12.5.2010

Toukokuun tohinoita


Blogin hiljaiselosta huolimatta meillä on koitettu tohinoida kaikesta huolimatta. Suurin syyllinen tähän inspiraationpuutteeseen on Iso G, aka gradu. Päätinpä tuossa keväällä, että sen jos repäisisi läjään ja palauttaisi 14.5. Perjantai lähestyy kovaa vauhtia ja yhäkin tässä ollaan niissä fiiliksissä, että se palautetaan just sen näköisenä, kun se perjantaina sattuu olemaan :D On nimittäin ollut vähän vapaa-aika kortilla, kun käy töissä+lenkittää hauvat+tekee gradua.

Koirat ovat omalta osaltaan kyllä osallistuneet projektiin varsin kiitettävissä määrin. Ainakin selkeä tavoite niiden toiminnassa on työergonomia ja miten kamalan tärkeää on, että koneella ei jumitettais puolta tuntia pidempään putkeen. Tulee kuonoa ja tassua joka puolelta aina vihjailemaan, että tauko vois olla paikallaan. Ja sillä välin onkin sitten keksitty kaikkia maailman aktivointikeinoja, että otukset hyytyisivät hetkiseksi nukkumaan; on kongit ja muut lelut, piiloteltu nameja, kolisteltu muovipulloista nameja, vessapaperihylsyt raadeltu jne.

Toukokuun osalta sen verran kivojakin uutisia, että Nipmaister pääsi ESS:n agikurssille. Tosi kiva juttu, että rotuyhdistyksen alajaosto jaksaa järkkää ja ennenkaikkea, että Nadja jaksaa lähteä vetämään noita koulutuksia meille vähemmän osaaville :) Ensi viikolla alkaisi sitten kurssit, mutta ennen sitä pitäisi ehtiä Natin kanssa muistuttelemaan mieliin perusasioita. Tässä kun on vähän ollut hunningolla itse kukin... Noooh, toivotaan, ettei debyytti olisi ihan katastroofi sentään :D

Javan kanssa ollaan paahdettu EKK:n alokastokoa ja poika on edistynyt aivan valtavasti. Koira sai paljon kehuja viime kerrasta, kun vetäjien mielestä sieltä karvakasasta alkaa kuoriutua jo ihan eri koira, joka se oli tasokokeessa. Kaverilla on ihanan paljon tekemisen meininkiä ja sehän se olis tärkeintä pitää yllä jatkossakin. Sinäänsä nuorelle koiralle ympäristö on todella haastava, kun treenit on Ymmerstan kentällä: vieressä kaksi leikkipuistoa, lenkkipolkuja, autotie, mopoilijoita jne. Ja huomaakin koirasta miten se alkaa väsyä treenien loppuja kohti ja sit pitää alkaa huutelemaan muille, että määää olin täällä eka. Toivottavasti tuosta ärrrrsyttävästä tavasta päästään ajan kanssa eroon.

Jalmiinin kanssa koitetaan kovasti tehdä myöskin töitä vieraiden ihmisten ehdollistamiseen kivoihin juttuihin. Käytiin tiistai-illan mätsärissä pyörähtämässä Munkkiniemessä ihan vaan ajatuksena saada vähän kokemusta ja näkemystä pienen pilkullisen miehen kuuppaan. Ei mennyt niinku Strömsössä kyllä tuokaan reissu, kun huomasin jo miltei perillä, että olempa jättänyt haukun rekkarit kotiin. Mietin siinä kolme sekunttia, että mennäänkö samantien takaisin kotiin vai koitetaanko ehtiä takaisin - kipaistiin hakemassa rokotuspaperit ja uusi yritys. Parinkymmenen pikkupennun joukosta ei tällä kertaa mainittavaa menestystä, mutta Java sai pöytäkäyttäytymisestä pisteet kotiin. Meidän kirouksena tuntuu olevan parkuvat pikkukoirat, kun erkkarissa just yleiskatsauksen aikana jonkun tassu jäi häkin väliin ja huuto oli aivan karmea, josta Javalla meni pakka sekaisin ja nyt kävi taas niin, kun viereissessä kehässä cavalieri huusi mammansa perään yhtä soittoa ;) Silloin sen huomion pitäminen on aika työlästä, joten lisää reeniäreeniä meille. Ja jos olis ajoissa tajunnut, niin oisimpa voinu vaikka kääntää koiran nenäsuunnan möykkäkehään, mutta en tajunnu :D

Hyvistä kokemusta innostuneina mentiinkin sitten tänään näyttelytreeneihin Puolarmaariin. Ja olisi näköjään pitänyt jättää menemättä, kun ruuhkatkin oli jo sitä mieltä. Javan mielestä "tuomarissa" oli jotain niin jäätävän pelottavaa, että se arkaili ihan satasella. Ja tuota puolta en oo nähny siinä ikinä, että se pakittais ihan selän taakse, eikä halua tulla namin perässä sieltä pois. Kuitenkaan en voi tilannetta jättää siihen, että poistumalla paikalta se välttäisi ikävät tilanteet. Voi persiinsuti sentään, mitä ihmettä?!?! Meneekö mörköilyn piikkiin vai mitä ton koiran päässä oikein tapahtuu? Eniten ehkä harmittaa se, että jos me mennään nyt tän yhden huonon kokemuksen takia tokon kanssa takapakkia, koska luoksepäästävyys oli viimeeksi jo superhyvä (malttoi istua perusasennossa kokoajan). Toi jännäily on sheltissä ainut piirre, josta en pidä ja sen takia Javaakin on roudattu messissä pienestä pitäen ja koitettu tarjota paljon uusia, hyviä kokemuksia. Ja nyt me ollaan tässä!??! AAARRGGHH.

Esimerkiksi vielä eilen se kävi ihan omatoimisesti tutustumassa tuossa pihalla pienen Edi-koiran omistajiin ja antoi silitelläkin. Ja nyt eilinen on ehkä valovuoden päässä. Noooooooh, koitan olla vielä heittämättä kirvestä kaivoon ja tarvitaan nyt uusia kokemuksia vieraista ihmisistä perään, jotta nään mikä on asianlaita.

Ainiin, pilkku ehti tässä välissä tosiaan täyttää sen 8kk ja heitetäämpä vaikka Hannan ottama foto pojasta viralliseksi 8kk kuvaksi. On se vaan niin komistus, mutta mistäs me saatais vähän sitä järkeä tilattua...



1 kommentti:

  1. Komia poika :D
    Se järki taitaa tulla jälkitoimituksena, joskus vuosien päästä. Harulle älliä on alkanut nyt siunautumaan ja poika täytti kolme, mutta se on ollut pienestä asti fiksu tapaus.
    Ando näyttää joskus osaavansa ajatella, mutta surinosa ajasta mennäään kuin heikkopäinen :D

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi :)