28.3.2010

P***apää ja ne muut

Javalla taas ilme sieltä älykkäämmästä päästä


Meidän porukassa tuolla arvonimellä on nyt palkittu Nati. Kirjaimellisesti. Oltiin viikonloppuna reippailemassa ja ilmeisesti Java sitten päätti myllyttää Nippeä juoksun lomassa juurikin siinä pjaskan tienoilla. Rupesin kattelemaan, että mikäs ihmeen tuplatan-merkki sillä on lärvissä, niin aika nopeaan paljastui sitten mistä siinä oikein oli kyse. Meillä kun ei ole juuri *onneksi, koputtaa puuta* tuosta luonnontuotteesta nautittu aiemmin sisäisesti eikä ulkoisesti, joten nokare naamassa aiheutti lievää "ewww" -reaktiota.

En sitten tiedä oliko ruskea aines ehtinyt jo imeytyä sinne pään sisään, kun koiruli oli sunnuntain treeneissä ihan outo ;) Ei vainkaan, lähinnä vaan todella hajamielinen. Ei se aiemmin ole lähtenyt haahuilemaan toisten namipussien perässä eikä nuuskutellut keinonurmea, kun pitäisi olla tekemässä jotain. Niimpä meni sitten treenisuunnitelmat uusiksi ja tehtiin vaan helppoja, yksinkertaisia juttuja. Putkea, ohjauskuvioita ilman rimoja, tokoa. Tokossa sillä pysyi jotenkin pakka kasassa, mutta silloinkin nakkipalkka oli tehokkaampi. Outoa, outoa...

Viikko sitten Naperuusi kävi myös fysioterapeutilla Aistissa sen viime kuussa sattuneen treeniepisodin takia. Ja ihan hyvä, että käytiinkin, kun sieltä sitten alkoi toisen puolen syvistä lihaksista löytyä jumintapaista, joka saattaisi olla hyvinkin tällistä peräisin. Takapään heijasteet oli jo tuttu juttu, mutta niihin oli hienoa saada vähän hierontaa ja jumppaohjeita. Otettiin vielä yks kontrolli, jotta nähdään aukesiko ne jumit käsittelyllä ja jumpalla vai vetääkö joku muu asia niitä uudelleen lukkoon. Parasta oli kuitenkin reipas Nippe-neiti, joka osasi hienosti rauhoittua käsittelyyn. Oikeista paikoista kun fyssari sitä paineli, toinen pisti ihan silmätkin kiinni :)

Tällä kertaa näissä jorinoissa lyhyestä virsi kaunis, kun kaksijalkainen paahtaa vielä huomisen töitä ja jää sitten päästäislomalle. Ja koska sattuu olemaan tapaamiset Lahdessa, taidampa ottaa hauvelit mukaan töihin ja lähteä sitten siitä suoraan kohti Mikkeliä. Siellä kun asustaa nykyään vallan hirrrrveä rölli, pieni 8-viikkoinen japsineiti nimeltä Luna (Trallas Onna). Jotenkin kummasti noi koiranpentuset vetää puoleensa! Ja lauantaina se ois Komisaario Jalmun ensiesiintyminen näytelmäkehissä shelttierkkarin merkeissä. Kovin suurta succeeta ei voi odottaa, kun voipi olla hylsyt kotiintuomisina jänskäpalperon takia, mutta tuleepa käytyä :D

Pevottava pääsiäispupu Luna toivottaa
kaikille bloginlukijoille mahtavaa
päästäistä ja erkkarinkävijöille menestystä!

22.3.2010

Talvinen kuvapläjäys (vai olisko se jo kevättä o_0)

Äiskä 2,5v ja poika 7kk. Kultsi, kutistin koiran?

Tänään otettiin taas Los Kuvausaparaatti töihin, kun pitkään ruinattu aurinkoinenkin kehtasi näyttäytyä. Niinkään kovin virallisia poseerauspotretteja ei ollut luvassa, kun tämä vähemmän ammattimainen valokuvaaja jätti luonnollisesti hanskat kotiin ja siinä sitä sitten sormet kohmeessä koitettiin kuvia räiskiä. Ja keskenään kun on koirien kanssa liikenteessä, eipä juuri voi muuta, kuin odotella niitä Vuoden Luontokuvia tapahtuvaksi. Noh, ei tapahtunut :D Aina oli koira ja aurinko väärässä asennossa toisiinsa nähden tai sitten koira ja kuvaaja hieman huonosti aseteltuna. Aurinko ei totellut tänään, joka on kyllä aika hämmentävää sekin.


Tässä on ehkä se virallisin Java 7kk -hengaus

Kun vaihtoehtona oli mm. tämä

"Ota kiinni, jos saat, lälläsläää"

Metsästys

Lumihiutaleiden jahtausta... pentu mikä pentu :)

Nippe ja hankeen kadonneiden namien arvoitus

Luminokkaeläin

Hopeanuoli kirmaa




21.3.2010

Tilavat sheltit

Se kuka sanoo, että sheltit on pikkukoiria, on ite! Toinenhan noista on ns. minimallia, mutta silti molemmat vie näköjään tilaa kuin isot piskit ikinä. Meillähän lullukkapullat saa nukkua sängyssä, kun "nooon niin pieniä", mutta ilmeisesti samaisesta syystä mun pitää muuttaa nukkumaan lattialle. En vaan tajua miten ne oikeesti onnistuukaan yön aikana hipsimään sänkyyn niin, että mulle jää ruhtinaallinen kymmenen sentin kaistale jenkkisängystä ja herään siihen, kun alkaa hanuri lipsua jo ilman päälle. Ja siinä ne pienet karvakorvat sitten tuhisee niin somasti, toinen yleensä änkenyt pitkin pituuttaan kainaloon ja toinen näppästi rötköttää polvitaipeessa koivet suorana. Eihän niitä sitten mitenkään kehtaa alkaa lattialle tuuppimaan, etenkin kun ne ottaa sen kuuluisa "paha silmä" katseen, ku tollain herättelee kesken makeimpien unien.

Sitten mulle jää tasan kaks vaihtoehtoa: joko siirryn nukkumaan tilavammille maille tai koitain jotenkin asetella itseni johonkin epämääräiseen solmuun, jotta mahduttais koko kööri sänkyyn, kaks ihmistä ja kaks hauvaa. Ilmeisesti koiruudet on huomanneet, että unissanikin alitajuisesti olen meuhkaamatta, jos vesselit nukkuvat lähietäisyydellä ja sitähän pitää sitten hyödyntää. Ja nyt ne teki sen taas, vaikka ei oo edes nukkuma-ajasta kyse. Perjantai sentään, koitan tehdä gradujuttuja työpöydän ääressä, niin luonnollisesti niiden pitää ängetä mun pienen työpöydän alle nukkumaan. Vähän vaikee mihinkään rakoseen tunkea koipiaan tai liikkua penkillä, ettei jäis jonkun viikset väliin. Hemmetin seurakoirat! ;)

Jospa se Javakin kasvattais itelleen sellasen tukan, että ei tarkenis enää sängyssä nukkua... Sitä odotellessa :D Tällä viikolla kipaisin Jalmarin kanssa Etelä-Suomen Shelttien kerhoillassa vähän opettelemassa trimmausta ja kehäkäyttäytymistä. Paikkana oli vieläpä Eteläranta, joten tulipa samalla esiteltyä Javalle suuren kaupungin ihmeitä, mm. spora. Javalla oli varsin kivaa, kun paikalla oli monia samanikäisiä sheltinkoltiaisia ja Taavin kanssa saivatkin hyvät poikapainit pystyyn. Illan päätteeksi tehdyt kehätreenit oli hyvä juttu, kun karvadalmis sai myös pöytäkokemusta. Ei ole siitä onneksi moksiskaan, vaan antaa tosi reippaasti kopeloida läpi nokasta häntään.

Viikkoon kuului myös Yokotai -treffit Kylmälässä, joten Duo Älykkäät pääsi heiluttamaan oikein urakalla häntää tutuille. Paikalle saatiin varsin mukavankokoinen joukko, jonka voimin käytiin heittämässä luminen rundi umpihangessa. Varmasti hyvää treeniä niin neli- kuin kaksijalkaisillekin :D Ainakin hauvat oli tyytyväisen oloisia kotiinpäästyä.

***** Juurikin parhaillaan joku tuhiseva suuritassuinen, karvapeto heittelee pehmojalista mun päähän sängyltä, hengailee korvanjuuressa läähättämässä ja toinen vähän pienempi kurottelee tassujaan pöydänreunaan ******* Ei häiritse yhtään :DD

Tänään me kipaistiin vielä perinteikkääseen sunnuntaityyliin Sporttikoirahallilla. Tällä kertaa mukana olikin koko lauma, kun kelpo kepo Kaius lähti messiin. Alkuun oli molemmat koirat kentällä ja sitten siirryttiin yksi kerrallaan -tekniikkaan, joka tuntuu yllättäen näiden tahvojen kanssa toimivammalta ratkaisulta. Oli aikamoista rallia kyllä se tunti, eikä mitään ihmeempää saatu aikaan. Natin kanssa palauteltiin mieleen erilaisia hyppy + putki -yhdistelmiä, esteelle lähettämisiä, välistävetoja ja Javan kanssa hyppyjä targetilla ilman rimoja, siivekkeiden kiertoa & putkea.

Niin joo, ja sokerina pohjalla tietysti tänään Javan 7kk synttärit! Iiiiih, iso poika :) Viralliset kuvat tulevat heti, kunhan sää sen sallii.

14.3.2010

Nipen sporttiviikonloppu



Ehkä maailman somin pikkuagiliitelijä <3


Koska koiruli on ollut viimeisen viikon ihan normaali, niin uskallettiin taas lauantai-illan ratoksi lähteä viihdyttämään itseään ja kanssaeläjiä ATD:n pääsykokeisiin. Kellonajassa oli kyllä pientä haastetta kaksijalkaiselle, kun edellinen ilta/yö oli mennyt vallan viihteellä ja sitten piti esitellä aksataitoja vielä illalla. Noooooh, onneks Nipster oli hieno <3

Ensin piti tehdä hyppy-putki-hyppy yhdistelmää, jossa oli häiriökoira tekemässä vieressä keppejä & hyppyjä ja vieläpä putken suu vinossa ekaan hyppyn nähden. No perjantai sentään, eihän me sellasta olla vielä ehditty reenaamaan olleskaan, kun vasta alettu muutenkin muutama viikko sitten yhdistelemään joitain esteitä. Nippe paahtoi putkesta ohi, mutta meni kutsumalla ja uudelleen ohjeistamalla pätkän putki + hyppy todella hyvin. Hauva siis hakee selkeästi hypyt paremmin, koska ne on helpompia ja varmasti enemmän niitä ehkä tehtykin. Sen lisäksi otettiin vielä pussi, jota me ei olla kertaakaan edes käyty katsomassa, mutta no problem. Musti sujahti pussiin, kuin vanha tekijä, kun toista päätä piti auki.

Toisella puolella oli sitten ohjelmistossa hyppysarjoja. Kolmen hypyn suora, jossa esteet pistetty vinksinvonksin. Tässä vaiheessa kaksijalkainen alkoi jo aprikoida, että mitenhän tässä käy, kun ei me olla juuri vinossa lähestymisiäkään tehty. Lahjattomat ne sitten ilmeisesti reenaa,ku Nati veteli esteet edestakaisin muina koirina. Viimeisenä oli vielä vuorossa kahdella esteellä toteutettu kolmen hypyn setti valssilla. Arvatkaapa onko myöskään näitä tehty aiemmin!? Se oli kaksijalkaisen eka tietoinen valssi, mutta onneks Nippe näköjään handlaa "täällä" käskyn ja kuitenkin sitä pystyy ohjaamaan molemmilla käsillä.

Mun mielestä me pärjätään tuolla kyllä ihan mielettömän hyvin meidän tasoon nähden. Kuitenkin ollaan niitä harvoja (veikkaisin, että eilen paikalla olleesta 11 koirakosta meidän lisäksi kaksi ei ole käynyt agikursseja), jotka olis alkeiskurssille menossa nimenomaan harjottelemaan. Jos ne vertaa ilmoitettuun lähtötasoon kehittymistä, me oltais kyllä aika kovilla. Mutta jos kyse on vaan tyylipuhtaista suorituksista, ei me vaan olla niiden tasolla, jotka vois vetää vaikka koko rataa silmät kiinni ja kengännauhat auki. Ja ilman noita omaehtoisia treenaamisia Sporttikoirahallilla ei meillä ois mitään saumaa. Nyt me kuitenkin päästään treenaamaan oikeita asioita, jotta ollaan taas vähän viisaampia seuraavalla kerralla.

Ilmeisesti parhaimmat on jo saaneet kurssikutsun kahden koekerran jälkeen, mutta onneks meillä on vielä ens lauantai mahdollista näyttää mitä kaikkea mun taitava pieni musta koira osaa. Joka on itseasiassa niin pieni, että siellä ohjaajakin tuli kysymään, että minkäikäinen toi hauva on kun näyttää niin nuorelta. Herttinen, sehän on jo rouvashenkilö koko koira, kun juniori kotona ja ikääkin jo 2,5v :D

Sunnuntaina pakkasin siispä taas Natin Volvon takahutlariin ja nokka kohti reenejä. Tänään mulla oli agendalla putkeen lähetys eri kulmista/puolilta/paikoista, valssit, tuplaputki ja putkiyhdistelmät. Nappenaattori kyllä paranee kokoajan, kun se rupeaa älyämään mitä me oikein puuhaillaan. Sieltä on myöskin havaittavissa orastava putkihulluus: siellä se rallatteli menemään putkissa edestakaisin, kun ei ollut käskyä päällä :D Ehkäpä siinä on se syy minkä takia putkia ei ollakaan ylenmäärin hinkattu, mutta ilmeisemmin oppia meni perille molemmille. Parhaimmillaan varmaan viidestä metristä jakelin putkikäskyjä ja tehtiin myös hyppy, putki, U-putki, 3 x hyppy -sarjaa, joka meni NIIIIIIIN hienosti. Muutenkin jäi tosi hyvä fiilis päivän treeneistä, kun paljon onnistumisia ja oivalluksia. Jos ei alkeiskurssin ovet aukene, niin me jatketaan kyllä reenaamista ihan keskenään, kun molemmilla on niin kivaa :)

Heitetäämpä vielä muutama foto lauantailta, kun lähdettiin koko kööri aamupalaa syömään jäälle, kun keli vaan oli jotain ihan parasta.

Mihinkäs se mun pieni pilkullinen pentu meni :O

Duo Älykkäät kertovat yhteen ääneen mitä mieltä he ovat lähestyvästä keväästä

Jotkut kyttää lumipalloja

Jääkaahuja :O

*tirsk* Tässäpä niitä jääkaahuvauvoja sitten on viime viikonlopulta Trallas -kennelistä:



Pahoittelen videonlaatua, kun se on otettu mun puhelimella ja sisätiloissa, mutta eiköhän tuosta kuitenkin tunnelmaan pääse. Harmi, että näihin nykyajan vehkeisiin ei ole pystytty lisäämään pennuntuoksua ;)

11.3.2010

Tuhottuja tossuja

Jopas tässä onkin taas vierähtänyt tovi sitten edellisen avautumisen. Tällä välin olalan siis lähinnä reippailtu ja koitettu välillä tehdä töitäkin. Siis niitä oikeita töitä, joista karvanaamoilla on selkeät mielipiteet. Ainakin mun alkuviikon Tukholman komennuksen aikana tollikat olivat päättäneet nerokkaasti irrottaa Natin uusista talvitossuista tarrat.

Tilasin Toffon tossutehtaalta Nipelle popot, koska se näytti niin hapanta naamaa pari viikkoa sitten koirapuistossa, kun mentiin shelttikavereita moikkaamaan. Edes kaverit eivät lämmittäneet pienen rassukan mieltä, kun pakkasta oli kokonaista -15 astetta ja puistoon toivat seisomaan. Ei käynyt pienessä mielessäkään, että toki sellainen reipashenkinen liikunta muiden tapaan voisi asiaa auttaa, mutta Nati oli ilmeisesti päättänyt, että "Palelee ja piste. Mamma nostaa syliin nyt tai näytän muuten tosi surkeaa naamaa koko maailmalle, kun musta ei pidetä huolta ;I".

Hyvin se on tarennut tiukemmillakin pakkasilla, mutta neiti mikä neiti. Nooooh, tilasimpa sille sitten tossut, jotta on jotain mitä pistää kovilla pakkasilla pieniin paleleviin puikkojalkoihin. Jalmulla oli kuitenkin niistä sanomista, liekkö väri oli väärä tai sillekin olis pitäny olla joku pinokkionokanlämmitin? Hienosti ne olivat työmatkan aikana kaivaneet tossut (jokaikisen!) korista, jossa on aina säilytetty niiden talvinuttuja ym. rompetta ja irrotelleet tarrat joutessaan hyvinkin ammattitaitoisesti. Jepjep, kaverit menee kohta kesäduuniin johonkin rättitehtaalle paikkaamaan kadonneita harsijoita tienaamaan ruokarahansa, jos noin innokkaita ollaan!

Tossut oli ja meni. Toivotaan, että soli ehkä merkki sitten lähestyvästä keväästä, ettei niitä olisi enää tarvinnutkaan? Ehkä Nippe haluaisi ennemmin kumisaappaat?

Viime viikonloppuna otettiinkin äkkilähtö Mikkeliin, vaikka lauantaina olisi ollut jälleen ATD:n testit. Kerranhan sieltä saa olla poissa, joten käytettiimpä sekin nyt hyvään tarkoitukseen - etenkin, ku ei me vieläkään osata kaikkia alkeiskurssin juttuja ;) Ja syykin oli varsin verrattain pätevä: 4 viikkoisten japaninpystykorvapentujen lulluttamista <3

Tällä kertaa kyseessä ei ollut meidän lauman lisäys, muutakuin ehkä osittain: Sellainen valkoinen karvapallo ottaa ja muuttaa Mikkeliin maaliskuun lopulla. Näimpä Lunasta tulee myös tämän blogin vierailevia tähtösiä. Ja loppuvuonna saatan lähteä sen kanssa kehiinkin pyörähtämään, joten mielenkiinnolla odottelemme pennelin kotiutumista. Java ja Natikin odottaisi, jos ne tietäisi minkälainen ylläri siellä kotikotona oikein venaa, kun mennään pääsiäiseksi siellä ja erkkarissa samalla reissulal pyörähtämään.

Nämä karvanaamat kun ovat Suuria Pentujen Ystäviä (SPY). Meidän kulmilla on käynyt nyt viimeaikoina joku koirakuume-epidemia (onneksi ei possunuha, kun teekkarilassa niitä isoja ja pieniä possuja on jo ihan riittävästi omastakin takaa ;), kun taloon on ilmestynyt monenlaista hännänheiluttajaa, mm. koikkeria ja mitteliä. Nää on ihan mahtavia, kun pennun havaittuaan ne ei hauku, ei säntäile, vaan haluaisivat kovasti tutustumaan hihnat pinkeänä. Siinä on sitten pikkuhauvankin helppo varovaisesti tulla tutustumaan, kun nää osaa olla mielettömän nätisti nuuskuteltava. Hännät vaan heiluu ja hauvoilla on kivaa.

Valitettavasti kaikille se ei taida olla niin yksinkertaista. Oltiin tuossa viikolla ulkoiluttamassa hauvoja pienellä metsäpläntillä ja siihen tuli sitten omistaja terrierinsä kanssa, että voiko tulla. Mun puolesta kyllä metsään mahtuu ja jotenkin oletusarvoisesti on ajatus, että sinne tuotavat koirat ovat edes jokseenkin koirasosiaalisia. Märrierin mielestä kuitenkin kaikki oli sen; ihmiset, lumipallot, metsä ja tykkäsi sitten alkaa rähistä Javalle ihan tosissaan, kun sattui nuuskuttelemaan mun jalkoja ja Java pamahti paikalle. Eikä mua pienet ärinätkään haittaa, hyvähän se vaan, että Javakin tottuu hauvojen kieleen. Mutta raja ehkä menee siinä, että ärrieri yrittää rei'ittää. Tarviiko oikeasti tuollaisia koiria tuoda ehdoin tahdoin ulkoilemaan muiden hauvojen kanssa, kun on aika selvää, että ei se mitenkään nauti toisten koirien läsnäolosta - enemmänkin vatuttaa, kun vievät hänen juttujaan? Omistajallekaan ei ollut mikään uutinen, että hauveli alkoi rähjäämään, se kun "vaan on tollainen".

2.3.2010

Voi perjantai mikä sunnuntai!

Noin niinkuin lievästi sanottuna. Oli kyllä taas aikamoinen sunnuntai ja kaksijalkaisella on elinikä lyhentynyt ehkä kahdella vuodella silkasta huolehtimisesta. Sunnuntaihan alkoi niinkin iloisissa merkeissä, että vedin tyyyyyylikkäät lipat alamäkeen kutakuinkin 10 metriä kotiovelta juurikin siihen aamulenkin kärkeen. Mukavasti oli illalla satanut jotain pirteää räntäloskaa, joka yöllä oli sitten sopivasti siloittanut kulkuväylät.

Nati aina luulee, että mamma leikkii jotain hassua leikkiä, kun se tollain perseilee ja Java katsoi paremmaksi poistua muutaman metrin päähän katsomaan näytöstä. Lopputulemana hanuri sai traumoja ja näköjään tuollainen livakka jääkerros saa myös kädestä nahkan rullalle. Lapasia ei tietenkään vielä siinä vaiheessa ollut kädessä, kun unihiekat silmässä lähdetty klo 8 aamulenkkiä taapertamaan.

Nojuu, se olikin sitten vasta alkusoitto. Päätettiin tilata pitsaa laiskuuksissamme ennenku pitäis lähteä treeneihin Napen kanssa, mutta Pitsa-Enricoa taisi laiskottaa vielä enemmän valmistus & kuljetus. Setä sitten törkkäsi pitsaa ovenraosta juuri, kun olin jo pukemassa lähtöä varten ja siinä ehti sitten nopeen slaissin tunkea naamariin ennen autolle juoksemista. Tottakai lompakko jäi kiireessä kotiin ja auto unohtunut edellisenä iltana tankkaa. Volvo kertoi, että kutakuinkin 60 kilsaa pääsee nykyisillä höyryillä (kun hallille on jotain 25km suuntaansa), joten kun oltiin jo valmiiksi myöhässä, ajattelin lähteä harrastamaan erityisen taloudellista ajoa sen sijaan, että juoksisin uudestaan sisälle.

Päästiin perille ja kaikki näytti hyvältä. Nati oli intopiukeena kiskomassa hallin ovelle ja nojailemassa ovenkarmiin, että tänne tartteis päästä, kun täällä oli viimeki kivaa. Tehtiin ihan simppeleitä juttuja hyppyjä ja putkea ja muutamia yhdistelmiä. Sen lisäksi otettiin työn alle myös niitä surullisen kuuluisia siivekkeiden kiertoja ja treenit menikin tosi kivasti, kunnes sitten taivas tipahti niskaan. Tai oikeastaan Natin naama maahan.

Palkkaan pääasiassa Natia pallolla, koska siitä se syttyy kaikkein eniten. Sen lisäksi me leikitään jonkun verran hallilla, jotta toiselle tulee hyvä fiuwis ja kiva mieli. Heittelin siinä sitten treenien ehtoopuolella palloa ja Nati päätti ottaa sitä pompusta kiinni. En tosiaan tajua miten se sen teki, mutta laskeutui sitten hypystä täysin toiselle poskelleen. Mitään huutoa ei kuulunut, mutta toinen oli ihan jossain muualla. Se käveli ihme mytyssä ja etujalat meni ihan täysin ristiin kävellessä. Siinä vaiheessa huolestuminen tuon suorituksen jo nähtyä nousi ehkä potenssiin tuhat, että mikä helvata mun ykköshauvalla on :O

Mä en halua hysterisoida mitään loukkaantumistilanteitakaan, koska se pahentaa heti koirankin tilannetta & aiheuttaa pelkotiloja, joten koitin olla superrrrrrauhallinen, vaikka sydän lyö sataa ja miljuunat skenaariot laukkaa silmien ohi, että nyt se kuolee tähän paikkaan. Pakko oli ensin kokeilla, että aristaako se jotain kohtaa päässä, kaulassa, selässä tai jaloissa - onneksi ei reagoinut mihinkään ja sen jälkeen otin vaan hauvan syliin silitettäväksi. Laskin sen maahan siksi aikaa, että keräilin kamat kasaan ja huoli senkun kasvoi, kun se ei vieläkään kävellyt normaalisti. Tässä vaiheessa aloin jo väläyttelemään Viikkiin siirtymistä. Mentiin ulos ja yllättäen se siellä tokeni samantien - Omistajalta putosi ehkä tuhannen kiloa painolastia sydämmeltä, kun pikkumusta lähti nuuskuttelemaan ihan omana itsenään.

Seuravaa etappi olikin sitten onneksi koti: Natille reseptissä lepoa, tarkkailua & lähtövalmius, jos jotain ihmeellisiä oireita vielä ilmenee. Toki takaisinkin päin piti ajella aikalailla autokoulun oppien mukaan, että bensanhöyryt riittävät vielä kotipihaan asti. Himassa Nati rillutteli jo menemään ihanku mitään ei olisi sattunutkaan ja kaivoipa vielä omatoimisesti treenirepusta tuon kovan onnen pallonkin, että joskos joku heittelis vielä, ku jäi hallilla kesken. Juu ei heitellyt, eikä myöskään ymmärtänyt Jalmujalmiinihistamiini, että minkä takia tässä taloudessa ei kukaan leiki näillä ihanilla leluilla. Mutta tosiaan onni onnettomuudessa, Nati näyttää selvinneen tilanteesta säikähdyksellä.

Hieroja kävikin jo mielessä ja Tiinakin siitä Naamakirjassa muistutteli, joten voisi olla kyllä ihan paikallaan tuollaisen tärskyn jälkeen tarkastaa, ettei missään ole jumeja pistämässä koiraa solmuun. Onko jollain muuten tiedossa hyvää hierojaa täältä päin Suomea? Onneksi tää kävi vasta treenien loppupuolella, kun koiralla on lihakset jo lämpimät, jolla luultavasti säästyttiinkin isommilta vammoilta.

Mutta tälläistä meille. Toivotaan, että Natilla jatkuu agista hyvä fiuwis kaikesta huolimatta ja voidaan mennä hassuttelemaan taas lauantaina kaikkien pro-koirien keskelle pääsykokeisiin ;)