6.1.2020

Lauantai agilityn perusteiden parissa

Loppuvuosi meni ihan vaan lomaillessa niin palkkatyöstä, koulutuksista kuin itse lajistakin. Ja tuli kyllä kerrassaan tarpeeseen se, että puolitoista viikkoa pää oli ei-mitäänniä taajuuksilla ilman aikatauluja tai sen ihmeempiä suunnitelmia. Vuodenvaihteen paikkeilla palattiin minitreenikonseptilla  ihmettelemään aksan saloja ja sen verran näköjään alkoi jo lajiin pari houkutella, että menin myös Tiia Vitikaisen luennolle agilitykoiran treenaamiseesta ja rakentamisesta. Tiiahan on harvoja täysin operantisti kouluttavia aksan parissa, joten sitäkin suuremmalla mielenkiinnolla näitä tulee kuunneltua.



Ylipäätään kaksi tärkeintä asiaa on tuo koiran ja ohjaajan suhteen kehittäminen ja rakentaminen sekä fysiikkaharjoittelun pohjustaminen sieltä pienestä pitäen. Lajitaidot on helppo oppia, kun koiralla on henkiset valmiudet oppimiseen, fyysiset valmiudet tehdä agilityyn liittyviä tehtäviä ja ohjaajalla taidot kouluttaa haluamansa lopputulos koiralle. Lisäksi keskusteltiin aika paljon siitä yksilöllisyydestä, jokaisen koiran ominaisuuksista ja tarpeesta ohjaajan olla vastuussa oman koiransa polusta. Koiran kehitystaso määrittää aina sopivan harjoituksen, ei etukäteen tehty suunnitelma tai joku valmis kaava treeenaamisen tahdista.

Agilitykoiran treenaaminen pennuille ja vasta-alkajille -luentomuistiinpanot

Suhde & sosialistaminen

  • Suhde omaan ihmiseen
  • Suhtautuminen vieraisiin koiriin ja ihmisiin
  • Vapaanaolo & luoksetulo
  • Oman vuoron odottaminen
  • Palkkaustapojen tutkiskelu ja harjoittelu

Fysiikkaharjoittelu

  • Tukevat harjoitteet, alle 10kk
    • Monipuolista liikuntaa vaihtelevissa maastoissa ja ikään sopivia leikkejä
    • Peruskuntoharjoittelun perusteita
    • Lihakuntoa kehittävää perusvoiman harjoittelun perusteita jumpaten
    • Koordinaatiota
    • Oheisharjoitteisiin tutustumista, esim. uiminen tai vesikävely
    • Esimerkkejä: ladderit, tasapainotyyny, bumpperit, tynnyrinkierto
  • Agilityyn liittyvät, alle 10kk
    • Ei kinnertä korkeampia rimoja
    • Suoria lyhyitä harjoituksia
    • Matalan intensiteetin lajitaitojen harjoittelua
    • Ikätasoon sopivia hyppytekniikkaharjoitteita
  • Tukevat harjoitteet, 10-14kk:
    • Suunnitelman mukainen pk-harjoittelu
    • Lihaskuntoa kehittävää oheistreeniä ja jumppaa
    • Koordinaatiota ja ketteryyttä kehittäviä harjoitteita
    • Nopeusharjoittelun alkeita
    • Esimerkkejä: ristinostot, tasapainojumpat etupää tyynyllä, takajaloilla seisoskelu tasapainotyynyllä
  • Agilityyn liittyvät, 10-14kk:
    • Rimoja voi alkaa nostamaan pikkuhiljaa, jos fysiikka kehittynyt
    • Lisää vauhtia ja kestoa lajitreeneihin
    • Hyppytekniikka
    • Pujottelun ja kontaktien aloittaminen

Omat koirankoulutustaidot

  • "Kyllä minä opin, mutta osaatko sinä?"
  • Taito on harjoittelun tulosta
  • Operantti ehdollistaminen on nopein ja tehokkain tie ymmärrykseen (vahvistetiheys alussa), kun aika on koirien kanssa rajallista
  • Vasta kun koira oikeasti osaa, siltä voi vaatia asioita
  • Kouluta paljon temppuja

Agilityn lajitaidot

Alle 7kk

  • Paikallaolo
  • Lukittaminen (vahvistetaan ylipäätään tehtävään lukittamista, suoritus rakennetaan myöhemmin) esim. kohdetyöskentelyn perusteilla
  • Irtoaminen

7-10kk

  • Putki (suorat, eri entryt ja jatkot)
  • Hyppytekniikka
  • Hyppykäskyt (erottelu)

10-12kk

  • Ohjauksen alkeet
  • Lyhyet hyppy-putki radat

12-14kk

  • Puomi, pujottelu
  • Pidemmät ratatreenit

14-18kk

  • A-este
  • Putkelta käännökset
  • Keinu
  • Pussi
  • Erottelujen viimeistely

Lopuksi

  1. Anna pennun kasvaa ja kehittyä
  2. Älä keuli - sen minkä lähdössä häviää, matkassa voittaa
  3. Tärkein: onko koiralla kivaa? onko sinulla kivaa? Jos ei ole, lopeta ja jatka joku toinen päivä
  • Pidä kivaa
  • Nauti treenaamisesta
  • Kokeile hupsuja juttuja
  • Ole joka kerta yhtä paljon mukana tekemisessä kuin koirasi ja aidosti iloinen koirasi suorituksista
Minusta nuo luennon viimeiset asiat olivat niitä tärkeimpiä, jotka tulisi ihan ensimmäiseksi pitää mielessä, kun lähtee kymmenettä pentua tai ihan sitä ensimmäistä mihinkään lajiin tai ylipäätään elämää kohti perheenjäsenen roolia kouluttamaan. Ei tämä lajikaan ole niin vakavaa, että pitäisi otsa rypyssä puristaa tai ahdistua ylipäätään sellaisista asioista, mihin ei voi vaikuttaa. Se mihin voi vaikuttaa, on kouuttaa koiralle lisää taitoja ja osaamista ja tehdä se rakentavassa iloisessa mielentilassa, eikä niinkään ykköspallin kimallus silmissä.


7.12.2019

Mitä tekisit toisin seuraavan koiran kanssa?

Heitin tuon kysymyksen syksyllä @javanasagility Instan puolella storyyn ja siihen tulikin valtava määrä vastauksia sekä aktiivista keskustelua. Ihan mahtavaa! Iso osa oppimisprosessia on juurikin sen oman tekemisen analysointi ja objektiivinen arvointi, jonka prosessointi muutokseksi alkaa niiden kirjoittamisella. Ja aina iso tassu siitä rohkeudesta jakaa niitä omia kokemuksia muidenkin kanssa!

Suomalaisessa (urheilu)kulttuurissa virheet ja epäonnistumiset on monesti vähän vaikeakin puheenaihe, vaikka niitä tekee ihan kaikki ja helposti niiden perusteella arvotetaan itseä, koiraa ja omaa tekemistä. Muistutan aina koulutettavillekin, että se kuka ei tee virheitä, ei ole ikinä mitään uutta kokeillutkaan ja niihin tulisi suhtautua vain informaationa: asia X on näin, minkälaisen toimintasuunnitelman teen, että saan siitä asian Y? Mitä koirani tässä kertoi? Mitä voisin harjoitella lisää, jotta tämä asia olisi selkeämpi minulle ja koiralle?



Tässäpä esilletulleita teemoja:
  • Perusasiat
    • Luoksetulo
    • Hyvä suhde koiraan
    • Temput
  • Palkkaus ja motivointi
    • Palkasta luopuminen
    • Leikkiminen
    • Palkkautuminen lelulla
    • Leikkimisen konseptin laajentaminen; eri paikat, eri lelut jne.
  • Suunnittelu ja ajoitus
    • Lajitreeni vasta vuodenikäisenä
    • Aiemmin liikaa ja liian nopeasti
    • Perusasioihin keskittyminen
    • Laatu vs määrä
  • Estetaidot
    • Eri metodit: 2x2 tai takaperinketjuttamalla kepit
    • Juoksarin perusteisiin enemmän ajatusta, eri tavalla
    • Hyppykäskyn merkityksellisyys
  • Kuuntelu
    • Vahvemmat estekäskyt
  • Vireenhallinta
    • Rauhoittuminen
    • Kehänlaita- ja taukokäytös
    • Vireennosto ja hallinta
  • Omat taidot
    • Parempi suunnittelu
    • Olla stressaamatta pennun pilaamista
    • Uusien ja erilaisten asioiden kokeilemisen rohkeus
    • Vähemmän vakava asenne lajiin
Eikö ole jo aikamoisen pätevä lista, joihin investoida aikaa ensimmäisten vuosien aikana? Erityisesti minua ilahdutti monet kommentit, jossa leikkiminen opeteltavana taitona nähtiin tärkeänä. Jotkut koirat on luonnostaan enemmän saalisviettisiä, jolloin lelun opettaminen on helpompaa, mutta kaikki koirat (kyllä, kaikki koirat) oppii nauttimaan saalistamisesta, kun niille vaan annetaan siihen lupa. Jalostuksella ja käytöksensammuttamisella ne saadaan kyllä passiiviseksi, mutta leikkiminen ei ole pelkästään voimakas puruote, se on oikeastaan juurikin se saaliin jahtaus. Sen takia sen ruokapalkankin pitäisi liikkua koirasta poispäin, eikä suunnata suoraan suuhun. 



Lisäksi perusasioiden iso painoarvo lämmitti kouluttajanakin jo minun sydäntä. Jos koira ekan vuoden aikana hallitsee luoksetulon, kropanhallinnan ja on oppinut palkkautumaan, niin siinä on aikamoisen kova kivijalka lajitreenille. Investoisin noihin kolmeen eniten aikaa, kun sinne aksatelineille ole mikään kiire. On aikamoisen helppo lähteä rakentamaan oikeita käytöksiä liitettäväksi aksataitoihin, kun koira pysyy ohjaajan hallinnassa häiriöistä huolimatta, osaa tuottaa kropasta erilaista liikettä ja vieläpä kykenee kommunikoimaan ohjaajan kanssa monisävyisesti eri palkkausmenetelmien kautta. 

Ehkäpä kolmanneksi nostaisin vielä ohjaajan henkiset taidot. Eihän tämä laji oikeasti ole niin vakavaa, puuhastelua koiran kanssa, eikä siihen kannata elämän ja kuoleman kysymyksenä suhtautuakaan :) Ensijaisesti tämä on kuitenkin meille suurimmalle osalle ihan vaan harrastus ja sen pitäisi tuottaa iloa niin kaksi- kuin nelijalkaisillekin. Jos näin ei ole, niin on hyvä sauma vähän ottaa lajiin etäisyyttä, tutkiskella omia arvojaan ja miettiä miksi jotkut asiat tuntuu voimakkailta. Pennut ei mene pilalle, kun treenaa asioita hauskuuden kautta ja rohkeasti kokeilee sitä epämukavuusaluetta. Oppiva ohjaaja on se tavoiteltu mielentila, ei niinkään silkka pusipusinaminami tai robottimainen tunteettomuus. Tunteet kuuluu lajiin, mutta se miten niitä käsittelee on pelkästään opeteltava taito ja käyttäytymismalli. Ja jos muistuttaa itselleen, että tämä on tosiaan vaan koirahyppelöä ja olemme oikeasti aikamoisen etuoikeutettuja, että on terve koira kenen kanssa harrastaa, voittajia on ihan kaikki. 

Java ja lainakippari-Jonna kisoissa <3


Tuleeko sinulle mieleen vielä jotain, joka listasta puuttuu? Seuraavaan kirjoitukseen voisin näpytellä vähän ajatuksia minkälaista matkaa on tehty Javan koulutuksesta Ionan koulutukseen ja mitä jää sitten seuraavan to do -listalle.

27.10.2019

Flashback: Kesän kisat

Viime aikoina enimmäkseen meidän kuulumiset ovat olleet FB:n ja Instan puolella. Vähän jopa itseä harmittaa, ettei aina muista/viitsi/jaksa blogin puolelle mitään naputella, koska tämä toimii itsellekin monesti kronologisena ajanjakson tarkastelun työvälineenä. Sitä keskittyy monesti katsomaan liian lähelle, vaikka välillä pitäisi muistaa tarkastella laajempaa perspektiiviä ("metsää puilta") ja siihen nämä on kyllä kerrassaan oivallisia. Aloitetaan taas jostain siis :)

Iona on kehittynyt aivan huikeasti ja sen kanssa on niin ilo tehdä töitä. Vilkaisin rankingia, jossa Puppe on näköjään 17. (606 medikoirasta) ja meidän starttien määrällä se on kyllä kerrassaan hieno tulos sekin, kun miettii, että 2018 Turun EO-karsinnoissa lähdimme paikalta yksi sen takia, että oltin täysin rankingin ulkopuolella. Sinäänsä sijoituksella ei ole väliä, eikä sen takia kisoissa juosta tai pisteitä kytätä, mutta se heijastaa ainakin sitä, että jossainmäärin askelmerkit enemmän kohdillaan.

2018 vs. 2019

Kesällä pääsimme juoksemaan täyden kattauksen isoja kisoja ensimmäistä kertaa Ionan kanssa ja kyllähän tuo lentohamsteri on niin isoille areenoille tehty. Maajoukkuekarsinnoissa virheet olivat varsin tyypillisiä taitoihin ja kommunikointiin liittyviä, ajanmyötä korjaantuvia asioita ja siltikin radoilla oli valtavasti hienoja kohtia. Hieman yllättävää oli myös Pupiinin kohtalainen ylivire ekaan starttiin lähtiessä, miten lienee kiehuikaan luppakorvien välissä ja sieltä tuli ohjaajallekin ihan välitöntä palautetta jo radan aikana :D No, kaikenkaikkiaan oli kyllä kiva kisareissu Ionan kanssa kahdestaan ja se on osoittautunut kaikinpuolin näppäräksi reissukoiraksi myös.

Näköjään tälläinen pikakooste löytyi lauantain radoista:


Elokuun SM-kisoihin sainkin sitten jo huomattavasti tasapainoisemman koiran starttiviivalle ja olipa upea viikonloppu! Perjantain iltakisoissa voitettiin yli sadan koiran lämppäkisojen aksarata ja hyppäriltäkin nolla. Lauantain yksilökarsinnassa medit oli siirretty reunakentälle, jossa sattui monille koirille todella kurjia kaatumisia. Kahdesti meni myös Iona nurin, mutta silti jotenkin käsittämättömästi taisteltiin yhdessä silti nolla ja jopa sijoituksella 16. Voinko olla yhtään ylpeämpi, kun ekoissa SM-kisoissa vieläpä finaaliin! Vähän iloa himmensi toki nuo kaatumiset, ettei vaan käynyt mitään pahemmin ja voiko edes startata finaalissa, mutta onneksi ei mitään akuuttia - vaikka huollettavaa oli kyllä kisojen jälkeen kropassa aikalailla.




Itse finaalibaana oli erittäin vauhdikas ruotsalaistuomarin taidonnäyte ja oli kyllä niin mahtava fiilis päästä Ionan kanssa sekin juoksemaan. Meidän strategia oli vetää "all in" mitään himmailematta ja niin kanssa tehtiin. Iona irtosi puomilta väärälle hypylle, josta sitten hylly loppuradasta, mutta sillä itse tuloksella ei ollut mitään merkitystä lopputuloksen kannalta: meinasi naurattaa ja itkettää saman aikaan, kun se oli vaan niin siistiä ja Iona aivan huikea <3 Ylipäätään se tunne, kun oltiin yhdessä radalla omassa kuplassa tekemässä vain meidän juttua on yksinkertaisesti parasta tässä lajissa - kun tuloksesta huolimatta voin sanoa maalissa koiralleni sen olevan maailman paras ja itselleni antaneeni kaikkeni. Ei jäänyt jossiteltavaa.



Sunnuntain joukkuekisassa Iona sinkosi valitettavasti yhden bonusputken ja joukkueen kahdella hyllyllä ei ollut asiaa jatkoon. Harmi, olisi ollut niin kiva vaan juosta yksi lisäbaana sunnuntainakin tuon koiran kanssa. Mutta sitä vastoin Jalmini -pöhinää saatiin palkintopallille asti, kun Katja ja Elmo pokkasivat joukkuesm-pronssia. Isi onnittelee vielä kerran <3 Kaikenkaikkiaan oli huippu sm-viikonloppu, kun näki niin paljon tuttuja, puitteet olivat hienot ja kisakoirani Pupiini yksinkertaisesti paras kaikista. Videokoosteen olin näköjään poistanut puhelimesta ennenkuin älysin sen YouTubeen ladata, niin videoita myöhemmin siis.

Seuraavat isot kisat koittavatkin sitten aikamoisen piakkoin, kun lähdemme torstaina kohti Sveitsiä ja ISAC 2019 -geimejä! ISAC on shelttien maailmanmestaruuskisat, joten Fräschelsissä tullaan näkemään sadoittain Euroopan huippushelttejä. Huippua olla mukana siis itsekin :) Iona pääsee tutustumaan lentämiseen, kun sipaisemme Finnairin siivin Zürichiin ja siitä sitten vuokra-autolla pelipaikoille. Meidän reissua voi seurata Instan puolella @javanasagility ja reissukoostetta sitten blogiinkin jossain vaiheessa tulossa.


29.4.2019

Tuoreimmat Jalminit 5 viikkoa

Eilen kävin moikkaamassa uusinta Jalmini -kolmikkoa Tampereella ja ovathan he kyllä kerrassaan syötävän suloinen porukka <3 Tässäpä muutama kuvia Haukkulinnan A-pentueesta, lisää myöhemmin: 

Java & Tähkä

Ametisti (n), Aarre (u) & Amor (n)

Moderni iski osallistuu lastenhoitoon <3

7.4.2019

Tunteesta tekniikkaan: koiran kouluksesta, motivaatiosta, palkkauksesta.

Helmikuussa kävin kuuntelemassa Jari Kantoluodon Tunteesta tekniikkaan -luennon, jossa oli paljon asiaa ja etenkin sellaista omia ajatuksia vahvistavaa. Koiran koulutusta, motivaatiota, palkkausta. Seuraavassa siispä ajatuksia ja pohdintaa luennolta. Kannattaa käydä kuuntelemassa, jos sattuu omille nurkille!

Aina puhun omille koulutettaville siitä asenteesta, joka pitää olla koiralla ensin ja sitten vasta aletaan opettaa niitä detaljeja & kriteerejä ja oikeastaan sama asia tuli luennolla "tunne" termillä. Jarin mielestä koiran kouluttamisessa 90/10 pitäisi olla tunne vs. tekniikka, eikä toisinpäin. Samallalailla agilityssäkin pitäisi rakentaa ne perusteet hyvin ilman agilityesteitä ja agilitytemppuja. Kaikenkaikkiaan leikki on yksi tärkeimmistä yhteistyönmuodoista, koska silloin opitaan paljon ja toisaalta rakennetaan yhteistä perustaa. Ja agilitykouluttajana minä olen myös jo pitkään arvostanut kunnolla tehtyjä perusteita.




Erityisen paljon korostettiin myös koiran valintaa ja sen seurauksia. Koiran tulisi olla aktiiivinen oppija, jonka tulisi osoittaa aktiivisuutta ohjaajaa kohtaan. Silloin asioista muodostuu käytösketjuja, joissa seurauksena on palkkaamista siitä koiran aktiivisuudesta, eikä pelkällä palkan mahdollisuudella luotu tilanne.



Tottelevaisuus koostuu neljästä osatekijästä: yhteistyö, aktiivisuus, keskittyminen ja motivaatio. Sen päälle tulisi rakentaa mielikuva optimaalisesta suorituksesta, jossa on oikea suoritusenergia , harmonia ja tekniikka. Kun pentua lähdetään rakentamaan johonkin lajiin, tulisi priorisoida tunnetta. Tekniset käytökset ovat vain tunnetilan ilmentymä.



Kouluttaminen on vuoropuhelua koiran kanssa. Niimpä ohjaajan tulisi osata tulkita koiransa kommunikointia miten koira hakee ja haluaa kommunikoida? Vai onko kommunikointi enemmän palkkojen suuntaan? Ohjaajan tulisi olla se kiintopiste, jonka kautta palkkaa voi saada, ei palkkojen itseisarvo. Kun koira on aktiivinen ohjaajaa kohtaan, haluaa kommunikoida ja toteuttaa opetettuja käytöksiä oikeassa mielentilassa, ympäristöhäiriöiden merkitys vähenee.

KOMMUNIKOINTI + YHTEISTYÖ = PALKKA



Luennolla käsiteltiin myös stressiä koirankoulutuksessa. Tähän liittyy hyvin vahvasti mielentila: onko kyseessä positiivinen stressi, kun koira haluaa saavuttaa jotain vain negatiivinen stressi, kun haluaa välttää jotain? Mitä parempi mielentila harjoituksen alussa, sitä parempi harjoitus. Tämän takia itseasiassa itsekin aloitan aina agilityharjoituksen leikkimällä koiran kanssa, jotta se on oikeassa mielentilassa aloittamassa työt. Koira pitäisi saada nimenomaan oivaltamaan itse oikea mielentila, josta tulee palkkaa, jolloin synnytetään voimakas sisäinen motivaatio.



Koiran oma valinta ja vastuu on aktiivisen treenitilanteen kantavia pilareita. Koiralle tulisi opettaa palkkaamalla oikeita valintoja, että reitti haluaamansa on kriteerit ja keskittyminen. Sääntöjä kannattaa rakentaa ja vahvistaa myös muussa elämässä harrastuskenttien ulkopuolella. Esim. jos ei osaa luopua tai odottaa kotioloissa, niin vaikeampaa se on myös harrastuskentillä. Koiran omia valintoja ohjaamalla oikeanlaisin palkkauksin koiralle luodaan kova motivaatio olla sellainen kuin itseasiassa minä haluan, vaikka koira toki luulee itse keksineensä asian.



Vastuuttaminen oli monessa kohtaa mukana. Ei lähdetä pitelemään tassusta, vaan uskalletaan antaa myös koiralle vastuuta niistä tehtävistä, joita on opetettu. "Anna koiran olla huono, jotta se voi olla hyvä" oli suoraan Jarin kommentti, joka kannattaa pitää mielessä. Ei siis pelätä sitä, jos tulee virhe, vaan tartutaan siihenkin vain viestintänä: mitä koira ei ymmärtänyt ja miksi? Miten voin auttaa koiraa ymmärtämään tehtävän?



KÄYTÖSKETJU: KÄYTÖS -> VIHJE -> YLEISTÄMINEN -> ÄRSYKEKONTROLLI

  1. Motivaatio
  2. Kriteeri
  3. Haluttu käytös vahva
  4. Vihje
  5. Eri paikat ym. häiriöt
  6. Haluttu käytös vain vihjeestä

Kaikki perustuu motivaatioon ja kriteereihin. Itse koulutustekniikka on silloin yhdentekevää, montaa eri tietä pääsee samaan lopputulokseen, jos perusta on kunnossa.



Lopuksi vielä muutama asia palkkauksesta. Sosiaalinen palkkaus on tärkeä taito, joka pitäisi rakentaa koiralle ihan niinkuin säännöt lelupalkkaukseen. Sosiaalisella palkkauksella koira tekee töitä täysin ohjaajalleen ja miellyttääkseen ohjaajaa. Koira motivoituu ohjaajan tyytyväisyydestä, yhteisestä oppimisesta ja onnistumisesta. Tämä luo varmuutta ja Jarin sanoin "loistokkuutta" suoritukseen, kun ei tarvita ulkoista palkkaa.  Energiaa suoritukseen saadaan tuotettua saalispalkkauksella, jolloin koiralla on oma lehmä ojassa ja se toteutttaa sisäsyntyistä saalisviettiketjua. Leikki on metsästysketjun osa, johon kuuluu sosiaalinen lataus ja taistelutahto, jos sitä pääsee tuottamaan ohjaajan kanssa yhdessä lelun välityksellä. Ruokapalkkauksella voidaan treenata tehokkaasti, kun sillä voidaan laskea vireystilaa, kontrolloidaan ruuan määrää/laatua/tiheyttä.



Jutun kuvat ovat Jalminipäivästä, kun kokoonnuimme Helsinkiin Javan jälkeläispäiville treenin merkeissä. Eivätkö he ole kerrassaan ihania! Tästä lisää myöhemmin, oli vaan niin täydellistä matskua tähän postaukseen :)

11.2.2019

Rakkaudesta lajiin vai koiraan?

Minusta on aina välillä vallan tärkeää pysähtyä miettimään miksi harrastaa tätä lajia, mitkä on ne omat motivaatiot ja draiverit lähteä treenaamaan tai kisaamaan ja mitkä on niiden seuraukset. Itsellä alkaa lajin parissa olla jo yhdeksän vuotta kilometrejä ja vaikkei se ole ajallisesti kovin pitkään, on siihen mahtunut paljon. Menestystä on tullut yli jo omien tarpeiden, joten senkin kimallus on aikaa sitten karissut. Ja silti Ionan valiotitteli tuntui oikein lämpimältä saavutukselta yhäkin, vaikka sen nappaaminen nyt vaan ajankysymys tuolle koiralle.



Olen aina tiennyt, että se on valtavan lahjakas koira tähän lajiin ja minusta on ollut suorastaan etuoikeutettua saada tehdä töitä sen kanssa. Olen nauttinut suunnattomasti sen kouluttamisesta ja ennenkaikkea olen oppinut niin paljon koiran kouluttamisesta, sen sielunelämästä ja arvostamaan entistä enemmän perustaitoja lajitaitojen sijaan. Tietyllä tapaa Ionan valiotitteli on ollut myös minun todisteeni sille, että nuori koira ei tarvitse agilityä, vaan ennemmin oppia elämää, perustaitoja, tekemään töitä omistajan kanssa ja pitää hauskaa.

Meillä ei ole olemassa pentuagilityfilmejä, koska sellaista ei ole harrastettu. Sitä vastoin olemme leikkineet, tehneet temppuja, oppineet kommunikoimaan, tehneet tasapainoharjoituksia. Junnuiän lähestyessä se sai tutustua esteiden mekaniikkaan leikkien varjolla. Se sai myös junnuna alkaa juosta suoraan lelun perässä, mattoa ja suoria kujia. Agilityn se aloitti vuoden ikäisenä. Kisauransa se aloitti vasta yli kaksivuotiaana, ei ollut mikään kiire nuorta koiraa saada kisavalmiiksi, vaan kaikessa rauhassa lähdettiin vasta siinä vaiheessa rakentamaan lajia. Kolmosiin se nousi ihan liian nopeasti reilussa parissa kuukaudessa, jonka jälkeen jäätiinkiin pitkälle tauolle. Ja se eka agiserti sitten hitusta alle kolmevuotiaana. Myöskään ei ollut mitään tarvetta lähteä runttaamaan sitä SM-kisoihin viime vuonna, kyllä niissäkin karkeloissa ehtii pyöriä. Esimerkiksi tänä vuonna sitten toivottavasti mukana yksilöissä, nollat kun löytyy jo nyt, eikä niitä tarvinnut edes jahdata tai tekemällä tehdä :)










Se ei ole tärkeää montako estettä putkeen koira suorittaa, millä on väliä on miten se ne tekee. Niimpä alusta asti oli tärkeää, että Pepillä on maailman kivointa ensinnäkin minun kanssani ja toisaalta taas aksakentällä. Ennen aksakentälle siirtymistä se oli oppinut oppimaan, tarjoamaan käytöksiä ja havaitsemaan itse kausaliteetin omilla teoilla ja palkkaseurauksilla. Agilitytempuille luotiin ensin kriteeristö sen oman pohdinnan kautta ja kun sille oli selvää mistä ne herkut tulee, otettiin mukaan se oikea asenne: draivi lelupalkalla (joka sekin on opetettu kentän ulkopuolella ensin). Aloin ketjuttaa esteitä vasta, kun se itseasiassa tiesi tasan tarkkaan mitä milläkin esteellä tehdään ja osasi fokusoida katseen sinne (koska jokainen este on mahdollinen palkka-automaatti). Nykyään olisin vielä tarkempi ärsykekontrollin lisäämisessa aiemmassa vaiheessa, jotta vältyttään sellaiselta luovalta sinkoilulta tarkoituksenmukaisen etenemisen sijasta.

Paljon on opittu yhdessä ja niin paljon vielä edessä! Ihan parasta kuitenkin saada nauttia tästä matkasta tuon harmaan supermarsun kanssa <3

4.2.2019

Homeopatia-agilitystä valioksi

Vuosi onkin meidän osalta startannut varsin vauhdikkaasti. Tätäkin kirjoittelen nyt nopeasti lennolla Müncheniin, kun muuten vähän aika kortilla. Sama pätee myös aksaan - kisaamisen ja treenaamisen osalta, mutta ollaan panostettu sitten laatuun määrän sijasta. Sen suhteen taidetaan olla muutenkin oikealla tiellä, että asiat etenee, vaikkei hallilla ehditäkään pyöriä. Tietty ei mitenkään jäätävän nopeasti, mutta kuitenkin oikea suunta lienee se tärkein. Olenkin kutsunut jo meidän puuhastelua ”homeopatia-agilityksi”, jossa vähemmän on enemmän :D

Itse esteillä treenaus on korvattu aika pitkälti olohuonetemputtelulla. Olen siis koittanut miettiä miten varioin itse taidon opettamista rajallisissa sisätiloissa ja koirien mielestähän se on aivan superhauskaa, että saa tehdä tehdä töitä iltaruokansa eteen. Kerran kahteen viikkoon meillä on ohjatut treenit nyt talvikauden ja sitten jos kerran kahteen viikkoon pääsisi vapaatreenaamaan, niin siinähän se paketti sitten kasassa.



Ionalle on kasvatettu korvia ja nostettu kuuntelemisen arvoa pääasiassa. Kyllähän se osaa jo yhtä sun toista, mutta monesti sen mielestä kaikenlainen posottaminen ja kaahailu on aikamoisen mukavaa ja joku kuuntelu ehkä vähän nillittämistä. Siispä tehdään siitä korvien käytöstä kannattavampaa  ja vahvistetaan ärsykekontrollia myös esteillä silloin, kun siihen on mahdollisuus. Tuossa videolla yksi lauantai-illan pikatreeni, jossa aiheena pelkkä exittien kuuntelu. Sen verran leppoista hommaa, etten minäkään viitsinyt edes talvivaatteista luopua treenin ajaksi, kun ei siinä kauaa nokka tuhise :D Mut hienosti se kyllä malttoi erotella, vaikka luulin tuon ihan nenän edessä olevan putken olevan aivan liikaa. Muutaman kerran lähti arvuuttelemaan, mutta niistä kun ei tullut mitään palkkaa, palautti kuuloelimet tajuudelle. 


Pitää ottaa pikkukoiran virallinen valiokuva myöhemmin, mut tässä tämä nökkösen ihastuttava uunituorevalio -foto <3

Talvikauden kisat meillä on painottunut kerran kuussa –sykliin, joka on ollut kyllä oikein toimiva. Ehtii viikonloppuna treenaamaankin, jos Ojanko on kisavapaa, joten pitää oma kisakalenteri vähän sen mukaan katsoa myös. Tulokset ovat olleet oikein mukavia, tänä vuonna Pepiini on juossut 8 starttia, joista 5 nollaa (3 voittoa, 2 2. sijaa). Viime viikonloppuna BAT:n kisoissa onnistumiset aksaradoilla tarkoitti myös sitä, että pikkukoirasta tuli agilityvalio viimeisen agisertinsä myötä, kun vuosi ekasta tuli vihdoin täyteen!



Olipa muutenkin tosi kivat radat ulkomaan elävillä, kun lauantaina käytiin parit Lee Gibsonin radat ihastelemassa Sipoossa ja sunnuntaina uusi tuttavuus Vendula Hausnerova Ojangossa. Yleensä en harrasta tuplapäivinä kisaamista, mutta nyt oli niin herkullinen asetelma tuomarien myötä, että mikäpä siinä. Kun ei ole ylitreenattu koira muutenkaan treenien puolesta ja toisaalta taas lepoviikko tiedossa koirille, kun lähdin työmatkalle koko viikoksi. Vauhdikkaita ratoja, joissa irtoavalta koiralta vaadittiin myös estetaitoja itsenäisesti ja toisaalta taas kontrollia tarvittaessa.

Helmikuun myötä alkaa myös omat koulutukset pyöriä, joten kiva päästä siihenkin valmennuspuuhaan taas käsiksi tuttujen koirakoiden kanssa ja mukana myös uusia tuttavuuksia! Vaikka ja mitä kivaa taas mietteissä koulutettaville :) Noin muutenn helmikuu on meillä ja koirilla sitten lomakuukausi. Sattuu pitkiä työmatkoja sekä ihan oikea lomakin, niin maaliskuussa sitten taas aktivoidutaan enempi.