30.9.2015

Plot twist?


Olemme nyt tässä kovasti yrittäneet ylläolevaa lähestymistapaa viime aikoina, kun ei ole asiat menneet ihan putkeen. Noin niinkuin masterplanin taholta nyt pitäisi viettää ah-niin-hikistä peruskuntokautta koiran sekä ohjaajan, mutta käytännössä se on nyt saatu lykätä vähän tuonnemmaksi. Ensin oli kalenteri niin jäätävän täynnä, että sitä huomasi joka ilta olevan jotain menoa niin arkena kuin viikonloppuna, sitten kun yritti nostaa omien treenien leveliä, kevään ihastuttava jalkavamma tuli kylään ja sitten tärskähti päälle vielä ultimaattinen syksyräkä. Jepjep. Koittaako universumi nyt kertoa minulle jotain?! 

Onneksi koirat on sentään kunnossa. Tosin elävät aikamoisen leppoisaa ajanjaksoa, jossa ei juuri kuntoa nostella, mutta ehtiihän tässä. Eniten tässä nyt riepoo tuo jalan tilanne, koska pahimmillaan sillä ei kävelytetä koiria kuin korttelin ympäri ja parhaimmillaankin juostaan pari aksastarttia adrenaliinin voimin, mutta hyvinkin iloisesti tiedostaen asian radan ulkopuolella. Eipä siinä. Tehdään sitten vaikka irtoamistreeniä ja jatketaan kotinaksuttelua, kun niitä juonenkäänteitä haluttiin matkaan. Olen siis kaivanut taas naftaliinistä tasapainotyynyt, puolipallot yms. ja tehdään syviä lihaksia & jumppaa koko laumalle.

Koska uutta matskua ei nyt juuri ole, ihastellaan vaikka vanhaa tuotantoa. Nalpe kävi Niinulla tuuraushommissa ja kylläpä oli karvaturkis aikalailla vireen ylärekisterissä liikenteessä. Jouduttiin vähän neuvottelemaan ehtiikö siellä keinulla odottaa vapautuskäskyä vai ei, Javan mielestä ei. Nyt vaan pitäis saada tuolla ruualla vähän laskettua kierroksia, kun eniten se haluis vaan jatkaa matkaa. Kukaan mitään ehdi seisoskelee niiiiiiin.


Sen lisäksi kävimme kotopuolessa Mikkelissä pyörähtämässä paikallisissa piirimestiksissä. Sieltä tassuun jäi yksi voitto ja yksi kakkossija ja yksi aito häröilybaana. Sinäänsä  tavoite ylittyi kyllä moninkertaisesti, kun lähdin sinne nimenomaan vaan treenaamaan. Rataprofiileista löysinkin monta paikkaa, jossa lähteä harjoittemaan meille vähemmän tyypillisiä ratkaisua ja sinäänsä lopputulos ja sijoitukset nyt oli toisarvoisia. Erityisen hauska oli toi vika sekoilu, kun lähdin tekemään kaikki ohjaukset sokkareina huvin ja urheilun vuoksi, koska niitäkin pitää treenaa. Rytmitin A:n näköjään superhuonosti, joten se otti siitä ensimmäinen a:n kontaktivitosen 1,5 vuoteen. Huippu juttu, tietääpä taas mitä reenaa kans. Tässä vaiheessa kautta virheet on vaan buenos, kun niille ehtii jotain tekemäänkin - keväällä näitä ei sitten haluta :D



Viikonloppuna ehdin pitkästä aikaa vähän kokeilemaan miten kestää koipi reeniä. Hyvä sinäänsä, koska sunnuntai-iltana alkoikin jo tauti muistutella olemassa olostaan ja kaikki tän viikon reenit aidosti peruttu. Tehtiin fidarin kotiläksyjä, putki-keppierotteluita. Historiallisesti Java on ollut aikamoisen huono jättämään sen putken tekemättä, mutta ilahduttavan monta kertaa se viitsi jopa kuunnella käskyä kepeille. Tein tästä vähän vaikeutettua versiota pitkillä esteväleillä ja jättäytymällä itse aika taakse, mutta lopputulos enivei vallan mainio. 


22.9.2015

Iippipiippi 7kk - mmmmtäh?!

Kyllä, niin se vaan on, että apinalaspikoira on ihan oikeasti jo seitsemän kuukautta. Joka siis tarkoittaa sitä, että meidän nurkkia hän on ollut ilahduttamassa jo kohta viiden kuukauden ajan. Viimeisen viiden kuukauden ajan meillä ei ole siispä oikein asiat pysyneet paikoillaan kotona, koska Iona kuuluu "Vaihdetaan asioita" -klubiin. Toimintaperiaate on hyvin yksinkertainen, etsi ja tuo talouden kaksijalkaisille jokin asia talosta ja neuvottele oikeansuuruinen vaihtokauppa. Mieluisia vaihtareita on ruuan lisäksi esim. huomio, lelut, yleinen häröily ja häiriön aiheuttaminen.


Kuten kuvasta näkyy, Piippen vaihtaa rusehtavaa pentutukkaansa näköjään pikkuhiljaa aikuisen sheltin nättiin merleen. Nyt se on vähän vaiheessa olevan näköinen, mut eiköhän se siitä ajan kanssa. Mittaamatta on koko apina - veikkaus tosin on, että liekkö jossain 39cm huitimilla olisi. Ihan minimedi se nyt ei sentään ole, mutta olisihan tuo saanut vielä pari senttiä kasvaa. Enivei nätin näköinen koiralapsi se on omaan silmään ja varsin lupaava kaikin puolin muutenkin.

Piipin pentuohjelmisto ei ole kokenut mitään mullistuksia vielä tähänkään päivään mennessä. Nopean kasvun vaihe alkaa olla ohi, joten jotain sen kanssa jo uskaltaa touhutakkin, mutta hyvin maltilla on tämä taimi saanut kasvaa harrastusten suhteen. Kentällä on vahvistettu ohjaajafokusta häiriössä leikkimällä ja temputtelemalla ja olen sille esitellyt kujakepit, renkaan ja pussin. Ilahduttavasti yhdessäkään ei minkäänlaista ongelmaa, joten nämäkin asiat voi jättää hautumaan myöhemmäksi. Ylipäätään olen valtavan tyytyväinen tuon työasenteeseen, kun pohjatyöt on tehty sheippaamalla ja rohkaistu koiraa ajattelemaan & kokeilemaan itse ja se näkyy kyllä kaikessa sen puuhassa. Mun veikkaus on, että esteiden opettaminen myöhemmin on helppoa, vaikka mitään ei ole hinkattu tai tahkottu pentuna ja koira saattaa olla hyvinkin pienellä vaivalla jopa kisavalmis.

Ja näin otukselle kerrottiin mikä on rengas ekaa kertaa

Ihan valtavan tärkee oppimisprosessi koiralle, kun kerran tuli välistä ja korjasi heti seuraavaan vetoon itse. Iona on kolmatta kertaa kujakepeillä ja tämän enempää toistoja ei vaan tarvitse.


Piippen on jopa päässyt elämänsä kahdelle ekalle ohjatulle tunnille ikinä, wohoooo! Kerran käytiin velipoikaa tuuraamassa Akatemialla Sennin penturyhmässä, jossa tehtiin ekan kerran ikinä mutkaputkea ja pussia: Ipillä oli mm. nolla ongelmaa tehdä jo ihan maassaolevaa pussia siitä huolimatta. Muutenkin oli kiva saada sille keskittymistreeninä uudessa paikassa treenit, kun pressun takana Jennan treeneissä joku koira huusi todella lujaa rataa tehdessä ja tälläistä ihmettä Piippi ei ollut vielä nähnyt tai kuullut. Hienosti pysyi fokus ohjaajassa ja tehtävässä.

Sen lisäksi Fidarin jälkeen Ipi pääsi tuuraamaan isukkia seuran treeneihin, jossa oli pentuystävällisesti hyppytekniikkaa. Tämähän oli apinan toinen hyppytekniikka kerta ja hyvällä mallilla on kropan käyttö kaikenkaikkiaan. Vähän lähtee ponnistuspaikka leviämään loppua kohden, mutta se korjaantuu varmasti myöhemmin. Eka treeni tehtiin viidellä jalalla ja toka kuudella, jälkimmäisessä oli niin kiire lelulle, että sehän ponnisti bumpperilta suoraan ekaan väliin, joka nyt ei ihan treenin idea. Siitäkin huolimatta hienosti klaarasi loppupätkän korjaukset. Perussarjan lisäksi tehtiin lopuksi kaariharjoitus molempiin suuntiin.


Enimmäkseen Iona siis vaan leikkii, häröilee, naksuttelee, temputtelee ja viettää vallaan huoletonta lapsikoiran elämää :) Ensi kuussa se aloittaa pentutokon, siinä sitä aaseilua yllinkyllin!


16.9.2015

FitDog vol. 2 2015-2016



Viime viikonloppuna alkoi sitten Fidarirykäisyn uusi kausi ja aivan huikein fiiliksin. Minähän pohdin ihan viimeiseen asti tulevan kauden tavoitteita, suunnitelmia ja millä sinne päästään. Ja päätin sitten laittaa fidarihakemuksen liikenteeseen ja rakentaa siitä rungon treenisuunnitelmaan. Miksi? Viime kausi oli toki valtavan rankka, mutta myös opettavainen. Tänä vuonna FD-konseptilla tuodaan meille jo ennestään tuttujen vakiokoutsien lisäksi sitten Suomeen sellaisia kouluttajanimiä maailmalta (Emmanuelson-Orenius, Eide, Klimesova, Gibson, Boogk & Gora), joilla on varmasti annettavaa ihan jokaiselle ja nämä uudet näkökulmat on se tämän kauden juttu. Peruspaketti kun toimii jo aikamoisen kivasti viime kauden jäljiltä, joten lähdetään hakemaan sitä kuuluisaa epämukavuusaluetta ja uutta kulmaa omaankin tekemiseen. Ne voi olla hyvinkin pieniä juttuja, oivalluksia, havaintoja tai huomioita, joilla löydetään uusia polkuja.


Tän kauden isot tavoitteet on kesän arvokisojen finaalissa, mutta myös oman koirankoulutus ja -luku osaamisen lisääminen. Nalpe on jo kuusi, valtavan taitava ja potentiaalinen otus, joka enemmänkin opettaa minua, kuin minä sitä. Haluankin ihan tietoisesti olla aikamoisen vastaanottavainen sen suhteen mitä kaikkea minä voin matkan varrella oppia siltä ja irtautua enemmänkin siitä ajatuksesta, että mitä minun pitää opettaa sille ettäjottakoskakun. Tullaan kokeilemaan monia juttuja kokeilemisen takia, ei siksi, että pitää voittaa ja olla nopeampi, hienompi, fantastillisempi jne. Nalperon treenimääriä tullaan myös vähentämään paljon, koska luonnollisesti haluan säästellä nelijalkaista ja keskittyä määrän sijasta laatuun. Toki Iippipiippi pentuhirviö vaatii myös oman osansa minun rajallisista resursseista.


Isabelle Emmanuelson-Orenius oli ekan leirin uusi, todella miellyttävä kouluttajatuttavuus. Hyvin suorapuheinen ja energinen koutsi, jonka oma systeemi perustuu lujaa juoksemiseen, rytmittämiseen ja mm. japanilaisiin. Isabelle myös aloitti perjantaina kontaktiluennolla, jonka aikana varmaan ainakin puolet leiriläisistä alkoi pohtia juoksarien sopivuutta omalle koiralle ja omalle ohjaussysteemille. Ainakin Manners Mindereita on Suomeen tulossa varmaan rekka-autolastillinen, kun sellaisen jokainen nyt tarvitsee aluksi :D 



Nalpenkin kanssa lähdetään miettimään "brains first" metodia kriteerin rakentamiseen, koska resurssien puutteessa (ei ole aksakenttää omassa pihassa, hallissa pieni tila juosta täysiä, halliaika todella kortilla, hallilla ei ole mahdollista rampata kuin pari kertaa viikossa jne.) oikeastaa muu on aikalailla mahdottomuus. Isabellen kanssa katottiin lauantaintreeneissä vähän Nalperon nykytilaa (erottaa pysäri- ja juoksarikäskyt) ja kommentti oli oikeastaan se, että koira osaa enemmän kuin mitä ehkä itse kuvittelen ja pienellä kriteerin työstöllä se voisi olla valmista aika nopeasti taaksepäin ketjuttamalla. Muutenkin tähän proggikseen olen jo buukannut Satun kanssa vähän konsultaatiota ja ajatusten vaihtoa, kun Nenan kontaktit on vaan jäätävän hyvät tätä tapaa varioiden.



Aamu alkoi vallan raikkaissa merkkeissä Vantaankosken koulun pihalla. Puuttuva sisätilojen avain ei häirinnyt meidän henkisen valkun sessiota, kun mielellään jäätiin ulos enivei nautiskelemaan harvinaisesta viikonloppuisesta valoilmiöstä. Tällä kaudella henkisen valkun setit tehdään hyvin vapaamuotoisissa pienryhmissä, joissa teorian osuus on vallan minimaalinen ja enemmänkin se on keskustelua ja kokemusten vaihtoa. Ainakin itselle sattui tosi hyvä ryhmä, jossa juttua olisi kaikilla enemmän kuin aikaa käytössä, joten time well spent!

Jennan kanssa aloitettiin treenit tsekkaamalla erikoisesteitä vähän harvinaisemmissa paikoissa radalla. Nalpella oli vähän muurahaisia tassuissa ja jäätävät menohalut ja sehän sitten purkautui aikamoisena hassutteluna. Ei pieni sheltti viitsi kääntyä, jos edessä on oikein sopivia esteitä, joita voi rallattaa vaikka ihan itse. Itse erikoisesteiden kanssahan meillä on noin nolla kappaletta ongelmia, mutta sitäkin enemmän sinne asti pääsemisessä. Käytimme siis jonninverran aikaa vaan siihen, että saatiin turkissilakan korvat auki. Sen jälkeenhän homma toimi kuin vettä vaan.



Isabellen treenissä lähdettiin vääntämään niitä japanilaisia sellaisiin vähän vähemmän tyypillisiin paikkoihin. Isabelle seisoi mieluusti edessä sen verran, etttei päässyt japanilaisen linja karkaamaan liian kauaksi ja onnistumisen tae on heittää koira esteelle just silloin, kun pikkuriski on vielä väärästä suunnasta suorittamiseen. Toinen yhdistävä tekijä Jounin ja Isabellen tyypillisessä aksakäsialassa on nuo sylivekit ("pole turn"), joissa kieltämättä ovat varsin taitavia. Suomessa niihin paikkoihin monesti valitaan niisto ainakin mini/medi -akselilla ja ohan se aina nopeampaa olla estelinjan menopuolella jo valmiiksi. Itsekin olen koulutettavia käskenyt etsimään YouTubesta Jounin ratoja ja bongaamaan ko. ohjauksia, kun sylivekkitreeniä on tehty. Lopuksi tsekattiin vähän kontakteja ja hienostihan se turkis mietiskeli juttuja, vaikka vikassa toistossa meinasi ensiksi tipahtaa puomilta. 


Näin meillä rentoutuu apilitikoira

Aamupöhinät. Piippi kakaralapsi tehokkaana turistina!

Sunnuntaina ampaistiin aamuksi taas Akatemialle lihakset kipeinä edellisen päivän päättäneistä lihaskuntotesteistä. Jennan treenissä jokainen sai itse päättää mitä halusi treenata ja itsellä lista oli ainakin aikamoisen selkiä: putkihäiriö kepeillä ja jatketaan puomia. Aloitimme osiolla nimeltä "Jennan putkichallenge" ja ilmeisesti lentokarviainen aavisti tämän menemättä KERTAAKAAN ansaputkeen. Minulla sekä koutsilla oli hyvinkin kristallin kirkkaana muutamat treenit viime kaudella mielessä, jossa otus paahtoi putkeen onnesta soikeana, koska ajatteli ehtivänsä aina yhden putken tehdä ennen keppejä. Huh! Kysymys kuuluu, kasvaako turkiksesta aikuinen? Jatkuu ensi jaksossa!


Juhan treeneissä omat jalat painoi ihan sairaasti. En muista milloin olis noin puuroista ollut liikehdintä ja se sopi kuin inkkari kanoottiin kyllä taas tuohon Juhan juoksentelurataan. Ihan piti olla pahoillaan koiran puolesta, kun se joutu räpeksimään puolivetoisen kipparin kanssa. Radalla oli hyviä pointteja koiran linjoista ja haltuunotoista oikeissa paikoissa ja sokkareita pääsi viljelemään ihan tosissaan, kun pystyi vaan luottamaan koiran ratafokukseen. Koira jee, kippari buu. Ja puomista ei kannata välittää, mulle tärkeämpi tehtävä oli tässä kovavauhtinen rytmitys takaatyöntöihin kuin se kontakti.


Näillä samoilla räpylöillä suunnattiin sitten vielä tappotahtiseen 2 x 300m rallitteluun fysiikkatestien merkeissä. Hiphei, sekin on kyllä ennen muinoin kulkenut paremminkin, mutta hengissä selvittiin. Tämän jälkeen ei tarvinnut enää kuin aktivoida päänuppia tavoitekeskusteluun samalla, kun sai raatoilla jumppasalin lattialla. Ja se on ihan oikeasti totta, että ne tavoitteet on konktreettisempia, kun ne on kirjoittanut alas ja kun niistä on vielä keskustellut muiden kanssa. Suosittelemme lämpimästi kaikille.


Nalpen mielestä oli taas valtavan kivatsua!
Iippipiippi pisti silti riehuksi!

Vaan kyllä turistinkin pitää lepää

Lopputeesinä tästä ja näillä eväin kohti seuraavaa treeniviikonloppua!


.... Paitsi


:D



8.9.2015

Ronssi-Nalpe

Tänä vuonna Nalperuusi kirmaili itsensä HSKP:n piirimestisten kolmoseksi, kun hävittiin kymmenyskamppailu ihanille Elisalle ja Kikille (ja valovuosi Goan perässä :D). Hyvä Nalpu! Laajempikin hauskuutus oli nimittäin taas meidän lähtöpaikka numero yksi - ihan vaan vaihteeksi, joten siihen nähden minusta oli valtavan voimaannuttavaa ottaa siitä taas henkinen niskalenkki ja tehdä se tuplanolla ihan miltä paikalta tahansa. Ilmeisesti IHAHillakin oli kuultu, että nyt on jäätävän kova ja kokenut aloittaja tarjolla.

Sateenkaaren päässä oli tällä erää pronssia meille :D

Javallehan sillä ei ole väliä, kunhan pääsee radalle ja kippariakka pysyy poissa tieltä. Eihän siinä, sinäänsä oli vallan hauskaa, että pystyi itsekin tiedostamaan rataantutustumisessa kaksi eri strategista vaihtoehtoa: nopeimmat, riskisemmät ohjaukset ja nollavarmempi, hitaampi ohjausvalinta. Lähtöpaikka velvoitti valitsemaan jälkimmäisen ja strategiahan jopa toimi! Erityisesti tokalla hyppärillä ohjaaja veti kyllä niin kieli keskellä suuta, kun rimat oli 45cm ja päätin jo etukäteen, että käskytän vain kepit. Noin hiljaa en ole ohjannut IKINÄ ja koirakin vähän jo ihmetteli, että onko kippari nukahtanut vai mikä on, kun ei tuttu möykkä kuulu ollenkaan. No, lopputuloksena tuplanolla enivei ja kipaistiimpa näyttämässä muille miten ne radat tehdään noin niinku paalupaikalta :)

Videotodisteita ei nyt ole, kun halusin keskittyä aksaan enemmin kuin kuvaajan rekrytointini ja puhelimen kuskaamiseen.







Sen lisäksi meillä oli valtaisan hieno shelttijoukkue joukkuekisassa. Java harmillisesti potkaisi yhden riman, joka tiputti meidät hopealta. Mutta taisipa karvasilakalla olla koko joukkuekisan nopein vitonen kolmanneksi nopeimmalla ajalla kaikista, joten onhan se otus viipottanut sielläkin ihan mukavasti :) Jokatapauksessa tehtiin tulos koko jengi kisan nopeimmalla ajalla, joten kyllä kelpaa!


Kuvista kiitos Ida Alexandersson ja erityinen kiitos kaikille teille mahtityypeille onnitteluista ja tsempeistä! Oli huippuhienoa tulla sillä nollalla maaliin tuollaisessa kannustuksessa :)