26.9.2010

Hauuuukotus!

Jahas, taas on koettu näitä koiran omistamisen riemuja ja vieläpä oikein tuplana. Meidän rautamahat on jostain kehitellyt pientä pötsipöpöä ja itseasiassa ekaa kertaa koko hemmetin vuoden ajan molemmilla on keissit herkkänä. Näköjään niiden tyhjennysintervalli on ajastettu kutakuinkin kuuteen tuntiin, joka ei ole mikään ongelma - siinä vaiheessa tulee ongelma kehiin, kun synkronointi on pielessä ja käytännössä kaksijalkaisen ulkoiluaikataulu on kolmen tunnin välein. Mua oikeesti meinas jo ruveta naurattamaan viime yönä, kun vuorotellen ne karvanaamat kävi herättelemässä kolmen tunnin otoksilla, että tartteis päästä kipaisemaan ulos ja vaikka otin toisenkin samalla vaivalla yölenkkeilemään, ei siellä tietenkään voinut mitään muuta tehdä kuin nuuskia.

Kivahan se on, että osaavat herättää ennemmin kuin jättää suoraan haisuliterveisiä lattialle, mutta silti. Ja eihän ne tietenkään Kaiusta herätä, vaan mammalle sitä tullaan vihjailemaan, että raitis ilma keskellä yötä tekee kaikille hyvää. Sen lisäksi, että eilen tehtiin parin tunnin aamulenkki, päivällä puolentoista tunnin ulkoreippailu, pääsin ulkoilemaan klo21, klo00, klo03, klo06 ja klo08. Sitä jo tiesi valmiiksi mihin aikaan seuraavan kerran joutuu heräämään, kun päätään asetteli uudestaan tyynylle. Mikä tietysti hauskinta, niiden piti juoksuttaa mua vaan toi yö. Aamukasin jälkeen kun ei ole kummallakaan ollut mitään tarvetta rampata ulkona - kunhan nyt ovat sitten nukkuneet, kun yöllä ei ehtinyt ;)

Yöllä ehti jo muutamaan kertaan alkaa ärsyttää tämä teekkarien keskittymä, kun täällä ei ole ikinä hiljaista ja rauhallista viikonloppuna. Nyttenkin sama se mihin aikaan sitä laahusti laumansa kanssa kuutamoa kattomaan, niin enemmän ja vähemmän tuiskeessa tepastavaa teekkaria riitti. Jos mä nyt oikeesti täältä kolmannesta kerrasta kipitän alas, mä en voi pitää hauvoja vapaana saati sitten olla pukeutumatta ja sekös se alkoi kaihertaa. Ei siis sillä, että mä nyt tuolla alasti seisoisin siitä huolimatta, muttakun piti olla oven vieressä odottamassa aina verkkarit ja fleece äkkilähtöä. Haluu jo muuttttttaaaaaaa! Viimeistään nyt alkaa päivien laskeminen siihen, että se meidän tuleva kämppä Vantaalla valmistuisi. Nimittäin sen jälkeen mä vaan laahustan vilttiin kääriytyneenä raottamaan olohuoneen ovea ja jään ikkunan taakse päivystämään milloin sitä ollaan valmiita.

Jaahas, tässä onkin ollut sitten viime päivityksestä pienoinen tauko. Tietty alkava dementia vaikeuttaa kaiken jo menneen täsmällistä muistamista, kun on taas tullut oltua aikalailla lennossa koko lössi :) Ainakin Mikkelissä saatiin käytyä ja Lunalta meinasi jälleen kerran pelihousut ratketa, kun se havaitsi duon tulevan kylään. Ne on kyllä kolmestaan semmoinen hurrikaani, että hitaimpien on parempi ihan kiltisti siirtyä alta pois. Ja kun laumalla on sellainen nelisen sataa neliötä pihaa, missä pistää tassua toisen eteen, meidän kaupunkilaiskakarat ottavat varmasti siitä ilon irti. Harmi, että sää oli viime viikonloppuna ainakin Mikkelissä varsin nihkeä ja sateinen, eikä mun kameralaitteisto yksinkertaisesti ole suunniteltu ihan niin haastaviin ja vähävaloisiin olosuhteisiin, joten kuvat vähemmän priimaa. Sen lisäksi viimeaikoina on ollut joku "vähemmän onnistuneiden kuvien sesonki", seuraavassa muutama taidonnäyte:

Kertoisko joku mulle mitä tässä tapahtuu?!

Sus' se on! Ja Lurppa -reppana on nenää lyhyempi ;I


Sammakko on ihan hajalla ja kauhuissaan tuosta kaahauksesta

Yksi koira? Kaksi koiraa? Tai sitten Jallulla on vaan villahousut jo otettu käyttöön :)    

Nippe törmäilee

Nati jäi vilkkaamman liikenteen alle :D


Notta sellaista fotograafista ilotulitusta. On ne vaan hassuja hauvoja :) Mikkelissä saivat tosiaan revitellä sen verran, että mäkin pystyin hyvin mielin poistumaan alkuviikosta takavasemmalle työmatkalle. Sen takia meni kaikki reenitkin ihan sivusuun tältä viikolta, joten iso murr - mun työ haittaa pahasti vapaa-ajanviettoa :I Meillä olisi tosiaan ollut ensimmäiset agitreenitkin Jalmarin kanssa AT Caniksen hallilla, kun vihdoin saatiin se treeniryhmäpaikka. Ja sitten tulee joku tyhmä Uppsalan työkeikka, josta on vähän pitkä matka treeneihin... Noh, ensi viikolla toivottavasti olemme särmänä paikalla!

Ainiin, viime sunnuntaina meinas vähän kotiinlähtö Mikkelin suunnalta venähtää, kun piti käydä lulluttamassa 8-viikoista collievauvaa. Aikamoista itsepetosta suunnitella jo ensialkuun, että jos sitä vartin vaan nopsaan kävis kattomassa ja sit lähtis. AS IF :D Noista pennuista sitä juttua riittää niin paljon ja itsessäänkin kun ovat niin kovin viihdyttäviä, niin ei siitä ihan niin vaan lähdettykään. Tuliko pentukuume? No tuli :) Kattokaa ny miten hilmuinen peto soli:

Jekku

Täräytetäämpä loppuun vielä hauvain fotot, jotka on tosiaan laadultaan aikalailla hanurista, kun kuvattu joskus iltaseiskan maissa metsässä iltahämärässä vastavaloon ja vieläpä vaan keppileikin keskellä ilman sen kummempia seisottamisia. Mutta silti molen aika hämmästynyt, että mun pentukakarastahan alkaa oikeesti kuoriutua jo aikuinen koira :O Ja vieläpä ihan kivannäköinen sellainen. Karvaahan sillä ei vielä yleiseen standardiin nähden ole juuri ollenkaan, mutta Jalmariksi sitäkin varsin mukavasti.

Java 13kk

Ja sitten vielä mun toinen ihmetyksen aihe: Nippe, jolla on tukka. Sillä ei varmaan ole koskaan ollut noin hyvää turkkia, kun minkä se nyt sitten näköjään keksi hellekesän päätteeksi kasvattaa. Se on varmaan luullut, että pakostikin tulee kylmä talvi. Miiiiiiksi sillä on pystyt korvat, niisk :D Siinä se fotossakin kyttää vaan keppiä ja siitä huolimattakin noin kivalta se näyttää (plus puolen hehtaarin metsä perskarvoissa). Tosin toisaalta ihan hyvä, että sillä on pystyt korvat, koska muuten voi olla, että Nipperton ei olisi koskaan meille tullutkaan reilun vuoden ikäisenä (vaan sille olisi ehkä ollut joku himonäytelmäperhe etsinnässä). Mutta sanompa vaan, että wau!

Nati 3v 2kk

12.9.2010

Karvanaaman yllätys



 Pieni Jalmari -koirani pääsi ihan puskista yllättämään eilisissä tokotreeneissä, että sehän sitten osaa jotain. Tai aika paljonkin. Etenkin, kun lähtökohtana oli viikon takainen tolloilu tyttötuoksujen perässä. Sattui olemaan vielä näiden treenien vika kerta, jolloin käytiin läpi käytännössä alokasluokan kaikki liikkeet sen tunnin aikana.

Moro! Me ollaan sellasta oikein viksua shelttisukua!

Luoksepäästävyys onnistui hyvin, kun perberi pysyi maassa. Jes! Sen jälkeen tehtiin seurauskuviot kääntymisillä ja oon tosi hämmästynyt miten se jaksoi keskittyä ja tehdä. Yhdessä käännöksessä se jäi muutamaksi sekunniksi tollottelemaan kentän toisessa laidassa riekkuvia hauvoja, mutta palautui hienosti oikealle paikalle. Täyskäännös kaipaa jonninverran vielä hiomista, kun selkeästi siitä koiralta puuttuu kirkas ajatus mitä nyt tapahtuu, mutta muuten siis hienosti kehittynyt pitkässä seuraamisessa ja ennenkaikkea koiran asenne oli loistava. Ei huutelua muille koirille tai tyttösten tuoksujen metsästystä.

Hymytyttö


Jäävät liikkeet myöskin onnistuneita, vaikkakin kädellä viemällä. Ajattelin ensin tahkota varmaksi käskystä nopean seisomisen ja maahanmenon ennenkuin aletaan hifistellä pelkillä käskyillä. Samalla on myöskin treenattu sitä paikallaan pysymistä, vaikka mun liike jatkuu. Näiden jälkeen taisi olla luoksetulo, joka ensimmäistä kertaa treeneissä tehtiin ilman kiinnipitäjää. Kerran piti palauttaa paikalleen, jonka jälkeen malttoi pällistellä kiltisti hanuri sorassa mamman uusia käskyjä. Tästäkin täytyy olla tyytyväinen, kun ottaa huomioon minkälainen älyknääpiö se esim. juuri viime kerralla oli keskittymättömyytensä kanssa ja nyt malttoi muutaman metrin paikallaanolon + luoksetulon. Lopuksi vielä hyppy, joka sekin ihan mukiinmenevää. Nyt vaan kaksijalkainen koittaa muistaa eri komennon agissa ja tokossa, kun kesätauon jälkeen mulla tuli treeneissä ihan totaalinen blackout, että millä hyppykäskyllä me keväällä treenattiin :D

Siis hetkinen, paikoitellenhan mun kakara näyttää jo aikuiselta?
Tällä hetkellä mulla on siis tosi hyvä fiuwis tuosta pilkullisesta piskistä. Se siis selkeästi oppii ja pystyy väläyttelemään, kun hormoneiltaaan vaan kykenee. Niimpä voisinkin kuvitella, että mitään kiirettä ei nyt tuon kanssa kuitenkaan pidetä, treenaillaan kaikessa rauhassa ja toivotaan, että se samalla vähän kasvaisi henkisesti. Kävin juoksuttamassa hauvat pellolla ennen treenejä, jolla myöskin saattaa olla varsin positiivinen vaikutus ylimääräisen energian kanavointiin - pidetään mielessä tämä resepti seuraavallakin kerralla. 

Koirilla oli myös erittäin jännittävä loppuviikko, kun saatiin Ramses yökylään pariksi päiväksi. Sinäänsä aika kuumottava asetelma tuoda vieras, vanhempi uros Nippe-horon ja sen teini-ikäisen hormoonien riiivaaman kakaran kotiin, mutta on se sheltit vaan jänniä elukoita. Ainoat rähinät pojat sai aikaiseksi siitä, kun Java alkoi mustistella mun rapsuttaessa Ramsesta ja tuli haastamaan pientä riitaa. Vähän keskusteltuaan pojat tuli siihen lopputulokseen, että se taitaa olla kaksijalkainen, joka sittenkin päättää ketä silitetään ja milloin. Hauvat on toki toisilleen aiemminkin tuttuja, mutta oli suorastaan mielenkiintoista nähdä miten suu pannaan pullistelevalla pikkupojalla, kun tupaan tuleekin Nippea nuuskuttamaan toinen poika.

Tänään mää heräsin siihen, että yks bimerlen värinen shetlantilainen oli kantanut sängyn täyteen leluja ja tehostaakseen leikkihetken alkamista päätti tiputtaa ison solmulelun mun naamalle. Sen mielestä kun kahteentoista on ihan turha nukkua, vaikka kuin olisi ollut viihteellä edellisenä yönä ja kun ei enää sitä nukuta aamulenkkien ja -ruokien päälle, ei muakaan saa nukuttaa! Kivat hauvat :))


Näyte erittäin onnistuneesta kuvasta

5.9.2010

Saiskohan töistä koiralomaa?

Valmistujaishali
Nyt nimittäin sellaista tarvittaisiin, kun eihän nää viikonlopun tunnit riitä mihinkään :O Olen suorastaan hämmästynyt, että tänään on jo aikuisten oikeesti sunnuntai-ilta. Noh, kaikesta huolimatta on sitä onneksi ehtinyt jotain näppärää touhutakin näin vallan vapaa-ajalla. Lenkkeilyä, hauvain puunausta, siivoomista (jes...), shelttipäivää...

Mutta ehkä ennen sitä pikainen katsaus taaksepäin. Meillä oli nimittäin tuossa viime viikonloppuna isot kekkerit Tammisaaressa, kun perheen kaksijalkaiset skoolasivat juhlallisesti valmistujaisiensa kunniaksi. Koirillakin taisi viikonloppu olla yhtä juhlaa, kun saivat kirmailla ihan vapaasti sisään ja ulos ja viihdyttää juhlavieraita. Java kävi rapsuteltavana ahkerasti ihan tuntemattomillekin ja Nati taas luonteelleen hyvin ominaisesti valitsi aina joukosta jonkun heikoimman uhrin, jolle kantoi keppejä ja palloja. Aina joku heltyy, kun tollo tuijottaa vetisin silmin ;)

Ihanan helppoja hauvoja noi sheltit, kun en mäkään ehtinyt kokoaikaa niiden menemisiä kytätä ja eipä niillä silti ollut mikään hinku omille reissuilleen. Java piti kyllä itse aika tarkkaan laskua siitä missä mamma viipottaa ja Natikin oli helppoa paikantaa sen perusteella, missä puska rytisee tai pallo lentää. Jäätiin vielä Elisen ja Kimin villalle yöksi ja vaikka ilta jatkui terassilla vilttien ja punaviinin lämmittämänä aika pitkään, koiratkin jaksoivat sinnitellä mukana pieniä torkkuja ottamalla aina jonkun sylissä. Aamulla tehtiin vielä lenkki Tammisaaren ulkoilualueella, jonka jälkeen pitikin lastata hauvat taasen autoon ja kotia kohti. No, suureksi ilokseni kotona oli kaksi tyytyväisenä torkkuvaa koiraa :)

Viime viikolla käytiin näytelmätreeneissä vähän hakemassa Javalle siedätystä hälinään ja tohinaan ja vieläpä keskiviikkona tokoilemassa. Harmillisesti tiistain EKK:n alo/avo-toko jäi välistä, kun työt venyivät ja mahdollisesti jää koko kurssi käymättä, kun klo 17 on vähän vaikea ehtiä Ymmerstaan, jos töissäkin pitää käydä ja Kehän1:n ruuhkissa jonottaa Turun motarille. Sentäs keskiviikkona päästiin sitten HSKP:n tokoon harjoittelemaan päivän teemana seuraamista, käännöksiä, kontaktia ja perusasentoa. Johan oli taas kokemus. Jouduin ihan muutamaan otteeseen itse vetämään henkeä syvään ja miettimään, että mitä helvettiä mä teen täällä tän nartunkipeän teinikoiran kanssa. Ja vielä kun toi koira näköjään on aika herkkä mun omille mielialoille, pitää olla tarkkana oman mutterin kiristämisen kanssa. Mietin jo vakavasti, että yritetäänkö, jäisikö kuunteluoppilaaksi lopputunniksi, pakkaisiko koiran autoon ja lähtisi kotiin vai heittäisi hanskat tiskiin.

Treenit alkoi siis tosi hyvin, täpäköitä perusasentoja, joista se seurasi hyvin kääntymistä ja asennonvaihtoa. Sitten kävi *simsalabim* ja jostain tuli maa täyteen TYTTÖTUOKSUJA! Ai sissos sentään, mä olisin voinu vaikka tanssia sambaa metrisen makkaran kanssa ja Java ois näyttäny vaan perävaloja. Korvat meni ihan tukkoon ja siellä se vaan kulki kentällä kärsä maassa, kun mikäkin tryffelisika. Mä en tiedä muuttuiko mulla äänensävy vai loppuiko poikakoiralta vaan kapasiteetti kahteen asiaan samaan aikaan, mutta aikamoinen empty moment pääsi käymään. Otin hauvan sivuun ja lähdettiin leikillä hakemaan uutta vauhtia, josta helpoilla tempuilla nopeita palkkauksia. Sitten se tuntui muistavan, että kananmaksa onkin jees ja sen eteen voi jotain tehdä. Ei nyt ihan täydellisellä antaumuksella, mutta tekipä silti jotain. Nyt vaan pitäisi alkaa palkkaa siirtämään pois vasemmasta kädestä, koska se läppää nokalla käteen aika herkästi perusasentoon tullessa ja alkaa kontaktia hinkkaamaan pidempikestoiseksi & tarkemmaksi, jotta se alkaisi lukea olkapäänasentoja. Silloin kun koira tekee, seuraamisen käännökset on esimerkiksi ihan hyvällä mallilla, mutta silloin kun se ei tee, mitään ei kyllä varmasti tapahdu.

Villivarsa :)


Mää tiedostan kyllä, että se on vielä kakara ja teinipoika on ihan täysin tuulella kulkeva, mitä tulee tyttöihin ja niiden hajuihin. Esimerkiksi treeneissä auttoi jo jonkun verran se, että vaihdettiin yhden vesikoiran vierestä pois, joka ilmeisesti oli juoksuja tekemässä, kun niin paljon monsieuria kiinnosti. Silti poikakoirain maailma on mulle uusi, kun jotenkin tottunut jo aikaisempien koirien tuomalla kokemuksella, että yhteistyökyvyttömämpi ajanjakso iskee kahdesti vuodessa. Nyt Javalla on juoksut vissiin ympäri vuoden. Nyt varmaan jäädään näiden kurssien jälkeen kotitreeniin, jolla toivottavasti saadaan suoritusvarmuutta lisää ja voidaan sitten lisätä kuvioon tyttökoirat hämmentämään pakkaa, kun päässä pitäisi jo olla jonkinlaiset tekemisen mallit.

Pojat keskustelee


Sen lisäksi, että teinipojalla menee tytöt prioriteeteissä korkealle, on se myös keksinyt olla röyhkeä muille poikakoirille. Toi vesselipieni tulee ottamaan nenille vielä, kun käytös on vaan jotain ihan älytöntä pullistelua poikakoirille (häntä pystyssä, pään asettamista toisen säänpäälle, selkään pomppimista jne) ja oonkin toivonut, että joku vanhempi uros pikkusen laittaisi sitä ruotuun. Siinä kun voi käydä huonostikin, kun menee vähän liian isolle uhoamaan :) Pienet pärinät se sai aikaiseksi tänään ESS:n ulkoilupäivässäkin samanikäisten pojankoltiaisten kanssa ja ehkäpä jotain oppineenakin, kun toinen nappasi kevyesti koivesta ja sitten tää dramaqueen linkkaa pois paikalta. En tosiaan kamalan huolissani ole, kun mun sateenkaaripoika on niiiiin kauhian loukkaantunut - nappasin toviksi syliin jäähylle, jonka jälkeen kaveri kirmasi pitkin nurmikkoa niinkuin ei mitään. Jepjep...

Nati sai yhden ihailijan lisä


Mutta siis tosiaan hurjan kiva päivä oli sheltti-ihmisten kera Luukissa tänään :) Kipaistiin luontopolulla arvuuttelemassa shelttiaiheisia kysymyksiä Tiinan, Mian ja kuusipäisen asiantuntijajoukon kanssa, josta "eksyttiin" sitten vallan kuvailemaan nurtsille kakaroita. Ulkoilijat palkittiin koirineen hot dogeilla, josta ainakin Pulla (AKA Nati) oli todella kiinnostunut. Taisi ollakin pulleron lemppariohjelmanumero koko päivänä tiivis nakinkyttäys :) Java tepasteli pitkin miljöötä häntä hulmuten ja siinä sivussa pistettiin poika hommiinkin; pääsi ottamaan osaa juoksukisaan. Hienosti se kakara pinkoi, vaikka jäikin lähdössä pällistelemään, että kukas se siellä onkaan irtilaskemassa, jos mamma juoksee tuolla kahdenkymmenen metrin päässä O_0 Viksu poika kun on! Paljon tuli turistua vanhojen ja uusien tuttavuuksien kanssa ja siinähän se sunnuntai-iltapäivä meni suorastaan suhisten. Tällä hetkellä lattialla makaa yhä kaksi raatoa, joka on aina merkki onnistuneesta päivästä :)

Jalmari näyttää pitkää nenää ja kieltä


Ainiinjoo, eilen käytiin "tarkastamassa tiluksia" ensimmäistä kertaa koirien kanssa, kun ajateltiin selvittää uuden tulevan asuinpaikan koirailumaastoja. Ja ei ole valittamista :D Mehän siis muutetaan Vantaan Rekolaan joulukuussa, kunhan meidän paritalokolmiomme sinne valmistuu. Which is nice < 3 Oon jo ihan intopiukeena, vaikken edes tiedä mitä ollaan ostettu, kun parhaillaan vasta rakentavat :D Ja ehdottoman kiva bonari oli reippaan viiden minuutin kävelymatkan päässä alkavat Pikkukosken ulkoilumaastot. Siellä siis on ihan kunnon pöpelikköä pitkin Vantaanjoen vartta, jossa ilmeisesti monet muutkin ulkoiluttavat piskejään (törmättiin siellä kahteen koiraan ja nekin oli shelttejä ;), mutta löytyy pienempiäkin polkuja, jossa saanee olla ihan keskenään. Sen lisäksi, että löytyy irtipitopusikot, pikaisella alueen läpikäymisellä löytyi valaistua pururataa. Luulisin siispä hauvojen viihtyvän uusissa nurkissa. Kun vaan pääsis jo muuttaa!

Pulla < 3

2.9.2010

Festarihauva


Ainiin, on vallan jäänyt kertomatta kuinka Jalmari oli elämänsä ekoilla festareilla mukana elokuun puolivälissä. Kyseessä oli siis sellaiset "tee-se-itse" festarit kaverin kesäpaikassa, johon kuitenkin tähän tapahtuma-aikaan kerääntyy ainakin viitisenkymmentä kaksijalkaista kuuntelemaan musiikkia ja sosialisoimaan. Noh, tänä vuonna oli sitten Javankin vuoro osallistua, koska Natilla tosiaan oli ne juoksut, enkä voinut molempia jättää mökille.

Javalla olikin sitten loppupeleissä huisin kiva viikonloppu! Paikalla oli mm. parsonpentu Pikkarainen ja vuodenikäinen labbisdaami Hilma, jotka olivat erinomaista seuraa. Hilmaa piti ensin vähän varoa, mutta sen jälkeen jossain syttyi lamppu "Kääks, soon tyttö ja se tuoksuu hyvälle!", ei enää koolla ollut väliä ;) Ja Pikkarainen tuntui löytävän Javan kanssa sopivat kakarajutut, kun toisella oli ikää puhuttelevat 5kk ko. hetkellä.

Kahteen asti istuskeltiin ulkona nauttimassa upeasta kesäyöstä, jonka jälkeen Javalla olikin nukkumaanmenoaika. Taino, olisihan se sinnitellyt vaikka väkisin touhuissa mukana, mutta ajattelin kuitenkin olevan kivempi käydä nukkumaan. Sinnehän se sitten jäikin aittaan tosi kiltisti unille käpertyen makuupussin päälle, vaikka mamma lähti jatkamaan vielä iltaa. Näitä kesätapahtumia kaipais lisää mihin hauvatkin ovat tervetulleita, keli mitä mainioin ja seurassakaan ei lainkaan valittamista :)

Yöllä oli jotain yli 30 lämmintä aitassa, jossa yöpyi viisi miestä, minä ja yks vieressä nukkuva koira. Javakin aika nopeasti kömpi lattialle jatkamaan kauneusuniaan. Aamulla sitä kuitenkin muutaman tunnin yöunien jälkeen heräsi jo ysin pintaan, kun ilmanala oli jotenkin läkähdyttävä ja ajattelin lähteä koiran kanssa vähän tassuttelemaan pihapiiriin. Kävikin hauskasti, kun samaan aikaan muutkin koiralliset kömpivät teltoistaan kuumuuden ajamina, vaikka loppujuhlakansa nukkui sen verran sikeästi, että tuskin olisi elefanttilaumakaan aiheuttanut silmäripsen räpsähdystä.

Lähdettiin siitä sitten uimaan koko porukalla alamökille, josta etenkin Hilma -labbis oli silminnähden innostunut. Siinähän se sitten aamupäivä meni vedessä lilluessa Javan suorittaessa tärkeää life guard -pestiä rannalla: milloin Hilma hyppäsi väärästä paikasta, Pikkarainen ui liian syvällä, joku tylsyys loiskutteli vettä... Mahaa ei voinut kastella, mutta tassuja siellä kelpasi liottaa :) Lähdettiin siitä vielä Javan kanssa Mikkeliin aamupalalle mökille moikkaamaan Natia ennen kotiinpaluuta. Heitetään loppuun vielä muutamat Java -kuvat, jotka löytyivät festarifotojen seasta.

Kuvat: Lari Heikkilä

Rantavahti työvuorossa

"Ööö, ei niin syvälle! Nyt pois sieltä, aivan liian pitkällä!
Muistakaa, käsipohjaa ja rannansuuntaisesti"


Mikä ilme, tuolla rohkealla pojalla :D
"Rapsuta nyt sitten, mutta mua ei kiinnosta!"