22.1.2011

Aksalauantai

Nyt kaksijalkainen vetää ansaittua kylmää siideriä, kun Sporttikoirahallilla on tänään nelijalkaisten kipparina hengailtu kolme tuntia ja autoakin on kuljetettu reippaat sata kilsaa, lauantaista siis kaksi tuntia pelkkää ratin veivausta. Meitä jo meinasi vähän naurattaa tuossa illalla jäähdyttelylenkkiä tehdessä, että ihanko ois joskus aikaisemmin tullut samoilla poluilla kelattua. Mutta siis tämän päivän ohjelmistoon kuului ensin tunnin omatoimireenit ja siihen sitten päälle myöhempään iltapäivään Nina Frantsin tekniikkakoulutus.

Omatoimireeneissä mulla oli molemmat mukana, kun Natin kanssa pitää vähän rallytokojuttuja reenailla ja Javan kanssa taas on aksaradalla yhtä sun toista puuhattavaa. Pikkasen vaan alkaa ottaa ohimoon, kun molemmat on alkaneet kiljahdella kentän laidalta "MINÄMINÄMINÄMINÄ", kun tekee toisen kanssa. Nyt onkin tarkoitus ottaa työn alle tuo satunnainen kommentointi, koska puskista huutelu on hanurista muuallakin kuin netissä :D

Meitä oli poikain tehotrio treeneissä ja iltapäivän koulutusta miettien ajateltiin vähän palauttaa mieliin tekniikkatreeniä. Kentällä oli sopivasti valikoima erilaisia kinkkisiä esteitä,jotka oli treenattavissa itsekseen (meillä  tänään keinu, kepit, pussi ja rengas) ja sen päälle välistäveto/takaakierto -harkka + jaakotus. Treenin parasta antia oli ehkä 12 kepin itsenäinen suoritus useaan otteeseen (tosin vielä vierellä kävellen ja oikealla puolella, mutta silti - jokin siellä on kliksahtanut paikoilleen). Seuraavaksi alkaa tehotreeni vasemmalla puolella ohjaten, koska tämä tilannehan oikeastaan vaatii nyt tuplasti enempi treeniä vaikeammalle puolelle. Mutta silti jeeeee, Jalmari on hieno :)

Iltapäivän koulutukseen käytiinkin hakemassa vauhtia kodin kautta ja ehtihän siinä hyvin juuri hanurinsa asetella soffalle ja päiväkahvit ryystää ennen hallille palaamista. 2½ tuntia oli varattu viidelle koirakolle ja Nina oli valmistellut kaksi rataa illan agendalle. Koulutuksen keskeinen pointti oli ennakoiva valssi ja rataa oli maustettu kontaktieste/putkiansoilla tehostamaan ohjeiden annonselkeyttä. Pitää katsoa, jos saisi jossain vaiheessa radankin heitettyä nettiin. Java oli koko porukan junnuin, kun muut olivat reilusta parista vuodesta jo neljään vuoteen ja mukana myös jo virallisissa startanneita. Tämä luonnollisesti näkyi suorituksissa, mutta kaikenkaikkiaan täytyy olla tyytyväinen koiraansa. Jos se on 17kk iässä jo noin hyvä, mitä me ollaan ensi syksynä, jos jaksetaan vaan treenata tarpeeksi ja laadukkaasti?

Ja painottaisin etenkin tuota jälkimmäistä. Musta tuntuu, et päästään parillakin hyvällä, juuri meitä koskevalla vinkillä tooooosi paljon eteenpäin, kun tiedetään mitä paloja lähdetään rakentamaan. Sekin oli ihan kiva, että tuolla ajatuksena oli nimenomaan vauhti ilman koiran hidastamista ja siihenhän nuo ennakoivat valssit uppoaa aika mainiosti. Mä kun aiemmin jo mietiskelinkin oman koiran ja kokeneemman koiran eroa, jossa aksakonkarikoira tietää jo hyppyyn lähtiessä mihin sitten mennään, kun omalle se kerrottiin vasta hypyn jälkeen. Tästä se lähtee varmasti pikkuhiljaa meilläkin. Tuolla se taas nähtiin miten paljon tuo itseasiassa lukee mun liikettä tekemisessään, joten on ehkä korkea aikakin alkaa itse keskittymään enemmän oikeiden ohjeiden antamiseen.

Päivä taisi olla junnulle kuitenkin hieman väsyttävä, kun seiskan jälkeen selkeästi vire alkoi tippua ja samalla keskittyminen. Lopetetiin viimeinen harjoitus sitten kesken, kun se ei enää hakenut esteitä samalla vimmalla kuin aiemmin. Eiköhän me pistetä jossain tulevissa lauantaiharkoissa uudelleen sama rata pystyyn ja katsotaan ollaanko mitään opittu kevään mittaan saamistamme kotiläksyistä. Estehakuisuutta, kontakteja (vauhti ja varmuus), kepit vasemmalla, pikkuhiljaa nostetaan 45 cm:een yksittäisiä esteitä jne. Hieno hauva soon ja nyt ottaa lepiä päivän päälle somasti pää soffatyynyllä. Aika peto ;)

Meidän päivitykset on viimeaikoina ollut aika vähänlaisia ja etenkin kuvasato hyvinkin niukkaa. Siihenkin on ihan pätevä selitys, kun muutettiin tähän uuteen lukaaliin ja puhelinyhtiö ei suostu kaivamaan kuitua maahan ennen kuin maa on sula. Niimpä me ollaan ilman nettiä ja ETA yhteyksille on n. 8 viikkoa. Toivottavasti se kevät tulee tänä vuonna aikaisin ;) Onneksi on sentään duunin puolesta mokkula ja toinen saatu kotonta lainaan, niin pärjäillään edes jollain yhteyksillä maailmaan. Ja kuvien puute selittyy kahdella tekijällä, 1) arkipäivänä valoisa aika menee töissä ja 2) viikonloppuna se menee piskitreeneistä ;D Enkä oo kyllä vielä muuttokamoista edes löytänyt oman läppärin laturia, että kai se sitten joskus jostain pompsahtaa...

Mutta näillä eväin siis taas kohti huomisen tehotreenisunnuntaita!

16.1.2011

NUO-T :DD

Tämän näköistä koiraa ei sitten kannata Hartukselle viedä ;) Kuva: Petra Suurkari (Kiitos kuvasta!)

Että sellainen nuorten luokan debyytti tänään Lahdessa. Jaana Hartukselle ei koirassa kelvannut tänään mikään ja sen mukainen laatuarvostelukin lyötiin kouraan; "TYYDYTTÄVÄ tulee antaa koiralle, joka vastaa rotuaan ilman yleisesti hyväksyttyjä rodun piirteitä, tai jonka fyysisessä kunnossa on toivomisen varaa.". Arvostelusta on kuitenkin vaikea päätellä mitkä ne puuttuvat piirteet nyt sitten on, koska fyysisessä kunnossa ei pitäisi olla huomautettavaa. Näillä sanoilla siis tänään:

"Keskikokoa hieman kookkaampi mittasuhteiltaan riittävä nuorukainen, jolle toivoisin hieman enemmän luustoa. Hieman kapea kuono, pyöreyttä kallossa. Oikein asettuneet, mutta turhan kevyet korvat. Hyvä ylälinja, riittävä runko. Turhan pysty lantio. Kantaa häntäänsä aivan liian korkealla liikkeessä. Liikkeet saavat vielä varmistua. Erinomainen karvanlaatu."


Häntä oli törkeä, siitä ollaan varmasti kaikkien katsojienkin kanssa samaa mieltä, kun Javalla oli liputuspäivä :D Liikkeissä upeasti häntä kipparalla me vedettiin, kun daameille piti ilmeisesti kertoa mikä miesten mies se siellä kiertää kehää. Mutta tähänkin on pakko ihmetellä, että onko parempi se häntä koipien välissä vai kohti kattoa? Ja onko se oikeesti niin kamalaa, vaikka toki paimenkoiran pitäisi liikkeessä olla sulavasti häntä selkälinjassa, kun verrataan vaikka puuttuviin hampaisiin, huonoihin etuosiin jne. Kaikki koirat mitattiin ja Javalla taisi mitta näyttää jotain 39cm, korva ovat juu kevyet mutta eivät pystyt vaan kärjestään eteenpäin taittuneet, liikkeet kärsii kontaktin pitämisestä ja hännänheiluttelusta. Pakko vielä lisätä, että pidän tuomareista, jotka käyttävät arvosteluskaalaa muutenkin kuin punasävyisten osalta. Mutta silloin linjan pitäisi olla selkeä minkälaisia ominaisuuksia tuomari arvostaa, perusteltu koiran kohdalla ja tämän päivän perusteella mulle jäi ihan mysteeriksi mikä se punainen lanka oli.

H:n olisin ymmärtänyt, mutta T ei oikein uppoa: Onhan tuo toki tyypiltään jotain muuta kuin klassinen sheltti ja tänään olisi pitänyt olla massaa ja luustoa miellyttääkseen. Junnu/nuorten luokassa olisi pitänyt olla tarjolla jo valmista pakettia. Arvostelua ekan kerran lukiessa ajattelin, että "riittävä" olisi tuomarin sanavarastossa yhtä kuin tyydyttävä, tai riittämättömästä se seuraava steppi, mutta mielenkiintoisesti riittävä -adjektiivia viljeltiin ihan yhtälailla ERI:llä palkittujen arvosteluissa. Pyöreys kallossakaan ei näyttänyt haittaavan.

Mielenkiintoinen näyttelykokemus ja etenkin mielenkiintoinen näkemys tältä tuomarilta. Se ois sitten vaan uutta matoa koukkuun ja palataan varmaan näytelmiin tuossa kesällä hakemaan sitä puuttuvaa EH:ta. H kelpaisi myös. Varmaan vuoden päästä kesällä kolmivuotiaana tuo koira alkaa olla jostain kotoisin (ainakin Natin kohdalla piti kutinsa), niin mietitään sitten uudestaan tuota näyttelyharrastusta. Sitä ennen me viihdytään paremmin noissa vähemmän mielipidelajeissa, joissa tuloksia tehdään harjoittelemalla. Kuitenkin näyttelypäivä itsessään oli varsin mukava tuttujen kanssa turistessa ja kauniita shelttejä katsellessa -  onnittelut vielä kertaalleen hienosti pärjänneille!

Koira (kuten omistajansakin) on nyt aikalailla raato. Javallekin oli tosi rankka päivä, kun piti niin kauheen monelle tytölle ehtiä huiskuttaa häntää ja leperrellä mukavia. Etenkin Minni -neitonen oli pienen pojan mielestä aivan totaalisen hurmaava daami, jolle piti rintaa röyhistellä joka saumaan. Java myös tykästyi kovin jättimäiseen hoffiurokseen. Naureskeltiinkin siinä, että ne kaksi blandaamalla olisi varmaan saanut Hartuksen ihannesheltin, kun olisi tullut sitä luustoa yllinkyllin ja vähän raskaammat korvatkin. Tai toinen vaihtis oli seuraavan kerran ilmoittaa poika corgikehään, jossa kevyet korvat on kova ässä hihassa pitkän rungon kanssa ;) Java käyttäytyi ihanan reippaasti ja iloisesti koko pitkän päivän, josta täytyy olla aina tyytyväinen - Mammalle pikkupilkku on luonnollisesti aina laatuarvosanalla erinomainen, kun se käyttäytyy hienosti :)

11.1.2011

Tehoviikko

Meillä on ollut aikamoista hässäkää tässä viime viikot, kun ollaan onnellisesti muutettu koko perhe uuteen "koirankoppiin" Vantaalle ja siinä samassa koitettu hanskata vuodenvaihteen juhlallisuudet + muut hässäkät. Vuodenvaihdetta oltiinkin juhlistamassa kaukana sivistyksestä, Attu -saarella n. tunnin matkan päässä Paraisilta. Koirilla oli varmasti aivan mahtava viikonloppu, kun mökillä oli rapsuttajaa ja mikä parasta, tilaa juosta ja painia ulkona. Mökki oli tosiaan sen verran kaukana kaikesta, että ainoat raketit siellä oli ne muutamat omat, mitä juhlaseurue oli paikalle tuonut. Niiden ajaksi piskit pistettiin sisälle, mutta muuten tosiaan saivat revittää koko rahalla koko viikonlopun.

Tiistaina saatiin sitten muutettua omaisuutemme uuteen kämppään. Oli ensimmäinen kerta, kun koirat pääsivät tarkastamaan tilukset ja kaverit ryysi sisälle kiireellä, että "JEEE, me tultiin kyläääään!". Pettymys olikin aika suuri, kun siellä olikin jo tutuntuoksuisia tavaroita :D No, nyt on sitten piskeille oma piha (pitäisi vielä aidata), loistavat lenkkimahdollisuudet ja jopa metsää kilometrin sisällä. Jos hauvoilla olisi naamakirjaprofiili, ne todennäköisesti laittaisivat pari peukkua uudelle asunnolle.

Kaiken sirkuksen keskellä ollaan myös koitettu ehtiä treenaamaan. Nyt alkuvuonna viikkotreenejä tulee näemmä neljät yhteensä, joten on siinä mulla vapaa-ajanongelmat ratkaistu. Java siis jatkaa agilityä Ertissä ohjatuin treenein tiistaisin, lauantaina hallivuoro molempien koirien kanssa ja sunnuntaina Natin ohjattu rallytoko EKK:n riveissä ja samaan iltapäivään Javan Toko2 -kurssi HSKP:n organisoimana. Sen lisäksi on pari koulutusta mietittynä agilityn tiimoilta, joten jos vapaa-aika on kuosissaan, ni kyllä ne koirat näköjään keksii myös palkkapäivälle käyttöä ;)

Meillä on treenejä jäänyt jonkunverran välistä vuodenvaihteessa ja sen alkoi kyllä Javasta huomaamaan. Lauantain vapaatreenitkin meni aika poikakoirahormoninkatkuisessa Sporttikoirahallissa, kun kolme machoa oli samaan aikaan sovittelemassa itseään pieneen 400 neliön halliin. Javan oli jopa pakko käydä Roihulle kommentoimassa suoritusta ilman lupaa ja siitähän sitten napsahti jäähyä. Kiittelin itseäni, kun olin ottanut molemmat piskit mukaan hallille, kun toisen perseillessä on helppo vaihtaa toinen treenin alle. Muuten olisi ollut ehkä liian iso kiusaus vaan jatkaa treenaamista, vaikka aasi karkasi väärään paikkaan. Jäähdyttelylenkeillä miestenmieskolmikko Ramses, Java ja Roihu saivat pienet pärinät aikaiseksi, mutta muuten vallan sopuisasti pärjättiin kukkopoika-asenteesta huolimatta.

Jännä juttu, kun en oikein osaa sanoa onko Jalmari oikeesti "lintu vai kala", onko se epävarma vai röyhkeä. Se kun käveleekin rinta rottingilla ja häntä tosi komealla pystykorvakiepillä, eikä esimerkiksi machojen macholle Roihulle osoittanut alistumisen merkkejä, vaikka sieltä suunnalta alkoi jo tulla aika jäykkiä signaaleja ja tuijotusta. Javalla häntä ei laske mihinkään, eikä peräänny tippaakaan, mutta päätä kääntää pois. Javan mielestä Roihu olisi ilmeisesti niin cool, että se haluaisi vaan hengailla noin siistin kaverin kanssa ;) Hyvää harjoitustahan tuo kaikenkaikkiaan pikkupojalle on, kun meillä on hyvin urospainotteinen treeniryhmä, jossa mm. kaksi pentueensa ainokaista ja yksi yli 170 pisteellä luonnetestattu sheltti. Eikä olla katsottu tarpeelliseksi juuri puuttua tuohon poikien "keskusteluun" hallin ulkopuolella niin kauan, kuin ketään ei kyykytetä eikä alisteta jatkuvalla syötöllä.

Natikin pääsi pitkästä aikaa tositoimiin, kun ilmoitin meidät mukaan EKK:n rallytokoryhmään. Toinen on niin kovin touhukas <3 Tässä ryhmässä radalla on alokasluokan kylttien lisäksi myös kaikki muutkin avo + voi -kyltit, mutta eipä me siitä hämäännytty. Pari rataa saatiin aikaiseksi ja hienosti pikkumusta teki, vaikka koirakkoja oli kymmenkunta hääräämässä ympäriinsä ja hallin lattia täynnä herkullisia hajuja. Pientä haahuilua välillä, mutta muuten hyvin innokasta natimaista harrastamista, jossa pääasia on luonnollisesti hauskuus :D Suurin häiriö oli näköjään treeniryhmän japaninpystykorva, kun Nati olisi ihan kamalasti halunnut käydä paiskaamassa yläviitoset, kun japsit on toisen mielestä niin kivoja. Tämä oli kuitenkin vähän kipakampi tapaus, eikä niin välittänyt toisista neitokaisista, jota Natin oli kovin, kovin vaikea sisäistää :)

Java oli treenien ajaksi jätetty autoon, joka oli suuri vääryys pilkullisen mielestä. Tulla nyt agihallille ja ei pääse edes hyppimään, hmpf! Pääsivät sentään rallyn jälkeen puolen tunnin kirmailulenkille, joten toivottavasti herkän pojan loukattuja tunteita saatiin sillä vähän lepytettyä. Sieltä kultainen salamani, uljas V50 -ratsuni kirmasi Konalaan kohti tokotreenejä kera koirien. Tällä kertaa farkunlämmittimeksi jäi Nati sillä välin, kun Javan kanssa pitkästä aikaa palattiin tokotreeneihin. Joskus kesällä taidettiin olla toko1 -kurssilla ja kovin elävänä mielessä oli se meidän The Disaster -treenikerta, kun mistään ei tullut mitään :D Koira palloili ympäriinsä vailla yhtään hitusta mitään opittua komentamassa skeittareita ja lirkuttelemassa tytöille ja omistaja halusi kovasti vajota maan alle juuri sillä hetkellä. No, siitä on pilkullinen nuorimies kasvanut jo puoli vuotta ja tässä välissä opittu taas paljon.

Ilokseni mulla oli taas ihan eri koira käsissä. Ryhmässä treenaa n. 12 koirakkoa jos jonninnäköistä hännänheiluttajaa ja joukossa myös yksi leikkituttumittelipoika Lani. Siitä huolimatta, että oli tuttuja ja tuntemattomia nelijalkaisia halli täynnä, Java väläytteli aika isolla kädellä osaamistaan. Seuraaminen varsin hyvää, pari kertaa tipahti kontakti, mutta seuraaminen ei hajonnut. Seuraaminen luonnistui myös kohdatessa toinen koirakko ilman häiriötä. Sen lisäksi perusasennot ihan mukavia, etenkin takapäänkäyttö on parantunut huimasti. Estehypyssä saatiin myös palikoita paikalleen ja ohjaavaa kättä häivytettyä kokonaan. Taas nähtiin miten tärkeä juttu on oikeesti oma katse menosuuntaan, kun sinne se koira vaan kiepsahti esteen toiselle puolelle ilman käsiapua käskyllä. Lopuksi ehdittiin tehdä vielä luoksepäästävyys, jossa ykkösellä onnistuttiin pitämään perusasento kasassa ja perberi kivituhkassa, jes! Kaiken kaikkiaan siis oikein kivat treenit ja suuri ilonaihe, että henkinen kasvu on tehnyt tuolle koiralle ihmeitä. Ja hauska huomata, miten hienosti se tekee hommia hyvin erilaisissa harrastuksissa, kun agilityssä paahdetaan häntä viidentenä jalkana ja tokossa taas vire pysyy ja tekemisen into säilyy, vaikka hiotaankin pienempiä juttuja kasaan.