30.7.2014

Treenaaminen ja kisaaminen helteellä

Helletreenit ja koirien lämmönkestävyys on ollut aikamoinen hot topic tänä kesänä, kun se kesä vihdoin suvaitsi näille leveysasteille saapua. Tuuppaan samalla nämä muistutukset blogiin, niin ei tarvitse joka vuosi uudelleen koulutettaville näitä kirjoitella, vaan pääsen helpommalla pelkällä linkityksellä. Ihan perusasiaa siis ja lähinnä omien kokemusten näkövinkkelistä (en ole alan asiantuntija ja koulutuskin ihan muualta, mutta toki tullut lueskeltua ja eri luennoilla käytyä :D)! Ehkäpä näistä on sitten hyötyä jollekkin muullekin.



Treenata vaiko eikö?

Lähtökohtaisesti agilityn treenaaminen hirmuhelteissä ei ole mitenkään pakollista ja tuleekin harkita kannattaako sitä turhaan itseään ja koiraansa ihan kuumimpaan ajankohtaan rasittaa. Kesällä lomailu on monesti ihan tervetullutta koirakon molemmille osapuolille. Pilvisellä kelillä ja myöhään illalla/aikaisin aamulla keli on varsin raikas kuuminakin päivinä, joten aina suositeltavampaa ajoittaa treenit näihin ajankohtiin. Halleissakin monesti tulee kuuma ja ongelma on korkeampi kosteusprosentti sisätiloissa, jolloin hiki ei haihdu millään iholta ja ohjaajakin saa vallan soijassa kärvistellä. Viileät hallit on kuitenkin kesäistä luksusta.

Mikäli meinaa kuumissa keleissä myös kisata, voi olla ihan perusteltua myös joskus näissä äärimmäisissä olosuhteissa treenatakin. Omat rutiinit on hyvä olla kristallinkirkkaana jo ennen sitä ensimmäistä kertaa helteistä kisapäivää valmiina, jotta osaa varautua oikein jo kotoa lähtiessä. Helle on kuitenkin stressitekijä niin koiralle kuin ohjaajalle, mutta oikein varustautuessa ei este. Oman koiransa tunteminen mahdollisten väsymys/kuivumis/lämpöhalvausoireiden aikaisen tunnistamisen osalta on tärkeää.

On kuitenkin koiria, joilta veto loppuu lämpimimmillä ja silloin on parempi vaan odotella kelien viilenemistä samalla huilien treeneistä, kuin väkisin lähteä riemua repimään harkkoihin. Ehka turhakin korostaa, että näillä keleillä vain terveiden koirien viemistä treenikentille ja kisoihin voi edes harkita.

Treenien suunnittelu

Lämpimillä keleillä teen joko lyhyttä tekniikkaa tai kisanomaisen ratavedon. Ajallisesti tekniikkapätkien tekemiseen saa taukoineen menemään snadisti enemmän, kun ratatreeni on yleensä ihan vaan muutamia minuutteja.

Nesteytys

Oikeaoppinen nesteytys on muutenkin treeneissä kaiken a ja o, etenkin näillä keleillä. Pelkästään treenitilanteessa juominen ei riitä, vaan treeni- tai kisapäivän vaatimukset otetaan huomioon jo aamuruuassa ja treenien jälkeen iltasapuskan yhteydessä. 

Treeneihin luonnollisesti runsaasti vettä mukaan niin koiralle kuin omistajalle. Sen lisäksi varavesipullo on bueno, jolla voi kastella koiraa kyljistä ja mahasta. Monet koirat pitää erikseen opettaa juomaan treenien yhteydessä, jotta ne ymmärtää sitä tehdä myös silloin kun on ns. pakko. Tätä kannattaa harjoittaa ihan vuoden ympäri, jotta koiralle treenien yhteydessä juominen on ihan yhtä normaalia kuin hengittäminen.

Oma otus on totutettu siihen, että treenit tehdään pätkissä ja kentän laidalla on aina vesikuppi, josta hörppäämällä pääsee vasta takaisin kentälle tauolta. Se saa toki vaan kuonolla nuuhkaistakin kuppia, jos ei janota, kun pakottaa ei voi, mutta lähestulkoon joka kerta sille kyllä vesihörppy maistuu vuoden ympäri. Ihan sama toimii kesälläkin, kun se tietää, ettei mitään tapahdu ennenkuin on maltettu keskittyä kuppiin. Perussheippaamista siis ja palkkana ylipäätään vaan takaisin kentälle pääsy :) Näin ollen mun ei tarvitse kisoissakaan olla huolissaan koiran juomisesta, kun se juo kyllä päästessään takaisin autoon tai boksiin radan jälkeen. 

Huijauskeinot ovat myös sallittuja, jos muuten vesi ei inspiroi. Namit, veden maustaminen jollain liemellä (tonnikalat ym.) ovat näköjään käytössä olevia kikkakolmosia. Ylenpalttisesti sitä vettä ei kuitenkaan ole tarkoitus juoda ennen eikä jälkeen suorituksen, koska siitäkin voi herkästi tulla oksu, jos pötsissä loiskuu litratolkulla vettä. Kohtuullisesti ja usein takaa riittävän imeytymisen. 

Nesteytykstä voi hoitaa myös ennen suoritusta ja suorituksen jälkeen kotosalla. Aamu- ja iltaruokaan voi lorauttaa vettä runsaasti, niin tulee viimeistään siinä vaiheessa huolehdittua sekin asia kuntoon. Tämä erityisen tärkeää koirille, jotka eivät oikein malta treenikentällä mitään juoda ja etenkin kisapäivinä tehdä nestetankkaus ajoissa.


Viilennystuotteet

Erilaiset viilennysloimet ovat toimivia (kevyt, kasteltu ja kosteaksi puristettu froteepyyhe ajaa myös saman asian), kunhan vaan niiden kosteana pitämisestä huolehtii, jotta koira ei paahdu manttellinsa. Viilennysloimien kanssa tulee olla vaan tarkkana, ettei kylmää koiran selkälihaksia ennen suoritusta, jolloin siitä aiheutuu sitten turhaa selkäjumia herkemmille. Näin ollen voi olla perusteltua käyttää loimea vasta suorituksen jälkeen.

Omassa käytössä esim. tällä hetkellä Hurtan viilennysliivi, joka viilentää vain koiran etuosaa, mutta tämäkin käytössä vain suorituksen jälkeen. Vesipisteettömillä kisapaikoilla nappaan kotoa lähtiessä mukaan muovipussin, jossa on runsaasti vettä. Siinä on helppo kastella liivi tarvitttaessa uudelleen käyttökelpoiseksi.

Turkin ajelu

European Open -skaboja katsellessa pisti merkille, että lähtökohtaisesti kaikilla shelteillä oli turkki. Voisi kuvitella, että periatteessa Euroopan muissa osissa lämpimämpää riittää enemmän kuin meillä täällä pohjoisnurkassa. Jonkinlainen ajelutrendi täällä Suomessa siis on enivei.

Shelttipiireissä tämä turkin ajelu on jokavuotinen kuuma peruna. Oma näkymykseni on, että kukin tehköön koiransa turkilla mitä lystää & parhaakseen katsoo koiran hyvinvoinnin rajoissa ja etenkin ihosairauksista kärsivät onkin pakko vetää klaniksi tulehdusten ehkäisemiseksi. Joillakin on myös ihan liian runsas turkki (ettei kyse ole edes siitä, etteikö olisi harjattu tai hoidettu tukkaa), joka on tukala, koska pohjavilla muodostaa huopatakin koiran ympärille, eikä turkkiin mahdu tarpeeksi ilmaa viilentämään paahteelta. Ihosairaiden ja liikakarvaisten koirien jalostuskäyttöä kannattaisi muutenkin miettiä järkevyyden kannalta, jos sheltin kuitenkin pitäisi olla se paimenkoira... 

Lähtökohtaisesti sheltillä tulee kuitenkin olla säänkestävä, kaksinkertainen turkki. Säänkestävä ei tarkoita siis pelkästään sateenpitävää, vaan kyllä se samalla tavalla pitää tarjota suojaa myös muilta sääilmiöiltä aurinko mukaan lukien. Rotumääritelmän mukainen termi "runsas turkki" ei kuitenkaan tarkoita myöskään enempi parempi. Oikeanlainen turkki on runsas, muttei liioiteltu, ääriviivoja mukaileva ja säänkestävä. Tälläinen turkki toimii oikein myös kesällä.




Kaikki sheltit eivät valitettavasti omaa oikeanlaista turkkia, vaikka itselle käynyt hyvä tsägä omistaa kaksi sellaista. Meillä ei tarvitse turkkiin koskea ja se selkeästi toimii viilentävänä, koska näillä ei ole helteellä olo laisinkaan tukala. Hyvin jaksaa tukkashelttikin kisata 30 asteen helteessä tulosten tai nopeuden yhtään sen takia huonontumatta :)

Palauttelu

Huolelliset jäähdyttelyt ja lämmittelyt kuuluvat myös kesätreeneihin. Lämpimällä kelillä koiran lihakset toki pysyvät paremmin lämpimänä kuin talvipakkasilla, mutta se ei silti vähennä tarvetta valmistella lihaksia suoritukseen ja sen jälkeen tasata hengitystä ja pistää maitohapot kiertoon.

Lisäravinteista juomassa ja sen tuomasta hyödyn määrästä ollaan montaa mieltä tieteellisesti. Pitkäkestoisessa suorituksessa (pitkät, rankat kisapäivät) niille on selkeä paikkansa, mutta ei haittaakaan lyhyempikestoisessa rasituksessa, mikäli koira vaan suostuu erimakuista vettä juomaan. Javan mielestä nämä kuitenkin maistuvat yhtä epäilyttävälle kuin mitä näyttävät, joten oma strategia on tarjoilla riittävät magnesium, B, C, E-vitskut normaalin ruuan yhteydessä. 

Nutrisal on perusvalmiste suola- ja nestetasapainon ylläpitoon ja varsin mauton myös juomassa. 

Muistetaan myös antaa koiralle riittävä lepo helletreenien jälkeen, koska ne on heti rankemmat kuin "normiolosuhteiden" harjoittelu. Kaikki kentän laidalla tapahtuva riekkuminen odottaessa on myös rasite.

Vastuu on aina treenaajalla

Muistakaa aina, että tunnette itse koiranne ja sen jaksamisen parhaiten! Jos teistä siis alkaa vaikuttaa, että koira väsyy, treenit tulee lopettaa siihen. Vetämättömyys, hoipertelu, poikkeuksellisen kova läähätys, oksentaminen on jo vakavia oireita!



28.7.2014

Jalmineja!

Sen verran kiirettä pitänyt, että en ole ehtinyt edes kesän yhtä parhaista uutisista julkaista. 17.7. maailmaan tupsahti Villanillan riveihin erittäin pätevä erä uunituoreita "Jalmineja", joista isukki on kovin ylpeä <3 Neljän sakissa oli kaksi mustavalkoista poikaa, bimerle & mustavalkoiset tytöt. 

Tässä on ollut kyllä niin esimerkillinen pentuproggis, että jos aina kaikki menisi näin oppikirjamaisesti, joku voisi kasvattamisen olevan helppoa :) Molemmat astutukset paketissa puolessa tunnissa ilman minkäänlaista häsäämistä, täysin ongelmaton kantoaika, 63vrk:lla synnytys parissa tunnissa ihan itse, kaikki pennut parisataa grammaisia erittäin terhakoita ja jänteviä pakkauksia, Maisa hoitaa pentunsa hyvin huolella ja rakkaudella, painot tuplaantuneet läheskaikilla pennuilla viikon ikään, kakarat ja mamma hyväntuulisia. Ensikertalaiselta Maisalta hienoa työtä ja ylpeys kasvattajalleen!

Kuva: Satu Airaksinen
Toivottavasti pian ehdin käydä näitä lulluttamassa ihan omin kätösin ja ikuistamassa kvartetin linssin läpi.

Yhdistelmä koiranetissä:

http://jalostus.kennelliitto.fi/frmSukutaulu.aspx?RekNoE=FI27998/12&ReknoI=FI49739/09

Pentukyselyt:

janet.leukkunen@gmail.com
P. 050 3653528

26.7.2014

Ekat MM-joukkuekarsinnat - muttei vikat

Luvassa siirappista agilityhuumaa. Lukeminen kannattaa lopettaa tähän, jos sellaisesta on OD:t päällä ;))

----------------

Rovaniemen keikasta on jo kuukausi aikaa, mutta siitäkin huolimatta yhäkin niin loistofiilikset :) Koiruus oli ihan huikea ja mikä parasta, ihan oikeissa geimeissä! Suoraan sanoen mä en uskonut, että oikeesti kärki on NOIN lähellä, kun samojen koirakoiden kanssa täällä kisaillaan harva se viikonloppu talviaikaan. Vaikka Rovaniemen reissu vei aikaa, rahaa ja kärsivällisyyttä, se oli kyllä ihan jokaisen sijoituksen arvoinen. Hyvä me!


Oma rispekti tuota pilkullista räkäposkiaksaajaa kohti kyllä nousi taas aikalailla. Ei tunnu missään, että matkustettiin yli 800km, kisataan täysin vieraassa paikassa vieraalla alustalla, päivät on pitkiä, sää helteinen ja silti se vetää jokaikinen kerta ihan täydellä sydämellä. Sehän on ihan yks perkele kun vuoroa odottelee, koska hän mielestään yksinkertaisesti omistaa kaikki aksaradat ja moni voisi jo kauhistella, että ihan varmaan hyydyttää itsensä tuolla käytöksellä, kun noissa isoissa geimeissä joutuu kymmenen seuraavaa olemaan jonossa valmiina. Niin vissiin, juuri sillä hetkellä, kun starttiin käydään omaa vuoroa odottamaan, se keskittyy 110% rataan ja kaikki muu keuhkoaminen unohtuu. Ja radan jälkeen kierrokset laskee samantien, että olipas siistiä, tehdäänkö uudestaan. Mun pieni pala taivasta <3

Varsinaista kuvaajaa ei mulla ollut, kun kepo jäi enimmäkseen mielummin mökille päivystämään omia juttujaan, kuin kuumanhikisenä kisapäivänä vartomaan meidän vetoja. Onneksi on koirakuvien stream! Ekalla radalla Javahan sitten täräytti oikein kunnon yllärin revittelemällä nollan sijoituksella 5./ 108. VAIKKA se vilkaisi mua ennen keppejä, paikkasi varman kiellon vauhdit nollassa 12 hypyllä ja vielä tyylikkäämmin teki sen hypyn jälkeen itseasiassa voltin väärään suuntaan. No, hyvähän se on, että ehtii vähän pyöriäkin ja siitä huolimatta maaliinkin kelpo ajoilla. Sunnuntain jatkobaanat siis varmistettu jo tässä vaiheessa ja tavoitteet ylitetty moninkertaisesti!





Kakkosradalla tulikin sitten vähän enempi virheitä. Ensimmäisen aloitin itse, kun valssi lähti väärään suuntaan ja meinasin survoa koiran nelosputken ohi. Se kuitenkin teki kiltisti viime hetken jarrun ja taisteli itsensä takaisin oikealle radalle. Pohjasen kontaktituomarointilinjasta en tykännyt koko viikonloppiuna ja siitä saatiin sitten omakin osamme vitosten muodosta. Olin kyllä mielestäni koiran pysäyttänyt keinulle ja odottanut kolahduksen ennen vapautusta, mutta niin vaan Eeva-Liisalla oli tarvetta ulkoiluttaa kainaloa. No ei sen väliä, kepit oli hienot ja itsenäiset, mutta sitä seuraava putki ihan KAMALA. Sinne se Javakin pamahti nurin niin, että koko tuubi vaan soi monen muun koiran ohella ja siinä meni sitten omakin ajoitus ihan metsikköön, kun koira ei ollutkaan siellä missä piti. Tärkeintä silti, että koira on kunnossa tuon putkiepisodin jälkeen ja onneksi nämä perseputket vaihdettiinkin sitten kokonaan pois radoilta sunnuntaiksi. On varmaan monelle eläinfyssarille ja -hierojalle ollut töitä näiden kaatumisten jälkeen ja se on iso dislike, jos joku :(

Loput onkin sitten livestreamlinkityksiä: Rata2


Kylläpäs ohjaajaa jännittää naama valkoisena :DD

Sunnuntaille lähdettiin siispä aikamoisen kutkuttavista paikoista sijoituksella 15. Sunnuntain ekalle radalle todella harmittava liukastuminen koiralle kepeillä, kun se joutui pomppaamaan kaksi väliä. Ei ole tainnut tälläistä virhettä tulla tolle ikinä, joten hyvähän se oli nyt sitten aloittaa. No, minkäs sille pieni eläin voi, jos ei popo pidä. Loppurata olikin sitten ihan hassuttelua, kun vitosen jälkeen peli on kutakuinkin siinä. 

Rata 3


2. radan ohisurvonta kuvin :D
Neloshyppäri oli aikamoisen kinkkinen jo rataantutustuessa ja siltä se sitten näytti lopputulemakin. Makea alku, mutta niin vaan askeleen myöhässä lähdin putkelta ja ilman haltuunottoa tai linjausta keskimmäiselle hypylle, niin sinnehän se takaakiertoon lurahti. Ei voi koiraa syyttää tästäkään :)

Rata 4 


Finaali olikin siten ihan mahtaava tykitystä! Tykkäsin Rauno Virran radasta, Java oli upea ja fiilis huikea. A:n kontaktivirheestä saatan olla snadisti eri mieltä, vaikkakin se on huono 1,5 askeleen hitti. Jännä paikka muutenkin edestä noita tuomita Eeva-Liisalla, kun sivullahan sun pitäis olla oikeesti kattomassa mihin ne tassut osuu, eikä miten se hyppää. Vaikka pysäytin puomin kontaktin, niin tällä radalla oltiin vain sekuntti voittajasta! Siis olisi ollut 40 pisteen veto viiden sakkiin, aika hienoa. Ehdottomasti meiltä kuitenkin siis koko viikonlopun paras rata, jossa rohkeaa ohjausta ilman varmistelemista. Ja koirahan kuittaa heti tälläiset luottamuksen osoitukset olemalla juurikin sen arvoinen. Etenkin toi puomin alla olevaan putkeen irtoaminen ja ennen puomia olevien hyppyjen itsenäinen suorittaminen, jesjesjes. Niin pähinöissä tästä radasta, että tämä fiilis kantaa kyllä pitkälle.

Rata 5


Kaiken kaikkiaan siis käsittämättömän upea viikonloppu. Kisapaikka mahtava, majoitusfasiliteetit loistavat, kelit upeat, huippuaksaa, mahtavia tyyppejä. Ja ennenkaikkea meillä oli ihan huiput kannustusjoukot ja tsempparit niin paikan päällä kuin kotistudioissa. Kiitos vielä kerran teille kaikille - treenikaverit, valmentajat, kaverit yms.! Juuri sieltä se oikea fiilis löytyi ja tekemisen rentous, kun meihin uskoi niin moni muu ja pakkohan se on itsekin. Kokonaisuudessaan meiltä vahvaa tekemistä ja juurikin sitä omaa kädenjälkeä. Luottamista siihen mitä me osataan ja missä me ollaan hyviä. Ja ensi kaudelle tiedetään mitä treenataan, joten varokaa vaan ;))

Ei se päämäärä, vaan matka. Muistakaa nauttia pienistäkin onnistumista ja noista upeista hetkistä noiden parhaimpien kisakaveriemme kanssa. Niin mekin tehdään <3