Mitä suositumpi rotu, sitä paremmin pennut käy kaupaksi jo ennen syntymää. Usein sheltissäkin saa varautua vähintään vuoden päivät jonottamaan, jos haluaa tiettyä väriä/sukupuolta ja vieläpä ehkä jotain tiettyä linjaa. Sitten on ostajia, jotka eivät vaan viitsi/malta odottaa, koska "kaikkimullejusthetinyt" ja "Mä haluuuuuuuuun sen bluemerletytön!". Jouduin ihan itsekin miettimään omia prioriteettejä näitä hauvoja hankkiessa, sillä Natin kohdalla meillä oli toivomuksena trikkityttö. Mutta se ei kuitenkaan ollut se ehdoton toivomus, vaan mainittiin jo koiria kysellessä, että tokihan ne kriteerit joustavat muuten täydellisen koiran kohdalla. Silloin se ykköspointti oli luonne.
Tuntuu, että omalle kohdalle kävi ehkä hyväkin tuuri ekan koiran kohdalla, koska sitä etsiessä olin vielä todella hukassa koko rodun kanssa. Ei tullut paljoa sukutauluja kahlailtua syvemmälle ja hirveästi ei edes ollut vertailukohtaa minkälainen sen sheltin pitäisi olla. Natiin me tykästyttiin kyllä ihan satasella heti ensi näkemältä ja mukaanhan se siitä sitten lähtikin. Pienen trikkitytön muodossa me saatiin onneksi todella terve koira, jolla ei esim. yhäkään löydy sukutaulusta yhtään PRA -koiraa, vaikka tapauksia on viimeaikoina tullutkin uusia. Lonkat on hyvät (B/A) ja kyynärät olisi tarkotus tutkituttaa varmaan samalla kuin Java menee tarkkeihin.
Toisen koiran kohdalla prosessista tulikin sitten vaikeampi. Kun oli vuoden verran seuraillut rodun parissa käytävää keskustelua ja hankkinut lisätietoa, sitä tulee aikalailla kriittisemmäksi. Viimeaikoina rotuyhdistyksen pentuvälityksen sivuilla on ollut enemmän pentueita kuin aikoihin ja silti sieltä ei varmaan olisi pentua löytynyt. Liekkö sitten lonkkakuvauksen pakollisuus tämän vuoden alusta lisännyt loppuvuodenpentueita vai muuten vaan tarjonta alkaa kohdata kysyntää, kun ei koirat ihan käsistä lähde. Jokatapauksessa, tarkkaa syyniä oli sukutaulun ja sen ulkopuolenkin osalta, että mitä sieltä oikein löytyy.
Meille ei ollut mikään itsestäänselvyys, että Natin kakara muuttaa kakkoskoiraksi. Ei edes, vaikka sieltä olisi se sininen tyttö tullut ;) Suvun puolesta yhdistelmä oli loistava ja maailman tupsahtikin varsin passelin näköinen bimerlepoika, joten me jäätiin mielenkiinnolla odottamaan minkälainen pennusta kasvaa. Luonnetta tiirailtiin hyvinkin tarkkaan etenkin vk4 eteenpäin ja osattiin jahkailla taitavasti vk7 asti "voitaisshan myö tuo ottaa tai olla ottamattakkiii", joten kiitokset Sarille, että jaksoi meidän päätöstä odottaa. Kun pentutarkista tuli vaan hyviä uutimia ja pienellä koiralla oli varsin lupaavia luonteenpiirteitä (taistelutahto, itsenäisyys, reippaus), pennelistä tuli mammanpoika. Ja yhtään ei olla kyllä päätöstä kaduttu, on se vaan ihana!
Vaikka koira olisi syynätty perinpohjin ennen ostopäätöstä ja yhdistelmä tehty ylipäätään harkitusti, kaikkeahan saattaa aina tapahtua, kun harvalla on kristallipalloja käytössä. Sitä varten on vakuutus. Toki sekään ei kata kaikkea esim. perinnölliseksi katsottavaa, mutta riskit noihinkin on kovin paljon pienemmät, kun tietää mitä ostaa. Meillä toivotaan, ettei vakuutusta tulla tarvitsemaan, mutta ainakin nyt ekan vuoden se pidetään. Korvaahan tuo esim. vaikean lonkkadysplasian hoitoa, jos vakuutus on otettu ennen 4kk ikää. Ja sitäpaitsi tuo kakara on aiheuttanut jo tähän mennessä aikamoisia sydämentykytyksiä tempauksillaan, että ihme on, ettei mitään ole sattunut *sormet ja varpaat ristissä*
Jokatapauksessa hieno juttu, että sheltti ei koreile tuolla listalla kärjessä. Ja toinen hieno juttu on myöskin se, että toinen "oma rotu" japaninpystykorva löytyy jopa vähiten sairastavista roduista. Meinasin itse ostaa ihan mielenkiinnosta tuon Agrian rotuprofiilin, kun hintaa ei ole CD:llä kuin 35e ja kuitenkin CD:n täydeltä varsin mielenkiintoista tilastoa shelttien sairastavuusriskeistä. Joskos se kuitenkin vaikka shelttiyhdistys aktivoituisi tuon hommaamaan ja referoisi tärkeimmät asiat vaikkapa lehdessä, niin palvelisi tietysti suurempaa joukkoa shelttiväkeä.
Hyvä pointti tuo, että vastuu on myös ostajilla. Ei pelkästään kasvattajilla! Kasvattajien tulee toki hoitaa osuutensa, mutta ostajilla on mahdollisuus eliminoida pentutehtailu tai muu vastuuntunnoton kasvatustoiminta.
VastaaPoistaItsekkin olisin ehkä viisaampi seuraavaa koiraa hankkiessa... Olen jopa kyseenalaistanut mielessäni koko rotukoirajalostuksen sen ongelmallisuuden vuoksi... Ei oo helppoo :S
Mulla on ihan älytön esimerkki koiranostajista. Netissä on joku todella epämääräinen ilmoitus myytävästä koiran pennusta. Se on kirjoitettu huonolla suomella ja koira on kuin mikäkin postikorttikuva rusetti päässä... Ilmoitukseen on jostain syystä laitettu meidän äidin puhelinnumero ja hän on saanut hirveästi soittoja pennusta kiinnostuneilta ihmisiltä... Onneksi hän on osannut neuvoa ihmisiä, että ÄLKÄÄ OSTAKO TÄLLAISTA PENTUA!!! Oon yllättynyt, että Suomessa ihmiset olis valmiita ostamaan näin epämääräisiä pentuja...