Työ haittaa harrastuksia

Tällä kertaa työt vei Lontoon nurkille, joka luonnollisesti tarkoitti sitä, että missattiin kahdet treenit. Hiphei. No, koirilla oli kuitenkin siitä huolimatta ilmeisen hauskaa, kun pääsivät yökyläilemään Helin lauman sekaan sen sijaan. Erityisesti Herra Jalmari mielellään viihdytti shelttineiti Pesästä joka käänteessä ja Snii avusti keittiössä tottunein ottein.

Koska tällä hetkellä aivoni ovat stand by -tilassa öisestä Suomeen rantautumisesta johtuen, tyydyn tuuppaamaan eetteriin pari treenifilmiä viime viikolta. Kärkeen Sami Oksan haastajatehistreenit, jossa tavoitteena oli hakea niitä omalla koiralle sujuvimpia ja nopeimpia reittejä. Jalmarille rataprofiili sopi oikein hyvin, kun se nyt vaan on luontaisesti superhyvä kääntyjä. Sisäkaarteissa otettiin keskimäärin 0,4s eroa ulkokautta tehtyihin vetoihin ihan vaan sillä, että koikku osaa koota itsensä taitavasti hyppyyn.

Putki-kontaktierottelu oli ihan übervaikee, kun sillä on nimenomaan tehty nyt kontaktikuuria. Sain sen kyllä heti ekalla putkeen törkkäämällä vasemmalta, mutta sitten olin niin pahasti myöhässä sen jälkeen, et pamahti otus täysiä jalkoihin putkesta. Pakko oli siis vaihtaa oikealle puolella ja siinä saikin tehdä niin vahvan kutsun, että liikkeelle en saanut lähteä yhtään ennen kuin koira oli jo putkessa. Jolloin siis sen jälkeisissä tapahtumissa kyse on enemmänkin pelastelusta kuin tyylikkäästä ohjauksesta. Mutta joo, treenilistalle siis noi kutsut ja niihin lukitseminen näissäkin tilanteissa.

Loppuun vielä juoksu-A:n tilanne, joka onkin yllättävän hyvä siihen nähden, että työt on tehty pääosin flätillä tähän asti. Torstaiaamuna pääsin ekaa kertaa paukuttamaan sarjan apuohjaajan kanssa, jolloin saatiin klikkeri ja palkanheitto messiin ja samalla mun ei tarvinnu itse himmaa yhtään tai kattoa taakse osuuko vai ei. Sen lisäksi vaikeutettiin tehtävää laskemalla A:ta, et sieltä saadaan pidempi laukka ja kun sekään ei riittäny, ni otettiin vielä koko 30m kenttää käyttöön. Hetsaus, A ja sen perään suora putki. Kerran sain sen rikkomaan kahden osuman kaavan ja näköjään se huomasi itsekin, että ei näin, kun korjasi sen hyperhyvin seuraavalla vedolla. 10/11 ei oo ollenkaan huono onnistumisprosentti :)

Piirimestikset kuvin

Olipas ihan mahtikiva yllätys, kun syyskuun piirimestiksissä Herra J oli eksinyt Jukka Pätysen (Koirakuvat.fi) objektiivin eteen. Luonnollisesti piti lunastaa muutama foto omaankin käyttöön täysikokoisena, koska harvoin saa otuksestaan noin päheitä kuvia työn touhussa. Mut voisko joku kertoo miksi tuolla kaksijalkaisella on noin  oudot ilmeet joka ikisessä otoksessa!? :D

Tässä siis agilityä kuvin, Jalmarin tapaan ja Koirakuvat.fi toimesta:

Noni, mihin sit!?

Äitiiii, nyt ohjaat huonosti ja ma sanon sulle räyh!

Aksa on kivaa , aivot narikkaan:D

Tyylilleen uskollisena häntä tötteröllä ja naama naurussa

Voihan pikkuvirheet

A-radalla homma kaatui väärään keppien aloitukseen (dough!), kun hieman liian voimakkaasti halusin oikaista tulokulmaa ja koira ei vissiin sitten edes nähnyt sitä oikeaa keppiväliä. Joku turisti saattoi seistä edessä. Yksi rima saatiin myös alas, kun hitusen myöhässä olin päällejuoksussa ja kun hyppylinjalla on kippari, niin herkästi takajalat tipauttaa riman. Muuten ihan passelia kyytiä ja huvittavinta ehkä se, että tuosta sekunttien tärväämisestä keppien uudelleenaloitukseen huolimatta meidän aika olisi nollan tehneiden joukossa ollut aikalailla hyvä :D

B-kisa hajosi kontaktin läpijuoksuun, jolloin jäin sen sekuntin sadasosan miettimään, että mitäs sitä tuon asian kanssa tekisi. Jatkossa kriteerit pitää olla sataprosenttisen selkeät ja jos pysähtymiskäskystä tullaan läpi, se on sylikyyti veke. Piste. Koska siinä hajoaa kuitenkin rytmi ja ajatus karkaa, kun ei olekaan yhtään siellä missä pitäisi ja tuppaa kertautumaan sitten muutaman esteen päästä. Niimpä siitä tuli sitten hylly joka tapauksessa.

C-rata oli varsin helppo ja hyvinkin tulosta tehtävissä. Java päätti sitten tuijottaa kättä ennemmin kuin putkea ja veti siitä ohi. HUOH. Nooo, annetaan sitten tasoitusta muille ;) Muuten käsijarru päällä vetäen ja kiellon kanssa vauhti oli kuitenkin varsin mellevää, kun kaikesta huolimatta etenemä 4,35m/s. Ja siihen olisi helposti ollut laitettavissa lisääkin kaasua. Se kääntyi nimittäin tosi makeesti monessa paikkaa ja niillä tehdään näköjään aika paljon ajallista eroa kaahottaviin kilpakumppaneihin. Hitusen myöhässä tuli lopun valssipätkät, mutta kaikenkaikkiaan kivasti lähti nekin rullaamaan.

Tästä on siis hyvä jatkaa taas kohti kevättä ja uusia kisoja.

Aluevalkkua

Viime viikon sunnuntaina oli taasen aluevalmennukset ja sain sieltä jopa jotain pätkiä videolle asti. Oli aika semirankat treenit, kun yhteensä rata-aikaa siinä neljässä tunnissa per koirakko oli miltei 40 minsaa :o Siihen sisältyi kaksi knockout -rataa ja loppuun vielä pidempi ratatreeni. Meinasi omat paukut välillä loppua taapertamisessa ja valitettavasti sen kyllä näkee miten voi ihminen olla myöhässä. Grrrr.

Aiemmin ei olekaan knockoutteja tullut tehtyä, mutta kuten arvata saattaa, niin ei Jalmaria radalla kiinnosta mikään muu kuin tekeminen ja äiskä. Pariksi saatiin kelpieneiti Aune, joka välillä vilahteleekin kuvissa. Enemmän siis haastetta oli jälleen siinä omassa tekemisessä. Rimoja saatiin lentelemään, kun oikein koitti parhaansa mukaan häiritä, mutta pakko nostaa piskille hattua, kun kaikki treenit vedettiin kuitenkin kisakorkeuksissa 45cm:lla.

Jostain syystä vasemmalta putkeenleikkaukset oli Herra J:lle haastavia tänään (oikealta zero ongelmaa, en tajua), niin karvanaamio laittoi sit mut juoksemaan, kun piti ehtiä sisäkaarrokseen. Kiitsa vaan niin otus. Kepit oli tänään hyvät, etenkin pitkältä lähetetty avokulma, jossa se ihan itse päätti oikean välin. Ja toki noi onnistuneet takaatyönnöt oli kans bueno. Mutta harjoitukset jatkuu siis, ei tässä ny ihan vielä olla täydessä terässä :D

Tiistaina käytiin Helin kanssa vapaatreenaa ja olikin tosi hyvät treenit. Paljon lyhyttä perustreeniä takaaleikkauksin ja paljon palkkaa. Sen lisäksi fiksasin hieman keinun suorituspaikkaa, kun otus jää parikytsenttiä liian taakse laskemaan keinun. Hyvät, lyhyet, tehokkaat suunnitellut treenit on aina jees ja pitää tällä konseptilla jatkaa jatkossakin.

Tänään käydään sitten vähän palauttelemassa kisarutiineja ilman sen suurempia tavoitteita. Koitetaan nyt tehdä vaan kolme jokseenkin sujuvaa suoritusta.

Valoilmiö havaittu viikonloppuna

Onkohan toi sittenkin studiotausta vaan

Jalmari komeilee <3

Tullaan, tullaan...

Snii laitettu auraushommiin

Anteeksi mutta laittaisitko sen kameran nyt todellakin pois ja heittäisit vaikka palloa?

Jalmari salatupakilla?  Höyryävä nokkaeläin

Mun pieni lakritsijäätelö <3

Normaali työnjako: Java juoksee eka pallolle ja sitten Nati sanoo "tänne se" ja tässä lopputulos

Piiiiiitkästä aikaa kuvia! Wuhuuuuu! Sen verran menin ihan höperöksi tuosta a:lla alkavasta valoilmiöstä viikonloppuna, että kampesin itseni ihmisten aikoihin ulos jopa kameran kanssa. En ole sitä viimeaikoina oikein jaksanut mukana roudata ja samasta syystä blogikin saanut olla vallan kuvaton. Mutta ei enää, jeeeeee. Tervetuloa kevät, minä ja kamera tulemme toistekin kylään!

Tekniikkapläjäys

Johan oli reenit tiistaina. Anu Niemi oli kasannut kolme eri tekniikka pätkää samalle radalle, joista sitten ajatuksena oli valita yksi tai kaksi, joita nimenomaan haluaa treenata. 4/5 oli valinnut yhden saman radan, niin käytettiin sitten sen läpikäymiseen enemmän aikaa. Ilahduttavan paljon sitä saakin tekniikkahärpellystä tungettua radalle, kun oikein koittaa :D Väsäsin nopsaan videokoosteen, kun en nyt jaksa mitään vartin pläjäystä nettini tunkea, silvupleeeee!

Omat ohjausvalinnat oli oikein hyvät, vaikka alkuun ohjasinkin väärän radan. Dough! Jotenkin toi kentän laidalla vuoron odottelu ei vaan oo mun heiniä, ku pää ehtii tyhjetä sitä mukaa mitä siinä seisoskelee. Nooo, tajusin sen kyllä itsekin, että ihan helppo veto oli noin päin, joten uutta matoa koukkuun. Putken jälkeen oli paljon erilaisia vaihtoehtoja, mutta Jalmarin kanssa halusin tehdä persjätön 4-5 ja 5-6 välistävedon. Puomin jälkeisen elämän olin piirrustuksessa suunnitellut seinän puolelta, mutta koska tosielämässä ne olikin pari metriä lähempänä, oli paljon fiksumpaa vaihtaa plänit päällejuoksuun ja poispäinkäännökseen.

Päivän opetus oli taas jälleen kerran se, että kuski voisi ihan oikeesti tehdä ohjaukset loppuun asti. Homma toimi niinku junanvessa poispäinkäännökselle asti ja sit meinas vähän lipsua. Käsi irtoo, eikä ite tee käännöstä loppuun, niin ei se koirakaan sitä kyllä tee. Tai jos tekee, se leiskauttaa eteen ristiin ihan niinkuin on opetettu. Keskity nainen! Ihan turhaan mä mitään nillitän, etteikö koira osais. Niinko videolta näkyy, ni kyllä se osaa, jos vaa viitsitään ohjata.

Koska omalla ohjausvalinnalla noi esteet 4-5-6 meni liian iisisti, vaihdettiin suunnitelmaa japanilaisen tahkoamiseen. Vissiin yhden (1) kerran ikinä sitä tehnyt aiemmin ja toi väli mihin se piti runnoa vielä hitusen ahdas pitkälaukkaiselle koiralle, niin haastetta kivasti. Japanilainen aka feikkipersjättö väliin 5-6 ja kyllähän se sieltä tuli, kun muutaman kerran seisoin koiran tiellä työntämässä väärälle puolelle. Ei tartteis aina välttämättä jäädä mietiskelemään ja seisomaan tielle.

Ekan radan haasteet oli selätetty, niin Anu ehdotti toisen ratapätkän tekemistä. Ihan kiva, en vaan tosiaan ollut tehnyt minkäänlaista rataantutustumista tai vaivautunut juuri toista opettelemaan, kun ajattelin vajaan parikymmentä minuuttia keveästi ensimmäisen parissa käyttäväni. Niimpä siinä pikaisesti sitten otettiin ratapiirros kouraan ja opeteltiin pintapuoleisesti plan B. Siinä päästiin alkuun vähän vääntämään ja sitten sama kolmen esteen kuvio toiseen suuntaan. Jalmari oli kovin hassu eläin, kun ensimmäisestä välistävedosta se päätteli, et ihan sama mitä sää teet, seuraavaankin tulee välistäveto. Niimpä se puski siivekkeen välistä vaikka miten pienestä raosta, jos oli yhtään myöhässä työntämässä viskileikkaukseen. Ei huomaa ollenkaan, että välistävetoja treenattu lähiaikoina...

Saatiin me onneks sekin kuvio sitten toimimaan, vaikkei nyt ihan maailman eniten sujuvin ollukkaa. Kaikenkaikkiaan siis oikein kiva paluu treenikentille ja tästä on kiva lähteä kevättä rakentamaan. Vähän huolellisuutta lisää, niin hyvä siitä tulee. Ja kiva nähdä, että tuossa koirassa on vielä piilossa se kutosvaihde, joten ei tässä vielä kaikki ;)

Kai se on joskus treenattavakin

Tällä viikolla olemme siis virallisesti julistaneet treenitauon päättyneeksi. Viikko sitten kävin hallilla kerran vähän naksuttelemassa, mutta varsinaisesti eilen siis päästin vähän aksan makuun. Ja näyttihän tuo turkikselle maistuvan :)

Vaikka kyllähän mä nyt taas vähän urputin keskenäni tuon hallin varaustilanteesta, ku näin päivätyötä tekevänä sinne pääseminen on aika haastavaa. Käytännössä siis joka arkipäivä halli on varattu 16/17-22 ja jos tälleen pitkällä matikalla tekee laskelmia 8-16 töissä käyvästä, niin ei siinä paljoa ylimääräistä jää. Etenkin kun koira ei ole töissä mukana ja työpaikkakin on hitusen kauempana kuin naapurissa. Niimpä hirveellä hädällä pääsin puoli neljä duunista lähtemään (se on aina tää vakio "lähden kolmelta"), pikapikaa kotoa koirat mukaan, siitä hallille, lämppäämään ja sit jännittämään onko siellä edes vapaita kenttiä. Ehdittiin me sitten vajaa puoli tuntia treenata sillä varauksella, että lämppäämistä jatkoin sitten esteitä siirrellessä.

Ihan kevyttä matskua agendalla, vauhtiympyrää kahdella hypyllä ja putkella, siihen väliin sit ennakoivaa kääntymistä ja keppien itsenäistä hakua. Aiemminhan toi koira on opetettu kysymään neuvoa kipparilta (se seuraa rintamasuuntaa), että mihin, mutta tämän olen nyt pistänyt palasiksi sillä periaatteella, että koiralle mennään joko näyttämään ihan nenästä pitäen mihin väliin keppejä mennään tai se lähetetään suorittamaan ne itsenäisesti. Ei siis mitään välimuotoroiskaisuhäirintähäsellyksiä, vaan jomminkummin. Ja se on sitten rataantutustumisesta kiinni kumpi on parempi. Jos päättää ehtiä näyttämään, niin se on sitten ehdittävä ja muussa tapauksessa pitää luottaa koiraan. Hyvin vähänhän sillä on keppivirheitä ylipäätään kisoista, mutta jäänyt selkeesti hampaankoloon kesäkisojen 15 metrin täysispurttisuora avokulmaan takaaleikaten.

Ollaankin sitten tehty eri etäisyyksiltä ja eri positioista aloitusvälin hakemisia 2-6 kepillä. Ja otus oli tosi noheva! Itse seisoin siis ihan hievahtamatta ja annoin vaan keppikäskyn aika pitkältä matkalta umpikulmasta avokulmaan ja sinne se vaan hiihteli. Selkeesti siellä pieni karvainen pää ihan mietti niitä keppejä ja niiden suoritusta, kun edes kädellä ei lähetetty. Ihan mahtavaa! Seuraava steppi on sitten häiriön lisääminen. Oma liike ei enää olekaan keppien suuntainen ja silti sen pitää itse hakea oikea aloitusväli.

Siellä oli näköjään 17-18 tokon vapaavuoro ja sopivasti Jenni pyyhälti paikalle laumansa kanssa. Niimpä kävin tekemässä ensin pitkät jäähkät, sitten tulin häröliikkuroimaan seuraamistreeniä ja lopuksi vielä Jalmari pääsi tekemään pienet tehokkaat tokotreenit. Ehkä maailman pahin paikka ikinä Jalmarille olla paikkamakuussa aksahallissa tuttu koira vieressä ja sen päälle vielä vieressä neljä kenttää aksaa täysiä. Viereisellä vielä jotain äärimmäisen kovaäänisiä kentän lisäksi laidalla. Mut ei noussut eikä ees jäänyt tuijottelemaan häiriöitä, jejjjj! Muutamalla välipalkalla kävin merkkaamassa erittäin hyvän rauhallisen tunnetilan. Sen päälle sitten vielä perussettiä; seuraamisia suunnan- ja tempon muutoksilla, liikkeestä maahan & seis, luoksetulo. Toinen teki ihan mielettömällä draivilla. Tuon kun oppisi siirtämään joka tokotreeneihin, koska tekeminen on äärimmäisen iloista, vahvaa, innokasta ja silti se oli superhyvin kuulolla. Damn, tokokärpänenkö se taas siellä! Kiitos Jenni pikatreeneistä :)

Tässä siis tylsä treenipäivitys ja more to come, tänään Anu Niemen tekniikka-aiheisiin treeneihin siis lompsis!

Hakusana-analyysisyysi

Jaha, koska vuosi 2012 on paketoitu, onkin aika ottaa jälleen katsaus kuluneen vuoden eeppisimpiin hakusanoihin, joilla on tähän blogiin päädytty. Ja jos silloin ei ole vastausta löytynyt, niiin korjataan se sitten nyt.  Toki yleisimmät hitit tulee näköjään minun ja Jalmarin nimikomboilla, muttta onneksi viihdearvon vuoksi joukosta löytyy myös varsinaisia helmiä:

• "kalliokasvit" Toivottavasti niiden näkeminen kuvissa auttoi?
• "managerointi" Haa, tää on niin Snipin alaa! Se juttelee tästä aiheesta mielellään lihapullapussin äärellä.
• "mistä karvalakki" Yks pilkullinen olis, kelpaaks? 
• Heti perään löytyykin "oikea karvalakki" - ei sit :D
• "java päivien arpominen" Se mitään arvo, ku joka päivä on Java päivä ja jokainen arpa voittaa. Nih.
• "hetkinen mitä mitä mitä" Tulee jotenkin ihan vastaava olo tätä lukiessa? 
• "hirven karvanlähtö" Ensinnäkin mua vähän kummaksuttaa miksi joku googlaa hirven karvanlähtöä!? Hirveä karvanlähtö meillä hoituu sillointällöin Snipin toimesta, mutta pääasiassa pistämme sarvieläintä vaan ruokakuppiin tässä taloudessa.
• "elviksen hiustyyli" Apua, jos Elviksellä on samanlainen tukka ku mulla, ni kandeis kyllä nyt alkaa kampaaja-aikaa katselemaan :D
• "söpö koira joka kirmaa" Kaks olis, oikein suloista.
• "ajatella samaan aikaan" Onko tämä nyt yhtä retorinen kysymys kuin purkan syönti ja pyörällä ajo samanaikaisesti? Mutta juu, meillä toinen kaksijalkainen osapuoli pyrkii jo monestakin syystä myös ajattelemaan samaan aikaan tehtäessä, koska armas pilkkunaattorini ei aina muista. 
• "valkoinen home ulkona" Tervetuloa vaan talvivihaajien kerhoon!

Silviissiin. Hirven karvanlähtö oli kyllä nyt sellainen asia, joka alkoi itseäänkin kiehtoa.

Vuoden ekat

Näissä merkeissä meillä vaihtui uusi vuosi tällä kertaa. Camouflage-Jalmari asetteli joulupukin tuomasta torkkupeitosta itselleen oikein pehmeän pedin sohvalle ja otti siinä sitten zetoria. Son aika ihku :) Snipin kuulumia saatiin myös Mikkelistä ja tuttuun tapaan rakettien paukuttelu ei myöskään mustiaiseläintä häirinnyt laisinkaan.

Tänään ajateltiin sitten aloittaa vuosi reippaasti Ojanko -visiitillä, mutta olosuhteet ei kyllä siellä suosineet ollenkaan koiransa lämmittelijää ja tatti otsassa meinasi hipoa jo räystäitä sillä hetkellä, kun piti lähteä tepastelemaan. Koko Ojangon alue kun tuppasi olemaan a) tasaista parin sentin vesikerroksella höystettyä luistelurataa isommilla lätäköillä lisättynä tai b) koirantorttuista upottavaa hankea. Jos olis ollu fiksu, olisin edellisen postauksen hengessä lähtenyt takaisin kotiin.

Mutta koska sinne nyt ekaa kertaa mentiin sitten joulukuun puolivälin, ajattelin kuitenkin yrittää. Niimpä sitä sitten tarvottiin noissa molemmissa alustoilla semikiukulla ja kaiken kruunasi hangesta loikkaaminen yli 5 sentin lätäkköön. Se on aina ihan loistava lähtökohta lähtee treenaamaan sukat märkinä. Toki kaikki kentätkin oli sitten varattu, joten ei auttanut kuin odotella ja mietiskellä jälleen suurta kysymystä lajin mielekkyydestä. Kyllä se vaan on Suomen talvi aidosti persiistä, vaikka muuten seuran hallifasilitettit onkin ihan huippuluokkaa, mutkun siihen hallin ulkopuoleiseen ei vaan voi vaikuttaa.

Noh, päästiin sitten ihan tositoimiinkin. Ajattelin ottaa ihan vaan kevyttä settiä muistutteluhenkeen, joten alkuun perusputki-irtoamisia puolesta kentästä, vähän keppien hakua, pari käännöstä. Keinua olisin ottanu kans vähän hetsaamalla, mutta jollain tän päivän tuurilla siinäkin oli renkaiden vapautusvipu jumissa?! Huoh, näin tänään :) Vähän hyppygridiä ja naksuttelua kosketusalustalle irtoamiseen ja kontaktin alastuloon. Loppuun vielä testasin kolmella esteellä välistävedot, päällejuoksut ja serpentiinit. Jäähkät oli sitten pakko lähteä tekemään kotiin, koska se liukastelu ei varmaan koirallekaan käy rentouttavasta loppuhölköttelystä. Onneksi matkaa nyt ei oo varttia pidempään, mutta tulihan siitä vähän huono omatunto, ku piti lähestulkoon suoraan pakata koira autoon syystä huolimatta :(

Tää viikko mennään vielä aika rauhallisesti aksan suhteen ja keskitytään enemmänkin naksuttelemaan kotosalla. Ensi viikolla päästään sitten Anu Niemen tehistreeneihin, mikä onkin ihan uusi kouluttajatuttavuus. Mielenkiinnolla siis jäämme odottelemaan :)