31.10.2010

Loman tarpeessa

Ainakin kaksijalkainen. Tällä viikolla sen lisäksi, että pitänyt käydä töissäkin hankkimassa hauvoille ruokarahaa, ollaan rampattu viisissä (onko toi sana suomea? o_0) koira-aiheisissa treeneissä keksimässä karvaeläimille tekemistä. Vapaa-aika kohtuullisen vähissä, kun kipittää kuuliaisesti pitkinpoikin etelistä Suomea, kun hauvat tahtovat tekemistä :D Jalmarilla oli tällä viikolla maanantaina näytelmätreenit, tiistaina agitreenit, torstaina tokotreenit, lauantaina aginomatoimitreenit ja siihen päälle vielä rallytoko/tokoketkuilut. Nippe oli mukana lauantaina agihallilla vähän palauttelemassa mieleen agilityn saloja ja varsinaisessa pääroolissä sitten rallytokoharkoissa. Ens viikon meinasin ihan vallan laiskotella, kun on vaan kolmet treenit tulossa ;)

Lauantai oli varsin kiva päivä, kun päästiin taukoviikon jälkeen taasen aksaamaan Sporttikoirahallille. Aivan loistavaa vastapainoa tiistain ratapainotteisille treeneille päästä tekemään omaan tahtiin pieniä tekniikkajuttuja. Tällä kertaa otin agendalle takaakierrot, kun niitä on joskus väähn ruvettu tekemään, mutta selkeästi ihan selkärangasta ei vielä hauvalla lähde mitä se mamma nyt oikein siinä ulisee. Sen lisäksi valssitreenit neliöllä ristiinrastiin, parit kepit ja muutama putkeenlähetys. Mamma oli jälleen kerran tyytyväinen pienen pilkullisen poikansa työstentelyyn, se kun tehdä toheltaa suurella sydämellä. Ja mikä parasta, se antaa ihan sikana mun ohjausmogia anteeksi ja koittaa epäselvästä käskytyksestä huolimatta tehdä parhaansa mukaan. Soon hieno*sydän tähän*

Lauantaina kirmattiin sitten hallilta lauman voimin kohti Rajamäkeä tarkoituksena tempaista pienet rallytokosessiot aksan päälle Hannan shelttilauman ja Suvin Nästi -lapparin kanssa. Niinhän siinä sitten vierähtikin loppuiltapäivä ihan huomaamatta, kun Nati tuntuu olevan lajista kovin innoissaan. Musta plussapallero (voi sitä karvanmäärää, nytkun sitä on :D) teki häntä vispaten töitä ja Javakin pääsi välillä vähän tokon seuraamisia ja paikallaanoloa harjoittelemaan. Päätin nyt olla rallytokoilematta Javan kanssa, kun siinähän ei aina liikkeen päätteeksi palata perusasentoon ja ollaan kuitenkin aika paljon treenattu automaattista perusasentoon palaamista. Välillä treenit meinasi lipsua Rölli-Tokon puolelle, kun liikkeet saivat ihan uusia ulottuvuuksia siinä iltapäivän kuluessa ;D Suuret kiitokset siispä treeneistä! Selkeästi rallytoko on se Natin laji, kun siinä saa kehua (ja palkata) suorituksen läpi ja se tuntuu olevan ainut keino pitää Natilla vire yllä. Ehkäpä mekin jossain vaiheessa lähdetään kisoihin asti, kuka tietää :)

Sunnuntaina oli vielä luvassa koirille ekstrakivaa, kun lähdettiin pyörähtämään Rekolassa raksalla tarkastelemassa kämpän etenemistä ja sopivasti saatiin vielä tärskyt Vickan -shelttineitokaisen kanssa sovittua radan toiselle puolelle. Siellä olikin kovin pieni ja nätti 5kk soopelineiti, joka Jalmarin mielestä oli -jälleen kerran- erittäin viehättävä, mutta käyttäytyipä himokas nuoriherra erittäin kiltisti ja näköjään osaa ottaa huomioon toisen pentuuden. Erityisen hauska oli nähdä miten Nati innostui tätä shelttineitiä leikittämään ja koko trion voimin ne sitten kaahasivat pitkin metsää. Oi voi voi kun ne shelttipennelit on niin kovin söpöjä....

Heitetään lopuksi vielä muutama kuva meidän tulevasta koirankopista, johon me kaksijalkaisetkin ajateltiin asettua asumaan. Tulee vähän kalliiksi noi piskit, kun kerrostalo ei tullu kysymykseenkään ja pihaa piti olla ja sijaintikin vielä metsällinen ;)

Koirankoppi ja piha

Isäntä tarkastamassa tiluksia ;)

Henkilökohtainen suosikki; tuplakorkea keittiö-olohuone, jotta ei shetlantilaisten päät kolise kattoon

27.10.2010

Tota miten tosta pilkullisesta saa patterit pois?

Nytton nimittäin semmoinen juttu, että siitä on tullut aikamoinen ikiliikkuja riivilö :) Pentunakin se kyllä keksi aina välillä erittäin viksuja tempauksia, mutta tuntuu, että kierroksia se on vaan saanut enemmän näin iän myötä. Ja samalla se kuitenkin ajoittain väläyttelee hyvinkin aikuisia otteita ja sepäs jättää kaksijalkaisen hyvinkin hämmentyneeksi.

Kuten tuossa taannoin jo tällä viikolla naamakirjaan raportoin, pilkullinen lukutoukka oli ilmeisesti pitkän työpäivän aikana ajatellut viihdyttää itseään ahmimalla kirjallisuutta. Niinhän me kaksijalkaisetkin tehdään. Kukaan ei vaan ollut ilmeisesti kertonut sille kuitenkaan, että sitäkään puuhaa ei tulisi suorittaa ihan niin kirjallisesti kuin mahdollista, vaan olisi kiva, jos muutkin saisivat vielä lukunautintoja Jalmarin sessioiden jälkeen. Alkuviikolla oli startattu opetuksellinen osuus opuksesta "Näin koulutat koirasi", josta puuduttavien koulutuskuvioiden jälkeen ilmeisesti viihde houkutellut ja erityisesti vieraskielinen kirjallisuus: Seuraavaksi kun lukujonoon oli päätynyt Stieg Larsonia ameriikankielisenä.

Kirjallinen metsänpeikko

Mää siis käytännössä odotan nyt, että se osaa käyttäytyä hienosti ja fiinisti ja tehdä mitä lienee temppuja ja sen lisäksi vieläpä haukkua englanniksi. Eikös kunnon shetlantilaisen pidäkin osata vähän englantia, notta osaa olla sitten kohtelias alkuasukkaita tavatessa? Tai sitten toi ah-niin-aikuinen kakara suunnittelee reissua Brittilään ja tutustumista hienoon sukupuuhunsa. Ja etenkin paikallisiin daameihin...

Mun täysioppinut koirulini joutui sitten vielä kuitenkin treeneihin. Maanantaina olikin viimeinen kerta näytelmäkurssia ja tyytyväisenä voin todeta, että kehitystä on tullut. Sillä kun ollut hieman työlästä keskittyminen olennaisiin asioihin näytelmäkehissä, johon lähdettiin hakemaan treeniä muualtakin kuin 35e/kierros. Jalmarin (ja ilmeisesti monien muidenkin poikakoirien) mielestä pienet karvaiset pystykorvaneidit ovat vaan niin IHKUJA, että niille pitäisi ennenkaikkea leperrellä ja siitä huolimatta, että treenattiin pommineiti Gildan (7kk) vieressä, Java kykeni tekemään ihan oikeitakin juttuja, jeee :D Mä varmaan ens kerralla näyttelyihin liisaan Gildan päiväksi, lainaan jostain sellaisen viuhahtajatakin, piilotan pikkukoiran povariin ja vilauttelen sieltä sitten Javalle neitoa, kun on palkan paikka ;)

Toinen juttu on ollut myös tuomarin kosketukseen siedättäminen. Se kun kouluttajankin sanoin näyttää siltä, että "mää oksennan ihan just", kun se joutuu käpälöitäväksi. Antaa siis kyllä kopeloida, mutta ei ole siitä paljoa nauttinut. Siinäkin me päästiin eteenpäin kurssin aikana ja saatiin taiottua korviakin esiin. Toinen on niin reppanan näköinen, kun korvat lurpattaa molemmilla puolilla päätä ja se jurottaa seistä pöydällä. Eikä se varmaan ikinä tule rakastamaan ko. touhua, mutta voisihan se olla edes vähän kivaa. Me nyt ne muutamat pakolliset tulokset vielä tarvitaan ja sen jälkeen ei ole pakko, jos ei haluu - onhan meillä lista muitakin harrastuksia :)

Niistä puheenollen, eilen käytiin taasen agitreeneissä. Tällä kertaa olikin jo aikamoiset radat tarjolla, joissa vauhtia ja kieputusta yllinkyllin. Kuten etukäteen arvelinkin, takaakiertoa se ei vielä osaa kunnolla, jolloin mun itse pitää saattaa se huolellisesti, enkä ehdi enää vaihtaa puolta. Muuten oikein kivaa jälkeä, erityisesti olen tyytyväinen A:n kontakteihin - se pysähtyy ja odottaa etenemiskäskyä. JEE. Toisella puolella oli hyppy, muuri, täysi keppisarja, rengas ja pussi. Aika paljon siis, mutta sissos koira on hieno :O Kepit oli suuri ilonaihe, koska olisin voinut kuvitella, ettei se vielä kahtatoista mene, mutta menipä ja upeaa, että sillä on jo selkeä rytmi mielessä miten kepit pitää suorittaa. Toki oon vielä aika lähellä näyttämässä, mutta ehkä eiliset treenit osoitti sen, että nyt on jo aika lähteä häivyttämään pikkuhiljaa omaa pyörimistä ja sähläystä koiran vierestä ja antaa sen tehdä - kun kerta osaa. Välillä tulee väärästä välistä läpi, johon ei nyt pitäisi reagoida, vaan painottaa nimenomaan sitä rytmiä.

Lurppa pieni leluhauva juoksee ja lujaa!

Viikonloppuna oltiinkin koko lauman voimin kirmaamassa Mikkelissä. Kuvia ei nyt oikein ole tuon enempää, kun kelit oli vähän vaihtelevat ja nekin vähät on sitten toisella kameralla. Mutta Javalla olikin oikein THE VIIKONLOPPU, kun Lunalla oli juoksut. Meillä oli varasuunnitelmatkin jo valmiina mihin Java menee, jos sillä kiehuu ihan totaalisesti yli ihanan tuoksuinen tyttökoira, mutta Jalmaripa järjesti taas ylläripyllärin: se vaikutti ihan aikuiselta :O Daami toki tuoksui hyvälle ja sitä piti silloin tällöin nuuskutella, mutta ei mitään jyystämistä, vinkumista, läähättämistä. Kakarat oli vaan ihan onnessaan, kun pääsivät pitkästä aikaa leikkimään. Näillä kahdella kun tuntuu olevan ihan omat jutut, joissa Nippe pyörii mukana valvonana silmänä ja Lauman Johtajana. Ne on kyllä hauska lauma kolmestaan :)

Koirilla oli paljon touhua luvassa, kun piharallin lisäksi ne pääsivät lauantaina moikkaamaan 12-viikkoista Jekku-collieta & käymään mökillä ja sunnuntaina vielä pitkällä metsälenkillä. Käy ihan kateeksi nuo upeat metsäautotiet, joita Mikkelinkin lähipusikot on täynnä. Ei oo paljon riskiä vastaantulijoista, kun jokaiselle riittää yllinkyllin kilometriä tepasteltavaksi. Ja mikäs sen hauskempaa piskienkin mielestä, kun saa pistää tassua toisen eteen ihan vapaasti.

Ainiin, kaipaisin nyt vinkkejä kenen kurssille kannattaisi mennä aksan tekniikkatreenien suhteen? Olisin nimittäin kipeästi vailla sellaista sessiota, jossa ohjaaja pistetään miettimään miten päin se raajoinensa siellä kentällä heiluu :)

22.10.2010

Reeniä reeniä...

Kuka on käynyt taas kääntämässä mun kalenteria viikolla eteenpäin?! En ala, kun mun mielestä äsken vasta oli kesä ja ihan kohta on jo joku joulu. Ainakin eilen kaupassa rupesi kylmäämään, kun siellä oli jo jotain jouluun viittaavaa valohärpätintä. Yikes! Ja sit musta vielä tuntuu, että mä en ehdi viikolla tekemään yhtään mitään, kun kokoajan on pimeetä ja jumittaa niin perusteellisesti, että pitää ihan hämmästellä miten sitä saakaan itsensä edes aamulla töihin. Onneksi se viikonloppukin sieltä tulee, joka viikko ;)

Viime lauantaina meillä starttasi Sporttikoirahallillla vakiovuorot, jota onkin taas odotettu kuin kuuta nousevaa. Upea uusi halli ainakin siellä Juvanmalmilla on! Meillä on viiteen koirakkoon otettu iso puoli tunniksi, joka tuntuu olevan ihan toimiva ratkaisu. Ainakin meidän kohdalla, kun ajattelin käyttää tuon tunnin hyödyksi perusasioiden/tekniikoiden treenaukseen. Ratoja ehtii tekemään ihan tarpeeksi treeniryhmässä ja varmasti loppuelämän aikana, niin en koe, että meillä olisi tarvetta tunnin verran rallattaa kaasupohjassa. Persjättöjä, lähetyksiä, mutkaputkeen lähetyksiä tällä kerralla. Ja mikä tärkeintä, samalla tulee sillekin koiralle treenattua ihan vaan oman vuoronsa odottamista. Mä en kestä, kun oma koira vinkuu/haukkuu kentän laidalla "HALUUUUUUN!!!!!", kun itse on vaikkapa jeesailemassa muita. Siinähän haluu sitten niin, perhana ;)

Maanantaina käytiin näyttelytreeneissä kääntymässä ja tiistaina olikin sitten taas agitreenit. Tällä kertaa aihepiirissä irtoaminen ja esteiden hakeminen itsenäisesti, joita tehtiin kahdella ratapätkällä. Näissä huomaa miten rutiinin puute näkyy heti uusien asioiden mieleenpalauttamisessa, kun koira selkeästi osaa, mutta se ei aina muista mikä tää juttu oli. Sitku juttu on kertaalleen näytetty lähestulkoon tassusta pitäen, johan lähtee suksi luistamaan ja koira irtoamaan. Kunhan vaan kaksijalkainen taas muistaisi, että ruoto suoraksi ja ei saa jättää koiraa vielä tässä vaiheessa selän taakse. Tulee nimittäin heittämällä esteen ohi, kun katsoo, että mamma käskee jättämään tekemättä. Mutta siis jälleen hyvät treenit. Toisella ratasuoralla kolme hyppyä, pöytä ja A ja toisella hyppy + putki + hyppy.

Nyt kun on "treenipäiväkirja" oksennettu blogiin, voidaan ehkä jatkaa samalla aihepiirillä. Mun täytyy kyllä taputtaa suorastaan itseäni selkään siitä hyvästä, että Javan kanssa on tehty tokossa pohjat ennen mitään agilityn aloittamista. Koiran kanssa on niiiiin paljon helpompi toimia tuollaisissakin olosuhteissa, jossa on paljon muutakin hässäkkää ja koiria ympärillä, kun se yhteistyö on kunnossa ennen kentälle tulemista. Ja se näkyy aika hyvin, että taidetaan olla harvoja meidän treeniryhmässä tokokentällä pyörineitä, kun osa ryhmän hauveleista on aikamoisia hulivilejä ja paikoin korvattomia. Ihmisillä vaan tuntuu olevan ihan järkyttävä kiire vaan sitä agilityä paahtamaan ja siinä sitten unohdetaan se perustyön tekeminen. Ainakin omalla kohdalla on osoittautumassa varsin fiksuksi, että alle vuoden ikäisenä treenit on tehty tokokentällä ja nyt vasta pikkuhiljaa aloitellaan sitten tuo fyysisesti ja henkisesti vaativa laji, jossa nousee vauhti ja silti pitäisi ymmärrys pitää mukana.

Enkä mää nyt sano, että Jalmarikaan aina on lapasessa, mutta pystyn pitämään sitä hallissa irti kokoajan ja sen ei tarvitse omaa vuoroa odotellessaankaan lähteä hihhuloimaan pitkin hallia tai mikä vielä hienompaa, sotkemaan kaverin suoritusta :D Ja sen tekemisen into on ihan eri luokkaa kuin Natilla; Javan mielestä jo pelkästään yhdessä tekeminen on huippua ilman sen suurempia lahjuksia. Harmi, että Nipen kanssa ei ole voitu pienestä pitäen tehdä mitään ja reilun vuoden ikäisestä koirasta on jo aika haastavaa kaivaa saalisviettiä ja tietynlaista yhteistyöhakuisuutta kaksijalkaisten kanssa, jos pienestä asti ei olla totuttu tekemään ja puuhaamaan aktiivisesti. Mut ei ehkä pidä vielä lapasia lätkäistä nurkkaan Nipenkään kanssa, koska soon kamalan ihku ja kiva ja hassu ja soma ja rakas, mutta ryhmätreeneihin sitä ei voi viedä suorituspaineistuksen takia. Nyt viikonloppuna ei oo omaa hallivuoroa, mutta ens viikolla Niti vois lähteä mukaan.

Soon semmoin juttu, että meidän lauma karauttaa Mikkeliin viikonlopuksi, joten toivotaan hyviä ilmoja :)

14.10.2010

Akilitihauva Jalmari



Kyllä taas sai treeneissä mamma olla ylpeä pienestäsuuresta akiliitelijäkoiranalustaan. Tiistaina oli työn alla kepit, A, keinu (!) ja toisella radalla vauhtiympyrän tyyliin, mutta vinottaisilla lähestymisillä hyppy - hyppy - musta U-putki - hyppy - muuri - hyppy - hyppy ja U-putki toisesta päästä. Aloitettiin hyppelemällä ja entiseen tapaan hieman pilkoin kahdeksan sarjaa hieman helpommin pureksittavaksi. Ja olipa taas kiva nähdä, että a) koirani osaa tosi hienosti odottaa lähtölupaa ja b) se hakee taitavasti esteitä!

Nytkun vielä kaksijalkainen osaisi enemmän luottaa siihen, että kyllä se koira hanskaa näköjään näinkin vähällä treenaamisella ja lopettaisi sen piskinsä häiriköinnin siellä radalla. Ruoto suoraksi ja estekommennot riittävän ajoissa, niin hauvan ei tarvitse odottaa liian pitkää jatko-ohjeita. Se kun näköjään lukitsee seuraavan esteen jo ajoissa ja lopettaa kartturin tuijottamisen. Kaiken kaikkiaan kivasti meni, vaikka alkuun pidinkin rataa jälleen kerran haastavana. Myös putken toiseen päähän lähettäminen toimi, josta piti olla erityisen tyytyväinen.

Toisella baanalla olikin sitten lähinnä yksittäiset esteet treenissä. Alkuun kepeissä oli 12, mutta pyysin samantien kuuteen, jotta pääsee palkkaamaan onnistumisista usein. Ensin oli pientä hakemista, että mites nää nyt menikään, kun ei oo tosiaan paljoa nuoresta iästä johtuen vielä keppejä tehty, mutta alkoi näköjään kone raksuttaa sitten ennen pitkää :) Muutamia sisääntulon hakemisia ja toistoja, ei mitään kummempaa siispä.

Uutena esteenä oli tällä kertaa keinu, jota näköjään joku epäröi etukäteen ja vieläpä ihan suotta :D Jalmari käveli keinulle reippaasti ja mussutteli kanansydämiä ihan kaikessa rauhassa, kun toinen pää laskettiin alas. Ei näköjään hetkauttanu mihinkään suuntaan, vaikka hanuri nousi yllättäen nokkaa ylemmäksi. Muutamia toistoja sen päälle, jossa Java jo käytännössä omalla painolla laski keinun ilman mitään jännäämisiä ja siitä vaan kontaktille odottamaan vapautuskäskyä. Hieno poika! Sitä paitsi tuollaiset uudet esteet on ihan kiva juttu opettelevien koirien kanssa, kun toi keinukin laskeutuu tosi pehmeästi, eikä mitenkään pauku tai rämise laskeutuessa. Jätettiin keinu hautumaan noiden hyvien kokemusten päälle ilman sen perusteellisempaa hinkkausta ja molen pojasta hyvinkin ylpeä!

Treenit kesti tällä kertaa reilut puoli tuntia, mutta toisaalta meille se oli ihan passelipläjäys. Etenkin, kun ryhmässä on kaksi ohjaajaa ja puolitettuna meitä medikoirien kanssa touhuavia jää kokonaista kaksi kappaletta. Siinäkin ajassa ehtii aika paljon tehdä, varsinkin kun tulee uusia asioita aikamoisella kauhalla kokoajan. Ja sitä paitsi jääpä hyvin aikaa lämmitellä huolellisesti ennen ja jälkeen treenien, kun ei tartte kieli vyön alla lentää paikasta A paikkaan B.

10.10.2010

Sunnuntaipäiväkävelyllä Tammisaaressa

Syksyinen Jalmari ottamassa ensipuraisua lehtipainiin

Jaaha, sitten napataan mamma!

Täältä tulee HAUKI!

Voi mitä äiti-lapsirakkautta ilmassa :D

Taas jäi Nippe raskaamman liikenteen alle

Kun oli höyryt päästelty, oli kulturellien harrastusten vuoro eli galleriakierrokselle siispä

Siamilaiset, K. Simonsson

Metsästäjä, K. Simonsson

Pääskysille on käynyt pieni virhearvio, K. Simonsson

Elise kertoo taiteesta Jallulle, joka kuuntelee hämmentyneenä

10 käskyä, K. Simonsson

Koira, joka osaa vähintään 10 käskyä - jos haluaa

Citykani? K. Simonsson

Kulttuuriannoksen jälkeen on hyvä käydä viilentäytymässä meressä

... Jotta malttaa hetken poseeraa kauniisti ja korvakarvat tuulessa hulmuten :)

Jos joku sano, että syksy on ruma, ni on ite?

Kullattuja polkuja

Tuuli antoi kyytiä rantarehuille

Nipster kyttäämässä mahdollista pallosadetta

8.10.2010

Terveystuloksia

Java kipaisi ESS:n joukkarissa seuraavin hienoin tuloksin:

Silmät: Terveet (iris-iris PPM)
Polvet: 0/0
Sydän: Ei sivuääniä

Lonkka- ja kyynärtarkki on varattu Axelssonin putiikkiin 20.12., joten sitä odotellessa sitten. Mutta sillä välin olemme hyyyyyvin tyytyväisiä pojan upeisiin terveystuloksiin :)

7.10.2010

Viikon tiivistys

Niinjoo, niitä päivityksiä, kun on näin hieno blogikin. Ei vaan aina tahdo muistaa ja sitku muistaa, ei ehdi. Meillä onkin hauvoilla  ollut varsin toiminnantäytteistä viime aikoina ja lahopäinen kaksijalkainen ei luonnollisestikaan kaikkea pysty muistamaan. Mutta yritetään J

Tokoa

Viime viikolla ainakin allekirjoittanut kunnostautui erittäin tyylikkäästi aikataulujen kanssa. Tiistaina elin ilmeisesti jossain omassa kuplassani ihan tyytyväisenä siitä ajatuksesta, että Jalmarin aksatreenit ovat seiskalta ja ehdin oikein mainiosti tehdä pitkän lenkin piskien kanssa + siihen päälle pistää vielä padat kalisemaan keittiössä. Ajattelin vielä tarkistaa hallin osoitteen, kun oltiin lähdössä ja kylläpä oli käsittämättömän hieno tunne huomata, että treenit olivatkin kuudelta, kun 18:15 sain sähköpostin auki :D

Ihan kiva, kun tietää miten vaikea on ylipäätään treeniryhmäpaikkaa saada näillä seuduin uutena harrastajana ja sitten kun sen saa, varmasti kannattaa ottaa kaikki tekosyyt käyttöön, ettei nyt tarvitsisi treeneihin mennä. No, henkisesti olin jo latautunut treenipäivään, että jotain oli pakko tehdä siitä huolimatta, että muut aksailivat sitten meidänkin edestä. Menin illalla tekemään ulos pienet tokosessiot Javan kanssa ja oli varsin kiva huomata, että hauvasta on kuoriutumassa jopa liian innokas tokohauva. Hauskaahan sen pitääkin olla, eikä mitään pakkopullaa, joten sähläämiseen ja temppujen tarjoamiseen en aio puuttua kuin olemalla huomaamatta väärää käytöstä ja palkitsemalla oikeaa.

Pitäisi ehkä ottaa itseään niskasta kiinni  tokotreenien suhteen, kun kuitenkin haluaisin jossain vaiheessa ihan virallisiinkin kisoihin tuon hurtan kanssa. Ja aika hävettävän pienellä treenaamisella ollaan päästy jo tähän asti, joten pakko tuon piskin on jossain suhteessa olla lahjakaskin J Mä syvästi toivon, että uuden kämpän mukanaan tuoma oma piha (vaikkakin rinteessä) hieman helpottaisi kynnystä mennä treenaamaan ja puuhaamaan, kun nyt se on ollut aina aikamoinen prosessi kolmannesta kerroksesta ja parkkiksille siirtymisineen. Ja sitku vielä pitää niitä teekkareitakin katella…

Yokotaita

Upea Nippe -daami, jolla on turkki :o (Kuva: S. Tuomi)
Viikonloppuna meillä olikin äksöniä luvassa yllin kyllin Yokotai –päivien muodossa. Täräytettiin lauman kanssa lauantaiaamupäivänä Veeran ranchille Oittiin, jossa oli paikalla varsin kivasti osanottajia niin neli- kuin kaksijalkaisiakin. Aloitettiin toiminta saman tien Ellun koordinoimalla verijäljellä, joka olikin mielenkiintoinen tuttavuus ja ehdottomasti uusimisen arvoinen. Käytiin tekemässä ensin jäljet metsään, jotka jätettiin hautumaan puoleksi tunniksi ja sitten päästin koikkujen kanssa asiaan. Ensin jäljelle pääsi Nipperton, joka näytti paikoitellen jopa tajuavan mistä tässä on kyse, mutta välillä neiti taas touhotti tehdä omiaan ja ennenkaikkia odotti heti pallopalkkaa, kun kehuttiin. Uusintakerralla meni selkeästi paremmin, joten täytyy ehdottomasti suunnata veripullon kanssa uudelleenkin pusikkoon. Javan suoritus oli aavistuksen verran hämmentynyt , johon voi olla syypäänä Natin hajut. Kun tosiaan tein saman jäljen molemmille ja Nati pääsi ensin tosi toimiin.


Jallu suorittaa edessä istumista

Jäljestämisestä siirryttiinkin sitten Hannan ja Sarin vetämiin rallytokotreeneihin. Javan kanssa ollaan kerran ESS:n tilaisuudessa vähän päästy rallyilemaan, mutta Natille tämä oli vallan ensimmäinen kerta ja voi jumpe, että pieni oli iloinen! Sehän on aina ihan hurjan innoissaan, kun pääsee esittelemään temppujaan ja ennen kaikkea namien syömisestä J. Tuntui, että tällainen laji, jossa palkkaa lentää ja kehua saa niin paljon kuin keuhkoista lähtee voisi olla neidin juttu. Se kun on kovin pehmeä ja menee helposti lukkoon epäonnistumisista, niin tässä lajissa se tekemisen into pysyy, kun sitä pystyy koko ajan vahvistamaan.


Nati pujottelee ja häntä heiluu 

Äiskä ja poika pärjäsivät varsin tasaväkisesti, oliko 85 ja 86 pistettä kisan lopputulos. Ja luonnollisesti nekin pistevähennykset löytyy hihnan vähemmän karvaisesta päästä :D Viisi lukon nousemista (selkeästi tarvitaan painavempi hihna), Javan kanssa en muistanut liikkeen uusimismahdollisuutta ja Natin kanssa tarkkasilmäiset tuomarit tulkitsivat liikkeen maahanmenoksi, kun Nati nökötti valmiusasennossa kyynärpäät ilmassa. Mutta hienot koirat ja meni tosi kivasti! Ja mikä ehkä lajia tuomaroineiden perimmäinen tarkoitus, olemme innostuneita Nipen kanssa jatkamaankin puuhaa. Javan kanssa on tahkottu nyt sen verran tuota tokoa, että en taida tähän nyt sekoittaa rallyilyä vielä tässä vaiheessa. Tilannehan varmasti muuttuu viimeistään siinä vaiheessa, kun laji saa virallisen statuksen Kennelliitolta ;)


Kauneimmat silmät 2010 ;) (Kuva: S. Tuomi)

Eikä tässä vielä kaikki. Päivän ohjelmistoon kuului vielä ”mätsäri”, jossa jokainen hauva palkittiin kunniamaininnalla. Nati sai kaunein turkki –tittelin erittäin oikeutetusti – nytkun sillä on ensimmäistä kertaa elämässään turkki, jota kehua - ja poikansa palkittiin kauneimmista silmistä. Tässä vaiheessa koirat olivat reippailleet riittäämiin ja oli kaksijalkaisten vuoro hieman verrytellä Veeran oittilaisten perjantaihuvien tahtiin. Vuorossa siis kottikärryrallia parikisana ja sen päälle pölkynheittoa. Kottikärryilyssä otettiin Saijan kanssa sekuntinkymmenyksen niskalenkki toiseksi tulleista ja tyhjennettiin palkintopöytä tässä lajissa. Saija jatkoi voittoputkea vielä heittolajeissa, joten nestemäisiä palkintoja alkoi olla jo joka kädelle.
Loppuilta menikin sitten rupatellessa ja kuohuvan kilistelyssä Chilin Tsekki –valioitumisen kunniaksi. Suuret kiitokset kaikille päivän järjestäjille ja osallistujille, meillä oli ainakin tosi kivaa J

Agilityä

Alkuviikosta oltiin jo pikkuhiljaa toivuttu viikonlopun riennoista, joten alkoi olla ihan hyvä sauma alkaa asennoitumaan aksatreenien muistamiseen. Meinas siitäkin tulla kyllä taas pelkästään sanomista, kun piti töiden jälkeen tosiaan rientää ensin kotiin ulkoiluttamaan kumpaisetkin piskit, jonka jälkeen pikapikaa autoon toisen karvanaaman kera. Sattuikin niin hassusti, että kehä I:llä oli passelisti itään päin mennessä taas joku megakolari ja koko kehä tukossa Keilaniemeen asti, kun ruuhka-aikaan saa vähän lisä-äksöniä. Nojuu, ei siinä auttanut kuin kiertää Helsingin kautta ja meinasi jo paikoitellen usko loppua, mutta ehdittiin kuin ehdittiinkin hallille ajoissa! Wuuu!

Mulla tuli taas pienoinen hämmästys vaatimustasosta, vaikka meillä on kahdet treenit nyt jääneet väliin. Hyppyjen rimat laitettiin heti medikorkeuteen ja tehtiin kaksi rataa. Toisella hyppy, takaavienti, musta mutkaputki, puomi, mutkaputki, hyppy ja takaavienti, josta olisi vielä ilmeisesti pitänyt takaisinkin päin tulla samaa reittiä. Toisella rengas, A, pussi –suora, jonka perään hyppy, A rengas. Totajoo… Mulla on reilun vuoden ikäinen koira, jonka kanssa ei olla yli neljän sarjaa tehty ja jolla ei rimoja olla vielä nostettu muutamaa kymmentä senttiä korkeammalle. Saati sitten vedetty kontaktiesteitä vauhdissa. Tehtävänannosta huolimatta koen, että mun koira on mun vastuulla ja myöskin sen oppimistahti pitää olla mulla hanskassa, joten ensi alkuun pyysin rimat matalaksi ja tein tehtäviä pienissä pätkissä. Nuoren koiran agitreenit pitäisi mun mielestä olla enemmänkin onnistumisia ja motivaation kanssa työstämistä, kuin valmiiden ratojen kaahottelua, joten niin me tehtiinkin loppupeleissä.

Puomia mentiin yksittäisenä ja mikä oli hienoa nähdä, meidän kotikontaktitreenit on johonkin jakeluun uponneet! 2on2off ei ole vielä mitenkään satavarma, mutta upea nähdä, että hauva osaa laatikon päällä nakottamisen yhdistää saman tien myös puomin alastuloon käskyllä. Toisella radalla olikin sitten houkuttelevasti kaikki haasteellset esteet alkaen renkaasta. Selkeästi koira hakee sitä oikeaa suorituspaikkaa, kun muutaman kerran hyppäsi sivusta, mutta alkoi tarjota onneksi pian oikeasta reiästä hyppäämistä. A:n Java on mennyt varmaan kerran kaksi siellä pentuagikurssilla ja näköjään ilman mitään epäröintejä ylös vaan jälleen, tosin hihnassa. Kontaktit toimi myös A.lla heti kun hauva tajusi kontrolloida myös peräsimensä etenemisvauhtia alastullessa, jessss!

Pussi olikin sitten taas omalukunsa. Alkuun muutamat toistot pussia auki pidettäessä, jonka jälkeen pilkkupoika meni sujuvasti myös maassaolevaa pussia. Kuitenkin myöhemmin ns. rataa tehdessä, kun vauhti kasvaa ja innostus nousee, suorittaminen ei enää ollutkaan niin helppo nakki, kun se meni kyllä sisään, mutta kääntyi ympäri kesken. Ja kun tässä vaiheessa ohjaaja meni pitelemään pussia auki, Jallu keksi, että soonkin pelottava täti :OO (Ei ollut aiemmin,kun oli pussia pitelemässä). Tehtiin sitten muutama toisto koira hihnassa ohjaajalla ja meikä apinoimassa pussin toisessa päässä, jonka jälkeen onnistuttiin myös lähettämisessä kiinniolevaan pussiin. Mutta voi sissos ton pojan kanssa, kun se keksii pöljäillä - Mä toivon, että ylimääräinen herkkistely siitä katoasi aikuistumisen myötä.

Muuta

Aksatreeneistä kiidettiinkin sitten ESS:n kerhoiltaan, jossa oli ajankohtaisena aiheena shelttien terveys. Jalmari ei ihan jaksanut luentoa seurata, kun oli niin herkullisia shelttidaameja tarjolla. Sekä pieniä shelttikakaroita, jotka olisivat halunneet pistää hyrskynmyrskyn J Luennon aikana kiinnitin huomiota siihen, että vaikka kuinka shelttiä pidetään räksyttävänä ja arkana rotuna, siellä oli ihan hiljaista. Kuitenkin pieneen tilaan oli pakattu uroksia, narttuja ja pentuja ja siitä huolimatta hauvat olivat ihan sulassa sovussa myös ihmispaljoudessa. Että jokaiselle keskustelupalstahuutelijalle siitä räksysheltistä vaan tiedoksi, että kannattaa joskus käydä katsomassa miten karmeita koiria ne ovatkaan oikeasti ;)

Loppukevennyksenä pitää vielä ehkä mainita miten mun pieni teinikakarani onkaan päättänyt alkaa sivistyneeksi ja alkanut ahmia kirjallisuutta. Ainut ongelma siinä on vaan se, että se tehdään aika turhankin kirjaimellisesti. Ilmeisesti Javalta jäi jotain terveysluennosta hampaankoloon, kun ensin se oli vetänyt lattialle hieman kevyempää kirjallisuutta Pratchettin muodossa, mutta pienen maistelun lopputuloksena tullut siihen päätelmään, että se ei riitä tyydyttämään kirjallisuuden nälkää. Seuraavaksi se oli käynyt vetämässä lattialle pinkan koirakirjoja, josta oli valikoinut sitten työn alle ”Näin koulutat koirasi oikein”. Kansi oli ollut ilmeisen houkutteleva, joten mä nyt uskon ja toivon, että se alkais olla sisäistänyt ko. oppaan opetukset tässä vaiheessa.