Parkkipaikalla pöyhkeä pikkumies halusi kertoa ympärillä haukkuville, että "MÄÄÄ TULIN NY!" ja siitä ei oikein mamma tykänny. Niimpä otettiin juustopalat hyötykäyttöön heti, kun pieni nokka pysyi hiljaa. Viesti menee onneksi aika nopeasti perille. Sitten suunnattiinkin samoilta seisomilta halliin ihan muina ankkoina, kun ei tuota näytti enemmänkin kiinnostavan perusteellisempi tutustuminen kuin ulkona seisoskelu.
Hallin puolella oli pientä aprikointia ja tilanteen arviointia, kun pikkukoira seisoskeli korvat heiluen ja nenä vipattaen mun lahkeessa kiinni. Ajattelin olla kiinnittämättä kamalasti asiaan huomiota, vaan antaa Javan vähän itse miettiä kaikkia uusia juttuja, kun ei se mennyt mitenkään lukkoon tai pelokkaaksi. Eipä mennyt pitkäänkään, kun alkoikin kiinnostaa asiat ympärillä ja pinokkion piiiiiiitkä kuono teki tutkimusta :D Välillä aina herkkua poskeen ja kehuja oli mun metodi ja ainakin ilmeisen toimiva tällä kertaa. Java ei reagoinut räksyttämällä eikä pelkäämällä koiriin, meteliin, kovaääniseen, ihmisiin jne. ja soon aikas pop!
Mun pikkuinen dalmatialainen sai taas uusia faneja, kun taitaa kuitenkin tuollainen bimerle olla kohtuullisen harvinainen näky agikentillä vaikka shelttejä löytyykin pilvinpimein. Sattuikin kivasti, että paikalla oli myös Bodil (?)-sheltti turisteilemassa ja kannustamassa, joten käytiin hallin takana olevalla pellolla vähän pitämässä pojankloppeja irti. Lopuksi käytiin vielä shoppaamassa Jalmun kanssa sille vetoräsy minkillä tuunattuna, joka tuntui kelpaavan. Leikittiin sillä vielä tovi hallissa ja lähdettiin kotiin taas yhtä kokemusta reippaampana :)
Seuraavaksi pitäis paneutua siihen, että Javan mielestä vieraat ihmiset olisi vähän enemmän kiinnostavia. Se kun käy nuuhkaisemassa ja sitten on ihan EVVK, eli varsin välinpitämätön. Siispä kaikki, jotka meille eksyy, joutuukin lahjontahommiin ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi :)