13.2.2011

Talossa taas kaksi emäntää

Yipppeeee, Nipa tuli taas kotiin <3 Kylläpä vaan on talo tyhjä, kun nurkissa pyörii vain yksi karvaotus (ja sen kaverina ne villakoirat) ja superkiva, että Nirppu on taas geimeissä mukana. Näköjään viikon eristys teki tehtävänsä ja Javakin kestää jälleen lestissään äitinsä lähettyvillä. Saavat kyllä työpäivät viettää eri huoneissa siitäkin huolimatta, mutta parasta, että taas on tohinaa ja tuhinaa tuplana. Aamuisin etenkin sen huomaa, kun sänkyyn pärähtää kaksi pyörremyrskyä yhden sijaan.

Ja sitä paitsi Nippe on kovin taitava emännöimään. Pysyy järjestys muillakin nelijalkaisilla, kun Nati orkestroi talon säännöt selväksi. Olipa hauska nähdä miten muuttui piskien ilmeet, kun ne näki viikon tauon jälkeen toisensa. Olin Javan kanssa pihalla, kun porukat peruutteli autonsa tuohon tienlaitaan ja takahutlarissa kuikuili kaksinkappalein koirannaamaa; yksi musti ja yksi tosi valkoinen. Java seisoi kahdella jalalla kuin aito mangusti viiksi karvat väpättäen ja Nipa toljotti korvat harallaan, notta pölleröpoikahan se siellä. Meillä oli aikamoinen hundkarusellen tuossa pihalla, kun ensinnäkin Nati ja Java heittivät yläviitoset ja siihen päälle vielä Lurppa sekoittamaan pakkaa, kun piiiitkästä aikaa näkee maailman parhaan leikkikaveri Javan.

Rock on! Hevimiehiä ;)

Ihankohtajo18kk

Mäyrä tutkimassa karhun jälkiä... no ainakin leijonan!

Nirppu <3
Samalla kun saatiin paluupaketissa yks pikkumusta, saatiin myös viikonloppu vieraaksi Mikkelin delegaatio, joka tuli tekemään tupatarkastusta. Läpi meni ;) Delegaatio nelijalkainen ylitarkastaja oli ottanut erityisesti agendalleen lelulaatikkojen ratsaamisen. Ja näköjään kannatti, sieltähän löytyi mm. pala possun korvaa, puoliksi syötyjä luita, muutama possunkärsä, hekumaalisen ihania pehmoleluja, joilta tulisi mahdollisimman pian vetää täytteet pihalle jne. Ylitarkastaja Lurppa päätti myös ammattietiikan vaatimalla tarkkuudella tuhota nämä kyseiset artefaktit, jotta uudelle asunnolle voitaisiin antaa hyväksytty leima. Omat piskit vaan katseli huuli pyöreänä vierestä, kun Luppa veteli herkut naamariinsa. Etenkin kun Javalle herkut on lähinnä vaan ajanvietettä, eikä suinkaan elämäntarkoitus, kuten noilla neitielukoilla joskus tuntuu olevan.

Ehdittiin eilen sitten Natin palautuksen jälkeen pyörähtää nopeasti myös Sporttikoirahallilla treenaamassa. Ja jebouuuu, kuulkaas siellä oli tällä kertaa Jalmari ja hänen kolme daamiaan. Lirkuti vaan tyttöset! Yleensä kun näissä treeneissä on poikakoirahormoonien katkuinen shelttinelikko Java, Ramses, Nemo ja Roihu - ja tällä kertaa koko tunti, koko halli, yksi Java ja kolme tyttöä. Ai että. Siinä ja siinä, että viitsi ottaa vastaan komentoja myös kaksijalkaiselta, kun ajan olisi voinut käyttää paljon luontevammin myös tyttöjä riiaten. Erityisen paljon rakkautta olisi ollut annettavana Nana -shelttineidille, kun se on oikeen rotuinenkin, kamalan kiva ja soma. Harmin paikka, että se on leikattu, mutta tälläiset pienet muotoseikat eivät kuitenkaan ole tälle pilkulliselle hurmurille mikään este - lähinnä hidaste. Kun nenu saatiin käännettyä toisenlaiseen tekemiseen, kaveri teki itseasiassa tosi kivasti töitä.



Meillä oli taasen Heli koutsaamassa laumaa ja tällä kertaa kolmelle koirakolle aikaa jäi jopa ruhtinaallisesti viime viikon minuuttipeliin nähden. Ehdittiin tehdä ratapätkää useampaan kohtaan, viilata epäonnistumisia ja lopulta myös valita nopeimpia ohjaustekniikoita. Radalla päästiin tekemään putkeen lähetystä, päällejuoksua, persjättöä ja vielä bonarina jaakotusta muurille. Parissa kohtaa kun sai omat huolimattomat roiskaisut ojennukseen, rata meni tosi mageesti. Koira lukee mua kuin avointa kirjaa, vaikka en sanois yhtään mitään ja se on aikamoista duunia koittaa ohjata koiraa, antaa käskyjä, liikkua itse ja pitää vieläpä kroppa, kädet ja jalat oikeassa suunnassa. Mutta harjoittelu tuottaa tulosta ja taas saatiin hyviä eväitä eteenpäin. Tarkempaa työtä kaksijalkaiselta, niin sillon niitä onnistumisia tulee.

Sunnuntaina harkkaralli sitten jatkui. Mietin ensimmäisen kerran tässä alkuvuonna kaikkine neljien viikkotreenieni kanssa, että mitäs jos jättäisi menemättä. Oli niin upea (vaikkakin kylmä) päivä, että olis tehny mieli pakata koirat autoon kera Pomppien ja mustille fleecetöppöset, eväät ja suunnata johonkin tassuttelemaan ja valokuvailemaan. No, se siitä sitten, kun huomasin kuitenkin kasailevani treenikamoja ja paloittelevani nakkeja. Mentiin siis ensin Nirpun rallytokoon, jossa neiti mustiainen oli hieman hajamielinen. Välillä tooooosi kivoja pätkiä ja sitten sille tulee vaan mieleen mennä katsomaan asuuko siellä oranssin merkkitötterön alla joku. No ei asu ei, mutta tulipa käytyä katsomassa :D Sellainen hupsutin se vaan on, nakki on hyvää, tekeminen on kivaa, mutku perhonen - ei - karvatupponen leijuu ilmassa - joo, täsä mä oon ja teen, kato näin - oho, mitähän tuossa kyltissä sanotaan - niin istu, juu, ja kiertääkin osaan - katomamma, tuolla on toinen koira :O - aijjaa, niiden samojen kanssa ollaan jo 6 kertaa reenattu - hihihi, menin maahan, anna nakki - hetkinen, onko täsä joku käynyt joskus pissillä... ei ole, tassuhikeähän se vaan - mitä? ai tassu? jaa istu, oisit heti sanonut jne. Sellaista ne meidän rallittelut :)

Rallittelujen jälkeen käytin piskit lenkillä hallin maastoissa ja hämmentävää kyllä sain lenkkeillä ihan keskenäni. Ilmeisesti napakka pohjoistuuli ja -18 astetta tekee sen, että hyvin on poluilla väljää. Nirppukin katseli jo muutamaan otteeseen sillä ilmeellä, että saiskos tulla sylkkyyn, kun tassuja jäytää, mutta mamma pysyi tiukkana ja komensi vaan pistämään tassua toiseen eteen. Sieltä me sitten kirmattiin HSKP:n toko2 -kurssin finaaliin Konalaan, jossa tosiaan Jalmarin tokot on nyt kevään osalta ilmeisesti paketissa. Oli nimittäin hallissa pari NIIIIIIIIIIN hyväntuoksuista neitiä, joista ainakin toinen oli kuulemma juoksujaan aloittamassa ihan any minute now ja jotenkin eläväisesti tulikin taas mieleeni minkä takia ei viime keväänä noi tokotreenit aina menneet ihan putkeen :D Nojuu, tärkeetä ja hyvää treeniä tehdäkin töitä ihanien neitosten läsnäollessa, viriili nuorimies vaan kokee vielä tässä kehitysvaiheessa olevansa vallan viettien viemää. Ekaa kertaa tehtiin ryhmässä kahden minuutin paikkamakuu ja kylläpä vaan kävi Javan aika pitkäksi. Siinä se kissa naukui ja haukotteli, kun sen mielestä oli oikeesti ihan tyhmää maata hallissa tassut kivituhkassa tuhlaamassa kallisarvoisia minuutteja, jotka olisi voinut käyttää tyttöjen kanssa sosialisointiin. Mutta, työvoitto, kaikesta levottomuudesta huolimatta se pysyi paikallaan (vaikka toki välipalkalla), mutta pysyipä silti!


Liikkeestä pysähtymiset eivät olleet sitä skarpeinta kärkeä ja seuraamispätkissä tuli pieniä notkahduksia, lelulla sain paikoitellen leikkiä ihan keskenäni jne. mutta silti hyvät treenit. Varmaan nyt kevätkaudella jätetään ainakin ohjattu toko hautumaan ja tehdään kotitreeniä. Palataan mahdollisesti alkusyksystä sitten katsomaan missä me itseasiassa mennään, jonka jälkeen ehkä ne loppuvuodenkin plänit on jossain määrin selkiytymässä. Toivottavasti se kasvaisi taas hippasen henkisesti, jotta sen kanssa olisi entistä hauskempi jatkaa tuotakin lajia. Yllättävää kyllä, mutta olen tosiaan löytänyt itsestäni sen sisäisen tokoilijan, vaikka laji ensisilmäyksellä onkin pilkunviilausta. Ja onhan sekin ihan kivaa, että toikin koira osoittaa väsymyksen merkkejä tunnin tokotreenien jälkeen, jossa on joutunut aivonystyröihinsä tutustumaan vähän enemmän kuin agilityssä, jossa saa paahtaa sen minkä neljällä tassulla pääsee ja mihin mamma vaan osaa ohjata.

3 kommenttia:

  1. Miten toi tyttösten liehittely kuullostaakin niin kovin tutulta. :D
    Eilisellä piiitkällä lenkillä saattoi tarkkaavaiset ohikulkijat muutaman kerran kuulla jo hyvin tutun "perkele, sulta lähtee kyllä pallit" karjaisun.

    Mun äidillä pitää muuten majaansa Helin kasvatti Sheldream's Azucar.

    VastaaPoista
  2. Mäkin taisin tokoharkoissa todeta "Vaihdan takaisin narttuihin", kun karvainen ystäväni Jalmari lähti luoksetulorivistä upeasti -nartun omistajan käskyllä ja ko. belggarin hanuriin. Ja harkoissa muistettiin piippailla kanssa välillä, että tytöööööt, täällä ois uroota tarjolla. Ei paljon tyttösiä kiinnosta tuollaiset keskenkasvuiset kakarat, mut sitähän ei iso MIÄS oikein sisäistä :D

    Heh, ompa pieni maailma :) Se on siis ilmeisesti Helin Bean sisko?

    VastaaPoista
  3. Bean veli ja täsmälleen isänsä näköinen poika. Pienet on shelttipiirit. :D

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi :)