Kirjoittelin muistiinpanoja kynä sauhuten ja korvat höröllään kuuntelin Pekan & Riitan vinkkejä. Javan kanssa ollaan aiemmin oltu kahdesti Pekan koulutuksessa (josta tärkeimpänä vinkkinä on jäänyt mieleen tuo liikkeisiin koiran virittely), joten tälläkertaa hyppäsimme sitten Riitan ohjeistukseen. Etukäteen olin miettinyt agendalle ainakin tunnarin aloittamisen ja seuraamisen joka suunnan tsekkaamisen. Aloitettiin siispä normiseuraamisella, jossa kaveri hitusen verran edistää. Niimpä pitäisi alkaa tarkemmin fiksaa perusasentojen paikkoja, joka sitten heijastuu myös itse seuraamiseen. Sivuaskeleista yllättäen helpommat oli oikealle siirtyvät, joissa ei muuta skarpattavaa kuin katsoa perusasennon oikeat paikat. Sivuaskeleethan tuomaroidaan perusasennosta perusasentoon, joten se mikä tapahtuu siinä välissä ei ole niin merkityksellistä.
Ja sitten siihen jännittävään tunnariin, jota ei olla tehty kertaakaan ikinä mitenkään. Ajattelin siis aloittaa harkat mielummin osaavien silmien alla, joten siirryttiin ulos kapuloinemme. Hallin ympäristö on aikalailla haastava lähteä hajuerotteluun perustuvaa tunnaria tekemään, kun jokaikinen puska on täynnä triljoonia käyntikortteja jo valmiiksi. Mutta nou hätä! Riitan stepit tunnarin aloittamiseen tässä:
- Hetsataan kapulalla ja koira saa jopa vähän leikkiä sillä, jotta fokustetaan jee -fiilistä asiaa kohtaan
- Tehdään näkyvällä nopea noutoharjoitus, jossa koira käy vaan ottamassa palikan suuhun
- Koira istumaan ja piilotetaan oma lehtien alle samalla käyttäen virittelysanaa, josta sitten vaan etsimiskäsky
- Kun sujuu niinku vettä vaan, otetaan hämykapulat mukaan. Tehdään läjä sivuun ja kävelytetään koira muutaman kerran ohi ja palkkaa siitä, kun ei kiinnitä huomiota tai kääntää huomion pois
- Tehdään piilotus hämykasasta sivuun
- Piilotus hämykasan taakse, jolloin koiran pitää tietoisesti ohittaa "tyhjät" kapulat
- Tuodaan sitten pikkuhiljaa lähemmäksi omaa kapulaa, jonka jälkeen oma voi alkaa olla miltei kiinni kasassa
- Ja sitten voidaan alkaa keskittyä kasan sijasta asettelemaan palikoita eri tavoin näkyville kohti kokonaista tunnaria, kunhan ensin on kärsä saatu tajuuksille näköelimien sijaan
Mä sain kyllä ihan suu auki katella tuon koiran työskentelyä, ihan mahtavaa! Mä en todellakaan uskonu, että ekalla kerralla me kokeillaan jo kohtaa numero kuusi ja silti se nostaa oman. Toki kotitreenissä fokustetaan tuohon kolmoskohtaan, mutta nyt mä alan ihan oikeesti uskoa, et tunnari on helppo liike koiralle, jos ne vaan tietää mitä niiltä haetaan. Ja koiralle hajut on yhtä yksinkertainen asia, kuin meille kaksilahkeisille värit. Kaveri kävi jopa yhdessä välissä merkkaamassa puskan, kun mailia pukkasi, mutta jatkoi samantien sen jälkeen nenäduunia kohti omaa palikkaa. Nuorimies, huoh! Taisi toimia aikamoisena tunnari-inspiraationa myös muutamalle muulle tämän näkeminen :)
Toisessa erässä otin sitten ruutua nähdäkseni mihin se muutama viikko jäi, kun silloin aloitettiin kahdella leluruudulla ja yhdellä näyttöruudulla. Tänään lisättiin yks pykälä vaikeusastetta samantien ja tein kaksi onnistunutta näyttöruutua ja yhden tyhjän pelkällä käskyllä. Ja hyvänen aika, sinne se meni :o Ruutua tehty öööö, alle kymmenen kertaa? Riittakin kommentoi, että koska koira näyttää noin paljon diggaavan juoksemisesta, kannattaisi treeni alottaa muutamalla ruutuvedolla, niin saa hyvän fiiliksen hauvalle vähän niinkuin ilmatteiks.
Loppuun sitten hitusen paikkamakuuta, kun se vähän tuppaa joskus pällistelemään ympäristöä. Nytten oli kivasti häiriötä tarjolla, kun vieressä tehtiin noutoa ja muutenkin tila täynnä ihmisiä ja shelttejä. Jatketaan siis jo valittua linjaa (merkkaamalla väärät ja kehumalla oikeat) ja välipalkkaamalla oikeasta mielentilasta. Siinähän se kolmituntinen sitten taas vierähti ihan vahingossa tokon parissa touhuillessa ja taas on uusia treenivinkkejä yllinkyllin pimeisiin syksyn iltoihin, kun muuta ei jaksa tehdä. Edes sitten hitusen tokoa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi :)