Rakentavaa keskustelua

Vaivauduin avaamaan silmäluomet isänpäivänä jo kukon laulun aikaan, koska agendalla oli sunnuntain osalta isänpäivän juhlallisuudet aamutuimaan ja siitä sitten samalla ysin maissa starttasin Mikkelistä kohti Helsinkiä. Tuomarinkylässä oli sheltin rakenneiltapäivä ja sehän minua tietty kiinnostaa ihan mahdottomasti, vaikken näytelmäihminen olekaan.

Näin harrastajan kannalta kun koen, että luonne ja rakenne (sitä myöten terveys) on ne minulle kaikista tärkeimmät asiat. Ja pelkästään aksakoira ilman hyvää etuosaa on aikalailla riskinen sijoitus, kun lähtökohtaisesti kaksikolmannesta painosta on etuosan varassa ja siihen jos pistetään hypyt ja muu ylimääräinen rasite, niin siellä on luusto aika kovilla ilman oikeanlaista iskunvaimennusta. Vaikka itse fanitankin enempi rakennetta, sheltti on päärotu ja näytelmissäkin nättipäinen otus saa herkästi  muusta rakennefeelusta huolimatta sertiä kouraan. Onhan se oikeanlainen pää vaan niiin esteettisesti silmää hivelevä, että kiinnostaa mistä osista se oikein tehdään.

Paikalla oli Marita Axia kuuntelemassa viitisentoista ihmistä koirineen, kun jokaisen piti tuoda myös oma koira demoeläimeksi. Jalmari kieltämättä pikkuisen erottui rumana ankanpoikasena kaikkien muiden multinäytelmävalioiden rinnalla, mutta toimpahan ainakin vähän erilaista otusta näytille :D (Ja toivottavasti kukaan ei kauhistellut, että ei kai me rahojamme mihinkään näytelmiin tuhlata ;). Alkuun täytettiin paperile koiran ruumiinosat, jotta kaikki on kärryillä mistä puhutaan ja sitten käytiin eri osia ja niiden mittasuhteita läpi Maritan oman koiran avulla.

Hanna suorittamassa kopelointitehtävää

Sen jälkeen otettiin sitten opit käyttöön ja jokainen pistettiin sitten vierasta koiraa arvioimaan & kopeloimaan luentotilan eteen. Sehän se vasta opettaakin rakenteesta yhtä sun toista, kun noi omat karvanaamarit tuppaa olemaan vähän tuttua tavaraa ja saakin ihan uutta materiaalia näppeihin. Heti perään oli sitten Jalmarin vuoro päästä podiumille ja Era sai kunnian karvakaveria kopeloida. Hyvin sieltä löytyi kyllä otuksen hyvät ja huonot puolet! Ja muutenkin Herra J sai aikaiseksi mukavasti keskustelua, kun välillä saadaan ei-valioita pyödälle, josta uskaltaa niitä huonoja puoliakin nostaa esille. Tässä tiivistelmä: väriltään upea, karvanlaatu oikea,  mittasuhteiltaan hitusen lyhyt, saisi olla hitusen enemmän täytettä kuonossa ennen poskia, hyvä alaleuka,  silmät saisi olla hieman enemmän vinoasentoiset, muuten hyvät, korvat oikeinsijoittuneet ja oikean kokoiset, kaula riittävän pitkä, rintakehä hyvin pyöristynyt ja syvä, raajat suorat, hyvät etukulmaukset, lyhyt ja jyrkkä lantio, saisi olla enemmän takakulmauksia. Javan valtti siis on vastakin mahtava harrastuskoiran luonne ja rakennepuolella hyvä ja vahva etuosa jalostusta ajatellen.

Äärimmäisen mielenkiintoinen ja hyödyllinen päivä siis takana ja ennen kaikkea sormet syyhyävät päästä hipelöimään mitä siellä karvan alla oikein löytyy. Sekin nähtiin aikalailla omin silmin miten monessa kohtaa sillä karvanmäärällä ja sen oikeassa trimmauksessa voidaan itseasiassa huijata tuomarin silmää. Sen lisäksi minulle oli yllättävää, että itseasiassa jo parin päivän ikäisestä pennusta voi nähdä mittasuhteet ja rakenteelliset ominaisuudet, jotka ei tule muuttumaan. Niin pieniä marsuja en ole aiemmin osannutkaan edes katsoa ”silläsilmällä”. Myös oikean polvikaaren syvyys tuli nyt ihan uutena; en tosiaan aiemmin tiennyt, että sitä oikeasti pitää olla niin paljon ja oikeat takakulmaukset rakentuu siitä ja riittävän matalasta kintereestä. Maritan mielestä etuosat ovat suuri ongelma ja sellaisen hävittäminen omasta linjasta on erittäin vaikea korjata. Etuosien puutteellisuus ja rintakehän kapeus on siis asioita, joihin tulisi kiinnittää huomiota.

Semmottiis. Ollaan joo yhäkin tässä erittäin kevyellä treenillä harrastusten suhteen ja käydään lähinnä vaan ohjatuissa. Niistä olis pajlon kirjoitettavaa, muttakun oman läppärin akku on yhäkin rikki, niin ei tule inspis tilauksesta :D