Niin kävi tällä erää myös Jalmarille, kun eilen alkoi seuran ALO/AVO –tasoinen tokokurssi. Jotenkin ihmeellisesti olin ihan sivuuttanut sen faktan, että tokokentät ovat ihan täysin agikenttien vieressä ja iltaisin etenkin niillä jälkimmäisenä mainituilla on sutinaa. Orastava tokoinnostus vaihtui lievään hihitykseen tämän huomattuani paikanpäällä – ja ihan syystäkin.
Aloitin meidän esittelynkin pahoittelemalla jo etukäteen vieteripallon käytöstä, koska Herra J:n päälaji tapahtuu parasta aikaa aitojen toisella puolella ja saattaapi olla nuoren miehen mielikin siellä. Mulla olikin ihan järjettömän hauskaa koko tokotunti, kun koira kyllä työskenteli aivan upeasti kokoajan, kun oli aktiivista tekemistä. Mutta heti, kun vaihdettiin passiiviseen tekemiseen (esimerkiksi pidemmät perusasennot) nokka kääntyi tiukasti agikentän puolelle. Mihinkään haahuilemaan se ei lähtenyt edes paikkamakuussa, vaikka ajatus olikin ajoittain vauhdikkaampien lajien puolella.
Tämän päivän epistola oli kehääntulotarkastus, paikkamakuu, seuraaminen, perusasennot ja hyppy. Kehääntulotarkastus meni ihan rairaiksi, kun oli tuttu ohjaaja ja Java aksamoodissa. Kahden minuutin paikkamakuussa kävin välipalkkaamassa minuutin kohdalla, mutta muuten tosi jees, vaikka vähän kuikuilikin aitojen toiselle puolelle. Perusasennot ja seuraaminen toimi hyvin, kun vaan tehtiin jotain ja samalla hetkellä kun ei tehty, ajatukset pääsi koiralta karkaamaan. Loppuun sitten vielä hyppyeste, joka näköjään oli erittäin Javan mieleen, kun vihdoin tuli äksöniä. Eka veto oli lähes täydellinen, vaikkakin se kääntyy seisomaan ihan esteen taakse. En ajatellut korjata paikkaa tässä vaiheessa, koska uskon koiran tekevän sen itse, kun ylemmissä luokissa palautetaan hypyllä. Tokalla yrittämällä se sitten päätti ennakoida hippasen ja lähti muina miehinä suorittamaan ”sivu” käskyllä. Hölömö :)
Herra J on ennen kaikkea hauska koira. Se ei ole virkaintoinen tosikko, vaan työtä rakastava sählä. Sen tekeminen ei ole millintarkkaa, vaan enemmänkin sen mielestä on tärkeää tehdä kuin tehdä täydellisesti. Siinä saa itsekin olla hyvin keveällä asenteella liikenteessä, kun naama näkkärillä se paahtaa tehdä asioita ”sinnepäin”. Välillä jopa sen perusasentoon tulemiset on aikamoisia banzaiiiiii –loikkia ja kaikessa innostuksessa herkästi asentokin sitten vähän vino. Suurten linjojen eläin siis kaiken kaikkiaan :D
Loppuun pieni hehkutus myös kohta maailmalle lähtevistä pikku-Jalmineista. Lauma kävi silmätarkissa Lappeenrannassa ja kaikille oli tarjolla vain hyviä uutisia: silmät siis kaikin puolin terveitä koko katraalla. Muutama poika muuten etsii vielä omaa aktiivista kotia ja ilmoitus kiinnostuneille löytyy yhdistyksen pentuvälityksestä. Tästä muistui omaankin hataraan mieleen, että Javan silmätarkki on vanhenemassa lokakuussa, joten mennään mekin Jerker Mårtensonille sitten ensi kuussa merlesilminemme. Natin käytinkin aiemmin keväällä Axelssonilla, mutta kun herkästi merlesilmistä asiaan enemmän vihkiytymättömät saa aikaiseksi virhelausuntoja, käytän Jalmarin tapauksessa siispä spesialisteja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi :)