Koiramainen viikonloppu

Mulla piti olla vallan vähäkoirainen viikonloppu tiedossa, kun ollaan  nyt jokatapauksessa aksastakin kisatauolla jonninaikaa. Mut mihinkäs se mursu viiksistään pääsisi, jotain kivatsua sitä piti kehitellä kuitenkin. Eilen oli kennelpiirin organisoima luento aksakoiran fyysistä ominaisuuksista ja lajiin liittyvästä lihashuollosta. Ja samaan hengenvetoon sattui tulemaan sunnuntaiaamupäivälle viime hetken peruutus Korrien tokokoulutukseen, niin lähdettiin sitten sinnekin vähän kylmiltään.

Johan oli taas Patricia Hirnin 6h luento varsin ajatuksia herättävää. Ja yllättävää oli, että paikalla taisi olla vaan kolmisenkymmentä koiraharrastajaa, vaikka asiaa olis kyllä varmasti ollut isommallekin poppoolle. Muistiinpanoja tuli tehtyä kynä sauhuten ja voisinkin tähän heittää muutamat pääpointit samalla omaksi muistiksi kans.

Rakenteesta

• Koiria on kolmea tyyppiä: ravaaja-, voima- ja laukkatyyppi
• Aksakoiralle on etua selän pituudesta kääntymisessä
• Niska on herkin alue ja niimpä esim. ohjaajan katsominen kesken ratasuorituksen on huono juttu
• Etupäällä 65% painosta lihasten varassa 
• Suorat etukulmaukset ja suhteessa lyhyt olkavarsi aiheuttaa saman efektin
• Suoralla etuosalla iskunvaimennus on huono, kun ei ole tilaa lihaksille kehittyä ja tarvitsisi erityisesti treenia lapoja liikuttaviin lihaksiin
• Hyvillä etukulmauksilla liikkeen ja niskan hallinta voi olla haastava ilman riittävää tukea
• Näille lapoja tukevat lihakset tärkeitä ja hyvä treenialusta on ei liian pehmeä
• Selkäranka liikuttaa koiraa ylös/alas/sivuun/kiertoon
• Tehtävä välittää liike-energiaa takaaeteen ja päinvastoin
• Takaosa kantaa seistessä 35% painosta
• Tuottaa eteen- ja ylösliikettä ja häntä ohjaa
• SI-nivel (risti- ja lantioluun välissä) yhdistää rungon takajalkoihin
• Voimakkaat takakulmaukset tuottavat liikettä eteen ja lantion & lonkkien hallinta voi olla haasteellista
• Askeleen pidentäminen helppoa
• Liikettä tuottavat lihakset hyvät, tukevia lihaksia tulee kehittää
• Suorat takakulmaukset
• Lantiossa ja lonkissa rajoittunut liike, ylöspäin suuntautuva, askeleen pidennys haastavaa
• Kehitettävä liikuttvia lihaksia
• Alusta ei liian kova

Lihakset

• Kaksi lihastyyppiä
• Liikettä tuottavat
• Isoja, näkyviä
• Lisää joustavuutta
• Nopealle, vilkkaalle koiralle kehittyvät helposti
• Niveliä tukevat
• Pieniä, syviä, ei näy
• Aktivoituu ennen liikettä 
• Tasapaino, nivelten tuki
• Nopealla, vilkkaalla koiralla helposti alikehittyneet
• Etuosa
• Etujalka kiinnittyy selkärankaan lavan kautta
• Lapaa tukevat: Vaimentaa alastulossa -> jos ei oo lihasta, rasitus menee suoraan niveliin
• Lapaa liikuttavat: Ojentaa etujalat
• Kyynärvarren lihakset: Ranne joustaa alastulossa, auttaa koiraa kääntymään laukassa
• Syvät selkälihakset: Kulkee nikamasta toiseen, suojaavat selkärankaa, tasapainottaa
• Syvät vatsalihakset: Vastapari selkälihaksille, tasapaino, nostaa selkälinjaa
• Syvä lihas surkastuu 48h:ssa, jos ei saa liikettä, palautumiseen menee kolme viikkoa
• Takaosa
• Lonkka eniten liikkuva osa
• Paljon syviä lihaksia korvaamassa "puuttuvia nivelsiteitä"
• Erityisen tärkeää kehittää huono lonkkaiselle, ravaajatyypille, pihtikinttuiselle
• Polvi-kinner toimii yhdessä: vika toisessa johtaa usein myös vikaan toisessa
• Suorilla takakulmauksilla iso reisilihas tärkeä
• Häntä vähentää selän rasitusta tasapainottamalla liikettä

Hermosto

• Niska tärkeä
• Olkahermopunos, iskiashermo, 
• Kun lihas jumissa pitkään, hermokin jumittuu > pitää hoitaa erikseen
• Lyhytkestoisilla venytyksillä
• Lihasmuistia ei ole, kovalevy aivoissa

Tavoittellinen harjoittelu

• Määrittele realistiset tavoitteet
• Selvitä jokaisen harjoitteen anti ja riski
• Pidä harjoittelupäiväkirjaa
• Rasitus/lepo
• käynnistää fysiologisen stressireaktion
• vaikkei fyysisesti rasitu, rasittuu fysiologisesti
• levossa lihakset kasvaa ja opitut asiat jää muistiin
• 70% verestä vatsaontelossa levossa
• Jännitys valmiustilassa myös rasitus (kisapäivän aikana totaalirasitus eri kuin starttiaika)

Kestävyyskunto ja palautumiskyky

• Päivässä vähintään 2h remmilenkkeilyä tai 1h irti
• Vyötärön pitää erottua selkeästi
• Kahden kuukauden lajitauko peruskuntokaudelle  ja sen lisäksi kuukauden totaalilepo harrasteista

Tasapaino

• Tasapaino kehittyy hitaissa, tarkkuutta vaativissa liikkeissä
• Koiran pitää tietää missä kaikki kehonosat ovat
• Syvät lihakset kehittyy hitaassa käynnissä ja seisten
• Harjoitteet voi aloittaa jo pennun kanssa
• Esimerkkejä: hitaasti kävely, tasapainoilu eri alustoilla, etu/takajalkojen nosto tasolle

Lihasvoima

• Aktivoidaan liikettä tuottavia ja tukevia lihaksia
• Joustavalla koiralla on kaikissa nivelissä täysi liikelaajuus ja lihakset palautuneet
• Treenataan painonsiirroilla
• Laukka voimistava askellaji
• Esimerkkejä: peruuttaminen, peruutuksesta istuminen

Nopeuskestävyys

• Moottori koiran takapäässä
• Nopeuskestävyys: eteenpäin vievä voima vakio reitistä huolimatta
• Esimerkkejä: kaarrejuoksu, kaarrejuoksu alamäessä

Agilitykoiran päivittäinen lihashuolto

• Yksinkertainen kaunista
• Fyysisen kunnon pitää vastata vaatimustasoa
• Lajinomainen alku- & loppuverkka
• 3 startin kisa vastaa 3 tunnin lenkkiä 
• Fyssarikäynnit 5-8vk välein
• Miten liikkuu, mikä on normaalia? 
• Hieronta lähinnä sivelyä, venyttelyt parempi jättää tekemättä (aika paljon riskejä)

Alkulämmittely 30 min

1. Hidasta käyntiä 
2. Ravi 
3. Laukka
4. Spurtit
5. Pyöritykset
6. Pään taivutukset namilla
7. Syvien lihasten aktivointi

Loppuverkka 30 min

1. Laukka 
2. Ravi
3. Hidas käynti

• Puolen tunnin jälkeen ei pitäisi enää läähättää (tai rasitus ollut liian kova)
• Kisoissa voi esim. kävelyttää kokoajan, niin ei tartte aloittaa lämmittelyjä nollasta
• Ulkona takkia päälle pakkasella
• Kesällä viilennystakki päälle vasta jäähkän päätyttyä

Agilityuraa aloittelemassa

• 8vk-6kk
• Syvien lihasten harjoitteet
• Paljon omaehtoista leikkiä (ei siis tarkoita repimisleikkejä)
• Pääpaino vaihtelevassa maastossa ulkoilussa, samankokoisessa leikkiseurassa
• Ei iskuharjoitus
• Vain hyppytekniikkaa ranteen korkeudella (kerran kuussa muutama tekniikkaharjoite)
• 6kk-12kk
• Lihasvoimaharjoitteet
• Ei törmäilyjä/kontaktilajeja
• Vain hyppytekniikkaa kyynärän korkeudella
• 12k->
• Ei keppejä tai muutakaan luustoa rasittavaa ennen kasvulevyjen sulkeutumista
• Pikkuhiljaa aletaan rakennetaan taitoja vasta tässä vaiheessa

Muita pointteja

• "Sen minkä säästää alussa, saa lopussa takaisin" -> ottaako mielummin sen järkevän aikuisen koiran kanssa uraa usemman vuoden loppupäästä kuin muutaman kuukauden pentuna
• Juoksuisen koiran kanssa ei treenata
• Vanhan koiran kanssa tulisi lopetella ura pikkuhiljaa ja jatkaa vähentämällä kuormittavia esteitä
• Lihaskunto erittäin tärkeää seniorikoirille

Notta sellaista. Aika paljon siis asiaa :)

Tokopuolellakin on omaa tietotaitoa taas kartutettu yllinkyllin. Vaikka treenipaikka oli vaan aamupäivänryhmään, jäin sitten vielä iltapäivälläkin seurailemaan muiden suorituksia ja kuuntelemaan Riitan ja Pekan vinkkejä. Jo siltäkin kannalta oli ihan kiva päästä aiheeseen käsiksi, että saa asiat nyt jo treenin alle muhimaan ja voi sitten 4.11. taas jatkaa siihen mihin tänään jäi.

Ilmeisesti kentällä oli nyt käyny treenamassa joku erittäin juoksuinen, kun Java kulki leuka väpättäen sorassa kiinni. Samalla kentällä ollaan siis kokonainen tokokurssi ihan just oltu ilman mitään nuuskutteluja, joten vieno pyyntö: voitteko oikeesti pitää niitä juoksukalsareita, jos on pakko ulkona tai hallissa treenata ko. sesongin aikana. No, se oli onneksi vaan sellainen pieni sivuttaishäiriö, joka ilmeni lievänä haahuiluna, kun ei ollut käskyä päällä tai keskustelin ohjaajan kanssa. Ja vauhtinoudossa sillä meinas vähän unohtua minkä takia se olikaan juoksemassa tuhatta ja sataa kapulalle sillä hetkellä, kun nenä koski maata kapulaa maasta poimiessa :D

Käytin oman treeniajan jäävien erotteluun, ruututreeniin ja noutoon. Jäävissä siis jostain syystä tuo otus on kovin rakastunut liikkeestä maahanmenoon ja tykkää sitä tarjota hyvinkin innokkaasti joskus vääriinkin paikkoihin. Pekan ohjeistukset: virittelysanojen käyttö oli hyvä ja sen lisäksi väärän toiminnon suorittamisen kuittaamiinen vain palkkaamattomuudella. Näitä kun jatkaa, niin koira alkaa itse haluta kuunnella sen verran aikaa, että tietää palkan tulevan.  Takapalkka on myös toimiva, koska selkeästi haluaa mennä sinne lujaa.

Ruudussa pitäisi vahvasti preferoida palkattomia ruutuja. Jos siis tekee esim. kaksi vetoa targetilla tai lelulla ruudussa, kolmas pitäisi olla ilman. Ja hienostippa kaveri teki, vaikka sillä on ruutua treenattu ehkä yhden käden sormien verran! Toimi oikein hyvin, että jätti koiran, kävi näyttämässä paikan ja palasi käskyttämään, niin sinnehän se meni. Sit vaan palloa perään ja iso jeee! Kriteeriksi riittää siis etunauhan ylittäminen. Sen lisäksi otettiin vielä ruudusta liikkuroituna kolmio ja seuraamiskutsu.

Noudossa pitotreeni ja edestä perusasentoon palautus on hyvällä mallilla. Nyt vaan pitäisi lisätä kapulan arvoa ikäänkuin rahana, joka vaihdetaan siis leluun mun toimesta, niin saisi paremmin vauhtia ja näyttävyyttä liikkeeseen. Vauhtinoutovetoja ohjelmistoon, jossa naksu heti, kun kapulalle on menty lujaa ja se on napattu suuhun. Ei siis vaadita palautusta, vaan treenataan sitä erikseen takaaperinketjuttamalla.

Yllättävän vähän sitä kuitenkaan siinä vajaassa puolessa tunnissa ehtii. Onneks voi sitten toisten suorituksia katsella ja ottaa niista oppia ohimoon. Olipa superhienoa katsella yhtä 10kk aussikakaraa, joka oli ihan järjettömän taitava, keskittynyt ja mahtavalla asenteella töitä tekemässä. Siellä on tehty kyllä upeasti töitä kotona ja varmasti koirakin lahjakas. Noista varmasti kuullaan vielä, kun siellä reenattiin jo ohjattuja noutoja ja tunnaria kasaan :D

MM-kisat for dummies

Huh, johan oli penkkiurheilun sävyttämä viikonloppu. MM-streamin äärellä ollaan tässä istuttu hanuri hiessa ja nähty aivan törkysen upeaa aksaa. Streamin lisäksi olen viihdyttänyt itseäni agi.fi kisatsätillä, jossa sai kyllä nauraa niin omille kuin muidenkin jutuille. Näin lyhyesti voisin tässä kerrata samalla uudet ohjaustekniikat, joita näissäkin kisoissa taas syntyi tsätin puolella. Niin ootte sitten kaikki kartalla miksi jengi dammailee tulevissakin kisoissa oikein urakalla: näillä sitä tulosta taas tehtiin :D

Dammaus

http://koirakuvat.kuvat.fi/kuvat/fci-agility-2012/20121004_1MG_1684.jpg

Reippaasti blokataan koiralta turhat kulkuväylät, niin ei tule turhia kieltoja. Voi tehostaa myös pienellä tuuppauksella, mutta tässä pitää olla tarkkana a)  näkeekö tuomari b) jos näkee, niin onhan se varmasti tälläinen edistyksellinen, uuden sukupolven tekniikat tunteva henkilö.

Girautus (myös käsidammaus) 

http://koirakuvat.kuvat.fi/kuvat/fci-agility-2012/20121006_1MG_9140.jpg

Tässä siis käytetään noita ylempänä roikkuvia raajoja avuksi hienovaraisena vihjeenä esteen oikeasta suorittamisesta. Suoritetaan yhdellä tai pro:t kahdella kädellä. Löytyy myös estedammaus, jossa törkätään kumoon edessä oleva este. Helpompi suorittaa siiveikkeillä kuin esim. A-esteellä.

Antoniot 

http://koirakuvat.kuvat.fi/kuvat/fci-agility-2012/20121005_1MG_5303.jpg

Tällä pysäytetään koira kuin koira. Naamalle vedetään hyvin etukäteen valmisteltu ilme, jolla koira onnistutaan yllättämään ja vältytään esimerkiksi pitkiltä kaarteilta. Käy myös ihmisnuoleen ym. ei mene pitkäksi. Voi harjoitella esimerkiski luontevasti, kun kutsuu jäniksen perään ampunutta koiraansa.

Munautus 

http://koirakuvat.kuvat.fi/kuvat/fci-agility-2012/20121006_1MG_7567.jpg

Kuva kertoo ehkä enemmän kuin tuhat sanaa? Erittäin näyttävä ohjaus ja sopii moneen tilanteeseen. Toinen sukupuoli vaan tekee tämän luontevammin kuin toinen, joten harjoitusta, harjoitusta...

Jälkitraattaus 

https://www.facebook.com/photo.php?v=2587946913751

Ihan oma kontaktitekniikkansa, jossa koira käy paikkaamassa ohitetun kontaktin sulavasti. Ja nyt sitten voi myös päivitellä puusilmätuomaria. Voidaan suorittaa myös ylösmenokontaktilla traattauksena.

Eberlaus

Tän kirjoitusasusta en kyllä ny oo kovin varma, mutta se toisaalta sopii myös tälle näistä uusista tekniikoista teknisesti haastavimmalle. Tosin samasta syystä itse olen ruvennut kutsumaan tätä kotoisasti "ee-bee". Kuvaa en nyt tähän hätään löydä, mutta kyseessä siis täysin ajoitukseen pohjautuva ohjaus. Tässä ohjaajan tulee ajoittaa oma vauhti koiran vauhdin ja suunnan kanssa niin, että tapahtuu näyttävä kohtaaminen ennen estettä. Ohjaaja heittäytyy mahalleen ja jos haluaa maksimoida tyylipisteet, tämä kannattaa tähdätä suoraan esteeseen.


Aksa nyt vaan oon viihdettä parhaimmasta päästä :D Ja sit ei muutakun kaikki treenaamaan! Sen hyllymusan haluan ainakin tästä eteenpäin myös omiin treeneihin tuomaan tekemisen meininkiä, niin kuulepa sitten koko halli, että taas sitä vaan hyllytetään kentällä viisi.

Talvikauden alku. Heihei kesä ja sellaset.

Niin se vaan ulkokausi kääntyi taas hallikaudeksi täällä Etelä-Suomessakin. Yyyyy. Se on vähän niinkuin pitäisi vetää jalkaan jotain pitkiäkalsareita. Tai etsiä aamukiireissä hanskoja kouraan. Etenkin mätsäävää paria. Toinen yyyyy!

No kaikessa ankeudessaan syksyssä on sekin puoli, että pääsee treenaamaan taas vallan t-paitasillaan lämpimissä sisätiloissa lätäköttömällä (gotta love Finnish... :D) keinonurmella. Meinasi muutamat reenit ollakin jo aika arktisia, kun luonnollisesti loppu-ulkokauteen kuuluu kastuneet vaatteet ja läpimärät lenkkarit. Satuttiin vielä olemaan sellaisella kentällä, johon kasaantu keskelle ihan törkysen iso lammikko ja lähestulkoon suoritus vaati aina puhallettavaa kanoottia.

Pientä noottia ja purnausta lähtee silti seuran suuntaan siitä, että ohjatut viikkotreenit on talvikaudella vaan joka toinen viikko :( Ja tämä nyt on aiheuttanut jo seuran ulkopuolellakin huvittuneita hymähdyksiä, että hallin omistajaseura, eikä riitä edes omille halliaikaa. Itsenihän on kuitenkin sen verran hyvä tuuri käynyt, että vuoroviikoin on noi seuratreenit ja vuoroviikoin haastajatehistreenit, että oppiin pääsee silti joka viikko. Mutta muiden ryhmäläisten kannalta harmittaa kyllä, kun kuitenkin tavoitteellisia jo pitkään reenanneita porukka pullollaan. Ison seuran huonoja puolia nämä siis.

Siitähän ei siis lannistuta. Jos ajatellaan positiivisia puolia, niin jääpä ainakin vapaatreenaukselle enemmän aikaa. Tosin haasteeton laji ei ole sekään, kun mulla on kutakuinkin kolme ajallista vaihtoehtoa: herätä kukonlaulun aikaan ja mennä hallille ennen töitä (huijui, pimeä ja kylmää ja plää), lähteä joku päivä töistä aiemmin ja mennä reenaamaan jo viimeistään klo16 tai lähteä suosiolla lepakkovuoroon klo 22 jälkeen. Mä en ole ihan vielä keksinyt millä kombinaatiolla sitä lähtis liikenteeseen, kun jokaisessa vaihtoehdossa on omat synkät puolensa :D

Hömmm.  Ollaan me jotain reenailtukin. Keskenämme ollaan käyty tekemässä "aivot narikkaan back to basics" -vetoja muutamana päivänä, jossa tarkoitus vahvistaa esteen merkkausta ja ennakointia käännöksissä ja irtoamista. Sen lisäksi projekti puomin kontakti on nyt otettu suurennuslasin alle pohdintaan. Veikkaan, että tästä tulee ainakin hyvin filosofinen ongelma ja sen ratkaisemiseen saan todennäköisesti kulumaan aikamonta kalenterin sivua.

Jutttuhan on nyt niin, että puomin kontakti ei ole mitenkään erityisen huono. Vaikka joskus toki sorrunkin käyttämään ilmaisua "perseestä", mutta siinä on ehkä ripaus liioittelua. Koira menee ja se pysähtyy ja odottelee oikein kiltisti. Yhtään kontaktivirhettä tuo eläin ei ole myöskään tehnyt koko kisaurallaan (paitsi kerran tippunut puomilta, mutta sitä ei varmaan voi kontaktivirheeksi laskea :D). Monelle tämä olisi oikein hyvä ja riittävä status quo, mutta nyt kun tänä kautena olemme mukana niin aluevalmennuksessa kuin seuran puolesta haastajatehoryhmässä, se asettaa myös tietyllälailla vähän erilaiset kriteerit asioille. Ihan kiva ei silloin riitä, kun meidän on kuitenki kyettävä näyttämään edistymistä.

Edistymistä mitataan myös sekunttikellolla ja sitä vastaan meillä pitää olla erinäköisiä argumentteja miten me halutaan lyhyellä ja pitkällä aikavälillä noihin asioihin. Ja meillä on sekuntti kirittävää huippuaikoihin jopa vedättämällä, joten tarttis tehdä jotain. Tuollainen tasoitus on kuitenkin ihan turha ja vaan koulutuskysymys. Koska käyttäytymismallin muuttaminen täysin on koiralle paljon hämmentävämpää ja työläämpää, kuin vanhan muokkaaminen, ei lähdetä vaihtamaan 2on2off -tekniikkaa juoksukontakteiksi. Toissijaisesti voi olla mahdollista, että otan projektiksi molempien tekniikoiden opetettamisen :)

Ensimmäinen haaste on nyt kriteerien asettaminen: Minkälainen halutun suorituksen pitäisi olla? Sitten alkaa pilkkominen ja takaperin osien kasaaminen. Todennäköisesti lähdetään hakemaan ratkaisuja flat working kautta, koska ensin ajattelin lähteä rakentamaan parempaa rytmitystä koikkulille suorittamiseen. Ja sekin voi olla mahdollista, että pitää käskysanakin vaihtaa johonkin muuhun, ettei vahingossa pyydä tai vahvista ei-toivottua vanhaa käytöstä. Plops vaaan niiin :D

Pohdinnan lomassa ollaan todistetusti treenattu. Tiistaina oli jälleen vuorossa haastajatehiksen treenit tällä kertaa Jenna Caloanderin koutsaamana ja olipas taasen kivaa! Tosi kivoja ratkaisuja löydettiin meille ja luonnollisesti lisää treenattavaa. Nyt vaan pitää omaan päähän, jalkoihin ja olkapäihin takoa noi sylkkärit. Törkysen toimiva ohjaus, kun tarttee saada vauhtia ja etumatkaa. Omalla alkuperäisellä ohjaussuunitelmalla hävisin sekuntin tuolle sylkkäripyöritykselle... Sen lisäksi alun pakkovalssi+ takaakierto+ persjättö oli myös erittäin näppärää kyytiä ja onnistunut backlap (tosin videolla se nyt ei ihan kaikkein luontevin kyllä ollut just tällä vedolla) lämmitti mieltä. Superia! Kiitos Jennalle videosta ja  vinkeistä :)

Tokonmaku.

Jalmarin lihasrevähdyssaikku alkaa olla lusittu. Tosin itse se ei ole missään vaiheessa vissiin kipeä edes älynnyt olevansa ja tuntuikin välillä hölmöltä syöttää tulehduskipulääkekuuria, jotta aasi pääsee sitten poukkoilemaan pitkin seiniä. No, Rimadylit tehneet tehtävänsä ja minkäänlaista epäpuhdasta tassuttelua ei siis ole meillä nähty lääkärikäynnin jälkeen. Pari viikkoa oli siis ohjeistuksena ottaa relasti remmilenkkeillen (onneksi ei mitään totaalilepoa, johan tässä olisi ollut itse jos kukin ihmeissään tuon energiamäärän kanssa :D) ja so far so good.

Treenaamisetkin on rajoittuneet tokoon ja täytyy myöntää, että onneksi meillä on tuo "backuplaji". Java on kuitenkin aktiivinen koira, jolla on tekemisen tarve ja sitä saa sairaslomalla hyvin kanavoitua sitten tokoiluun. Mulla ei varmaan oo ikinä ollut noin innokasta tokoilijaa, kun kaveri oli ihan intopiukkana. Oikein toimiva muistutus taas itsellekin, että tuostahan saisi oikeesti hyvänkin tokokoiran tuolla moottorilla! Sillä on oikea tekemisenmeininki ja ilo, joka onkin tärkeintä tuossakin lajissa. Hintsusti iski siispä tokokärpänen ja katsellaan, josko ensi vuoden tavoitteisiin lykättäisiin se TK1.

Ohjatuissa tokoissa karvakaverin kierrokset on hintsusti punaisella, kun ollaan aksakenttien vieressä, joten siinä on aina messissä vähän ekstrailotulitusta. Silti se onnistuu tekemään hienoja onnistumisia, kunhan vaan tekemistä tarjotaan ja sitä vaaditaan. Tällä viikolla tehtiin paikkamakuu levottoman tuomarin säestämänä, joka ei Javassa aihettanut minkäänlaista reaktiota. Seuraamista lelumiinoitetulla alustalla ja lisäksi kaukoja ryhmätreeninä, jotta koira oppii kuuntelemaan vaan yhtä kipparia.

Näissä tosi kivasti tehtyjä vaihtoja, tosin muutaman kerran istumaannousut aiheutti kysymysmerkkiä koiran naamalla. Pitää ehkä ottaa liikkeellä palkkaus tuohon mukaan, niin nousee täpäkämmin (esim. siis tolpan ympärikierto ja siitä palkka istumaannoususta, kun liike on selkeästi motivoiva juttu). Lopuksi luoksetuloja liikkuroituna ja wauu! Jäi niin hyvä fiilis, kun tekee laukalla, jarruttaa nätisti ennen perusasentoa ja siihen siisti käännös ja iso palkka.

Teknisestihän tuo eläin alkaa olla aikamoisen taitava näinkin vähällä reenaamisella. Vähän kun ottaisi ketjuttamista ja palkkaamattomuusreeniä, niin hyvinkin voisi kisat kohta kolkutella ovella. Mutta kun ei ole mikään kiire. Mielummin haluan oikean viretilan ja ilon niin vahvaksi, että se kantaa myös kisoissa tässäkin lajissa. Ihan vaan ollakseni reilu kaksijalkainen en halua mennä kokeeseen paineistamaan koiraa ja huomaamaan, että ohhoh, ei se ollutkaan vielä valmis, vaikka teknisesti tekisikin oikein. Ennemmin siis riemuhöntsäiltyjä nollia, kuin matkalaukkuseuraamista.

Oli ihan hyperopettavaista käydä eilen katselemassa tokon piirimestaruuksia Tuomarinkylässä. Samalla näkee kaikkia luokkia ja koko kirjon tokoilijoita. Osassa kehistä oli vielä katsojankin kannalta erittäin viihdyttävät tuomarit, kun perustelivat voittajassakin aina miksi päätyivät juuri siihen liikearvosanaan. Kummasti oppii siinä itsekin näkemään liikkeen eri osia ja etenkin sitä mikä on hyvä ja mikä taas ei. Ja sitten pääsin vielä hyödyntämään Jennin toko-osaamista, kun pääsin kyselemään kokoajan yhtä sun toista. Kiitos siis seurasta ja hyvistä vinkeistä :)

Toko-J vuoden takaa :)

Suosittelen siispä lämpimästi, että jokainen, jonka mielestä toko on tylsää tutustuu oikeesti kunnolla lajiin. Ei mihinkään pakotetokoon, vaan iloiseen tokoon, jossa liikkeet on itseasiassa tempun osia ja se näkyy myös koiran suorittamisessa. Tässä muutamia syitä näin niinkuin esimerkkinä:

• Koira oppii tekemään töitä ohjaajan kanssa
• Ohjaaja oppii palkkaamaan koiraa useilla eri tavoilla; namit, lelut, sosiaalinen palkka, ääni, ilmeet, eleet, liike, ajoitus jne. Ja samalla myös oppii eroja eri palkkaamismetodien välillä, että mikä sopii minnekin
• Oppii liikkeiden pilkkomisen. Mitä kaikkia osia on esimerkiksi noudossa, miten koiralle opetetaan kukin osa erikseen ja sitten vasta yhdistetään?
• Treenaaminen on helppoa. Kaikki tarvikkeet mahtuu yhteen laatikkoon ja sitä on helppo roudata vaikka lähimmälle parkkipaikalle, jos ei ole omaa pihaa. 
• Yksin pystyy treenaamaan paljon
• Koira oppii sietämään häiriöitä ja silti tekemään ohjeistettua käskyä
• Liikkeiden ketjuttaminen, palkkaamattomuus. Miten koiralle opetetaan, että palkkaa on tulossa ja se onkin niin megapalkka, että kannattaakin odottaa
• Viretilan hallinta. Mikä on oikea viretila, miten se saadaan aikaiseksi, miten se pidetään.

Onko joku sitä mieltä, että näistä ei ole ollenkaan hyötyä muissa harrastuksissa?

Apinaiset ulkoilulla

Piiiitkästä aikaa oli los kamera-aparaatti mukana ulkoilmassa, joten tässäpä siis kuvapläjäys viime sunnuntailta:

Snii  kiitää <3

Ja sillävälin saikkupotilas katseli vierestä

Natilla kävi vähän aika pitkäksi frisbiitä odotellessa :D

Herra Jii!

Kevyt linkous ja ohjelma valmis

Vesipeto

Kieli poskella?

Pääsi se otus sentään polskintaan

Aapua, eihän se nyt syksy sentään!?

Mitch Baywatch on duty

"Joo kiitti mää voinki ottaa tän tästä" Ja Nati ei oo ihan samaa mieltä...

Luraaja

On ne vaan niin kultaisia otuksia, mokomat piskiapinat :)

Bensaa koneistoon

Nyt kun Muschilla on kivatsu bloggauskamppis menossa, voisi olla ihan näpskä aihe pulista hauvojen sapuskasta. Siinä missä treenaus ja siihen liittyvä lihashuolto on tärkeää, ihan yhtä tärkeää on mitä kitusiin laittaa. Niin kuskilla kuin nelikoipisella. Olen mm. itse kokeillut lähteä iltakisoihin kevyen salaattilounaan turvin ja meinasin ehkä kuolla, kun ei jaksanut edes lämmittelylenkillä hölkkäillä koiran kanssa. Voi arvata myöskin noiden kisojen tulokset ;)

Samaa myöskin ovat nuo eläinfyssarit ja -hierojat sanoneet, että ei ole ihan sama mitä mahantäytteeksi lusikoi. Sen kuulemma huomaa lihaksia läpikäydessä onko koira syönyt laadukasta hyvin sulavaa protskua vai jotain jauhomössöä. Koska nuo ravintosisällöltään laadukkaammat nappulat alkaa hintaluokassaan olla sen verran tyyriitä, meillä on päädytty pääasialliseen raakaruokaan. Ja tätä menuuta Jalmari on toteuttanut pienestä pojasta asti:

Mitään "barfautisteja" meillä ei silti olla, vaan saavat joskus nappulaakin. Niitä kun kisoista tulee palkintona, niin osa menee eteenpäin kavereille ja löytöeläintaloille, mutta osa jätetään sitten kotiin. Niitä on kuitenkin hauska heitellä nurtsille tai lelujen sisään aktivointimielessä ja tietty jos koirat menee hoitoon, niin ei tartte puolta pakastinta viedä mukana. Muutenkin meidän barffaus on siis raakaruokabarfia, eikä luubarfia. Luita kyllä saavat, mutta lähinnä ajanviete- ja hammashuoltotarkoituksissa, eikä niitä lasketa mukaan ruokamäärään.

Aamulla saavat liha-aterian (joka siis yleensä jotain valmista pötköä, vaihtelevasti sikaa-nautaa-kanaa-sisäelimiä), jossa myös kuidunlähde (puuro, vihannekset) ja illalla sitten luu/rusto -pohjaista pureskeltavaa (kanansiipiä, -kauloja, -rankoja, possun lihaisia kylkiluita, kylkirustoja, naudan rustoja, riistaa jne.). Kyytipoikana aamusapuskassa sitten kalsiumin lähde (piimää, raejuustoa, kananmunan kuoria, purkista...), öljy (pellava, rypsi, lohi) ja muut tilpehöörit tilanteen mukaan (Java vetelee B- ja E-vitskua ja Strideä, muuten lisävitamiinit).

Ja on lähestulkoon yhtä helppo ja vaivaton tapa ruokkia kuin ottaa papanapurkista evästä. Tässä suuressa roolissa on juurikin noi valmiit pötköt, joita myös Musch valmistaa. Meillä ostetaan niitä kaikkia, jotta saavat vaihtelevasti eri eläinkunnan tuotteita ja näyttävät kyllä kaikki tekevän kauppansa samalla innolla. Sinäänsä ihan tervettäkin, että hauvelit syövät sitä mitä kuppiin heitetään, eikä aleta sortteeraamaan, etttä just tästä en tykänny.

Eikä ongelmaa tuota jäiset muutaman kilon lihaköntitkään. Köntsät jätän kaupasta tullessa sulamaan illaksi ja naputtelen niitä siipiä, kauloja jne. irti sitten pikkuhiljaa, jotta saan pakastettua pienemmissä pusseissa irtonaisina. Ei sitten joka ilta tarvitse vasara vinkuen paukuttaa evästä koirille, vaan riittää pakastimen oven avaus. Meillä muuten kaksi otusta kipittää aina suorita tietä keittiöön, kun kuulevat oven narskahtavan: selkeästi tekee muona kauppansa :) Yksi pötkö kestää meillä 2-3 päivää, joten helppo ottaa jääkaappiin sitten edellisenä päivänä uusi sulamaan, jos meinaa muuten kesken loppua.

Helppoa, kuin heinänteko. Ja sen lisäksi aikalailla edukasta. Nämä kaksi karvanaamaria pärjäävät hyvin, kun kerran kuukauteen käyn raakaruokaputiikissa ostamassa pari muovikassillista evästä ja hintaa niille tulee kolmisenkymmentä euroa. Ei vaadi paljoa pakastintilaakaan, kun meillä koiraneväille on pakastinkaapista vain 1,5 laatikkoa ja hyvin riittää. Ja vitsi miten kivassa lihas- ja turkkikunnossa nuo molemmat on!

Näin meillä. Mitäs teillä syödään? :)

Aksaholismia

Nyt on sitten luvassa aitoa vuodatusta. Kepeää sisältöä etsivien on parempi lopettaa tällä erää lukeminen  tähän :D

Mua ihan oikeesti ihmetyttää miten ihmisillä on niin törkeän iso kiire agilityn kanssa. Pentujen pitää olla "agilitykoiria" ihan pienestä pitäen sen sijaan, että ne olisi pentuja. Sillon kun itse on lajin pariin sukeltanut, enemmän tapetilla oli se, että jo harrastaneet tuppaavat kiirehtimään pentujensa kanssa ja nyt tuntuu, että eniten uusillakin harrastajilla on järkyttävä kiire lajin pariin.

Lajihan on ihan superhauska, siitä ei ole kysymys. Mutta miksi ihmeessä pentujen pitää olla aksatreeneissä useasti viikossa ja hinkkaamassa jotain tekniikoita, kun ei niillä ole edes luusto ja lihaksisto kehittynyt täyteen terään. Pentujen kanssa voi tehdä sata ja miljoonaa asiaa ilman niitä esteitä ja valmistella taitoja ekan vuoden aikana ihan muutenkin.

Agiity on fyysisesti ja henkisesti rankka laji koiralle. Enkä ymmärrä miksi kasvava pentu pitää sille altistaa, kun viettiä, palkkausta, kropan hallintaa, yhteistyötä jne. voi tosiaan treenata ihan ilman aksakenttää. Jossain vaiheessa varman itse kunkin ihan fiksua miettiä harrastaako lajia itselleen vai koiran vuoksi. Ainakin itse olen joutunut tuota pohtimaan ja samalla miettimään omia "prinsiippejä" tämän lajin harrastamiseen.

Kaikkihan varmaan sanoo tuohon, että "koiran, kun se niin tykkää". Haluaako se pentu olla siellä aksahallilla treenaamassa vai haluaako se pentu itseasiassa vaan tehdä töitä omistajansa kanssa? Haluaako se koira kisata vai me kaksijalkaiset? Kun lajissa on aika paljon myös itsekäitä vaikutteita, niin voisihan se olla ihan reilua malttaa sinne asti, että koiralla olisi "palikat" valmiina. Ainakin itse pystyn sanomaan, että eniten Java on työnarkkari. Se haluaa tehdä asioita ja varmasti olisi onnellinen piski myös ilman aksaa muiden harrastusten parissa, vaikkakin se nyt huutaa aksakentän laidalla ja paahtaa radalla tuhatta ja sataa.

Sitten se päänuppiosasto. Agility ja kuten kaikki vahvaan viettiin perustuvat lajit ovat vaativia. Aksassa siihen lisätään vielä ohjaajan epäonnistumiset ja ohjaajan kyky olla projisoimatta niitä koiraan (joka siis helpommin sanottu kuin tehty ;). Koiralla pitää olla aika paljon kanttia kestää virheitä, joita me itse epäloogisuudellamme saadaan aikaiseksi. Monet eivät tunnista laisinkaan ihan perusstressisignaaleita, joita kyllä jokaisen pitäisi koirastaan oppia havainnoimaan. Esimerkiksi koiran rilluttelu lelu suussa tai ilman pitkin kenttää herkästi näyttää siltä, että voi kun sillä vaan on niin kivaa, mutta itseasiassa se on välttelevää käytöstä. Samaan kastiin menee nuuskuttelut, haukottelut, katseen välttely jne. Ja näitä näkee. Ihan kokoajan, eikä sitä ole niin kiva katsella. Pentu on vielä kehittymätön ja vasta opettelee elämän perusskillsejä ja niidenkin stressinsietokyky on ihan toista luokkaa, kun aikuisen koiran.

Minun silmääni megalomaaninen treenaaminen ennen luustokuvia on hitusen vastuutonta. Eihän ne autuaaksi tee, mutta kovasti se antaa perspektiiviä missä mennään, kun on "valkoista mustalla" kirsusta hännänpäähän. Tässäpä esimerkkinä vaikkapa eräs medikoira, jolla luustokuvista putkahti kolmosen kyynärä, vaikkei sitä huomannut yhtään missään edes treeneissä. No, sen ura loppui sitten kolmivuotiaana kuin seinään. Ja mua harmittaa ihan törkeästi sen ohjaajankin puolesta, koska se koira oli ihan huikean taitava :( Kuinka moni haluaa pohtia mahdollisesti tämänkaltaisissa tilanteissa, että olisiko itse sittenkin voinut jotenkin asiaan vaikuttaa? En tiedä mitä sillä on treenattu ja milloin, mutta tärkein pointti onkin se, että monesti ihmiset jankkaa kyllä tietävänsä, jos jotain on vialla.

Sitten on nämä jumissa olevat koirat. Joidenkin mielestä se nyt vaan kuuluu kuvioon, että vähän on ammattilaisilla töitä koiran lihaksiston ja nivelten kanssa, mutta rohkenen esittää ehkä hieman erilaisen mielipiteen. Minusta pennun ei kuulu olla jumissa. Siihen kun yleensä vaan kolme syytä 1) väärä rakenne 2) väärä käyttö 3) trauma.

Itse harrastan ihan siitä näkökulmasta, että nuo karvanaamarit on meillä ainakin 15-vuotiaksi. Siihen nähden ei ole mikään kiire antaa koiran kasvaa eka vuosi kaikessa rauhassa ja alkaa sitten vasta ihmettelemään mitä kaikkea kivaa voisikaan. Ainakin tuon yhden koekappaleen perusteella en voi kamalan väärässä olla, kun pentualkeiskurssilla oltiin vuoden ikäisenä ja 1,5v luustokuvien jälkeen nostettiin treenimäärä kahteen viikossa ja vasta nyt kolmivuotiaana se alkaa olla fyysisesti siinä vedossa lihaksistoltaan, että siltä voi alkaa vaatia asioita. Ja siitä huolimatta se pärjää pk-seudun 3lk -kisavauhdissa ihan täysin jo nyt. Parhaimmillaan se varmaankin alkaa olla siinä 5-7 vuotiaana, jonka jälkeen harrastusvuosia vielä toivottavasti paljon edessä.

Alla 6kk vs. 3v ja siinä on aika hurja ero kumpi on ns. aksakoira fyysiikaltaan (molemmissa kun sattuu olemaan vielä niukassa tukassa, niin sekään ei hämää):

6kk

3v

Miksi tämä vuodatus? Hyvin onnistuu toi koiran hajottaminen näin vanhemmallakin iällä :I Mutta, vahinko ei välttämättä ole peruuttamaton.