28.5.2010

Los fotos, sil-vous-plâit ja reenipulinaa.


Komisaario Jalmu 9kk, ei mikään vaava enää (paitsi ikuinen mammanpoika)

Pystykorvat ovat löytäneet kaltaistaan seuraa

Nipen kesäisistä harrastuksista mieluisin

Luraaja

Hauvavauvan leikittäjä Jalmupalmu

Jaaniin, en ole soma vai?! Alkaiskos sitä nakkia jo tulla?

Java naamioituu


Voi sentään, tää kenkä siis oli jo keskellä pihaa, ku vaa satuin kävelemään tälleen ohi!

Kimppatoko! (Erityisesti tykkään kuvausassistentin
Crocseista tossa vasemmassa kulmassa)

Se ois nyt semmoin juttu, että tääkin viikko onnellisesti paketissa. Sissos sentään, että noi koiraharrasteet vievät aikaa, kun tälläkin viikolla saanut olla kolmena iltana lastaamassa nelijalkaista autoon ja rientämässä kohti harrasteita. Mutta saavatpa piskit nyt korkojen kera takaisin mun gradun kanssa nyhjäämisen, nih!

Keskiviikkona oli Nipsterin toinen esiintyminen agikurssilla ja nyt mamma oli osannut varautua paremmalla lelulla kuin viimeeksi. Perinteikäs pinkillä viritelty tennispallo on aina klassinen valinta tuollaiselle pallovajukille, kuin mitä toi Musti oikeasti on. Meillähän ois sellain fantsu pinkki narupallokin, muttakun ovatten nyt hauvat sen hävittäneet. Se on nimittäin niin kiva, että se käydään salaa sniikkaillen kaivamassa reenirepusta, jos on jäänyt omaisuus levälleen. Sen löytymistä odotellessa reenataan sitten muilla palleroilla.

Tällä kertaa Nadjan menussa oli kontaktien opettelua, keppiverkkoihin totuttelua, putkeen irtoamista ja hyppy+U-putkeen ohjaus tietystä päästä. Voi hauvaraukka, kun se joutuu epätietoisuuden vallassa etenemään, kun ei vaan aina kaksijalkainen osaa tarpeeksi ajoissa ja selvästi kertoa mitä tuleman pitää. Ilmeisesti olis hyödyllistä juoksennella noita agiratojakin samalla tavalla selkärankaan kuin vaikkapa tokon käännöksiä. Pieni reeni ei olis kyllä pahitteeksi kummallekaan, mutta mennään nyt tällä, kun kapasiteettia on käytössä vaan rajallinen määrä. Kontaktit pitäisi ottaa kotitreeniin jo heti viikonloppuna.

Jalmarsson pääsi myöskin korkkaamaan aksahauvanuransa ja se tapahtui kyllä varsin hämmentävissä merkeissä. Pentuagilitykurssin eka kerta jäi meiltä Mikkelihumputtelujen takia väliin, joten hypättiin suoraan kylmiltään mukaan. Ja suureksi hämmästykseksi ekalla kerralla oli jo reenattu puomi ja tämän kerran ohjelmistossa oli A-este :O Siis whuuuuut, mitä ne oikein tekee sit normialkeiskurssilla, jos pennut pistetään höyläämään kontaktiesteitä tässä vaiheessa? Itsehän järkeilisin homman mielummin niinpäin, että opetellaan ensin ne kontaktit, sitten alastulo ja kun nämä onnistuu, aletaan vetää estettä. Ja tuohonkaan ei mulla olis mikään kiire ennenkuin toi hurtta on vuotikas.

Noh, ei annettu hämmentää liikaa ja ajattelin tehdä Javan osaamisen mukaan. Kepeissä se seuraa imuuttamalla todella hyvin, mutta siihenkin kaipailisin kyllä vaihtoehtoista suoritustapaa, koska kättä on työläämpi häivyttää. Hypyissä Javalla ei ollut minkäännäköistä ongelmaa, irtoaa ja etenee mielettömän hyvin siihen nähden, että eipä olla juuri mitään harjoiteltu. Ja pikkupilkku leiskautti muina koirina jo parin hypyn sarjankin, vaikka sellaistakaan ihmettä ei olla ennen tehty. Suoraan putkeen se myöskin etenee hyvin ja se osaa jo hakea käskyllä oikeaa estettä, vaikka jättäytyisin vähän jälkeen. Meinasi olla kuitenkin sen verran paljon tavaraa yhteen reenikertaan, että huomasi kakaran väsyvän loppua kohden, kun piti alkaa komentaa nenä kiinni aidassa seisoskelijoita. Eikä sen tartteis kommentoida ollenkaan, vaikka raidallinen kissa ajelisi yksipyöräisellä ja heiluttelisi keskaria... Noh, ei kai sitä voi pieneltä pilkulta ihan kaikkea vielä odottakaan :)

Simmottiis. Viikonloppuna pitäis vähän tuota tokoa viilata Jalmarin kanssa pikkupätkissä, jotta pystyis maanantaina sitten kokeenomaisesti suorittamaan osissa alokasluokan liikeet. Ja Natin ohjelmistossa olis vähän kontaktitreeniä. Ja tietysti molemmille paljon leikkimistä ja reippailua!

25.5.2010

Sori naapurit

Mulla on nimittäin yks pilkullinen koira, joka on tiputtanut ehkä rekka-autokuormallisen kohta roinaa alakerran naapurien pihalle parvekkeelta. Tänään siellä saattaa olla pala possun ydinluuta, aiemmin kevyttä evästä ja leluja. Hemmetin pinokkio, kun sen pitää mennä aina tollona huutelemaan jostain parvekkeenrakosesta ja luonnollisesti se tehdään omaisuus suussa, koska ei pieni mies ehdi ajattelemaan niin pitkälle, että aukaisi sen suunsa ekan kerran ennen kuin tunkee nokkansa ulos. Mutta ei, huoh. Ja sitten kun on omat eväät tiputettu, tullaankin muina miehinä varastelemaan mamman syötäviä, "kun mulla ei oooo :OOOO".

Jos Java olisi ihminen, se olis niin miesblondi. Toki silläkin on joskus momentuminsa, kun siellä pienessä päässä iskee kipinää oikein urakalla, mutta valitettavan usein tuntuu, että siellä ei oikeesti asu kukaan. Voisko jostain hieman aikaistaa sitä aivojen jälkilähetystä? Koska kohta mua alkaa pelottaa, että Itella hukkaa senkin :D Mulla on kaksi niin erilaista koiraa, mutta samaan aikaan niin samanlaisia, että pakkohan tuo on Nipen jälkikasvuksi tunnistaa. Noon mun Tollo ja Hupakko.

Tässä onkin taas kulunut jonkinmoinen tovi edellisestä päivityksestä, eikä tääkään reikäpää muista yhtään tapahtuneita. Natilla ainakin alkoi agikurssi ja neiti Näppärä pärjäsi tosi kivasti. Tehtiin hyppysarjoja, valsseja ja putkea, jotka onkin tuttua huttua. Mutta, näin neitikoiran omistajana se on aina kiva huomata kalenterista ja muiden juoksutuoksueksperttien käytöksestä, että eiköhän tuo taas kesäkuussa juoksunsa väsää. Ja käytöskin alkaa olla taasen sitä luokkaa hauvan välillä haaveilleissa viime juhannuksen kesäheilasta, että kovin paljoa ei pysty odotuksia lataamaan tuohon otukseen. Mutta koitetaan nyt mahdollisimman monta kertaa saada pakettiin ennen kuin jää sitten tauolle harrastuksista. Onhan mulla sitten toi villikortti Jalmari, jonka voi tempaista harrasteisiin.

Viikonlopuksi lähdettiinkin laumalla Mikkeliin mökkeilemään ja siitähän piskit oli intopiukeena. Siinä sai pikkukivet ja männynkävyt kyytiä, kun Duo Älykkäät otti vallan vakavasti tärkeän tehtävän leikittää 3,5kk vanhaa Luna -japsia. Ja toinenhan meinas ihan pelihousuistaan revetä, kun näki ketkä sieltä saapuukaan kylään. Nati on tosiaan pelannut näköjään korttinsa oikein ja on tyylikkäästi ottanut työnjohtoroolin, joka sisältää leikinjarruttelut ja komentamiset, kun homma äityy ihan mahdottomaksi. Java sitävastoin voi sitten paahtaa menemään aivot narikassa (ja kun se narikkalappu nyt vaan on hukassa...), kun äiskä kuitenkin handlaa tommoset kaikki turhan monimutkaiset jutut.

Maanantaina otettiinkin sitten uitetut tokotreenit. Tuli nimittäin ihan vaan pari hassua tippaa vettä niiden reenien aikana, right... Varustelukysymyksiä toki nämäkin, mutta mielumminhan sitä kuitenkin paistattelis auringonpaisteessa. Säätila ei kuitenkaan vaikuttanut pieneen tuulella kulkevaan shetlantilaiseen, vaan hienosti jaksoi pikkupoikapilkullinen vääntää pitkissä tokoreeneissä. Kontakti ja perusasennonhaku on sillä parantunut ihan mielettömästi näiden muutamien reeniviikkojen aikana ja ilo on huomata, että tekemisen meininkiä tuossa hauvassa kyllä on. Enemmänkin ehkä ongelma on kankea kaksijalkainen, jonka pitäisi jaksaa pitää mielessä pieniä kehonasentojuttuja, jolla korjaantuis heti alusta alkaen pienet vinoudet. Kohta otetaan rulla putkimiesteippiä reeneihin mukaan, niin johan alkaa asettua. Viikon päästä onkin viimeiset ohjatut reenit, joissa käydään nyt koetilanteenomaisesti tokon alokasluokka läpi. Reeniä, reeniä siispä ennen sitä. Olis kyllä hienoa, jos saatais tämän vuoden aikana vielä möllistartti alle.

Viikonlopun kaikki kuvat on mulla jossain USB-tikulla ja kun se tikku on vielä jossain, niitä ei nyt tähän hätään saada riipaistua. Mutta varoituksena, ällösöpöjä pöllönpoikaspentukuvia ainakin luvassa ;)

16.5.2010

Kesäkesäkesä







Johan sitä on odotettukin. Ja tilanteesta teki erityisen paljon hassumpaa se, että Iso G aka gradu muutti markkinoinnin ja johtamisen laitokselle viettämään aikaa tästä eteenpäin. Voi vimpulat sentään, mullahan on kohta jälleen elämä! Ja koiratkin kiittää, kun mamma osaa ehkä tehdä jotain muutakin, kun koneen näpytystä.

Reenisuunnitelmia onkin iso läjä, startaten hetimiten. Javan tokotreenit jää tältä maanantailta pois, mutta tiistaina ajattelin mennä ESS:n koiranetsintä tapahtumaan, jossa hauvat pääsee treenaamaan vähän nenun käyttöä. Keskiviikkona Nati aloittaakin agikurssin ja perjantaina olisi Javan pentuagi Ertissä, joka nyt kuitenkin jää väliin, kun viikonloppu olisi tarkoitus viettää Mikkelissä. HUH, johan sitä tuossa onkin sitten koiramaista tohinaa :)

Gradunpalautusta lähdettiinkin perjantaina juhlistamaan Tammisaareen koko köörillä. Ja voi video, että hauvoilla olikin taas kivaa! Ne on niin fiiliksissä, kun saa juosta porhaltaa ulkona ja touhuta omiaan. Ja Nipelle siellä oli varattuna iso pussillinen tennispalloja ja voiko pieni koira yhtään sen onnellisempi, kun joku vielä jaksoi niitä sille heitellä :D Lauantaiaamuna Nati heitti pallon perässä kirmatessaan myös talviturkin oikein tyylikkäästi. Koirat käytti tilaisuutensa kyllä niin tehokkaasti hyödyksi, että lauantaina kotiinpalattua ne käytännössä vaan nukkuivat. Sunnuntaihin mennessä olikin lauma ladannut akkunsa ja päätettiin lähteä fiilistelemään kaunista päivää Nuuksioon. Tehtiin pieni 4km lenkki ja vaikka hauvat joutuivatkin olemaan kiinni, veikkaan niiden tykänneen ajatuksesta ihan yhtä paljon kuin kaksijalkaisetkin.





Raportti loppuu nyt tällä kertaa lyhyeen, kun pitää ehkä muistaa nukkuakin :)

12.5.2010

Toukokuun tohinoita


Blogin hiljaiselosta huolimatta meillä on koitettu tohinoida kaikesta huolimatta. Suurin syyllinen tähän inspiraationpuutteeseen on Iso G, aka gradu. Päätinpä tuossa keväällä, että sen jos repäisisi läjään ja palauttaisi 14.5. Perjantai lähestyy kovaa vauhtia ja yhäkin tässä ollaan niissä fiiliksissä, että se palautetaan just sen näköisenä, kun se perjantaina sattuu olemaan :D On nimittäin ollut vähän vapaa-aika kortilla, kun käy töissä+lenkittää hauvat+tekee gradua.

Koirat ovat omalta osaltaan kyllä osallistuneet projektiin varsin kiitettävissä määrin. Ainakin selkeä tavoite niiden toiminnassa on työergonomia ja miten kamalan tärkeää on, että koneella ei jumitettais puolta tuntia pidempään putkeen. Tulee kuonoa ja tassua joka puolelta aina vihjailemaan, että tauko vois olla paikallaan. Ja sillä välin onkin sitten keksitty kaikkia maailman aktivointikeinoja, että otukset hyytyisivät hetkiseksi nukkumaan; on kongit ja muut lelut, piiloteltu nameja, kolisteltu muovipulloista nameja, vessapaperihylsyt raadeltu jne.

Toukokuun osalta sen verran kivojakin uutisia, että Nipmaister pääsi ESS:n agikurssille. Tosi kiva juttu, että rotuyhdistyksen alajaosto jaksaa järkkää ja ennenkaikkea, että Nadja jaksaa lähteä vetämään noita koulutuksia meille vähemmän osaaville :) Ensi viikolla alkaisi sitten kurssit, mutta ennen sitä pitäisi ehtiä Natin kanssa muistuttelemaan mieliin perusasioita. Tässä kun on vähän ollut hunningolla itse kukin... Noooh, toivotaan, ettei debyytti olisi ihan katastroofi sentään :D

Javan kanssa ollaan paahdettu EKK:n alokastokoa ja poika on edistynyt aivan valtavasti. Koira sai paljon kehuja viime kerrasta, kun vetäjien mielestä sieltä karvakasasta alkaa kuoriutua jo ihan eri koira, joka se oli tasokokeessa. Kaverilla on ihanan paljon tekemisen meininkiä ja sehän se olis tärkeintä pitää yllä jatkossakin. Sinäänsä nuorelle koiralle ympäristö on todella haastava, kun treenit on Ymmerstan kentällä: vieressä kaksi leikkipuistoa, lenkkipolkuja, autotie, mopoilijoita jne. Ja huomaakin koirasta miten se alkaa väsyä treenien loppuja kohti ja sit pitää alkaa huutelemaan muille, että määää olin täällä eka. Toivottavasti tuosta ärrrrsyttävästä tavasta päästään ajan kanssa eroon.

Jalmiinin kanssa koitetaan kovasti tehdä myöskin töitä vieraiden ihmisten ehdollistamiseen kivoihin juttuihin. Käytiin tiistai-illan mätsärissä pyörähtämässä Munkkiniemessä ihan vaan ajatuksena saada vähän kokemusta ja näkemystä pienen pilkullisen miehen kuuppaan. Ei mennyt niinku Strömsössä kyllä tuokaan reissu, kun huomasin jo miltei perillä, että olempa jättänyt haukun rekkarit kotiin. Mietin siinä kolme sekunttia, että mennäänkö samantien takaisin kotiin vai koitetaanko ehtiä takaisin - kipaistiin hakemassa rokotuspaperit ja uusi yritys. Parinkymmenen pikkupennun joukosta ei tällä kertaa mainittavaa menestystä, mutta Java sai pöytäkäyttäytymisestä pisteet kotiin. Meidän kirouksena tuntuu olevan parkuvat pikkukoirat, kun erkkarissa just yleiskatsauksen aikana jonkun tassu jäi häkin väliin ja huuto oli aivan karmea, josta Javalla meni pakka sekaisin ja nyt kävi taas niin, kun viereissessä kehässä cavalieri huusi mammansa perään yhtä soittoa ;) Silloin sen huomion pitäminen on aika työlästä, joten lisää reeniäreeniä meille. Ja jos olis ajoissa tajunnut, niin oisimpa voinu vaikka kääntää koiran nenäsuunnan möykkäkehään, mutta en tajunnu :D

Hyvistä kokemusta innostuneina mentiinkin sitten tänään näyttelytreeneihin Puolarmaariin. Ja olisi näköjään pitänyt jättää menemättä, kun ruuhkatkin oli jo sitä mieltä. Javan mielestä "tuomarissa" oli jotain niin jäätävän pelottavaa, että se arkaili ihan satasella. Ja tuota puolta en oo nähny siinä ikinä, että se pakittais ihan selän taakse, eikä halua tulla namin perässä sieltä pois. Kuitenkaan en voi tilannetta jättää siihen, että poistumalla paikalta se välttäisi ikävät tilanteet. Voi persiinsuti sentään, mitä ihmettä?!?! Meneekö mörköilyn piikkiin vai mitä ton koiran päässä oikein tapahtuu? Eniten ehkä harmittaa se, että jos me mennään nyt tän yhden huonon kokemuksen takia tokon kanssa takapakkia, koska luoksepäästävyys oli viimeeksi jo superhyvä (malttoi istua perusasennossa kokoajan). Toi jännäily on sheltissä ainut piirre, josta en pidä ja sen takia Javaakin on roudattu messissä pienestä pitäen ja koitettu tarjota paljon uusia, hyviä kokemuksia. Ja nyt me ollaan tässä!??! AAARRGGHH.

Esimerkiksi vielä eilen se kävi ihan omatoimisesti tutustumassa tuossa pihalla pienen Edi-koiran omistajiin ja antoi silitelläkin. Ja nyt eilinen on ehkä valovuoden päässä. Noooooooh, koitan olla vielä heittämättä kirvestä kaivoon ja tarvitaan nyt uusia kokemuksia vieraista ihmisistä perään, jotta nään mikä on asianlaita.

Ainiin, pilkku ehti tässä välissä tosiaan täyttää sen 8kk ja heitetäämpä vaikka Hannan ottama foto pojasta viralliseksi 8kk kuvaksi. On se vaan niin komistus, mutta mistäs me saatais vähän sitä järkeä tilattua...



2.5.2010

Paluu arkeen


Niinhän siinä sitten Nipen kanssa kävi, että lopetettiin häntäläpät lyhyeen ja kiikutin hauvan tohtorille. Ei se sinkoilu vaan käyny millään järkeen. Eka lääkäri ehkä hieman hätäisesti päätteli, että josko ne olis selkälihakset venähtäneet ja se sitten aiheuttaisi haluttomuutta liikkua. Sieltä marssittiin sitten kotiin kipulääkkeiden kanssa. Kun vuorokaudessa ei ollut minkäänlaista vaikutusta, mentiin Mevetin päivystykseen. Edellinen tohtori suositteli vaan ortopediä, mutta siitä huolimatta halusin päästä justnytheti jollekin toivottavasti osaavalle lääkärille.

Tulehdushan siellä sitten oli ja kotiinviemisiksi saatiin iso pussillinen lääkkeitä. Olisin toivonut samaa jo ensimmäiseltä lääkärikäynniltä, kun vaikka oireisto ei ollut tyypillisintä, tulehdus oli kuitenkin ihan selvä. Muutenkin sitä mielummin jopa lyhytaikaisesti ylilääkitsee koiraa, kun antaa sen vaan olla ja odotella. Ne kun ei oikein pysty kertomaan, että miten paljon sattuu ja mihin. Päivässä mulla olikin jo ihan eri koira käsissä, kun mitä alkuviikosta, joka oli aikamoinen helpotus. Jos me oltais jääty jollekin ortopedille odottelemaan aikaa, Nati ois saanut sinnitellä varmasti vapunpyhät varsin nihkeissä merkeissä.

Pääasia siis, että mamman pikkumusta on nyt vedossa :) Javalle ei meinannut mennä ollenkaan jakeluun, että miksi äiskä ei leiki. Tosin hyvin nätisti se kävi Natia jututtamassa, kun yleensä sen leikkiin kutsu on hampailla kiinni korvasta ja tuntuva ravistus - tällä kertaa se oli vaan nuuskuttelua. Tekemisen puutteessa toi pikkupilkku kiipeilee käytännössä seinille, joten onneksi saatiin Piña ja Zico koirarannalle leikkiseuraksi torstaina. Oli myös hauska huomata, että 9 viikkoisena tehty pulahdus hyiseen järveen viime marraskuussa ei ole aiheuttanut traumoja veteen liittyen, vaan alkuun asiaa hämmästeltyään Jalmupalmu kahlaili meressä kuin vanha tekjä. Paikalle pöllähti myös iltapäivän mittaan Javan mielestä aivan valloittava karvabassetti, jonka mielestä tosin liian innokkaat pojat on ihan ilmaa.

Piña oli jo vanhatekijä kepinnoudossa

Kaverilla tais mennä hiekkaa kärsään :)

Meininki oli luonnollisesti tosi älykästä

Rantanplan seuraa silmä tarkkana

"Huiijuuuuiiii, soli kylmää ja märkää!"

Vappupäivänä Java sai sitten tänä vuonna vuoron lähteä seuraneidiksi Kaivariin. Sen verran loistava tilaisuus pienen hauvan tutustua ihmisvilinään, että olis ollu sääli jättää tilaisuus käyttämättä. Ja sitä paitsi, koleana iltapäivänä Java sylissä oli järjettömän hyvä lämmike ;) Pieni koira oli toooooooosi reipas koko päivän! Olin itseasiassa aikalailla hämmästynyt, miten sujuvasti se käveli ihmisvilinässä ja hengaili piknikviltillä vaan ihmetellen. Hauva sai myös paljon ihailijoita ja rapsuttelijoita, jotka otettiin vastaan ilomielin. Ainoostaan yksi vappumeikit päähänsä vetänyt setä sai Javalta haukut ;) Javan mielestä kuitenkin varmasti paras osuus oli se, kun pääsi osingoille kaikkien nakeista ja lihapullista. Kaikenkaikkiaan siis mahtava sosialistamistilaisuus, jonka Jalmupalmu hanskasi esimerkillisesti! Viime vuonna aiheutettiin koirakuumetta Natin kanssa ja ilmeisesti Javan ilmestyminen paikalle ei ainakaan asiaa auttanut :)