Vaakkoin valtaajat ja lentäviä palloja

Aksastara kaikkine mammoineen pääsi lauantaina reippailemaan Vaakkoihin, kun kerrankin oli viikonlopuksi päräytetty varsin hilpeä sääkin. Yleensähän se iso A paistaa mieluiten silloin, kun itse joudun istumaan tiiviisti neljän seinän sisällä kattelemassa tietokoneen kelloa. Pakkohan se oli sitten lähteä valloittamaan uusia erämaita täällä etelä-Suomessakin, joten otettiin sitten suunta tällä kertaa Vaakkoihin, jossa kukaan neljästä ei tunnusta aiemmin käyneensä.

Kaikenkaikkiaan kiva tuttavuus paikkana, kun parkkipaikallakin oli vaan yhden käden sormilla laskettava määrä autoja. Taitaa tehdä ihmeitä metsän ruuhkareippailijoille, kun ei olekaan merkittyjä reittejä, vaan pitää ihan keskenään samoilla metsässä - hui - ja vieläpä ilman pururataa ;) Sehän käy meille, joten voidaan mennä toistekin. Maastokin oli kivan vaihtelevaa, kun välillä kiivettin kallioita ja välillä pompittiin mättäältä toiselle. Ja Nipa-pullero joutui todelliseen duuniin, kun oikaistiin hakkuualueen läpi ja töppöjalka joutui ihan tekemään töitä etenemisen eteen. Mut ihan oli eri tavalla virtaa tuossakin koirassa, kun pääsi tepastelemaan metsässä ja välillä pulahtamaan lampeen kepuja hakemaan.

Muutama kuvapläjäys siis piskien lauantaista:

Irtopää, jolla on iiiiiso kieli!

Tarkkaa havainnointia

Majava taas luraa

Uimavahdin tehtävä se vasta rankkaa onkin

Nipa kävi pääsemässä talviturkistakin eroon

Viikonloppu jatkui sen verran koiraisissa merkeissä, kun sunnuntaille oli buukattu ESS:n toimesta shelteille flyball -opastusta Tiina Liljan vetämänä. Paikalle olikin tullut ennakkoilmoittautumisten vähäisestä määrästä upea määrä lajista kiinnnostuneita shelttejä omistajineen, olikos niitä nyt parikymmentä iloista pientä paimenkoiraa paikalla. Liekkö mahtava sunnuntaisääkin edesauttanut ulkoharrastuksiin hakeutumista :) Meiltäkin innoistui jopa kepokin lähtemään mukaan, joten minäkin sain sitten molemmat piskit flyballoppiin samalla vaivalla, kun pystyin aina vaihtopenkille laittamaan toisen huilaamaan ja toinen tulille.

Java treenaa pallon noutamista ja takaisin tuomista (Kuva: S. Tuominen)

Yllättäen Java olikin tässä lajissa skarpimpi oppimaan ja tekemään töitä siitä huolimatta, että paikalla oli toisia uroksia ja vielä niitä tyttöjä. Natilla tuntui olevan tänään semmoinen päivä, että se olis vaan halunnut pussailla ja hassutella :D No, onneksi oli kepo mukana, joka sitten kävi Natille heittelemässä läheisellä kentällä vähän palloa, niin pääse pikkumustakin kunnolla pinkomaan. Se kun ei meinannu millään ymmärtää miksi pallo ei lennä, kun pitäis vaan päästä juoksemaan, eikä nyt jaksais mitään tassun läpsyttelyjä. Java hokasi kuitenkin aika nopsaan, miten homma etenee, vaikka ko. koira ei kosketusalustasta ole mitään tiennytkään (opetettu nenäkosketuksella).

Nipa keskittyy :D (Kuva S. Tuominen)

Flyball in a nutshell:

1. Ensin vähän palloreeniä. Hetsataan hakemaan pallo ja palauttamaan se ohjaajalle.
2. Laitetaan väliin yks flyballhyppy, jonka takaa koiran pitäisi liikkumaton pallo hakea ja tuoda takaisin
3. Sitten opetetaan kosketusalusta. Nami käteen nyrkkiin ja odotaan, että koira läppää tassulla
4. Vaikeutetaan vaatimalla läpsyä avoimeen kämmeneen
5. Otetaan käteen kosketusalusta, johon tarvitaan läpsy
6. Häivytetään käsi pikkuhiljaa, jolloin kosketusalusta on jo maassa
7. Aletaan kasvattamaan etäisyyttä alustasta
8. Lähetetään koira kosketusalustalle ja palkataan taaksepäin 
9. Kosketusalusta nostetaan kiinni heittokoneeseen ja lähetetään koira läppämään alustaa. Häivytetään alusta.
10. Lisätään väliin ensin yksi este ja lisää etäisyyttä, jolloin koiran pitäisi käydä läppäämässä konetta ja palata samaa tietä takaisin hyppyjen yli.
11. Sitten vaan lisäämään vauhtia ja kierroksia, jotta koira painaa tarpeeksi kovaa koneeta ja voi ladata pallon 
12. Ja sitten meillä onkin jo täysiverinen flyballhauva, joka heitätyttää ihan omat pallonsa :D

Hauska laji ja ehdottomasti pitää mennä kokeilemaan toistekin. Muutaman kuvan ehdin räpsäistä ja ne löytyvät täältä.