21.2.2015

Namimaatit testissä

Sen verran paljon tuli kysymyksiä tuosta Manners Minderista (nyk. markkinointinimi taitaa olla Treat & Train), että ajattelin pygästä kasaan pienen infopläjäyksen aiheesta. Ja lanseerasin samalla ihan uuden terminkin, namimaatti! Hauskaa oli tehdä tulliselvitystä puhelimitse, kun yritti selittää mitä masiina tekee ja toisessa päässä tullivirkailija yritti ymmärtää. Namimaatti that is!

Speksit



Manners Minder (Treat & Train) Ready Treat
Hinta (+ rahti, tulli) 170 USD  50 USD
Koko 34,5cm x 23cm x 19cm   11,5cm x 12cm x 5,5cm
Paino 1,5kg 200g
Patterit 4 x D, 2 x AAA 2 +3 AAA
Pakkauksessa mukana Laite + kaukosäädin, dvd, target alustalla Laite + kaukosäädin

Vaikka lopputulos on sama, niin kyseessä on kaksi aikamoisen erilaista aparaattia.

Manners Minder + / -


Aloitetaan vaikka sillä, että näin parin vuoden käytössäolon jälkeen tämä on vielä ehjä, vaikka kertaalleen olen pudottanut aparaatin käsistä parkkiksella. Pointsit siitä! Tosin en tiedä onko syy ehkä niinkään kova käyttö, kuin se, ettei tuollaista laatikkoa vaan viitsi kannella mukana. Suurin miinus on siis aparaatin hillitön koko. Ei siis ole sellainen kivasti treenikassissa kulkeva tuote ollenkaan, vaan kun se otetaan mukaan, niin treenit on kyllä suunniteltu myös hyvin etukäteen.

Toisaalta paino on myös laadun indikaattori. Laite tuntuu ja on ihan laadukasta tuotantoa (tuohon hintaan toki vähempää ei voi olettaakaan), joka on selkeä plussa myös masiinan paikallaanpysyvyyden puolesta. 1,5kg kestää tuollaisen 11kg sheltin äkkijarrutukset ilman, että laitetta kasailtaisiin takaseinästä.

Kivituhkalle en ole tätä myöskään vienyt. Osasyynä on aika mellevä hinta (en vältsyyn halua hiekkaa koneistoon) ja toinen on tuon otuksen vauhdikas tyyli mennä palkalle; se on täysiä ja nelijalkajarru ihan viime tipassa. Siinä on äkkiä namitarjotin niin täynnä soraa, että sieltä koira saakin namia etsiä ihan etsimällä. Keinonurmella siis bueno.

Laitteen mekanismista johtuen tämä syö vain kuivaruokaa. Ja sellaista säännöllisen muotoista. Vähänkään palleroisesta poikkeava raksu on ennen pitkää pyörivän reikälevyn ja koneen välissä jumissa. Voi sen kyllä jumittaa ihan paska tsägäkin, mutta todennäköisesti vähemmän mahdollisimman pyöreällä nappulalla. Onni on ahne koira, jolle nappulat menee palkasta ja toisaalta hyvä, että kisoista voitetuille lahjakorteille löytyy raakaruokaperheessä myös muuta käyttöä. Esim. RC poodle junior on oikein toimiva :D

Masiinan äänet ovat näköjään jonkinverran kirvoittaneet keskelua, kun kommentteja on jostain sattunut lukemaan. Piippausääntä voi siis säätää tai laittaa kokonaan pois, mutta toki reikälevyn pyöriminen aiheuttaa jonninverran rohinaa, joka kuulemma herkillä koirilla voi aiheuttaa sen, että menee ihan maku. Mulla ei ole tälläisestä kokemusta. Piippaus siis korvaa hyvin naksuäänen, kunhan koira on siihen ehdollistettu.

Ja toki selkeä plussa on se, että laite tarttee lataa vaan treenien aluksi. Vajaa litra taitaa napua upota automaattiin, joten saisi siinä varmaan aikalailla treenailla keskenloppumiseen. Laitteessa voi säätää pyörimisnopeutta, jolla voi vaikuttaa siihen, kuinka monta nappulaa sieltä tipahtaa tarjolle. Ja toki reikälevyt isolle ja pienille raksuille tulee mukana.

Ready Treat + / -

Kuva: Cleanrun.com, kun oma boksi on vallan kateissa 

Koko on sitten tämän boksin kirkkain etu. Kevyt ja pieni ja vallan yksinkertainen. Mutta ilmeisesti siitä syystä se on myös rikkisärki jo nyt. Koneistossa ei kestä ratas paikallaan, joten se kolisee nyt laitteen sisällä ja enemmän on tuolla käyttöä musiointivälineenä kuin treenivehkeenä. Kertaalleen tuo puolisko sen avasi ja korjasi, mutta ilmeisen turhaa, kun pitäisi kai jollain silkkihansikkain käsitellä. Mikä on kyllä aika iso buuuuu kuitenkin hintaan nähden. Javan käyttöön kuitenkin oli liian kevyt vauhdikkaasta tyylistä johtuen, joten laite sai vähän lentoa ja kyytipoikana kivituhkaa. Liekkö sitten ollut osasyynä rikkoontumiseen.

Boksiin voi myös tunkea mitä tahansa ruokaa, joka on iiiiso plussa. Käytännössä siis oikeesti megapalkkaa. Toki sitä pitää sitten olla lataamassa jokaisen vedon jälkeen, mutta tuleepa jumppaa myös ohjaajalle. Boksista ei myöskään lähde muuta ääntä, kuin raksahdus auki, joten tuplakapulat pitää olla käsissä: klikkeri ja kauko-ohjain.

Ulkona auringonvalossa vastaanotin selkeesti otti häiriötä. Käytännössä sai siis napsutella avaajaa ihan kaikessa rauhassa ja mitään ei tapahtunut, jos sattui aurinko ottamaan väärässä kulmassa. Toinen probleemi oli minu mielestäni kapea signaalisektori. Laitteen pitää olla miltei kohtisuorassa tai pienessä kulmassa kauko-ohjaimeen nähden tai muuten se ei vaan saanut signaalia laisinkaan. Sai siis olla varuillaan itsekin kipaisemaan palkkaamaan otuksensa, jos boksi auennut ollenkaan. 

Loppukaneetti

Olisin toki toivonut, että jompikumpi näistä olisi ollut vallan täydellinen niin käytettävyydeltään, laadultaan, kooltaan ja hinnaltaan, mutta kuten edeltä huomaa, se ei ihan ole näin. Ja ihan ensi kärkeen pakko todeta, että hinnat on kyllä aikalailla yläkanttiin. Huvittavaa, että tuosta Ready Treatistä pyydetään jopa 70 euroa täällä Suomen kamaralla, joka on minusta jo aika paljon liikaa. Jos laite olisi 30 USD, minusta se olisi ihan hintansa väärti, joten ehkäpä puutteistaan huolimatta, voiton vie nyt Manners Minder (jos sillä voisi käyttää kosteaa safkaa, niin olisi huippu). 

Tarvitseeko namimaattia? Nalperon ykköspalkka on toki aksassa ihan lelu ja sen yhdessä repiminen, mutta välillä tarvitsee tehdä treenejä, jossa ykkösjuttu on ohjaajafokuksen vähentäminen ja sanalliseen käskyyn keskittyminen. Ja se on kieltämättä helpompaa, kun ei tarvitse olla lelua heittelemässä ja koira tuijottamassa, että misä sitä lelua ja jokojoko. Duunin ja hallin/kentän varaustilanteen takia kun joutuu aikalailla vapaatreenailemaan itekseen, niin onhan se kiva, että on edes jotain ohjaajasta irrottavaa käskytreeneissä. Jos saisin valita, niin treenaisin kyllä enemmin kaverin kuin namimaatin kanssa, koska kaverit jumittaa harvoin yhtä paljon kuin nämä :D

Ja sitten pallo lukijaosastolle:

Kysymyksiä, kommentteja, kokemuksia?

5 kommenttia:

  1. Joo no mikään ei korvaa lelupalkkaa :) Mulla edelleen harkinnassa toi treat&train. Juurikin tuo suuri koko on vähän kynnyskysymys. Tosin tässä purinan hiekkoja puomin lankkua varten kaivaneena tuskin tuon kapistuksen raahaaminen yhtä suuresta urheilusta käy. Toi Ready treat vaikuttaa kyllä vähän kalliilta lelulta. Kiva postaus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos on muutenkin jo kenttälapio treenikassissa, niin ehkä toi ei niin iso shokki sitten kuitenkaan ;)

      Poista
  2. Mulla on toi Ready Treat vielä ihan ehjä. Se on ollut meillä ehkä kolme vuotta? On kyllä ollut vähäisellä käytöllä kun välillä vaan unohtuu että on tullut tuollainenkin hankittua... ja olen tainnut käyttää sitä lähinnä halliolosuhteissa. Keinun koulutukseen pidän tuota aika hyvänä.

    T Katja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuskin ne kaikki hajookaan :D Mä vähän veikkaan, et toi pöllyävä kivituhka on ollut ainakin osasyyllinen laitteen rikkoontumiseen ja sitten avattaessa päättänyt, että kilometrit täynnä. Halliin siis kaikki, kiitosnam :D

      Poista
  3. Katopas. Guugletin T&T:tä ja törmäsin tänne. Kiitos vertailusta!:) Mulla on ollut miljoona vuotta tuo Ready Treat ja on vielä täysin kunnossa. Itseasiassa olen siitä joskus kirjoitellut omaan (taas 1,5 v tauolla olleeseen :x) blogintekeleeseen. https://supamanstyle.wordpress.com/2013/06/22/kannattavaa-toimintaa/

    Minä ristin sen nakkimaatiksi. :D

    Mutta joo, nämä on ihan ok apuvälineitä paljon yksin treenaavalle. Ja meillä etenkin tilanteessa, missä koirot pitäis saada ihan itse hoksaamaan, mitä tehdään. Nyt harkitsen, tarvisinko oikeasti tuon isomman möhkön. Tai tarkemmin; miten varustelijamaterialisti argumentoi itselleen, että Ei tarvi nyt yhtään lisärojua! :D

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi :)