Viikon tiivistys

Niinjoo, niitä päivityksiä, kun on näin hieno blogikin. Ei vaan aina tahdo muistaa ja sitku muistaa, ei ehdi. Meillä onkin hauvoilla  ollut varsin toiminnantäytteistä viime aikoina ja lahopäinen kaksijalkainen ei luonnollisestikaan kaikkea pysty muistamaan. Mutta yritetään J

Tokoa

Viime viikolla ainakin allekirjoittanut kunnostautui erittäin tyylikkäästi aikataulujen kanssa. Tiistaina elin ilmeisesti jossain omassa kuplassani ihan tyytyväisenä siitä ajatuksesta, että Jalmarin aksatreenit ovat seiskalta ja ehdin oikein mainiosti tehdä pitkän lenkin piskien kanssa + siihen päälle pistää vielä padat kalisemaan keittiössä. Ajattelin vielä tarkistaa hallin osoitteen, kun oltiin lähdössä ja kylläpä oli käsittämättömän hieno tunne huomata, että treenit olivatkin kuudelta, kun 18:15 sain sähköpostin auki :D

Ihan kiva, kun tietää miten vaikea on ylipäätään treeniryhmäpaikkaa saada näillä seuduin uutena harrastajana ja sitten kun sen saa, varmasti kannattaa ottaa kaikki tekosyyt käyttöön, ettei nyt tarvitsisi treeneihin mennä. No, henkisesti olin jo latautunut treenipäivään, että jotain oli pakko tehdä siitä huolimatta, että muut aksailivat sitten meidänkin edestä. Menin illalla tekemään ulos pienet tokosessiot Javan kanssa ja oli varsin kiva huomata, että hauvasta on kuoriutumassa jopa liian innokas tokohauva. Hauskaahan sen pitääkin olla, eikä mitään pakkopullaa, joten sähläämiseen ja temppujen tarjoamiseen en aio puuttua kuin olemalla huomaamatta väärää käytöstä ja palkitsemalla oikeaa.

Pitäisi ehkä ottaa itseään niskasta kiinni  tokotreenien suhteen, kun kuitenkin haluaisin jossain vaiheessa ihan virallisiinkin kisoihin tuon hurtan kanssa. Ja aika hävettävän pienellä treenaamisella ollaan päästy jo tähän asti, joten pakko tuon piskin on jossain suhteessa olla lahjakaskin J Mä syvästi toivon, että uuden kämpän mukanaan tuoma oma piha (vaikkakin rinteessä) hieman helpottaisi kynnystä mennä treenaamaan ja puuhaamaan, kun nyt se on ollut aina aikamoinen prosessi kolmannesta kerroksesta ja parkkiksille siirtymisineen. Ja sitku vielä pitää niitä teekkareitakin katella…

Yokotaita

Upea Nippe -daami, jolla on turkki :o (Kuva: S. Tuomi)

Viikonloppuna meillä olikin äksöniä luvassa yllin kyllin Yokotai –päivien muodossa. Täräytettiin lauman kanssa lauantaiaamupäivänä Veeran ranchille Oittiin, jossa oli paikalla varsin kivasti osanottajia niin neli- kuin kaksijalkaisiakin. Aloitettiin toiminta saman tien Ellun koordinoimalla verijäljellä, joka olikin mielenkiintoinen tuttavuus ja ehdottomasti uusimisen arvoinen. Käytiin tekemässä ensin jäljet metsään, jotka jätettiin hautumaan puoleksi tunniksi ja sitten päästin koikkujen kanssa asiaan. Ensin jäljelle pääsi Nipperton, joka näytti paikoitellen jopa tajuavan mistä tässä on kyse, mutta välillä neiti taas touhotti tehdä omiaan ja ennenkaikkia odotti heti pallopalkkaa, kun kehuttiin. Uusintakerralla meni selkeästi paremmin, joten täytyy ehdottomasti suunnata veripullon kanssa uudelleenkin pusikkoon. Javan suoritus oli aavistuksen verran hämmentynyt , johon voi olla syypäänä Natin hajut. Kun tosiaan tein saman jäljen molemmille ja Nati pääsi ensin tosi toimiin.

Jallu suorittaa edessä istumista

Jäljestämisestä siirryttiinkin sitten Hannan ja Sarin vetämiin rallytokotreeneihin. Javan kanssa ollaan kerran ESS:n tilaisuudessa vähän päästy rallyilemaan, mutta Natille tämä oli vallan ensimmäinen kerta ja voi jumpe, että pieni oli iloinen! Sehän on aina ihan hurjan innoissaan, kun pääsee esittelemään temppujaan ja ennen kaikkea namien syömisestä J. Tuntui, että tällainen laji, jossa palkkaa lentää ja kehua saa niin paljon kuin keuhkoista lähtee voisi olla neidin juttu. Se kun on kovin pehmeä ja menee helposti lukkoon epäonnistumisista, niin tässä lajissa se tekemisen into pysyy, kun sitä pystyy koko ajan vahvistamaan.

Nati pujottelee ja häntä heiluu 

Äiskä ja poika pärjäsivät varsin tasaväkisesti, oliko 85 ja 86 pistettä kisan lopputulos. Ja luonnollisesti nekin pistevähennykset löytyy hihnan vähemmän karvaisesta päästä :D Viisi lukon nousemista (selkeästi tarvitaan painavempi hihna), Javan kanssa en muistanut liikkeen uusimismahdollisuutta ja Natin kanssa tarkkasilmäiset tuomarit tulkitsivat liikkeen maahanmenoksi, kun Nati nökötti valmiusasennossa kyynärpäät ilmassa. Mutta hienot koirat ja meni tosi kivasti! Ja mikä ehkä lajia tuomaroineiden perimmäinen tarkoitus, olemme innostuneita Nipen kanssa jatkamaankin puuhaa. Javan kanssa on tahkottu nyt sen verran tuota tokoa, että en taida tähän nyt sekoittaa rallyilyä vielä tässä vaiheessa. Tilannehan varmasti muuttuu viimeistään siinä vaiheessa, kun laji saa virallisen statuksen Kennelliitolta ;)

Kauneimmat silmät 2010 ;) (Kuva: S. Tuomi)

Eikä tässä vielä kaikki. Päivän ohjelmistoon kuului vielä ”mätsäri”, jossa jokainen hauva palkittiin kunniamaininnalla. Nati sai kaunein turkki –tittelin erittäin oikeutetusti – nytkun sillä on ensimmäistä kertaa elämässään turkki, jota kehua - ja poikansa palkittiin kauneimmista silmistä. Tässä vaiheessa koirat olivat reippailleet riittäämiin ja oli kaksijalkaisten vuoro hieman verrytellä Veeran oittilaisten perjantaihuvien tahtiin. Vuorossa siis kottikärryrallia parikisana ja sen päälle pölkynheittoa. Kottikärryilyssä otettiin Saijan kanssa sekuntinkymmenyksen niskalenkki toiseksi tulleista ja tyhjennettiin palkintopöytä tässä lajissa. Saija jatkoi voittoputkea vielä heittolajeissa, joten nestemäisiä palkintoja alkoi olla jo joka kädelle.

Loppuilta menikin sitten rupatellessa ja kuohuvan kilistelyssä Chilin Tsekki –valioitumisen kunniaksi. Suuret kiitokset kaikille päivän järjestäjille ja osallistujille, meillä oli ainakin tosi kivaa J

Agilityä

Alkuviikosta oltiin jo pikkuhiljaa toivuttu viikonlopun riennoista, joten alkoi olla ihan hyvä sauma alkaa asennoitumaan aksatreenien muistamiseen. Meinas siitäkin tulla kyllä taas pelkästään sanomista, kun piti töiden jälkeen tosiaan rientää ensin kotiin ulkoiluttamaan kumpaisetkin piskit, jonka jälkeen pikapikaa autoon toisen karvanaaman kera. Sattuikin niin hassusti, että kehä I:llä oli passelisti itään päin mennessä taas joku megakolari ja koko kehä tukossa Keilaniemeen asti, kun ruuhka-aikaan saa vähän lisä-äksöniä. Nojuu, ei siinä auttanut kuin kiertää Helsingin kautta ja meinasi jo paikoitellen usko loppua, mutta ehdittiin kuin ehdittiinkin hallille ajoissa! Wuuu!

Mulla tuli taas pienoinen hämmästys vaatimustasosta, vaikka meillä on kahdet treenit nyt jääneet väliin. Hyppyjen rimat laitettiin heti medikorkeuteen ja tehtiin kaksi rataa. Toisella hyppy, takaavienti, musta mutkaputki, puomi, mutkaputki, hyppy ja takaavienti, josta olisi vielä ilmeisesti pitänyt takaisinkin päin tulla samaa reittiä. Toisella rengas, A, pussi –suora, jonka perään hyppy, A rengas. Totajoo… Mulla on reilun vuoden ikäinen koira, jonka kanssa ei olla yli neljän sarjaa tehty ja jolla ei rimoja olla vielä nostettu muutamaa kymmentä senttiä korkeammalle. Saati sitten vedetty kontaktiesteitä vauhdissa. Tehtävänannosta huolimatta koen, että mun koira on mun vastuulla ja myöskin sen oppimistahti pitää olla mulla hanskassa, joten ensi alkuun pyysin rimat matalaksi ja tein tehtäviä pienissä pätkissä. Nuoren koiran agitreenit pitäisi mun mielestä olla enemmänkin onnistumisia ja motivaation kanssa työstämistä, kuin valmiiden ratojen kaahottelua, joten niin me tehtiinkin loppupeleissä.

Puomia mentiin yksittäisenä ja mikä oli hienoa nähdä, meidän kotikontaktitreenit on johonkin jakeluun uponneet! 2on2off ei ole vielä mitenkään satavarma, mutta upea nähdä, että hauva osaa laatikon päällä nakottamisen yhdistää saman tien myös puomin alastuloon käskyllä. Toisella radalla olikin sitten houkuttelevasti kaikki haasteellset esteet alkaen renkaasta. Selkeästi koira hakee sitä oikeaa suorituspaikkaa, kun muutaman kerran hyppäsi sivusta, mutta alkoi tarjota onneksi pian oikeasta reiästä hyppäämistä. A:n Java on mennyt varmaan kerran kaksi siellä pentuagikurssilla ja näköjään ilman mitään epäröintejä ylös vaan jälleen, tosin hihnassa. Kontaktit toimi myös A.lla heti kun hauva tajusi kontrolloida myös peräsimensä etenemisvauhtia alastullessa, jessss!

Pussi olikin sitten taas omalukunsa. Alkuun muutamat toistot pussia auki pidettäessä, jonka jälkeen pilkkupoika meni sujuvasti myös maassaolevaa pussia. Kuitenkin myöhemmin ns. rataa tehdessä, kun vauhti kasvaa ja innostus nousee, suorittaminen ei enää ollutkaan niin helppo nakki, kun se meni kyllä sisään, mutta kääntyi ympäri kesken. Ja kun tässä vaiheessa ohjaaja meni pitelemään pussia auki, Jallu keksi, että soonkin pelottava täti :OO (Ei ollut aiemmin,kun oli pussia pitelemässä). Tehtiin sitten muutama toisto koira hihnassa ohjaajalla ja meikä apinoimassa pussin toisessa päässä, jonka jälkeen onnistuttiin myös lähettämisessä kiinniolevaan pussiin. Mutta voi sissos ton pojan kanssa, kun se keksii pöljäillä - Mä toivon, että ylimääräinen herkkistely siitä katoasi aikuistumisen myötä.

Muuta

Aksatreeneistä kiidettiinkin sitten ESS:n kerhoiltaan, jossa oli ajankohtaisena aiheena shelttien terveys. Jalmari ei ihan jaksanut luentoa seurata, kun oli niin herkullisia shelttidaameja tarjolla. Sekä pieniä shelttikakaroita, jotka olisivat halunneet pistää hyrskynmyrskyn J Luennon aikana kiinnitin huomiota siihen, että vaikka kuinka shelttiä pidetään räksyttävänä ja arkana rotuna, siellä oli ihan hiljaista. Kuitenkin pieneen tilaan oli pakattu uroksia, narttuja ja pentuja ja siitä huolimatta hauvat olivat ihan sulassa sovussa myös ihmispaljoudessa. Että jokaiselle keskustelupalstahuutelijalle siitä räksysheltistä vaan tiedoksi, että kannattaa joskus käydä katsomassa miten karmeita koiria ne ovatkaan oikeasti ;)

Loppukevennyksenä pitää vielä ehkä mainita miten mun pieni teinikakarani onkaan päättänyt alkaa sivistyneeksi ja alkanut ahmia kirjallisuutta. Ainut ongelma siinä on vaan se, että se tehdään aika turhankin kirjaimellisesti. Ilmeisesti Javalta jäi jotain terveysluennosta hampaankoloon, kun ensin se oli vetänyt lattialle hieman kevyempää kirjallisuutta Pratchettin muodossa, mutta pienen maistelun lopputuloksena tullut siihen päätelmään, että se ei riitä tyydyttämään kirjallisuuden nälkää. Seuraavaksi se oli käynyt vetämässä lattialle pinkan koirakirjoja, josta oli valikoinut sitten työn alle ”Näin koulutat koirasi oikein”. Kansi oli ollut ilmeisen houkutteleva, joten mä nyt uskon ja toivon, että se alkais olla sisäistänyt ko. oppaan opetukset tässä vaiheessa.