30.10.2011

Makeaa mahan täydeltä

Pieni pilkullinen raketti 
Meidän elämään kuuluu vaan töitä ja treeniä. Tälläkin viikolla vaatimattomasti neljät treenit, yhdet epikset ja siihenkin mahtuu vielä kolmen päivän työmatka. Olen siis käytännössä asunut duunissa ja treenikentällä. No, ainakaan jälkimmäinen ei ole Jalmaria haitannut, päinvastoin. Huuto on aina ihan yhtä pinkeä, kun se näkee, että agilityä tiedossa ja toisaalta taas hieno huomata, että sillä riittää henkinen ja fyysinenkin kantti tälläisiin treenirykäyksiin.

Maanantain treenit meni hinsusti penkin alle, kun ohjelmistossa oli backlap ja sellaiseen paikkaan, johon mulle ei vaan menny jakeluun miksi se olis parempi kuin viskileikkaus/pakkovalssi/niistohässäkkä. Ja koirallekin oli vähän vaikeaa lähteä takaakierron jälkeen kiertämään estettä musta poispäin, vaan se mielummin kääntyi ympäri kutakuinkin kolikon päällä ja hyppäs takaisin, et mamma ei saa jättää :D No, onneksi ohjauksena tuo nyt on sellainen, että ilmankin pärjää, mutta eiköhän me aleta sitä vääntää ihan vaan vääntämisen riemusta vapaatreeneissä kohdalleen.

Kolme päivää sitten sulattelin asiaa työmatkalla Berliinissä ja koska koiratkin oli käytännössä olleet ihan hungingolla sen kolme päivää, oli tuleva treeniputki ihan kelpoinen ajatus. Perjantaina vedettiin siispä tuplat. Ensin Matti Levannon ratatreenit, jossa väännön alla kolmosten rata huhtikuun HAU:n kisoista. Ja siinä oli hämmästyneinä niin koiran ohjaaja kuin Mattikin, että mites se nyt noin hyvin meni :D J oli ihan törkeen hyvä! Vaikee keppikulma, tiukat käännökset, vaikeesti hahmotettava keinu ja nouuu hätä. Ainoostaan muurin takaakierrolla se meinasi kolistella palikoita, joten niitä pitää nyt systemaattisesti alkaa ottamaan, jotta se ei hätäilemällä ala lennättää muurinpalikoita.


Sielä me kirmattiin sitten ESS:n aksatreeneihin Hakkilaan. J jatkoi näppäriä otteitaan myös täällä ja sutaisi radan ihan kuin vettä vaan. Ehdittiin siinä sitten hinkkailla ohjausvaihtoehtoja molemmin puolin useampaan paikkaan ja ei näyttänyt mösjöön vauhtia hidastavan. Parasta oli ehkä saada myös pöytä radalle pitkästä aikaa, kun tällä on vähän taipumusta vetää ABS:t lukossa alas pöydältä, kun se ei vaan tajuu jarruttaa ajoissa. Mut niin parasta, kahdet onnistuneet treenit peräkkäin.

Ehdittiin käydä siinä välissä nopeasti kotonakin kääntymässä ennenkuin suunnattiin taas lauantaiaamupäivän vapaatreeneihin Sporttikoirahallille. Mietin kyllä lähtiessä, että on taas tosi paljon järkeä, mut ilmeisesti tähän harrastukseen ei sellainen ylellisyys vaan kuulu :D Hallilla olikin sitten Timo Liuhto kouluttamassa meitä edeltäviä ja meidän jälkeen tulleita, joten hän sitten kyseli josko me pystyttäis treenaamaan samaa rataa, niin hänen ei tartteis sitä uudelleenrakentaa. Timolla olikin sitten hauska valssitreeni siinä jo rakennettuna, joten miksipä ei. Lauralle tuli sitten mieleen vielä kysäistä olisiko Timo halukas vetämään myös meille treenit ja saatiinkin aika mukava tutustumistarjoushinta, johon lämmettiin samantein.

Niimpä vapaatreeneistä tulikin Timon valssitreeni ja tehtiin sitten hommia ihan tosissaan. Ja jälleen sain ihastella ihan aitiopaikalta miten hienosti toi karvakas teki duunia ja miten törkeen hienoa rataa me tehtiin, kunhan vaan vetelin valssit oikeaan aikaan! Laura ystävällisesti tuttavallisesti sai vielä videolle nämä vedot, joten pitänee siitä joku pläjäys työstää muidenkin ihaltavaksi. Mietiskeltiin jatkossakin napata joko Timo tai Tuulia koutsaamaan meidänkin kirjavaa treenilaumaa, jos noin näppärästi sattuu samaan syssyyn.

Näillä eväillä sitten osallistuttiin vielä sunnuntaina Ertin kauden päätösepiksiin, kun olis muuten kisaavien koirien määrä ollut n. 15% pienempi. Sen verran annettiin tasoitusta muille, kun edelliseenä iltana sattui olemaan myös pikkujoulukauden avaus, niin ehkä tää ei ollut ihan terävimmässä vireessä ;) Mut kerrankin tuli talviaikaan kellojen kääntäminen oikeesti tarpeeseen! Kisaavien rata oli varsin haastava, mutta Jalmari veteli hienon vitosen, kun helpossa mutkaputkessa se palasi väähn väärästä päästä tarkastamaan mihin se mamma menee :D Kiva, ku me hanskataan kaikki vaikeet jutut, mut sit jotain tuollaisia turhia mogia sitten tarvitaan sekoittamaan pakkaa. Muistaapa itse paremmin sitten saattaa ihan oikeesti sen putken loppuun asti :)

Janitalta ja Nanalta tupsahti meille vielä tunnustushaaste, joten kiitokset vaan siitä. Pitäisi kait haastaa kahdeksan muuta, mutta koska meillä ollaan nyt erilaisia nuoria, niin me haastetaan tasapuolisesti kaikki :D Nih, ettäs tiätte! Tehtävänä siis paljastella kahdeksan asian verran.

Lähdetään liikenteelle Javalla:
  1. Jalmari tulee jokaikinen ilta nukkumaan mennessä pötköttelemään mun mahan päälle. Mulla ei ole mitään hajua mistä se on tän harrastuksensa keksinyt, kun mun puolesta piskit saisi nukkua lattialla, mutta en ole niitä toki sinne tuuppimassakaan.
  2. Herra J on mulle se The Koira. Meillä vaan homma toimii niinkuin junan vessa ja se on hieno fiilis :) Yhteistä matkaa meillä on jo takana sieltä 142 grammaisesta otuksesta lähtien ja kaikki odotuksensa se on ylittänyt jo moninkertaisesti näiden kahden ekan vuoden aikana. Odotan siis innolla millainen kultakimpale mulla on 4-5 vuotiaana käsissä!
  3. Me ihan aikuisten oikeesti mietittiin sinne kuusviikkoiseksi asti otetaanko me toi eläin, vaikka se oli kaunis pentu, Natin ainoa kakara, kymppiluonne. Oikeesti mä vaan koitin esittää järkevää, mut kyllähän siinä tunne vie, kun ollut napanuoraa solmimassa ja viikottain nähnyt pienen kaverin edistymistä.
Sitten Natia:
  1. Natia ei vaan voi katsoa ilman, että sydän sulaa. Sen elämäntehtävä on ilmeisesti olla Maailman Suloisin Koira. 
  2. En voi olla silloin tällöin miettimättä minkälainen koira Nipestä olisi tullut, jos sen kanssa olisi saanut tehdä töitä ihan pennusta alkaen. Siltähän puuttuu täysin taistelutahto, saalisviettiä on, mutta hyvin rajallisesti ja vaikeesti kanavoitavissa, treenatessa se ei kestä toistoja ym. 
  3. Nati on myös samaan hengenvetoon ehkä maailman helpoin eläin. Se toimii välillä myös terapiakoirana, kun yli 80 v mummoni haluaa sen aina ottaa mielellään hoitoon. Lenkillä se ei vedä, se jaksaa tassutella hitaita lenkkejä, se ei pyydä mitään (muutaku ruokaa ;), se kuuntelee aina kun sille juttelee, se rakastaa rapsutuksia.
Ja lopuksi sitä hihnan tyhmempää päätä:

  1. "Koiran koulutuksen filosofia" on musta ihan järjettömän mielenkiintoista. Oppimisteoriat, koulutusmetodit ym. tulee lueskeltua ja on myöskin hauska katsella muiden koirien oppimista/opettamista. Mä en myöskään aina osaa olla hiljaa, vaan joskus ajattelen ääneen - pahoittelut siitä ;)
  2. Oon ollu ihan hämmentynyt siitä kuinka vaikea on saada täysiä ryhmiä ESS:n koulutuksiin. Agility luonnollisesti vetää, mutta missä on kaikki tokosheltit!? Sheltti on mun mielestä aivan upea rotu myös tokoiluun, joka on hyvää vastapainoa agilitylle ja silti sen harrastuksen parissa on vaan kourallinen jengiä. Itse ainakin odotan innolla tulevaa Korrien koulutusta, kun kerrankin tsäänssi kysellä ihan ajan kanssa kahdelta huippuosaajalta koulutusvinkkejä!

13.10.2011

Kuulumia

Karvalakki viime talvena <3

Johan on taas vastatuulta riittänyt elämässä viimeisen kahden viikon aikana. Ja se on sitten ulottautunut myös näihin nelijalkaisiin. Ei tullut sitten sitä paljon odotettua "pikku-Jalminia" Yokotai -kenneliin ja onhan se aikamoinen pettymys :( Erkkarissa vielä ihailtiin marsun röntgenkuvaa ja seuraavalla viikolla sainkin sitten Genevan lentokentällä viestin, että pentu on kuollut kohtuun. Pääasia tietysti, että Minni voi kaikesta huolimatta hyvin, mutta on tässä saanut ihmetellä maailman epäreiluutta.

No, ehkä se tästä lähtee nousuun, kun ei alaspäinkään enää pääse. Onneksi kuitenkin noiden ötököiden kanssa harrastaminen on ollut aika loistokas keino päästä asioista eroon edes hetkeksi ja samaisesta syystä ollaankin Herra J:n kanssa jonkinverran koitettu treenata. Sattu vielä työmatkaa sen verran pöhkösti, että jäi ohjatutkin väliin. Mut perjantaina sentään päästiin Helin pikatreeneihin ja lauantaina alkoikin meidän osalta Sporttikoirahallin talvikausi. Lämpimän hallin vapaatreenit tuli tosiaan enemmän kuin tarpeeseen, niin pääsi kaikessa rauhassa (ja mikä parasta häiriössä :) tekemään lähtötreeniä, keppikulmia, keinua ja vielä muutamia kontaktivetoja. Hyvät setit meiltä, jonka jälkeen sitten kiiruhdettiinkin jo Katja Tammisen tokokoulutukseen Puolarmaariin.

Toko-J!

Olin siis järkkäillyt ESS:lle Katja Tammisen koutsaamaan tokoa muutamaksi tunniksi ja luonnollisesti siellä myös paikalla Herra J. Lähtökohtaisesti olin ihan hämmästynyt, ettei meinattu saada edes kymmentä shelttiä kasaan superhalpaan koulutukseen ja sitten vielä joku kehtaa jättää saapumatta paikalle, vaikka ilmoittautunut sitovasti ja pariin otteeseen vielä muistuteltu sähköpostiin viikon sisällä :(( Onneksi tuosta meidän aksaporukasta Hanna oli "vääränrotuisen" Roxyn kanssa innostunut tulemaan jopa kuunteluoppilaaksi, josta sain sitten rekryttyä helposti heidät mukaan tokoilemaan poissaolevan tilalle. Ei tullut sitten omaan takkiin, mutta tosi kiva joo järkkäillä näitä juttuja, kun tehdään sit ohareita :(

Itse tokokoulutus oli tosi kiva ja täytyy antaa superisti krediittiä Jalmarille, joka jaksoi tokoilla tunnin aksan päälle siitäkin huolimatta, että paikalla oli myös kaksi erittäinkin juoksuista daamia! Wau, olin ihan hämmästynyt. Kyllähän se ne huomasi ja näki kuinka puikkonokka välillä veteli oikein antaumuksella tuoksuja kärsään, mutta silti se jaksoi tehdä juurikin sitä, mitä sinne on tultu tekemään. Aivan törkeen mahtava moottori tuolla eläimellä! Se on jännä nähdä mitä kaikkea tosta koirasta vielä kuoriutuukaan, kun omat odotukset se on jo ylittänyt monenkertaisesti näiden kahden ekan vuoden aikana :) Koulutuksen ohjelmistossa oli temput tokoliikkeiden pohjana, perusasento, seuraamisen asenne & paikka, ruutu kosketusalustalla ja hyppy. Sen lisäksi Katja jäi vielä juttelemaan tunnarin koulutuksesta ja siitäkin tuli paljon hyviä ajatuksia millä me lähdetään liikkeelle! Esim. se, että ei kouluteta hakemaan itse kapulaa, jossa on haju, vaan nimenomaan tiettyä hajua.

Jottei viikonloppu menisi ihan viihteen ja siitä palautumisen merkeissä, lähdettiin lauman kanssa pyörähtämään Firassa, kun sattui olemaan vielä upea lämmin syyspäivä. Muutama kuvatus otuksista:

Uimaeläin

Vesipeto

Noku keppi!

Onnellinen pieni koiruus

Jalmarikin tosi rohkeasti kastelemassa tassujansa

Ja sit taas menoks

Nips <3

Pitkä sylki :D

Oooo, johan on komea ilmestys!

Noniin, aito pystykorva bongasi vastarannalta vääränmerkisiä koiria!
Maanantaina kokeiltiin taas koiraharrastuksen parasta puolta: Agitreenejä lätäköiden keskellä, kun vettä tulee vaakasuoraan ja tuulee niin, että parempi pitää koira jo hihnassa, ettei lähde tuulen mukaan :D Paikalle ilmestyi kokonaista kolme tosiharrastajaa, joten puolessatoista tunnissa oli ihan kivasti sitten aikaa per koirakko. Tällä kertaa vedettiin Jaakon rataa, jossa esteitä kahdenkymmenen paremmalla puolella ja muutamia kinkkisiäkin paikkoja. Pitää tunaa rata, kunhan oon joskus tolla toisella koneella, niin saa ehkä jotain selvyyttä selityksestä. Mut kaiken kaikkiaan toooosi hyvää tekemistä herra J:ltä ja ei tosiaan turhaan menty kentälle palelemaan. Sen lisäksi ollaan pari kertaa käyty tällä viikolla vetämässä vapaatreenit, kun tarttee vahvistaa takaaleikkauksia, keinua, rengasta.  Jos sitä sitten oman seuran kisoissa starttais marraskuussa seuraavan kerran - ainakin tuttu mesta :)

8.10.2011

2.10.2011

Mr J. is on fire!

Kylläpä on taas pikkupilkku ollut voitokkaalla päällä niin kotona ja puutarhassa. Eikäkö siis näytelmäareenoilla ja rallytokon parissa, jotka ehkä meillä tosiaan kuuluvat lokeroon kakkosharrastukset.

Päällimmisenä kyllä pakko hehkuttaa kaverin eilistä erkkarimenestystä, kun Jalmari ihan muina poikina pokkasi 17 koiran avoimen luokan misterkisoista ensin ERI:n, josta jo kasvattajan ja omistajan silmät oli ihan lautasina, että whuuut. Tällä kertaa kun erkkarissa oli tuomarit, jotka eivät standardina kelanneet punaista nauhaa jokaselle kehään kykenevälle, vaan erittäinkin poikkeuksellisesti käytössä oli ihan kaikki värit EVA:sta ERInomaiseen. Avoimen luokan kilpailuluokkaan mahtui 7 erinomaista koiraa, joista sitten Herra J keikisteli itsensä sijalle 4. Luokan nuorimpaan osallistujakaartiin kuuluvalle ihan kiva juttu, että tämä tuomari sitten jostain kumman syystä fiilisteli myös tuota sporttimallia :)

"Lovely coloured biblue. He has well propotioned head. Well rounded muzzle with good underjaw. Flat cheeks. Very good shoulder & upperarm placement. Good spring of ribs. Carried his tail high when on the move" AVO ERI4, Jenny Martin, Iso-Britannia


Emmä edes tiennyt, että se näyttää oikeesti noin hyvältä ;)
Muutenkin oli aika hauska tuo avoimen kilpailuluokka, kun seitsemän koiran joukossa oli kaikki shelttien värit edustettuna (mustaruskeaa lukuunottamatta, mutta se nyt taitaa olla sen verran harvinainen, että saa puhua kaikista :). Selkeästi ei siis värirasismia havaittavissa tämän tuomarin toimissa. Tuntui arvostavan koiran ilmettä aika paljon valinnoissaan, kun kehässä pärjäsivät brittimäiset suloiset ilmeet enemmän kuin amerikkalainen raamikkuus.

Siinä se töröttää kopeloitavana

Ja sitten lönkötellään
Kiitokset Sarille taasen handlauksesta! Näyttelytoimikunta ei tosiaan itse esittänyt koiriansa, mutta onneksi Sari kirmasi hätiin ja hanskasi homman kotiin vesselin kanssa. Oli ihan ilo katsoa kentän laidalta, kun Javalla oli ihan oikeasti kivaa näytelmäringissä. Siellä se heilutteli häntää ja hassutteli menemään ja muutenkin Jalmarin huoleton asenne koko pitkään päivään oli suorastaan ihaltava. Javan kanssa oltiin jo klo 7 Lohjalla ja koska tämä kaksijalkainen oli valokuvaushommissa koko pitkän päivän, Herra J joutui enimmäkseen ihmettelemään menoa kevythäkistään käsin. Siellä se pötkötteli boksissaan ilman mitään itkuja tai vinkuja. Ja mökkikin kaatui päälle loppuillasta, kun kehikon lukot pettivät ja sinne se pieni mies vallan litistyi nylonin sisään! Eipä ollut kaveri moksiskaan, vaikka ystävällisesti kävivät sitten tapauksen silminnäkijät vinkkaamassa, että kun he ei tohdi vierasta koiraa boksistaan ottaa ja mökki luhistuu. Ei haitannu siis menoa, vaikka mamma hylkäsi ja kattokin tippui päälle :D

Viikko sitten omistajansa oli jälleen kerran ilmoitautunut vapaaehtoiseksi duunariksi Ertin rallytokokisoihin ja ajattelin sitten samalla vaivalla viedä paikalle myös kovin tekemisen tarpeisen herra J:n, vaikka oli juuri viikkoa aikaisemmin saanut RTK1 ja sitä myöten noussut avoimeen. Lahjattomat ne vaan harjoittelee, joten käytiin kylmän viileästi pokkaamassa AVO luokan ykköspalli tuloksella 91p. Ja niissäkin pisteissä oli mukana kaksi varmuuden vuoksi uusittua tehtävää ja muutama vino perusasento. Jalmari mm. ilmeisesti luuli hyppyseuraamisen kohdalla, että nyt alettiin puhua asiaa ja laji vaihtui vallan oikeaksi. Muiden esteiden puuttuessa pieni akilitynarkkarini hyppäsi seuraavan tehtäväkyltin yli <3 Ajattelin sitten uusia, kun en tiedä mitä säännöt sanoo tehtävä kyltin ylittämisestä, kun väärältä puolelta ei saisi mennä ;) Muuten tosi kivaa tekemistä ja oikea draivi kaverilla, vaikka alkuun mietinkin mitenhän käy, kun kenttä oli Jalmarin aksatreenikenttä kuitenkin. Mitä vielä, tarvittaessa siitä kuoriutuu siis myös pesunkestävä rallytokoilija.

Mitalit ja kaikki :D
Aksapuolella Jalmari on loistanut lähinnä harjoituksissa. Tai ainakin ollut aika kivoja pieniä välähdyksiä siitä mitä kaikkee toi osaiskaan, jos mä vaan viitsisin millään ohjata oikein. Tällä viikolla oltiin omissa ohjatuissa, sen lisäksi Taneli Ikäheimon tehistreeneissä (huh, pisti pikkusen juoksemaan, mut hyvä tuli :D) ja vielä Kali Helliöniemen ekstrapiiskaustreenisessiossa. Heitetäämpäs liikkuvaa kuvaa perjantailta:


Meillä on nyt pienoinen lähtöongelma. Ja nimenomaan siellä pysymisen kanssa, kun toinen käy NIIIIIN kierroksilla, kun hänen mielestään yksinkertaisesti on suurinta mahdollista vääryyttä jäädä nyt persus hiekassa odottamaan, kun mamma menee yksin agilityä suorittamaan. Ei todellakaan käy päinsä. Niimpä se odottaa pinkeenä kuin viulun kieli lähtölupaa, jota ei kuitenkaan ihan malteta ja se perberi nytkähtää viimeistään parin metrin etäisyydeltä. Se ei siis lähde liikkeelle, mutta nousee ja saattaa hiippailla muutaman askeeleen, joka on alkusoittoa sitten aidosti varaslähdöille ja sellainen peli ei vetele. Niimpä menen sitten palauttamaan vaikka sen tuhat kertaa ja se näyttää sen tietävän, koska alkaa heti esittää hoono soomi ja ymmärrys nolla. Kun ei haluta istua (koska se tietää odottamista) aletaan pälyillä ympärilleen ja pohtia mihinhän ne korvat tulikaan jätettyä. Niimpä me neuvotellaan hetkinen siitä istumisesta ennen maakosketusta. No ei auta muutaku reeniäreeniä. Luulis, että paras palkka on se tekemään pääseminen, niin ei auta ku ottaa toistoja muutamalla esteellä ja aleta vaikkapa naksuttelemaan sitä paikallaan pysymistä myös korkeessa vietissä.

Semmottiis. Oishan tuota vaikka mitä, mutta nyt on vaan niin takki tyhjä kaikkien erkkarijärjestelyjen jälkeen, että ehkä olis ihan hyvä vetää sitä kuuluisaa henkeäkin joskus :D