22.6.2017

Vuoden pisin päivä

Ja sen kunniaksi nappasin kameran mukaan lämppälenkille siinä iltayhdeksän maissa vielä. Hyvää juhannusta kaikille :) 



13.6.2017

Kohti Lappeenrantaa

Kesän ajanlasku on virallisesti käynnistynyt, koska laumamme manageriosasto on aloittanut lomailunsa mökillä. Porukat tahtoivat pikkumustikin ottaa mukaan tuossa viikko sitten ja sehän sopii kyllä, ennen kaikkea Natille, joka rakastaa niin paljon mökkiä, ettei lähtisi sieltä ollenkaan pois. Onhan siellä käpyjä suorastaan rajoittamaton määrä kanneltavaksi. Tällä hetkellä minulla siis pyörii mukana vain tuo harmaa ääliökaksikko. Rakkaat toopet <3





Viikonloppuna kirmaillaankin sitten taas kaksi päivää oransseissa. Seuran koosta, medikoirakkojen määrästä ja meidän yli puolen vuoden kisatauosta huolimatta Java oli valittu toisiksi parhaimmilla pisteillä medijoukkuueeseen, joka oli jokseenkin yllättävää. Minä kun meinasin joukkuehakemuksen laittaa sisään sillä ajatuksella, että saisi ainakin edustusoikeuden siirron. No, kivampihan se on sitten oman seuran väreissä kirmata tuttujen kanssa.

Majoituksenkin olin onneksi buukannut jo hyvässä ajoin la-su, tosin sillä oletuksella, että tokihan me startataan taas ekana, kun on liiton "venäläinen arvonta". Suurin yllätys minulle siis rankingpohjainen lähtölista, jossa ensimmäisen kerran ikinä pääsemme Javan kanssa johonkin muuhun, kuin ensimmäiseen rataantutustumisryhmään! Naureskelin tuossa tällä viikolla FB:n muistutellessa aiempien vuosien päivityksiä mm. lähtöpaikoista 1-3-5-8. Arvonta on siis ihan jees, jos se on oikeesti arvonta, eikä joku jumialgoritmi, jolla samat koirakot laitetaan aina samoille paikoille. Vähäisestä kisaamisesta huolimatta lähdemme puolilämpimässä ryhmässä kuusi, joten kerrankin saan syödä itseni halki hotellin aamupalalla. First things first!



Meidän valmistelut ovat olleet aika minimaaliset, kun minulle nämä ovat kisat muiden joukossa. Vähän huoltoa fyssarilla, lepoa, pientä täsmätreeniä. Onneksi muutamat kisat ollaan ehditty juoksemaan, jotta sitäkin tatsia saa käpälään. Hitsin kivasti se kyllä kulkee, vaikka välillä putket houkuttelee liikaa ja välillä liian vähän. Sunnuntaina kävin Riihimäellä asti taas olemassa oikein oman elämäni sankari ja ehdin sitten radan aikana nostella omia housujakin KAHDESTI ja silti Java pinkoi nollan vieläpä kakkospaikalle. Ihan kohtuullista rimahäiriötreeniä, ko kippari kohentelee trikoitaan siinä juostessa. Ei se mitään, vaikka ohjaussuunitelmakin muuttuu lennosta.

Nämä kisakuvat on meidän ekalta radalta saikun jälkeen <3 (Kuva: Koirakuvat, kopioitu luvalla)

Nyt siis tiedän viikonlopusta sen verran, että saa nukkua pitkään ja mitä housuja ei ainakaan oteta mukaan. Siinä on minun mielestäni jo aikalailla riittävästi infoa lähteä rennoin mielin liikenteeseen. Kaikenkaikkiaan meille nämä tämän kesän kisat on jo itsessään  niin iso bonari, että ylipäästään starttiviivalle päästiin. Leikkauksen jälkeen kukaan kun ei uskaltanut toipumisvauhdista luvata mitään, etenkin kun otin isot takapakit leikkauksen aikana ja haavan kanssa myöhemmin. Vaan niin se tämänkin vähän viritelty ihmisruho kipittää, vaikka alle puoli vuotta sitten vielä köpötellyt kepeillä.



Meillä ei siis ihan oikeasti ole mitään hävittävää ja jo pelkällä osallistumisella olemme jo voittaneet. Java rrrrrakastaa aksaa ihan yhtälailla treeneissä ja kisoissa ja minusta sen kanssa on kyllä niin siistiä mennä. Son vähä hönö, eikä mitenkään kovin pedantti, ni ehtii sattua ja tapahtua tuollaisen 30-40 sekuntin suorituksen aikana. Sellaista se javality :) Parasta sinne mennään tekemään ja katsellaan sitten mihin se riittää. Mitenkään megatikissä tässä ei ole kumpikaan kauden käänteistä johtuen, vaan ei anneta moisten pikkuseikkojen häiritä.



Tänä vuonna me saadaan myös paras kety mukaan, joten eiköhän tästä tule kaikinpuolin hauska viikonloppu. Hurjasti siis tsemppiä matkaan kaikille kisoihin lähteville, muistakaa hymyillä koirallenne radan jälkeenkin -kävi miten kävi ja nauttikaa, että ylipäätään saatte kisata!

7.6.2017

Hupsista.

Näköjään ahkera lomailu ja ei-mitäänniä -ohjelman suorittaminen johtaa samantien tehokkaaseen tuloksen tekemiseen. Koska aikataulut oli vähän haastavat kaikkien kolmosen kisojen kanssa, ilmoitin sitten Pepiinin kisaamaan Sipooseen sunnuntai-iltapäiväksi parin agiradan verran. Sieltäkin oli vähän kiire kotio, kun vieraita tulossa kylään illaksi, joten kalenteritunkemisen maailmanennätys kyseessä.

Sitä ennen kuitenkin sunnuntaiaamuna upeassa kesäkelissä lähdin koirat ulkoiluttamaan Ojankoon ja siinä samalla Javalle pienet treenit. Agendalla puomin kääntyminen, keinun paikka ja parit keppien takaaleikkaukset. Naureskelin karvatursakselle, että tänään onkin paskojen puomien päivä (toki alastulon allaoleva mutkaputki on iso lisätekijä) ja otettiin muutama askel takaisinpäin kriteerin vahvistamisessa. Osumia kyllä se teki, mutta liian ylös ja sei auta nyt asiaa, kun käännöstekniikkaa sen pitäisi harjoitella etujaloilla. Siispä lankkutreeniä ja samalla liikehäiriön vahvistamista ja hyvä tuli taas.

Java vähän murjotutti, kun lähdin vain Pepin kanssa kisoihin. Ja Pepiä harmitti, kun kotia jäävät saivat possunkorvaa. Sitävastoin minua ei harmittanut mikään, kiva sää ja kohti kisabaanoja pikkukoiran kanssa! Tavoitteena oli nostaa lähtökäytöksen kriteeriä kisahäiriössä ja luonnollisesti keinun oikeaoppiminen suoritus. Lämppälenkillä tuo oikea koipi tuntui vähän ikävältä ja sanoinkin Ionalle, että mitenhän tällä kaksi rataa juostaan, mutta suotta näköjään tuollaisia mietin, kun pikkukoiralla oli ratkaisu jo valmiina.

Meille oli arvottu ihan ensimmäinen lähtöpaikka, joten päästiin samantien tosi toimiin. Lähdössä se meinaa ennakoida mun eleitä "kylläseihanvarmaanjustonsanomassaettäsaatullatäältä", kun pysähdyn, joten vaadin aika selkeästi sen kuuntelun. Hanuri nousi ja kävin palauttamassa. Sitten kipitettiinkin urku auki. Rataprofiili oli oikein kiva ja oikeastaan päätöksiä piti tehdä vain pituuden jälkeisestä elämästä. Muista poiketen sipaisin sen muurin takaaleikkauksella, jotta en seiso linjalla ja näytti toimivan varsin hyvin. Sen verran hyvin, että nollalla maaliin, -18.05, 5,23m/s, 1./15 ja SERT :) Allu ystävällisesti kuvasi, joten löytyypä veto videotodistein:



Rakas pikkutuholaiseni on nyt siis kolmosluokkalainen, Maaliskuussa aloitettiin kisaaminen, reilu kymmenen starttia siinä taisi sitten mennä ja jokainen nolla oli voittonolla. Minä olisin kyllä pidempäänkin mieluusti kurvaillut noita alempien luokkien profiileja, mutta Pepin mielestä ei tarvitse ja isi saa nyt tehdä podiumille tilaa :D



1.6.2017

Kaupunkilaiskoirat landella

Helatorstain edesauttama pitkä viikonloppu käytettiin mökkeilyyn kisaamisen sijasta. Javan kanssa olisi ihan hyvä saada vähän kisatatsia, kun tämä meidän starttimäärä ollut aikataulusyistä varsin maltillinen keväälläkin, vaan luultavasti isompi hyöty on silkasta lomailusta. Ainakin luulen kolmet tuplatassut nousevan, jos kysytään kuka lähtee mökille. Sitä paitsi meille sattui varsin mainiot kelit, vaikkei nyt ihan hellettä riittänytkään.

Pepi pukeutui Mikkeliin sopivasti


Vt. kapteeni ja kesäharjoittelija

Etenkin tuo pieni karva-Tarzan on kyllä niin elementissään. Se kikkailee menemään omia juttuja aamusta iltaan ja välillä tulee vaan pikalataukseen nukkumaan päikkärit. Yöllä zetaa kiskotaankin sitten ihan taju kankaalla, jotta jaksaa taas touhuta seuraavanakin päivänä. Suurinta hupia joka vuosi näyttää aiheuttavan kuikat, joiden olemus on Pepiinistä erittäin epäilyttävä. Tulla nyt smyygailemaan ihan hipihiljaa edes takaisin lähellä rantaa! Sattuvat pesimään saaren kärjessä, niin kohtaamisia on kyllä yllinkyllin pikkuaasimolle vielä tarjolla.

Tyhnä laspikoira miettii mitä se lokki mahtaa oikein huutaa ko järvellä ei näy mitään!
Missä mama, siellä Nalu!
Ai laiturinkorjaus, no tästä me tiietään paljon!
Pikalataus
Ihan vaan katsellaan tässä

Otukset ovat siis osallistuneet kaikkeen, uineet, nukkuneet, syöneet ja riehuneet. Ja sitä vastoin meikäläinen on keskittynyt siihen ei-mitäänniä osastoon. Sopivast paluu oli muutenkin lauantai-iltnana, kun sää muuttui vähän vetisempään suuntaan ja oli oikein hyvä sauma poistua "hyvän sään aikana". Yllättävää tai ei, mutta takakontin koiraosasto näytti nukkuvan hyvinkin tiiviisti koko kotimatkan ja just jaksoi tepsutella makkariin jatkamaan lataamista.


24.5.2017

Yksäriviikko: Jennaa ja Jaakkoa

Viime viikko olikin meillä treenien osalta pyhitetty sitten muutamalle yksärille: Torstaina Jennan setit molemmille koirille ja lauantaina köröttelimme Turkuun Jaakon mietteitä pohdiskelemaan. Nämä yksärit rytmittää sen verran mukavasti harrastusvuotta, kun ehtii kerrankin jutella ja ihmetellä, eikä tarvitse vain juosta numeroiden perässä. Minä ainakin koen enemmän hyötyä siitä, että ymmärrän jonkun asian sovellettavaksi, enkä mene vain tekemään jotain agilityä. "Jotain agilityä" kun ei vie meitä eteenpäin ja kun haluan treenimäärät pitää vähissä, pakko panostaa siihen laadukkaaseen tekemiseen.

Jennan treeniin olin teemaksi pyytänyt estefokuksen ja irtoamisen vahvistamisen. No sitähän siellä olikin, en vaan ehkä ollut ihan ajatellut loppuun asti sitä ohjaajalta tarvittavan juoskemisen määrää :D Meinaisi olla aikalailla hapokasta tosiaan kaksi koiraa juoksuttaa rataa, joka koostuu kuusi kertaa päästä päähän juoksemisesta. Etenkin kun molempien treeniaikaa on se 2x15min. Selvisin hengissä siitä huolimatta, jej!

Paljon isoja ilonaiheita, esim. täydelliset puomit molemmilla otuksilla ja muutenkin vallan päteviä ohjattavia. Ei ne oikeastaan tarvitsisi, kuin olla itse huolellinen ja kipittää alta pois. Pepiinille vielä nollakulman takaakierrot on haastavat, kun liike vetää niin voimakkaasti ohi, mutta onko se nyt ihmekkään tuon ikäiselle. Lisää vaan estefokusta ja oikeeta hyppytekniikkaa noihin haastaviin kulmiin. Noi putken jälkeen irtoamiset on yleisesti ottaen koiran logiikalle vaikeita, vaan upeasti kyllä klaarasivat molemmat.



Perusasioiden vahvistaminen meinaa aina joskus kikkailuinnossa unohtua, vaikka taidot eivät ole mitnekään staattisia. Toki moni asia pysyy ihan ok tasolla jo pelkästään sillä, että agility itsessään on palkitsevaa ja tiettyjä käytöksiä vahvistavaa, vaan tietoinen taitotason ylläpito tuo ehkä kokonaisvaltaisempia tuloksia. Niinkin yksinkertainen kysymys, kun tiedätkö milloin koirasi on lukittunut esteelle voi monelle aiheuttaa hiljaisen hetken ja siitähän näissäkin treeneissä on kyse: kun koira on lukittunut, ohjaaja voi antaa vasta seuraavan linjan ohjaukset.

Samojen teemojen ympärillä jatkettiin lauantaina OMD Areenalla Jaakko Suoknuutin kanssa. Jaakko itseasiassa sen sanoikin varsin yksinkertaisesti, että oikeasti agility on vaan koiran katseen hallintaa: joko se katsoo esteisiin tai ohjaajaan. Pepiinin agendalla oli lähinnä kipparin tekemiseen rauhaa, joten pikkukoiran tehtävä oli vain viipottaa. Jatkettiin siispä ratatekemistä kovassa vauhdissa, mutta ripauksella lisää teknisiä haasteita verrattuna torstain kirmailuihin. Käytettiin yksäristä hyvä tovi ihan vaan asioiden läpikäymiseen ja MIKSI -kysymysten pallotteluun, jotta siinä itse tekemisessä keskitytään oikeisiin juttuihin. Itse treeniaikaa vedettiin sitten sellainen reilu vartti, joka oli kyllä oikein passeli. Koiralla olisi riittänyt lisävirtaa, mutta nimenomaan silloin laitetaankin pillit pussiin ja jätetään aksaintoa sinne pankkiin hautumaan.

Oltiin molemmat Helin kanssa kyllä tosi fiiliksissä tämänkin yksärin jälkeen, kun noiden perusasioiden pallottelua ei vaan voi olla koskaan liikaa. Pikkuturkiksen vauhti ja osaaminen sai kiitosta, joten seuraavaksi lähdetään hienosäätämään miten ohjaaja voisi sieltä perästä kertoa järkevästi linjat, niin että koiran olisi järkevää edetä optimaalisinta reittiä myös itsenäisesti. Tätä koiraa kun ei mun juoksutahdilla oikein pelkästään edestä ohjata jatkossakaan. Tän takia meinaan sitten vähän ryysiä ja sillä nyt harvemmin lopputulos on kovin kummoinen (sen takia nämä videot on niin parasta oppimatskua minulle, kiitos siis teille, jotka suostutte näitä treenejä ja kisoja kuvaamaan). Pepiinin tarrakirjaan myös iso tarra tuosta puomista! Kaksi toistoa puomilla, jota sei ole ikinä nähnyt ja sisältää lähetyksen sekä ansaesteen linjalta poisvedon heti puomin jälkeen. Noin törkeitä ohjaajafokustreenejä en ole edes uskaltanut tehdä ja silti se vastaa niin hienosti haltuunottokäskyyn plus ohjausvihjeeseen. Hyvä Piipaa!



Lauantai sattui olemaan sen verran lämmin päivä, että jäähkälenkin päälle halusin vielä käydä uittamassa koiran, niin mukavampi matkustaakin takaisin kotia. Viime viikolla uutiskynnyksen ylittänyt Littoistenjärvi sattui olemaan siinä lähettyvillä, joten sinne siis ja nytton sekin ihme nähty. Sekä tietty koirat päästä ihan uimalla testaamaan, että toimii myös siihen käyttötarkoitukseen. Me oltiin venerannassa uittamassa ja se oli sen verran varjossa, ettei kirkkaus päässyt ihan täysin oikeuksiinsa, mutta kauempana hienosti välkähtelii turkoosi.






Ensi sunnuntaina jatketaan Jaakon kanssa (jenkkikäännökset pitäisi olla täydellisiä siihen mennessä) ja kesäkuussa sitten kaksinkappalein Jennan yksäreitä tulossa, huippua!

12.5.2017

Huoltopäivä

Meillä koko lauma hyödyntää säännöllisesti huoltopalveluita. Nati näin niinkuin vetreänä virkaatekevänä managerina käy ihan vaan normihierojalla vähän nautiskelemassa ja sitten nämä harmaat fyssarilla ja kraniosakraalihierojalla suurinpiirtein vuorovedoin. Harvemmin siellä mitään ihmeempää on, mutta isommissa episodeissa marssimme vielä osteopaatille. Esimerkkinä vaikkapa Pipantin viime kesäinen lento-A suoritus omatoimisesti, kun minä katselin kauempaa, että nyt siltä lähtee henki. Onneksi ei mitään, mitä ei osteopaatti olisi saanut oikaistua.

Tällä kertaa vuorossa oli siispä Marin vastaanotto molemmille agilityeläimille. Mukana toki koko sirkus viihteen vuoksi. Performanssi alkoi jo siinä vaiheessa, kun odotusaulassa olevalla puntarilla ajattelin tsekata karvakkaiden painot. No, meinasi olla jokseenkin haastavaa saada yksi kerrallaan kaikki jalat puntarille sillä tavalla, että lukema on uskottava, koska tottakai siihen pitää alkaa tarjoamaan erilaisia kikkailuasentoja. Liian innokkaita punnittavia siis :D Luulisin, että varsin luotettavat lopputulokset jotain 9,5kg Java, 9kg Iona ja 7,5kg Nati. Varsin hyvässä kunnossa koko sakki, hoikkia mutta lihaksikkaita & jänteviä.   

Myös vuoroa odottaessa voi rentoutua

Iona oli jysäyttänyt itsensä vähän kieroksi kitaluusta, kun lienee rakastamansa keppien kanssa viipottanut menemään ja ottanut vähän vipuvartta tökkäämällä maahan. Minä en tuosta sen keppi-innostuksesta ole koskaan tykännyt, enkä keppiä ole heitellyt ja silti se haalii aina jotain suuhun juostessa. Sama se on kotonakin kotiintullessa, niin iloriekkuun on pakko ensi töikseen etsiä lelu suuhun. Sen sijaan, että sen loppuelämää kieltäisin asioiden kanniskelun, jatkan niiden vaihtamista lyhyempiin ja paksumpiin tai vaikka käpyihin. 

Pepiiniä harmittaa, ko tollain tungetaan toisen vuorolla
Javaa tsekkailtiin naisseikkailujen jäljiltä, vaan eipä siinäkään ihmeempää. Vähän vinompi toiselta puolelta luultavasti siksi, että kääntyy toiselle puolelle luontaisesti näissä asioissa. Hyvä kuitenkin tsekkailla! Keskiviikko oli sitten täysin lepopäivä ja eilen pääsivät palauttavalle juoksulenkille. Tänään voisi jo tehdäkkin jotain siis. Viikonloppuna molemmat turret starttaavat kisoissa, joten ei suoritukset jää ainakaan muskeleista kiinni!

Nalpen salaisuudet

8.5.2017

Ihanatkamalat kriteerit: Case Piipaan keinu

Kriteerit käytännössä

Tämä on kyllä yks minun lemppariaiheistani niin kouluttajana kuin koirankouluttajana. Kriteerien tärkeyden näkee ehkä parhaiten näin, kun on kaksi koiraa, jolla toisella ymmärrys on vähän niin ja näin ja toisella on alusta alkaen ollut kriteerit. Ja silti en lakkaa hämmästymästä miten sulavasti pikkukoirakin aina välillä innostuu kokeilemaan kriteerien rajoja ja tulkintaa oman mielensä mukaisesti.



Nyt alemmissa luokissa kisatessa meillä ei ole tavoitteena nollat ja voitot, vaan radalle lähdetään a) opettelemaan kisarutineeja b) suorittamaan tehtävät kriteeristön mukaan. Kolmosissa meinasin sitten miettiä jo muita juttuja, kuin näitä perusasioita, koska käytännössä koviin moneen juttuun ei voi keskittyä samassa ratasuorituksissa. Kisarutiinien osalta se on tällä hetkellä vireenhallintaa ja pohjan rakentamista siihen, että koira tietää mitä tapahtuu milloinkin. Eilen hyllytimme toka vikalle esteelle huippubaanan ja vaikka hetkellisesti ohjaajan fokus oli koiran sijaan harmituksessa (ottaa vähän aikaa toipua tästä koiran pikkumogasta :D), pikkukoira osasi hihnan laittamisen jälkeen lähteä etsimään radan laidan ulkopuolella olevaa omaa lelua, jota siinä sitten revimme radan päätteksi tuloksista huolimatta. Käytösketju alkaa siis pikkuhiljaa hahmottua :)



Kriteerien opettaminen, vaatiminen ja pitäminen on minun duunini. Joskus kuulee mietittävän, että en jaksa nipottaa koiralle tai en viitsi olla niin kamalan tiukka ja olihan se nyt miltei ja herkälle koiralle tulee paha mieli ja mitähän vielä, vaikka koiran ajattelukapasiteetti ei mitenkään yllä niin monimutkaisiin tulkintoihin. Asiat joko saa tai ei saa, ehdollista logiikkaa niille ei voi rakentaa. Esim. treeneissä vaaditaan kontakteille pysäytys ja kisoissa saakin sitten vapauttaa itse itsensä ihan oman mielen mukaan. Kriteereistä lipsumisella koiran vasta tekeekin epävarmaksi, kun enää se ei tiedä millä säännöillä tänään pelataan. Sama kuin sängyssä nukkuminen; ei niille voi opettaa, että keskiviikkoisin se ok mut muutoin paree pysyä lattialla.



Pipantin kohdalla erityisfokus on nyt sen kisakeinussa. Sillä on ollut todella hyvä keinu, mutta vireen noustessa se on lähtenyt kokeilemaan saako tehdä omia valintoja kriteerejä liukkaammalla keinulla. Jokaikinen kerta kun se tekee kriteereistä poikkeavan suorituksen, se tekee sen oman valinnan perusteella arvottamalla: kovaa juoksemisella on paljon suurempi palkkausarvo, kuin vapautuskäskyn odottamisella. Jokaikinen kerta, kun se pääsee tekemään oman valinnan, siitä tulee mahdollinen suoritustapa ja vieläpä kohtalaisen hyvin palkattu, kun valinta on koiran itsensä tekemä. Vahvistamme siispä vapautuskäskyn arvoa tulevissakin treeneissä ja kisoissa - ja jokaikinen kerta sen kuuntelematta jättäminen tuottaa uudelleensuorituksen, jotta se ei saa sitä rallaamispalkkaa juoksemalla seuraavalle esteelle.

Eilen kisoissa näin sen nyt taas onneksi miettivän keinua ja sen oikeaa suoritustapaa, joka oli siis erittäin hyvä uutinen livakoiden lentokeinujen jälkeen. Sieltä saatiin matala 4on päätyyn ja siitä jatko vasta luvan kanssa. Seuraava askel on lähteä taas liikkeellä prässäämään enemmän kriteerin pitävyyttä ja ennen kaikkea siinä kisavireessä.



Kriteerit teoriassa

Koska tästä asiasta tulee paljon puhuttua, niin nykäisen tämän postauksen taustatueksi jatkoakin ajatellen. On nimittäin ollut niin huippua palautetta kuulla koulutettavien kisavetojen jälkeen kiitoksia siitä, kun alusta alkaen on kriteeriä rakennettu ajatuksella vaan toistojen sijaan. Samaa asiaa siis käydään läpi koulutettavien kanssa eri teemojen ympärillä, joten tässä siis tiivistelmä mitä pitää olla hallussa ennenkuin aloittaa tekemään mitään:

  1. Käsitys siitä, miltä hyvä näyttää itselle
  2. Ymmärrys, mistä osatekijöistä se koostuu
  3. Selkeät, konkreettiset kriteerit kirkkaana mielessä
  4. Halu pitää kriteereistä kiinni (nitä voi muokata, mutta uusi käytös pitää ensin opettaa koiralle)



Ajatustyön jälkeen käytösketju rakennetaan vaikkapa viidellä vaiheella, kuten esimerkiksi Susan Garrett tämän on muotoillut. Esimerkiksi keinuprojektin myötä on aikamoisen helppo todeta, että taidot ei myöskään pysy saavutetulla tasolla ilmaiseksi, vaan ne joko huononevat itsekseen kun vähän antaa homman lipsua tai vaihtehtoisesti asialle voi tietoisesti tehdä jotain ja pyrkiä rakentamaan taitoa seuraavalle askelmalla. Tällä hetkellä pikkupeto on lipsunut tuonne clarityn puolelle, vaikka challengeä haluaisin rakentaa, mutta mitä pidemmälle ketjussa pääsee, niin sitä vähemmän taito kaipaa muistuttelua ylläpidon kannalta.
Consciousness > Clarity > Confidence > Challenge > Capability



Mitkä sinun kriteerisit ovat?

  • Lähdössä
  • Hypyillä
  • Erikoisesteillä
  • Keinulla
  • A:lla
  • Puomilla
  • Putkissa
  • Kepeillä
  • Maalissa 


Ionan kuvat: Satu Tuominen

2.5.2017

Make agility great again

Taannoisena viikonloppuna käytiin sipaisemassa aito kevätretki Kotkaan, jossa ei auttanut hätäillä kisakirjojen tai aikataulujen perään. Lähtö kun minulla oli jo kasin maissa kotoa ja paluu koitti siinä iltayhdentoista hujakoilla. Siis kerrankin kisareissulle oikein pitkän kaavan kautta maakuntiin! Kotkassa tarjoiltiin samana päivänä maksikolmoset plus ykköskakkoset, joten kisaseuraksi saimme Helin & Kickin.

Kyllä kelpaa kesäkelissä ajella!

Ekana irti pääsivät maksit ja sieltä napsahtikin heti ekalta radalta täyskymppi nollavoitolla ja sitä myöten sertitilin korkkauksella, joten päivä oli plussalla heti aamupäivästä lähtien. Tokihan me sitten maksien jälkeen hipsittiin kevätretken henkeen sopivasti juhlistamaan saavutusta parsaviikoille Fransmanniin ja päästiin tuoreeltaan kohottamaan kuohuvat lasilliset ruusukkeelle! Tässä alkaa olla agilityreissu mun makuun :D



Illaksi palattiin sitten hallille ja onneksi kisat olivat sen verran etuajassa, että kakkosetkin pääsivät alkamaan puolisen tuntia aikataulusta etuajassa. Pepiinillehän tämä harjoitus oli ennen kaikkea treeniä uudesta hallista, pohjasta, esteistä ja pitkästä kisapäivästä. Ensimmäinen startti menikin sitten vähän hassutteluksi, kun ei sukkula saanutkaan taivutettua itseään oikeaan keppiväliin ja sen jälkeen hassuteluvaihde meni silmään. Muutenkin tosi onnistunut startti, kun pikkupeto kokeili sitten kaikki mahdolliset kriteerit läpi: lähdöstä varastamisen, keppien lopettamisen kesken, haltuunottokäskyn ignorauksen ja vieläpä keinun vapautuskäskyn unohtamisen. Hupsis!

Toisella radalla pikkukoira sitten skarppasi nollavoiton verran ja sitä myöten kakkosista siispä kaksi LUVA:a takataskussa. Muutenkin tälle radalle lähdettäessä mun ainut ratasuunnitelma oli pysyä pois edestä ja antaa koiran vaan posottaa. Näytti siis toimivan ja päästiin oikein iloisissa tunnelmissa kotimatkalle: molemmille jotain kotiinviemistä :)






21.4.2017

Koiran taidot vs. ohjaajan taidot

Siinäpä kysymys, jota olen pallotellut tässä viime vuodet. Ionan ilmiintyminen taloon muutama vuosi sitten mahdollisti käytännön kokeilut aiheesta ja tässä parin vuoden checkmarkissa sitä on jo paljon viisaampi. Ja mikä parasta, tiedän olevani enemmän oikeillä jäljillä nyt kuin aiemmin. Käytännössä tiesin tämän eron esimerkiksi hyvinkin konkreettisesti taas keskiviikon Sanni Kariniemen treeneissä, jossa rataplänistä osasin jo kertoa, että kummalle koiralle tämä on vaikea ja kummalle ei. Ero tulee selkeästi näkyviin nyt, kun oma liike on yhä huonoa ja kaukana täydellisestä.



Olen aloittanut agilityn seitsemisen vuotta sitten, kun Java oli vuoden ikäinen. Sinäänsä huvittavaa, että olimme agilityn pentukurssilla silloin absoluuttisesti vanhimmat ja silti kurssin aikana treenattiin kaikkia esteitä - ja osasta silloisen kurssinvetäjän metodeista kieltäydyin jo silloin. Yhäkään en veisi pentua mihinkään pentuagilityihin alle vuoden ikäisenä, vaan panostaisin paljon tärkeämpiin perusjuttuihin ennen sitä. Pitkä matka on sieltä tultu ja suuri osa ajasta on käytetty ohjaamisen & ohjauskuvioiden harjoitteluun. Nyt voin sanoa, että se ei olekaan ollut relevanttia, vaan koiran taitoihin panostaminen olisi itseasiassa tuonut hyvinkin erilaisen lopputuloksen tässä vaiheessa.



Javan potentiaaliin nähden siitä on jäänyt paljon käyttämättä ja silti on päästy aikamoisen pitkälle yhdessä lajin parissa! Olen niin kiitollinen ihan jokaisesta yhteisestä kilometristä, kuopista matkan varrella, koska ilman sitä minun olisi ollut aivan mahdoton muodostaa omaa käsitystä siitä mitä haluan, mitä en halua, miltä se "hyvä" näyttää ja miten sinne päästään. Iona hyötyy aikalailla tästä ajatteluprosessista, kun alusta alkaen olen siitä tehnyt omaan käteen sopivaa koiraa ja puhumattakaan siitä mitä korjataan ja parannellaan sitten seuraavan kanssa. Iona ei myöskään olisi sitä mitä se on jo nyt, jos olisin tyytynyt vain kopiomaan jonkun toisen systeemiä orjallisesti, vaan enemmänkin tässä on pyritty hakemaan ajatuksia ja soveltamaan omaan tekemiseen. Mikään "wonderdog" se ei toki ole tai edes maailman nopeinhienoinfantsuin, se on vain minun oppimisprojektini :)



Tällä hetkellä olen huono ohjaaja. Etenkin koiralle, joka on opetettu liikeorientoituneeksi ja joka tulkitsee sen perustella informaatiota. Jotenkin pystyn juoksemaan suoraan, mutta kaikki käännökset, rytmitykset, suunnanmuutokset on todella koordinoimattomia. Niihin menee myös aika paljon ajatuskapasiteettia, joka kaikki on pois koiran ohjaamisesta. Siitäkin huolimattta haluan toki olla reilu koiralle ja tyhmistäkin virheistä huolimatta koira saa kyllä palkkansa.



Iona, jolle on kokoajan opetettu taitoja, on niin paljon itsenäisempi ja taitavampi lajissa, kuin Java, jolle on opetuttu lähinnä ohjaajan tulkintaa. Ionan kanssa saan olla epätäydellinen huomattavasti suuremmalla marginaalilla. Molemman koirat treenaa nykyään siis enimmäkseen niitä taitoja ratatreenin sijasta, vaikka harjoitus olisi numeroitu ykkösestä kahteenkymmeneen. Mun tavoite ei ole räpeksiä rataa nollalla läpi hinnalla millä hyvänsä, vaan miettiä sieltä etukäteen ne taidot, joita radan onnistunut suorittaminen vaatii ja keskittyä niiden tekemiseen.

Myös kouluttajana panostan harjoituksen suunnittelussa taitojen rakentamista, koska ne ohjaajan taidot (ohjaustekniikat) tulee siinä sivussa. Pelkkä radanjuoksentelu kun ei lisää koulutettavien kykyä ottaa omaan työkalupakkiin lisää aineksia soveltamalla, poislukien nollaratatreenit. Suunnitelmallisuus, tavoitteiden asettelu ja arviointi on asioita, joita yritän saada rutiiniksi koulutettaville joka kerta, kun he tekevät mitään agilityyn liittyvää, jotta hyöty olisi maksimaalinen ja määrään sijasta voi keskittyä laatuun. Ohjaustekniikoissakaan kun olennaisinta ei ole täydellisyys, vaan loogisuus.




Javan kisakuvat pääsiäiseltä: Johanna Koski

12.4.2017

Piipaa on irrrrti!

Nappasin ex tempore tuurauksen tiistai-illalle Akatemialle, jotta molemmat koirat pääsee tällä viikolla reenaamaan. Jälleen kerran, kyllä kannatti ja olipahan vaan lystikästä! Pohdin tuossa kumpaan treeniin otan kummankin koiran, mutta päädyin vauhdin ja eri alustan takia takia ottamaan Akatemialle Piipin. Viikonloppuna Ionasteri on ilmottu Konalaan kisaamaan (koska vanhentuvat Smartumit :D), jossa kauhukseni huomasin taas ykkösten kisaavan kaikki startit sisällä. Jotenkin luulin, että edes yhden saisi vetäistä ulkokentällä, mutta pikkukoiran ykköstreeni onkin siis näissä kisoissa totutella noin pehmeään pohjaan plus karmeisiin puukontakteihin. Eipä siinä, hyvää reeniähän se, mutta pohja ei vaan oo koskaan sopinut mulle - toivottavasti Ionalle.

Toi Akatemia tekonurde korkkitäytteellä on kyllä törkeen hyvä! Iona pääsi erityisesti hyödyntämään koko potentiaaliaan kiihdytyksissä ja erittäin täpäköissä käännöksissä kovasta vauhdista. Jennan kommentti ekan vedon jälkeen "Hyi miten täydellistä". Radan alku oli ollut erittäin haastava suurimmalle osalle illan koirakoista, mutta tuollaiselle luontaiselle kääntyjälle sopii kuin nenä päähän - mun ei tarvii vääntää käännöstä, riittää ajoissaoleminen.



Tällä baanalla sain vaihdoin myös treeniin nuo ruotsalaisten suosimat vekit. En ole muistanut koko asiaa, joten nyt olikin sitten loistotsäänssi opettaa tämäkin asia Piipaalle: kyllähän pari toistoa riittää :D No, hyödyllinen ohjaushan se, jos tarvitsee sen pari metriä etumatkaa ja voi olla satavarma, että koira myös lukitsee esteen itsenäiseen suoritukseen. Kaikenkaikkiaan huiman hyvä treeni ja Ionan kanssa on jäätävän hauska treenaa. Se kun on ihan pelottavan taitava ikäisekseen (kun ottaa huomioon meidän tosi vähäiset treenimäärät ja ohjaajan saikun), hyvillä pohjatöillä näköjään pääsee pitkälle! Tälläkin perusteella liputan jatkossakin sen puolesta, että pennun paikka ei ole agilitytreeneissä, vaan noille telineille ehtii myöhemminkin.


11.4.2017

Treenejä ja "treenejä"

Koska itse lomaa ei tietenkään sovi käyttää sairastamiseen, otin sitten taudin päälle paluulentopäivänä. Niimpä pari päivää sitten venyi loman jälkeen töihinkin paluu, kun sai kotona sairastaa kuumetta pois ihan kaikessa rauhassa. Sen verran olin sitten kuitenkin itsepäinen, että jos keskiviikkona pystyy töihin menemään, voi mennä myös treeneihin.

Lauma kasassa :)
Voi kuvitella miten perinjuurin tehokasta toimintaa se oli, Jennakin jo nauroi, että näytän ihan pössyttelijältä kun yritin saada happea koneistoon pienen pyrähdyksen jälkeen. Tottakai tyrkylle juuri tälläisenä kertana tulee sitten molemmille koirille treenit ja pakkohan se oli siihenkin tarttua, kun koirat vetäneet lonkkaa (kuka on, kuka ei :D) ja Javankin palautus onnistui minuutilleen täydellisesti suoraan hallin pihaan. Mulla on siis ollut tehokkaampiakin treenejä, mutta koirilla näytti olleen oikein mukavaa, vaikka ohjaaja olikin ihan liisterissä.

Koirille lienee opettavin osuus näissä treeneissä oli paskan ohjaajan kanssa toimiminen - kun ei jalat liiku ja suu käy, niin paree vaan sitten mennä suullisten käskyjen mukaan. Parasta antia molemmille koirille oli ehkä juoksupuomilta avokulmaan kepeille, etenkin pikkukoiralle iso hattu upeasta osumasta ja itsenäisestä sisäänmenosta. Nalpelta jo jotain sellasta voikin jo odottaa, mutta minun pieni neititarzankin :)

Viikonloppuna sattui olemaan sellainen ihme, ettei hallissa ollut kisoja, joten oli pitkästä aikaa mahdollisuus vapaatreeniin ihmisten aikaan! Vaikka kalendaario oli pullollaan, pelastukseksi tuli jetlagin jälkimainingeissa tapahtuva ajoissa herääminen. 6:30 kun nousee ylös auringonpaisteeseen ilman herätyskelloa, sitä ehtii hengailla, lueskella, juoda aamukahvia ja silti olla ysiltä treenaamassa! Molemmille koirille tein ohjaustreenin ja pääsin palkkailemaan lukituksia liikkuvasta ohjaajasta huolimatta niistoissa, saksalaisissa, pakkovalsseissa ja sivuirtoamisissa.

Huomentaaaaaaaaaaaaa


Sunnuntainakin sattui tyhjä slotti, joten ampaisin iltapäivällä hallille tekemään kuuntelutreenin kummallekin: siis flätillä puomin jatkoja suoraanmenoilla, loivilla käännöksillä ja jyrkillä käännöksillä. Tämäkin aihe ollut treenilistalla vaikka kuinka pitkään ja vihdoin pääsi edes vähän sitäkin asiaa työstämään, huippua! Duo oli varsin pätevä, etenkin Java yllätti kyllä miten sen sai ajattelemaan yhdestä palkkaamattomasta suorituksista, se otti vauhtia vähän pois, keskittyi, kävi huolellisesti ottamassa kontaktin ja siitä tiukka käännös hypylle. Seuraavalla kerralla se lisäsi itse vauhdin takaisin ja teki saman suorituksen. Perustekeminen näytti sen verran hyvältä, että pääsin sekoittamaan pakkaa käskyjen kuuntelulla - välillä suoraan ja välillä käännöstä sekaisin.

Mua vähän meinasi naurattaa, kun pitkästä aikaa kaivoin T&T laatikon mukaan treeneihin ja sitten viereisellä kentällä tottakai oli myös boksi käytössä. Näköjään samalla kanavalla ja ihmettelinkin alkuun, että mitähän täällä tapahtuu, kun laatikko syöksi namia ihan miten sattuu. Ensin kelasin, että onkohan siitä jotenkin patterit loppumassa, että se sekoilee tai kaukosäädin rikki, mutta sitten tajusin syyllisen olevan viereinen kenttä. Enkä jaksanut pohtia miten oman kaukosäätimen saa vaihdettua toiselle kanavalle. Minä en muutenkaan ole ko. tuotteen suurin fani, enkä pidä sitä mitenkään välttämättömänä (mun mielestä agilityn ei pitäisi olla elitistinen rahalaji, eikä osaaminen ole kiinni käytettävissä olevista leluista tai rahasta) juoksarienkaan opetteluun, joten vein laatikon takaisin kentänlaidalle ja otin käyttöön oman suosikkini: Holobalin. Vanhassa vara parempi, ei häiritse viereisen kentän kaukosäätimet tai piippailut, kun otetaan namipallo käyttöön ja sen verran omatkin koivet liikkuu, että sinne saa uutta latausta :)

Keväänmerkkejä

Ihan mahtavaa päästä tekemään perustreeniä! Niin paljon pikkujuttuja mitä pitäis päästä vahvistamaan, mutta halliaika on vaan niin kortilla Ojangossa, että toivotaan ulkokauden tuovan pientä helpotusta. Saadaan Pänttiselle tehtyä hyvät ja vahvat pohjatyöt, niin kelpaa sitten kisakentilläkin kirmata. Käytännössä siis meidän vapaatreeni on muutaman esteen kuvioita ja muutama asia per treeni, varsin tehokkaasti saa kaksi koiraa onneksi lyhyessäkin ajassa treenattua vähällä toistomäärällä.

7.4.2017

Lomaa pukkaa, osalle

Tämän blogin puolella onkin pidellyt varsin hiljaista viimeiset kolmisen viikkoa, koska talouden kaksijalkaiset olivat palmun alla ja koirat sitten hoidossa. Tai neidit oli lomalla ja Herra Jalmari oikein täyspainoista gigolon duunia tekemässä 2,5 viikkoa :D Niinkuin yleensä tapana on, tottakai nartut alottavat juoksunsa juuri silloin, kun se nyt ei vaan käy päinsä. Meidän tapauksessa ensimmäinen vajaa viikkoa ennen lähtöä ja sitten yllättäen ensimmäisenä lomapäivänä kohteessa tuli tieto, että se toinenkin - tietysti.

Jouduin kyllä miettimään tosi pitkään uskallanko tuon oman varjoni antaa vieraaseen talouteen ja vieläpä noin lyhyellä varoitusajalla. No, asiaa pohdittuani ja Katjan kanssa paljon asiaa pallotelleena päädyin sitten siihen ratkaisuun, että Java lähti työlomaa viettämään Helsinkiin. Ainakin näytti olevan "kohtalaisesti" tilanteen tasalla, kun narttu oli siinä jo lämpimikseen kertaallen astuttu jo silloin, kun tulin lähtöpäivänä Javaa sinne tuomaan. Ei siis näyttänyt pikkukoiraa mitenkään ahdistavan naisseura ja tuleva elämä lapsiperheessä. Oli kiva kuulla reissun päälle kuvien kera, miten hienosti Herra Jalmari sulahti siihenkin laumaan! Kuulemma lapsia oli ihan harmittanut päästää Java sitten seuraavaan paikkaan, kun olisivat mieluusti pitäneet hyväkäytöksisen Javan pidempäänkin.

Sani & Java, kuva: Katja Tammelin

Javan piti alkuperäisten suunnitelmien mukaan jatkaa matkaa Mikkeliin ihan aidolle lomalle, vaan niihin pläneihin tulikin Turun kokoinen mutka. Tällä kertaa herraskoira kotiutui usean dalmatialaisen ja sheltin seuraksi, ainut ensitapaamisella kierroksia nostattanut asia oli kissa. Meidän kulmilla kun kissat vaan smyygaa ja pälyilee jossain pusikoissa ja kipsuttaa karkuun, niin meinaa olla vähän vauhdikkaat ajatukset lähtökohtaisesti kissojen suhteen tällä laumalla. Vaan ensihauhaun jälkeen kissakin oli täysin ok. Turkkusesta Java kotiutui vasta tämän viikon keskiviikkoiltana ja olihan se ihan hilpeä jälleennäkeminen - mama, agility ja näytti käyneen mielessä onko täällä vielä lisää hurmattavia naisia?!

Wii & Java, kuva: Heidi Kohonen
Tiesin, että Java nyt vaan on koira, joka sopeutuu, eikä stressaa turhista. Silti oli hienoa kuulla tämä myös kahdelta muultakin henkilöltä miten mahtava koira se on. Seisoo omilla jaloillaan turhia hötkyilemättä. Se on ollut oma hönö hännänheiluttelija ja pusukone, ompa Turun suunnalla vähän venyttänyt talouden sääntöjä änkeämällä sänkyynkin nukkumaan. Vaan kukapa sitä hennoo pieneltä mitään kieltää.... :) Ei haitannut lapset, eikä vieraat koirat, vaihtuvat asumukset. Nalpe nyt vaan on timanttia ja niin ainutlaatuinen, näitä ei vaan tuu toista - kun samassa paketissa on ulkomuoto, rakenne, käyttöominaisuudet ja luonne <3

Toivomme siispä kesäpentusia Nekaros -kenneliin Helsinkiin ja Aboensis -kenneliin Turkuun!

Niin, sillä välin, kun Java paahtoi duunia, neitieläimet pyöritti show'ta Mikkelissä lepäillen, lenkkeillen ja palloa jahdaten. Ja me kaksijalkaiset käytiin selvittämässä miten jäätävän upea paikka voi Filippiinit olla.


15.3.2017

Voi laspikoiranen minkä teki!

Kasseja joka lentoon :D


Jos isukki veti homman maaliin varsin tyylikkäästi lauantaina, niin eipä voi sanoa jälkikasvun ainakaan huonommaksi jääneen sunnuntain starteissa. Pepi pisteli sitten kaksin kappalein voittoja ja luonnollisesti sitä myöten myös LUVA-tili avattu kahdella merkinnällä - ilmeisesti  oli pakko nokittaa isukin kisadebyytti vuosien takaa, jolloin myös ekoista kisoistaan sai LUVAn, mutta ähääää - kakkossijalla. Aikamoinen viikonloppu siis minulla koiraurheilun parissa :) 




Pikkuhukan tavoitteina kisojen suhteen oli siis harjoitella kisarutiineja ja tehdä estesuoritukset kriteerien mukaisesti. Sieltä tuli sitten aika paljon ekstraa siihen nähden :D Otus oli ihan kujalla mitä sinne halliin on tultu tekemään, kun eihän se ole aiemmin käynyt tosiaan muutakuin leikkimässä ja rauhoittumassa kisahälinässä. Tuli vähän yllärinä sitten kentän puolelle pääseminen, joka kyllä näkyi joka radan käynnistysvaiheessa. Vaan siitä huolimatta mitään ihmeellistä kikkailua ei tekemisen tohinassa ehditty keksimään ja esteetkin tehtiin just eikä melkein kriteerien mukaan: lähtökäskyn odotus, keinulla päähän ja vapautuskäskyn odotus, A:lla nätit kontrolloidut laukat, puomilla selkeä hitti takajalkaerottelulla, kepeillä itsenäisesti sisään ja loppuunasti pujottelu.


Rataprofiilit oli ihastuttavan sopivia ykkösluokan baanoja, kylläpä oli kiva ensikertalaisen kanssa starttaa! Siellä oli myös kaikki esteet niin kontaktit kuin erikoisesteet tarjolla, joten todellakin pääsi kaikkea treenaamaan pussista alkaen. Erityisesti hyppärin varsin klassinen S-profiili aiheutti ihastusta meissä monissa kisaajissa. Helpoista profiileista huolimatta mitään nollatykitystä eivät nämäkään kisat olleet, vaan suoraviivaisissakin radoissa on omat kommervinkkinsä. Tosin Piipaalle nämä kyllä sopii kuin herkku suuhun, kun sillä on tuota itsenäisyyttä riittämiin.



Mä vaan olen niin ylpeä pikkuharmaan suorituksista! Tulokset on toissijainen juttu, vaikka kiva bonari. Ekalla radalla se sujahti väärään putken päähän, kun jäin huolehtimaan keinun oikeaoppisesta suorituksesta, mutta aivan loistava rata. Ja mikä puomi! Siitä biletin pikkukoiralle niin paljon, että se kääntyi ennen putkea kysymään, että saako siitä palkkaakin :) Pääsin vielä testaamaan kovan vedätyksen kepeille, joten aivan huikeeta duunia.



Hyppärillä koitin vaan pysyä altapois ja sillä näköjään kirkkaasti kovin aika kaikista säkäluokista ja toinen agirata menikin sitten jo aikamoisen kivasti nuottien mukaan, vaikka alussa lähtikin varovasti liikkeelle. Mut mikä keinu! Aivan huikee, täysiä päähän ja lähtäluvan odottaminen, vaikka olin jo vedättämässä pitkässä matkaa. Puomista en sano mitään, ooin vaan ihan sytänsytänsytän. Ei ole tosiaan treenattu puomi + muuri/rengas komboja. mut ei näköjään tartekaan. Kolmannen radan jälkeen alkoi kuoriutua vasta se normi Raivo-Riitta lelun repimiseen, joten pikkukoira olis varmaan neljännellä radalla alkanut jo olla ihan kartalla :D



Päivän kruunasi vieläpä Ionan velipojan Touhon kaksi nollatulosta, joilla 1. & 2. sijat. Javan lapsukaiset siis aikamoisen kovassa iskussa, kun muille ei ykköspodiumeja tällä kertaa riittänytkään! Meillä oli samalla myös pikainen family reunion, kun äitikoira oli kisaturistina. Olipa kiva nähdä taas Ladya! Toivottavasti näkisi noita kahta muutakin mustavalkeaa sisarusta taas jossain vaiheessa. 



Pakko vielä loppuun hehkuttaa miten siistiä oli kisata parhaitten tyyppien ympäröimänä! Mulle agilityssä on aina ollut tärkeetä se sosiaalinenkin komponentti, joten olipa mahtavaa päästä kaverin kans pitkästä aikaa samoille radoille ja vielä yleisössäkin oli meidän tsemppareita. 



Kisakuvista kiitos Emeliina Tähtinen!