16.12.2010

Niistelyä

Onneksi vain ja ainoastaan agilitytreeneissä, eikä siviilissä. Johan olikin taas Sanni pistänyt parasta pöytään, kun oli tällä viikolla ohjatuissa vaan kolme koirakkoa paikalla. Tehtävänä oli Oreniuksen käsialaa oleva niisto/niistopersjättö/putken nollakulma/takaakierto -viritelmä, jossa oli jo yksittäisissä esteissä ihan riittävästi tekemistä, saati sitten  yli kymmenen esteen ratana (oliskohan 15 ollut). Suurin haaste meinasi kuitenkin olla tälle kaksijalkaiselle radan muistaminen, kun siinä oli niin tuhannen kieputusta ja esteitä piti suorittaa ties mistä ja AT Caniksella ei ole näköjään edes numerointikylttejä.

Niistojahan me ei olla aiemmin edes tehty, joten aikamoinen harppaus ihan teknisestä suorittamisesta suoraan radalle tekemään triljoonaa niistoa peräkkäin. Mun koulutusfilosofia lähtee ehkä vähän pienemmistä paloista kokoamaan sitä valmista suoritusta, mutta sujuu se näköjään noinkin, josta täytyy kyllä pointsit laittaa koiran suuntaan. Välillä toinen oli vähän hämillään radalla, että "Näinkö?!" kun ei ihan vielä moiset tekniikat kuulu repertuaariin, mutta hienosti se teki parhaansa ja jaksoi yrittää. Pitää seuraavissa vapaatreeneissä palata vähän taaksepäin ja alkaa kokoamaan suoritusta paloista, jotta pääsee palkkaamaan paljon oikeista jutuista (merkkauksen lukeminen, kokoaminen, kääntäminen, eteneminen, persjättö), vaikka upeasti se tekikin radan kaikkine niistoineen ja persjättöineen. Ja pitäisi ehkä saada omaankin lihasmuistiin missä on minkäkin raajan paikka, ettei kovassa vauhdissa ja tohinoissa tarvitse alkaa noita pohtia.

Harkoista mentiinkin sitten suoraan ESS:n pikkujouluihin ja johan oli taas Javalle ihasteltavaa. Huoneen täydeltä ihanaisia shelttineitoja ja ihan vaan hänelle! Toisille pojille vaan käytiin rintaa röyhistämässä häntä erittäin tyylikkäällä pystykorvakiepillä, vanhemmat urokset jätettiin kohteliaasti rauhaan ja samanikäisten kanssa olisi pitänyt vaan saada painia. Ainakin Taavi ja Nemo olisi jo vanhastaan tuttuina hauvoina kelvanneet rajumpiinkin leikkeihin kaveriksi, mutta piti nyt sisätiloissa koittaa pitää piskit edes jotenkin kuosissa. Ja onneksi oli niitä daameja joka nurkalla; trikkiä, soopelia, merleä, isoa, pientä... Siellä se viriili nuorimies hiihteli ympäriinsä alaleuka vapisten ja välillä muisti mammaakin käydä moikkaamassa. Mutta se mikä oli yllättävää, niin tilaisuuden loppuun vielä tokoilin vähän Javan kanssa ja neideistä huolimatta se jopa malttoi keskittyä olennaiseen, jeeee!

Harmi vaan, että jää taas viikonlopun Sporttikoirahallin vuoro meidän osalta välistä, kun lähdetään ilmeisesti Mikkeliin. Musta vähän tuntuu, että Jalmarin mielestä sekin on ihan käypänen vaihtoehto, kun pääsee Lurppa -neidin kanssa telmimään taas pitkästä aikaa :) Paitsi, että viikonlopuksi on luvattu jotain ihan hullua pakkasta, niin pitänee ottaa piskeille mukaan Pompat ja tossut, että päästään kelistä huolimatta ulkoilemaankin.

3 kommenttia:

  1. Haluaisitko opettaa joskus lauantain treeneissä Oreniuksen hässäkän? Kuulostaa mielenkiintoiselta :D

    VastaaPoista
  2. Mä voin koittaa piirtää rataa, mutta takuita ei voi antaa, että muistaisin sitä enää - kun teki jo silloin vaikeeta ja piti muutamaan otteeseen kysellä mikä suoritettiin mistäkin päin :D Sen verran oli sentäs helpotettu, että kepit oli vaihdettu suoraan putkeen. Mut siis hauska ja haastava harjoitus kyllä, jossa itse joutui ihan miettimään vimpan päälle omaa tekemistä.

    VastaaPoista
  3. Oukei, kuulostaa lupaavasti siltä, että oon huuli pyöreenä ekan esteen jälkeen :D Jee, kivaa!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi :)