28.4.2012

Suunnitelmia

Voi apuva, nyt on taas kesäksi sellainen määrä erinäköisiä ja -kokoisia suunnitelmia, että en ehkä itsekään pysy perässä. Kisoja, koulutuksia, valmennusta, treenaamista ja kirsikkana kakun päällä toivottavasti pienien "Jalminien" putkahtaminen maailmaan kesäkuun lopulla. Alkuvuosi ollaan otettu aikalailla löysin rantein, joten johan se on aikakin, että alkaa tapahtua.

SAGI:n masinoimat aluevalmennusryhmät alkavat myös vihdoin omallakin kohdalla. Toiset ryhmät on näemmä ottaneet jo hyvän headstartin ja se on varmasti näkynyt sitten myös vapaissa kenttä/halliajoissa. Jatkossakin tulemme siis viikonloppumme viettämään tiiviisti tämän rakkaan harrastuksen parissa :) Mut nasta juttu, että vihdoin alkaa tapahtua ja toivon mukaan ensi vuonna "Training to Win" kantaa myös meidän osaltamme toivottua hedelmää Janne Karstusen silmien alla.

Sen lisäksi olen tässä ehtinyt tuuppia meidät myös Elina Jänesniemen viikonloppukoulutukseen. Erittäin hauskaa päästä näin vuoden jälkeen uudelleen ottamaan selvää miten ne Elinan radat taipuvat nykyisellään. Viime vuonnahan koulutus jäi vähän tyngäksi meidän osalta, kun Javalla alkoi lantiojumi jäkittää takaakierrossa (tuli riman alta ja piti hypyn jälkeen koipea ylhäällä) ja mielummin jätin sitten koulutuksen kesken, vaikkei koira mitenkään ontunutkaan. Sain sitten pikaisesti ajan osteopaatille, joka paikallisti syylliseksi paikoiltaan täräytetyn lantion ja sitä kompensoineen jumisen oikeanpuolen. Tämän jälkeen emme siis ole asiaa enää kohdanneet, joten ympyrä on hyvä sulkea sitten tämän vuotisessa koulutuksessa täydellisiin vetoihin :)

Treenaamassa ollaan joo käyty, mutta tällä viikolla todenteolla iskenyt kuumetauti teki mm. maanantain treeneistä niin löysää ja laimeaa kipparin osalta, että hohhoijakkaa. Lelut oli jäänyt himaan ja muutenkin oli pakka niin sekaisin, ettei radan muistamisesta oikein meinannut tulla mitään. Jostain syystä tuolla kun ei käytetä numeroita (vaikka sellaiset löytyy kentän laidalta), vaan pitää muistaa koko hela hoito parilla näyttämisellä ja tukkoiseen päähän ei oikein uponnut tällä erää. Sori koira, olit hieno, laitetaan äiti vaihtoon.

Muutaman päivän vietinkin sitten aikamoisesssa horteessa käytännössä vaan nukkuen kotosalla. Onneks oli kaks tosi nohevaa hoitotätiä, toinen yleensä kainalossa ja toinen mahan päälllä pitämässä tautisesta oikein hyvän huolen. Toipuminenkin näköjään ottaa sitten aikansa, kun vähän puolivaloilla yhä mennään, mut onneks suunta on sentään oikea. Huomenna käydään Jalmarin kanssa vetämässä aikast köykäset tekniikkavedot Sporttikoirahallilla, niin ei happi lopu kaksijalkaiselta ihan kesken. Ja lopettaa toi pilkullinen koirakin tekemisenpuutteessa tuijottelun.

Kevyempää koiraharrastusta edusti myös torstai-iltainen Etelä-Suomen Shelttien organisoima Lotta Vuorelan luento henkisestä valmistautumisesta ja täytyy kyllä sanoa, että siitä olis kyllä ollut monelle harrastus/kisauraansa aloitteleville aikamoisen suuri hyöty. Myös näin hintsusti pidemmälle ehtineelle tuli ahaa -elämyksiä ja myös tietynlainen käsitys siitä, että on oikeilla poluilla. Vaikken enää kisoja jännitä, niin silti oli mielenkiintoista keskustella myös kisajännityksestä. Muutenkin formaatti oli aikast kiva, sellain keskusteleva tilaisuus varsinaisen luennon sijaan ja oikein mukavasti vierähtikin 2,5 tuntinen aiheen ympärillä. Harmillisesti osanotto oli aika vähäistä ja meidän pitääkin nyt miettiä ESS:n taholla miten jatkossa tehdään näiden ilmaisten luentotilaisuuksien kanssa.

Muutamia hajatelmia ja luennon asioita, jotka ehkä päällimmäisenä jäi mieleen:

  • Aikamoinen onni harrastaa ensimmäisen agilitykoiran kanssa: kukaan ei odota yhtään mitään (ml. itse) ja kaikki on vaan uuden oppimista
  • Viretila on hyvinkin keskeinen juttu. Sen oikean löytäminen, hallinta, virittely.
  • Kisavire pitäisi saada jokaiseen treeniinkin, että vedetään täysiä 
  • Radalla pitäisi keskittyä miettimään niitä asioita mitä tekee vs. mitä ei saisi tehdä
  • Ja kaikki lähtee siitä, että on hauskaa :)
Semmottiis. Nyt pitäis mennä unille, et jaksaa lenkkari ees pikkasen lompsuttaa toisen eteen huomenna hallilla :D

16.4.2012

Kallis nolla

Otetaanko skaba kenellä on kallein nolla aksasta? Meinaan mulla on viime viikonlopun jälkeen ihan hyvä pohjatulos hallussa, jolla varmaan ainakin saa jonkun paikallisen enkan omiin nimiin. Aloitetaan vaikka siispä siitä. Oltiin siis Herra J:n kanssa JAT-tilassa Jyväskylässä kisaamassa kahden iltastartin verran. Vaikka parkkis oli ehkä eniten kuoppainen ja kurainen ja kelikin kylmä (etenkin, jos on pukeutunut liian vähän :D) oltiin kuitennii reissussa mieli aurinkoisena.

Ja mikäs oli ollessa, kun ekalta radalta saatiin tuloslistaan merkintä HYL, mutta se oli muuten superhyvä agirata meiltä. Todella tekninen ja vaikea (medi3 vain kaksi tulosta) ja silti olis selvitty hyvin hengissä. Rataantutustumisessa multa oli jäänyt yksi ansaeste bongaamatta ja sinnehän sitten piskin survaisin omalla liikkeellä, mutta muuten siis ratavirheetöntä menoa. Jej. Nykyään kun tunnutaan olevan erikoistuttu noihin hyppäreihin, niin nollahan me sieltä tempaistiin ja sillä tällä kertaa myös 3. sija. Vauhdissa hävitään vielä hintsusti kokemukselle, kun muutama valio kiilasi nopeammalla nollalla eteen, mutta oottakaapas vuosi-pari, ni johan kajahtaa ;)

Siinä sitten illanratoksi hämärässä kotiin körötellessä aito suicide-bunny päätti juosta mun auton eteen ja ystävällisesti tuttavallisesti satasen kyydissä sellainen kohtaaminen vallan pistää eturitilän uuteen uskoon. Ja luonnollisesti tuollainen muoviremppa meinaa sitä, että samalla vaihtuu sitten koko etupuskuri. No, siitä pitää olla kyllä aidosti iloinen, että metsän siimeksestä ei eteen päättänyt hiipiä jotain astetta isompaa, esim. peuraa tai vastaavaa. Sellainen olis jo aika huono nokkakoriste. Tänään on sitten rustailtu vahinkoilmoitusta ja käytetty kiesiä vahinkotarkastuksessa ja voi lol huoh.

Semmottiis. Nyt voin laittaa rastit kohtaan kallis koira (x), kallis nolla (x). Sunnuntaiksi olin sitten näpskänä tyttönä buukannut Nippetille terveystarkit, kun tosiaan pikkumustan silmätarkit olivat menneet vanhaksi jo aikapäiviä sitten. Kyllä se vaan kannatti herää jo kahdeksalta sunnuntaiaamuna ja lähteä tuntia myöhemmin ajelemaan kodin suuntaan Riihimäen kautta, kun duo Axelsson totesi Natin olevn täysin priimaa. Silmissä ei siis yhäkään mitään sanomista, sydämessä ei sivuääniä ja polvetkin 0/0. Jej!

Tosiaan Nipster tuli sitten kahden viikon lomalta kotiin ja näyttäähän tuo näköjään kotiinpaluutakin arvostavan. Tuossa se otus vetää zetoria sohvannurkassa tyynypinon päällä ja näyttää suorastaan maksimaalisen tyytyväiseltä. Ei taida olla siispä edes herneitä tyynypinon alla. Ilmeisen hyvin oli lomailutkin Mikkelissä kuulemma sujuneet, vaikka Nati ja Luna olivat muutamaan otteeseen keskustelleetkin voimasanoin ruuasta. Molemmat kun ovat niin kovin nälkäisiä.

Sunnuntai-iltapäiväksi suunnattiin vielä Etelä-Suomen Shelteille organisoimaani Jenna Caloanderin koulutuspäivään, jossa päästiinkin sitten vetreyttämään autossa istumisesta jumahtaneita pakaroita niin koirat kuin omistajat.  Ja Java veti hyvin! Vitsi mikä koira :) Se on magee fiilis, kun treeneissä on onnistuttu ja jos on vielä opittu jotain uuttakin. Saatiin ihan supermageesti toimimaan toi sylkkäri paikkaan, johon en olisi sitä itse osannut ajatellakaan. Leijeröinnit, putkeen irtoamiset. Nouuuu hätä! Tässäpä videotodiste:




9.4.2012

Vauhdikas päästäinen

Päästäistä on meillä lomailtu varsin tekemisrikkaissa tunnelmissa. Hyvin olisin voinut tähän päälle kyllä ottaa vielä pari päivää pääsiäisestäpalautumislomaa, mutta kaikki kiva vaan loppuu aikanaan ja sinne työmaallekin ilmeisesti aamulla kömmittävä luolastaan :) Koirallakin ollut kerrankin riittoisasti puuhaa, kun to koirakaveerausta, pe koirakaveerausta + treenit, la treenit, su kisat ja vielä siihen päälle tänään koirakaveerausta + treenit. Aika poikkeuksellisen rankka aksaputki, mutta hyvin näköjää kaverilla draivi riitti tänäänkin ja tietty pe + la tehty aika kevyellä kaavalla.

Lauantaina tein vaan lähinnä pientä kääntymistreeniä, itsenäisiä kontakteja etupalkalla ja loppuun vielä keppikulmia etupalkalla. Ajatuksena vaan vähän muistutella kaveria, että mistä sitä palkkaa aina saakaan. Mutta paras palkka taisi nuorelle miehelle koittaa treenien päätteeksi, kun pääsi kirmaamaan jäähkälenkkiä shelttityttöjen kanssa. Oooh! Mä olen jo useasti uhkaillut tokoa varten ostaa sellaisen pienen povarikokoisen koiran, joka tuoksuu jumalalliselta ja sitten jostain anorakin povitaskusta sitä vilautella Javalle palkkana, mutta ilmeisesti pitää vaan löytää jostain isompi taskuinen takki :D Tässäpä muutama todistusaineisto nuoren miehen lauantai-iltapäivästä:

Idenfifioitu lentävä objekti, pallo.

Arktisten olosuhteiden Camel Boots -mies

Noni, tulossa ollaan

Mollyn taustalla on tollain joku himokas peto :D

Emmää näitä palloja, mutta kunhan tytöille näytän mistä löytyy

Mimi ja Java ottamassa lenkkiä

Äiskääää, ota koppi

Kieli keskellä suuta, skarppina!

Huh. Aika talvinen siis Espoo vielä. Ilmeisesti ensi viikolla olisi helpotusta luvassa, joten sitä odotellessa. Mun pitäisi päästä heittämään tuonne pihalle vähän kukintansa lopettaneita narsissin mukuloita, mutta sitä ennen pitäis vaan noiden lumien kadota. Auta kesää, syö lunta. Muutenkin noissa kukka-asioissa Java on erityisen taitava viherpeukalo. Vai pitäiskö sanoa multatassu? Kuinka monta shetlantilaista siis tarvitaan vaihtamaan kukkien mullat? Aika monta, niin monta kun vaan on tarjolla.

Siinä se seisoi aina, tiellä tai mullassa :D

Sunnuntaiaamuna siispä herätyskello soi 6:30 ja ei kamalasti kyllä naurattanut. Taaskaan. Jokaikinen kerta tuollaiset viikonloppuherätykset tuntuu niin kovin turhalta, että joku hölmö nyt vapaaehtoisesti lähtee tuolllaiseen ralliin. Mutta kaikesta huolimatta olin saanut ruhoni autoon ja sitä myöten auton kohti  Purinaa seiskan maissa. Luvassa olisi siis kolme kappaletta kolmosluokan startteja täsmällisin rataantutustumisin klo 8, 9 ja 10.

Ekalla agiradalla homma tyssäsi aikalailla loppupuolella, kun putkesta meinasin ottaa pakkovalssi-välistäveto-hyppy -strategian takaakierto-päällejuoksu-takaakierto sijaan, mutta koiruus lipesikin sitten selän taakse leiskauttamaan hylyn. Ensi kerralla siis valitsemme tuon jälkimmäisen, eikä ees lähdetä mitään pakkovalsseja kokeilemaan noin nopealla koiralla. Mutta kaiken kaikkiaan siis ihan hyvä rata, joten hyppärille lähdettiin hyvillä mielin. Mehän ei kamalasti olla tuloksia tehty ylipäätään hyppäreiltä, kun kippari on aikast ruosteessa suurimmanosan aikaa, mutta täräytettiin sitten kuitenkin nolla tauluun (sij. 10/43). Jatkettiin samalla kaavalla vielä vika agirata, josta sitten kaupanpäälle vielä sijoitus 5/39.



Täytyy siis olla supertyytyväinen kolmosluokkadebyyttiin näillä eväin! Etenemät oli varsin mukavasti lähemmäks 4 m/s, vaikka etenkin jälkimmäisellä radalla koiran vauhti oli pariin otteeseen seis sen kysellessä ohjeita kipparilta ja kaarteita + ennakoivaa ohjausta voi parantaa niin törkeenä. Harmi, ettei näistä mitään videolla, niin näkisi itsekin nuo muutamat tilanteet. Yhdessä tilanteessa (vika rata 8-9) sen ohjeiden kysyminen kyllä pelasti hyllyltä, johon oli moni karahtanut, kun este piti mennä takaakiertona, vaikka liike edelliseltä syötti suoraan edestä siihen. Treeniä, treeniä, ni hyvä tästä tulee ja saadaan karsittua nuo turhat tasoitussekunnit menosta pois :)

Maanantain kunniaksi pyörähdettiin vielä Tammisaaressa moikkaamassa Luru -koiraa ja kaksijalkaisia. Tokihan se hieman laittaa nuoren miehen suun hymyyn, kun ihan sinne asti lähdetään daamia leikittämään, joten aina valmis partiopoika myös messissä. Reippaasti kakarat veti pallorallia ja sen päälle vähän kevyttä painia, joten kotiinmenomatkalla takakontissa oli aika hiljaista. Pitää vaikka seuraavaan postaukseen heitellä sitten keväisempiä otoksia Tammisaaresta. Kaikesta huolimatta turkiksesta kuoriutui vielä vallan mainio raivopeli illan seuratreeneihin, jossa se veti täpöllä ja sai jopa hepuleita siinä parempia käskyjä odotellessa :D Veikkaankin, että koiruus kiittää kohteliaasti paluusta arkeen ja käyttää huomisen päivän aika tehokkaasti nukkumiseen. Kerrankin kun ehtii.

6.4.2012

Herra J:n kevät

Kyllä taas on omistajan huumori koetuksella tuon hormoonihirmun kanssa. Kevät ja silleen. Putkiaivon mielen valtaa naiset kutakuinkin 24/7 ja joutuu vetämään ihan vaan muutaman kerran syvään henkeä päivän aikana. Haluaisinkin nyt esitellä meidän arjen muutaman aivan loistavan osuvan sarjakuvan kera. Silvuplee, tässä siis muutama Ellu&Allu (jonka piirtäjä on selkeästi uroksen sielunelämästä perillä :):



(Lähde: http://elluallu.vuodatus.net/)

Lenkillä siis kuljetaan nenä kiinni maassa, päivällä tuijotellaan kovin kaihoisasti ikkunasta, vingutaan takapihan ovella, että saiskos mennä aidan viereen päivystämään mahdollisia naisvieraita, rakastutaan ihan jokaiseen narttuun tasapuolisesti.... Sellasta. Onneks kevät on vaan kerran vuodessa, right?

Agilityrata on ehkä maailman ainut paikka, jossa ei ole tytöt mielessä. Toki vain silloin kuin suoritetaan. Jessus sentään, jos sitä sattuu jäämään koutsin kanssa keskustelemaan, niin se on n. sekuntin tuhannesosa, kun armas putkiaivoni ampaisee kentän laidalle tyttöjä naurattamaan. Luoksetulohan tuolla muuten kyllä toimii, mutta jos on just naama daamin hanurissa, niin "Joojoo, tuun ihan just". Ja se on oikeesti vaarallista, että käsky tänne ei ole ehdoton myös näissä tilanteissa. Niimpä joutuu olemaan aika tiukkana, kun koiraa joutuu hakemaan sen sijaan, että se kipittäisi luokse ihan itse :(

Tänään käytiin iltapäivästä Nuuksiossa mökkeilemässä. Ramseksen mieleen ei kamalasti ollut Javan saapuminen hänen kuningaskuntaansa, mutta hyvin se siitä lähti sitten yhteiselo sujumaan pienten alkukankeuksien jälkeen. Tällä kertaa reissussa siis Sarin Ramses & Nefer -pentunen ja Helin Kick & Bea Javan lisäksi. Tässäpä muutamat valokuvatukset varsin haastavasta kelistä, kun ensin tuli vettä, sitten räntää ja sitten lunta. Ja oli oikein harmaata, nihkeää ja sellaista muutenkin oikein keväistä keliä koko rahalla.

Kikiiiiii! Ja juoksee siis ihan ilman rautalankoja koivissa ;)

Shelttineitokainen Nefer 16vk

Tuleksäää sieltä!?

Kikin kohteliaat kaksi sekunttia etumatkaa Neferille

Jejjjjj, nyt äkkiiii!

Pesonen ja Kiki ottamassa lenkkiä

Turkis otti hyvin rauhallisesti zetoria kotiintultua sohvannurkassa ja alkoi raotella silmäluomiaan vasta kun oli treeneihin lähdön aika. Mentiin siispä tuuraamaan päästäislomalaisia ESS -treeneihin ja Helillä olikin hihassa aikamoisen juoksupainotteinen irtoamisrata. Ja hell yeah, kyllä me se nollalla saatiin vedettyä tokalla vedolla, joten hyvä fiuwis tuli! Kolmoselle piti tehdä takaakierto-persjättö, jolla sai itse tarpeeksi etumatkaa omalla liikkeellä työntämään muurille ja siitä sitten jatkamaan. 10. hypyn koira seivas upeasti, kun en vaan juoksukisassa ehtinyt millään tarpeeksi samaa matkaa, mutta vilkaisusta huolimatta meni esteelle. Putket meni superisti ohjaamalla muurin puoleisesta päädystä ja kepit joka kerta virheettä. Siitä sitten pakkovalssilla putkeen ja loppusuoraa rallattamaan.



Tein vaan muutaman ratavedon ja sen lisäksi itsenäistä puomitreeniä (kolmas veto oli ihan törkeen hyvä!) ja hyppy-putki eteenlähetystä superpitkällä matkalla. Siinä hankaluus meinas olla ihanat naiset kentän laidalla, jos hetsauksen jälkeen irtipäästäessä sillä ei katse ollut targetissa. Mutta muutama onnistunut eteenlähetys oli hieno homma suuresta häiriöstä huolimatta ja siihen oli hyvä lopettaa tältä erää. Huomenna vielä kevyet muistuttelutreenit Sporttarilla ja sunnuntaina sitten aamulla ottamaan muutama kisarata. Sellasta tällä erää, kevättä rinnassa ja jossain muuallakin :D

3.4.2012

Yhden koiran elämää

Onko joku keksinyt mitä siihen toiseen käteen voi lenkillä laittaa, jos siinä ei ole koiraa? Se on vähän niinkuin ajaisi fillaria ilman takarengasta tai käyttäisi vaan yhtä kenkää. Ei käy. Meilläkun on taas "se" aika vuodesta, kun Nippenapperton asuu muutaman viikkoa evakossa ja kotona pyörii vaan yksi koira. On siinä tietty se hyvä puoli, että mun ei tartte nukkua jalat puuduksissa viidellä solmulla, kun Nati ei oo ottamassa jokailtaista paikkaansa sängyn jalkopäästä.


Muutenkin ollut taas vallan koiraton viikko, kun työt ja muu elämä häirinnyt koirailua. Niimpä Jalmarillakin on ollut ihan totaalisen harrastukseton lööbäiluviikko. Ensin piti olla breikilla omista seuratreeneistä kipparin karattua työmatkalle Barcelonaan ja heti sieltä palattua koirat kylmästi jätettiin autosta matkan varrelle Mikkeliin, kun matka jatkui Tahkolle koirattomiin mökkeihin. Olisin halunnut itseasiassa kisaamaan Kuopioon sunnuntaina, kun olisi kerrankin ollut jo suunnilla, mutta harmillisesti tosiaan molemmat seurueen mökit oli koirattomia, niin ei voinut pientä merirosvoakaan sitten laukkuun pakata.

Pitkää viikonloppua koikkuset vietti siispä Lunan seurana ja ilmeisesti koko trio on elostaan nauttinut. Siellä on painittu kolmeen pekkaan, juoksenneltu jäällä, syöty, hiihtäjiä jahdattu mökillä ja sen sellaista. Koiran elämää siis. Sunnuntaina paluumatkalla mukaan lähti vain Jalmari ja Nipa jäi horoilemaan Mikkelin suuntaan muutamaksi viikoksi. Ensimmäinen juoksuviikko menee ihan hyvin kotioloissa, kun Java kyllä noteeraa, että hyvät on parfyymit, mutta antaa kuitenkin olla enimmälti rauhassa. Pidemmän päälle siitä kyllä tulee varsin levoton mallisto, joten omien hermojen säästämiseksi ratkaisu on Nipen hoitoviikot.

Semmottiis. Treenattu ei siis olla, kun eilen ja nekin olisi voinut jättää väliin. Aikamoinen maanantai kolmastoista muutenkin, joka sai vaan tyylikästä jatkoa myös kentällä. Olin kaikessa homeessa jättänyt lenkkarit himaan, joten lompsottelin sitten ratapätkää taituroida mun tunnetusti hitaan koirani kanssa noissa goretex-popoissa, jotka on yhtä kaukana juoksukengistä kuin rautakanki keihäästä. Huoooooooooh. Olin joo myöhässä ja väärässä paikassa ja ties mitä. Kivaaa. Just sunnuntai-iltana ilmoittanut itsensä kisoihin ens sunnuntaiksi ja tosi jees lähteä mitään kasailemaan tollaisen paskomisen jälkeen, kun itse aiheuttaa koiralle virheet megakengissään. No, sinne siis ja katsotaan saadaanko ees tulosta aikaiseksi tällä kertaa :)