Paluu arkeen

Niinhän siinä sitten Nipen kanssa kävi, että lopetettiin häntäläpät lyhyeen ja kiikutin hauvan tohtorille. Ei se sinkoilu vaan käyny millään järkeen. Eka lääkäri ehkä hieman hätäisesti päätteli, että josko ne olis selkälihakset venähtäneet ja se sitten aiheuttaisi haluttomuutta liikkua. Sieltä marssittiin sitten kotiin kipulääkkeiden kanssa. Kun vuorokaudessa ei ollut minkäänlaista vaikutusta, mentiin Mevetin päivystykseen. Edellinen tohtori suositteli vaan ortopediä, mutta siitä huolimatta halusin päästä justnytheti jollekin toivottavasti osaavalle lääkärille.

Tulehdushan siellä sitten oli ja kotiinviemisiksi saatiin iso pussillinen lääkkeitä. Olisin toivonut samaa jo ensimmäiseltä lääkärikäynniltä, kun vaikka oireisto ei ollut tyypillisintä, tulehdus oli kuitenkin ihan selvä. Muutenkin sitä mielummin jopa lyhytaikaisesti ylilääkitsee koiraa, kun antaa sen vaan olla ja odotella. Ne kun ei oikein pysty kertomaan, että miten paljon sattuu ja mihin. Päivässä mulla olikin jo ihan eri koira käsissä, kun mitä alkuviikosta, joka oli aikamoinen helpotus. Jos me oltais jääty jollekin ortopedille odottelemaan aikaa, Nati ois saanut sinnitellä varmasti vapunpyhät varsin nihkeissä merkeissä.

Pääasia siis, että mamman pikkumusta on nyt vedossa :) Javalle ei meinannut mennä ollenkaan jakeluun, että miksi äiskä ei leiki. Tosin hyvin nätisti se kävi Natia jututtamassa, kun yleensä sen leikkiin kutsu on hampailla kiinni korvasta ja tuntuva ravistus - tällä kertaa se oli vaan nuuskuttelua. Tekemisen puutteessa toi pikkupilkku kiipeilee käytännössä seinille, joten onneksi saatiin Piña ja Zico koirarannalle leikkiseuraksi torstaina. Oli myös hauska huomata, että 9 viikkoisena tehty pulahdus hyiseen järveen viime marraskuussa ei ole aiheuttanut traumoja veteen liittyen, vaan alkuun asiaa hämmästeltyään Jalmupalmu kahlaili meressä kuin vanha tekjä. Paikalle pöllähti myös iltapäivän mittaan Javan mielestä aivan valloittava karvabassetti, jonka mielestä tosin liian innokkaat pojat on ihan ilmaa.

Piña oli jo vanhatekijä kepinnoudossa

Kaverilla tais mennä hiekkaa kärsään :)

Meininki oli luonnollisesti tosi älykästä

Rantanplan seuraa silmä tarkkana

"Huiijuuuuiiii, soli kylmää ja märkää!"

Vappupäivänä Java sai sitten tänä vuonna vuoron lähteä seuraneidiksi Kaivariin. Sen verran loistava tilaisuus pienen hauvan tutustua ihmisvilinään, että olis ollu sääli jättää tilaisuus käyttämättä. Ja sitä paitsi, koleana iltapäivänä Java sylissä oli järjettömän hyvä lämmike ;) Pieni koira oli toooooooosi reipas koko päivän! Olin itseasiassa aikalailla hämmästynyt, miten sujuvasti se käveli ihmisvilinässä ja hengaili piknikviltillä vaan ihmetellen. Hauva sai myös paljon ihailijoita ja rapsuttelijoita, jotka otettiin vastaan ilomielin. Ainoostaan yksi vappumeikit päähänsä vetänyt setä sai Javalta haukut ;) Javan mielestä kuitenkin varmasti paras osuus oli se, kun pääsi osingoille kaikkien nakeista ja lihapullista. Kaikenkaikkiaan siis mahtava sosialistamistilaisuus, jonka Jalmupalmu hanskasi esimerkillisesti! Viime vuonna aiheutettiin koirakuumetta Natin kanssa ja ilmeisesti Javan ilmestyminen paikalle ei ainakaan asiaa auttanut :)