6.3.2016

Sheltinpullerot hakumetsällä

Lauantaina sheltinpullerot pääsi taas hakumetsään katsomaan jäikö alkuvuoden treenirykäyksestä mitään mieleen. Oltiin sen verran pienemmällä poppoolla, että minulta pääsi koko trio tositoimiin, sen lisäksi jalmini-Elmo Katjan kanssa ja asiantuntijana Jenni kapteeni Nemon ja mustavalkoisen wannabe-sheltin kanssa. Parissa tunnissa koko orkesteri ehti pariin otteeseen käydä maalimiehen etsinnässä, joka oli vallan mainiota!

Java on sen pari kertaa käynyt raunioilla, kerran aiemmin hakumetsällä ja nyt se oli ihan tassu lipassa samantien lähdössä maalimiehen hakuun. Ei tartte paljon hetsata puuhkaa, kun kaveri haukkuu ja vetää hihnassa, että täytyy mennä. Odoteltiin ilman näköyhteyttä Jennin piiloutumista ja sitten vaan koira irti ja hommiin. Nappasin videolle jälkimmäisen vedon:




Ihan huikee laji kyllä vahvistamaan koiran itsenäisyyttä ja itseluottamusta! Javakin unohtaa ihan samantien, että mamma mukana, kun on annettu "hae" käsky. Videolta näkyy hyvin milloin se saa hyvän ilmajäljen ja sieltähän se Jenni tosiaan kuopasta löytyi. Sen verran testattiin kanssa jäljestääkö se vai ottaako oikeesti ilmavainua, kun Jenni oli vielä tarkoituksella välttänyt keskilinjan käyttöä piiloon mennessä ja kiertänyt vasenta reunaa. Nenällähän tuo viipottaa :)

Olisi pitänyt ottaa Ionakin touhuista videota, kun toinen oli niin intona töissä. Tehtiin alkuun pari lyhyttä näkölähtöä ja lopuksi sillekin vielä ilman näköyhteyttä haku. Soli vallan mainio, kun lähti luonnollisesti ihan täysiä, sitten tuli räyräyräy juostessa, ko näkynykkää missään maalimiestä, räyräy toiselle puolelle keskilinjaa ja sit se kaivoi työkalupakista nenän! Ja sieltä se maalimies löytyikin lihapullapurkin kanssa puun takaa ja kyllä vaan oli nohevaa flikkaa takaisintullessa. Lopuksi frouva Managerikin pääsi oikeisiin töihin ja voi hyvänen aika, kun osaa pieni sheltti olla tohkeissaan. Hienosti ensikertalainenkin pääsi tekemään vikaksi ihan oikean haun, joka nipimaiseen tapaan oli hyvin täynnä tapahtumaa ja touhua, mutta hetkeksikään ei mustikki luovuttanut. Olihan tosi kyseessä, kun lihapullat piiloutuneet metsään!

Nämä muut lajit on kyllä aivan mahtavaa balanssia tuolle niin hektiselle aksatouhulle. Koira pääsee olemaan koira ja työskentelemään täysin itsenäisesti, jolloin kaksijalkaisesta tulee ihan vaan matkustaja. Aikaahan se toki ottaa, mutta voiskai sitä huonomminkin aikaansa käyttää, kun kavereiden kanssa metsässä hengaillessa. Toivottavasti lumet sulaisi pian ja päästäisiin taas raunioille jatkamaan touhuja! Kiitos pätevälle treeniseuralle :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi :)