Hauuuukotus!

Jahas, taas on koettu näitä koiran omistamisen riemuja ja vieläpä oikein tuplana. Meidän rautamahat on jostain kehitellyt pientä pötsipöpöä ja itseasiassa ekaa kertaa koko hemmetin vuoden ajan molemmilla on keissit herkkänä. Näköjään niiden tyhjennysintervalli on ajastettu kutakuinkin kuuteen tuntiin, joka ei ole mikään ongelma - siinä vaiheessa tulee ongelma kehiin, kun synkronointi on pielessä ja käytännössä kaksijalkaisen ulkoiluaikataulu on kolmen tunnin välein. Mua oikeesti meinas jo ruveta naurattamaan viime yönä, kun vuorotellen ne karvanaamat kävi herättelemässä kolmen tunnin otoksilla, että tartteis päästä kipaisemaan ulos ja vaikka otin toisenkin samalla vaivalla yölenkkeilemään, ei siellä tietenkään voinut mitään muuta tehdä kuin nuuskia.

Kivahan se on, että osaavat herättää ennemmin kuin jättää suoraan haisuliterveisiä lattialle, mutta silti. Ja eihän ne tietenkään Kaiusta herätä, vaan mammalle sitä tullaan vihjailemaan, että raitis ilma keskellä yötä tekee kaikille hyvää. Sen lisäksi, että eilen tehtiin parin tunnin aamulenkki, päivällä puolentoista tunnin ulkoreippailu, pääsin ulkoilemaan klo21, klo00, klo03, klo06 ja klo08. Sitä jo tiesi valmiiksi mihin aikaan seuraavan kerran joutuu heräämään, kun päätään asetteli uudestaan tyynylle. Mikä tietysti hauskinta, niiden piti juoksuttaa mua vaan toi yö. Aamukasin jälkeen kun ei ole kummallakaan ollut mitään tarvetta rampata ulkona - kunhan nyt ovat sitten nukkuneet, kun yöllä ei ehtinyt ;)

Yöllä ehti jo muutamaan kertaan alkaa ärsyttää tämä teekkarien keskittymä, kun täällä ei ole ikinä hiljaista ja rauhallista viikonloppuna. Nyttenkin sama se mihin aikaan sitä laahusti laumansa kanssa kuutamoa kattomaan, niin enemmän ja vähemmän tuiskeessa tepastavaa teekkaria riitti. Jos mä nyt oikeesti täältä kolmannesta kerrasta kipitän alas, mä en voi pitää hauvoja vapaana saati sitten olla pukeutumatta ja sekös se alkoi kaihertaa. Ei siis sillä, että mä nyt tuolla alasti seisoisin siitä huolimatta, muttakun piti olla oven vieressä odottamassa aina verkkarit ja fleece äkkilähtöä. Haluu jo muuttttttaaaaaaa! Viimeistään nyt alkaa päivien laskeminen siihen, että se meidän tuleva kämppä Vantaalla valmistuisi. Nimittäin sen jälkeen mä vaan laahustan vilttiin kääriytyneenä raottamaan olohuoneen ovea ja jään ikkunan taakse päivystämään milloin sitä ollaan valmiita.

Jaahas, tässä onkin ollut sitten viime päivityksestä pienoinen tauko. Tietty alkava dementia vaikeuttaa kaiken jo menneen täsmällistä muistamista, kun on taas tullut oltua aikalailla lennossa koko lössi :) Ainakin Mikkelissä saatiin käytyä ja Lunalta meinasi jälleen kerran pelihousut ratketa, kun se havaitsi duon tulevan kylään. Ne on kyllä kolmestaan semmoinen hurrikaani, että hitaimpien on parempi ihan kiltisti siirtyä alta pois. Ja kun laumalla on sellainen nelisen sataa neliötä pihaa, missä pistää tassua toisen eteen, meidän kaupunkilaiskakarat ottavat varmasti siitä ilon irti. Harmi, että sää oli viime viikonloppuna ainakin Mikkelissä varsin nihkeä ja sateinen, eikä mun kameralaitteisto yksinkertaisesti ole suunniteltu ihan niin haastaviin ja vähävaloisiin olosuhteisiin, joten kuvat vähemmän priimaa. Sen lisäksi viimeaikoina on ollut joku "vähemmän onnistuneiden kuvien sesonki", seuraavassa muutama taidonnäyte:

Kertoisko joku mulle mitä tässä tapahtuu?!

Sus' se on! Ja Lurppa -reppana on nenää lyhyempi ;I

Sammakko on ihan hajalla ja kauhuissaan tuosta kaahauksesta

Yksi koira? Kaksi koiraa? Tai sitten Jallulla on vaan villahousut jo otettu käyttöön :)

 

 

 

 

Nippe törmäilee

Nati jäi vilkkaamman liikenteen alle :D

Notta sellaista fotograafista ilotulitusta. On ne vaan hassuja hauvoja :) Mikkelissä saivat tosiaan revitellä sen verran, että mäkin pystyin hyvin mielin poistumaan alkuviikosta takavasemmalle työmatkalle. Sen takia meni kaikki reenitkin ihan sivusuun tältä viikolta, joten iso murr - mun työ haittaa pahasti vapaa-ajanviettoa :I Meillä olisi tosiaan ollut ensimmäiset agitreenitkin Jalmarin kanssa AT Caniksen hallilla, kun vihdoin saatiin se treeniryhmäpaikka. Ja sitten tulee joku tyhmä Uppsalan työkeikka, josta on vähän pitkä matka treeneihin... Noh, ensi viikolla toivottavasti olemme särmänä paikalla!

Ainiin, viime sunnuntaina meinas vähän kotiinlähtö Mikkelin suunnalta venähtää, kun piti käydä lulluttamassa 8-viikoista collievauvaa. Aikamoista itsepetosta suunnitella jo ensialkuun, että jos sitä vartin vaan nopsaan kävis kattomassa ja sit lähtis. AS IF :D Noista pennuista sitä juttua riittää niin paljon ja itsessäänkin kun ovat niin kovin viihdyttäviä, niin ei siitä ihan niin vaan lähdettykään. Tuliko pentukuume? No tuli :) Kattokaa ny miten hilmuinen peto soli:

Jekku

Täräytetäämpä loppuun vielä hauvain fotot, jotka on tosiaan laadultaan aikalailla hanurista, kun kuvattu joskus iltaseiskan maissa metsässä iltahämärässä vastavaloon ja vieläpä vaan keppileikin keskellä ilman sen kummempia seisottamisia. Mutta silti molen aika hämmästynyt, että mun pentukakarastahan alkaa oikeesti kuoriutua jo aikuinen koira :O Ja vieläpä ihan kivannäköinen sellainen. Karvaahan sillä ei vielä yleiseen standardiin nähden ole juuri ollenkaan, mutta Jalmariksi sitäkin varsin mukavasti.

Java 13kk

Ja sitten vielä mun toinen ihmetyksen aihe: Nippe, jolla on tukka. Sillä ei varmaan ole koskaan ollut noin hyvää turkkia, kun minkä se nyt sitten näköjään keksi hellekesän päätteeksi kasvattaa. Se on varmaan luullut, että pakostikin tulee kylmä talvi. Miiiiiiksi sillä on pystyt korvat, niisk :D Siinä se fotossakin kyttää vaan keppiä ja siitä huolimattakin noin kivalta se näyttää (plus puolen hehtaarin metsä perskarvoissa). Tosin toisaalta ihan hyvä, että sillä on pystyt korvat, koska muuten voi olla, että Nipperton ei olisi koskaan meille tullutkaan reilun vuoden ikäisenä (vaan sille olisi ehkä ollut joku himonäytelmäperhe etsinnässä). Mutta sanompa vaan, että wau!

Nati 3v 2kk