30.9.2015

Plot twist?


Olemme nyt tässä kovasti yrittäneet ylläolevaa lähestymistapaa viime aikoina, kun ei ole asiat menneet ihan putkeen. Noin niinkuin masterplanin taholta nyt pitäisi viettää ah-niin-hikistä peruskuntokautta koiran sekä ohjaajan, mutta käytännössä se on nyt saatu lykätä vähän tuonnemmaksi. Ensin oli kalenteri niin jäätävän täynnä, että sitä huomasi joka ilta olevan jotain menoa niin arkena kuin viikonloppuna, sitten kun yritti nostaa omien treenien leveliä, kevään ihastuttava jalkavamma tuli kylään ja sitten tärskähti päälle vielä ultimaattinen syksyräkä. Jepjep. Koittaako universumi nyt kertoa minulle jotain?! 

Onneksi koirat on sentään kunnossa. Tosin elävät aikamoisen leppoisaa ajanjaksoa, jossa ei juuri kuntoa nostella, mutta ehtiihän tässä. Eniten tässä nyt riepoo tuo jalan tilanne, koska pahimmillaan sillä ei kävelytetä koiria kuin korttelin ympäri ja parhaimmillaankin juostaan pari aksastarttia adrenaliinin voimin, mutta hyvinkin iloisesti tiedostaen asian radan ulkopuolella. Eipä siinä. Tehdään sitten vaikka irtoamistreeniä ja jatketaan kotinaksuttelua, kun niitä juonenkäänteitä haluttiin matkaan. Olen siis kaivanut taas naftaliinistä tasapainotyynyt, puolipallot yms. ja tehdään syviä lihaksia & jumppaa koko laumalle.

Koska uutta matskua ei nyt juuri ole, ihastellaan vaikka vanhaa tuotantoa. Nalpe kävi Niinulla tuuraushommissa ja kylläpä oli karvaturkis aikalailla vireen ylärekisterissä liikenteessä. Jouduttiin vähän neuvottelemaan ehtiikö siellä keinulla odottaa vapautuskäskyä vai ei, Javan mielestä ei. Nyt vaan pitäis saada tuolla ruualla vähän laskettua kierroksia, kun eniten se haluis vaan jatkaa matkaa. Kukaan mitään ehdi seisoskelee niiiiiiin.


Sen lisäksi kävimme kotopuolessa Mikkelissä pyörähtämässä paikallisissa piirimestiksissä. Sieltä tassuun jäi yksi voitto ja yksi kakkossija ja yksi aito häröilybaana. Sinäänsä  tavoite ylittyi kyllä moninkertaisesti, kun lähdin sinne nimenomaan vaan treenaamaan. Rataprofiileista löysinkin monta paikkaa, jossa lähteä harjoittemaan meille vähemmän tyypillisiä ratkaisua ja sinäänsä lopputulos ja sijoitukset nyt oli toisarvoisia. Erityisen hauska oli toi vika sekoilu, kun lähdin tekemään kaikki ohjaukset sokkareina huvin ja urheilun vuoksi, koska niitäkin pitää treenaa. Rytmitin A:n näköjään superhuonosti, joten se otti siitä ensimmäinen a:n kontaktivitosen 1,5 vuoteen. Huippu juttu, tietääpä taas mitä reenaa kans. Tässä vaiheessa kautta virheet on vaan buenos, kun niille ehtii jotain tekemäänkin - keväällä näitä ei sitten haluta :D



Viikonloppuna ehdin pitkästä aikaa vähän kokeilemaan miten kestää koipi reeniä. Hyvä sinäänsä, koska sunnuntai-iltana alkoikin jo tauti muistutella olemassa olostaan ja kaikki tän viikon reenit aidosti peruttu. Tehtiin fidarin kotiläksyjä, putki-keppierotteluita. Historiallisesti Java on ollut aikamoisen huono jättämään sen putken tekemättä, mutta ilahduttavan monta kertaa se viitsi jopa kuunnella käskyä kepeille. Tein tästä vähän vaikeutettua versiota pitkillä esteväleillä ja jättäytymällä itse aika taakse, mutta lopputulos enivei vallan mainio. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi :)