Vahtikoira kyttää
Heitetäämpä kärkeen muutama foto viime viikonlopulta, kun käytiin pistämässä järjestystä uusiksi Rajamäen metsissä Hannan ja Sarin laumojen kanssa. Nati sai kovin ihailevia hännänheilutuksia jälleen Zeniltä ja Jalmupalmu tohotti tehdä omiaan. Siinähän se kolme tuntia metsäilyä hujahtikin, kiitos jälleen seurasta :)
Äispääää, painitaan vähän!
Kauniit linssiluteet Dea & Nati ovat saaneet seurakseen myös Jalmun
Ihanku jossain ois nakkia jaolla!
Nipster kirmaa
Sitten sitä draamaa ja Natin järjestämänä. Mulla alkaa ihan just horjua usko sheltin älykkyyteen, etenkin kun näitä on tässä katsellut jo muutaman vuoden ja sitten tämäkin vielä. Nipster onnistui ilmeisesti metsässä tällä viikolla juostessaan tallomaan oman häntänsä päälle (!!!) ja herkkiksenä sitten säikähti syvästi, kun metsänpeikot tulevat häntää kiskomaan. En edes aluksi tajunnut mitä se hauva mahtaa jännittää ja vielä seuravaan päivän lenkillä muutaman kerran se säikähti uudestaan. Sittenhän se ilmeisesti keksi, että solenkin minä, joka sitä häntää talloo, kun siinä hihnan etäisyyden päässä tallustelen!
Touhu meni ihan käsittämättömäksi ja kaksijalkaisellakin sormi suuhun: hauva kimpoilee yhtäkkiä häntäkoipien välissä pusikkoon ja loppulenkin hiihtää sitten tienpientareita pitkin. Kotona äkkiä johonkin turvalliseen koloon kököttämään. Seuraavana päivänä keksin sitten ottaa Fiskarsit kauniiseen käteen ja parturoida ensihätään pisimpiä karvoja hännästä. Se tuntuu nyt auttaneen. Harvemmin oon nähny Stilwell, Milan yms. koiraohjelmissa käytöshäiriöitä ratkaistavan saksilla ;) Sen verran vahinkoa tuo pieni herkkishauva kuitenkin ehti kehittää, että lenkkeilyyn me totutellaan nyt uudestaan. Tämäkin "antiflexisti" hankki yhden flexin taloon, jotta Nippe voi porskuttaa tarvittaessa vaikka sen viisi metriä edellä ja jos se vielä onnistuu tunkemaan häntäänsä tassujen alle, se toivottavasti ymmärtää, että tilanteessa ei ollut muita osallisia kuin pystykorva itse. Seuraillaan tässä nyt tilannetta ja katsellaan lähdetäänkö neitiä näyttämään johonkin.
Koska Nati on kunnostunut hölmöilemisessä, Javan on pitänyt sitten pitää lippua korkealla. Jalmupalmun kanssa aloittettiin viime viikolla treenaamaan kisamielessä tokon alokasluokan liikkeitä EKK:ssa. Meillä onkin oikein lähestulkoon yksityisopetusta, kun kurssilla on kokonaista kolme koirakkoa. Java edustaan kurssillaan vauvahauvaosastoa, kun kaksi muuta onkin jo ihan aikuisia ja ilmeisesti saaneet jo aivojenkin osalta jälkilähetyksensä. Ei vaan hienosti se siellä pärjää, vaikka keskittymiskykyä ei tuolle olekaan kovin suurella lusikalla vielä annosteltu. Treenejä ois toukokuulle asti ja sen jälkeen jatkuis vapaatreeneillä kerran viikkoon.
Viikolla oli myös ESS:n kerhoilta, johon mukaan napattiin taasen Jalmu sosialistamisen kannalta. Mulle meinaa tulla ihan karmee morkkis, kun aina vaan Java pääsee messiin, mutku sille ois nyt tässä ikävaiheessa selkeesti hyötyä uusista kokemuksista (iltalenkeillä saatetaan mm. topakasti komentaa jotain epäilyttävää kiveä, jonka pitäisi väistää mahti-Jalmun tieltä). Ja kaikki kurssit ym. mihin oon Nipen kanssa hakenut, ollaan saatu vaan kylmää kättä. Ollaan vaan liian huonoja jopa alkeiskursseille ;) Muttajoo, kerhoillan aiheena oli rallytoko, jota vähän kokeiltiinkin ja se voisi olla yksi varteenotettava lajivaihtoehto Natin kanssa. Pehmeyden takia en usko, että siitä on viilaamaan pilkkuja ja toistoja tokossa, mutta tuollaiseen menoon voisi mennäkin. Ja varmaan rallytokon alkeiskurssille pääsee myös koirakot, jotka eivät rallytokoa osaa. Javalle illan kohokohta taisi olla kuitenkin poikapainit kutakuinkin samanikäisen Domino -sheltin kanssa ja hännänhuiskuttaminen shelttineidoille.
Javan kanssa lähdettiin myös sunnuntaina ihan vallan extempore Viikin mätsäriin pyörähtämään, joka oli pyörähdyksestä aika kaukana. Menikös siellä nyt neljä tuntia peräti hengaillessa, vaikka pikkupentuja ei ollut kun jotain reilu 30. Mainittavaa menestystä ei tullut tällä kertaa, mutta erittäin hyvää kokemusta sitäkin enemmän. Meidät käteltiin toisiks vikana ulos ennen sijoittuneita ja karvakasaa kehuttiin loistavasta jaksamisesta ikään nähden. Huomaa jo selkeästi miten pikkupilkun esiintyminen on parantunut, eikä niin paljon tarvitse hulinaan ympärillä kiinnittää huomiota. Kopelointitreeniähän tuo tarvitsee, se selvä. Ei siis pöydällä väistä, eikä vedä häntää koipien väliin, mutta alkaa murjottamaan (rassukkailme kehiin). Antaa nätisti katsoa hampaat ym., mutta saisihan tuo olla samalla vaivalla hauskaakin. Sen verran väskä päivä taisi kuitenkin olla, että pienet kauneusunet näyttävät päivän päälle maistuvan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi :)