Treenejä ja "treenejä"

Koska itse lomaa ei tietenkään sovi käyttää sairastamiseen, otin sitten taudin päälle paluulentopäivänä. Niimpä pari päivää sitten venyi loman jälkeen töihinkin paluu, kun sai kotona sairastaa kuumetta pois ihan kaikessa rauhassa. Sen verran olin sitten kuitenkin itsepäinen, että jos keskiviikkona pystyy töihin menemään, voi mennä myös treeneihin.

Lauma kasassa :)

Voi kuvitella miten perinjuurin tehokasta toimintaa se oli, Jennakin jo nauroi, että näytän ihan pössyttelijältä kun yritin saada happea koneistoon pienen pyrähdyksen jälkeen. Tottakai tyrkylle juuri tälläisenä kertana tulee sitten molemmille koirille treenit ja pakkohan se oli siihenkin tarttua, kun koirat vetäneet lonkkaa (kuka on, kuka ei :D) ja Javankin palautus onnistui minuutilleen täydellisesti suoraan hallin pihaan. Mulla on siis ollut tehokkaampiakin treenejä, mutta koirilla näytti olleen oikein mukavaa, vaikka ohjaaja olikin ihan liisterissä.

Koirille lienee opettavin osuus näissä treeneissä oli paskan ohjaajan kanssa toimiminen - kun ei jalat liiku ja suu käy, niin paree vaan sitten mennä suullisten käskyjen mukaan. Parasta antia molemmille koirille oli ehkä juoksupuomilta avokulmaan kepeille, etenkin pikkukoiralle iso hattu upeasta osumasta ja itsenäisestä sisäänmenosta. Nalpelta jo jotain sellasta voikin jo odottaa, mutta minun pieni neititarzankin :)

Viikonloppuna sattui olemaan sellainen ihme, ettei hallissa ollut kisoja, joten oli pitkästä aikaa mahdollisuus vapaatreeniin ihmisten aikaan! Vaikka kalendaario oli pullollaan, pelastukseksi tuli jetlagin jälkimainingeissa tapahtuva ajoissa herääminen. 6:30 kun nousee ylös auringonpaisteeseen ilman herätyskelloa, sitä ehtii hengailla, lueskella, juoda aamukahvia ja silti olla ysiltä treenaamassa! Molemmille koirille tein ohjaustreenin ja pääsin palkkailemaan lukituksia liikkuvasta ohjaajasta huolimatta niistoissa, saksalaisissa, pakkovalsseissa ja sivuirtoamisissa.

Huomentaaaaaaaaaaaaa

Sunnuntainakin sattui tyhjä slotti, joten ampaisin iltapäivällä hallille tekemään kuuntelutreenin kummallekin: siis flätillä puomin jatkoja suoraanmenoilla, loivilla käännöksillä ja jyrkillä käännöksillä. Tämäkin aihe ollut treenilistalla vaikka kuinka pitkään ja vihdoin pääsi edes vähän sitäkin asiaa työstämään, huippua! Duo oli varsin pätevä, etenkin Java yllätti kyllä miten sen sai ajattelemaan yhdestä palkkaamattomasta suorituksista, se otti vauhtia vähän pois, keskittyi, kävi huolellisesti ottamassa kontaktin ja siitä tiukka käännös hypylle. Seuraavalla kerralla se lisäsi itse vauhdin takaisin ja teki saman suorituksen. Perustekeminen näytti sen verran hyvältä, että pääsin sekoittamaan pakkaa käskyjen kuuntelulla - välillä suoraan ja välillä käännöstä sekaisin.

Mua vähän meinasi naurattaa, kun pitkästä aikaa kaivoin T&T laatikon mukaan treeneihin ja sitten viereisellä kentällä tottakai oli myös boksi käytössä. Näköjään samalla kanavalla ja ihmettelinkin alkuun, että mitähän täällä tapahtuu, kun laatikko syöksi namia ihan miten sattuu. Ensin kelasin, että onkohan siitä jotenkin patterit loppumassa, että se sekoilee tai kaukosäädin rikki, mutta sitten tajusin syyllisen olevan viereinen kenttä. Enkä jaksanut pohtia miten oman kaukosäätimen saa vaihdettua toiselle kanavalle. Minä en muutenkaan ole ko. tuotteen suurin fani, enkä pidä sitä mitenkään välttämättömänä (mun mielestä agilityn ei pitäisi olla elitistinen rahalaji, eikä osaaminen ole kiinni käytettävissä olevista leluista tai rahasta) juoksarienkaan opetteluun, joten vein laatikon takaisin kentänlaidalle ja otin käyttöön oman suosikkini: Holobalin. Vanhassa vara parempi, ei häiritse viereisen kentän kaukosäätimet tai piippailut, kun otetaan namipallo käyttöön ja sen verran omatkin koivet liikkuu, että sinne saa uutta latausta :)

Keväänmerkkejä

Ihan mahtavaa päästä tekemään perustreeniä! Niin paljon pikkujuttuja mitä pitäis päästä vahvistamaan, mutta halliaika on vaan niin kortilla Ojangossa, että toivotaan ulkokauden tuovan pientä helpotusta. Saadaan Pänttiselle tehtyä hyvät ja vahvat pohjatyöt, niin kelpaa sitten kisakentilläkin kirmata. Käytännössä siis meidän vapaatreeni on muutaman esteen kuvioita ja muutama asia per treeni, varsin tehokkaasti saa kaksi koiraa onneksi lyhyessäkin ajassa treenattua vähällä toistomäärällä.

Namimaatit testissä

Sen verran paljon tuli kysymyksiä tuosta Manners Minderista (nyk. markkinointinimi taitaa olla Treat & Train), että ajattelin pygästä kasaan pienen infopläjäyksen aiheesta. Ja lanseerasin samalla ihan uuden terminkin, namimaatti! Hauskaa oli tehdä tulliselvitystä puhelimitse, kun yritti selittää mitä masiina tekee ja toisessa päässä tullivirkailija yritti ymmärtää. Namimaatti that is!

Speksit

	Manners Minder (Treat & Train)	Ready Treat
Hinta (+ rahti, tulli)	170 USD	50 USD
Koko	34,5cm x 23cm x 19cm	11,5cm x 12cm x 5,5cm
Paino	1,5kg	200g
Patterit	4 x D, 2 x AAA	2 +3 AAA
Pakkauksessa mukana	Laite + kaukosäädin, dvd, target alustalla	Laite + kaukosäädin

Vaikka lopputulos on sama, niin kyseessä on kaksi aikamoisen erilaista aparaattia.

Manners Minder + / -

Aloitetaan vaikka sillä, että näin parin vuoden käytössäolon jälkeen tämä on vielä ehjä, vaikka kertaalleen olen pudottanut aparaatin käsistä parkkiksella. Pointsit siitä! Tosin en tiedä onko syy ehkä niinkään kova käyttö, kuin se, ettei tuollaista laatikkoa vaan viitsi kannella mukana. Suurin miinus on siis aparaatin hillitön koko. Ei siis ole sellainen kivasti treenikassissa kulkeva tuote ollenkaan, vaan kun se otetaan mukaan, niin treenit on kyllä suunniteltu myös hyvin etukäteen.

Toisaalta paino on myös laadun indikaattori. Laite tuntuu ja on ihan laadukasta tuotantoa (tuohon hintaan toki vähempää ei voi olettaakaan), joka on selkeä plussa myös masiinan paikallaanpysyvyyden puolesta. 1,5kg kestää tuollaisen 11kg sheltin äkkijarrutukset ilman, että laitetta kasailtaisiin takaseinästä.

Kivituhkalle en ole tätä myöskään vienyt. Osasyynä on aika mellevä hinta (en vältsyyn halua hiekkaa koneistoon) ja toinen on tuon otuksen vauhdikas tyyli mennä palkalle; se on täysiä ja nelijalkajarru ihan viime tipassa. Siinä on äkkiä namitarjotin niin täynnä soraa, että sieltä koira saakin namia etsiä ihan etsimällä. Keinonurmella siis bueno.

Laitteen mekanismista johtuen tämä syö vain kuivaruokaa. Ja sellaista säännöllisen muotoista. Vähänkään palleroisesta poikkeava raksu on ennen pitkää pyörivän reikälevyn ja koneen välissä jumissa. Voi sen kyllä jumittaa ihan paska tsägäkin, mutta todennäköisesti vähemmän mahdollisimman pyöreällä nappulalla. Onni on ahne koira, jolle nappulat menee palkasta ja toisaalta hyvä, että kisoista voitetuille lahjakorteille löytyy raakaruokaperheessä myös muuta käyttöä. Esim. RC poodle junior on oikein toimiva :D

Masiinan äänet ovat näköjään jonkinverran kirvoittaneet keskelua, kun kommentteja on jostain sattunut lukemaan. Piippausääntä voi siis säätää tai laittaa kokonaan pois, mutta toki reikälevyn pyöriminen aiheuttaa jonninverran rohinaa, joka kuulemma herkillä koirilla voi aiheuttaa sen, että menee ihan maku. Mulla ei ole tälläisestä kokemusta. Piippaus siis korvaa hyvin naksuäänen, kunhan koira on siihen ehdollistettu.

Ja toki selkeä plussa on se, että laite tarttee lataa vaan treenien aluksi. Vajaa litra taitaa napua upota automaattiin, joten saisi siinä varmaan aikalailla treenailla keskenloppumiseen. Laitteessa voi säätää pyörimisnopeutta, jolla voi vaikuttaa siihen, kuinka monta nappulaa sieltä tipahtaa tarjolle. Ja toki reikälevyt isolle ja pienille raksuille tulee mukana.

Ready Treat + / -

Kuva: Cleanrun.com, kun oma boksi on vallan kateissa 

Koko on sitten tämän boksin kirkkain etu. Kevyt ja pieni ja vallan yksinkertainen. Mutta ilmeisesti siitä syystä se on myös rikkisärki jo nyt. Koneistossa ei kestä ratas paikallaan, joten se kolisee nyt laitteen sisällä ja enemmän on tuolla käyttöä musiointivälineenä kuin treenivehkeenä. Kertaalleen tuo puolisko sen avasi ja korjasi, mutta ilmeisen turhaa, kun pitäisi kai jollain silkkihansikkain käsitellä. Mikä on kyllä aika iso buuuuu kuitenkin hintaan nähden. Javan käyttöön kuitenkin oli liian kevyt vauhdikkaasta tyylistä johtuen, joten laite sai vähän lentoa ja kyytipoikana kivituhkaa. Liekkö sitten ollut osasyynä rikkoontumiseen.

Boksiin voi myös tunkea mitä tahansa ruokaa, joka on iiiiso plussa. Käytännössä siis oikeesti megapalkkaa. Toki sitä pitää sitten olla lataamassa jokaisen vedon jälkeen, mutta tuleepa jumppaa myös ohjaajalle. Boksista ei myöskään lähde muuta ääntä, kuin raksahdus auki, joten tuplakapulat pitää olla käsissä: klikkeri ja kauko-ohjain.

Ulkona auringonvalossa vastaanotin selkeesti otti häiriötä. Käytännössä sai siis napsutella avaajaa ihan kaikessa rauhassa ja mitään ei tapahtunut, jos sattui aurinko ottamaan väärässä kulmassa. Toinen probleemi oli minu mielestäni kapea signaalisektori. Laitteen pitää olla miltei kohtisuorassa tai pienessä kulmassa kauko-ohjaimeen nähden tai muuten se ei vaan saanut signaalia laisinkaan. Sai siis olla varuillaan itsekin kipaisemaan palkkaamaan otuksensa, jos boksi auennut ollenkaan. 

Loppukaneetti

Olisin toki toivonut, että jompikumpi näistä olisi ollut vallan täydellinen niin käytettävyydeltään, laadultaan, kooltaan ja hinnaltaan, mutta kuten edeltä huomaa, se ei ihan ole näin. Ja ihan ensi kärkeen pakko todeta, että hinnat on kyllä aikalailla yläkanttiin. Huvittavaa, että tuosta Ready Treatistä pyydetään jopa 70 euroa täällä Suomen kamaralla, joka on minusta jo aika paljon liikaa. Jos laite olisi 30 USD, minusta se olisi ihan hintansa väärti, joten ehkäpä puutteistaan huolimatta, voiton vie nyt Manners Minder (jos sillä voisi käyttää kosteaa safkaa, niin olisi huippu). 

Tarvitseeko namimaattia? Nalperon ykköspalkka on toki aksassa ihan lelu ja sen yhdessä repiminen, mutta välillä tarvitsee tehdä treenejä, jossa ykkösjuttu on ohjaajafokuksen vähentäminen ja sanalliseen käskyyn keskittyminen. Ja se on kieltämättä helpompaa, kun ei tarvitse olla lelua heittelemässä ja koira tuijottamassa, että misä sitä lelua ja jokojoko. Duunin ja hallin/kentän varaustilanteen takia kun joutuu aikalailla vapaatreenailemaan itekseen, niin onhan se kiva, että on edes jotain ohjaajasta irrottavaa käskytreeneissä. Jos saisin valita, niin treenaisin kyllä enemmin kaverin kuin namimaatin kanssa, koska kaverit jumittaa harvoin yhtä paljon kuin nämä :D

Ja sitten pallo lukijaosastolle:

Kysymyksiä, kommentteja, kokemuksia?