Kyllä taas sai treeneissä mamma olla ylpeä pienestäsuuresta akiliitelijäkoiranalustaan. Tiistaina oli työn alla kepit, A, keinu (!) ja toisella radalla vauhtiympyrän tyyliin, mutta vinottaisilla lähestymisillä hyppy - hyppy - musta U-putki - hyppy - muuri - hyppy - hyppy ja U-putki toisesta päästä. Aloitettiin hyppelemällä ja entiseen tapaan hieman pilkoin kahdeksan sarjaa hieman helpommin pureksittavaksi. Ja olipa taas kiva nähdä, että a) koirani osaa tosi hienosti odottaa lähtölupaa ja b) se hakee taitavasti esteitä!
Nytkun vielä kaksijalkainen osaisi enemmän luottaa siihen, että kyllä se koira hanskaa näköjään näinkin vähällä treenaamisella ja lopettaisi sen piskinsä häiriköinnin siellä radalla. Ruoto suoraksi ja estekommennot riittävän ajoissa, niin hauvan ei tarvitse odottaa liian pitkää jatko-ohjeita. Se kun näköjään lukitsee seuraavan esteen jo ajoissa ja lopettaa kartturin tuijottamisen. Kaiken kaikkiaan kivasti meni, vaikka alkuun pidinkin rataa jälleen kerran haastavana. Myös putken toiseen päähän lähettäminen toimi, josta piti olla erityisen tyytyväinen.
Toisella baanalla olikin sitten lähinnä yksittäiset esteet treenissä. Alkuun kepeissä oli 12, mutta pyysin samantien kuuteen, jotta pääsee palkkaamaan onnistumisista usein. Ensin oli pientä hakemista, että mites nää nyt menikään, kun ei oo tosiaan paljoa nuoresta iästä johtuen vielä keppejä tehty, mutta alkoi näköjään kone raksuttaa sitten ennen pitkää :) Muutamia sisääntulon hakemisia ja toistoja, ei mitään kummempaa siispä.
Uutena esteenä oli tällä kertaa keinu, jota näköjään joku epäröi etukäteen ja vieläpä ihan suotta :D Jalmari käveli keinulle reippaasti ja mussutteli kanansydämiä ihan kaikessa rauhassa, kun toinen pää laskettiin alas. Ei näköjään hetkauttanu mihinkään suuntaan, vaikka hanuri nousi yllättäen nokkaa ylemmäksi. Muutamia toistoja sen päälle, jossa Java jo käytännössä omalla painolla laski keinun ilman mitään jännäämisiä ja siitä vaan kontaktille odottamaan vapautuskäskyä. Hieno poika! Sitä paitsi tuollaiset uudet esteet on ihan kiva juttu opettelevien koirien kanssa, kun toi keinukin laskeutuu tosi pehmeästi, eikä mitenkään pauku tai rämise laskeutuessa. Jätettiin keinu hautumaan noiden hyvien kokemusten päälle ilman sen perusteellisempaa hinkkausta ja molen pojasta hyvinkin ylpeä!
Treenit kesti tällä kertaa reilut puoli tuntia, mutta toisaalta meille se oli ihan passelipläjäys. Etenkin, kun ryhmässä on kaksi ohjaajaa ja puolitettuna meitä medikoirien kanssa touhuavia jää kokonaista kaksi kappaletta. Siinäkin ajassa ehtii aika paljon tehdä, varsinkin kun tulee uusia asioita aikamoisella kauhalla kokoajan. Ja sitä paitsi jääpä hyvin aikaa lämmitellä huolellisesti ennen ja jälkeen treenien, kun ei tartte kieli vyön alla lentää paikasta A paikkaan B.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi :)