Fiuwis!

Helatorstainakin me sitten herättiin jo aikaisemmin, kun kukotkaan varmaan viitsii vapaapäivänä ja startattiin auton keula kohti Kotkaa seiskalta. Java olis halunnu ajaa, mut en nyt sitten antanu. Mutta se on kyllä pakko todeta, että huomattavasti helpompi lähteä aamulla liikenteeseen nyt, kun esim. tuossa joitain kuukausia sitten, kun hyvä, että edes ysiltä alkoi olla valoisaa. Joku kaveri messissä olis kyl kiva, et jos halukkaita löytyy, ni saa ilmoittautua :D

Kannatti kuitenkin lähteä. J oli hieno ja tuli tosi kiva fiilis, vaikka tulosrivi nyt ei ihan kirkkainta kuitenkaan :) Kaksi ekaa rataa oli Esa Muotkan käsialaa ja viimeinen sitten Siimeksen hengen tuotos. Ekalta radalta siis nolla, joka riitti 2. sijaan. Voittaja oli jo valio, joten jos olisi ollut muutama hassu kisaaja lisää, niin serti olisi siirtynyt meille. Siis whuuuut, ihan superpäheetä, että meillä ihan oikeesti on tsäänssit niihin puna-mustiin ruusukkeisiin jo nyt? Viiiiiitsi, ku me vähä reenataan ja hankitaan kokemusta alle, ni mehän räjäytetään koko pankki :) Varokaa vaan ens kesänä ;)

A kisa

Toka rata olikin sitten ajoittain varsin kinkkinen hyppis, johon hitaiden koirien ohjaajat ehti kyllä kikkailemaan valssit ja persjätöt hypyille 7-8, mutta jos mennään 4m/s, niin takaakierrosta ei niin vaan lähetäkkään suorin jaloin ottamaan koiraa kiinni juoksukisassa. Niimpä päädyin sitten tekemään viskileikkaus-takaakierron, joka siis onnistui ja jo siitä voisin hieman tehdä aaltoja itselleni. Putkelta 11  tuli kuitenkin ihan turha kielto, kun ilmeisesti vähän roiskaisin sen ja sitten koira jäi miettimään, että kumpaan päähän sitä nyt pitikään mennä. Vaikka tässä tuhrattiin sitten joitain sekuntteja, vitosella oltiin nelosia ja etenemäkin lähemmäks nelosta siitä huolimatta. 

B kisa

Viimeisellä radalla tehtiin törkeen hyvää rataa, mutta tuli sitten yksi rima alas. Damn! Näitä ei ookkaan pitkään aikaan ollut ja harmi, ettei oo videoo, niin ei pääse kattomaan mitä siinä kävi. Olinko huolimaton ohjauksessa, häiritsinkö hauvaa vai mogailiko se itse koipinensa. No, ei annettu yhden riman kisafiilistä latistaa, vaan tehtiin täysii ja pidettiin kivaa loppurata. Tällä vitosella sitten tuloslistoissa taidettiin olla varmaan jotain 7. kun nollia oli jonkun verran. Etenemä 4.02m/s, joka on kolmen pysäytyskontaktin agiradalle varsin bueno. 

Viivan alle jää siis superisti enemmän plussaa tästä päivästä! Ja tietty kyllähän se Java hommasti mulle nätskän kesäkukka-amppelin ja itselleen ilmaisen startin, joten win-win, tyhjin käsin ei palattu. "Ihmevirheitä" niinku Heli sanois, mutta laitetaan ne vielä kokemattomuuden piikkiin. Päivä oli keliltäänkin ihan täydellinen aksakisoille, kun +20 ja pilvipoutaa. Mikäs siinä siis muutama startti vetäistä. Ja koira, soli ihku <3 Teki töitä tosi hienosti ja kuuliaisesti ja megatyytyväinen täytyy kyllä olla, että se vetää kolme ehjää, hyvää starttia yhteen päivään ja tekee kaikista tulokset nelosen etenemällä (hyppärin kieltoräpellyksen takia virallisesti 3,8m/s, mut siinä itse tuhrasin ne parit sekuntit). 

Java <3 

Loppukevennyksenä, mulle meinas käydä "Tonnin setelit" siellä Kotkan koiranystäväinseuran buffetissa :D 

Annoin femman ja siinä vaihtorahaa ootellessa aloin sitten lorotella kaffeta mun aamuherätyspelastus KeepCup :iin kotimatkaa varten. Täti siinä ohjeistaa, että paina sit alas asti, ettei valu ja ilmeisesti siinä sitten pääsi unohtumaan, että mähän en ensin ottanu vaihtorahoja. Rupesin siinä sit käymään kaikkia taskuja läpi ja lompakkoo kans, etten oo ite unohtanu asiaa, ku täti oli niin kovin varma asiasta ja tiukkana. Sit hää ois antanu mulle euron takas?! Siinä sitten koitin selvittää, että "se oli femma ja tartteis neljä takas" ja tilanteen pelastus oli paikalle tullut toinen buffatyöntekijä, joka ne puuttuvat kolikot sitten ojenti mulle asti. Ei sillä, että muutama euro mulle nyt olis sinnetänne, mut femman kahvi olis jo ollu vähän kallis :D Ehkä laitetaan loppukevennykseen sekin, että unohdin kisakirjankin hakea!? No, toivottavasti se tulee joskus postissa perässä :)

Sekosikomahasi. Nih.

Managerilla ilmeisesti viikonloppu vähän venähti pitkäksi, kun sunnuntai-iltana reppana alkoi tasata mahan sisältöä suun kautta. Meille tuli kylään siis ilmeisemmin jonkinsortin yrjötauti joko jostain kalasteltuna tai ihan itse esimerkiksi jotain vallan sopimatonta syömällä. Nälkäisen shelttinartun tapauksessa se kun ei ehkä ole se maailman suurin ihme, vaikka jälkimmäinenkin olisi todennäköinen. Mutta voi pientä eläintä, selkeesti oli maha kipee ja olo tukala, joten valvoinkin pikkumustan seurana sitten aika pitkälle maanantaiyöhön, kun kyllähän jo se yksistään huolestuttaa, jos Nipanderille ei iltaruoka maistu.

Maanataina ei onneksi suunta lähtenyt enää pahempaan, vaikka aika väsy sitä tietysti on, jos ei ruoka pysy   sisällä. Kyllä siinä alkoi olla jo sormet elukkatohtorin puhelinnumerolla, mutta onneksi ei tarvinnut sinne asti lähteä, vaan manageri saatiin taas työkuntoiseksi perinteisin reseptein: piimää, raejuustoa, kanajauhelihaa ja tehobaktia. Eilen kokeiltiin jo kanankaulaa ja tänään vähän possunkylkirustoa, joten paluu arkeen on koittanut. Ja sillä mustalla eläimellä onkin ihan karmee nälkä, kun on pari päivää otettu kevyemmin!

Viikonloppuna me Jalmarin kanssa tosiaan suunnattiin Elina Jänesniemen oppiin ja tarttuihan sieltä hihaan taas vaikka mitä. Ehkä se 80e arvoinen vinkki oli jo itsessään niinkin yksinkertainen, että ole hiljaa. Tän teeman ympärillä tehtiin siis hommia molempina päivinä ja ajatuksena olikin pistää koiran käskytystä vähemmälle ja keskittyä ohjaamaan muilla keinoin enemmän. Elina tosiaan oli tätä mieltä jo ensimmäisten hyppyjen jälkeen ja perusteluna se, että koira on nopea ja lukee selkeästi rataa taitavasti. Sitä sitten hidastaa vaan, jos kippari kokoajan jotain pölisee, koska se joutuu kuuntelemaan niin paljon. Ja voi hyvääpäivää, että olikin vaikeeta olla käskyttämättä?! Mulla pää kävi koko viikonlopun ajan ylikierroksilla, kun piti ajatella samaan aikaan, että ei saa puhua ja mitä radalla pitää seuraavaksi tehdä :D

Tosi kivoja pätkiä saatiin aikaiseksi ja Herra J oli super! Sillä oli mahtava draivi päällä ja törkeen hyvin palkkautui lelulla, vaikka treenattiinkin parikyt minsaa putkeen. Elina itseasiassa jopa muisti meidät vuodentakaisesta, vaikka sillon oltiinkin ihan möllikassailijoina mukana pyörimässä. Hintsusti ollaan joo vuodessa menty etiäpäin, kiva nähdä missä ollaan sit vuoden päästä. Erityisesti otettiin treeniin noi vastakäännökset, vaikka olishan toi hurtta kääntynyt tiukasti ilmankin, mutta mielummin käyttää treeniaikaansa sitten hankalien juttujen parissa, kuin triviaalimpien. Lähinnä siis omaa sijoittautumista ja rytmitystä ja eroja esim. sylivekkiin, kun asia kerrotaan koiralle. Sen lisäksi putkijarrutukset on ehkä tulevan kesän treeniteema. Näkyy hyvin videolta, kun sitä ei alkuun jarruteta mutkaputkessa, vaan otus ampuu ihan täysiä kaarrattamaan. Taas niitä maagisia sekuntteja...

Sen verran täysiä eläin näköjään tykitti ton kolme päivää putkeen (olin sitten koko viikonlopun Ojangossa) ulkokaudenavajaisiks, että sai etutassun anturaan hiertymät. Mullahan nousi kylmä hiki otsaan, kun illalla toi jäykisteli tassutella makkarista, että nyt sillä on jumalautsi jalka särki. No, syyllinen oli onneksi "sand burn" ja parin päivän pesu + rasvaus -kuurilla siitä tuli entisenveroinen. Oiskohan osasyyllinen huonosti ennakoiva ohjaus, et joutuu ottamaan etukoivilla ajoittain aika tiukasti *sellain viheltel -hymiö tähän*

Kevät, teretulemast

On nimittäin jo odoteltukin. Viikolla päästiin jopa vetämään ekat ulkotreenit t-paidassa, wuhuuu! Olipas siistiä. Afa paistaa ja Jalmarin kanssa tahkotaan vähän aksaa. Muutenkin taitaa jo ensi viikolla alkaa ihan virallisestikin ulkokausi treenienkin suhteen, joten siellä seistään satoi tai paistoi. Oikein lämmöllä täytyy muistella niitäkin kertoja, kun pari sissiä on treeneissä ollut, vaikka vettä tulee vaakasuoraan ja kentälläkin alkaa olla jo sen kokoisia lammikoita, että niillä on nimet. Muut istuvat kotosalla mukavasti, kun koirapöljäkkeet ne vaan reenaa.

Hallissa ollaan käyty siispä kauden viimeisiä treenejä vetämässä. Aika löysää on ollut etenemä omalta osalta, kun tauti on vienyt mehut ja pikkasen enemmänkin. Lauantaina vedin siis aikalailla kevyttä mm. itsenäisten keppien treeniä etupalkalla, jossa a) häivytän itseäni vierestä kirittämässä ja b) itsenäisiä sisäänmenoja. Jälkimmäisissä on niin törkeenä vielä duunia, mutta mihinkäs tässä kiire. Nyt Jalmari kattoo tosi tarkkaan kehonkieltä, vaikka tavoite on se, että kun liike vie kepeille ja kippari sanoo "kepkep", niin koira sanoo "selvä" ja suorittaa. Koitan siispä ajoittaa suorituskäskyä siihen, kun koira kattoo mihin se menee ja merkata klikkerillä oikeen sisäänmenon. Loppuun vielä ylösnousukontaktin hakemista sivusta ja pari alasmenokontaktia siihen samaan sumppuun eriaikaisin vapautuskäskyin.

Treenien jälkeen keksittiinkin Helin kanssa lähteä mökkeilemään, joten ei siinä sitten kuin pikainen pitstop kodin kautta ja uudelleen reissuun. Tai ainakin kovasti luulin niin. Meille olikin tullut sillä välin kylään Mörri -aussi ja vallaton aussivauva 5kk piti pistää luonnollisesti ruotuun. Huomaa kyllä eron rotujen välillä, kun hitusen on kovakalloisempia kavereita nuo isommat paimenet :D Vähän kun kävi pöläyttämässä, niin Mörri vaan ravisteli tukan ojennukseen ja"LISÄÄÄÄÄ!". Huoh. Meillä alkoi jo parketti iskeä kipinää aussirallissa, niin omat piti sitten laittaa portin taakse, jotta olis jonkinlainen rauha maassa, eikä hundkarusellen pistämässä koko kotia uusiksi :D

Nati on selkeästi uskottavampi ;)

Koirat oli luonnollisesti onnesta soikeana mökkielämästä, kun saivat pihalla temmeltää ja sitten akkujen loputtua köllöttää kainalossa sohvannurkalla. Saatiin mukaan menoon vielä Sari sheltteineen, joten meitä oli sitten pienessä mökissä koko kenneli: kolme naista ja seitsemän koiraa :D Hyvin mahduttiin ja molemmille pojillekin riitti sitten yllinkyllin naisia jaettavaksi. Seuraava päiväkin oli niin törkeän lämmin, että jäin kuopsuttelemaan kukkapenkkejä Helin seuraksi, kun kerrankin t-paidassa tarkeni. Saatoin ehkä kaikessa impulsiivisuudessani unohtaa myös ilmoittautuneeni illaksi Taneli Ikäheimon tehiskoulutukseen ja tämän selkiydyttyä mieleen olikin sitten vähän pakko lähteä päivällä kotiin, jotta Java pääsisi vähän lataamaan akkuja rankan viikonlopun jälkeen.

Meidän onneksi illan tehiskoulutuksessa odottikin sitten sellainen irtoamis-leijeröinti-juoksurata 32 esteellä ja rupesihan se siinä kunnossa pikkasen naurattamaan. Omistaja ja koira ihan raatoja, mutta mitäpä sitä ei agilityn eteen tekisi. Kuitenkin hyvä koulutus ja Java arvostaa väsynäkin pientä aksasessiota, vaikkei kippari ihan skarpeimpana oliskaan. Treeniaikaa tuli sitten vartti per koirakko ja voin kertoa tehneeni kuolemaa. Pää sanoo jaloille, et tossua toisen eteen, mutta mitään ei tapahdu!? Koirakin oli ihan ihmeissään, et mitä se liisteritossu siellä oikein huiskii. Siitä huolimatta saatiin aikaiseksi törkeenpaljon onnistumisia vaikeissa kohdissa ja taas uusia juttuja käyttöön.

Tehistreenien ratapiirros

Esimerkiksi japanilaista ei ole tullut koskaan edes kokeiltua, joten olikin korkea aika tutustua siihenkin ohjaukseen. Vitsi et lähti nätisti koira linjaukseen väärältä esteeltä poispäin! Se mikä suorastaan yllätti oli koiran into hakea kepeiltä 17 putken 18 väärään päähän. Javahan ei ole mitenkään erityisen putkihakuinen tai -hullu, mutta sinne se vaan halusi änkeä (vaikkakin malttoi suorittaa supernätisti joka kerta kepitkin loppuun!), vaikka miten yritin sen saada vetoon mukaan. Valssilla hauvan sai sitten oikeeseen päähän asti. Kepeissä oli kaksi aika haastavaa kulmaa, mutta tosi kivasti saatiin vauhdissa niihinkin onnistumisia. Maltan vaan itse olla rynnimättä liikaa päälle, koska se näköjään osaa, kun vaan antaa tilaa. Megakiitokset Jennille kuvaamisesta- aina niin informatiivista nähdä mogat ihan videolta asti :)

Vappupäivänä pääsin korkkaamaan ulkokauden ihan mahtavilla t-paitakelitreeneillä. Niin siistiä! Kävin turkiksen kanssa tekemässä pieniä irtoamispätkiä, yksittäisille esteille hetsausta, parit kontaktit ja keppikulmia. Loppuviikko ollaankin otettu sitten aksan suhteen hyvinkin relasti, yksi juoksulenkki vedetty ja muuten vaan palauteltu, koska tämä viikonloppu on taas ihan täyttä asiaa.

Perjantaina meillä vihdoin starttasi aluevalmennus Janne Karstusen ohjeistamana BAT:n kentillä. Tällä kertaa oli yleistä infoa, toisiin tutustumista ja pientä testailua. Koiraa kellotettiin pitkällä neljän hypyn suoralla kisakorkeuksissa kolmella tavalla: kutsumalla, lähtemällä puolesta välistä juoksemaan ja sitten lentävänä lähtönä koiran kanssa. Javalla ei ehkä mitenkään yllättävää, että se paukutti niin paljon parempia aikoja, kun juoksin sen kanssa joko etumatkalla tai samaa kyytiä eteenlähetyksellä. Se kun on niin me -koira. Sille agility itsessään ei ole niin suuri palkkio, vaan se, että tehdään yhdessä ja äiti näkee miten taitava turkis on. Sen takia se ei perseilekään treeneissä tai kisoissa omiaan, vaan yrittää välillä vähän liiaksikin kysyä, et mitenkä. Toinen on niin <3

Toinen harjoitus oli viiden esteen serpentiini, putki ja sama serpentiini takaisin päin. Piis of keik Jalmarille. Tää meni kyl tosi hienosti :) Oikeestaan muuta palautetta ei tullut kuin, että itse pitäisi pystyä vetämään tiiviimmin lähempänä estettä niin sillä otetaan kaarrokset pois ja tehdään paremmat linjat koiralle. Harjoitusta vaikeutettiin vaihtamalla ohjausvälistävedoksi ja sama putken jälkeen taaksepäin takaakiertona. Jepjep, viisi välistävetoa ja viisi takaakiertoa :D No, tarkoitus ei tässä vaiheessa ollutkaan onneksi niitä viittä virheettä päästä, vaan kolme teknisesti hyvää oli jo kelpo suoritus. Välistävedoissa tärkeintä oli ottaa ensimmäinen väli huolella rintamasuunnalla ja kun koira pääsee rytmiin, voi lähteä vedettämään jalat menosuuntaan. Takaakierroissa sitten taas piti enemmänkin ohjata jaloilla menemällä hyvin tiiviisti lähellä esteitä, jolloin koiralle ei itseasiassa jää muuta vaihtoehtoa, kuin mennä takaakiertona.

Treenilistalle:
- Välistävedot ilman puolivalssia, aikaisin liikkeelle, vahvistetaan esteen lukitusta
- Takaakierrot vedättämällä omalla juoksulinjalla

Odotamme mielenkiinnolla jatkoa, joka itseasiassa on jo ensi perjantaina. Sen jälkeen siirrytään sitten normi 1xkk tahtiin. Mutta porukka vaikutta oikein kivalta ja mahtavaa treenata tuollaisessa porukassa, jossa tavoitteet on ensi kesän sm:ssä. Java edustaa porukassa sitä nuorinta päätä muutaman vuoden ikäisiän ja ohjaaja on näköjään tuorein harrastuksen parissa, mutta ompahan reenattavaa. Tänään ja huomenna mennäänkin sitten Elina Jänesniemen reeneihin, joten tästä on hyvä lähteä! Nyt mun pitää kuulemma lopettaa koiraläpinät ja mennä tekemään yläkerranremonttia ;)

Suunnitelmia

Voi apuva, nyt on taas kesäksi sellainen määrä erinäköisiä ja -kokoisia suunnitelmia, että en ehkä itsekään pysy perässä. Kisoja, koulutuksia, valmennusta, treenaamista ja kirsikkana kakun päällä toivottavasti pienien "Jalminien" putkahtaminen maailmaan kesäkuun lopulla. Alkuvuosi ollaan otettu aikalailla löysin rantein, joten johan se on aikakin, että alkaa tapahtua.

SAGI:n masinoimat aluevalmennusryhmät alkavat myös vihdoin omallakin kohdalla. Toiset ryhmät on näemmä ottaneet jo hyvän headstartin ja se on varmasti näkynyt sitten myös vapaissa kenttä/halliajoissa. Jatkossakin tulemme siis viikonloppumme viettämään tiiviisti tämän rakkaan harrastuksen parissa :) Mut nasta juttu, että vihdoin alkaa tapahtua ja toivon mukaan ensi vuonna "Training to Win" kantaa myös meidän osaltamme toivottua hedelmää Janne Karstusen silmien alla.

Sen lisäksi olen tässä ehtinyt tuuppia meidät myös Elina Jänesniemen viikonloppukoulutukseen. Erittäin hauskaa päästä näin vuoden jälkeen uudelleen ottamaan selvää miten ne Elinan radat taipuvat nykyisellään. Viime vuonnahan koulutus jäi vähän tyngäksi meidän osalta, kun Javalla alkoi lantiojumi jäkittää takaakierrossa (tuli riman alta ja piti hypyn jälkeen koipea ylhäällä) ja mielummin jätin sitten koulutuksen kesken, vaikkei koira mitenkään ontunutkaan. Sain sitten pikaisesti ajan osteopaatille, joka paikallisti syylliseksi paikoiltaan täräytetyn lantion ja sitä kompensoineen jumisen oikeanpuolen. Tämän jälkeen emme siis ole asiaa enää kohdanneet, joten ympyrä on hyvä sulkea sitten tämän vuotisessa koulutuksessa täydellisiin vetoihin :)

Treenaamassa ollaan joo käyty, mutta tällä viikolla todenteolla iskenyt kuumetauti teki mm. maanantain treeneistä niin löysää ja laimeaa kipparin osalta, että hohhoijakkaa. Lelut oli jäänyt himaan ja muutenkin oli pakka niin sekaisin, ettei radan muistamisesta oikein meinannut tulla mitään. Jostain syystä tuolla kun ei käytetä numeroita (vaikka sellaiset löytyy kentän laidalta), vaan pitää muistaa koko hela hoito parilla näyttämisellä ja tukkoiseen päähän ei oikein uponnut tällä erää. Sori koira, olit hieno, laitetaan äiti vaihtoon.

Muutaman päivän vietinkin sitten aikamoisesssa horteessa käytännössä vaan nukkuen kotosalla. Onneks oli kaks tosi nohevaa hoitotätiä, toinen yleensä kainalossa ja toinen mahan päälllä pitämässä tautisesta oikein hyvän huolen. Toipuminenkin näköjään ottaa sitten aikansa, kun vähän puolivaloilla yhä mennään, mut onneks suunta on sentään oikea. Huomenna käydään Jalmarin kanssa vetämässä aikast köykäset tekniikkavedot Sporttikoirahallilla, niin ei happi lopu kaksijalkaiselta ihan kesken. Ja lopettaa toi pilkullinen koirakin tekemisenpuutteessa tuijottelun.

Kevyempää koiraharrastusta edusti myös torstai-iltainen Etelä-Suomen Shelttien organisoima Lotta Vuorelan luento henkisestä valmistautumisesta ja täytyy kyllä sanoa, että siitä olis kyllä ollut monelle harrastus/kisauraansa aloitteleville aikamoisen suuri hyöty. Myös näin hintsusti pidemmälle ehtineelle tuli ahaa -elämyksiä ja myös tietynlainen käsitys siitä, että on oikeilla poluilla. Vaikken enää kisoja jännitä, niin silti oli mielenkiintoista keskustella myös kisajännityksestä. Muutenkin formaatti oli aikast kiva, sellain keskusteleva tilaisuus varsinaisen luennon sijaan ja oikein mukavasti vierähtikin 2,5 tuntinen aiheen ympärillä. Harmillisesti osanotto oli aika vähäistä ja meidän pitääkin nyt miettiä ESS:n taholla miten jatkossa tehdään näiden ilmaisten luentotilaisuuksien kanssa.

Muutamia hajatelmia ja luennon asioita, jotka ehkä päällimmäisenä jäi mieleen:

• Aikamoinen onni harrastaa ensimmäisen agilitykoiran kanssa: kukaan ei odota yhtään mitään (ml. itse) ja kaikki on vaan uuden oppimista
• Viretila on hyvinkin keskeinen juttu. Sen oikean löytäminen, hallinta, virittely.
• Kisavire pitäisi saada jokaiseen treeniinkin, että vedetään täysiä 
• Radalla pitäisi keskittyä miettimään niitä asioita mitä tekee vs. mitä ei saisi tehdä
• Ja kaikki lähtee siitä, että on hauskaa :)

Semmottiis. Nyt pitäis mennä unille, et jaksaa lenkkari ees pikkasen lompsuttaa toisen eteen huomenna hallilla :D

Kallis nolla

Otetaanko skaba kenellä on kallein nolla aksasta? Meinaan mulla on viime viikonlopun jälkeen ihan hyvä pohjatulos hallussa, jolla varmaan ainakin saa jonkun paikallisen enkan omiin nimiin. Aloitetaan vaikka siispä siitä. Oltiin siis Herra J:n kanssa JAT-tilassa Jyväskylässä kisaamassa kahden iltastartin verran. Vaikka parkkis oli ehkä eniten kuoppainen ja kurainen ja kelikin kylmä (etenkin, jos on pukeutunut liian vähän :D) oltiin kuitennii reissussa mieli aurinkoisena.

Ja mikäs oli ollessa, kun ekalta radalta saatiin tuloslistaan merkintä HYL, mutta se oli muuten superhyvä agirata meiltä. Todella tekninen ja vaikea (medi3 vain kaksi tulosta) ja silti olis selvitty hyvin hengissä. Rataantutustumisessa multa oli jäänyt yksi ansaeste bongaamatta ja sinnehän sitten piskin survaisin omalla liikkeellä, mutta muuten siis ratavirheetöntä menoa. Jej. Nykyään kun tunnutaan olevan erikoistuttu noihin hyppäreihin, niin nollahan me sieltä tempaistiin ja sillä tällä kertaa myös 3. sija. Vauhdissa hävitään vielä hintsusti kokemukselle, kun muutama valio kiilasi nopeammalla nollalla eteen, mutta oottakaapas vuosi-pari, ni johan kajahtaa ;)

Siinä sitten illanratoksi hämärässä kotiin körötellessä aito suicide-bunny päätti juosta mun auton eteen ja ystävällisesti tuttavallisesti satasen kyydissä sellainen kohtaaminen vallan pistää eturitilän uuteen uskoon. Ja luonnollisesti tuollainen muoviremppa meinaa sitä, että samalla vaihtuu sitten koko etupuskuri. No, siitä pitää olla kyllä aidosti iloinen, että metsän siimeksestä ei eteen päättänyt hiipiä jotain astetta isompaa, esim. peuraa tai vastaavaa. Sellainen olis jo aika huono nokkakoriste. Tänään on sitten rustailtu vahinkoilmoitusta ja käytetty kiesiä vahinkotarkastuksessa ja voi lol huoh.

Semmottiis. Nyt voin laittaa rastit kohtaan kallis koira (x), kallis nolla (x). Sunnuntaiksi olin sitten näpskänä tyttönä buukannut Nippetille terveystarkit, kun tosiaan pikkumustan silmätarkit olivat menneet vanhaksi jo aikapäiviä sitten. Kyllä se vaan kannatti herää jo kahdeksalta sunnuntaiaamuna ja lähteä tuntia myöhemmin ajelemaan kodin suuntaan Riihimäen kautta, kun duo Axelsson totesi Natin olevn täysin priimaa. Silmissä ei siis yhäkään mitään sanomista, sydämessä ei sivuääniä ja polvetkin 0/0. Jej!

Tosiaan Nipster tuli sitten kahden viikon lomalta kotiin ja näyttäähän tuo näköjään kotiinpaluutakin arvostavan. Tuossa se otus vetää zetoria sohvannurkassa tyynypinon päällä ja näyttää suorastaan maksimaalisen tyytyväiseltä. Ei taida olla siispä edes herneitä tyynypinon alla. Ilmeisen hyvin oli lomailutkin Mikkelissä kuulemma sujuneet, vaikka Nati ja Luna olivat muutamaan otteeseen keskustelleetkin voimasanoin ruuasta. Molemmat kun ovat niin kovin nälkäisiä.

Sunnuntai-iltapäiväksi suunnattiin vielä Etelä-Suomen Shelteille organisoimaani Jenna Caloanderin koulutuspäivään, jossa päästiinkin sitten vetreyttämään autossa istumisesta jumahtaneita pakaroita niin koirat kuin omistajat.  Ja Java veti hyvin! Vitsi mikä koira :) Se on magee fiilis, kun treeneissä on onnistuttu ja jos on vielä opittu jotain uuttakin. Saatiin ihan supermageesti toimimaan toi sylkkäri paikkaan, johon en olisi sitä itse osannut ajatellakaan. Leijeröinnit, putkeen irtoamiset. Nouuuu hätä! Tässäpä videotodiste:

Vauhdikas päästäinen

Päästäistä on meillä lomailtu varsin tekemisrikkaissa tunnelmissa. Hyvin olisin voinut tähän päälle kyllä ottaa vielä pari päivää pääsiäisestäpalautumislomaa, mutta kaikki kiva vaan loppuu aikanaan ja sinne työmaallekin ilmeisesti aamulla kömmittävä luolastaan :) Koirallakin ollut kerrankin riittoisasti puuhaa, kun to koirakaveerausta, pe koirakaveerausta + treenit, la treenit, su kisat ja vielä siihen päälle tänään koirakaveerausta + treenit. Aika poikkeuksellisen rankka aksaputki, mutta hyvin näköjää kaverilla draivi riitti tänäänkin ja tietty pe + la tehty aika kevyellä kaavalla.

Lauantaina tein vaan lähinnä pientä kääntymistreeniä, itsenäisiä kontakteja etupalkalla ja loppuun vielä keppikulmia etupalkalla. Ajatuksena vaan vähän muistutella kaveria, että mistä sitä palkkaa aina saakaan. Mutta paras palkka taisi nuorelle miehelle koittaa treenien päätteeksi, kun pääsi kirmaamaan jäähkälenkkiä shelttityttöjen kanssa. Oooh! Mä olen jo useasti uhkaillut tokoa varten ostaa sellaisen pienen povarikokoisen koiran, joka tuoksuu jumalalliselta ja sitten jostain anorakin povitaskusta sitä vilautella Javalle palkkana, mutta ilmeisesti pitää vaan löytää jostain isompi taskuinen takki :D Tässäpä muutama todistusaineisto nuoren miehen lauantai-iltapäivästä:

Idenfifioitu lentävä objekti, pallo.

Arktisten olosuhteiden Camel Boots -mies

Noni, tulossa ollaan

Mollyn taustalla on tollain joku himokas peto :D

Emmää näitä palloja, mutta kunhan tytöille näytän mistä löytyy

Mimi ja Java ottamassa lenkkiä

Äiskääää, ota koppi

Kieli keskellä suuta, skarppina!

Huh. Aika talvinen siis Espoo vielä. Ilmeisesti ensi viikolla olisi helpotusta luvassa, joten sitä odotellessa. Mun pitäisi päästä heittämään tuonne pihalle vähän kukintansa lopettaneita narsissin mukuloita, mutta sitä ennen pitäis vaan noiden lumien kadota. Auta kesää, syö lunta. Muutenkin noissa kukka-asioissa Java on erityisen taitava viherpeukalo. Vai pitäiskö sanoa multatassu? Kuinka monta shetlantilaista siis tarvitaan vaihtamaan kukkien mullat? Aika monta, niin monta kun vaan on tarjolla.

Siinä se seisoi aina, tiellä tai mullassa :D

Sunnuntaiaamuna siispä herätyskello soi 6:30 ja ei kamalasti kyllä naurattanut. Taaskaan. Jokaikinen kerta tuollaiset viikonloppuherätykset tuntuu niin kovin turhalta, että joku hölmö nyt vapaaehtoisesti lähtee tuolllaiseen ralliin. Mutta kaikesta huolimatta olin saanut ruhoni autoon ja sitä myöten auton kohti  Purinaa seiskan maissa. Luvassa olisi siis kolme kappaletta kolmosluokan startteja täsmällisin rataantutustumisin klo 8, 9 ja 10.

Ekalla agiradalla homma tyssäsi aikalailla loppupuolella, kun putkesta meinasin ottaa pakkovalssi-välistäveto-hyppy -strategian takaakierto-päällejuoksu-takaakierto sijaan, mutta koiruus lipesikin sitten selän taakse leiskauttamaan hylyn. Ensi kerralla siis valitsemme tuon jälkimmäisen, eikä ees lähdetä mitään pakkovalsseja kokeilemaan noin nopealla koiralla. Mutta kaiken kaikkiaan siis ihan hyvä rata, joten hyppärille lähdettiin hyvillä mielin. Mehän ei kamalasti olla tuloksia tehty ylipäätään hyppäreiltä, kun kippari on aikast ruosteessa suurimmanosan aikaa, mutta täräytettiin sitten kuitenkin nolla tauluun (sij. 10/43). Jatkettiin samalla kaavalla vielä vika agirata, josta sitten kaupanpäälle vielä sijoitus 5/39.

Täytyy siis olla supertyytyväinen kolmosluokkadebyyttiin näillä eväin! Etenemät oli varsin mukavasti lähemmäks 4 m/s, vaikka etenkin jälkimmäisellä radalla koiran vauhti oli pariin otteeseen seis sen kysellessä ohjeita kipparilta ja kaarteita + ennakoivaa ohjausta voi parantaa niin törkeenä. Harmi, ettei näistä mitään videolla, niin näkisi itsekin nuo muutamat tilanteet. Yhdessä tilanteessa (vika rata 8-9) sen ohjeiden kysyminen kyllä pelasti hyllyltä, johon oli moni karahtanut, kun este piti mennä takaakiertona, vaikka liike edelliseltä syötti suoraan edestä siihen. Treeniä, treeniä, ni hyvä tästä tulee ja saadaan karsittua nuo turhat tasoitussekunnit menosta pois :)

Maanantain kunniaksi pyörähdettiin vielä Tammisaaressa moikkaamassa Luru -koiraa ja kaksijalkaisia. Tokihan se hieman laittaa nuoren miehen suun hymyyn, kun ihan sinne asti lähdetään daamia leikittämään, joten aina valmis partiopoika myös messissä. Reippaasti kakarat veti pallorallia ja sen päälle vähän kevyttä painia, joten kotiinmenomatkalla takakontissa oli aika hiljaista. Pitää vaikka seuraavaan postaukseen heitellä sitten keväisempiä otoksia Tammisaaresta. Kaikesta huolimatta turkiksesta kuoriutui vielä vallan mainio raivopeli illan seuratreeneihin, jossa se veti täpöllä ja sai jopa hepuleita siinä parempia käskyjä odotellessa :D Veikkaankin, että koiruus kiittää kohteliaasti paluusta arkeen ja käyttää huomisen päivän aika tehokkaasti nukkumiseen. Kerrankin kun ehtii.

Herra J:n kevät

Kyllä taas on omistajan huumori koetuksella tuon hormoonihirmun kanssa. Kevät ja silleen. Putkiaivon mielen valtaa naiset kutakuinkin 24/7 ja joutuu vetämään ihan vaan muutaman kerran syvään henkeä päivän aikana. Haluaisinkin nyt esitellä meidän arjen muutaman aivan loistavan osuvan sarjakuvan kera. Silvuplee, tässä siis muutama Ellu&Allu (jonka piirtäjä on selkeästi uroksen sielunelämästä perillä :):

(Lähde: http://elluallu.vuodatus.net/)

Lenkillä siis kuljetaan nenä kiinni maassa, päivällä tuijotellaan kovin kaihoisasti ikkunasta, vingutaan takapihan ovella, että saiskos mennä aidan viereen päivystämään mahdollisia naisvieraita, rakastutaan ihan jokaiseen narttuun tasapuolisesti.... Sellasta. Onneks kevät on vaan kerran vuodessa, right?

Agilityrata on ehkä maailman ainut paikka, jossa ei ole tytöt mielessä. Toki vain silloin kuin suoritetaan. Jessus sentään, jos sitä sattuu jäämään koutsin kanssa keskustelemaan, niin se on n. sekuntin tuhannesosa, kun armas putkiaivoni ampaisee kentän laidalle tyttöjä naurattamaan. Luoksetulohan tuolla muuten kyllä toimii, mutta jos on just naama daamin hanurissa, niin "Joojoo, tuun ihan just". Ja se on oikeesti vaarallista, että käsky tänne ei ole ehdoton myös näissä tilanteissa. Niimpä joutuu olemaan aika tiukkana, kun koiraa joutuu hakemaan sen sijaan, että se kipittäisi luokse ihan itse :(

Tänään käytiin iltapäivästä Nuuksiossa mökkeilemässä. Ramseksen mieleen ei kamalasti ollut Javan saapuminen hänen kuningaskuntaansa, mutta hyvin se siitä lähti sitten yhteiselo sujumaan pienten alkukankeuksien jälkeen. Tällä kertaa reissussa siis Sarin Ramses & Nefer -pentunen ja Helin Kick & Bea Javan lisäksi. Tässäpä muutamat valokuvatukset varsin haastavasta kelistä, kun ensin tuli vettä, sitten räntää ja sitten lunta. Ja oli oikein harmaata, nihkeää ja sellaista muutenkin oikein keväistä keliä koko rahalla.

Kikiiiiii! Ja juoksee siis ihan ilman rautalankoja koivissa ;)

Shelttineitokainen Nefer 16vk

Tuleksäää sieltä!?

Kikin kohteliaat kaksi sekunttia etumatkaa Neferille

Jejjjjj, nyt äkkiiii!

Pesonen ja Kiki ottamassa lenkkiä

Turkis otti hyvin rauhallisesti zetoria kotiintultua sohvannurkassa ja alkoi raotella silmäluomiaan vasta kun oli treeneihin lähdön aika. Mentiin siispä tuuraamaan päästäislomalaisia ESS -treeneihin ja Helillä olikin hihassa aikamoisen juoksupainotteinen irtoamisrata. Ja hell yeah, kyllä me se nollalla saatiin vedettyä tokalla vedolla, joten hyvä fiuwis tuli! Kolmoselle piti tehdä takaakierto-persjättö, jolla sai itse tarpeeksi etumatkaa omalla liikkeellä työntämään muurille ja siitä sitten jatkamaan. 10. hypyn koira seivas upeasti, kun en vaan juoksukisassa ehtinyt millään tarpeeksi samaa matkaa, mutta vilkaisusta huolimatta meni esteelle. Putket meni superisti ohjaamalla muurin puoleisesta päädystä ja kepit joka kerta virheettä. Siitä sitten pakkovalssilla putkeen ja loppusuoraa rallattamaan.

Tein vaan muutaman ratavedon ja sen lisäksi itsenäistä puomitreeniä (kolmas veto oli ihan törkeen hyvä!) ja hyppy-putki eteenlähetystä superpitkällä matkalla. Siinä hankaluus meinas olla ihanat naiset kentän laidalla, jos hetsauksen jälkeen irtipäästäessä sillä ei katse ollut targetissa. Mutta muutama onnistunut eteenlähetys oli hieno homma suuresta häiriöstä huolimatta ja siihen oli hyvä lopettaa tältä erää. Huomenna vielä kevyet muistuttelutreenit Sporttarilla ja sunnuntaina sitten aamulla ottamaan muutama kisarata. Sellasta tällä erää, kevättä rinnassa ja jossain muuallakin :D