18.3.2020

Mistä Aysling -sheltit ovat tehty?

Facebookin kasvattajaryhmässä tuli vastaan kerrassaan mielenkiintoinen aloitus jalostusvalinnoista ja pohdinnoista niiden takana. Koska tämä aihe on itselle tärkeä ja jokseenkin ajankohtainen, ajattelin riipaista blogitekstin asiasta. Mitenkään sitä romaania kun ei oikein vain FB-vastaukseen runnota. Minulle sillä on iso ero onko kyseessä jalostamista vai määrän lisäämistä. Ja voitte tosiaan uskoa, että tuo kolmikko pentulaatikossa on PITKÄN prosessin tuotos ja olen heistä aivan huippuinnoissani - Aysling sanan varsinainen kantamuoto aisling/aislinn kun tarkoittaa "unelma" tai "visio".



Minun visioni lähtee hahmottumaan tyypistä: minkälainen on shetlanninlammaskoira toiminnallisena rakenteena. Ja tästä olen tosi tarkka, koska tyypin kun menettää linjastaan, niin ei jää jäljelle oikein mitään. Niimpä ensinnäkin oma narttumateriaali pitää olla laadukasta ja edustaa tätä tyyppiä. Sen puutteita ei korvata jollain huippu-uroksella, vaan tuloksena on herkästi geenien sekametelisoppa ja hyvin kirjava pentue tyypiltään. Yhdistämällä kaksi samantyyppistä, saan todennäköisesti myös tasalaatuisen pentueen.



Sitten näistä oikeantyyppisistä (esimerkiksi liike on voimakasta, kestävää ja vaivatonta, olematta raskas ja tasapainoinen olemus, rotuisekseen tunnistettava) lähdetään perkaamaan terveystuloksia ja sukuja. Monia sukuja välttelen niiden ylikäytön sekä terveyshaasteiden takia ja näitä varten minulla onkin omia listauksia yli 10 vuoden ajalta, kun kaikki asiat eivät sieltä Koiranetistä aukene. Kintereet on yksi tälläinen. Ja sitten on koirien omat terveystulokset. Samoja vikoja ei kannata monistaa, joten koirien pitää terveyspuolellakin täydentää toisiaan, kuitenkin niin, että perusasiat pitää olla kunnossa. Mitä enemmän tietoa käytössä, sen parempi. Mutta pelkästään koiranetillä tai geenitesteillä ei voi jalostaa, koira on kokonaisuus ja muutakin kuin rtg-kuvat.



Luonne on tärkeä. Koira ei tee a-lonkilla mitään, jos pää on rikki. Ei tarvitse rakastaa kaikkia vieraita, mutta pitää pystyä seisomaan neljällä tassulla ja reippaasti suhtautumaan ulkomaailmaan. Myös koulutusominaisuudet ovat tärkeitä. Halu tehdä töitä ja vuorovaikuttaa ihmisen kanssa, saalisvietti ja sen kanavoiminen, sopiva vilkkaus yhdistettynä tylsyyden sietoon.



Haluan mielelläni itse nähdä seuraavia asioita: Miten koira tekee töitä ihmisen kanssa harrastuksissa? Miten se palkkautuu ja motivoituu? Mitä tapahtuu virheiden jälkeen? Mihin koira on aktiivinen? Miten se liikkuu? Miten se hyppää ja käyttää kroppaa?

Tämä on myös se syy, miksi en pidä pentujonoa tai jaa pentuja värien tai sukupuolen perusteella heti syntymässä. Minulle on tärkeää nähdä niiden koirien yksilölliset piirteet ja taipumukset, jotta voin oman valinnan tehdä ennen kaikkea tämän perusteella ja sen jälkeen katsoa mikä pentu sopisi minnekin kotiin. Se on sitten maalauksen viimeistelemistä omalla tyylillä, kun on ääriviivat paikallaan.



Kaivan kaikeen mahdollisen tiedon ja kyselen. Ionalle on sulhoa etsitty jo vuosia, Suomesta ja ulkomailta. Onneksi tapasin jo ihan pienen Tšekki-pennun sen tultua Suomeen ja ihastuin samantien! Vieläkun terveystarkit oli priimaa, koirasta kehittyi kerrassaan upea harrastuskoira ja sain niin kattavan sukukatsauksen vikalistoineen siitä Euroopasta, kysyin sen saatavuutta jo 2017 Ionalle. Kuitenkaan en halua käyttää liian nuoria koiria jalostustyössäni, koska monet sairaudet ja pelot voi puhjeta myöhemmällä iällä, yhdistelmä pidettiin holdissa tänne asti. Myös geneettinen monimuotoisuus on tärkeää, joten nuorien urosten liikakäyttö on minulle nounou - niimpä oli kerrassaan upeaa saada käyttöön tälläinen uros, jonka pentueiden määrässä on suunnitelma. Muutenkin arvostan valtavasti Karoliinan kanssa käytyjä keskusteluja ja avoimuutta ihan kaikesta.



Työmäärä ennen pentuja on ollut aivan valtava ja yritän myös tehdä parhaani, että heillä on parhaat mahdolliset lähtökohdat elämän starttiruudussa ensinnäkin astuttamalla hyväkuntoisen nartun oikeaan ajankohtaan luonnollisesti, stressittömän kantoajan riittävällä liikunnalla, paljon hellyyttä ja läheisyyttä, tarjoamalla rauhallisen kasvuympäristön pennuille, virikkeitä, laadukkaat ruuat, öljyt yms. Ja silti tämä minun työni alkaa vasta nyt, kun kohta pienet sheltinalut avaavat silmät ja maailmasta tulee paljon isompi paikka. Aikainen sosialistamiskausi neljän-viiden viikon jälkeen on aikaa, kun niille rakennetaan ajatus siitä miten elämä on iso, mahtava ja iloinen seikkailu.



"Happy working sheltie" on minun visioni Aysling -sheltistä, joihin on investoitu paljon aikaa ja sydäntä.

16.3.2020

ISAC2019 1.-3.11.2019


Ihan kuin jotain olisi unohtunut kaikessa hässäkässä. Viime vuoden ISAC kisaraportti! Asiaa tulee myös shelttilehteen, mutta tietenkin vähän kattavammin voi tällä puolella asiasta tarinoida. Ja parempi myöhään, kun ei milloinkaan, eikö :D

Mikä on ISAC?


ISAC (International Sheltie Agility Competition) on vuosittain järjestettävä agilityn epävirallinen kansainvälinen rotumestaruuskilpailu. Kisat ovat olleet eri paikoissa Eurooppaa ja viime vuonna ne järjestettiin Sveitsin Fräschelsissä. Fräschels sijaitsee Zürichin ja Geneven puolivälissä ja siellä on koiraurheiluun erikoistunut keskus Rund Um Hund. Muutamana vuonna on sosiaalisen median välityksellä tullut näitä kisoja seurailtua ja viime vuonna päätettiin itsekin lähteä mukaan katsomaan ihan paikan päälle meininkiä - ei tarvinnut pettyä!

Matkavalmistelut


Matkavalmistelut alkoivat jo keväällä, kun kisojen ilmoittautumisen aikaan toukokuussa piti olla tarkkana. Eurooppalaiseen tyyliin kisoissa on rajattu osanotto ja kaikille taso- & kokoluokille (mini-medi-maksi) löytyy kisat, joten piti olla aikamoisen skarppina ilmoittautumisen auettua, että oli noin 300 koirakon joukossa. Ilmoittautumiset vahvistettiin ja maksettiin vasta elokuussa, mutta aikamoisen nopeasti tuo määrä shelttejä kisoihin löytyi. Lentojen ja muiden käytännön asioiden järjestelyt hoidimme noin kuukautta ennen lähtöä. Toki ensikertalaiset lentokonematkustajasheltimme aloittivat lentoboksiin tutustumisen hyvissä ajoin, jotta se olisi varmasti kiva paikka sitten tositilanteessakin.



Vaikka olisi lautalla mennyt Ruotsiin tai jopa Saksaan, ajamista olisi tullut yllinkyllin ja matkaan olisi pitänyt varata useita päiviä. Sinänsä siinäkään ei mitään vikaa, jos loman kannalta ottaa, mutta ehkä marraskuu ei silti ole se suosikkiaika Euroopassakaan matkustaa. Keväällä ja kesällä olisi eri juttu sekin ja jokseenkin vaivaton. Kustannuksien puolesta oltaisiin varmaan oltu silti aika samoissa, jos laskee ylimääräiset yöpymiset ja laivamatkat auton kulutuksen päälle.

Etukäteisvalmisteluissa piti siispä totuttaa koira lentoboksiin. Omalla kohdalla tämä tarkoitti vähän sheippaamista häkkiin hakeutumisesta ja siellä oleskelun palkkausta - kun "crate gameseja" ollaan jo pelailtu ja mun koirat oikein hakeutuu boksiin tekemisen ja namin toivossa. Ei edes käynyt minulla mielessä autossa ajeluttaa lentoboksissa, mutta sitäkin siis jotkut tekee totutteluvaiheessa. Lisäksi luonnollisesti piti tsekata, että koiralle löytyy passi voimassaolevilla rokotuksilla. Lisäksi käytin koiran hyvällä lenkillä ennen lentoa ja vähän heittelin myös palloa energianpurkuun, jotta nukuttaa paremmin sitten lennon aikana.



Matolääkityksen nappasin apteekista mukaan, kun etukäteen olin varmistanut, että kisapaikalta löytyy eläinlääkäri merkkaamaan ekinokokkihäädön passiin. Se hoitui aikamoisen sulavasti, koiralle lääke suuhun eläinlääkärin silmien alla ja passi kuitattuna takaisin kouraan. Eikä tarvinnut edes maksaa mitään.

Lentäminen koiran kanssa


Ionan kanssa matkaseuraksi saimme seurakaverit Alman & Narrin, joten koirat olivat jo ennestään tuttuja toisilleen. Mutta olipahan vaan jännää laittaa se oma kullanmuru sinne ruumaan ensimmäistä kertaa matkustamaan! Kovin herkästi ihmiset kertoilivat kuulemiaan kauhutarinoita lentämisestä koiran kanssa, kun reissusuunnitelmista tuli puhe, mutta ihanaa oli huomata miten rennosti nämä kerrassaan täysijärkiset koirat siihenkin kokemukseen suhtautui. Zürichin lentokentän matkatavara-aulaan kärrättiin bokseissaan pötköttelevät sheltit, jotka näytti lähinnä oikein hyvin nukkuneilta ja paluulennolle lähtiessä Iona suorastaan tunki häkkiinsä lepäämään, kun ovea vaan raotti.



Lentojen varaaminen vaatii soittoa asiakaspalveluun, kun yhdelle lennolle menee ruumaan vain kaksi koiraa, joten ennen oman lipun ostoa tämäkin asia piti tarkistaa. Muuten se oli ihan näppärää ostaa oma lippu siinä puhelun aikana, kun koirapaikkojen saatavuus oli varmistettu. Varmista, että lentolaatikko on oikeankokoinen ajoissa, sillä lentohenkilökunta voi evätä pääsyn koneeseen liian pienen boksin takia. Meidän kaksi medikokoista matkustivat Ferplast Atlas50 ja Varikennel Skykennel50 malleilla. On nimittäin näitäkin tarinoita kuultu, että jengille on tullut pikareissuja Tammiston eläintarvikeliikkeisiin, kun koiran korvat eivät ole laatikkoon mahtuneet sääntöjen vaatimalla tavalla.



Lentokentällä checkin piti tehdä erikoistavaroiden tiskillä ja tähän muuten kannattaa varata aikaa. Vaikka olimme liikenteessä päiväsaikaan pahimpien ruuhkien ulkopuolella, jonottaminen ja kaikki muu hässäkkä voi nielaista kummasti aikaa. Ja lisäksi oli vielä massiivinen lentokenttäremontti meneillään, eikä logistiikka kentällä ole ihan optimaalista. Siitä sitten matkatavaratarrat boksissa kohti erikoistavaroiden jättöpaikkaa, jossa boksille tehdään erillinen turvatarkastus ja luukku vedetään nippusiteillä kiinni, jotta ei aukea lennon aikana. Puolisen tuntia taisi mennä siihen, kun koirat lähti sitten omille teilleen kohti konetta. Koneeseen koirat lastataan vikaksi ja kohteessa sitten ekana ulos. Pyysin koneessa vielä matkustamohenkilökuntaa varmistamaan, että ruumassa on kaksi koiraa ennen lähtöä, koska näitä matkatavaroita emme halua hukata.

Airbnb on pop


Vuokra-autolla köröttelimme reilun tunnin matkan Oberwil bei Büreniin, josta olimme napanneet AirBnB-asunnon mm. kahdella makuuhuoneella ja keittiöllä. Hinta oli erittäin maltilinen siihen nähden, että meillä tosiaan oli koko kämppä käytettävissämme. Harmillisesti emme paljoa ehtinyt aikaa viettää majoituksessa, mutta arvostimme kovasti rentoja iltoja asunnolla ja emäntämme Susan oli muutenkin aivan innoissaan saapuvista koiravieraista, joita kävikin moikkaamassa paikan päälläkin.



Vai miltä kuulostaa se, että hän oli mennyt ostamaan koiranpetejä, kuppeja ja herkkuja ihan vaan meitä varten, koska ”koiranne ovat urheilijoita ja heidän täytyy nukkua hyvin”? Ensimmäisenä yönä naapurin lehmät olivat kovaäänisiä, josta saimme pahoittelevan viestin kuudelta aamulla ja Susan toivoi erityisesti, ettei koiria ole tämä häirinnyt. Juuei, lähinnä meitä vaan huvitti, että Sveitsissä Sveitsin ongelmat.


Kisaelämää paikalliseen tapaan


Viikonlopun ohjelma oli hyvinkin intensiivinen ja kisat alkoivat jo aamuseitsemän jälkeen. Perjantaina kisattiin joukkuekisat, lauantaina yksilöt ja sunnuntaina yksilöfinaalit. Lisäksi sunnuntaiaamusta oli vapaaehtoinen ”hope finals”, jolla voi vielä ansaita finaalipaikan, jos sellainen sattui uupumaan. Aikatauluista oli turha haaveilla: juuri muuta tietoa ei ole kuin aloitusaika, jolloin on kaikkien rataantutustumiset. Hyvinkin siis saattaa mennä neljäkin tuntia ennen kuin itse on radalla asti tutustumisen jälkeen. Kisapäivät olivat pitkiä, mutta toisaalta mikäpäs siinä shelttiagilityä ihastellessa.




Joukkuekisa juostiin suomalais-italialaisin voimin SheltieFIITness -joukkueessa. Joukkueet saa siis kasata itse ja mekin löysimme ihan tapahtuman FB-sivujen kautta Darion ja Giadan sheltteineen. On jopa vähän harmi, ettei Suomessa ole tarjolla enemmän joukkuekisoja, koska nämä ovat tunnelmaltaan ja yhteishengeltään täysin omanlaisensa kisamuoto. Näillä radoilla pikkuvirheitä tuli itse kullekin, mutta kannustus ja joukkuehenki oli kerrassaan ensiluokkaista! Erinomainen tapa myös tutustua muihin shelttiagilityn harrastajiin.




Yksilökisoissa alkoi sitten kulkemaan ihan mukavasti, kun agiradan nollalla Ionan sijoitus oli neljäs, vaikka ohjaaja kävi kokeilemassa keinonurmea radan aikana ja hyppärin nolla riitti upeasti kakkospaikkaan eurooppalaisten maajoukkuekoirakoiden keskellä, joilla siispä tuplasti pääsylippu finaaliin. Myös Almalle ja Narrille hienoja ratoja kerrassaan nousujohteisesti, eikä olleet nollat kaukana. Ionan kanssa kruunasimme viikonlopun juoksemalla erittäin kovavauhtisen finaalin nelosiksi ja en voisi olla koirasta ylpeämpi! Muutenkin oli huippua huomata miten rennosti koirat ottivat kisapaikalla ja pystyi tekemään omannäköisiään suorituksia myös kansainvälisillä areenoilla. Rataprofiilit olivat tuomareilta oikein onnistuneita, virtaavia ja kovavauhtisia.

Kisatunnelmia



Kisapaikan tunnelma ja kannustus ansaitsee myös erikoismaininnan. Katsomot olivat jatkuvasti täynnä ja siellä elettiin niin vahvasti kaikkien onnistumisissa ja välillä epäonnistumisissakin mukana, että oli suorastaan upea tunne päästä viilettämään radalla koiran kanssa. Ja pelkästään kavereille tai isoille nimille ei taputettu, vaan yhtälailla kannustusta riitti myös esimerkiksi meille kahden hengen Suomen osallistujajoukolle. Aikaisin aamusta myöhään iltaan oli katsomossa porukkaa taso- tai kokoluokista huolimatta.



Kisatunnelman lisäksi Sveitsi osoittautui oikein kivaksi matkailumaaksi koiran kanssa liikkuvalle. Meillä oli paluu vasta maanantain iltalennolla, joten meille jäi yksi päivä puhtaasti turisteiluhommiin ja kohteeksi valikoitui luonnollisesti Alppien kiertely Interlaken visiitin kanssa. Koirat olivat erittäin tervetulleita jokaiseen ravintolaan, mihin menimme ja meitä katsottiin jopa vähän kysyvästi takaisin, kun varovasti aina tiedustelimme, että saisimmekohan jossain istua näiden koirien kanssa syömässä. Ravintolasalissa tietenkin siellä missä vaan on vapaata ja aikamoisen huomaamattomia ravintolavieraita nämä meidän shelttiystävät olivat pöydän alla pötkötellessään. Mitä nyt aina ravintolan läpi kävellessä aiheuttivat välitöntä ihastusta ja hymyjä muissa asiakkaissa.






Kaikenkaikkiaan reissu oli upea elämys ja kisamenestyksestä huolimatta parasta oli ylipäätään se kokemus oman koiran kanssa. Ihanaa sheltinhuuruista agilityä koko viikonloppu, upeita sveitsiläisiä maisemia ja viimeisempänä, vaan ei vähäisempänä huippu matkaseura - niin kaksi- kuin nelijalkaisellakin osastolla. ISAC2020 järjestetään muuten Tanskassa marraskuussa, joten joskohan siellä olisi sitten paikalla vähän suurempi suomalainen osanotto? ;)



Meidän kaikki radat:

11.3.2020

Pikkulohikärmekset ovat täällä!

Ionan ja Tšekin erittäin odotettu kolmikko näki päivänvalon kirjaimellisesti 7.3., kun päättivät sitten aikalailla yllättäen tupsahtaa maailmaan jo lauantaipäivänä. 

Äitikoira ja tuoreet koiranalut <3

Edellisenä iltana Iona halusi vielä tehdä pitkän lenkin oikein reippaana tyttönä, kun sai reitin ja vauhdin valita, sen jälkeen ei sitten ruoka maistunutkaan, vaan halusi mennä pentuhuoneeseen lepäämään. Yö oli aika levoton, kun se läähätteli ja vaelteli paikasta toiseen, vähän oli paha olo eikä ruoka maistunut aamullakaan. Tästä päättelin, että eiköhän tässä aleta synnytystoimia lähestyttävän, mutta ihan en arvannut millä aikataululla. Epäilin lämpömittarin kalibroinnin olevan pielessä, kun näytti perjantaina alle 37 :'D



Ensimmäisen pennun se pygäsi maailmaan ihan itse ja huoneeseen tullessa laatikossa olikin kaksi koiraa yhden sijasta. Oikeaoppisesti oli kalvot poistettu, napanuora katkaistu ja aloitettu varovasti nuolemaan kuivaksi tätä ihmettä. Vähän oli äitikoira, kuin minäkin pihalla alkuun, mutta siitäpä sitä päästiin juonesta kiinni kertaheitolla. Tässä vaiheessa täytyy erikseen mainita, että tuo Parempaan pentutulokseen -kirja oli kyllä aikamoisen hyvä henkinen tuki olla käden ulottuvilla, kun asioita rupesi tapahtumaan nopeutetulla aikataululla. 



Pikainen tsekkaus, että pennulla on kaikki hyvin, puntarin kautta reipas tirriäinen takaisin maminsa hoiviin. Sitten jäimme odottelemaan seuraavia, jotka putkahtivatkin maailmaan tunnin välein ja täysin samalla kaavalla kerrassaan rauhallisesti. Minkäänlaista synnytysapua Iona ei tarvinnut edes kalvojen rikkomisessa tai napanuorien katkaisussa, vaan hän hoiti erittäin tarmokkaasti äidin tehtävät alusta loppuun. Aivan käsittämättömän hieno narttu kerrassaan, kun saa tälläisen kokemuksen ensimmäiseen pentueeseen, jossa oma rooli on vain tarkkailla vierestä ja ihastella uusia koiranalkuja!



Terhakkaat tirräiset keksivät ihan itse hakeutua maitobaarille, eikä niitä tarvinnut siinäkään tehtävässä paimentaa. Ensimmäisenä päivänä painot laskivat iltaan mennessä normaalisti 15g, mutta sen jälkeen onkin menty kokoajan nousua koko poppoon kanssa. Huomenna ovat varmaan yli 300g pötköjä koko sakki ja lauantaina voi hyvinkin olla jo painon tuplaus lähellä.

Tässä he siis ovat, Aysling 1. pentue (Iona x Tšekki) parin päivän ikäisinä passikuvissa:

Thor, mustavalkoinen uros, 223g

Freyr, tricolor uros, 231g

Freya, tricolor narttu, 215g

25.2.2020

Pentukevät?

Meillä onkin kerrassaan jännä kevät tulossa, kun Ionan pentusuunnitelmissa päästiin tällä kertaa ihan toteutusvaiheeseen ja loppiaisena kävimmekin moikkaamassa Tšekkiä (Smarty Marty Koryfej). Nämähän olivat ihan match made in heaven ja tunnissa oli hurmattu, leikitty, hoidettu astutus ja nalkki pakettiin. Ionahan on varsin omantuntoinen narttu, jonka perberiä on urosten muuten ihan turha katsella "sillä silmällä" tai palaute on aikalailla välitön, mutta oikeana päivänä miehelässäkin aivan totaalisen tyrkky. Onneksi on kotona Herra Nenä, joka kyllä teki selväksi milloin on The Päivä ja niinhän se olikin.

Lohikärmeksiä, vrk 45


Kantoaika on mennyt oikein rennoissa merkeissä tänne asti. Aksat lopetimme aikalailla samantien, käyty vaan muutamia kertoja hallilla jotain mielenvirkistystä touhuamassa ja muuten lähinnä lenkkeilty ja jumppailtu sitten. Tällä hetkellä elellään 7. viikkoa, joten parin viikon päästä pitäisi olla pupseja maailmassa, jos kaikki menee hyvin - aikamoisen jännää! Ja miksipä ei menisi, äitikoira on ollut varsin oma itsensä ja vauhtia & tarmoa on riittänyt entiseen tapaan. Hänestä ei ole kuoriutunut siis mitään surkumamia, vaan pikkukyytiläisille on tarjoiltu oikein kattavasti elämänmakuista arkea.



Pienet lohikärmeksen alut tuntuvat olevan aikamoisen nälkäisiä, joten Iona joutuukin sitten jonottamaan kokoajan keittiössä jotain "pikkusuolaista" heille. Äitikoirahan ei tietenkään itsensä takia, mutta kun pentuset ne haluavat vaan toimivaa huonepalvelua. Mielellään herkkuja, mutta ruokakin menee. Tämähän oli tiineyden selkein indikaattori, kun Ionalla oli pari päivää kovasti pahaolo aamuisin siinä ekan kuukauden lopulla, eikä ruoka maistunut entiseen tapaan. Muuten ei olla kuppiin syljeskelty.
Nälkä, kotona ja kylässä


Ensi viikolla olisi tarkoitus mennä röntgeniin tekemään tarkistuslaskenta h-hetkeä varten, mutta muuten aikamoisen letkeästi otetaan nämä vikat viikot. Mamakoira saa lenkkeillä niin pitkään kuin huvittaa, pentulaatikko haetaan viikonloppuna, aletaan pentulaa valmistelemaan ja totuttelemaan elämään siellä. Mikäli pentuprojektia kiinnostaa seurata, niin ajankohtaisemmin tapahtumat FB:n Aysling Shetland Sheepdogs -sivulla sekä Instassa @javanasagility kuulumisia!

7. viikkoa urakkaa takana

Pentue on herättänyt valtavasti mielenkiintoa ulkomaita myöten ja ihania koteja on tarjolla moninkertaisesti siihen nähden, mitä pentuja. Uskon, että kodit löytyvät jo näiden nykyisten kiinnostuneiden joukosta, kunhan saadaan pennut maailmaan ja nähdään mitä niistä kasvaa ja kehittyy. Tässä vaiheessa ei siis kannata laittaa uusia tiedusteluja (ellei tietenkin ole ylipäätään kiinnostunut kasvatustyöstäni), kiitos kaikille viestejä laittaneille. Toki ilmoittelen FB:n puolella mikäli tilanne muuttuu!


6.1.2020

Lauantai agilityn perusteiden parissa

Loppuvuosi meni ihan vaan lomaillessa niin palkkatyöstä, koulutuksista kuin itse lajistakin. Ja tuli kyllä kerrassaan tarpeeseen se, että puolitoista viikkoa pää oli ei-mitäänniä taajuuksilla ilman aikatauluja tai sen ihmeempiä suunnitelmia. Vuodenvaihteen paikkeilla palattiin minitreenikonseptilla  ihmettelemään aksan saloja ja sen verran näköjään alkoi jo lajiin pari houkutella, että menin myös Tiia Vitikaisen luennolle agilitykoiran treenaamiseesta ja rakentamisesta. Tiiahan on harvoja täysin operantisti kouluttavia aksan parissa, joten sitäkin suuremmalla mielenkiinnolla näitä tulee kuunneltua.



Ylipäätään kaksi tärkeintä asiaa on tuo koiran ja ohjaajan suhteen kehittäminen ja rakentaminen sekä fysiikkaharjoittelun pohjustaminen sieltä pienestä pitäen. Lajitaidot on helppo oppia, kun koiralla on henkiset valmiudet oppimiseen, fyysiset valmiudet tehdä agilityyn liittyviä tehtäviä ja ohjaajalla taidot kouluttaa haluamansa lopputulos koiralle. Lisäksi keskusteltiin aika paljon siitä yksilöllisyydestä, jokaisen koiran ominaisuuksista ja tarpeesta ohjaajan olla vastuussa oman koiransa polusta. Koiran kehitystaso määrittää aina sopivan harjoituksen, ei etukäteen tehty suunnitelma tai joku valmis kaava treeenaamisen tahdista.

Agilitykoiran treenaaminen pennuille ja vasta-alkajille -luentomuistiinpanot

Suhde & sosialistaminen

  • Suhde omaan ihmiseen
  • Suhtautuminen vieraisiin koiriin ja ihmisiin
  • Vapaanaolo & luoksetulo
  • Oman vuoron odottaminen
  • Palkkaustapojen tutkiskelu ja harjoittelu

Fysiikkaharjoittelu

  • Tukevat harjoitteet, alle 10kk
    • Monipuolista liikuntaa vaihtelevissa maastoissa ja ikään sopivia leikkejä
    • Peruskuntoharjoittelun perusteita
    • Lihakuntoa kehittävää perusvoiman harjoittelun perusteita jumpaten
    • Koordinaatiota
    • Oheisharjoitteisiin tutustumista, esim. uiminen tai vesikävely
    • Esimerkkejä: ladderit, tasapainotyyny, bumpperit, tynnyrinkierto
  • Agilityyn liittyvät, alle 10kk
    • Ei kinnertä korkeampia rimoja
    • Suoria lyhyitä harjoituksia
    • Matalan intensiteetin lajitaitojen harjoittelua
    • Ikätasoon sopivia hyppytekniikkaharjoitteita
  • Tukevat harjoitteet, 10-14kk:
    • Suunnitelman mukainen pk-harjoittelu
    • Lihaskuntoa kehittävää oheistreeniä ja jumppaa
    • Koordinaatiota ja ketteryyttä kehittäviä harjoitteita
    • Nopeusharjoittelun alkeita
    • Esimerkkejä: ristinostot, tasapainojumpat etupää tyynyllä, takajaloilla seisoskelu tasapainotyynyllä
  • Agilityyn liittyvät, 10-14kk:
    • Rimoja voi alkaa nostamaan pikkuhiljaa, jos fysiikka kehittynyt
    • Lisää vauhtia ja kestoa lajitreeneihin
    • Hyppytekniikka
    • Pujottelun ja kontaktien aloittaminen

Omat koirankoulutustaidot

  • "Kyllä minä opin, mutta osaatko sinä?"
  • Taito on harjoittelun tulosta
  • Operantti ehdollistaminen on nopein ja tehokkain tie ymmärrykseen (vahvistetiheys alussa), kun aika on koirien kanssa rajallista
  • Vasta kun koira oikeasti osaa, siltä voi vaatia asioita
  • Kouluta paljon temppuja

Agilityn lajitaidot

Alle 7kk

  • Paikallaolo
  • Lukittaminen (vahvistetaan ylipäätään tehtävään lukittamista, suoritus rakennetaan myöhemmin) esim. kohdetyöskentelyn perusteilla
  • Irtoaminen

7-10kk

  • Putki (suorat, eri entryt ja jatkot)
  • Hyppytekniikka
  • Hyppykäskyt (erottelu)

10-12kk

  • Ohjauksen alkeet
  • Lyhyet hyppy-putki radat

12-14kk

  • Puomi, pujottelu
  • Pidemmät ratatreenit

14-18kk

  • A-este
  • Putkelta käännökset
  • Keinu
  • Pussi
  • Erottelujen viimeistely

Lopuksi

  1. Anna pennun kasvaa ja kehittyä
  2. Älä keuli - sen minkä lähdössä häviää, matkassa voittaa
  3. Tärkein: onko koiralla kivaa? onko sinulla kivaa? Jos ei ole, lopeta ja jatka joku toinen päivä
  • Pidä kivaa
  • Nauti treenaamisesta
  • Kokeile hupsuja juttuja
  • Ole joka kerta yhtä paljon mukana tekemisessä kuin koirasi ja aidosti iloinen koirasi suorituksista
Minusta nuo luennon viimeiset asiat olivat niitä tärkeimpiä, jotka tulisi ihan ensimmäiseksi pitää mielessä, kun lähtee kymmenettä pentua tai ihan sitä ensimmäistä mihinkään lajiin tai ylipäätään elämää kohti perheenjäsenen roolia kouluttamaan. Ei tämä lajikaan ole niin vakavaa, että pitäisi otsa rypyssä puristaa tai ahdistua ylipäätään sellaisista asioista, mihin ei voi vaikuttaa. Se mihin voi vaikuttaa, on kouuttaa koiralle lisää taitoja ja osaamista ja tehdä se rakentavassa iloisessa mielentilassa, eikä niinkään ykköspallin kimallus silmissä.


7.12.2019

Mitä tekisit toisin seuraavan koiran kanssa?

Heitin tuon kysymyksen syksyllä @javanasagility Instan puolella storyyn ja siihen tulikin valtava määrä vastauksia sekä aktiivista keskustelua. Ihan mahtavaa! Iso osa oppimisprosessia on juurikin sen oman tekemisen analysointi ja objektiivinen arvointi, jonka prosessointi muutokseksi alkaa niiden kirjoittamisella. Ja aina iso tassu siitä rohkeudesta jakaa niitä omia kokemuksia muidenkin kanssa!

Suomalaisessa (urheilu)kulttuurissa virheet ja epäonnistumiset on monesti vähän vaikeakin puheenaihe, vaikka niitä tekee ihan kaikki ja helposti niiden perusteella arvotetaan itseä, koiraa ja omaa tekemistä. Muistutan aina koulutettavillekin, että se kuka ei tee virheitä, ei ole ikinä mitään uutta kokeillutkaan ja niihin tulisi suhtautua vain informaationa: asia X on näin, minkälaisen toimintasuunnitelman teen, että saan siitä asian Y? Mitä koirani tässä kertoi? Mitä voisin harjoitella lisää, jotta tämä asia olisi selkeämpi minulle ja koiralle?



Tässäpä esilletulleita teemoja:
  • Perusasiat
    • Luoksetulo
    • Hyvä suhde koiraan
    • Temput
  • Palkkaus ja motivointi
    • Palkasta luopuminen
    • Leikkiminen
    • Palkkautuminen lelulla
    • Leikkimisen konseptin laajentaminen; eri paikat, eri lelut jne.
  • Suunnittelu ja ajoitus
    • Lajitreeni vasta vuodenikäisenä
    • Aiemmin liikaa ja liian nopeasti
    • Perusasioihin keskittyminen
    • Laatu vs määrä
  • Estetaidot
    • Eri metodit: 2x2 tai takaperinketjuttamalla kepit
    • Juoksarin perusteisiin enemmän ajatusta, eri tavalla
    • Hyppykäskyn merkityksellisyys
  • Kuuntelu
    • Vahvemmat estekäskyt
  • Vireenhallinta
    • Rauhoittuminen
    • Kehänlaita- ja taukokäytös
    • Vireennosto ja hallinta
  • Omat taidot
    • Parempi suunnittelu
    • Olla stressaamatta pennun pilaamista
    • Uusien ja erilaisten asioiden kokeilemisen rohkeus
    • Vähemmän vakava asenne lajiin
Eikö ole jo aikamoisen pätevä lista, joihin investoida aikaa ensimmäisten vuosien aikana? Erityisesti minua ilahdutti monet kommentit, jossa leikkiminen opeteltavana taitona nähtiin tärkeänä. Jotkut koirat on luonnostaan enemmän saalisviettisiä, jolloin lelun opettaminen on helpompaa, mutta kaikki koirat (kyllä, kaikki koirat) oppii nauttimaan saalistamisesta, kun niille vaan annetaan siihen lupa. Jalostuksella ja käytöksensammuttamisella ne saadaan kyllä passiiviseksi, mutta leikkiminen ei ole pelkästään voimakas puruote, se on oikeastaan juurikin se saaliin jahtaus. Sen takia sen ruokapalkankin pitäisi liikkua koirasta poispäin, eikä suunnata suoraan suuhun. 



Lisäksi perusasioiden iso painoarvo lämmitti kouluttajanakin jo minun sydäntä. Jos koira ekan vuoden aikana hallitsee luoksetulon, kropanhallinnan ja on oppinut palkkautumaan, niin siinä on aikamoisen kova kivijalka lajitreenille. Investoisin noihin kolmeen eniten aikaa, kun sinne aksatelineille ole mikään kiire. On aikamoisen helppo lähteä rakentamaan oikeita käytöksiä liitettäväksi aksataitoihin, kun koira pysyy ohjaajan hallinnassa häiriöistä huolimatta, osaa tuottaa kropasta erilaista liikettä ja vieläpä kykenee kommunikoimaan ohjaajan kanssa monisävyisesti eri palkkausmenetelmien kautta. 

Ehkäpä kolmanneksi nostaisin vielä ohjaajan henkiset taidot. Eihän tämä laji oikeasti ole niin vakavaa, puuhastelua koiran kanssa, eikä siihen kannata elämän ja kuoleman kysymyksenä suhtautuakaan :) Ensijaisesti tämä on kuitenkin meille suurimmalle osalle ihan vaan harrastus ja sen pitäisi tuottaa iloa niin kaksi- kuin nelijalkaisillekin. Jos näin ei ole, niin on hyvä sauma vähän ottaa lajiin etäisyyttä, tutkiskella omia arvojaan ja miettiä miksi jotkut asiat tuntuu voimakkailta. Pennut ei mene pilalle, kun treenaa asioita hauskuuden kautta ja rohkeasti kokeilee sitä epämukavuusaluetta. Oppiva ohjaaja on se tavoiteltu mielentila, ei niinkään silkka pusipusinaminami tai robottimainen tunteettomuus. Tunteet kuuluu lajiin, mutta se miten niitä käsittelee on pelkästään opeteltava taito ja käyttäytymismalli. Ja jos muistuttaa itselleen, että tämä on tosiaan vaan koirahyppelöä ja olemme oikeasti aikamoisen etuoikeutettuja, että on terve koira kenen kanssa harrastaa, voittajia on ihan kaikki. 

Java ja lainakippari-Jonna kisoissa <3


Tuleeko sinulle mieleen vielä jotain, joka listasta puuttuu? Seuraavaan kirjoitukseen voisin näpytellä vähän ajatuksia minkälaista matkaa on tehty Javan koulutuksesta Ionan koulutukseen ja mitä jää sitten seuraavan to do -listalle.

27.10.2019

Flashback: Kesän kisat

Viime aikoina enimmäkseen meidän kuulumiset ovat olleet FB:n ja Instan puolella. Vähän jopa itseä harmittaa, ettei aina muista/viitsi/jaksa blogin puolelle mitään naputella, koska tämä toimii itsellekin monesti kronologisena ajanjakson tarkastelun työvälineenä. Sitä keskittyy monesti katsomaan liian lähelle, vaikka välillä pitäisi muistaa tarkastella laajempaa perspektiiviä ("metsää puilta") ja siihen nämä on kyllä kerrassaan oivallisia. Aloitetaan taas jostain siis :)

Iona on kehittynyt aivan huikeasti ja sen kanssa on niin ilo tehdä töitä. Vilkaisin rankingia, jossa Puppe on näköjään 17. (606 medikoirasta) ja meidän starttien määrällä se on kyllä kerrassaan hieno tulos sekin, kun miettii, että 2018 Turun EO-karsinnoissa lähdimme paikalta yksi sen takia, että oltin täysin rankingin ulkopuolella. Sinäänsä sijoituksella ei ole väliä, eikä sen takia kisoissa juosta tai pisteitä kytätä, mutta se heijastaa ainakin sitä, että jossainmäärin askelmerkit enemmän kohdillaan.

2018 vs. 2019

Kesällä pääsimme juoksemaan täyden kattauksen isoja kisoja ensimmäistä kertaa Ionan kanssa ja kyllähän tuo lentohamsteri on niin isoille areenoille tehty. Maajoukkuekarsinnoissa virheet olivat varsin tyypillisiä taitoihin ja kommunikointiin liittyviä, ajanmyötä korjaantuvia asioita ja siltikin radoilla oli valtavasti hienoja kohtia. Hieman yllättävää oli myös Pupiinin kohtalainen ylivire ekaan starttiin lähtiessä, miten lienee kiehuikaan luppakorvien välissä ja sieltä tuli ohjaajallekin ihan välitöntä palautetta jo radan aikana :D No, kaikenkaikkiaan oli kyllä kiva kisareissu Ionan kanssa kahdestaan ja se on osoittautunut kaikinpuolin näppäräksi reissukoiraksi myös.

Näköjään tälläinen pikakooste löytyi lauantain radoista:


Elokuun SM-kisoihin sainkin sitten jo huomattavasti tasapainoisemman koiran starttiviivalle ja olipa upea viikonloppu! Perjantain iltakisoissa voitettiin yli sadan koiran lämppäkisojen aksarata ja hyppäriltäkin nolla. Lauantain yksilökarsinnassa medit oli siirretty reunakentälle, jossa sattui monille koirille todella kurjia kaatumisia. Kahdesti meni myös Iona nurin, mutta silti jotenkin käsittämättömästi taisteltiin yhdessä silti nolla ja jopa sijoituksella 16. Voinko olla yhtään ylpeämpi, kun ekoissa SM-kisoissa vieläpä finaaliin! Vähän iloa himmensi toki nuo kaatumiset, ettei vaan käynyt mitään pahemmin ja voiko edes startata finaalissa, mutta onneksi ei mitään akuuttia - vaikka huollettavaa oli kyllä kisojen jälkeen kropassa aikalailla.




Itse finaalibaana oli erittäin vauhdikas ruotsalaistuomarin taidonnäyte ja oli kyllä niin mahtava fiilis päästä Ionan kanssa sekin juoksemaan. Meidän strategia oli vetää "all in" mitään himmailematta ja niin kanssa tehtiin. Iona irtosi puomilta väärälle hypylle, josta sitten hylly loppuradasta, mutta sillä itse tuloksella ei ollut mitään merkitystä lopputuloksen kannalta: meinasi naurattaa ja itkettää saman aikaan, kun se oli vaan niin siistiä ja Iona aivan huikea <3 Ylipäätään se tunne, kun oltiin yhdessä radalla omassa kuplassa tekemässä vain meidän juttua on yksinkertaisesti parasta tässä lajissa - kun tuloksesta huolimatta voin sanoa maalissa koiralleni sen olevan maailman paras ja itselleni antaneeni kaikkeni. Ei jäänyt jossiteltavaa.



Sunnuntain joukkuekisassa Iona sinkosi valitettavasti yhden bonusputken ja joukkueen kahdella hyllyllä ei ollut asiaa jatkoon. Harmi, olisi ollut niin kiva vaan juosta yksi lisäbaana sunnuntainakin tuon koiran kanssa. Mutta sitä vastoin Jalmini -pöhinää saatiin palkintopallille asti, kun Katja ja Elmo pokkasivat joukkuesm-pronssia. Isi onnittelee vielä kerran <3 Kaikenkaikkiaan oli huippu sm-viikonloppu, kun näki niin paljon tuttuja, puitteet olivat hienot ja kisakoirani Pupiini yksinkertaisesti paras kaikista. Videokoosteen olin näköjään poistanut puhelimesta ennenkuin älysin sen YouTubeen ladata, niin videoita myöhemmin siis.

Seuraavat isot kisat koittavatkin sitten aikamoisen piakkoin, kun lähdemme torstaina kohti Sveitsiä ja ISAC 2019 -geimejä! ISAC on shelttien maailmanmestaruuskisat, joten Fräschelsissä tullaan näkemään sadoittain Euroopan huippushelttejä. Huippua olla mukana siis itsekin :) Iona pääsee tutustumaan lentämiseen, kun sipaisemme Finnairin siivin Zürichiin ja siitä sitten vuokra-autolla pelipaikoille. Meidän reissua voi seurata Instan puolella @javanasagility ja reissukoostetta sitten blogiinkin jossain vaiheessa tulossa.