Tuplanolla

Sellainen kisapäivä meillä tänään Porvoossa, ei hassumpaa siis. Radat oli jo rataantutustumisessa oikeesti sen oloiset, et kerrankin ykkösten radat ykkösten kisoissa, kun viime aikoina tässä on nähnyt aikamoisen valikoiman aikalailla epä-ykkösten ratoja vaikeusasteensa ja ansaesteidensä takia. Heidi Viitaniemi oli kuitenkin Porvosteriin viritellyt kivat, selkeät radat, joilla pärjäsi ihan perusohjauksella oikein buenosti.

Osattiin me näköjään silti vähän draamaa saada aikaiseksi, ekalla radalla omistaja ja tokalla koira. Match made in heaven siis selkeästi. Meinasin itse kolata nurin persjätön päätteeksi yhden hyppysiivekkeen ja sen myötä ohjausliikkeet olivat aika... kröhöm... kolmiulotteisia, mutta onneksi koiralla pysyi tatsi hommaan, vaikka välillä kaksijalkainen jotain sätkyilee siellä kesken radan. Tokalla radalla Java sitten kompatuiliukastui kepin viimeisessä välissä ja pannutti nurin. Huoh. Ilmeisesti tuli vaan niin törkeän kiire taas, että neliveto ruopi tyhjää ja siitä hyvästä sitten tuollainen härskihkö keppihässäkkä. Lopputuloksena siis näistäkin välittämättä:

A kisa tulos -12,28 LUVA, sij. 2, B kisa tulos -13,04, SERT, sij. 1.

Tavoitteemme Brunbergin pusuista siis täyttyi aikalailla hyvin. Java ilmeisesti päätti, että kun sinne asti lähdetään, ni haetaan sitten herkkkuja kaksi laatikkoa. Hyvin ajateltu karvanaamalta. Ja kyllä oli taas pieni musta manageri onnellinen, kun kouratolkulla pihvitikkuja tuotu talouteen. Senkin suhteen oli kyllä mahtavat skabat, kun meillä oli siellä tuplabileet. Myös treenikaverit Sari & Ramses nappasivat puuttuvan nollansa ja siirtyivät sitä myöten seuraksi kakkosten ihmeelliseen maailmaan, joten sitäkin hienompi päivä! Ja mainittakoon vielä sekin, että hallilta lompsuteltiin suorinta tietä Porvoon keskustaan skumpalle, koska ne oli nyt ihan oikeesti sitä LUVAllista skumppaa, vaikka autolla oltiinkin liikkeellä :D

Sertikäs <3