31.12.2013

Hämmentävä sääilmiö

Niin. Ei se lumettomuus, vaan toi outo valoilmiö taustalla ;) Näiden "talvisten" kuvien myötä eliseltä toivotamme aivan mahtavaa uutta vuotta! 



30.12.2013

2013 paketoituna

Taas on se aika vuodesta, kun luvan kanssa saa katsoa taakseen, notta mitä sitä on tullutkaan tehtyä. Päällimmäisenä tästä vuodesta jää mieleen parempi ymmärrys siitä, miten järjettömän timanttinen harrastuskoira minulla tuossa onkaan. Sen työmotivaatio ja aito halu yrittää 110% taulussa on jotain kohtuullisen aitoa ja uniikkia. Ja siitä huolimatta otuksen kanssa on helppo tehdä duunia. Lopputulos ei ole mitään pikkunättiä, vaan se on ASENNETTA jokaikinen kerta. Ja tällä teemalla jatketaan absolutely ensi vuonnakin, vaikka varmoja nollia se ei tuo!

Tässä pari kuvatodistetta siitä Jukan kamerasta Porskin joulukuun kisoista (julkaistu Koirakuvat.fi luvalla):

All the way up to toes!

Rotumääritelmässä korvien kolmanneksen pitäisi olla eteen- ei taaksepäin :D
No mihin tämä sitten riitti? Ehkä hämmentävimpänä asiana FI AVA-H, joka napsahti heti ekalla hyppärinollalla ja vielä nollavoitolla. Sen kuitenkin kuvittelin olevan se vaikeampi haaste enivei, koska aginollien tekeminen ja siellä sertien pokkaaminen näyttää noin yleisestikin olevan helpompaa. Ja ylipäätään hyppäreillä tuloksen, saati nollan tekeminen ton rakettispagetin kanssa jo itsessään silkkaa juhlaa :D Sen lisäksi mukaan tarttui kaiken kaikkiaan 2 x SERT-A ja 2 x SERT-H.

FI AVA-H Yokotai Blue Moon
Numeroiden valossa nollaprosentti taisi olla 25% ja vastineeksi hyllyprosentti jotain 38% muistaakseni. Startteja saatiin kasaan 57. Siihen nähden oli aikamoinen yllätys, että Herra Kalmarilla olikin sitten jo vaatimattomasti syyskuussa kasassa kaikki ensi kesän arvokisoihin vaadittavat tulokset. Selkeästi olemme siis oikeilla jäljillä monessakin asioissa, mutta töitä riittää ja paljon. Varmuutta saatiin lisää menettämättä vauhtia ja draivia, mutta valmista ei ihan vielä olla.

Helsingin piirinmestaruuskisojen 5./45. yhteistulos oli varsin kova. Etenkin, jos Java olisi jättänyt hyppärin ekan riman pudottamatta, oltais oltu vaatimattomasti hopealla (meillä siis nopein vitostulos). Kuinka hienoa, että sekin on ihan mahdollista. Ensi vuonna siis taas! Sen lisäksi joukkuekisaan oli mahtava osallistua Etelä-Suomen Shelttien "oikeanrotuisten" joukkueessa. Harmillisesti tällä erää Java oli ainut joukkueen nollan tehnyt, mutta oltiimpa hienosti kuudensia kaikkein nopeimmalla yhteisajalla. Nih, varokaa vaan muut tiimit ;)



Arvokisoja ei päästy korkkaamaan vielä tänä vuonna vähän epäonnisesti. Toukokuussa sillä oli ilmeisesti suolistossa jotain epäsopivaa ja koira todella kipeä, joten samantien tuikattiin kipulääkkeet niskaan eläinlääkärissä. Niimpä oltiin sitten dopingkarenssissa ns. turhaan, kun koira muuttuikin parin tunnin päästä ihan normaaliksi. Kirkkonummella ei meitä siis vielä nähty, mutta Tampere, täältä tullaan ;) Noin muuten täytyy olla kyllä erittäin iloinen siitä, että olen saanut viettää hienon vuoden terveiden koirien kanssa. Treenitahti on ollut välillä rankkaa, treenit tiukkoja, mutta koira on pysynyt todella hyvässä kunnossa. Meille sopivat huoltorutiinit on siis nyt ilmeisesti löytyneet.

Koulutuksellisesti vuosi toi myös tullessaan mahtavia koulutettavia koirakoita. Siinä sivussa tuli myös tuo koulutusohjaajapätevyys suoritettua, kun sattui olemaan vihdoin Helsingissä kurssi, johon mahtui mukaan. Ihan huippua kyllä olla todistamassa niitä oivalluksia ja edistymisiä koirakoiden tekemisessä, joten sitä lisää siis ensi vuonnakin. Kiitos siis kaikesta mahtavasta palautteesta, jota olen kouluttajana saanut :)

Kaikenkaikkiaan mennyt vuosi oli meille hauska ja hieno. Keskityttiin olennaiseen, treenattiin, levättiin ja siinä sivussa sitten näköjään saavutettiinkin jotain konkreettista - Luonnollisesti vastapainoksi vähän rämmittiin epätoivon suossa, mogailtiin jne. mutta sehän kuuluu tähän harrastukseen :D


22.12.2013

Joulunaikaa


Lauman puolesta siis kiitos tästä vuodesta kaikille kanssatreenaajillemme, kouluttajille, uskon valajille, taitaville koulutettaville, koirakavereille, Javan kakaroille Käpylaakson ja Black Sheppard's kenneleissä & blogin lukemista jaksaneille :)

20.12.2013

Nollarataterapiaa






Mahtava fiilis päättää tämä tehissyksy onnistuneisiin treeneihin. Meillähän tuo nollaratojen paukuttaminen ei ole aina ihan itsestäänselvyys ja Jannella on yleensä vieläpä ässä tai kaksi hihassa noissa ratasuunnitelmissa. Mitään helppoja rallatteluja ei olla viimeaikoina tehty, eikä siis poikkeus tämäkään. Ihan ykkösellä ei kyllä nolaa päksäytetty, kun karvaotus tuppasi olemaan hitusen ylilatautunut ja mm. pisti renkaan palasiksi (jota nyt yleensä sheltit ei kovin tee, mutta tämän pässin mielestä niinkin voi tehdä, jos haluaa mennä oikein lujaa :D).

Videolla siispä vika veto (kiitos Minnalle kuvaamisesta :), jossa kaksijalkaisen lenkkarit alkaa jo vähän painaa ja gasellimaisen etenemisen sijaan enemmänkin lyllertämistä, mutta nolla mikä nolla! Yayyyy! Ja vieläpä 45cm rimoilla. Jos nyt jotain haluaa nillittää, niin vähän oli ehkä ohjaustehostin liikaa itsellä päällä, kun less is more, mutta noin muuten pitää olla kyllä tyytyväinen. Maltoin olla jopa itse hiljaa, niin helpompi keskittyä ohjaamaan oikein, kuin selostamaan radan kulkua.

9.12.2013

101 soopelia

Tai olisi ainakin tullut, jos olisin koko taikinan taikonut pellille asti. Kauniita, täysikauluksellisia kuin toistensa kopioita! Avot! Kyllä se on helppoa tämä kasvattajan duuni, kuin liukuhihnalta pukkaa roppia vsp:n perään. 

Sen verran värirasisti joutuu kyllä olemaan, että tällä erää mukavat kultasoopelit oli suosiossa. Etenkin trikit ovat hyvin epätoivottuja tässä touhussa, joten joutuukin valitsemaan puhtaasti dominanttisoopeleita. Ja siinä hyvin onnistuinkin, kun kolme pellillistä piparoin polttamatta yhtään mitään, jejjj!

Niin on kaulurit ja kaikki ojennuksessa

Vadillinen soopeleita!

Tässä olisi kasvattajaluokka

Mites, irtoaako tällä ROP?

8.12.2013

2-1

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin päättyy meidän kisavuosi 2013. Ollaan tehty ehkä eniten parhaimmat radat näinä kahtena päivänä ja siitä huolimatta kisakirjaan ei ole tarvinnut kynää tylsyttää. Virheet menee molempina päivinä 2-1 ohjaajan piikkiin. Ja se vähän jopa turhauttaa miten pienestä se on tuon koiran kanssa kiinni ja toisaalta taas on tämän lajin suola. Minähän en ole radalla tekemässä nollia, vaan  kehittymässä koirakkona ja jälkimmäiseen on onneksi niin paljon enemmän viivan päälle kuin se yksi pienen pieni moga.

Eilen Riihimäellä Anne Saviojalla oli aika kinkkiset radat, muttei mitään mistä ei oltais selvitty. Ekalla radalla koira otti alas yhden riman (!!!), tokalla hitusen aukesi rintamasuunta, jolla koira irtosi takaakierron sijasta väärälle esteelle ja vikalla olin sen askeleen verran myöhässä, jolloin tokavika este mentiin väärinpäin. Hyllylappuun oli näköjään aikakin laitettu ja ei olisi sillä tarvinnut hävetä tuloslistoissa.

Tänään Ojangossa jälleen kerran haasteita, muttei mitään mihin ei löytyisi työvälineitä. Ekalla Muotkan agiradalla koirapa ei malttanut pujotella vikaa keppiväliä (!!!!), vaikka ohjaus oli päällä, joten siitä koiralle selkeä "OHO" ja uudelleenaloitus. En rupea väleistä sitä survomaan kisoissa, kun en niin tee treeneissäkään. Muuten oikein kiva baana. Hyppärillä kävi sitten niin eeppinen radan unohtaminen, että voi nolous! Ja vielä helpossa paikkaa, kun vaikeasta keppikulmasta oli selvitty vallan upeasti. Onneksi ohjasin niin luontevasti hypyn väärinpäin, että koira ei tätä edes huomannut ja maalissa sain palkata nollan tehnyttä voittajaa :D Vikalla radalla tuomari oli sitten laittanut aikamoisen hasardin pussikulman ennen A:estettä ja en ottanut huomioon sitä, että se olikin kevyin pussi, joka tuolta löytyy. Niimpä koira  ampui sieltä ihan täysiä ja väärään suuntaan, kun itse olin ihan väärässä paikassa. Siitä siispä kielto, kun piti ottaa vauhtia vähän lenkin kautta, koska en halunnut tuollaisesti nollakulmasta koiraa A:lle survoa turvallisuussyistä. Muuten oikein sujuvaa ja ohjaaja voi ehkä vajota maan alle tyhmyyksissään.

Makseille pussin tilalle oli näköjään vaihdettu mutkaputki, joka olisin mielummin nähnyt medeilläkin. Ilmeisesti ei tuomari ottanut huomioon hasardia A:lle lähestymistä, kun ei voi meditkään mitään kovin hitaita ole. No, olisi sitä itsekin voinut ottaa tuon pussin huomioon, että se ei käytännössä hidasta yhtään mitään. Vähänkään tuulisella säällä ulkokisoissahan toi lepattaa putkena, joten kangas on suorastaan höyhenenkevyt. Toivottavasti A-esteellä ei käynyt vaaratilanteita meidän jälkeenkään startanneilla.

Siis ihan käsittämättömän huono tuuri meillä pikkumogien kanssa. Sillo kun ohjaaja viitsii keskittyä, koira tekee jotain todella odottamatonta. Kuitenkin joka radalla päästiin tekemään jotain haastavaa ja niissä onnistuttiin ihan nappiin. Sen lisäksi ohjausvalinnat tein nimenomaan siltä kantilta, etttä en valitse hitaampaa ja varmempaa, vaan mielummin nopeamman ohjauksen. Lopputuloksena oli nopeat ja sujuvat radat pienin kauneusvirhein.

Mutta täytyy sanoa, että enemmän olen itse fiiliksissä tälläisestä agilitystä, jossa koira lukee rataa ja tekee valintoja, kuin se kyselisi kokoajan mihin mennään. Ei tarvitse perässä vedellä tuota tai motivaatiosta huolehtia, kun otuksen itseluottamus on kyllä kondiksessa. Haaste tuleekin ohjaajan oikea-aikaisuudessa, kun oikea marginaali on hyvin kapea. Javalla on pitkä laukka, joten se lukitsee esteet edelliseltä laskeuduttua. Ja jos ohjaaja ei ole oikeassa paikassa oikeaan aikaan, se tekee itse ratkaisut. Kehittää aika paljon minun ohjausta ja radanlukua, kun ei voi enää pelastella yhtään millään, vaan vaihtoehto on vaan olla oikeassa paikassa :)

Jalbert <3

6.12.2013

Itsepäisyyspäivää









Oikeastaan tänään vasta tajusi miten puhkipahki sitä itsekin on. Tämähän on tosiaan mun ensimmäinen ns. lomapäivä sitten heinäkuussa loppuneen kesäloman, joten käytännössä siis olen viettänyt ihan vallan duunissa jokaikisen arkipäivän. Niimpä oli aikamoisen luksusta nukkua pitkään perjantaina, juoda aamukahvi rauhassa, lähteä otuksien kanssa pitkälle lenkille kerrankin valoisassa. Ja ensimmäistä kertaa myös lumessa.

Vaikka mun kengät vähän näköjään luovutti ja goretexeistä huolimatta päätti alkaa falskaamaan vettä myös väärälle puolelle pinnoitetta, en antanut sen häiritä mun The Perjantaita. Sukat märkänä räntäsateessa siispä hiippailimme otuksien kanssa pallon heittoon ja siinä sivussa sitten nappailin itsekin talven ekat lumikuvat otuksista. Veikkaan otustenkin arvostaneen arkipyhää :)

Ensimmäistä kertaa ikinä kisaamme myös kuusi starttia viikonloppuna Riihimäellä ja Ojangossa. Noin lähtökohtaisesti en ideasta pidä, vaikka koiran puolesta voitaisiin varmaan vetää vaikka sata starttia putkeen. Sen en ole siis vielä havainnoinut väsyvän niin, että se suorituksiin heijastuisi. Mutta se onkin ihan pölöturkis, joka elää aksalle. Ihan varmasti kolmen päivän treeniputket, joita on syksyyn joitain mahtunut on lähtökohtaisesti rankempia, mutta kisapäivään liittyy aina myös starttien välit lämmittelyineen ja jäähkäilyineen.  Mutta ihan vaan koska halusin ottaa ilon irti tästä perjantaista viikon ainoana vapaapäivänä, kokeillaan nyt sitten tuotakin poikkeuksellista komboa. Mutta ei oteta tavaksi, koska otus todellakin tarvitsee ne lepopäivänsä.

Sen verran oli oma kalenteri sekaisin jo eilen, että olin unohtanut Nipen spa -ajanvarauksen. Kaddäämmnit! Onneksi Tiina laittoi viestiä varttia ennen varattua aikaa, jolloin tässäkin taloudessa tajuttiin, että jotain olennaista oli jäänyt kalenteriin laittamatta. Ajoaika Helsingin koirauimalaan oli näköjään 14 minuuttia, joka riittää oikein hyvin siis siihen, että tulin, näin ja uin :D Nipperton ehti polskutella taasen Nanan kanssa parikymmentä minuuttia enivei, jonka aikana ehtii hakea aika monta kertaa lelua. Tästä lähtien voisin kuitennii muistaa laittaa menot tonne puhelimen kalenteriin tai jos joulupukki tois paris lisätuntia kalendaariin?

2.12.2013

Messuisäntä



Viime viikonloppuna oli taasen Lemmikkimessut, johon Etelä-Suomen Sheltit oli kutsuttu jälleen näytteilleasettajaksi. Luonnollisesti vastasimme kutsuun myöntävästi, sillä vastuullisen shelttikasvatuksen, rodun promo ja toimintamme esilletuonti on kuitenkin kaikki sen verran päteviä seikkoja, että vähän voi omasta vapaa-ajastaan sen hyväksi nipistää. Ja messuisäntä-Jalbert on tassu pystyssä ilmoittautumassa vapaaehtoiseksi :)

Lauantaina käytiin pohjille vetämässä maailman eniten hyytävimmässä olosuhteissa Purinalla kolme starttia teemana "Sokka irti" (Javan ihan ite keksimä). Sen verran rairai oli meininki, että kisakirjaan ei tarvinnut mustetta tuhlata, mutta koiranpoikasella oli erittäin kivaa ja hyvin nousujohteisesti kyllä suoritukset parani kolmen startin loppua kohden. Vika oli jo niin lähellä, mutta tärkeintä ehkä se, että tehtiin yhdessä hienoa rataa - lopputuloksista ei niin väliä. Ja onneksi tärkeintä ei olekaan se menestys, vaan loistava meininki, josta kiitos seurakavereille. Yhdessä ko hytisee huonon huumorin siivittämänä, ni paljon sukkelammin sekin menee.

Sunnuntaiaamuna lähdettiin siispä jo ysin pintaan Messukeskukseen. Muuten olisi lähempänä kymppiä riittänyt, mutta innostuin sitten kasaamaan tehiksestä meille agilitynäytösjoukkueen. Mukaan lähti Elina villis-Nellin kanssa ja Anne Tico-sheltin kera. Sellainen yllätys oli hihassa, että siellä ei ollutkaan agimattoa, vaan tuollainen tuplanäytelmämatto väärinpäin. Eli käytännössä pohjana kumimatto, joten sovittiin sitten liiton edustajan kanssa, että tullaan ajoissa sunnuntaina kokeilemaan ja mikäli ei koira alustaan sopeudu tai pysy pystyssä, niin jätetään väliin. Ilokseni hyvinhän tuo otus suhteutti menonsa ei-niin-pitävään pohjaan ja liikkui sipsutellen räkä poskella rälläämisen sijaan. Kepit taisi olla se hankalin, ko ei pääse eteenpäin, vaikka miten yrittää :D

Tässäpä siis päivän aksaosuus (aka Javan mielestä paras palkka ikinä) Elinan videoista. Ensin klo 10 iisimpi rallattelu:



Ja sitten iltapäivän näytös, johon Kari Jalonen oli miettinyt enemmän kommervinkkejä joukkueiden pään menoksi. Ei tosin annettu senkään haitata, vaan suvereenisti tehtiin koko jengi nollat. Hyvä me! Olipas hauska EO-tyylinen haaste, jossa kaikki tekee ns. samaa aikaa ja itsekin pääsi kokeilemaan lentäviä lähtöjä ihan niinku tosi toimissa.



Muun ajan Jalmarsson vietti sitten edustaen ja täytyypä nyt ihan itsekin kehua sen huikean hienoa käytöstä taas jälleen kerran. Siinä on kyllä vaan niin makea koira, joka on messuhälinässäkin kotonaan. Se jaksaa ottaa rapsutuksia vastaan supekärsivällisesti ja häntä vaan heilui koko pitkän päivän. Ei haitannut, vaikka jotkut ihmistaimet hyökkäsi yllättäen takaapäin rapsuttamaan tai ylipäätään ihmisvilinässä tepastelu. Hyvin onnistui tokotreenitkin siinä samassa ruuhkassa :D

Iltapäivän koiravahvuudesta vastasi Javan lisäksi Paavo -junnu, joka oli kyllä taasen ihan pähkinöinä Jalmarista. Se o jännä juttu, miten todella monet nuoret urokset on ihan mielinkielin matelemassa Javalle, vaikka sen ei tartte tehdä yhtään mitään. Tälleen nopeasti miettimällä sama reaktio on ollut jo ainakin kuudella koirankakaralla parin vuoden sisään, joten jotain ilmeisen uskottavaa tuossa pilkullisen otuksen habituksessa on. "Tykkää musta, kun olen niin piäni!" -tyylistä kiehnäystä siis. Jalmari fan club, eh?

Paavo ja Java päivystämässä 
Oikein onnistunut ja hauska messuviikonloppu siispä taas niin koirille kuin kaksijalkaisille! Loppuun vielä pari supertähtifotoa, kun Hippi oli Nadjan kanssa temppushow -hommissa tasatunnein:

Hipin temppushow

Hippi itse töissä


Jalbert sanoo, että olen iso MIÄS enkä mikään sylivauva ;)

26.11.2013

Ihan raunioilla

Järjestettiin Jennin kanssa hyvin pikaisella aikataululla shelttien rauniopäivä osa 2 ja koska mukaan mahtui, niin tottakai laukkasimme paikanpäälle myös oman kokoonpanon voimin. Pieni syyspuhuri hiveli osallistujia siinä määrin, että olisi ehkä itseltääkin tukka lähtenyt päästä ilman pipoa. Eikä pitkät kalsarit olleet olleenkaan liioiteltu varuste. Mutta koiraihmiselle tässähän ei ole mitään outoa, että pukeutumiseen pitää panostaa, jotta narina lakkaa.







Olikin hypermielenkiintoista nähdä minkälainen muistijälki sinne pilkulliseen kaaliin oli viime kerralta jäänyt, kun otuksella saatiin lamppua syttymään enemmän ja enemmän. Intoa puhkuen Herra Kalmari oli taas hommiin lähdössä. Alkuun taas pieni makkararinki, jolla muistutellaan otukselle, että mahtavat palkinnot löytyvätkin niiltä ihmishahmoilta ja hienosti se kävi koluamassa tarkkaan pulleroiden rippeetkin kitusiinsa. Siitä siirryttiin tekemään muutama näkölähtömuistuttelu ja voi video miten upeasti se lähti maalimiehen hakuun! Ihan suoraan häntä tötteröllä se paahtoi hakuhommiin, eikä tarttenu minkäännäköisiä apuja.

Toinen veto oli vähän haastavampi, kun maalimies näyttäytyi näköesteen takaa ja sen jälkeen kipitti sivumalle piiloon annetun etumatkan turvin. Nytpä Java joutui ihan oikeisiin hommiin ja olin ihan hämmästynyt miten itsenäisesti se tarttui kadonneen maalimiehen haasteisiin. Se lähti tekemään hienosti pistoja ja hakukaaria, josta kerran lähetin sen uudelleen matkaan ja eipä aikaakaan, kun maalimies ja broileripallerot oli löydetty.



Sitten siirryttiin rauniopuolelle, jotta saatiin myös alustat mukaan harjoitukseen. Ensimmäinen tehtiin maan alle kuoppaan ja toinen tunneliin. Eka olikin haastava Javalle, kun se tiesi, että tuolla se tyyppi on, mutta pohti kovin miten sinne pääsee. Romuramppia pitkin mun piti käydä sille sitten näyttämässä, että tästä näin on niinku lyhyin reitti, kun toinen yritti kovasti pohtia vaihtoehtoista tietä maalimiehen luokse. Hienointa on kuitenkin, että se jaksaa tehdä töitä ja yrittää ratkoa ongelmaa, vaikkei heti meinannutkaan aueta, eikä heitä hanskoja tiskiin, että en osaa. Tämäkin maalimies löydettiin ja tehtiin vielä Jennin kanssa myöhemmin testi toistamalla sama, että oliko sille menny mitään jakeluun ja hyvinpä oli taas lamppu syttynyt.

Innokas hakuilija

Tästä mää menennn

No täällä se tyyppi on alla!

*nuusk* Juu, on


Nyt pitääkin ihan miettiä...

:P

Tehdäänkiin niin, että tuupataan mamma ensin kuoppaan!

Neljäs treeni tehtiin sitten maanalaiseen tunnelistoon. Maalimies käskettiin konttaamaan kolmisen metriä pitkän putken päähän isompaan kammioon ja sinne sitten koiran piti uskaltaa perässä. Supertaitavasti sinnekin sheltit sujahteli ja yhden kanssa meinasi olla enemmän ongelmana se, että miten se saadaan sieltä pois, kun niin olisi ollut luolakoiran elämä siistiä ja mielenkiintoista :D Javakin kävi ensin kurkkaamassa, teki pienen tutkimuskierroksen, että onko tämä ainut reitti ja meni sitten tunnelista hakemaan maalimiehen pois.

Kukkuu maalimies, löysin!

Tulenn!


Sokerina pohjalla otin sitten vielä Frouva Nippertonin kanssa pyörähtämään rauniolla, kun managerikin oli autossa odottamassa. Pitäähän sitä nyt ehta hupinumero olla tarjolla :) Yllättävää kyllä, jopa Nikke oli aikamoisen taitava, vaikka odotuksia ei siihen suuntaan juuri ollut kasattu. Siellä se hiihteli raunioilla menemään äärimmäisen reippaasti broiskupullan reipastamana ihan muina ankkoina ja näyttipä diggaavankin vielä.





Tästä innostuneena ajattelin tehdä sen kanssa vielä muutaman hakuharjoituksen, kun Jenni ja Mikaela suostuivat koekaniineiksi. Hassuteluosuus olikin sitten tähän kytköksissä, kun Jennikin naureskeli pikkumustalle, että se tekee töitä ihaku noutaja. Häntä heiluu hurjasti, hirvee meno päällä kokoajan, jotain piti tehdä, mutta unohtui jo, keppi - oooooo-, ai ei se, oliko mulla jotain muutakiin kadoksissa jne. Heti toisella sekin kyllä tajusi jo jujun, että niin sitä namia saikin tuolta piiloon menevältä tyypiltä, eikä pitänyt keppejä hakea :D Maailman somin Nikke <3

Hurjan hauska ja mielenkiintoinen rauniopäivä vol. 2 siis meidän osalta paketoitu. Koirilla näytti olevan äärimmäisen kivaa ja sen lisäksi oli jälleen suorastaan luksusta todistaa upeita shelttisuorituksia jälleen kerran :)