiumille. Ilmeisesti rotu on sen verran harvinainen nähtävyys lahden toisellakin puolella, että nämä näyttelykappaleet päätyi useammankin näyttelyturistin kameraan. Joku tätikin näppäili oikein useammasta kuvakulmasta fotoja lepäävistä pystykkäistä :D Me ei Hannan kanssa välillä vaan meinattu ees omaksi noita tunnistaa, kenen lienee... No, jos ei muuta, niin ainakin koirien vahtipalvelu toimi erinomaisesti. Sieltä aina käytiin vaan tukikohdasta vaihtamassa karvakasta hihnan päähän ja kehään. Tosin suomen pystykkäitten kehässä ei tälläkään kertaa menestystä tullut; tuomari oli vähän sitä mieltä, että turkki kaipaisi laittoa ja esiintyminenkin varsin velttoa. Liikkeiden arvostelu jopa mahdotonta, mutta toki ymmärtää luontaisen taipumuksen levon tarpeelle siestan aikaan. Rakenne hyvä ja mittasuhteetkin suurinpiirtein sinne päin. ROPia ei silti tällä kertaan kummallekaan.


Nirpun erikoistaito: "Puss in Boots" tuijotus.

Jouduttiin sitten näyttelypäivän päätteeksi jättämään koirat ja pystykkäät lepäämään huoneisiinsa ja pystykkäiden huonoa menestystä paikkailemaan pienellä shoppauskierroksella. No, sieltähän löytyi sitten vaikka mitä kivaa. Autolla reissaus on erittäinkin iloista jo senkin takia, että ei tartte miettiä etukäteen mihin minkäkin pakkaa. Senkun vaan täräyttää pussukat konttiin ja miettii sitten vasta kotona mihin mikäkin kuuluu. Illaksi suunnattiin taas ulkoruokintaan ja tällä kertaa myös pystykkäät olivat jo sen verran vedossa, että niiden kanssa pystyi esiintymään julkisilla paikoilla. Syötiinkin oikein hyvää mättöä keskustan irkkubaarin terdellä, eikä laskun loppusummakaan päätä huimannut. Jälkkäriksi käytiin vielä hakemassa piste i:n päälle; suklaalla kuorrutetut mansikat. Nams! Iltaa jatkettiin vielä juhlistamalla Sirpan synttäreitä Konsen terdellä, joten ei ehtinyt aika käydä pitkäksi laisinkaan. Nipakin pääsi loistamaan erityistaidollaan tuijottamalla vetisin silmin letunsyöjää ja niinhän siinä kävi, että Katinkin oli hellyttävä jakamaan annostaan pienelle mustalle kerjäläismummolle.

Sunnuntai menikin sitten näyttelyssä pikapyörähtämällä, kun heti shelttikehien jälkeen alkoi järjetön vesisade. Niimpä kirmattiin pikapikaa autoon ja nokka kohti Tallinnaa. Tarkoitus kun alunperin oli, että sunnuntaina olisi ehtinyt mainosti pyörähtää upeilla rannoilla, mutta aina ei mee niinku Strömsöössä. Niimpä rantasuunnitelma vaihtui sitten päiväksi sateisessa Tallinnassa ennen laivamatkaa kotiin. Pystykkäät lähtivät nestetankkaukselle, niin sillä välin istuskeltiin sitten satamamakasiineillä koirien kanssa kahvin juonnissa, kun Jalmarin jumalallinen olemus vangitsi muutaman ohikulkijan mielenkiinnon. Java saikin tässä epävirallisessa Sadama Show'ssa mm. arvostelut "God's gift", "Perfect" ja "Princess". Ei ilmeisesti epäselvyyttä voittajasta, Prinsessa Jalmari oli siis tämän miesparin mieleen, liekkö istui sisustukseen vai mitä :D Ainakin Herra pilkku itse oli erittäin otettu saamastaan huomiosta ja heilutteli häntää kovinkin ilmavasti sedille.

Seuraavaa reissua siispä odotellessa. Kiitokset reissuseurasta ja kuvista koko poppoolle!

Pärnu KV: 2x NUO EH1

2011-06-20T10:16:00.000-07:00

Kuva: Inna Tolli

Jalmari pieni karvadalmis palkittiin viikonloppuna Virossa molempina päivinä nuorten luokan ainoana osallistujana NUO EH1 seuraavin arvosteluin:

18.6.2011 Ingrid Hein, Viro

"Yli keskikoon, hyväturkkinen, erittäin kaunisvärinen merle, rodunomainen pää, hyvä korvien asento, suora selkälinja, hyvä rintakehä, hyvät raajojen kulmaukset, liikkuu riittävän vapaasti, hieman ujo"

19.6. 2011 Saija Juutilainen, Suomi

"21 months young male, excellent propotions & correct bone for size, strong ???, correct lenght & expression, bit heavy skull, correct bite & underjaw, nice small ears a bit wide set, correct neck & ??, needs better muscle, enough anglulations, beautiful and clean blue merle, excellent coat quality, nice temperament, should move fully & stepping more drive, nice drive from profile, nice tail carriage, needs time & better condition"

Nöppönen pöydällä

Oisko tällä pärjänny jo sakukehässä? ;)

Hienosti meni siis meidän osalta ja EH tavoitteet täyttyivät. Eipä me tuonne lahden toiselle puolelle mihinkään sertijahtiin oltu kuitenkaan menossa, vaan lähinnä viettämään minilomaa sheltti-ihmisten kanssa ;) Lauantain kehäesiintymiset meni aikalailla penkin alle, kun oltiin Sarin kanssa sovittu esittäjä jo etukäteen, kun mittelikehän ei pitänyt mennä shelttikehän kanssa enää nuorten luokan kanssa päällekäin. No, mitenkäs kävikään sitten, kun Sari oli juuri cacibia pokkaamassa Tulille viereisessä kehässä, kun olisi pitänyt olla jo Jalmarin kanssa kehässä :D Tehtiin siinä sitten sen verran lentävä vaihto handlerissa kaikessa häsiksessä, että Java pieni meni ihan hämilleen. Sen edessä olisi voinut kolmihäntäinen kissa ajella yksipyöräisellä makkara suupielessä ja silti se olis vaan etsinyt mammaa kehän laidalta.

Ongelmahan olisi ratkennut tosi näpskästi sillä, että olisin sielä kehän laidalta Jalmaria kiljahdellut, muttakun kaksoishandlaus on kiellettyä, niin sitä sitten kanssa ollaan suut supussa myös kehän laidalla ja toivotaan, että hauva huomaisi ihan keskenään sijainnin. Hauhau ei sitten oikein keskittynyt poseeraamaan ja liikkeissäkin meni pää kenollaan kentän laitoja ihaillen. Siitä sitten tuo ujousmerkintä näköjään. Niinjoo, ja tuli sille vähän yllätyksenä tädin standardimittakeppi kyynäränmitta, mutta antoi kyllä nätisti kuitenkin mitata ja kopeloida.

Sunnuntain arvostelussa jäin vähän ihmettelemään tuota hieman raskasta kalloa, kun tämä hauva ei ole kyllä raskasta nähnytkään, vaan päinvastoin hyvinkin lightmallisto :D Kiva juttu kuitenkin, että pää alkaa karvan myötä sitten näyttää skrodemmalta. Ja myös tuo lihaskuntokommentti oli siihen nähden ihmeellinen, että just pari viikkoa sitten Kaiperla kehui pojan muskelit erittäin hyväksi ikäisekseen aksakoiraksi. Että ei siellä mitään läskiä kovin pitäisi olla (en noita myöskään vinttikoirakunnossa pidä) ja mikä ihmeen broileri tuon koiran pitäisi tässä vaiheessa kasvua olla, ni ei osaa sanoa. Mutta näin tällä kertaa siis, mielenkiintoinen kokemus.

Ja tietysti tuo "nice tail carriage" pisti vähän hihityttämään. Mun kanssa kehässä pyöriessä sehän vetää ihan häntä nutturalla, kun ilmeisesti itsevarmuus kasvaa eksponentiaalisesti mun seurassa. Ja sit Sarin kanssa ei enää tartekaan kaikille pullisella, vaan mennään liikkeissäkin upeasti häntä selän jatkona. Handlerinvaihto on nyt ollut meillä ratkaisu tähän shelttien perisyntiin, korkeisiin häntiin, kun tuolla kehissä näkee niin paljon kaiken maailman kiroamista ja läpsimistä hännän takia ja mulle se ei oikein istu. Ja toisaalta taas hauva myöskin tarjoaa mulle kontaktia kehässäkin liikkuessa, josta en viitsi alkaa rankaisemaan, kun sitä on isolla vaivalla opetettukin. Niimpä Sari handlaa, niin ainakin häntä on kauniisti ja juoksee suorassa, mutta kääntöpuoli on tietysti pojan itseluottamus, joka näyttää vähän katoavan symbioosista irrotessa :D

Palataan vielä myöhemmin Pärnun matkaraporttiin, kun reissuhan oli suorastaan hilpeä. Nyt pitää välillä tehdä jotain kotihommiakin :))

Kesä, kiitosnam!

2011-06-05T04:34:00.000-07:00

Tätä on taas venattu oikeesti sieltä puolentoista metrin hangista asti, kesää <3 Omalla terdellä on tullut viihdyttyä enemmänkin lailla ja samaa mieltä on nuo karvanokkaiset asiasta. Siitäkun on karmeen kiva tuijotella tiukasti ohikulkijoita ja kommentoida toisille piskeille, et tää on sit meidän piha, et paree pissiä muualle! Vaikka asia on varmasti hyvä ja tärkeä, se ei silti ihmiskorvaa hivele, kun nuo kaksi järjenriemuvoittoa heittelevät bensaa toistensa liekkeihin ja innostuvat keskustelemaan vähänkään provosoivien nelijalkaisten kanssa. Niimpä meillä onkin tässä kesäproggiksena niinkin raflaava koulutusoperaatio, kuin "Kärsät hiljaa".

Viime sunnuntain kauhujen jälkeen sain sitten peruutusajan Maare Kaiperlalle, jotta Jalmarsson pääsisi osteopaatin näppeihin. Tosiaan sunnuntaisen arkomisen jälkeen mitään sellaista ei ole arjessa esiintynyt, vaikka vauhtia, pomppuja ja vaarallisia tilanteita siihenkin aina mahtuu. Ja juttelin Helinkin kanssa tuosta, joka osasi sitten kertoa enemmänkin miten fyysisesti rankka takaakierto itseasiassa on koiralle, kun se joutuu käytännössä ponnistamaan pelkästään sisätakajalalla hyppyyn ilman vauhtia. Ja löytyihän siellä sitten vaikka mitä, joista kaiken pahan alku ja juuri oli vino lantio. Millon lienee Java onnistunutkaan jysäyttämään hanurinsa siihen malliin, että saanut tärskyllä sitten oikean puolen jumiin.

Vasemmalla puolella se oli sitten kompensoinut parhaansa mukaan oikean vajaita liikeratoja ja sehän näkyy sitten toispuoleisuutena. Oikeassa koivessa oli myös sellaisia möykkyjä, jotka hieroja olisi kyllä saanut pois, mutta ne olisi sitten tulleet takaisin, kun siinä olisi sitten hoidettu vaan oiretta, eikä syytä. Joten sinäänsä ihan hyvä, että etenemisjärjestys oli nyt tämä ja ongelma toivottavasti pois päiväjärjestyksestä ennenkuin se on edes mikään ongelma. Koiran lantio saatu suoraksi ja muutaman viikon sisään kroppa itse sitten korjailee epätasapainot. Noin muuten hauva sai kyllä kehuja hienosti käytöksestään, kun malttoi ventovieraassa paikassa ventovieraan käsittelyssä heittäytyä rennoksi.

Java & Luru <3

Perjantaina suunnattiin sitten kera pikkumustan ja korjatun otuksen Tammisaareen, kun siellä laumaa odotteli 8 viikon ikäinen Luru -pentu. Aina yhtä hauska nähdä miten korrekteja nämä osaakaan olla pikkupentujen kanssa, kun mennään rauhassa nuuskimaan ja muutenkin ollaan säikyttelemättä tai jyräämättä pieniä koiranalkuja. Työnjako oli muutenkin totutunlainen; Java on "good cop" ja jaksaa leikittää ja rellestää pentusien kanssa ja Nipa on "bad cop", joka kertoo olevansa pomo sitten myöhemminkin. Kyllä Jalmari pääsee elämässä helpolla, kun on aina Nati -äiskä pitämässä puolia.


Pallopallopallo!

Hyvin väsyneitä piskejä sai lauantaina tuoda kotiin, kun pallojen perässä tuli juostua varmaan ihan riittävästi, pikkukoiraa leikitettyä ja vieläpä lauantai kruunattiin uimisella. Nipa polski menemään tennareiden perässä niinkuin vanhan tekijän kuuluukin ja säätilan vuoksi myös Jalmarsson kannettiin mahakorkeutta syvemmälle ottamaan muutamat vedot. Olikin kiva sitten märkien koirien kanssa lähteä kaupungille pyörähtämään jätskiostoksille, kun ei ollut ainakaan kuuma tassutella :) Meinattiin ottaa hauvat mukaan kaverille grillaamaan vielä lauantai-illaksi, mut koska ne oli "voitteko mennä jo pliis, ni pääsee nuq" -näköisiä jo makkarinlattialla, niin jäivät illaksi keskenään. Ja ihan hyvä, että ehtivät edes vähän nukkuakkin, kun Tammisaaressa piti tietty mennä yöllä ja aamuyöstä Lurunkin kanssa ulos, kun se on niin kivaa ja sunnuntaiaamuksi oli molemmat ilmoitettu I-HAH:n rallytokokisoihin.


Iloinen majava


Luru - reseptinä 1/2 whippet, 1/4 dalmatialainen ja 1/4 bc

Kisoista ei jäänyt paljoa raportoitavaa jälkipolville. Molemmille hienosti hyväksytyt tulokset (89 & 85) ja Nipalle samalla epävirallinen koulari RTK1 + luokkanousu. Nati on kyllä aivan mahtava rallyilija ja todellakin neitokaiselle laji löytynyt, nyttenkin olisi 99p. ollut plakkarissa, jos olisin itse vaan tajunnut lähteä takaakierrosta ajoissa liikkeelle, koska paikallaanseisomisen se tulkitsi perusasentokäskyksi. Se ei mun mielestä ihan ehtinyt persikka maahan, mutta ihan sama, miinus kymppi kuitenkin väärin suoritetusta tehtävästä, kun en sitten jäänyt uusimaan. Tiiä aina näistä :) Mua vähän alkaa tässä lajissa vaan häiritä se, että kaikki hyväksytyt tulokset oikeuttaa luokkanousuun. Ois niin paljon hienompaa, kun olis sama 123 -palkintosysteemi kuin tokossa tyyliin, jossa ainoastaan yli 90 olis ykköstulos ja samalla luokkanousuksi oikeuttava. Sitä olis itekkin vähän skarpimpana tuolla radalla, kun nyt se oli ihan sama tuleeko niitä virheitä kymmenen vai kolme.

Java oli myös ekoissa rallykisoissaan harjoittelematta ja vaikka tulos ihan kelpo 85 (josta ohjaaja mm. täysin vastuussa kympistä, kun tehtiin 360 väärään suuntaan - oikea ja vasen, miten ne nyt menikään :D), ajoittainen haahuilu oli erittäin nounou (ja nyt sitten pitäisi selvittää miksi, mun erilaiset käskytykset, asennot, äänensävy, häiriöt jne.). Koira alkoi toimimaan vasta kylteillä 10-15 niinkuin töitä pitää tehdäkin, joten se erittäin hieno. Mutta se alku... Me kun tehdään näitä rallyja nyt vähän niinkuin tokotreeninä, eikä rallynä, niin sen takia nipotan tässä :) Siinä meni sitten konseptit ihan sekaisin heti kärkeen, remmi etujalan alle ja samaan hässäkkään tuli sitten tehtyä se kierroskin väärään suuntaan. Just oltiin aiemmin puhuttu, että jos käy hihnaa jalan alta korjaamassa, niin se on samantien penaltyt siinä koiraan koskemisesta. Mulla meni sitten kaikki ajatuskapasiteetti sen pohtimiseen, että miten se tuolta kalastellaan sääntöjen mukaisesti :D Edessä istumisissa se sitten itse nosteli etukoipea sen verran, että saatiin hihna sieltä mukaan menoon. Saksalaista käännöstä ei olisi tarvinnut rallysääntöjen mukaan uusia, muttakun tokon kannalta haluan, että hommat tehdään hyvällä sykkeellä, niin otettiin siitä kolmonen ihan vapaaehtoisesti.

Nokka kohti siis seuraavia skaboja Nipan kanssa avoimeen. Kirkkonummen kisojen aikaan ollaan Pärnussa, mutta elokuussa sitten Espoossa, syyskuussa Porvoossa, lokakuussa Hyvinkäällä ja marraskuussa sitten Hyvinkäällä. Ja siellä shelttijoukkueena ollaan mukana SM-karkeloissa. Sitä ennen pitäisi hieman noita pivot-käännöksiä reenailla, jotka tulevat mukaan käännöksinä ja askeleen kanssa ja sen lisäksi houkutuskin siellä on uutena esteenä. Nipalle maailman pahin, jos on pallo ja ruokaa ;)

Lunta tupaan :(

2011-05-29T11:24:00.000-07:00

Tänään Elinan koulutuksessa koitti päivä 2 ja rata oli itseasiassa täysin mahdollinen meillekin. Paljon haastavia kohtia, mutta jo rataantutustumisessa sain ajatuksia kasaan nimenomaan meidän menemiseen. Alkuun pakkovalssi, välistäveto, putki/kontaktierottelu vekkauksella, takaakierto, keinu, pitkä eteneminen seuraavalle takaakierto + valssille. Meillä oli superhyvä draivi päällä, mutta meno tyssäsi tuohon seiskaesteelle, kun Java tuli riman ali (!!!!). Se oli jo sen verran ihmeellistä ja sanoinkin Elinalle, et todella outoa. Uudelleen takaakierrolle ja ali, vaikka oli toinen rima lisätty alle. Lähemmässä tarkastelussa Javan tassuttelu oli epäpuhdasta, joten koira syliin ja koivet syyniin. Ei sieltä oikein löytynyt mitään kiviä anturoiden välistä, eikä arkomista venyttelyissä tai kopeloinneissa.

Niimpä juoksuttamaan koikkua uudelleen ja tällä kertaa ei ollenkaan ep. Se siinä odotellessa sinkoili kentän laidalle kattelemaan toisten kenttien menoa ja juoksujalkaa takaisin ja ei mitään merkkiä mistään ontumisesta. Tein kuitenkin päätöksen jättää treenit kesken, koska mielummin lisää terveitä kisavuosia meille kuin viiden minuutin valmennus. Kuitenkin tuon mammanmurusen terveys menee ihan kaiken edelle, kun ehtiihän tuota aksaa vääntää myöhemminkin. Elinakin harmitteli kovasti, kun jouduttiin heittämään pyyhe kehään kesken kaiken, kun hän vielä kehui tuon todella hyvää hyppytekniikkaa, nopeutta, herkkyyttä ohjauksille ja oli sitä mieltä, että mulla on käsissäni vielä menestyvä koira.

Treenien jälkeen tehtiin pitkät jäähdyttelyt ja lähdin sitten aikaisemmin kotiinkin, jotta pääsee venyttelemään paikat huolella läpi. Siinäkään ei reagoinut yhtään mihinkään, vaan lähestulkoon nukkui koko venyttelyoperaation ajan. Kaikesta huolimatta, Elinakin oli sitä mieltä, että kannattaa osteopaatilla käyttää näytillä, jos siellä jossain on joku lukko/jumi. Pitänee huomenna aloittaa ajanmetsästys kenelle tuon saisi kopeloitavaksi. Viimeeksihän fyssarikäynnillä sieltä ei löytynyt mitään huolestuttavaa, lantiossa pientä tiukkuutta, joka aukesi session aikana. Mä oon ihan järkyttynyt tälläisestä, kun ei mun koirille ikinä satu mitään, eikä ne ikinä sairasta :D

Tätä episodia lukuunottamatta siis hyvin opettavainen aksaviikonloppu. Ehkä enemmän saanu irti tekniikasta, kuin koko talven ohjatuissa treeneissä yhteensä. Etenkin parasta antia oli huolellinen rataantutustuminen, jossa käytiin läpi kaikkia mahdollisia ohjausvaihtoehtoja kuhunkin kohtaan ja perusteltiin miksi toinen on parempi kuin toinen. Myöskin paljon tuli tärkeitä juttuja mitä pitää ottaa huomioon missäkin ohjauksessa omasta paikasta, liikeestä, ajoituksesta jne. Ja vaikka alkuun ne radat näyttikin aika hurjalta näin möllikoirakolle, oli mahtavaa huomata, että mekin osataan ja pystytään tekemään juttuja, kun saadaan osaset paikoilleen. Ja miten upea koira mulla on! <3 Se menee, kun sille vaan kerrotaan mitä halutaan. Ja se menee paljon vaikeampia juttuja, kuin ois voinut kuvitella. Tassu lipasssa pieni pilkku valmiina töihin, vaikka mikä ois.

Pääskysestä ei päivääkään, karvanlähtö = kesä?

2011-05-28T12:13:00.000-07:00

Johan onkin meidän huushollissa taas imuri laulanut ja Roger Para pistetty duuniin. Tuo pieni musta kostaja Nipa kun päätti vaihtaa vähän kevyempää ylle, kun Iltasanomiinkin on alkanut tipahdella helleotsikoita. Mitään megakarvanirroitusta ei onneksi näyttäisi olevan luvassa, mutta silti näitä sheltin omistajan kohokohtia kerran-pari vuoteen. Mutta voitteko kuvitella missä hurmiossa mä koiriani harjaan nyt, kun on vihdoin se oma terassi. Kaikenmaailman karvapallerojen irroittelu harjasta tuottaa vaan suurta nautintoa, kun ne lähtevät jatkamaan kiertokulkuaan jonkun tirpan pesämateriaaliksi sohvan alusen sijaan. Tänäänkin pistin linjastolle molemmat ja voi jumpe, että olikin mahtavaa kyniä Nippeä, kun sieltä löytyi niitä iiiiiiihania vanukarvatuppoja reidestä tuhottavaksi! Imurikin pistettiin uusiksi muuton yhteydessä ja voin kertoa, että sekin on vaan nautintoa verrattuna entiseen. Vanhalla versiolla imurointi oli vähän niinkuin meksikolaisten työnteko; lähtee törkeä ääni, mutta mitään ei tapahdu.

AH. Sen lisäksi, että olen saanut nauttia koirieni karvanlähtöprosessista (mä tässä vielä mielenkiinnolla odotan milloin Jalmari luopuu nyttenkin vähäisestä nutustaan, kun lähestyy ne Pärnun KV näyttelytkin tässä pikkuhiljaa muutaman viikon päästä :D), olen myös huomaamattani viettänyt illat treenikentillä. Missäs muuallakaan kuin aksan parissa. Tällä viikolla iltaohjelma on koostunut vaatimattomasti neljistä ohjatuista aksatreeneistä, joten ollaan päästy ihan todenteolla tekemään. Keskiviikkona Ertillä oli taas joku megapitkäkäherryshyppäri, joka on siis ratana supermahtava tehdä (näistä aina oppii vaikka mitä, kun haastaa osaamistaan), mutta mua oikeesti alkaa ottaa nupeloiseen, kun ei siinä 10min / koirakko vaan ehdi. Ei siis tosiaan mitään ykkösen ratoja, vaan ihan kunnon kolmosten kieputtelua 20 esteen verran, josta olis kiva oppia ja hinkata osaset kohdalleen kaikessa rauhassa, mutku se vaan on resurssien puitteissa mahdotonta. Kieputteluhyppäreissä on se ongelma, että kun on yhdellä esteellä myöhässä ohjaus, se kertaantuu sitten radalla eteenpäin mentäessä ja silloin ongelma jollain esteellä ei välttämättä olekaan ongelma, jos ajoitus olisi niinkuin elokuvissa. Siitä huolimatta Jalmari teki toooooosi hienosti töitä, josta jälleen kerran pisteet pienelle koiralle.

Mulle meinaa iskeä hirviä morkkis tuollaisten treenien jälkeen, jossa itseasiassa koira tekee 90% ihan just niinkuin sitä käsketään tekemään ja sitten sei välttis aina ymmärrä miksi radantekeminen loppui tähän. Vaikka toki palkataan ja kehutaan ja leikitään, vaikkei ihan ratapiirroksen mukaan olisi lopetettukaan. Java on vielä superherkkä tulkitsemaan ohjausta, jolloin se ei itseasiassa tarvitsisi paljoa ja toisaalta taas kovissa ohjausliikkeissä se helposti kieltää, jos ohjausta ei viedä loppuun. Kokematon ohjaaja ja herkkä & nopea koira on aika haastava kombinaatio tässä vaiheessa, mutta töitä tekemällä se varmasti palkitsee. Toivottavasti vaan koira ei heitä pyyhettä kehään, että emmää sun kanssa jaksa, hankin toisen ohjaajan ;) Pakko ihailla kyllä Javan työmoraalia, kun se on valmiina kuin pieni partiopoika hommiin ja ei meinaa pilkullisissa pussihousuissaan pysyä aksakentälläkään, kun pitäisi jo päästä tekemään.

Heli oli torstaille valmistellut meille ratatreenit teemalla ykköstä ja vähän muuta. Vedettiin tällä kertaa kilpailunomaisesti rata läpi kellottaen ja sen jälkeen mietittiin mistä lähdetään sekuntteja napsimaan pois ja miten se tehdään käännöksissä. Alkuun meidän kaikkien koirat oli jotenkin ihan ylikuumuneita ja se näkyi myös ensimmäisissä vedoissa, kun ilman verkkaesteitä suoraan paahtamaan. Kun ylimääräiset paukut oli purettu, maltettiin sitten jo jopa keskittyä kuuntelemaan ja se näkyi sitten positiivisesti pojan tekemisessä. Vikan kierroksen rata oli jo tooooooosi hyvää jälkeä, vaikka siihen sisältyi keppien pujottelun ohjaus vasemmalta. Loppuun Heli tarjosi vielä kolmosen kisasheltti Beaansa meille kokeiltavaksi ja olihan se pakko tarttua tarjoukseen, kun saa ohjata radalla kerrankin osaavaa koiraa. Osaava koiraa paikkaa hyvin ohjauksen puutteita ja toisaalta taas ihan kiva nähdä, että jotain sitä tekee itsekin oikein, kun koira menee minne käsketään :)

Viikonlopun suunnitelmiksi meillä oli Elina Jänesniemen koulutussetit Ojangossa. Huomenna siis harjoitukset jatkuvat ja hyvin mielenkiintoinen anti oli jo tänään tarjolla. HSKH:n riveistä saatiin yksi mölliryhmäkin kasaan, vaikka vedettiin samaa rataa kuin kilpailevatkin. Me ehdittiin tehdä ensimmäistä 15 esteen pätkää, johon mahtui jo aikamoinen määrää tekniikkaa. Ensimmäisenä esteenä rengas, kolmoselle twist, neloselle takaakierto, välistäveto, vitoselta tiukka 180-käännös putkeen, seiskalle twist, kasille takaakierto, välistäveto, ysille takaakierto, valssi kympille, johon ohjaus pakkovalssina, 12 jälleen lähestyminen valssilla, 13 A/putkierottelu flip. Jebou :) Siinä oli meille tuhti paketti tekniikkaa ja paljon asiaa linjaamisesta, ohjauskuvioiden valinnasta, ennakoinnista, ponnistuspaikoista, laskeutumispaikoista, omasta liikkeestä, katseseesta, ajoituksesta... Ja mikä parasta, huomenna jatketaan vielä aamupäivän verran! Koira sai jälleen kehuja siitä miten hyvin ja herkästi se itseasiassa lukee ohjausta ja on vielä nopea. Mun olis tietty helpompi opetella tekniikat selkärankaan hitaan ja vähemmän reagoivan koiran kanssa, kun ehtisi jopa miettiäkin kesken suorituksen ;)

Otin siinä sitten oman vuoron jälkeen viereisellä kentällä pientä ratarallattelua, pikkaisen keppejä ja lopuksi vähän tokoa. Ja mitä helmettiä, mun koira teki parhaat liikkeestä maahanmenot ikinä! :O :O Siis sanooko tää nyt sitä, että ennen tokotreenejä mun pitää käydä heittämässä tiukat aksaväännöt pohjille, ni johan lähtee. Se oli niinku käskystä hissinä maahan ja oma liike jatkuu keskeytyksettä. Hyvä Jallu, jee! Mullehan on vähän taas alkanut toi tokokärpäsen purema vaivata, kun kevät ja tyttöhaihattelut alkaa olla pahimpien sesonkien osalta ohi. Mut kertokaas missä välissä mä ehdin jotain tokoa, jos mä oon nyt jo ton kanssa neljänä päivänä seisomassa jonkun pölyisen aksakentän laidalla :D

Nipperton Janakkalassa

2011-05-25T04:20:00.000-07:00

Sain vihdoin käsiini Helin upeita kuvia muutaman viikon takaa äitienpäivän rallytokokisoista Janakkalasta. Tässäpä siis muutamat:

Hieno kontakti

Hyvin iloinen spiraalintekijä

Maaliviivan jälkeen pikapikaa namipussille

Lopputuloksena iloinen kolmonen ja hieeeeno ruusuke!

Kuvat: Heli Leskinen

Vaakkoin valtaajat ja lentäviä palloja

2011-05-22T12:37:00.000-07:00

Aksastara kaikkine mammoineen pääsi lauantaina reippailemaan Vaakkoihin, kun kerrankin oli viikonlopuksi päräytetty varsin hilpeä sääkin. Yleensähän se iso A paistaa mieluiten silloin, kun itse joudun istumaan tiiviisti neljän seinän sisällä kattelemassa tietokoneen kelloa. Pakkohan se oli sitten lähteä valloittamaan uusia erämaita täällä etelä-Suomessakin, joten otettiin sitten suunta tällä kertaa Vaakkoihin, jossa kukaan neljästä ei tunnusta aiemmin käyneensä.

Kaikenkaikkiaan kiva tuttavuus paikkana, kun parkkipaikallakin oli vaan yhden käden sormilla laskettava määrä autoja. Taitaa tehdä ihmeitä metsän ruuhkareippailijoille, kun ei olekaan merkittyjä reittejä, vaan pitää ihan keskenään samoilla metsässä - hui - ja vieläpä ilman pururataa ;) Sehän käy meille, joten voidaan mennä toistekin. Maastokin oli kivan vaihtelevaa, kun välillä kiivettin kallioita ja välillä pompittiin mättäältä toiselle. Ja Nipa-pullero joutui todelliseen duuniin, kun oikaistiin hakkuualueen läpi ja töppöjalka joutui ihan tekemään töitä etenemisen eteen. Mut ihan oli eri tavalla virtaa tuossakin koirassa, kun pääsi tepastelemaan metsässä ja välillä pulahtamaan lampeen kepuja hakemaan.

Muutama kuvapläjäys siis piskien lauantaista:

Irtopää, jolla on iiiiiso kieli!

Tarkkaa havainnointia

Majava taas luraa

Uimavahdin tehtävä se vasta rankkaa onkin

Nipa kävi pääsemässä talviturkistakin eroon

Viikonloppu jatkui sen verran koiraisissa merkeissä, kun sunnuntaille oli buukattu ESS:n toimesta shelteille flyball -opastusta Tiina Liljan vetämänä. Paikalle olikin tullut ennakkoilmoittautumisten vähäisestä määrästä upea määrä lajista kiinnnostuneita shelttejä omistajineen, olikos niitä nyt parikymmentä iloista pientä paimenkoiraa paikalla. Liekkö mahtava sunnuntaisääkin edesauttanut ulkoharrastuksiin hakeutumista :) Meiltäkin innoistui jopa kepokin lähtemään mukaan, joten minäkin sain sitten molemmat piskit flyballoppiin samalla vaivalla, kun pystyin aina vaihtopenkille laittamaan toisen huilaamaan ja toinen tulille.

Java treenaa pallon noutamista ja takaisin tuomista (Kuva: S. Tuominen)

Yllättäen Java olikin tässä lajissa skarpimpi oppimaan ja tekemään töitä siitä huolimatta, että paikalla oli toisia uroksia ja vielä niitä tyttöjä. Natilla tuntui olevan tänään semmoinen päivä, että se olis vaan halunnut pussailla ja hassutella :D No, onneksi oli kepo mukana, joka sitten kävi Natille heittelemässä läheisellä kentällä vähän palloa, niin pääse pikkumustakin kunnolla pinkomaan. Se kun ei meinannu millään ymmärtää miksi pallo ei lennä, kun pitäis vaan päästä juoksemaan, eikä nyt jaksais mitään tassun läpsyttelyjä. Java hokasi kuitenkin aika nopsaan, miten homma etenee, vaikka ko. koira ei kosketusalustasta ole mitään tiennytkään (opetettu nenäkosketuksella).

Nipa keskittyy :D (Kuva S. Tuominen)

Flyball in a nutshell:

Ensin vähän palloreeniä. Hetsataan hakemaan pallo ja palauttamaan se ohjaajalle.
Laitetaan väliin yks flyballhyppy, jonka takaa koiran pitäisi liikkumaton pallo hakea ja tuoda takaisin
Sitten opetetaan kosketusalusta. Nami käteen nyrkkiin ja odotaan, että koira läppää tassulla
Vaikeutetaan vaatimalla läpsyä avoimeen kämmeneen
Otetaan käteen kosketusalusta, johon tarvitaan läpsy
Häivytetään käsi pikkuhiljaa, jolloin kosketusalusta on jo maassa
Aletaan kasvattamaan etäisyyttä alustasta
Lähetetään koira kosketusalustalle ja palkataan taaksepäin
Kosketusalusta nostetaan kiinni heittokoneeseen ja lähetetään koira läppämään alustaa. Häivytetään alusta.
Lisätään väliin ensin yksi este ja lisää etäisyyttä, jolloin koiran pitäisi käydä läppäämässä konetta ja palata samaa tietä takaisin hyppyjen yli.
Sitten vaan lisäämään vauhtia ja kierroksia, jotta koira painaa tarpeeksi kovaa koneeta ja voi ladata pallon
Ja sitten meillä onkin jo täysiverinen flyballhauva, joka heitätyttää ihan omat pallonsa :D

Hauska laji ja ehdottomasti pitää mennä kokeilemaan toistekin. Muutaman kuvan ehdin räpsäistä ja ne löytyvät täältä.

nASTaa

2011-05-20T12:51:00.000-07:00

Johan tässä on taas ehtinyt touhuta vaikka mitä, vaikkei ole ehtinyt edes blogiin raportoida. Epiksissä käytiin Ojangossa 20.5. nappaamassa pari kymppiä, joista ensimmäinen rata oli ihan törkeen hyvää menoa (sijoitus tälläkin joku 6/13). Jos tähän vois laittaa feispuukpeukun, ni sellaisen paikka olis ny. Virhe tuli putkessa kääntymisestä, kun mösjööltä loppui ilmeisesti usko kesken eteenpäin tekemiseen, kun mamma kirmaa jo muilla mailla. Vois tosiaan muistaa huolellisemmin saattaa putkeen ennen seuraavalle esteelle hätiköintiä, niin pysyy koirakin kärryillä mihin sitä oikeen mennään. Noin muuten tosi skarppia tekemistä, johon mahtui hyvin mm. niisto-persjätöt. Puhuttiinkin Jennin ja Sarin kanssa radan laidalla miten koko meidän lössi on mennyt törkeästi eteenpäin talven aikana ja toki näin porukan nuorimman koiran kanssa kuulemma etenkin meidän edistys on ollut aikamoista.

Niinkuin onkin, mutta pakko heittää pienet kiitokset meidän shelttireeniryhmälle, joiden kanssa on vaan niin kiva reenaa! Nemokin nappasi hienon nollavoiton ko. medimöllien radalta, joten hyvin me edustetaan. Paljon on tehty yhdessä juttuja Sporttikoirahallilla, väännetty ratoja, tehty tekniikkaa, korjattu toisten virheitä, tsempattu, saatu perseelle potkimista, kysytty neuvoja ja mikä tärkeintä, vuodatettu koko rahalla aina jäähdyttelylenkki :D Mahtavaa, kun voi oikein luvan kanssa jauhaa agilitystä, mitä ei lajia harrastamattomat jaksa kuitenkaan kuunnella ;) Samalla kvartetillahan me jatkettiin nyt touko-kesätreenitkin ja onhan siitä ihan megana hyötyä meille, kun saadaan tehdä kokeneempien kanssa. Vaikka meidän täpäkät pojat on joskus innostuneet toisilleen pörisemään muutamaan otteeseen, nekin osaa olla cool toistensa kanssa. Ja mikä parasta, ei oo emännätkään tapelleet ;)

Näin kesäkaudella meillähän on oikein tehoreenaus päällä, kun ohjattuja valmennuksia on keskiviikkoisin Ertin kisaavaan tähtäävien tehoväännössä ja torstaisin Helin hikijumppaa ja siihen päälle vielä satunnaiset epikset. Ei oo meidän tarvinnu Ojankoon mennä erikseen tällä tahdilla, kun kotonakin ois joskus kiva olla :) Helin kanssa ollaan vedetty filosofinen kontaktisetti ja hauska vääntöpätkä, jossa oikeesti alettiin miettiä miten niitä sekuntteja saadaan rata-ajoista pois ajoissa koiraa informoimalla seuraavasta radankäänteestä. Se oli taas hienoa huomata miten herkkä toi koira on ohjaukselle ja tekee kyllä just niinku sanotaan - siinä vaiheessa joutuu kattomaan peiliin, että missä vaiheessa ja miten sitä käskytetään. Esim. vaikka jaakotukset oli oikea-aikaisia ja oikein käskytettyjä, hypyn saatto jäi lyhyeksi, niin koirapa pisti liinat kiinni esteelle ja jäi kattomaan, että ai ei mentykään. Ja mua taas hämmästytettiin siinä miten törkeen hyvin toi vesseli kääntyy vastaisella kädellä. Ensi viikolla sitten ohjelmistossa ykkösen rata, niin päästään vähän joka jannu katsomaan missä mennään kisavalmiuden kanssa.

Ertin kesäreenit ovat olleet todella iloinen yllätys, kun kisoihin tähtääville on tarjottu laadukasta ohjausta 10 kerran kurssin muodossa. Ekalla kerralla tehtiin "tasokoe" tyylisesti pitkää rataa, jossa oli kommervinkkiä joka lähtöön. Pakkovalssia, takaakiertoa, tiukkaa kulmaa kepeille, jaakotus, A takaaleikaten, niisto, jonka jälkeen takaakierto 90 astetta, pitkällä suoralla kolme takaaleikkausta ja siihen päälle vielä piiiiiitkä kaari juoksemista, jossa hyppyä, rengasta ja putkea. Jalmari selvitti upeasti kaikki suoran takaaleikkauksiin, joissa viimeisessä se joutui pyörimään hypyn jälkeen. Javallehan en ole edes älynnyt opettaa, että takaaleikkaus on itseasiassa suunnanmuutossignaali, johon täytyy tässä kesällä panostaa erityisesti keppien ohella.

Note to self:

Putkiin ohjaus huolellisesti ja vasta kun koira on oikeesti lukinnut esteen, mietitään seuraavalle hilpaisemista
Hypyille saatot pitäisi malttaa tehdä, vaikka jotain fantsua ohjauskuviota väännetään ja kiire olisikin
Takaaleikkauksella koira pitäisi opettaa vaihtamaan laukkaa
Meillä on ennakoitu vaan suunnanmuutosvalssit, mutta se pitäisi ottaa myös eteneviin hyppyihin -> hippulat vaan vinkumaan ohjaajalta :)
Kontakteja vahvistetaan etupalkalla lisää, vaikka meneekin ihan kivasti
Keppien sisäänmenoreenit ohjureilla muutamalla kepillä, jotta saadaan palkkaa ja toistoa

Kisakuntoa käytiin tarkastelemassa perjantai-illan ratoksi Puolarmaarissa nASTa Cupin viimeissä osakilpailussa, kun kelikin oli aika huikea. Tällä kertaa taisi startata 13 medimölliä, joista Java toisiksi viimeisenä. Rata oli aika kiva möllirata, jossa oikeastaan ei paljoa vääntämistä tai miettimistä. Lähinnä omat puolenvaihdot piti miettiä koiralle optimaaliseksi ja muuten vaan rata oli suoraa, ympyrää ja suoraa kontakteilla ja putkilla höystettynä. Erityisesti meillä oli agendalla putkiinsaatot ja puomin ylösnousukontakti (jonka ohi edellisellä kerralla juostiin hienosti), jotka onnistuivat hienosti ja lopputuloksena nollalla Java kipusi kakkospaikalle. Tästä meidät palkittiin vielä nASTa Cupin kokonaistuloksissa 9 Cup-pisteellä medimöllisarjan kakkosina, joten ei voi olla kuin tyytyväinen. Eniten olen toki iloinen hyvin menneestä radasta :)

Niimpä me tällä hetkellä istuskellaan piskien kanssa terdellä juomassa skumppaa hassuille, hienoille hauvoille & viikonlopulle ja kirjoitellaan blogia. Ei siis kamalan paha, vieläkun saa naamariinsa tunkea noita Jalmarin voittamia karkkejakin :D Meillähän alkaa asunnon pihatyöt näyttää jo ihan siedettävältä, kun nurmi on saatu kylvettyä ja istutuksetkin ovat ilmestyneet pihan rajalle. Nyt vaan odotellaan, että nurtsi kasvaisi supernopeasti, niin pääsisivät piskit temmeltämään pihaan ja saisi oman pienen keppitreeninkin tuohon pystyyn. Minä kun tilasin kotopuolesta ohjurit, jotka sitten assisteerasin yhteistyössä valmiiksi asti ja tässä lopputulos (voitte arvata mun osallistumisenmäärän näissä rakentelua vaativissa pikkuproggiksissa, kiva et iskä jaksaa ;):

Kiitos Mikkeliin näistä :)

Viime viikonloppunahan olin karvaduoni kanssa hämmentämässä kotikonnuilla Mikkelissä. Ja voi video, että olikin taas piskeillä siistiä :) Oltiin molemmat yöt mökillä, joten ei tarvinnu kavereiden juuri hihnoja tai ulkoilutusaikoja kyttäillä. Saivat paahtaa pitkin tannerta Lunan ja Sulon seurassa koko viikonlopun. Helppoa koiranpitoa siis, kunhan muistaa ruokakuppia tarjota naaman eteen oikeisiin aikoihin :D Veikkaan, että maanantaina täällä on nukuttu aika sikeään työpäivä, vaikka raksamiehet pörräävätkin ympäri taloa ja ehkä välillä pitänyt vähän kommentoidakin työnedistymistä.

Mökkitrio <3

Pahoittelut tosiaan kuvanlaadusta, kun musta on tullut laiska. Puhelin on kuitenkin mukana jo valmiiksi ja sillä saa ihan kelpoista otosta paikallaan olevista kohteista, niin eipä toi kameralaukku meinaa mukaan tarttua niin millään. Ja pääseehän noista tunnelmiin :) Heitetään lopuksi vielä kevätotos meidän lähimetsästä. Tykkään. Tykkään muutenkin ihan huimasti tästä alueesta nyt, kun on kevät ja nähdään miltä tää mesta näyttää oikeesti.

Pikapäivitys

2011-05-15T13:52:00.000-07:00

Nyt on pakko sipaista pikapäivitykset ihan jo siitä riemusta, että meillä on kotona se sellainen INTTERNETTI. Oumaikaad, tiäkkö, se on se juttu, kun voi himasta käsin olla yhdessä muuhun maailmaan :O Meillä asti tämän nykyteknologian tuleminen kesti vaan 4,5kk muutosta, joten aika sukkelaa piuhanvetoa kaikkiaan. Mutta koska nyt on Teh Netti, voin juhlia sitä vaikkapa julkaisemalla yhden kuvan blogissa - nytkun näidenkin lataaminen on silkkaa juhlaa.

Tässäpä siis Jalmarin evoluutio viimeisen puolen vuoden aikana, kun junnarista on tullut nuori:

Siis sehän alkaa näyttää koiralta?! :)) Aika soma.

We are on fire!

2011-05-08T12:13:00.000-07:00

Mitä poika ensin, ni äiti perässä. Näin se ainakin näköjään meillä menee. Pieni suloinen Nati hauva oli peruutuspaikalta ilmoitettu mukaan tän päivän Janakkalan rallytokokisoihin jossain väliaikaisessa mielenhäiriössä ja kerta on maksut maksettu, niin ei sitä voi sitten kotiinkaan jäädä muuten vaan homehtumaan. Vaikka myönnän avoimesti, että se kävi mielessä, kun huonosti nukutun yön jälkeen kasailin itseäni päivän suorituksiin :D

Taustalla oli siis sellainen lisämauste, että kaveripariskunta juhli häitään juuri edellisenä päivänä. Siellähän siis mekin ja sen verran hilpeissä tunnelmissa, että kotiin tultiin vasta joskus kolmen maissa. Koiruudet pääsivät yökylään Nupun ja Nanan valtakuntaan, eikä näyttänyt tämä peliliike tuskaa aiheuttavan. Ensimmäisen minuutin aikana Java löysi shelttidaamit ja Nati pallon + ruokakaapin - ei siinä sitten enää mua tarvittu, joten liukenin ovenraosta jatkamaan matkaa. Helppo oli lähteä illan rientoihin, kun koirat olivat selkeästi hyvissä käsissä. Suuret kiitokset Tiina ja Vellu karvaduon kaitsemisesta!

Niimpä sunnuntaiaamu starttasi ensinnäkin sillä, että mun piti lähteä kolaamaan bussilla hakemaan autoa, joka oli jostain kumman syystä jätetty ihan suosiolla Vallillaan edellisenä iltana. Ja kun oli auto alla, sillä huristeltiin toiselle puolelle PK-seutua vapauttamaan hoitopaikka velvollisuuksista. Kun oli Volvo lastattu kahdella sheltillä, se ohjastettiin Janakkalaan. Siellä oli luonnollisesti aikataulut myöhässä, joten päivään mahtui aikalailla odotettelua ja hengailua, mutta mikäpäs siinä kentän laidalla istuskellessa, kun paikalla oli myös Saija upean Andon kanssa, kentällä pyöri mahdottoman taitavia rallytokoilijoita ja vieläpä Iso A:kin viihdytti läsnäolollaan. Nääs toi valopallo, se on aika kova juttu se. Alokasluokkaan oli ilmoitettu vaivaiset 32 koirakkoa, joten yllätyksenähän noi aikataulut eivät tulleet.

8.5.2011 Janakkala, ALO, Anna Pekkala ratapiirros

Rata alkoi meillä vähän huonosti, kun perberi nousi lähdössä lähtöluvan saamisen jälkeen, vaikkei seuraamiskäskyä oltu annettu. Niimpä mä olin ensimmäiset kaksi kylttiä myöhässä, koska Nati päätti jo lähteä suorittamaan. Löydettiin onneksi yhteinen sävel aikalailla pian ja selvittiin tästä salamastartista vaan yhdellä miinuspisteellä, kun suorituspaikka venyi ekan kyltin ohi. Nipa tepastelee rallyssa kovin topakkana, kun se on niin pieni koira suurittamassa kovin suurta tehtävää :) Yksi talutinvirhe tuli vielä kymppikyltiltä, mutta muuten puhdasta jälkeä tilastoissa. Joka oli vähän yllätys, koska itsellä ei ollut radan jälkeen fiuwis, että ihan noin hyvin meni. Hauva kun välillä pälyilee yleisöä ym. mutta jatkaa kuitenkin samantien työntekoa. Lopulta kärkikolmikko oli tasaisesti tuloksessa 98 ja jyvät eroteltiin akanoista aikavertailulla. Pienin koira oli nyt hitain, joten Natille napsahti kolmospaikka. Wau! Superupeaa! Sitten 5.6. Helsingissä hakemaan luokkanousua ;)

Kotiutunut rallyurheilija ;)

nASTa cup

2011-05-07T01:26:00.000-07:00

Perjantaina jouduttiin koirien kanssa lähtemään evakkoon kisastudion alta, kun asuntomme valtasi miehinen hunnilauma Suomen pelin tiimoilta. Tai olisihan tänne hyvin voinut soluttautua sekaan, mutku mää en oikein tuota lätkää siltikään fiilistele ja voi kiesus sitä huutoa minkä toi lauma saa aikaiseksi, kun on pelissä tilanne päällä. Onneksi oli upea keväinen sää ja sopivasti vielä perjantai-illaksi AST:n organisoima nASTa Cup epikset Puolarmaarissa Espoossa, joten ajattelin sitten roudata evakon sinne asti.

Se oli aika lentävä lähtö, kun töistätullessa ehdin nopeasti lusikoida naamariin jotain salaattia, pistää kamat kasaan ja vielä auttaa pikasiivouksessa vartissa. Hyvä, että oltiin ajoissa liikenteessä, koska Ramsekselta oli jäänyt rokotustodistus kotiin, niin ehdin sen hakea matkalla heidän kotontaan ja kiikuttaa pikapikaa miniluokassa starttaavalle koirakolle siinä samassa (Tästä muuten vinkki kaikille hajamielisille: ottakaa niistä rekkareista triljoona kopiota ja viljelkää niitä joka paikkaan; autoon, treenireppuun, nitojalla kisakirjan takakanteen. Mekin ollaan nimittäin tämä unohdus erään kerran koettu ja toiste ei jaksais edestakaisin ajaa ;)). Nati lähti myös mukaan kannustusjoukkoihin, koska en vaan voinut sitä äijäköörin kanssa jättää tänne kotiinkaan, kun ei sekään niin tosta lätkästä välitä. Kannustus olisi ollut ehkä liian kuuluvaa kentän laidalla, joten meidän suorituksen ajaksi Nippe sai mennä autoon.

Nämähän oli siis Jalmarin eka agilityrata mölleissä, mutta eipä tuon kanssa tarvi paljon moisista sivuseikoista huolehtia. Rata oli aika kiva yksinkertainen baana, jossa kuitenkin muutamat mietittävät käännökset. Lähinnä siis ehtiikö valssata vai voiko luottaa persjättöön. Rataantutustuessa pohdin molempia, mutta totesin loppupeleissä omistavani kaksi vasenta jalkaa ja ylimääräisen pyörähtely tekemisen tuoksinassa voi päätyä omiin koipiin sotkeutumiseen. Ja siinä välissä kun tehdään vielä yks kolmoistulppi, niin koira on ehtinyt jo toimia pitkän aikaa oman elämänsä ratamestarina.

Rata meni tosi kivasti heti alkuun tullutta puomin ohijuoksua lukuunottamatta! Siitä pitää ottaa kyllä syytä omille niskoille, koska käskytys oli myöhässä ja koirakin kyllä paahtoi siitä jotenkin hämmästyttävän reilusti ohi, vaikka kontaktit on sen lemppariesteitä. Viime lauantainkin treeneissä sain roudaa kaiken irtaimiston ylösmenokontaktin eteen, jotta Java olisi valinnut alittavan putken puomin sijaan. No, voi olla, että oli sille uudennäköinenkin kontakti ja hämmennys vallannut mielen. siitä eteenpäin me tehtiinkin sitten ihan suunnitelmien mukaan persjätöt ym. härpäkkeet ja tämä suoritus riitti siis 11 koirakon joukossa kolmanteen sijaan. Hieeeeeeno Java <3 Palkinnotkin oli ihan huimat, vaikka tosiaan kyseessä epiksien mölliluokan kolmossija: suklaalevy, Berran motivointipatukka ja 3-4kg Royalin ruokalahjakortti :O Nipa tykkää taas!

Sari ystävällisesti tuttavallisesti kuvasi meidän suorituksen, joten silvuplee vaan:

(Ohjaaja ainakin koittaa ottaa onkeensa tästäkin videosta, että tuon lähdön nykimisen voisi oikeesti jättää pois, koska ennen pitkää niitä riman tiputuksia alkaa tulla hauvan turhaan kiirehtiessä...)

Mösjöö Pilkku sai suurelta yleisöltä taas yllinkyllin ihailevia kommentteja illan aikana. Sen upea vappulook (sehän esittää Johnny Deppiä ihan sujuvasti) on huomattu ja yhä jonkinverran ihmetellään, et onks se sheltti. Samaa ilmeisesti ihmetteli Jaana Hartus Lahden KV:ssa tammikuussa, mut ehkä sillekin olis pitänu vaan sanoa, et on se ;) Ja ylävitoset Java olis halunnu heittää bimerle-aussipojan kanssa samantein! Ainakin kavereilla oli paljon yhteistä juttua jo aidan takaakin tosiaan ihaillessa.

Reenin makua

2011-05-05T23:11:00.000-07:00

Dodiiiin, alkaa kuulkaas arki palata kuvioihin, kun meidänkin karvanaamat ovat omistajineen palanneet harrastuksiin. Ihan kiva, että kesäkausi on tosiaan alkanut nyt aksassakin ja erittäin rytinällä. Tätä kun on mösjöö Pilkun kanssa odoteltukin. Sitähän on säästelty pentuna ja junnuna treenaamalla hyvin maltillisisesti ensinnäkin ennen luustokuvia, jonka jälkeen rimat on nostettu vasta mediin. Ja kevät mentiin kaksilla viikkotreeneillä varsin rauhallisesti. Nyt kuitenkin tulee The Kesä, jonka jälkeen toivottavasti me oltais kisavalmista kamaa duon molemmat osapuolet, joten tästä tulee selkeesti kivaa :)

Maanantaina käytiin tosiaan epiksissä, tiistaina kokoustettiin pitkän kaavan kautta ESS:n hallituksen kanssa (ja voin kertoa, että tulossa on vaikka mitä!), keskiviikkona tein poikkeuksen koiramaisesta ohjelmasta ja menin kampaajalle (!!!!) + fillarikauppaan, torstaina oli Hakkilassa Helin hikitreenit ja tänään olis AST:n nASTa-Cup epiksien eka kisa Espoossa. Koska meidän kodin valtaa tänään ilmeisesti jääkiekkoaiheinen kisastudio, mun pitänee hipsiä maanpakoon ja ehkä epikset on ihan oiva vaihtoehto. No, kassellaan. Ainakin sää näyttäis oikein lupaavalta ja voihan sitä mennä reenikavereitakin kentän laidalle tsemppaamaan kameran kanssa, jos muuten ei tänään irtoa. Huomenna näyttäisi myöskin olevan koiraharrastukseton päivä, kun sattuu olemaan kaverin häät ja siksi ajaksi karvanaamat menevät Nanan & Nupun luokse kylään. Javan mielestä tämä oli erittäinkin hyvä veto ja hän todennäköisesti jäisi mielellään pidemmäksikin aikaa juttelemaan Nanalle mukavia. Ja viikon loppuhuipennukseksi olen sitten vielä ilmoittanut Natin sunnutaina Janakkalan rallytokokisoihin. Ja sit joku vielä ihmettelee, että minkä takia mulla ei oo muitakun koiramaisia statuspäivityksiä Naamakirjassa :D

Eilen meillä alkoi sitten touko-kesäkuun shelttipoikien tehokurssi. Heli ystävällisesti tuttavallisesti lähti taas meitä koutsaamaan ja tälle viikolle oli valmisteltu varsin vekkuli ratapätkä. Näytti olevan pojilla vähän kevättä rinnassa, kun jopa Nemo-the-Kuoropoika totesi Javalle treenin alkuun, että noin pienillä kakaroilla heillä pyyhitään pöytää :D Javahan edustaa nuorisoa tässä reeniporukassa, mutta sille se pitää näköjään silloin tällöin toisten kertoa, kun ei se aina itse muista. Java pääsi kuitenkin ekana tulille, joka on aina vähän kuumottavaa, kun intopiukeena se meinaa vähän tehdä ylimääräistä. 2-3 väliin harjoiteltiin ihmisnuolta, 4-5 persjättö, 12 vekkaus, 11 takaakierto-päällejuoksu, 12 päällejuoksu ja 13 takaakierto mutkaputkeen. Olihan siinä jo jonninverran puuhaa, mutta Java teki aivan upeaa duunia. Yhtään puhdasta nollaa me ei saatu, kun kepeissä se kyllä meni oikein sisään, mutta hätäili sitten pujottelussa, mutta muuten wau. Ihmisnuolen se luki törkeen hyvin ja jopa alkuun vaikeat 11-12-13 se meni ykkösellä oikein.

5.5. Helin treenit

Meillä oli tosiaan tehokas 10min per koirakko rata-aikaa ja kyllähän siinä ehtii itsekin juosta. Ensimmäisen kerran tehtiin koko rata vieläpä 45cm hypyillä, jotta alkaa tottua nyt niihinkin ja ei näköjään minkäänlaista ongelmaa, vaikka tulikin tiukkoja käännöksiä. Kaikenkaikkiaan siis hyvät treenit, kun rataharkkojen päälle tehtiin vielä vähän kontakteja, keppejä ja vauhtisuoraa. Illalla tämän huomasi myös koirasta, kun kotiin tullessa just ja just malttoi syödä ja sen jälkeen levisi sohvalle nukkumaan. Voin kertoa, että oli rauhallinen ilta kerrankin.

Epistelyä

2011-05-04T04:00:00.000-07:00

Maanantaina kirmasin sen verran intopiukeena töistä kotio, että hauvojen päivälenkityksen jälkeen kello oli vielä sen verran vähän, että ajattelin lähteä Ojankoon pyörähtämään tuon pilkullisen terminaattorin kanssa muistuttelemaan tokoa. Lauantain katastrofiperseilyreenit kun oli vielä sen verran tuoreessa muistissa, että HSKH:n epikset toimisivat hyvänä häiriötekijänä nuorelle miehelle.

Noooooh, lompsittiin paikalle ja tehtiin siinä vähän kontaktiharkkoja yleisön keskellä, jotka menikin ihan kivasti. Ajattelin sitten vielä tarkastaa päivän mölliradan, vaikka hyppäri itsessään on vähän jännittävä juttu, kun ei saa kiitäjää kiinni edes kontakteilla. Tällä kertaa möllien ratana olikin aika kiva päästelybaana, jossa ei tarvittu mitään ihmeellisiä säätöjä tai megahienoja ohjauksia ja koirallakin oli korvat tulleet reissuun mukaan, ni ajattelin samalla vaivalla ilmoittaa sen yhdelle radalle palkinnoksi.

Ja sehän menikin sitten ihan kivasti näin episten ensikertalaisilta. Vesseli malttoi odottaa lähdössä, teki hienosti lähtösuoran hyppy-muuri-hyppy-mutkaputki (jossa näköjään muuri osoittautui muutamalle pahaksi, kun kiertivät sen, vaikka oli suoralla linjalla), pysyi ihmeellisen hyvin rukkasessa 180 asteen kaarella olevalla kolmella hypyllä, valitsi putken päät ohjauksen mukaan ja loppusuorallakin uskalti mennä "eteen" käskyllä, vaikka vähän himmailikin mun lyllertäessä perässä. Olisi ollut kiva nähdä tämä videolta, koska siinä olisi todennäköisesti näkynyt aika paljon esteille saattamista ja koiran jarruttamista hitaan ohjaajan takia, mutta kaikesta huolimatta puhdas suoritus riitti tulokselle -13.18 toiseen sijaan sekuntin voittajaa hitaampana. Oho.

Mä vähän veikkaan, että Nipa on kakaralleen saatesanoina todennut, että jos siellä on ruokapalkintoja, niin parempi tehdä kunnolla. Mistään pokaaleista ja ruusukkeista ym. tyhmistä jutuista se ei välitä, mutta ruokapalkinnot antavat motivaatiota jo potkia poikaansa suorituksiin :D Ainakin sen verran innokas ratsaus oli palkintopussilla, että jotain tälläistä Nati ilmeisesti odottelinkin kotiintulosta. Niimpä mulla oli sitten kaksi varsin tyytyväistä piskiä maanantai-iltana, toinen onnellinen palkinnoista ja toinen tyytyväisen väsynyt.

Ensi viikon tiistaina olisi Ojangossa mätsäri ja jälleen epikset, joten voisi jopa harkita molempiin osallistumista. Nyt kun elämä on sen verran luksusta, että treenikentät on 10 min ajomatkan päässä ja se on oikeesti aikamoinen bonari pk-seudulla. Kyllä ne meidän kepitkin sieltä vielä kesällä lähtee...

Paluu arkeen

2011-05-01T12:41:00.000-07:00

Näinkin rennosti voi lomailla (huomaa Javan pääsiäisheila ;)

Blogin hiljaiselo on johtunut karvanaamojen assistentin Meksikon tourneesta ja vaikka niin kovin viksuja otuksia nuo sheltit onkin, eivät näemmä vielä osaa itse omaa blogiaan päivittää. Johonkin minuakin siis tarvitaan :) Ja reissun päällä mammalla oli varmasti kakaroitaan isompi ikävä, kuin toistepäin - sen verran hulvatonta lomailua duo on harrastanut Lunan seurana ja kuulemma oikein tiiviisti tuo pilkullinenkin ängennyt sänkyyn nukkumaan. Hyvin on syöty, lenkkeilty, ulkoiltu ja mikä parasta, käyttäydytty. Vaikka Luna aloitti juoksunsa juurikin mun loman ensimmäisenä päivänä, Java näköjään kestää tilanteen gentlemannina tärppeihin asti. Ja sen jälkeen Mikkelissä on pelattu koira-Tetristä, jossa Nipa oli ainoa kaikkien kanssa käyvä pala.

Java pääsi seuraneidiksi siis myös mun yli kasikymppiselle mummolle ja näköjään hyvin on nekin päivät mennyt. Lenkillä se on kiltisti tepastellut kiskomatta ja riekkumatta ja sisällä malttanut olla ylikiehumatta. Mutustellut luita, leikkinyt leluilla, katsellut ikkunasta puluja ja lastentarhan tapahtumia. Ja yöllä tietty käynyt itseään sänkyyn mallaamassa :D Ihan kiva siis, että kaverilla on sen verran pelisilmää, että käyttäytyy, kun sitä oikeasti tarvitaan.

Viikon verran ollaan taas koitettu palata normiarkeen. Koirillekin se on siis tarkoittanut työpäiviä ja jumi-iltoja, kun sen verran raatona kaksijalkainen aikaeron ja lomahässäkän jälkeen ollut, että ei vaan oo paljoa jaksanut. Ilmeisesti lomailu on onneksi koirillekin käynyt jonkinverran univelkavaraston päälle ja tyytyväisinä ovat nukkuneet näköjään työpäivätkin. Jos tässä pikkuhiljaa pääsisi rutiineihin kiinni...

Meillähän oli nyt kuukauden aksataukokin ja sen huomasi lauantain vapaatreeneissä. Fokusoidun tekemisen sijasta Java tarjoili aikamoista perseilyä, kun meillä ei ollut välillä korvia eikä myöskään mitään siellä välissä. Niimpä suurinosa harkoista meni tällä kertaa siihen, että käytiin vähän laskemassa kierroksia hihnan päässä kentän laidalla. Lopussa se alkoi toimia edes jossain määrin, mutta voin kertoa, että hengiteltiin syvään ja muutamaankin otteeseen. Ihan perusohjauksen seuraaminen oli työlästä kaiken häiriön keskellä, mutta sit toisaalta oli ihan positiivisiakin yllätyksiä, kun esimerkiksi kepit meni samantien aika kivasti. Ens kerralla varmaan sitten paremmin, kun tästä ei jäänyt paljoa raportoitavaa jälkipolville :)

Kesäkaudelle meillä onkin taas ihan kohtuullinen reenikattaus tulossa. Ojangon kentän agilityvapaaharjoittelu on käytössä koko kesän, keskiviikkoisin käydään Laura Jaakolan kisaamaan tähtäävien valmennuksessa Ertin riveissä, torstaisin shelttipoikacrew kokoontuu Hakkilaan Helin treeneihin ja perjantai-iltaisin olisi tokon vapaatreenimahdollisuus, jota ajattelin kyllä hyödyntää Jalmarin tokopyrkimysten ylläpidossa, jos vaan tulee jotain viikonloppuja, et olisin jopa kotona. Se siitä elämästä sitten ;)

Vuosihuolto

2011-04-04T00:59:00.000-07:00

Nyt kun Jalmarista ollaan leipomassa täysiveristä aksakoiraa, pitäähän se urheilijalla olla muskelitkin ojennuksessa. Niimpä mamma tarttui kiltisti puhelimeen ja varasi fyssariajan Tamara Merenvallalta. Pitäis varmaan itseäänkin joskus muistaa pienellä hieronnalla, mutku se se vasta onkin vaivalloista ja kallista ja ja läpäläpäläpä :D Java piti kuitenkin sinne fyssariin saada, vaikkei siinä nyt mitään vikaa pitänytkään olla.

Eikä siinä ollutkaan. Huh. Lantio sillä oli vähän jumissa, mutta se aukesi sitten siinä itsekseen käsittelyssä ja shelttien valmistusvika tiukat habat kanssa löytyi. Mutta ei siis mitään vakavaa ja mikä tärkeintä, piski on siis vallan vetreässä vedossa jatkamaankin treenausta. Rintalihasongelma me ratkaistaan lisäämällä ravilenkkejä ja venyttelemällä koivet harkkojen jälkeen. Mitä tuohon lantioon tulee, niin Tamara epäili sen johtuvat jostain mällitällistä. Ja hyvin voi ollakin, kun toi koira on ajatustaan nopeampi: Tekee ensin ja miettii sitten.

Lauantaina päästiin sitten vetreän piskin kanssa Helin aksatreeneihin, johon meille oli päänmenoksi mietittynä 10 esteen rata, jossa ensimmäiset 5 estettä taisi olla viime viikonlopun kisojen kolmosen radasta. Ensimmäiset kolme oli ratkaistu oikealla sijoittumisella, oikealla rintamasuunnalla ja oikea aikaisella käskytyksellä. Ei mennyt ihan ykkösellä, mutta onneksi Heli jaksoi vääntää :D Neloselle oli vaihtoehtona tuplasylkkäri tai niisto, joista kokeiltiin kumpaakin ja yllättäen niisto osoittautui meille helpommaksi. Ei se piski edes tuijottanut sitä vitosputken suuta, kun se näki, että mulla on ohjaus päällä :O :O Juu en olis arvannut, mut hyvä, että tuli kokeiltua.

Loppurata menikin ihan kivasti, vaikka noi kepit yhä tökkii, mutta se ei ollu uutinen sinäänsä. Oma sijoittuminen, irtoaminen ym. oli jällleen niitä avainsanoja. Siitä huolimatta se meni kepit muutaman kerran osana rataa puhtaasti helpommalta puolelta ja pujoittelee itseasiassa ihan kivasti - sillä on rytmi ja vauhti ja vielä tarvitaan vaan varmuutta. Pitäis varmaan taikoa ne neljä keppiä ja ohjurit, niin saatais toi ensimmäisen välin hakeminen onnistumaan paremmin. Ysiputkeen takaaleikkaus ja puomille UPEAT kontaktit. Wau. Se tuli vauhdilla ja pisti liinat kiinni hienosti 2on2off! Niistä saatiinkin kehuja ja ihan aiheesti voi Javaa kehua. Oli siis jälleen kerran opettavaiset treenit ja ne on vieläpä osittain videolla, niin pääsee omia mogia posket punottaen katsomaan jälkeenkin päin :))

Mösjöö Pilkkuhan jää nyt kolmen viikon totaaliaksattomalle lomalle, kun kaksijalkainen karkaa Meksikoon grillaamaan kyljystä muutamaksi viikoksi. Tauko tekee varmasti hyvää ja nyt oikeestaan ihan hyvään saumaan tuleekin ennen kun alotetaan toukokuussa ulkokentällä treenaus. Meillä on myös 9 viikon aksavalmennus tilattu Heliltä, joten kesänkin aksakuviot alkaa olla selvillä. Agirodussa meidät todennäköisesti nähdään kirmaamassa möllijoukkueessa ja sitä ennen aloitellaan muutamilla epiksillä Ojangossa. Niinjoo, ja otetaan vastaan majoitusvinkkejä n. 50 km säteellä Lappeenrannasta Agirodun aikaan ;)

Erkkaritunnelmia tuoreeltaan

2011-03-27T10:50:00.000-07:00

Mahtava erkkaripäivä Paimiossa takana ja vihdoin kotisohvalla oikomassa koipiaan. Mehän tosiaan lähdettiin tien päälle puolen ysin maissa ja kotiin saavuttiin vasta ennen seiskaa. Mä kun autossa hykertelin, että kylläpä vaan on väsynyttä koiraa kotiintullessa, mutta olisin voinut olla ihan hyvin hiljaa tuosta asiasta. Kotiinpäästyä meillä alkoi järjetön ralli, kun Nipalla oli ollut kauhukakaraansa hurja iksu ja sen päätteeksi vielä mulle ruvettiin kantamaan leluja. Oh dear...

Mutta siis erkkari. Olipa hyperkiva päivä, kun näki paljon kauniita shelttejä, uusia ja vanhoja tuttuja ja tuli lärpäteltyä koko päivä niin tehokkaasti, etten tajunnut edes syödä mitään koko päivänä. No, hengissä pysyttiin siitäkin huolimatta. Erkkaripaikka oli tosi kiva, kun koirapaljoudesta huolimatta sinne ei liiskautunut ihmiset eikä koirat, järjestelyt toimivat ja tuomaritkin olivat lähteneet sinipunaisin ajatuksin matkaan. Nimittäin punaista nauhaa sinne oli varmaan tilattu kilometritolkulla, koska sitähän rullattiin. Ja mikä parasta, myös Jalmarille.

"Nicely shaped head. Good eye and ear placement. Good underjaw. Nicely angulated front & rear. Good bone. Level topline. Good lenght of tail. Well broken merle colour. Lacking coat but this doesn't detract from his overall shape. On the upper end of height. Moved nicely."

Suhtautuminen tuomariin: Rodunomainen

Vapaasti suomennettuna: "Hyvä päänmuoto. Hyvin sijoittuneet silmät ja korvat. Hyvä alaleuka. Hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Hyvä luusto. Tasainen ylälinja. Hyvin rikottu merleväri. Turkkia puuttuu, mutta tämä ei huononna yleisvaikutelmaa. Korkeuden ylärajoilla. Liikkui hyvin."

NUO ERI, Diane Bartholomew, Iso-Britannia

Mitä tulee arvosteluun, niin mielestäni tuomari on osannut poimia niitä Javan hyviä puolia kauniisti paperille asti tarttumatta niihin puutteisiin. Pää sillä on ihan ok, tosin pitäisi olla litteämpi. Silmät ja korvat juu kivasti paikoillaan toisiinsa nähden. Alaleukakin on ja myös kaikki hampit. Etukulmauksiin olen todella tyytyväinen, takaa ehkäpä vähän kuitenkin vajaat (paitsi hyvin esitettynä, niinkuin tänään :), ylälinja ja häntä saaneet aina kehuja. Väri on ehkäpä pojan isoimpia valttikortteja, koska onhan se upea. Hienosti marmoroitunut hopeanharmaa, josta mösjöö Pilkku keräsi paljon kehuja päivän aikana kehän ulkopuolellakin. Turkkia meillä on Javaksi oikein kivasti (mun mielestä toi riittää just fine), mutta toisiin nuoriin uroksiin verrattuna kesäasussahan se oli liikenteessä. Siellä oli sellaisia Gandalffeja liikenteessä, että niiden rinnalla ei tuolla pehkolla pitkälle pötkitä. Isohan se on, täpärästi 39,5cm, mutta mamman mielestä oikein oiva medikoira ;)

Tällä kertaa mä sain jännittää katsomossa, kun ajateltiin tosiaan testata onko Jalmari vaan mun kanssa niin isoa poikaa, että voi pullistella siinä sivussa. Ja näköjään Sarin napakka "häntä alas" käsky tuntui tehoavan, kun pikkupilkku kipitti upeasti häntä selän jatkona. Tosin tämä tuomari ei ollut ollenkaan allerginen pystyille korville, koolle kumpaankaan suuntaan, liputtaville hännille, karvattomuudelle jne. joten varmasti kotiin lähti tämän päivän erkkarista muillakin tuloksiinsa tyytyväisiä :) Ja kävi vielä hyvä tsägä, kun kilpailuluokan aikana viereisessä kehässä alkoi avoimen luokan narttujen kilpailuluokka, niin Jalmarihan poseerasi niin ryhdikkäästi tyttöjä ihaillen :D Luokkasijoitusta ei tullut, kun näköjään tykkäsi vähän pienemmästä ja brittiläisestä, mutta tooooosi tyytyväisiä ollaan. Tuuletettiin punaista nauhaa ääneen Javan iskän omistajan kanssa ja muut varmaan luuli, että lääkitys on huonosti balanssissa, kun jotkut hullut on siitä ERIstäkin tyytyväisiä - Mut pakko olla, kun kaksi kuukautta sitten koira oli arvosteltu T:llä :D

Kiitos kaikille mukavasta erkkaripäivästä, mulla oli kivaa ja niin oli hauvallakin. Loppuun pakko heittää uskomattoman "hieno" otos Javan liikkeistä. Hyvin ehtii siinä esiintymisen sivussa heittää mammalle silmää ja perspektiivikin upea, ihanku sillä ois joku megahanuri ja minipää: selkeä ERIn piski :D

Aksaa x2

2011-03-26T07:42:00.000-07:00

Normiviikko siis. Jalmari on päässyt tupla-aksailemaan taas pitkästä aikaa ja täytyy myöntää, että thankkaaaad. Pieni noheva poika kun on taas tylsyyksissään aktivoitunut täällä kotona askartelemaan, tällä kertaa uhrina (onneksi jo roskiin menevä) sisäpelikenkä ja kuulottimien pehmuste. Tosta koirasta vaan näkee heti, kun viikkotreenien määrä jäänyt vähiin ja siitä saa sitten yleensä maksaa ennaltamäärittelemättömän hinnan sitten Visaa vingutellessa.

Tiistainahan meillä oli Ertin treenit, jotka nyt itsessään omaa jo spektaakkelimaisia piirteitä. Näköjään treenien sisältö on palannut kutakuinkin alkeistason koirille sopivaksi, jonka takia oikeesti turhauttaa ajaa 25 km suuntaansa. Treenit ei myöskään kestä enää kolmea varttia, vaan n. puolisen tuntia siinä on kuusi koirakkoa pyörimässä yksikerrallaan jotain pientä kivaa tekemässä. Jos tekee jossain piilossa nurkassa vuoroa odotellessa jotain, se on ok, mutta muuten piskit kiinni ja muiden suoritteita katselemaan. Vaikka perusasiat onkin tärkeitä ja niitä on olennaista treenailla vastakin, niin ei nyt ihan alkeiskurssille sentään viitsisi mennä sylkkäriä vääntämään.

Haukkuminen on myöskin nykyään ekstra-nou nou. En minäkään siitä tavasta pidä, mutta jotenkin en vaan sitä osaa ottaa suurimmaksi ongelmaksi, jos se haukkuu kahta asiaa: tylsyyksissään radanrakennusta, kun pitäisi päästä mukaan ja isojen, vauhdikkaiden koirien suoritusta, kun pitäisi taas päästä mukaan. Mitään jatkuvaa ulvomista ei sekään, vaan lähinnä kommentointia tilanteeseen. Tämäkin jää pois heti, kun se pääsee itse tekemään. Ensimmäinen on ratkaistu sillä, että saa odottaa vaikka siellä autossa alkuverkkojen jälkeen ja toiseen ratkaisu ei ainakaan ole se, että siellä seistä tollotetaan kentän laidalla hipihiljaa (yleensä siis luppoaika me käytetään ulkona tassutteluun, tokoiluun, temppuiluun, kontakteihin, keppeihin, renkaaseen, ohjauskuvioihin jne.). Ja aika kivasti pääsee harrastuksissakin eteenpäin sillä, että viiden minuutin ajan käyt viikossa vähän tekemässä. Nooooot. No, meille on väläytelty sitä kilpailevien ryhmää, mutta isoin este kuulemma on toi hauvan haukku sinne siirtymiseen. Trolololoooooooo.

Onneksi aina tulee lauantai ja Sporttikoirahallin vakkarivuoro. Matkaa samanverran, mutta luksusta koko 8e hallivuokralla, kun oikeesti pääsee tekemään. Välillähän meno on kuin villissä lännessä, mutta ainakin oman ja koirani puolesta voin kaikenlaisen häiriötreenin olevan enemmän kuin welcome. Harvemmin niitä kisojaan missään tyhjiössä järjestetään. Sen lisäksi, että ollaan opittu ihan törkeesti, kun saa kaikessa omassa rauhassa tehdä ja hioa ja tahkota niitä vaikeitakin juttuja. Tällä kertaa mulla oli messissä 2-luokan rata, jossa kääntymisiä, ennakoivia valsseja, sylkkäreitä. Heitetäämpä Jennin ystävällisesti tuttavallisesti kuvaama videopätkä Jalmarin taidonnäytteistä. Omaan silmään aika kivaa menoa pikkukoiralta ja sen perseilevästä omistajasta, kun harrastusta takana puoli vuotta. Oman käskytyksen ajoitus + ohjeistus pitäisi saada kuntoon, niin koiran olisi helpompi kääntyä tiukkoihin kurveihin, kepeille lähetys onnistuu helpommalta puolelta, jos en itse sitä sählää ja tosiaan ei tartteis aina kyntää pikkukoirantasolla, kun jalkoja se lukee kuitenkin enemmän. Mutta silvuplee:

Vinkki loppuun niille, jotka ruokkivat piskejänsä raakaeväällä ja käyvät Sporttikoirahallilla. Tien varrella on nimittäin Helsingin Lihaexperttien myymälä, jossa on törkeen hyvät/halvat broiskunsiivet + lihat koirille. Mä kävin reilut pari kiloa siipeä hakemassa pakastimeen (hintaa shokeeraavat 8e ;) ja näköjään kassatyyppi oli koiraihmisiä kanssa, kun sillä oli omakin piski duunissa mukana. Kävinkin sitten taputtamassa myymälänjohtaja Duke -staffia ostostelun lomassa. Voin vaan kuvitella Nippeä lihakaupassa töissä :D Sen verran kohtelias se on, että ilman lupaa ei ota, mutta varmaan istuis vitriinin edessä kuolalammikossa katselemassa palvikinkkuja ja asiakkaita vetisin silmin, että ei oo ruokaa näkyny tässä pienessä mahassa. Vaikka se on itseasiassa vähän fläsä tällä hetkellä, joten ei välttis menis huijjaus läpi ;)

Tukka hyvin, kaikki hyvin

2011-03-20T10:34:00.000-07:00

Lopputulos on tässä ensi viikonlopun erkkaria ajatellen. Mutta miten sinne päästiin?

Ensin kysyttiin mösjöö Pilkun mielipidettä asiasta ja kuva kertokoon enemmän kuin tuhat sanaa

Valittevasti keskustelu oli aika lyhyt. Tältä näyttää sitten se kuuluisa uitettu koira.

No, on niitä ässiä hihassa siitä huolimatta, että debatti meni yks nolla. Pari litraa vettä mamman naamalle, ni oppiipa olemaan, tirsk!

Sieltähän kuoriutui silakka :O

Kuivauksen päälle kirsikkana kakun päälle korvatrimmaus. Siis koristeenahan nuo usein tuossa vaan ovat, mutta ovatpa ainakin somasti siistityt.

Nipa korkkasi kisauran

2011-03-19T04:25:00.000-07:00

Ja suoraan rallytokon alokasluokasta, kun oon niin laiska, etten jaksaisi lähteä Porvooseen asti kelaamaan jonkun mölliluokan takia. Meidänhän piti päästä tulille jo helmikuussa Kirkkonummen kisoissa, mutta silloin Nipa päätti aloittaa juoksunsa ja jäi lähtemättä. Liekkö sitten tullut sille jännätys ja mennyt pupu pöksyyn ja hädissään sitten kehitteli vähän juoksuja.

Nipa rölleili sitten upeasti 94p. alokasluokassa ja näin ollen saaden kilpailukirjan korkattua hyväksytyllä tuloksella. Ainoat virheet tuli muutamasta vinosta asennosta, joista on syyttäminen ihan vaan hihnan toista päätä. Pitäisi vaan räpylänsä ojennuksessa, niin Natikin osaa istua juuri niinkuin on treenattu. Ja kolmonen otettiin istu-maahan-maasta liikkeelle -kyltiltä, kun Nipa ennakoi kyltille takaakiertoliikettä. Katsomon puolella oli jo henkeä pidätetty kannustusjoukkojen kesken, että muistaako ohjaaja uusia liikkeen ja muistihan se! Nyt Nati teki aivan upeat istu-maahan siirtymät ja hienon liikkeelle lähdön. Siitä olisi -10 napsahtanut, jos olisi uusinta unohtunut. Jännä juttu, että sitä ei kovin paljon käytetty hyödyksi, ainakaan mä en nähnyt yhtään koirakkoa, joka olisi suorituksensa uusinut.

Ei siis yhtään talutinvirhettä, haahuiluvirhettä tai ohjaajan megakämmiä, joten täytyy olla suoritukseensa tyytyväinen. Muutenkin joukkiomme sai upeita tuloksia kasaan, hyväksyttyjä suorituksia upeilla pisteillä ja jopa se yksi luokkanousu, onnea siis myös Hanna, Elina, Petra ja Sari! Kisat olivat hyvin järjestetetyt ja erityisen kiva oli se, että alokasluokka oli jaettu kahteen ryhmään ja ensimmäisen ryhmän lopuksi (oliko peräti reilu 20 koiraa per ryhmä) sai kisakirjat takaisin ja pääsi kotimatkalle. Tässähän ehtii siis puuhata vielä vaikka mitä lauantai-iltapäivänä, vaikka aamu aloitettiinkin Porvoonkin kautta! Hannalla oli videokamera messissä ja video löytyy täältä. Harmillisesti se näköjään alkaa vasta viidennen suorituksen lopusta, mutta pääsee siitä fiilikseen :D Kiitos kuvausryhmälle hetkien ikuistamisesta.

Aksaa ja kerhotoimintaa

2011-03-18T01:45:00.000-07:00

Tällä jännittävällä viikolla pieni älykäs koirani ei ole askarrellut, mikä miellyttää omistajaa aika paljonkin. Kovan onnen lasit kun vielä muistuttavat shetlantilaisten kekseliäisyydestä itsensä viihdyttämisestä eteisen pöydällä ja pitävät myös tällä viikolla saapuneet tuoreet lasit visusti poissa tuon koiran ulottuvilta. Jallukin saa siirtyä nyt vähän edullisempiin aktivointileluihin, kuten esim. Kongeihin ja vessapaperirulliin. Tai sitten se menee johonkin päivätöihin valvovan silmän alle tienaamaan tuhotun omaisuuden edestä pelimarkkoja.

Sitä vastoin treeneissä ollaan taas käyty energiaa tuhlaamassa. Nythän tilanne on se, että meillä on niitä vaihtuvia ohjaajia riippuen vähän siitä kuka milloinkin pääsee ja niimpä joka kerta lähdetään tyhjästä "mitä te nyt osaatte". Epämääräinen tilanne oli karkottanut muut ryhmään kuuluvat yhtä lukuunottamatta, joten ehdittiin me sitten siinä jotain saada aikaiseksi. Meillä oli tasoharkkana välistäveto + takaakierto + päällejuoksu -setti kuudella esteellä, joka menikin itseasiassa ihan kivasti, kunhan intopiukea mösjöö Pilkku malttoi kuunnella kipparin ohjeita. Välistävetokomentona toimi tänään ainoastaan herran ikioma nimi, kun näköjään sain tässätellä ihan keskenäni herran rallatellessa omiaan. Taikasanaa vaihdettua lähtikin homma luistamaan, niinkuin tapana on ollut. Takaakiertosuora meni superhienosti, vaikka kahden ekan esteen väli oli pitkä ja siinä vaadittiin koiralta malttia pysyä ohjaajasta irti, kunnes käsky käy. Ainakin tämän viikkoinen vetäjä oli sitä mieltä, että meille oikempi paikka olisi kilpailevien ryhmä, joten katsellaan mitä kevät tuo tullessaan :)

Torstaina Volvon nokka starttasi taas kohti Konalaa ja ESS:n näytelmätreenejä/trimmausopetusta. Siellä kaikkien normaalikokoisten ja -näköisten shelttien keskellä Jalmari näytti niin fläsältä ja isolta :D Ja toki kippurahäntänsä kanssa vielä enemmän pystärikehään menevältä... Javallehan tämä ei ollut mikään ongelma, kun oli tupatäynnä toinen toistaan hehkeämpiä shelttidaameja. Saatiin siinä illan kuluessa muutama hyvä vinkki trimmaukseen, joten sakset heilumaan viikonloppuna vaan. Tosin ehkä mitään radikaalia ei tässä vaiheessa ruveta treenaamaan, kun viikko näytelmään, mutta jos sitä vähän vaan *nipsnaps*... ja toisaalta, musta tuntuu, että edes minä en voi trimmaamalla saada koiralle T:tä huonompaa :D:D Loppuun tehtiin vielä hyvä näytelmätreeni, jossa seisotusta ja juoksua. Juoksua häntä tötteröllään, mutta muuten ihan kiva. Katellaan kuka viikon päästä vie vesselin kehään, minä vai Sari, jos se pörhistelisi vähemmän "vieraan" kanssa ja ehkä häntäkin pysyisi kuosissa. No, kassellaan, H:ta hakemaan siis!

Ohjattua omatoimitreenaamista

2011-03-16T07:26:00.000-07:00

Tai siis ainakin olen kovasti koittanut Jalmaria ohjata omatoimitreeneissä. Kävipä niin hassusti, että viime viikolla vaihteeksi oli ohjaamattomat harkat, mutta koska siitä oli ystävällisesti tuttavallisesti ilmoitettu etukäteen, pystyin käyttämään osan työpäivää harkkojen miettimiseen ;) Tarjottimelle pistettiin sitten oikein Helin vauhtirata, jossa sai molemmat pinkoa ihan tosissaan. Yllätykseksemme oltiinkin Mösjöö Pilkun kanssa keskenämme hallilla, joten mikäs se hauskempaa. Koko halli omassa käytössä ja privaattitreenit luvassa.

Haasteita tuli 10-11 välissä, kun koira paahtaa edellä ja itse pitäisi olla orkestroimassa tiukkaa takaahyppyä 11:lle. Tuohon kun sai oman käskytyksen selväksi ja oikea-aikaiseksi päästiin taas vauhtiin. 12 ja 14 oli pahat, kun putki oli enemmän tyrkyllä oikeasti kuin mitä tässä piirroksessa. Niimpä se tollikka pisti korvat lukkoon ja ampaisi putkeen, jos 13 hypystä ei tullut ajoissa koordinaatteja (siinäkun vielä rintamasuuntakin on hirveen kivasti just putkeen, että mene mene). Otettiin muutama toisto puolivalssilla, jolla saatiin ohjaaja taas kartalle. 14-15 välissä tuli muutama ohitus, jos vedätin liikaa 15 hypylle. Note to self: sitä koiraa voi odottaa sieltä putkesta ja lähteä siitä loppusuoraa paukuttamaan, eikä tartte hölkätä puolikilsaa etumatkaa. Kaikenkaikkiaan hyvät ja tosi tehokkaat treenit, kun ei tarttenu edes omaa vuoroa odottaa ;) Välillä tehtiin putken nollakulman lähetyksiä ja kontaktien naksuttelua alaslasketulla rampilla ja maksipyödällä olevalla versiolla. Ja vitsi et niitä pitäiskin malttaa tehdä lisää, kun koira oikeesti osaa, mut radalla vaan vauhti joskus kiihtyy niin paljon, ettei muista pieni mies aina ajatella.

Törmättiin aksavastaavaan hallilta lähtiessa ja hän oli tosi pahoillaan tuosta ko. ryhmän tilanteesta. No, mähän olin ihan fiiliksissä, että ei mua vaan haittaa, kun päästään välillä tälleen huolella treenaamaankin :) Ja näköjään kesän pentuaksakurssilta jääny Jalmari mieleen hänellekin. Eriasia on sitten, että taidoista, kyvyistä, huonosta käytöksestä vai hassusta väristä, mutta uskotellaan nyt ainakin itselle, että ihan siitä ekasta vaan johtuu ;) Ryhmän tilanne on sen verran muuttunut viikonaikana, että ilmeisesti loppukauden siinä on joku vaihtuva ohjaaja, kuka nyt kiireiltään ehtii. Toisaalta kiva, kun saa erilaisia vinkkejä ja ajatuksia, mut toisaalta taas hanurista, koska meillä on kesälle tavoitteita ja ens usko, että sinne tänne roiskimalla me välttis päästään niin hyviin lopputulemiin kuin toiveissa.

Lauantaina kelmien kerho kokoontui jälleen kaikkine hormooneineen Sporttikoirahallille pohtimaan aksan saloja. Tällä kertaa otettiin tekniikkapätkiä treenin alle, kun meilläkin oli toi ratarallattelu vielä tiistailta takaraivossa. Ohjelmistossa oli keinu + parit hypyt, kepit, putken ja A:n erottelua, pimeästä kulmasta mutkaputkeen lähetys, välistäveto/päällejuoksutreeni ja vieläpä pieni kääntymis/ohjauksenlukuharkka. Me panostettiin tällä kerralla enemmän tuohon jälkimmäiseen ja tehtiin vaihtelun vuoksi muutamat päällejuoksut ja putken erottelut. Ihan mukavaa tekemisen meininkiä ainakin meiltä, joten papukaijamerkki Jallulle. Ohjaajasta nyt ei aina niin tiedä, mut onneks koira pelastaa.

Lauantaina onkin jännä päivä, kun Nirppukirppu menee elämänsä ekoihin kisoihin rallytokoilemaan. Voitteko kuvitella, pieni Nipa siellä tolloilemassa :D Oivoi, siitä tulee kyllä niin hauskaa. Koira kun on tosi blondi, vaikka ei turkin väristä uskois ja vähän tuulella kulkevaa mallistoa. Täytyy toivoa, että Porvoon hallissa ei lentele ainakaan perhosia, kun ne tuntuu olevan pikkumustan mieleen erityisesti. Mutta rallitokon (röllitokon meidän tapauksessa) henkeen onneksi tämä passaa paremmin kuin hyvin ja tavoitteena hassuttelua Nipen tapaan. Sitä odotellessa siis :))

Fine dining

2011-03-09T02:47:00.000-08:00

Hahhaha, pakko pistää linkki jakoon :D

http://sorisomail.com/partilha/125623.html

Javasta tuli juuri kallis koira

2011-03-08T00:59:00.000-08:00

Ja se konkretisoituu sillä hetkellä, kun Visa -lasku erääntyy. Noheva pieni koiranpoikanen kun on niin kamalan ehtivä ja taitava ja mielipiderikas, niin sepä oli päättänyt kertoa mammalle ihan kuvainnoillisesti mitä mieltä hän mahtaa olla siitä, että kaksijalkaiset menivät maanantai-iltana ihan ravintolaan ilman koiria. Ilmeisesti pojan olisi tehnyt mieli nauravia nakkeja tai sisäfilepiffettä ja kotiin jäämisestä närkästyneenä päätti sitten vähän kaivella mun eteisen lattialla ollutta laukkua. Sieltähän löytyi sitten kärkeen eväsrasia (tosin sekin pesty), jota oli kiva kuskailla ympäri kämppää. Niinkin älykkäälle kakaralle tuollainen yksiulotteinen hupi on ennen pitkää tylsää, joten paluu kassille oli edessä.

A-HAAAA! Aurinkolasit! Mikä mahtava keksintö kaikkine maukkaine linsseineen. Niimpä askartelua harrastava bimerlesheltti otti työn alle kesän muodikkaimpien aurinkolasien valmistuksen. Ilmeisesti muutaman vuoden takaisina kävivät väkisinkin muotitietoisen silmää kirveltämään ja kaipaavat hieman fressimpää otetta. Javan mukaan tänä kesänä kuuminta hottia on yksisankaiset arskat, joissa on molemmissa linsseissä alalaidassa isot reiät. Antaa auringonvalon paistaa vaan. East Vantaa Customs, made by Jalmari auttaa varmaan tarvittaessa myös muita, joiden aurinkolasit kaipaavat piristystä ja erittäinkin edulliseen hintaan. Siihen voi hyvinkin riittää mamman vieminen illallistamaan ja kotona odottaa sitten tähän kesään upgreidatut lasit. Deal?

Ehkä meidän muotinäkemykset ei ihan natsaa, kun olisin voinut kyllä niitä muutamankin vuoden takaisia arskoja käyttää vielä ihan mielelläni, eikä uusi luonnos ollut mun mielestä täysin napakymppi. Niimpä aloitin tiistaiaamun pienillä nettiostoksilla Ameriikan mantereelta ja näitä laseja todennäköisesti säilytetään jossain lukollisessa vitriinissä lasersäteillä suojatussa tilassa,joka hälyttää heti, kun Javan mielessä edes käy pieni aurinkolasituuninki. Ja siinä vaiheessa Securitaksen pojat tulevat pillit vinkuen pihaan turvaamaan laseja tuolta pilkulliselta muotimonsterilta.

Natiahan tästä ei tosiaan voi syyttää, koska soon maailman suloisin pikkukoira ja ei ole ikinä tehnyt mitään tuhoja. Ja kyllä se syyllinen jotenkin vaan lukee Jalmarin otsassa. Nipa on kaikessa yksinkertaisuudessaan vaan seisonut vieressä ja heiluttanut vinhasti häntää. Sen se nimittäin osaa. Aina, kun jotain tapahtuu, Nipperton se vaan heiluttelee häntäänsä ja tollottelee. Se pitäisi jotenkin kanavoida ojentamaan vallatonta kakaraansa tälläisinä hetkinä, kun Java eksyy kaidalta polulta luvattomille touhuille.

Että kivasti alkoi tämä viikko meillä, hommatkaa vaan niitä koiria, niin ei oo tylsää teilläkään :D Ja erityinen suosittelu lähtee vähintään puolijenkkishelttien suuntaan, joilla tuo taipumus energisyyteen ja usein sen oikeanlainen kanavointi tuottaa tuskaa (ainakin omistajalle siis, koiralla on todennäköisesti ollut kovinkin kivaa). Tänään mennään ainakin aksaan pyörimään ja siinäkin ehtii hyvin radalle pääsyä odotellessa keskustella mukavia toisten piskien kanssa, riiata tyttöjä, huudella suorittavalle koirakolle ohjeita ja kannustushuutoja.

<avautuminen>

Viime tiistaina olikin hassunhauskat treenit, kun ohjaaja ei ollut viitsinyt a) tulla paikalle b) ilmoittaa poissaolostaan c) hankkia tuuraajaa. Sinäänsä mulla ei ole asian kanssa mitään ongelmaa, jos joku yllämainituista vaihtoehdoista kävisi toteen, jotta ehtisi suunnittelemaan sitten itse treenin sisällön etukäteen, eikä vasta hallilla ala ihmetellä, että mitähän sitä tekisi. Ja sehän on ihan ok, että kun vapaaehtoisesti ryhmiä ohjaa omalla ajallaan, niin ei sinne aina pääse. Tämän ohjaajan kanssa on vaan ollut sellain hassu juttu, että se on syksystä asti merkattu ryhmän vetäjäksi, mutta KERTAAKAAN en ole häntä nähnyt. Ja kovin montaa poissaoloa itselläni ei ole tiistain ohjatuista tullut töidenkään takia. Niimpä sitä on ahkerasti peruttu pakkasen, sairastumisten, juhlapyhien, kuun asennon jne. takia. Miltei helpommalla pääsisi kaikki, jos samalla vaivalla ryhmä muuttuis vapaaharjotteluksi, jos sinne on niin vaikea ketään saada vetämään, niin voisi itse suunnitella samantien ajatuksen tulevista reeneistä.

</avautuminen>

Tästä kaikesta säädöstä turhautuneena ostaa päräytin sitten tälle vuodelle agilisenssin HSKH:n riveissä, vaikka ryhmäpaikkaa meillä ei siellä vielä edes ole. Mutta siellä sentään on Ojangon kenttä saatavilla vapaaharjoitteluun jäsenille varmaan toukokuusta eteenpäin, joka on aika bueno juttu meille. Kaikesta huolimatta, ajattelin sitten tiistaina ottaa vähän kontakteja, puomi/putkierotteluja ja hyppytekniikkaa. Mä kun olen vähän pihtaillut medikorkeuksien kanssa ja tästä on saatu vähän keskustella eri vetäjien kanssa. Mun mielestä 18kk koiran ei tarvitse vetää radalla maksimedikorkeuksia, vaan voidaan ihan hyvin tehdä enemmät hypyt 35-rimoilla. Joidenkin mielestä koiran pitäisi ilmeisesti tämän ikäisenä hypätä jo kuuhun. No, mielummin sitä säästelee piskiänsä tässä vaiheessa, kun raastaa kaiken mikä irti lähtee ja ihmettelee sitten myöhemmin risaa koiraa.

Muutenkin varsinainen treenaaminen meillä alkoi vasta, kun koira oli kuvattu nenusta hännänpäähän terveeksi ja saanut ikää sen lähemmäks 1,5v. Ja nyt oon sitten alkanut ottaa yksittäisinä 40-45 cm hyppyjä, jotta se alkaisi pikkuhiljaa itsekin suhteuttaa omaa hyppytekniikkaansa korkeampiin loikkiin. Ja samalla on lähdetty ohjauskuvioita kanssa tekemään uudestaan yksittäisillä, kun kyllähän se vaatii ihan eri ponnistuspaikan koiralta lähteä jotain takaakiertoakin heittämään. Toki itsehän siinä ehtii paremmin radalla taplata, kun nostaa rimat korkeammaksi, mutta taitaa tehdä vaan ihan hyvää allekirjoittaneelle koittaa pistää koipea toisen eteen enemmänkin lailla :D

Lauantaina saatiin taas nautiskella Helin treeneistä, johon oli upotettu mutkaputken nollakulmia, ennakoivia valsseja, saksalainen (josta myöhemmin taisi tulla Sarin sanoin; natsisaksalainen persheitto - tämä lanseerataan seuraavalla aksatekniikka dvd:llä ja Sari voi itse näyttää ;)). Sheltille ja niiden irtoamattomuudelle musta mutkaputki pimeä kulma on näköjään erityisen hyvä harjoitus, kun Jalmarikin jäi kurkkimaan muutaman kerran putkensuulta ennen sinne sukellusta, että ai tännekkö, ai näinkö. Ja jos itse lähti liian aikaisin liikkeelle, se hyppäsi putken yli, että täsä mä oon, mihin mennään! Seuraava haaste oli sitten vekata koira oikealle linjalle esteille 4-5, jotta ei mene kummastakaan ohi. 6 oli sitten saksalainen, joka me tosin tehtiin onnistuneemmin päällejuoksuna. Sitten taasen ennakoiva valssi 9-10 ja oikeat linjat taas putkeen lähetykseen. Muuri-rengas-pöytä -suora meni meiltä tosi kivasti, vaikka kerran se valui pöydältä ohi kaikessa kiireessään. Olipas taas kivat treenit ja sopivan haastelliset :) Opittiin taas vaikka mitä kivaa Jalmarin kera ja odotetaan jo innolla seuraavaa kivaa.

Lauantai oli hauvoille muutenkin jännittävä päivä, kun meillä oli uuden asunnon tuparit ja pärähtikin talo täyteen porukkaa. Ja oli siinä hännänheilutusta ja rapsutuksen kerjäämistä ja pussailtavaa. Meillä kävi vissiin 50 henkeä siinä lauantain aikana ja rupesi koirilta jo virta loppumaan illan aikana. Tietenkään ei voinut mennä nukkumaan makkariin, joka oli rauhallinen ja hiljainen, vaaan piti rötkötää koko pituuttaan keskellä lattiaa. Missä ihmiset, siellä koirat. Tai vaihtoehtoisesti sitten jonkun sylissä. Hienosti ne kyllä pärjäsivät ihmispaljoudessa, vaikka mukana oli myös päivällä pikkuihmisiä. Ja sunnuntai sitten kruunattiin vielä Tuusulan laiskiaislenkillä, jotta saatiin niitä kuuluisia väsyneitä koiria, jotka tekee omistajan onnelliseksi.

Näin siis meillä viime viikolla ja odotamme jännityksellä mitä kivaa vielä tällä viikolla tapahtuu ;)

Laiskiaiset

2011-03-06T09:54:00.000-08:00

Laiskiaiset tyytyy tällä kertaa vaan sunnuntain kuvapläjäykseen ja palaa viikon tohinoihin joskus myöhemmin :)

Kakarat telmii

Iiihihiiihhiiii, siitähän oikeesti tulee joskus aikuinen?!

No, pitkää nenää ja pitkää kieltä vaan kaikille tasapuolisesti!

ShetlandAir kuittaa!

Meidän Nipalla on tukka :O

Mutta Jalmarillapa on upea takatukka

Kylläpä pienestä pallosta tulee iso ilo

Uimamaisterit

2011-03-02T11:50:00.000-08:00

5kk -> 18kk

2011-02-26T12:22:00.000-08:00

No, on se vähän miehistynyt menneen vuoden aikana :)

Raatoja talossa

2011-02-26T11:12:00.000-08:00

Ja se on aina feispuukpeukun paikka. Väsynyt koira on onnellinen koira ja kun niitä on vielä lauantai-iltana kaksi, niin oisko se sitten tuplat? Ilmassa leijailee popkorninen tassutuoksu ja se on aina merkki siitä, että nyt on olo rela ja kaikki ok.

Tänään meillä oli touhuagendalla maalikoirakon touhuja, aksaa ja vieläpä shelttimäisiä vieraita. Kivaa siispä koko rahalla. Nati pääsi suorittamaan vaativaa maalikoirakon hommaa, jotta Ramses saisi vähän etsintätreeniä pitkän pakkasjakson jälkeen. Mulla oli molemmat piskit hallilla mukana, mutta ajattelin ottaa etsittäväksi Natin jo siitäkin syystä, että Jalmarin hajut huomatessaan Ramses voisi päättää, että parempi jättää toi karmea kakara etsimättä :D

Keli oli jokseenkin puuskainen, joten meidän hajujälki oli vähän vaikeutunut etsijälle ja kuulemma siellä oli kaivinkonemontussa kiipeilty hajujen perässä. Ei ollut tarkoitus tosiaan, kun me ei siellä kelattu, mutta onhan se hienoa, että tuli sitten treeniä vimpan päälle myös ohjaajalle :D Hienosti Ramses kuitenkin kohteensa löyti, kelistä ja muiden koirien hajuista huolimatta. Ja näytti olevan löytö hyvinkin mieleinen, kun siellä oli Nipa-daami odottamassa. Natinkin mielestä harrastus oli tosi kiva, kun löydettäväkin sai löytöpalkkion löytämisestä. Johan sitä siihen mennessä varmasti alkoi noinkin vaativa suoritus hiukoa.

Ehdittiin näppärästi siinä löytymistä odotellessa vetäistä pienet rallytokoharkat, joten siinäkin mielessä oikein hyvin kävi etsinnät meidän aikatauluun. Meillä kun on ne kisat tulossa, niin kai se pitäisi muistaa vähän reenatakkin. Tosin mää tiedän jo etukäteen, että se pieni siellä haahuilee ja nuuskuttelee, kun sen mielestä namit kasvaa maassa :) Mutta iloiset rallyt saatiin siinä aikaiseksi, joten sehän se pääasia on!

Jalmari pääsi sitten aksahallilla purkamaan energiaansa ja sitähän taas oli. Hohhoijjakkaa. Paikalla siis päräyttävä trio Java, Ramses ja Roihu ja ohjelmistossa tekniikkatreenit. Ja siihen yhtälöön käy tooooosi hyvin tuollainen keskittymistä ja ohjaamisen lukua vaativa harjoitus ja ämpärikaupalla energiaa. No, olihan se hyvä silloin kun se teki, mutta esim. 12 keppiä oli aika työlästä keskittyä tekemään. Lyhyempiä ja nopeampia pätkiä se pystyi tekemään, mutta kaikki muu aika plörinää :D Sehän olisi tahtonut tehdä, tunki itseään putkeen, keinulle, teki hyppyjä aina kun ne oli siellä päinkään ja ei muuta komentoa päällä. Sinäänsä hyvä, että aksa on sen mielestä kivaa, mutta työtä toki on tuossa energian ja keskittymisen kanavoinnissa. Jepa, no, tiistaina sitten taas ohjattuihin katsomaan millä meiningein silloin.

Aksan jälkeen riennettiin kotiin, kun Tiina täräytti laumansa kera kyläilemään. Ja o-ouuuu, johan tuli Jalmarin tassuun vipinää siitä huolimatta, että pari sekunttia aikaisemmin se levytti ihan satasella pitkin sohvaa, kun daamivieraita tuli kylään. Nikitalla oli ilmeisesti juoksut juuri loppuneet, niin ekstranam vaan T: Java. Paitsi että mamman sateenkaarimies taisi jopa enemmän lirkutella Lukalle, joten monipuolinen mies siis kaikenkaikkiaan - naistenmies ja miestenmies ;) Kiitos Tiina visiitistä!

Lopputuloksesta tästä nyt siis vihdoin ne kaksi sheltinnäköistä raatoa. Tosin mun ei tartte, kun hanurini nostaa soffalta, niin johan on pilkullinen varjo kattelemassa actionin perään ja jos jääkaapin ovi nirskahtaa, niin myöskin se mustanaamainen pärähtää samantien paikalle. Että ei ne ihan tajuttomia ole, mutta hyvä vaan, että uni maistuu.

Me.

2011-02-23T12:18:00.000-08:00

Hjuuuuva fiuvis! Nimittäin me toimii, kaksijalkainen ja pilkullinen nelijalkainen. Me kun ei olla oltu me tuon pienen rotan ensirääkäisystä, vaan ollaan kasvettu yhdessä paidaksi ja perberiksi. Meille kun oli tilattu se sininen tyttö ja Nirppulirppu päätti pyöräyttää tuollaisen hupsun värisen, hupsun pojan. Ja sitä mietittiin kovasti, siitäkin huolimatta, että se on mun kovin rakkaan pikkumustan pentu, hyvästä yhdistelmästä, itseni maailmaan kätilöimä ja erikoisen värinenkin. No, kovasta vastustuksesta huolimatta Java oli päättänyt mitä meistä isona tulee.

Tähän "me" hetkeen päädyttiin tiistain treeneissä. Kävi juurikin niin kuin edellisessä postauksessa olin laskeskellut, että Ertin treenien pakkasraja pärähtää täyteen, mutta meidän oma -15 vielä pitää, kunhan piski on hyvin lämpätty. Niimpä me oltiin jälleen kerran hallilla kahdestaan. Ei siellä ollut ees valoja, joten ensimmäinen tehtävä oli pimeässä hallissa valokatkaisimen löytäminen ja ilmeisesti sisäinen insinöörini päätteli samantien, että sen on pakko olla jommankumman päädyn keskellä. Bingo, pakkastreenejä ei höystetty sentään pimeän lisämomentilla.

Päätin tällä kertaa keskittyä niinkin yksinkertaiseen harjoitukseen, kuin mutkaputkeen + hyppyyn ja miljuunaan tapaan miten sen voi suorittaa. Eteenlähetyksiä, leikkauksia, jaakotusta, takaakiertoa, ennakoivaa valssia, molempia puolia jne. Ja niiiin parasta. Musta tuntuu, että saan aina parhaat kiksit näistä tekniikkatreeneistä, jossa näkee onnistumiset ja erehtymiset samantien, kun ei roiskita kiireessä menemään pitkin rataa. Java oli ihan mieletön! Vaihtelin kokoajan ohjausta ja kun mietin huolella mihin osoittaa kädet, mistä vekataan esteelle, millä linjalla, mitkä käskyt, minne rintamasuunta, mihin jalat, sieltä tuli niitä ah-niin-palkitsevia onnistumisia (ei nyt toki kaikki, mutta täydellisyys onkin tylsille ;). Pieniä juttuja, mutta meille isoja juttuja.

Mehän aloitettiin aksa puoli vuotta sitten, kun oli tullut vuosi mittariin ja pojalle raamit siihen vaiheeseen, että voidaan reeni aloittaa. Ja nyt se tuli maanantaina kisaikään, onnea siis Jalmari 18kk. Puolessa vuodessa me ollaan menty aika kivasti eteenpäin ja ennenkaikkea oikeaan suuntaan. Paljon on toki tehtävää ennen virallista starttia, mutta fiuwis siitä, että sinne tullaan pääsemään on jo itsessään aika palkitseva. Me.

Sen lisäksi tehtiin vähän kontakteja, jotka vaatii kyllä töitä ja ennenkaikkea apuohjaajan pitämään etupalkkaa. Mä haluuuuun ja vaadin ennen mitään virallisia kisoja, että nämä toimii. Sen pitäisi jököttää siellä kontaktilla kunnes muuta käsketään, koska alkuun tarviin itselleni ja ohjaukselle sen ajan, minkä pystyn kontaktilla ottamaan koiraa kiinni. No, työ jatkuu :) Sen lisäksi vähän keppejä, joissa helpompi puoli toimii aikalailla kivasti ja yllätykseksi myös vaikeammalta saatiin puhtaita suorituksia. Näihin pitäisi saada ne ohjurit, niin saisi itsensä nopeammin irti ohjauksesta. Mutta edistystä havaittavissa, jeeee.

Riehunta- ja hassuttelutreenit me sitten päätettiin pitkään loppuverkkaan, revontulien alla. Sinäänsä harvinaista herkkua täällä päin Suomea, eikä toki Lapin komeuksissa, mutta olipa silti. Ja siellä me Jalmarin kanssa tassuteltiin. Ton piskin naamalta loistaa "tykkäään" ainakun se lenkilläkin välillä vilkuilee ja ottaa kontaktia. Ja ei sille juuri voi todeta muuta, kuin "mää kanssa". Illalla nukkumaan mennessä se tulee mun mahan päälle nukkumaan, joka on näköjään tärkeä riitti joka ilta. Siitä sitten matka jatkuu lattialle, kun alkaa tarkenemaan, mutta noin ei tehdä kenellekään muulle. Joskus se kampeaa itsensä vähän liian innokkaasti, etten mää ehdi ees oikein peiton alle piiloon ja ei sitä tohdi edes häätää, kun se asettelee nokkansa, korvansa ja tassunsa niin kovin huolellisesti ojennukseen, huokaisee ja käy unille. Sitten sitä vaan palellaan siihen asti, kun herra siirtyy lattialle. Näin meillä.

Ilmoja on pidellyt

2011-02-21T03:48:00.000-08:00

Jopa siinäkin mittasuhteessa, että aksatreenien pakkasrajat ovat paukkuneet komeasti. Meillä kun ohjatut ovat lämmittämättömässä hallissa ja etelän elkein pakkasraja vedetty -10 asteeseen. No, tiistaina oli varmaan -16, mutta siitä huolimatta ajattelin hallilla käydä pyörähtämässä, vaikka ohjaaja ei paikalle tulekaan. Olikin hilpeä yllätys saada itselleen koko halli. Toki sitä edelsi huolellinen lämmittely ja lähistöllä juoksentelu ja harjoituskin oli aikalailla kevyttä leikkimistä. Ja ratapiirroskin on todella upea, olisikohan sittenkin pitänyt alkaa graafikoksi :O

Mutta hyvä, että mentiin! Koira oli tosi loistava, kun ei ollut tyttöjä tai muita häiriönlähteitä lähimailla. Tein siispä putkeen lähetyksiä eri kulmista ja etäisyyksistä ja sen jälkeen yhdistelin tätä pieneen rataan. Tavoitteena liikkua itse mahdollisimman vähän, jotta saataisiin tuota piskiä irtoamaan. Tällä hetkellä näyttää siltä, että myöskin ensi viikon ohjatut ovat siirretty peruttujen pinoon, mutta mepäs taidetaan hallille taas täräyttää jotain pientä kivaa hauskaa tekemään, jos pakkanen pysyy jossain -15. Esmes kontaktit olisi treenaamisen arvoinen asia.

Viikonlopuksi karkasin lauman kanssa Mikkeliin, joten jäi Sporttikoirahallin aksatkin väliin. Voi näitä vieroitusoireita :) Lämmin aksahalli, ohjatut treenit ja näköjään hauska vauhtirata. No, ehtiihän sitä ja sen sijaan ollaankin sitten päästy ulkoilemaan järven jäällä molempina päivinä; pakkasta -16, ei tuulta ja suorastaan rankka auringonpaiste. Kuviakin on, mutta niitä pitää lisäillä sitten kun pääsee kotikoneelle säätämään värit kuntoon. Ei näillä PC:llä enää mäkkikäyttäjä tee mitään ;)

Herkkistassu-Nipa ulkoili niin pontevasti, että löyhästi köytetyt fleecetossut sen kuin sinkoili, kun piskit päästettiin lumihankeen valloilleen. Kaksi löytyi, mutta yksi jäänee sitten kalojen kesäasunnoksi. Kunnolla kiinni laitettuna ne sitten kestivätkin oikein mainiosti, joten yksi feispuukpeukku niille vempaimille. Pitäisi kaivaa jostain fleecejämät ja pyöräyttää muutamat varatossut, kun näköjään pakkasta luvassa vielä tästäkin eteenpäin ja tossujen kanssa ollaan voitu Vantaallakin vetäistä täysimittaisia lenkkejä. Nati-reppana oli viikolla niin hätää kärsimässä aamulenkeillä, että ei tohtininut edes pissille pysähtyä tassujen jäätymisen takia. Onneksi on sentään se oma piha, niin sinne voi ovenraosta Nirpunkin päästää pikakierrokselle.

Kuin kaksi marjaa

2011-02-16T11:18:00.000-08:00

:D:D Ei mulla muuta!

Talossa taas kaksi emäntää

2011-02-13T12:54:00.000-08:00

Yipppeeee, Nipa tuli taas kotiin <3 Kylläpä vaan on talo tyhjä, kun nurkissa pyörii vain yksi karvaotus (ja sen kaverina ne villakoirat) ja superkiva, että Nirppu on taas geimeissä mukana. Näköjään viikon eristys teki tehtävänsä ja Javakin kestää jälleen lestissään äitinsä lähettyvillä. Saavat kyllä työpäivät viettää eri huoneissa siitäkin huolimatta, mutta parasta, että taas on tohinaa ja tuhinaa tuplana. Aamuisin etenkin sen huomaa, kun sänkyyn pärähtää kaksi pyörremyrskyä yhden sijaan.

Ja sitä paitsi Nippe on kovin taitava emännöimään. Pysyy järjestys muillakin nelijalkaisilla, kun Nati orkestroi talon säännöt selväksi. Olipa hauska nähdä miten muuttui piskien ilmeet, kun ne näki viikon tauon jälkeen toisensa. Olin Javan kanssa pihalla, kun porukat peruutteli autonsa tuohon tienlaitaan ja takahutlarissa kuikuili kaksinkappalein koirannaamaa; yksi musti ja yksi tosi valkoinen. Java seisoi kahdella jalalla kuin aito mangusti viiksi karvat väpättäen ja Nipa toljotti korvat harallaan, notta pölleröpoikahan se siellä. Meillä oli aikamoinen hundkarusellen tuossa pihalla, kun ensinnäkin Nati ja Java heittivät yläviitoset ja siihen päälle vielä Lurppa sekoittamaan pakkaa, kun piiiitkästä aikaa näkee maailman parhaan leikkikaveri Javan.

Rock on! Hevimiehiä ;)

Ihankohtajo18kk

Mäyrä tutkimassa karhun jälkiä... no ainakin leijonan!

Nirppu <3

Samalla kun saatiin paluupaketissa yks pikkumusta, saatiin myös viikonloppu vieraaksi Mikkelin delegaatio, joka tuli tekemään tupatarkastusta. Läpi meni ;) Delegaatio nelijalkainen ylitarkastaja oli ottanut erityisesti agendalleen lelulaatikkojen ratsaamisen. Ja näköjään kannatti, sieltähän löytyi mm. pala possun korvaa, puoliksi syötyjä luita, muutama possunkärsä, hekumaalisen ihania pehmoleluja, joilta tulisi mahdollisimman pian vetää täytteet pihalle jne. Ylitarkastaja Lurppa päätti myös ammattietiikan vaatimalla tarkkuudella tuhota nämä kyseiset artefaktit, jotta uudelle asunnolle voitaisiin antaa hyväksytty leima. Omat piskit vaan katseli huuli pyöreänä vierestä, kun Luppa veteli herkut naamariinsa. Etenkin kun Javalle herkut on lähinnä vaan ajanvietettä, eikä suinkaan elämäntarkoitus, kuten noilla neitielukoilla joskus tuntuu olevan.

Ehdittiin eilen sitten Natin palautuksen jälkeen pyörähtää nopeasti myös Sporttikoirahallilla treenaamassa. Ja jebouuuu, kuulkaas siellä oli tällä kertaa Jalmari ja hänen kolme daamiaan. Lirkuti vaan tyttöset! Yleensä kun näissä treeneissä on poikakoirahormoonien katkuinen shelttinelikko Java, Ramses, Nemo ja Roihu - ja tällä kertaa koko tunti, koko halli, yksi Java ja kolme tyttöä. Ai että. Siinä ja siinä, että viitsi ottaa vastaan komentoja myös kaksijalkaiselta, kun ajan olisi voinut käyttää paljon luontevammin myös tyttöjä riiaten. Erityisen paljon rakkautta olisi ollut annettavana Nana -shelttineidille, kun se on oikeen rotuinenkin, kamalan kiva ja soma. Harmin paikka, että se on leikattu, mutta tälläiset pienet muotoseikat eivät kuitenkaan ole tälle pilkulliselle hurmurille mikään este - lähinnä hidaste. Kun nenu saatiin käännettyä toisenlaiseen tekemiseen, kaveri teki itseasiassa tosi kivasti töitä.

Meillä oli taasen Heli koutsaamassa laumaa ja tällä kertaa kolmelle koirakolle aikaa jäi jopa ruhtinaallisesti viime viikon minuuttipeliin nähden. Ehdittiin tehdä ratapätkää useampaan kohtaan, viilata epäonnistumisia ja lopulta myös valita nopeimpia ohjaustekniikoita. Radalla päästiin tekemään putkeen lähetystä, päällejuoksua, persjättöä ja vielä bonarina jaakotusta muurille. Parissa kohtaa kun sai omat huolimattomat roiskaisut ojennukseen, rata meni tosi mageesti. Koira lukee mua kuin avointa kirjaa, vaikka en sanois yhtään mitään ja se on aikamoista duunia koittaa ohjata koiraa, antaa käskyjä, liikkua itse ja pitää vieläpä kroppa, kädet ja jalat oikeassa suunnassa. Mutta harjoittelu tuottaa tulosta ja taas saatiin hyviä eväitä eteenpäin. Tarkempaa työtä kaksijalkaiselta, niin sillon niitä onnistumisia tulee.

Sunnuntaina harkkaralli sitten jatkui. Mietin ensimmäisen kerran tässä alkuvuonna kaikkine neljien viikkotreenieni kanssa, että mitäs jos jättäisi menemättä. Oli niin upea (vaikkakin kylmä) päivä, että olis tehny mieli pakata koirat autoon kera Pomppien ja mustille fleecetöppöset, eväät ja suunnata johonkin tassuttelemaan ja valokuvailemaan. No, se siitä sitten, kun huomasin kuitenkin kasailevani treenikamoja ja paloittelevani nakkeja. Mentiin siis ensin Nirpun rallytokoon, jossa neiti mustiainen oli hieman hajamielinen. Välillä tooooosi kivoja pätkiä ja sitten sille tulee vaan mieleen mennä katsomaan asuuko siellä oranssin merkkitötterön alla joku. No ei asu ei, mutta tulipa käytyä katsomassa :D Sellainen hupsutin se vaan on, nakki on hyvää, tekeminen on kivaa, mutku perhonen - ei - karvatupponen leijuu ilmassa - joo, täsä mä oon ja teen, kato näin - oho, mitähän tuossa kyltissä sanotaan - niin istu, juu, ja kiertääkin osaan - katomamma, tuolla on toinen koira :O - aijjaa, niiden samojen kanssa ollaan jo 6 kertaa reenattu - hihihi, menin maahan, anna nakki - hetkinen, onko täsä joku käynyt joskus pissillä... ei ole, tassuhikeähän se vaan - mitä? ai tassu? jaa istu, oisit heti sanonut jne. Sellaista ne meidän rallittelut :)

Rallittelujen jälkeen käytin piskit lenkillä hallin maastoissa ja hämmentävää kyllä sain lenkkeillä ihan keskenäni. Ilmeisesti napakka pohjoistuuli ja -18 astetta tekee sen, että hyvin on poluilla väljää. Nirppukin katseli jo muutamaan otteeseen sillä ilmeellä, että saiskos tulla sylkkyyn, kun tassuja jäytää, mutta mamma pysyi tiukkana ja komensi vaan pistämään tassua toiseen eteen. Sieltä me sitten kirmattiin HSKP:n toko2 -kurssin finaaliin Konalaan, jossa tosiaan Jalmarin tokot on nyt kevään osalta ilmeisesti paketissa. Oli nimittäin hallissa pari NIIIIIIIIIIN hyväntuoksuista neitiä, joista ainakin toinen oli kuulemma juoksujaan aloittamassa ihan any minute now ja jotenkin eläväisesti tulikin taas mieleeni minkä takia ei viime keväänä noi tokotreenit aina menneet ihan putkeen :D Nojuu, tärkeetä ja hyvää treeniä tehdäkin töitä ihanien neitosten läsnäollessa, viriili nuorimies vaan kokee vielä tässä kehitysvaiheessa olevansa vallan viettien viemää. Ekaa kertaa tehtiin ryhmässä kahden minuutin paikkamakuu ja kylläpä vaan kävi Javan aika pitkäksi. Siinä se kissa naukui ja haukotteli, kun sen mielestä oli oikeesti ihan tyhmää maata hallissa tassut kivituhkassa tuhlaamassa kallisarvoisia minuutteja, jotka olisi voinut käyttää tyttöjen kanssa sosialisointiin. Mutta, työvoitto, kaikesta levottomuudesta huolimatta se pysyi paikallaan (vaikka toki välipalkalla), mutta pysyipä silti!

Liikkeestä pysähtymiset eivät olleet sitä skarpeinta kärkeä ja seuraamispätkissä tuli pieniä notkahduksia, lelulla sain paikoitellen leikkiä ihan keskenäni jne. mutta silti hyvät treenit. Varmaan nyt kevätkaudella jätetään ainakin ohjattu toko hautumaan ja tehdään kotitreeniä. Palataan mahdollisesti alkusyksystä sitten katsomaan missä me itseasiassa mennään, jonka jälkeen ehkä ne loppuvuodenkin plänit on jossain määrin selkiytymässä. Toivottavasti se kasvaisi taas hippasen henkisesti, jotta sen kanssa olisi entistä hauskempi jatkaa tuotakin lajia. Yllättävää kyllä, mutta olen tosiaan löytänyt itsestäni sen sisäisen tokoilijan, vaikka laji ensisilmäyksellä onkin pilkunviilausta. Ja onhan sekin ihan kivaa, että toikin koira osoittaa väsymyksen merkkejä tunnin tokotreenien jälkeen, jossa on joutunut aivonystyröihinsä tutustumaan vähän enemmän kuin agilityssä, jossa saa paahtaa sen minkä neljällä tassulla pääsee ja mihin mamma vaan osaa ohjata.

No misä se kevät ny on?!

2011-02-11T02:09:00.000-08:00

Näköjään toi netin puuttuminen vaikuttaa suoraan kerrannollisesti blogin päivitystiheyteen. Niimpä voinkin jo tässä vaiheessa ennustaa lahjoillani, että voipi olla aika hiljaista tällä rintamalla kunnes maasta sulaa routa. Silloin kuulemma Elisalla loppuu kahvitauko ja äijät voi alkaa lapioida kuitua maahan. No, sitä odotellessa. Viime viikolla tuntui, että eihän tässä mene enää pitkään ja tällä viikolla on tuntunut, että kevät on käytännössä vaan kalenterin luoma harha :D

Koirailurintamalla meillä on hulina rauhoittunut, kun vien viikko sitten Nirpun Mikkeliin kaikkine juoksuineen. Muuten meni juoksut ihan kivasti, mutta tärppipäivien lähestyessä ralli meni ihan mahdottomaksi kotosalla. Ei siinä sitten muu auttanut, kun perjantaina töiden jälkeen käydä nappaamassa pikkumusta takahutlariin ja huristella Mikkeliin. Tosin salskeilta shelttipojilta tuli myös erittäin hyviä tarjouksia hellästä hoidosta, joihin Nati näytti feispuukpeukkua (*räpsyttel* Nanelle ja Velholle ;), mutta tällä kertaa katsoin parhaimmaksi kuitenkin ohjata innokkaan shelttineidon ihan vaan Lunan kanssa viettämään hekumaalisia hetkiä.

Synttärisankari 1 vee

Ajoitus oli sinäänsä loistokas, että Lurppakin täytti sopivasti pyöreitä vuosia 5.2. Onnea karvaiselle valkoiselle! Hassu juttu, kun kesällä Nati oli vähän äksy Lurpalle juoksujen aikaan, kun ”soli ihan kakara”, mutta kummasti on kelkka kääntynyt Lunan aikuistuessa ja tyttöjen juttuja löytyyy enemmänkin. Mistä lie pojista ovat kuiskutelleet menneen viikon, mutta todella hyvin on Natin evakkoaika sujunut: Sängyssä on nukuttu, palloa haettu, hyvin syöty ja Lunan kanssa tirskuteltu. Lauantaina Nati tulee takaisin kotiin kokeilemaan rauhallisempaa arkea ja jos ei Java pysy vieläkään housuissaan, Nirppu lähtee viikoksi vielä Lunan seuraneidiksi.

"Mitähän kakussa mahtaa olla täytteenä... mmm..."

Maksalaatikkoraejuustokerroskakku, jossa koristeena rehuja ja nakkeja. Käy.

Nipa-possu sai myös kutsun kakkupöytään. Tässä lajitellaan.

Juhliin tottakai kuuluu lahjukset

Sillä välin Jalmari on juossut reeneissä enemmän ja vähemmän. Keskittymiskyvyssä on pientä parantamisen varaa niin reeneissä kuin reenien ulkopuolellakin – se kun vikisee ja vinkuu kaikkien koirannäköisten perään. Ykkinäinen pieni pilkullinen kun on. No, silloin kun se tekee, se onneksi tekee kunnolla. Lauantain aksanvapaatreeneissä meillä oli mukana kouluttajana Heli Kallioniemi. Harmi vaan, että tunnissa ei kovin paljoa saa aikaiseksi, kun on neljä koirakkoa ja radan rakennus. Omatoimisessa harkassa oli saksalainen ja radalla muutamia kinkkisiä kohtia; oikeaan päähän putken lähetys, sylkkäri, eteenpäin irtoamista, kepit. Hyviä vinkkejä saatiin taas näihinkin ja Heli tulee huomennakin koutsaamaan shelttiporukkaa eteenpäin. Kepit pitäisi meillä ottaa nyt ihan tehotreeniin, koska oikealta ohjatessa se menee täydet kepit, mutta vasemmalta mää ilmeisesti sekotan sitä häröilemällä. Kotipihalle on jo kepukkaa haettu ja ne pitäisi vaan jotenkin räjäyttää kiinni jäiseen maahan…

Mehän ollaan nykyään HSKP:n jäseniä ja päästään Ojankoon (vartti autolla, aaaah, luksus!) treenaamaan. Tosin siellä on lumet vallanneet kentät ja Ojankokin odottaa sitä kuuluisaa kevättä. Haku on päällä sinne treeniryhmään, mutta taitaaa olla jälleen kerran aika paljon tunkua. No, jos päästään, niin kisalisenssi lähtee saman tien ostoon – jos ei, jatketaan Ertissä ihan niin kuin tännekin asti. Kesällä on meidän kannalta vähän hanurimpi juttu, kun Ertin treenit siirtyy Kirkkonummen Masalaan, johon meiltä on vajaa 50km matkaa yhteen suuntaan. 50km vrt. 10km. Siitä voi laskea meidän preferenssin :D No, mietitään kevään/kesän treenikuvioita, kun ollaan tässä asiassa vähän viisaampia.

Tiistain ohjatuissa oli taas vaihteeksi ohjaajapula ja luvassa oli vapaatreenit. Muut paikalle saapuneet halusivat tehdä rataa, joten puuhattiin siinä nopeasti kasaan putkeen lähetyksiä, hyppykulmia jne. Meillä taasen Jalmarin kanssa oli tekniikkatreenipäivä ehdottomasti, kun mun mielestä on ihan turha mitään rataa tehdä, jos ei peruspalikat ole sitä ennen kunnossa. Koirahan kyllä osaa ja tekee tasan niin kuin käsketään, mutta käskytyksen selvyydessä & ajoituksessa voipi olla jonninverran petrattavaa. Tähän kun me oikeesti tarvitaan vaan se yks hyppyeste ja sillä voidaan tehdä aika paljon. Niimpä me keskityttiin enemmänkin niistoihin, sylkkäreihin, takaakiertoihin, ennakoiviin valsseihin. Siihen päälle muutamat kontaktit, keinu ja radan pätkällä muutamat haltuunotot. Kaikenkaikkiaan siis tehokkaat treenit meille siitä huolimatta, että touhuttiinkin karvakasan kanssa keskenämme.

Tokoilemaankin me ehdittiin aksatreenien välillä, mutta kuten arvata saattaa, tuon vinkuvan shetlantilaisen mielenkiinnon kohdistaminen muuhunkin kuin karvaiseen liikkuvaan oli jokseenkin työlästä. Ei siis ehkä ne parhaat tokotreenit, mutta tulipa käytyä. Osittain tämänkin takia ollaan tehty päivittäistä kotitreeniä, muutamia minuutteja kerrallaan. Seuraamista, liikkeestä maahan, paikkamakuu, kapulan nosto. Ei ehkä huonompi strategia jatkossakaan. Ja jos ei muuta, niin ainakin ton turboahdetun karvajäniksen on saanut rauhoittumaan kotioloissa vähän reenaamalla. Toisella kun on NIIIIIN TYYYSÄÄÄÄ, kun ei voi edes äiskän korvassa roikkua.

Aksaa, tokoa, rallytokoa, aksaa....

2011-02-01T11:21:00.000-08:00

Jännä juttu miten meidän treenit tuntuu menevän hyvinkin tasaista ylä- ja alamäkeä. Välillä tulee niin hyviä oivalluksia ja ollaan molemmat ihan tulessa ja välillä taas palautellaan maan pinnalla isolla kädellä. Ja muutenkin tässä koiraharrastuksessa tuntuu, että kun joku juttu toimii, niin samaan aikaan joku toinen hajoaa. Ettei kävis aika pitkäksi tai tulisi ikinä homma valmiiksi :)

Alkuvuosi ollaan menty aika haipakkaa treenien kanssa, kun viikossa olen revennyt neljiin (ööeh, mikä toi sana oikeesti on :D). Ja sitten tulee vielä työt, jotka ovat aavistuksen ikävästi häirinneet harjoituksia. Ja sitten vielä kirsikkana tähän kakkuun pieni mustiaiseni Nirppukirppu ajatteli aloitella juoksunsa. Niimpä jouduimme perumaan viikonlopun rallytokokisat, kun siihen tylsään halliin ei ole juoksutuoksuneideillä mitään asiaa. Onneksi sentään Sporttikoirahallille on juoksuisetkin tervetulleita kalsareineen, niin ei neitosten omistajien tarvitse vuorojensa takia hyväntekeväisyyttä harrastaa useita viikkoja.

Niimpä Natiainen pääsi häntä huiskutellen omiin rallytokotreeneihinsä ja voi video, kun se niin liikkis ja iloinen :) Sen treenimotivaatio on kutakuinkin "KATOKATO, MÄ OSAAN JOO NÄINKIN MÄ OSAAN!", kun se tehdä tohottaa namien toivossa. Kovin pitkäjänteistä treenaamista se ei kestä putkeen (toisin kun toi pilkullinen), mutta tunti menee hyvin, kun pitää breikkiä radan päätteeksi ja muistaa leikkiä ja temputella. Olispas ollu kiva päästä mölleilemään lauantain kisoihin, niin olisi nähnyt miten se suhtautuu tekemiseen hallissa. No, tällä kertaa ei asialla voi mitään ja uusi yritys sitten ensi kerralla - ompahan ainakin aikaa harjoitella.

Viikonloppuna pohjakosketus otettiin tokotreeneissä. Jostain syystä Jalmari ei ollut ikinä nähnytkään noutokapulaa, kun hallissa alettiin niitä harjoituksia tehdä. Ei, vaikka kotona kyllä noutokapulalle osataan jotain tehdäkkin, ni tuolla se tollikka vaan tuijotteli upeasti kontaktissa. Notta ku hallilla ollaan, ni tätähän täällä tehdään?! Välillä tarjosi maahanmenoa, mutta kapulalle ei osattu edes päivää sanoa :D Hämmentävää! No, tästä ainakin opittiin se miten tuhannen tärkeää on noita tokojuttuja treenailla paljon eri ympäristöissä heti, kun ne alkaa häiriöttömänä toimia. Seuraamiset se tekee tosi kivasti (ei kai mikään ihmekkään tolla kontaktihakuisuudella ;), käännökset voi olla jo tiukkoja ja takapäätäkin se käyttää aika näppärästi.

Tokohyppy olikin hauska, kun ensimmäistä kertaa sillä oli joku osanen naksahtanut päässä kohdalleen ja toinen oli ihan intopiukeena, että hyppäämäääään jeeeee! Aiemmin se on vähän miettinyt mikähän toi lautahökötys on ja nyt sen mielestä se oli aksaeste, joka pitää hyppää nopsaan, tehdä tiukka käännös tulosuuntaan, kun ohjaaja jäi esteen taakse :) Tällä kertaa siispä käskytystä ylitykseen ei juuri tarvittu, mutta salamannopeaa reagointia pysäyttämään koira seisaalleen käskyllä + palkalla esteen taakse. Mutta se mikä parasta, koiran mielestä se oli superkivaa.

Aksan vapaatreeneissä ei oikein ollut mitään sen kummempaa agendaa, lähinnä pieniä ratapätkiä, joissa ennakoivien valssien harjoituksia, vaikeita putkikulmia, takaakiertoa. Loppuun vielä vähän hyppytekniikkaharkkaa, jota pitäis itseasiassa ottaa enemmänkin ja systemaattisemmin. Meilläkun treeneissä ollaan menty n. 35cm rimoilla ja pikkuhiljaa pitäisi alkaa ottamaan 40-45cm esteitä mukaan, jotta aletaan totutella medikorkeuksiin. Ohjatuissa meillä oli sitten tänään vauhtirataa, joka oli nopealla koiralla luonnollisesti haastavampi tiukkoine ohjauksineen kuin hitaammalla. Tällä kertaa kaksijalkainen oppi sen, että irtoamalla jyrkästi hypyn lukituksen jälkeen saadaan koirakin kokoamaan hyppy ja kääntymään, eikä siinä tarvita mitään hidastussuhinoita tai puolivalssiyritelmiä, jos hyppyjen jälkeen pitää taas juosta ja lujaa. Loppuun vielä putken nollakulmia pitkällä suoralla putkella ja wau, näistä olin tosi tyytyväinen: toisesta päästä käskyttämällä ja takaakierron ohjauksella suitsait toisessa päässä putkeen! Tästä on taas hyvä jatkaa kohti seuraavia treenejä, odotellaan mielenkiinnolla mitä jännää sieltä on sitten tuloillaan, kun tänään meni ohjatut niin kivasti ;)

Aksalauantai

2011-01-22T11:46:00.000-08:00

Nyt kaksijalkainen vetää ansaittua kylmää siideriä, kun Sporttikoirahallilla on tänään nelijalkaisten kipparina hengailtu kolme tuntia ja autoakin on kuljetettu reippaat sata kilsaa, lauantaista siis kaksi tuntia pelkkää ratin veivausta. Meitä jo meinasi vähän naurattaa tuossa illalla jäähdyttelylenkkiä tehdessä, että ihanko ois joskus aikaisemmin tullut samoilla poluilla kelattua. Mutta siis tämän päivän ohjelmistoon kuului ensin tunnin omatoimireenit ja siihen sitten päälle myöhempään iltapäivään Nina Frantsin tekniikkakoulutus.

Omatoimireeneissä mulla oli molemmat mukana, kun Natin kanssa pitää vähän rallytokojuttuja reenailla ja Javan kanssa taas on aksaradalla yhtä sun toista puuhattavaa. Pikkasen vaan alkaa ottaa ohimoon, kun molemmat on alkaneet kiljahdella kentän laidalta "MINÄMINÄMINÄMINÄ", kun tekee toisen kanssa. Nyt onkin tarkoitus ottaa työn alle tuo satunnainen kommentointi, koska puskista huutelu on hanurista muuallakin kuin netissä :D

Meitä oli poikain tehotrio treeneissä ja iltapäivän koulutusta miettien ajateltiin vähän palauttaa mieliin tekniikkatreeniä. Kentällä oli sopivasti valikoima erilaisia kinkkisiä esteitä,jotka oli treenattavissa itsekseen (meillä tänään keinu, kepit, pussi ja rengas) ja sen päälle välistäveto/takaakierto -harkka + jaakotus. Treenin parasta antia oli ehkä 12 kepin itsenäinen suoritus useaan otteeseen (tosin vielä vierellä kävellen ja oikealla puolella, mutta silti - jokin siellä on kliksahtanut paikoilleen). Seuraavaksi alkaa tehotreeni vasemmalla puolella ohjaten, koska tämä tilannehan oikeastaan vaatii nyt tuplasti enempi treeniä vaikeammalle puolelle. Mutta silti jeeeee, Jalmari on hieno :)

Iltapäivän koulutukseen käytiinkin hakemassa vauhtia kodin kautta ja ehtihän siinä hyvin juuri hanurinsa asetella soffalle ja päiväkahvit ryystää ennen hallille palaamista. 2½ tuntia oli varattu viidelle koirakolle ja Nina oli valmistellut kaksi rataa illan agendalle. Koulutuksen keskeinen pointti oli ennakoiva valssi ja rataa oli maustettu kontaktieste/putkiansoilla tehostamaan ohjeiden annonselkeyttä. Pitää katsoa, jos saisi jossain vaiheessa radankin heitettyä nettiin. Java oli koko porukan junnuin, kun muut olivat reilusta parista vuodesta jo neljään vuoteen ja mukana myös jo virallisissa startanneita. Tämä luonnollisesti näkyi suorituksissa, mutta kaikenkaikkiaan täytyy olla tyytyväinen koiraansa. Jos se on 17kk iässä jo noin hyvä, mitä me ollaan ensi syksynä, jos jaksetaan vaan treenata tarpeeksi ja laadukkaasti?

Ja painottaisin etenkin tuota jälkimmäistä. Musta tuntuu, et päästään parillakin hyvällä, juuri meitä koskevalla vinkillä tooooosi paljon eteenpäin, kun tiedetään mitä paloja lähdetään rakentamaan. Sekin oli ihan kiva, että tuolla ajatuksena oli nimenomaan vauhti ilman koiran hidastamista ja siihenhän nuo ennakoivat valssit uppoaa aika mainiosti. Mä kun aiemmin jo mietiskelinkin oman koiran ja kokeneemman koiran eroa, jossa aksakonkarikoira tietää jo hyppyyn lähtiessä mihin sitten mennään, kun omalle se kerrottiin vasta hypyn jälkeen. Tästä se lähtee varmasti pikkuhiljaa meilläkin. Tuolla se taas nähtiin miten paljon tuo itseasiassa lukee mun liikettä tekemisessään, joten on ehkä korkea aikakin alkaa itse keskittymään enemmän oikeiden ohjeiden antamiseen.

Päivä taisi olla junnulle kuitenkin hieman väsyttävä, kun seiskan jälkeen selkeästi vire alkoi tippua ja samalla keskittyminen. Lopetetiin viimeinen harjoitus sitten kesken, kun se ei enää hakenut esteitä samalla vimmalla kuin aiemmin. Eiköhän me pistetä jossain tulevissa lauantaiharkoissa uudelleen sama rata pystyyn ja katsotaan ollaanko mitään opittu kevään mittaan saamistamme kotiläksyistä. Estehakuisuutta, kontakteja (vauhti ja varmuus), kepit vasemmalla, pikkuhiljaa nostetaan 45 cm:een yksittäisiä esteitä jne. Hieno hauva soon ja nyt ottaa lepiä päivän päälle somasti pää soffatyynyllä. Aika peto ;)

Meidän päivitykset on viimeaikoina ollut aika vähänlaisia ja etenkin kuvasato hyvinkin niukkaa. Siihenkin on ihan pätevä selitys, kun muutettiin tähän uuteen lukaaliin ja puhelinyhtiö ei suostu kaivamaan kuitua maahan ennen kuin maa on sula. Niimpä me ollaan ilman nettiä ja ETA yhteyksille on n. 8 viikkoa. Toivottavasti se kevät tulee tänä vuonna aikaisin ;) Onneksi on sentään duunin puolesta mokkula ja toinen saatu kotonta lainaan, niin pärjäillään edes jollain yhteyksillä maailmaan. Ja kuvien puute selittyy kahdella tekijällä, 1) arkipäivänä valoisa aika menee töissä ja 2) viikonloppuna se menee piskitreeneistä ;D Enkä oo kyllä vielä muuttokamoista edes löytänyt oman läppärin laturia, että kai se sitten joskus jostain pompsahtaa...

Mutta näillä eväin siis taas kohti huomisen tehotreenisunnuntaita!

NUO-T :DD

2011-01-16T07:42:00.000-08:00

Tämän näköistä koiraa ei sitten kannata Hartukselle viedä ;) Kuva: Petra Suurkari (Kiitos kuvasta!)

Että sellainen nuorten luokan debyytti tänään Lahdessa. Jaana Hartukselle ei koirassa kelvannut tänään mikään ja sen mukainen laatuarvostelukin lyötiin kouraan; "TYYDYTTÄVÄ tulee antaa koiralle, joka vastaa rotuaan ilman yleisesti hyväksyttyjä rodun piirteitä, tai jonka fyysisessä kunnossa on toivomisen varaa.". Arvostelusta on kuitenkin vaikea päätellä mitkä ne puuttuvat piirteet nyt sitten on, koska fyysisessä kunnossa ei pitäisi olla huomautettavaa. Näillä sanoilla siis tänään:

"Keskikokoa hieman kookkaampi mittasuhteiltaan riittävä nuorukainen, jolle toivoisin hieman enemmän luustoa. Hieman kapea kuono, pyöreyttä kallossa. Oikein asettuneet, mutta turhan kevyet korvat. Hyvä ylälinja, riittävä runko. Turhan pysty lantio. Kantaa häntäänsä aivan liian korkealla liikkeessä. Liikkeet saavat vielä varmistua. Erinomainen karvanlaatu."

Häntä oli törkeä, siitä ollaan varmasti kaikkien katsojienkin kanssa samaa mieltä, kun Javalla oli liputuspäivä :D Liikkeissä upeasti häntä kipparalla me vedettiin, kun daameille piti ilmeisesti kertoa mikä miesten mies se siellä kiertää kehää. Mutta tähänkin on pakko ihmetellä, että onko parempi se häntä koipien välissä vai kohti kattoa? Ja onko se oikeesti niin kamalaa, vaikka toki paimenkoiran pitäisi liikkeessä olla sulavasti häntä selkälinjassa, kun verrataan vaikka puuttuviin hampaisiin, huonoihin etuosiin jne. Kaikki koirat mitattiin ja Javalla taisi mitta näyttää jotain 39cm, korva ovat juu kevyet mutta eivät pystyt vaan kärjestään eteenpäin taittuneet, liikkeet kärsii kontaktin pitämisestä ja hännänheiluttelusta. Pakko vielä lisätä, että pidän tuomareista, jotka käyttävät arvosteluskaalaa muutenkin kuin punasävyisten osalta. Mutta silloin linjan pitäisi olla selkeä minkälaisia ominaisuuksia tuomari arvostaa, perusteltu koiran kohdalla ja tämän päivän perusteella mulle jäi ihan mysteeriksi mikä se punainen lanka oli.

H:n olisin ymmärtänyt, mutta T ei oikein uppoa: Onhan tuo toki tyypiltään jotain muuta kuin klassinen sheltti ja tänään olisi pitänyt olla massaa ja luustoa miellyttääkseen. Junnu/nuorten luokassa olisi pitänyt olla tarjolla jo valmista pakettia. Arvostelua ekan kerran lukiessa ajattelin, että "riittävä" olisi tuomarin sanavarastossa yhtä kuin tyydyttävä, tai riittämättömästä se seuraava steppi, mutta mielenkiintoisesti riittävä -adjektiivia viljeltiin ihan yhtälailla ERI:llä palkittujen arvosteluissa. Pyöreys kallossakaan ei näyttänyt haittaavan.

Mielenkiintoinen näyttelykokemus ja etenkin mielenkiintoinen näkemys tältä tuomarilta. Se ois sitten vaan uutta matoa koukkuun ja palataan varmaan näytelmiin tuossa kesällä hakemaan sitä puuttuvaa EH:ta. H kelpaisi myös. Varmaan vuoden päästä kesällä kolmivuotiaana tuo koira alkaa olla jostain kotoisin (ainakin Natin kohdalla piti kutinsa), niin mietitään sitten uudestaan tuota näyttelyharrastusta. Sitä ennen me viihdytään paremmin noissa vähemmän mielipidelajeissa, joissa tuloksia tehdään harjoittelemalla. Kuitenkin näyttelypäivä itsessään oli varsin mukava tuttujen kanssa turistessa ja kauniita shelttejä katsellessa - onnittelut vielä kertaalleen hienosti pärjänneille!

Koira (kuten omistajansakin) on nyt aikalailla raato. Javallekin oli tosi rankka päivä, kun piti niin kauheen monelle tytölle ehtiä huiskuttaa häntää ja leperrellä mukavia. Etenkin Minni -neitonen oli pienen pojan mielestä aivan totaalisen hurmaava daami, jolle piti rintaa röyhistellä joka saumaan. Java myös tykästyi kovin jättimäiseen hoffiurokseen. Naureskeltiinkin siinä, että ne kaksi blandaamalla olisi varmaan saanut Hartuksen ihannesheltin, kun olisi tullut sitä luustoa yllinkyllin ja vähän raskaammat korvatkin. Tai toinen vaihtis oli seuraavan kerran ilmoittaa poika corgikehään, jossa kevyet korvat on kova ässä hihassa pitkän rungon kanssa ;) Java käyttäytyi ihanan reippaasti ja iloisesti koko pitkän päivän, josta täytyy olla aina tyytyväinen - Mammalle pikkupilkku on luonnollisesti aina laatuarvosanalla erinomainen, kun se käyttäytyy hienosti :)

Tehoviikko

2011-01-11T00:27:00.000-08:00

Meillä on ollut aikamoista hässäkää tässä viime viikot, kun ollaan onnellisesti muutettu koko perhe uuteen "koirankoppiin" Vantaalle ja siinä samassa koitettu hanskata vuodenvaihteen juhlallisuudet + muut hässäkät. Vuodenvaihdetta oltiinkin juhlistamassa kaukana sivistyksestä, Attu -saarella n. tunnin matkan päässä Paraisilta. Koirilla oli varmasti aivan mahtava viikonloppu, kun mökillä oli rapsuttajaa ja mikä parasta, tilaa juosta ja painia ulkona. Mökki oli tosiaan sen verran kaukana kaikesta, että ainoat raketit siellä oli ne muutamat omat, mitä juhlaseurue oli paikalle tuonut. Niiden ajaksi piskit pistettiin sisälle, mutta muuten tosiaan saivat revittää koko rahalla koko viikonlopun.

Tiistaina saatiin sitten muutettua omaisuutemme uuteen kämppään. Oli ensimmäinen kerta, kun koirat pääsivät tarkastamaan tilukset ja kaverit ryysi sisälle kiireellä, että "JEEE, me tultiin kyläääään!". Pettymys olikin aika suuri, kun siellä olikin jo tutuntuoksuisia tavaroita :D No, nyt on sitten piskeille oma piha (pitäisi vielä aidata), loistavat lenkkimahdollisuudet ja jopa metsää kilometrin sisällä. Jos hauvoilla olisi naamakirjaprofiili, ne todennäköisesti laittaisivat pari peukkua uudelle asunnolle.

Kaiken sirkuksen keskellä ollaan myös koitettu ehtiä treenaamaan. Nyt alkuvuonna viikkotreenejä tulee näemmä neljät yhteensä, joten on siinä mulla vapaa-ajanongelmat ratkaistu. Java siis jatkaa agilityä Ertissä ohjatuin treenein tiistaisin, lauantaina hallivuoro molempien koirien kanssa ja sunnuntaina Natin ohjattu rallytoko EKK:n riveissä ja samaan iltapäivään Javan Toko2 -kurssi HSKP:n organisoimana. Sen lisäksi on pari koulutusta mietittynä agilityn tiimoilta, joten jos vapaa-aika on kuosissaan, ni kyllä ne koirat näköjään keksii myös palkkapäivälle käyttöä ;)

Meillä on treenejä jäänyt jonkunverran välistä vuodenvaihteessa ja sen alkoi kyllä Javasta huomaamaan. Lauantain vapaatreenitkin meni aika poikakoirahormoninkatkuisessa Sporttikoirahallissa, kun kolme machoa oli samaan aikaan sovittelemassa itseään pieneen 400 neliön halliin. Javan oli jopa pakko käydä Roihulle kommentoimassa suoritusta ilman lupaa ja siitähän sitten napsahti jäähyä. Kiittelin itseäni, kun olin ottanut molemmat piskit mukaan hallille, kun toisen perseillessä on helppo vaihtaa toinen treenin alle. Muuten olisi ollut ehkä liian iso kiusaus vaan jatkaa treenaamista, vaikka aasi karkasi väärään paikkaan. Jäähdyttelylenkeillä miestenmieskolmikko Ramses, Java ja Roihu saivat pienet pärinät aikaiseksi, mutta muuten vallan sopuisasti pärjättiin kukkopoika-asenteesta huolimatta.

Jännä juttu, kun en oikein osaa sanoa onko Jalmari oikeesti "lintu vai kala", onko se epävarma vai röyhkeä. Se kun käveleekin rinta rottingilla ja häntä tosi komealla pystykorvakiepillä, eikä esimerkiksi machojen macholle Roihulle osoittanut alistumisen merkkejä, vaikka sieltä suunnalta alkoi jo tulla aika jäykkiä signaaleja ja tuijotusta. Javalla häntä ei laske mihinkään, eikä peräänny tippaakaan, mutta päätä kääntää pois. Javan mielestä Roihu olisi ilmeisesti niin cool, että se haluaisi vaan hengailla noin siistin kaverin kanssa ;) Hyvää harjoitustahan tuo kaikenkaikkiaan pikkupojalle on, kun meillä on hyvin urospainotteinen treeniryhmä, jossa mm. kaksi pentueensa ainokaista ja yksi yli 170 pisteellä luonnetestattu sheltti. Eikä olla katsottu tarpeelliseksi juuri puuttua tuohon poikien "keskusteluun" hallin ulkopuolella niin kauan, kuin ketään ei kyykytetä eikä alisteta jatkuvalla syötöllä.

Natikin pääsi pitkästä aikaa tositoimiin, kun ilmoitin meidät mukaan EKK:n rallytokoryhmään. Toinen on niin kovin touhukas <3 Tässä ryhmässä radalla on alokasluokan kylttien lisäksi myös kaikki muutkin avo + voi -kyltit, mutta eipä me siitä hämäännytty. Pari rataa saatiin aikaiseksi ja hienosti pikkumusta teki, vaikka koirakkoja oli kymmenkunta hääräämässä ympäriinsä ja hallin lattia täynnä herkullisia hajuja. Pientä haahuilua välillä, mutta muuten hyvin innokasta natimaista harrastamista, jossa pääasia on luonnollisesti hauskuus :D Suurin häiriö oli näköjään treeniryhmän japaninpystykorva, kun Nati olisi ihan kamalasti halunnut käydä paiskaamassa yläviitoset, kun japsit on toisen mielestä niin kivoja. Tämä oli kuitenkin vähän kipakampi tapaus, eikä niin välittänyt toisista neitokaisista, jota Natin oli kovin, kovin vaikea sisäistää :)

Java oli treenien ajaksi jätetty autoon, joka oli suuri vääryys pilkullisen mielestä. Tulla nyt agihallille ja ei pääse edes hyppimään, hmpf! Pääsivät sentään rallyn jälkeen puolen tunnin kirmailulenkille, joten toivottavasti herkän pojan loukattuja tunteita saatiin sillä vähän lepytettyä. Sieltä kultainen salamani, uljas V50 -ratsuni kirmasi Konalaan kohti tokotreenejä kera koirien. Tällä kertaa farkunlämmittimeksi jäi Nati sillä välin, kun Javan kanssa pitkästä aikaa palattiin tokotreeneihin. Joskus kesällä taidettiin olla toko1 -kurssilla ja kovin elävänä mielessä oli se meidän The Disaster -treenikerta, kun mistään ei tullut mitään :D Koira palloili ympäriinsä vailla yhtään hitusta mitään opittua komentamassa skeittareita ja lirkuttelemassa tytöille ja omistaja halusi kovasti vajota maan alle juuri sillä hetkellä. No, siitä on pilkullinen nuorimies kasvanut jo puoli vuotta ja tässä välissä opittu taas paljon.

Ilokseni mulla oli taas ihan eri koira käsissä. Ryhmässä treenaa n. 12 koirakkoa jos jonninnäköistä hännänheiluttajaa ja joukossa myös yksi leikkituttumittelipoika Lani. Siitä huolimatta, että oli tuttuja ja tuntemattomia nelijalkaisia halli täynnä, Java väläytteli aika isolla kädellä osaamistaan. Seuraaminen varsin hyvää, pari kertaa tipahti kontakti, mutta seuraaminen ei hajonnut. Seuraaminen luonnistui myös kohdatessa toinen koirakko ilman häiriötä. Sen lisäksi perusasennot ihan mukavia, etenkin takapäänkäyttö on parantunut huimasti. Estehypyssä saatiin myös palikoita paikalleen ja ohjaavaa kättä häivytettyä kokonaan. Taas nähtiin miten tärkeä juttu on oikeesti oma katse menosuuntaan, kun sinne se koira vaan kiepsahti esteen toiselle puolelle ilman käsiapua käskyllä. Lopuksi ehdittiin tehdä vielä luoksepäästävyys, jossa ykkösellä onnistuttiin pitämään perusasento kasassa ja perberi kivituhkassa, jes! Kaiken kaikkiaan siis oikein kivat treenit ja suuri ilonaihe, että henkinen kasvu on tehnyt tuolle koiralle ihmeitä. Ja hauska huomata, miten hienosti se tekee hommia hyvin erilaisissa harrastuksissa, kun agilityssä paahdetaan häntä viidentenä jalkana ja tokossa taas vire pysyy ja tekemisen into säilyy, vaikka hiotaankin pienempiä juttuja kasaan.

Joululahja jälkikäteen

2010-12-30T02:36:00.000-08:00

Nimittäin Jalmarin terveystarkkilausunnot tulivat Kennelliitosta ja WUHUU (B/B, 0/0)! Virallinen rimpsu hienoista tuloksista löytyy luonnollisesti KoiraNetistä. Harrastuksia ajatellen olemme tuloksista erittäinkin tyytyväisiä ja uskaltaa ihan eri tavalla aloittaa tavoitteellisen treenaamisen kevätkaudella, kun tiedetään, että etupää ja selkä kunnossa. Ja Lahdesta saadaan toivottavasti vähintään se sininen nauha (tämä pitäisi nyt koittaa iskeä päähänsä ennen näytelmää muuttuneiden näyttelysääntöjen takia, että sininen on ihan jees ;), niin a) valioitumistulos kasassa (sehän se hankalin osa onkin TVA/AVA:n hankinnassa ;) ja b) täyttää myöskin shelttiyhdistyksen jalostuskoirakriteerit.

Joulu meni noin muuten vähän hämmentävissä tunnelmissa, kun oltin viettämässä hieman erilaista joulua ensimmäistä kertaa mun elämässä jossain muualla kuin Mikkelissä. Ja seurassa olikin sitten yllättäen varsinainen koirafoobikko, jonka takia koirat joutuivat olemaan toisessa asunnossa käytännössä koko joulun. Noh, tämän olisin jo tehnyt muutenkin, kun mukana oli myös jokseenkin mahdoton pikkuihminen, joka ei oikein ottanut onkeensa ohjeita miten koirien kanssa käyttäydytään. Ei vaan voi huutaa, kiljua, juosta päin, jahdata, kumarrella päin jne. Nämä kun eivät muutenkaan ole juuri pienten lasten kanssa olleet tekemisissä ja mielellään väistävät outoja pikkuihmisiä, mutta se on äkkiä aika stressaava tilanne koiralle, jos siitä huolimatta outous seuraa perässä. Mä koitan aina jaksaa lenkilläkin pysähtyä, jos lapset haluaa koiria silittää ja juurta jaksain kertoa miten heidän tulee toimia vieraan koiran kanssa ja saa silittää, jos koirat itse tulevat luokse jne. mutta nyt jotenkin joulun kunniaksi tuntui, että mene kyllä mikään perille ja parempi vaan eristää koirat ja pikkuihmiset :D

Jalmari ratkoo joululahja-Tornadon toimintaperiaatetta

Joulusta onneksi selvittiin hengissä koko lauma, mutta kyllähän se vähän omaa joulufiilistä nakertaa, jos hauvat pitää eristää. Noon kuitenkin osa mun perhettä. Niimpä se oli mun osalta sitten kahden asunnon väliä (onneksi kyseessä on tosiaan kahdeksi jaettu iso villa) ramppaamista ja koirien kanssa keskenään ulkona tarpomista ja tähtien ihailua. Joululahjat meillä aukaistiinkin jo ennen aattojuhlintaan lähtöä ja kylläpä ovatkin hauvat olleet kilttejä. Etuaikaisjoululahjoina on jo käyttöön otettu käsintehdyt nahkapannat ja Pompat ja sen lisäksi ostettiin muutama Ottosonin aktivointilelu lisää. Mä olen ovelasti saanut myös lähipiirin ostamaan hauvoilleen aktivointileluja, niin voidaan sitten vaihdella noita, kun käy liian helpoksi ja tutuksi omat ;) Paketeissa oli myös aimoannos herkkuja, jotka alkaakin olla jo aika hyvin tuhottu. Kiitos Sulolle ja Lunalle, t: hauvat :D

Joulupäivänä ajeltiinkin sitten Jalmarin kanssa Tammisaaresta asti Sporttikoirahallille ja kyllä siinä ajellessa taas ehti mietiskellä mitä kaikkea hullua sitä koiransa harrastusten eteen tekee :D No, toisaalta kyllä kannatti mennä hallille. Meitä olikin paikalla tällä kertaa vaan kolme ja yllinkyllin treenitilaa tarjolla. Tällä kertaa tehtiin useita pikkuharjoituksia, mm. välistäveto/takaakierto, leikkauksia, keppejä ohjureilla ja ilman, keinua. Nyt nimittäin toi välistäveto/takaakiertoharjoitus sujui ihan kuin vettä vaan, vaikka aiemmin viikolla ohjatuissa mä meinasin mennä kokoajan raajoissani sekaisin. Kaksi vasenta jalkaa, juu nou... Paljon onnistumisia ja oli hienoa nähdä miten paljon me ollaan menty eteenpäin harrastuksessa, joka aloitettiin kunnolla vasta syyskuussa. Niinhän se vähän taitaa agilityssä olla, että kun joku homma toimii, joku alkaa sitten toisesta päästä hajota. Ja tällä kertaa musta tuntuu, että me tarvitaan ekstrapaljon treeniä alueilla kepit + kontaktit (mitäpä muutakaan :D).

Tähän väliin on varmaan ihan hyvä palautella mieliin "If agility dog could speak" -videopätkä Youtubesta. Etenkin kontaktien kanssa osuu aika maaliin ;) Toteutus on aika kökköä, mutta asiaa ehkä sitäkin enemmän:

Tiistaina päästiinkin vielä ohjattuihin treeneihin, vaikka kaikki muut ryhmät taisi olla joulutauolla. Sanni ystävällisesti kuitenkin tuli koiransa kanssa meitä kahta ohjaamaan, joten oli aika yksityisopetusta se tunti. Muutenkin ollaan oltu kyllä aika etuoikeutettuja, kun suurista ryhmistä tunnetustaa Ertissä meillä on ollut joko kaksi ohjaajaa tai sitten vaan vähän koiria paikalla ja miltei koko syksy ollaan päästy tekemään 2-3 koirakkoa per ohjaaja tahdilla. Näin ne alkeet pitäisikin tehdä. Mä olisin ainakin ihan valmis maksamaan vaikka tuplasti siitä, että pääsee pienryhmässä tekemään ja että on myös aikaa jutella ohjaajan kanssa suorituksesta. Mulla on ainakin aina kysymyksiä valmiina iso liuta jo pelkästään suorituksesta ja siihen liittyvistä kommenteista ja olisi tosi harmillista, jos niihin ei olisi aikaa vastata, kun pitää jo ottaa liukuhihnalta seuraava äkkiä tekemään rataa. Pelkän radan suorittamisella ja "hyvä" -kommentilla me ei vaan päästä mihinkään eteenpäin. En sitä paitsi edes tajua miksi seurat ei järjestä pienryhmäalkeiskursseja, jossa hinta voisi olla vaikka tuplasti, jotta saisi samat kulut katettua, mutta samalla paljon paremmat lähtökohdat koirakoille lähteä harrastusta jatkamaan. Nih, vinkkinä vaan aksailua aloittaville, etsikää niitä hyviä ohjaajia ja pienryhmiä :)

Harmi vaan, että meidänkin tilanne nyt muuttuu, kun vuoden vaihteessa yksi ohjaaja lopettaa ja meidän ryhmä kasvaa tuplasti suuremmaksi. 45min treeneissä todennäköisesti mennään liukuhihnasuorittamiseen ja ohjaajakin muuttuu, joten jatkossa meidän eteneminen on ehkäpä oman aktiivisuuden ja kurssituksen varassa (tammikuussa Nina Frantsin tekniikkakurssille ja huhtikuussa mahdollisesti Oreniusta). Kiitos vaan Sannille hyvistä treeneistä :) Tällä viikolla meillä olikin sitten päällisin puolin simppeli rata, jossa olikin sitten loppupeleissä yllinkyllin kompastuskohtia ja haastetta. Yksi oli pöydän jäätyminen maksikorkeuteen (:D), sitten mustan putken pimeä kulma, 7. hypyn vaikea takaakierto, 8. umpikulma kepeille ja 10. takaaleikkaus. Jännä juttu, kun ensimmäisen kerran ikinä Java tuli 7. hypyn ali, kun takaakierron kulma oli niin tiukka. Hienosti luki ohjausta ja meni ihan oikein, mutta jotenkin ei rekisteröinyt hyppyä. Niistolla saatiin sitten hyppykin siihen, mutta kaikenkaikkiaan mielenkiintoista.

Sen jälkeen oli sitten vaihtoehtona kepit umpikulmasta tai putki. No, putken olisin valinnut, jos olisin halunnut tehdä rataa, koska sen se menee kyllä, mutta koska noi kepit kaipaa treeniä väänsin sitten sitä. Ja sitä se kyllä olikin. Vaikeampi puoli ja mulla rytmityksessä ongelmaa ja koira välillä kysymysmerkkinä, että "WWAAASSS?!". Ohjurit, ohjurit... Ne ois tässä vaiheessa kivat, koska en viitsisi pitää kokoajan kepeillä kädessä kiinni, kun mogailen siinä itsekin niin paljon ja suorastaan häiritsen koiraa. 9-10 väliin saakin hyvän leikkaustreenin tahkoamalla molempia puolia, jotta koira rupeis estettä suorittaessaan jo katsomaan seuraavan esteen ohjeistusta. Tässä oli nimittäin huima ero Sannin koirassa, joka ihan selkeesti katsoi ohjaajaa hypyn aikana, jotta osaa tehdä oikean käännöksen ja näissä meidän "ekaluokkalaisissa", jotka katsoo vasta esteen jälkeen. Nämä siis korvan taakse tuleviin treeneihin. Lopuksi vähän irtoamista hyppysuoralla, jossa pieni piskini halusi kokoajan varastaa lähdössä. Jännä juttu, kun aina se on käyty palauttamassa persiilleen ennen, kuin mitään tapahtuu ja silti se jaksaa yrittää hiippailua. Kisoissa siis takuuvarma varastaja lähdössä, eikä kannata miettiä mitään kolmen esteen takaa liikkeelle lähtöjä :D

Jouluntoivotukset

2010-12-22T11:41:00.000-08:00

Koirakavereita ja treenejä

2010-12-22T10:46:00.000-08:00

Siinähän ne meidän jokaikisen postauksen kuulumiset oikeastaan tiivistettynä :D Nojuu, tällä kertaa ehdittiin sentäs piipahtaa jopa Mikkelissä asti, kun siitäkin jo jonninmoinen tovi. Ei meinannut karvapallerot lopettaa riehumista ollenkaan perjantai-iltana, kun oli ilmeisesti maailman eniten siisteintä taas saada trio kasaan. Lunalla oli ainakin ollut iso ikävä, kun toinen kovin pontevasti kävi mielistelemässä Natin ja sen jälkeen painileikit pystyyn Javan kanssa.

Dramatiikkaa mahtui myös viikonloppuun, kun sunnuntaina hilpaistiin jäälle reippailemaan ja upeassa auringonpaisteessa luonnollisesti aletaan haaveilemaan mahtavan lumisista joulukorttikuvista. No ei menny ihan niinkui Strömsössä tälläkään kertaa. Nati ilmeisesti siinä leikin tohinassa haukkaisi kieleensä, eikä se riehumista hillinnyt laisinkaan -päinvastoin. Olipa hienoa tehdä tuo havainto, kun kolme koiraa oli päällystetty jäätyneellä ketsupilla ja senkun vaan veri lentää, kun yks ravistaa päätään. No, mökillä sain sitten makkaran voimin houkuteltua koko lauman vetämään hetkeksi henkeä, joka näköjään auttoi ylimääräisiin reikiin. Hienosta kelistä huolimatta kuvasaalis oli laihanlainen, eikä etenkään noita horroraiheisia voi joulukorttiin tunkea, mutta heitetään nyt tähän muutama:

Nirppu pohtii

Crrrrasssshh!

Susi se on

Lurppa pistää ykkösilmeet kehiin ;)

Lentävä valkoinen

Pomppa tositestissä (ja jos en tietäis, että ne leikkii ja
ketsupit on yhden kielestä, tilanne vois näyttää huolestuttavalta ;)

Nati sai mökillä Pompan niskaansa, ettei ala jäähyllä istuskellessaan palella. Siinä samalla tuli sitten kotimatkalla testattua mistä ne Pompat oikein on kotoisin, kun lauma viipotti menemään välillä vimmatusti painien. Ja hämmästyttävää kyllä, hyvin kesti Pomppa paikoillaan, vaikka kammottavia jalkalenkkejä niissä ei ole ollenkaan. Meiltä lähtee siis erityiset feispuukpeukut Pompalle ja niiden istuvuudelle. Nämähän tosiaan saivat "joululahjaksi" lämmintä päälle, kun rapina-Pomppia myytiin lompakkoystävälliseen 20e hintaan postikuluineen ja rapinat poistuivat pitämällä manttelia pakkasessa ja rutistelemalla viallisen kalvon rikki useaan kertaan. Java sai tyylikkään harmaan toppa-Pompan kokoa 45 ja Natille pistettiin iloisen punainen perus-Pomppa kokoa 41, jotka tosiaan sopivat varsin mallikkaasti niskaan niin hurjilla pakkasilla kuin treenien jälkeenkin lihaksia lämmittämään. Javan takissa piti kyllä tehdä pieni "poikakoiramodifikaatio" lyhentämällä vatsakappaletta, mutta se oli onneksi varsin yksinkertainen prosessi :)

Ohjatuissa treeneissä meillä onkin ollut muutamana viime kertana varsin kivan haastavia ratapätkiä, jossa kaksijalkainen on pistetty ihan tosissaan töihin. Näin tälläkin kertaa, kun menulla oli välistäveto / takaakierto -ratapätkä. Sen radan jopa vielä muistaisin ja voisin piirtääkin, mutta eihän näille mäkkikoneille ole mitään rataohjelmia ja näin vuoden pimeimmän päivän kunniaksi laiskottaa sen verran, että ei jaksa hanuriaan millään raapia toisenkaan koneen ääreen. Joten piirrustellaan sitten myöhemmin :D Idea oli neljän esteen rivin suorittaminen osana rataa ensin välistävedolla ja toisella kierroksella takaakiertona, joka meille (tai no totuuden nimissä mulle) osoittautui vaikeammaksi. Välistävedot Java teki superupeasti ja takaakierroissakin kokoajan niinkuin sitä ohjattiin. Joku ei vaan aina ohjannut ihan vimpan päälle ja koira näytti paikoitellen isolta kysymysmerkiltä :D No, treeniä treeniä... Javan tekemisen meininki agikentillä on vaan jotain niin sulkkua, kun toinen jaksaa yrittää ja silti musta tuntuu, että se nauraa hekottelis mennessään, jos se vaan osais :)

Niinjoo ja terveystarkeissakin käytiin maanantaina. Ja jos jostain mamma on kovin iloinen, niin noista edellisen viestin näkymistä. Hyvältä näyttää ja sehän riittää mulle ja meidän harrastamiselle, vaikka kennelliiton lottokone arpoo mitä arpoo :)

Siinä ne sitten on :)

2010-12-20T11:40:00.000-08:00

Niistelyä

2010-12-16T03:54:00.000-08:00

Onneksi vain ja ainoastaan agilitytreeneissä, eikä siviilissä. Johan olikin taas Sanni pistänyt parasta pöytään, kun oli tällä viikolla ohjatuissa vaan kolme koirakkoa paikalla. Tehtävänä oli Oreniuksen käsialaa oleva niisto/niistopersjättö/putken nollakulma/takaakierto -viritelmä, jossa oli jo yksittäisissä esteissä ihan riittävästi tekemistä, saati sitten yli kymmenen esteen ratana (oliskohan 15 ollut). Suurin haaste meinasi kuitenkin olla tälle kaksijalkaiselle radan muistaminen, kun siinä oli niin tuhannen kieputusta ja esteitä piti suorittaa ties mistä ja AT Caniksella ei ole näköjään edes numerointikylttejä.

Niistojahan me ei olla aiemmin edes tehty, joten aikamoinen harppaus ihan teknisestä suorittamisesta suoraan radalle tekemään triljoonaa niistoa peräkkäin. Mun koulutusfilosofia lähtee ehkä vähän pienemmistä paloista kokoamaan sitä valmista suoritusta, mutta sujuu se näköjään noinkin, josta täytyy kyllä pointsit laittaa koiran suuntaan. Välillä toinen oli vähän hämillään radalla, että "Näinkö?!" kun ei ihan vielä moiset tekniikat kuulu repertuaariin, mutta hienosti se teki parhaansa ja jaksoi yrittää. Pitää seuraavissa vapaatreeneissä palata vähän taaksepäin ja alkaa kokoamaan suoritusta paloista, jotta pääsee palkkaamaan paljon oikeista jutuista (merkkauksen lukeminen, kokoaminen, kääntäminen, eteneminen, persjättö), vaikka upeasti se tekikin radan kaikkine niistoineen ja persjättöineen. Ja pitäisi ehkä saada omaankin lihasmuistiin missä on minkäkin raajan paikka, ettei kovassa vauhdissa ja tohinoissa tarvitse alkaa noita pohtia.

Harkoista mentiinkin sitten suoraan ESS:n pikkujouluihin ja johan oli taas Javalle ihasteltavaa. Huoneen täydeltä ihanaisia shelttineitoja ja ihan vaan hänelle! Toisille pojille vaan käytiin rintaa röyhistämässä häntä erittäin tyylikkäällä pystykorvakiepillä, vanhemmat urokset jätettiin kohteliaasti rauhaan ja samanikäisten kanssa olisi pitänyt vaan saada painia. Ainakin Taavi ja Nemo olisi jo vanhastaan tuttuina hauvoina kelvanneet rajumpiinkin leikkeihin kaveriksi, mutta piti nyt sisätiloissa koittaa pitää piskit edes jotenkin kuosissa. Ja onneksi oli niitä daameja joka nurkalla; trikkiä, soopelia, merleä, isoa, pientä... Siellä se viriili nuorimies hiihteli ympäriinsä alaleuka vapisten ja välillä muisti mammaakin käydä moikkaamassa. Mutta se mikä oli yllättävää, niin tilaisuuden loppuun vielä tokoilin vähän Javan kanssa ja neideistä huolimatta se jopa malttoi keskittyä olennaiseen, jeeee!

Harmi vaan, että jää taas viikonlopun Sporttikoirahallin vuoro meidän osalta välistä, kun lähdetään ilmeisesti Mikkeliin. Musta vähän tuntuu, että Jalmarin mielestä sekin on ihan käypänen vaihtoehto, kun pääsee Lurppa -neidin kanssa telmimään taas pitkästä aikaa :) Paitsi, että viikonlopuksi on luvattu jotain ihan hullua pakkasta, niin pitänee ottaa piskeille mukaan Pompat ja tossut, että päästään kelistä huolimatta ulkoilemaankin.

Pikkuisen vihaisia pakkaselle...

2010-12-14T01:15:00.000-08:00

Etenkin, kun ohjatut treenitkin ovat kärsineet kylmistä ilmoista ja yhtenä tiistaina jo peruttu. Huomista jännitetään miten käy, kun ennusteet pyörivät kymmenen pakkasasteen maissa. Finger crossed! Olis nimittäin helmihomma päästä treenaamaan, kun viime viikolla etelänaapurin rekat olivat pistäneet lumisateessa parkkiin keskelle kaistoja ruuhka-aikaan kehä I:llä ja niiden karmivien ruuhkien takia oltiin sitten vaivaiset 25 min myöhässä reeneistä. Sinäänsä ihan kiva, kun treenit kestää sen kolme varttia, niin käytännössä ajeltiin Jalmarin kanssa reilu 20km suuntaansa 20 min takia :D Mutta kaikkea hölmöä me koiraharrastajat aina joudutaankin tekemään.

Joulukuun kiirehässäköissä ei olla aina päästy omiin vapaatreeneihinkään, ni johan meillä alkaa olla aikamoiset aksavieroitusniksat. Ainakin Javalla, kun se alkaa käyttäytyä huonosti, jos ei ole tarpeeksi tekemistä :D Sentäs viime lauantaina päästiin hallille asti, vaikka edellisenä iltana olikin firman joulujuhlaa ja luonnollisesti sitä piti sitten jatkoillakin heilua vielä baarissa, mutta edes tälläiset tilaisuudet ei voi estää seuraavan päivän treenejä. Treeneissä kävi sellain episodi, kun leikkausharkoissa Java meni hypyltä suoraan putkeen, isopienikoira Ramses oli reippaana akiliitelijänä jatkanut myöskin omaa rataansa oman elämänsä ratamestarina samaan putkeen toisesta päästä ja siinä tuli pieni hämmennys pojille, että kenen putki tämä nyt on ja kuka väistää. Pientä pärinää lähti putkenuumenista, mutta eipä siinä sen ihmeempää: Hauvat putkesta pihalle, reenit jatkukoon. Sen jälkeen pojat pitivät sanattoman sopimuksen mukaan kohteliaan 1,5 metrin hajuraon hallissa sisällä.

Noin muuten ihan perushuttua ohjelmistossa; takaaleikkauksia, valssauksia, lähetyksiä, keppejä. Musta tuntuu, että meidän agendalla nyt lähiaikoina on aikalailla ohjaustekniikkapainotteista tavaraa. Keppeihin pitäisi laittaa ohjurit, niin pääsisi jo samalla ottamaan vähän irtoamista ja ei tarvitsisi olla kokoajan räpylöineen siinä huitomassa, kun Jalmarilla on kuitenkin varsin kiva rytmi jo etenemisessä, vaikka silloin tällöin saattaakin väärästä välistä tulla. Muutenkin nyt olisi ehkä hyvä aika alkaa panostamaan itsenäiseen suorittamiseen ja irtoamiseen, kun se on kuitenkin hurjan nopea koira ja veikkaan, että tulee olemaan aika kova työ tuolla saralla, jos ei ajoissa ala soppaa hämmentää. Tammikuulle ilmoitin meidän Duo Vähemmänälykkäät Nina Frantsin tekniikkakurssille, joten toivotaan, että saataisiin siellä jotain palikoita paikalleen.

Ei ole paljon tullut kameraakaan ulkoilutettua, kun ei olla auringonvalon kanssa nähty aikoihin. Silloin se tuolla heiluu, kun mä olen töissä ja viikonloppuisin siitä katellaan vaan kuvia, että miltä se valoilmiö oikein näyttää. Mutta sen verran olen toki saanut aikaiseksi, että piskit saivat joululahjaksi oikein hienot Martiolan nahkaiset pk-pannat, kun sekin putiikki näköjään lopettaa pantojen valmistuksen vuoden lopppuun mennessä. Niimpä piskit saivat nyt vimpan päälle käsintehdyt leveät nahkapk:t, ni johan pitäis jaksaa lenkkeillä. Vieläkun jostain saisi ladattua energiaa tähän aurinkoenergialla toimivaan kaksijalkaiseen...