Linnaa.

Eikä edes Samppa Linnaa, vaan Teemua. Minulle aiemmin täysin tuntematon kouluttaja, joten ihan mielenkiinnolla tutustuin etukäteen lähetettyyn ratapiirrokseen. Joka ei varsinaisesti ollut rata, vaan neliasteinen järjestelmä, jossa harjoitukset tehdään tietyssä vaikeutuvassa järjestyksessä ja jotta pääsee jatkamaan, edellinen steppi pitää olla hallussa. Aina luonnollisesti arvostan treenejä, joissa on ajatus ja fokus takana. Päivän teesit: takaaleikkaus, rytmitys, ajoitus, esteen lukitseminen.

Ja miten muuten sattuikaan, että juuri julkaistussa Dog Sport Magazinessa on artikkeli Teemusta ja hänen Total Agility Methodista, jota tässä juuri päästiin ihan itse kokeilemaan. Voipi tsekkaa tältä.

Tällä erää kohteena siis takaaleikkaukset. Se on ehkä vähän itselle sellainen ohjaus, joka otetaan käyttöön vaan silloin, kun ei ehdi tehdä muuta. Ja tänään ei tosiaan annettu vedättää (olisi kyllä ehtinyt sulavasti), eikä mitään valssailuja tai persjättöjä, vaan ihan aitoja takaaleikkauksia. Startti aina ykkösesteeltä ja putkeenlähetykset suoraan eteenpäin.

Harkka nro 1: Vauhtiympyrä

Käytössä siis koko 30m kenttää, U-putket päihin ja kolme hyppyä väliin. Ja tietty hämyesteet putken sisäkaarelle, jotta huolimaton ohjaaja saa koiransa sinne putken sijasta. Näin luonnollisesti tein ekalla vedolla, kun oma lead out oli ihan liian lyhyt ja samalla käsi karkasi taivaisiin. Ja kun ohjaus katoaa putkesta, ni ei se vesseli kyllä sinne mene.

Pieni tuumaustauko ja ajatusta peliin. Mun pitää kunnolla kiihdyttämällä edelliselle esteelle saada koiran  laukka pitkäksi, joka laakahyppynä tarkoittaa suoraan eteen suorittamista ja näin ollen helpottaa aika lailla esteen lukitsemista. Ja ihan huikea ero jo pelkästään tällä rytmityksen korjaamisella näinkin yksinkertaisessa harkassa.

Harkka nro 2: 2 takaaleikkausta

Nyt kun oli saatu koiralle tehtyä eteenpäinmenoa ja irtoamista, otettiin mukaan U-putkien väliin neljä hyppyä (kaksi suoraan, yksi keskeltä ja takaaleikkaus "toiselle puolelle" ja suoraan putkeen). Aiemmin kun riitti ympyrän aikana kaksi rytmitystä, nyt pakkaa sekoitettiin kääntävällä rytmityksellä, kahdella takaaleikkauksella ja siitä vielä piti saada koiralle hyvä putkeenlähetys rytmityksellä. Ja luonnollisesti se kaksi kierrosta peräkkäin, niin saadaan kivasti virheet kertautumaan.

Ihan käsittämätöntä miten pieni rytminmuutos kertoi Jalmarille, et hei nyt käännytään, vaikka just aiemmin oli ollut lupa posottaa putkesta putkeen. Sen jälkeen kiihdytys ja jarrutus takaaleikkaukseen ja taas kiihdytys ajoissa, jotta saadaan putki lukittua. Ja sama takaisin päin. Paluukierroksella otus meinasi pikkuisen flaikkaa ennen takaaleikkausta, kun en vaan saanut ihan ajoitusta nappiin, mutta tämäkin oli nopeasti korjattu pistämällä jerkkua reisiin. Tästä siirryttiin sitten varsin sukkelasti seuraavaan harkkaan.

Harkka nro 3: 4 takaaleikkausta

Äskeisessä harjoituksessa ehti ajatella sen yhden suoraan tulevan hypyn kohdalla, mutta nyt putkeen lukitsemisen jälkeen käännösmerkkaus piti olla valmiina ja siitä spurtti/jarrutukset tuplasti edelliseen verrattuna. Näkyy oma toispuoleisuus siinä, että taas paluukierroksen jälkimmäinen takaaleikkaus oli haastavampi ja siinä pikkasen koira karkasi optimaaliselta linjalta, mutta noin muuten niiin wau! Mä olin itse ihan todella positiivisesti yllättynyt miten mageesti toi eläin liikkui takaaleikkausradalla, kun sitä ohjasi oikein rytmittämällä :D

Nelostreeniä ei ehditty nyt tekemään, kun ei jaksanut alkaa räpeltämään muutamassa minuutissa uutta juttua. Etenkin kun nyt sai lopetettua noin upeaan onnistumiseen. Ja ensi viikollakin ollaan tuuraamassa Teemun treeneissä, niin jatketaan sitten jollain samaan rataan pohjautuvalla jatkotreenillä.

Mä niiiiiiin tykkään treeneistä, jossa käteen jää se pieni ajatuksen muru, jolla fiksataan jotain tiettyä palasta. Esimerkiksi Anu Rajaheimon persjättösulkeisissa sain kiinni ensimmäistä kertaa siihen liittyvää ajoitustematiikkaa, Jenna Caloanderin treeneissä sylkkärin mahdollisuudet aukesivat, Timo Liuhdon kanssa valssien liikettä tahkottu. Hyvin mietitty treeni yhdestä aiheesta antaa niin paljon enemmän kuin ratatreeni, johon on sullottu kaikki mahdolliset ansat ja sudenkuopat ja josta käteen jää vaan lentävä lausahdus "tätä ja tätä ja tota pitäisi vielä treenaa...".

Parasta oli ehkä se, että Teemu oli hyvin aidosti otettu mun kyvystä muuttaa omaa liikettä, rytmitystä, ohjausta ohjeiden mukaan ja tiedustelikin sitten, että mikä joukkueurheilulaji mulla on pohjana tuohon koordinaatioon, kun tiesi, että lajia takana mulla vasta varsinaisesti kaksi vuotta (Erttiä ei lasketa ;). Tirsk! Ei mikään. Sehän onkin ollut komiikan lähde jo pidempään, että en tosiaan ole mikään koordinaation ihmelapsi ja liikeratojen korjaaminen vaatii kuivaharjoittelua. En siis ole aiemmin pystynyt ihan noin dramaattisesti kuuloelinten kautta lähettämään raajoille täsmäviestejä, mutta laji näköjään opettaa ja piuhat lyhenee pikkuhiljaa.

Mitä jäi siis tällä viikolla käteen? Paljonkin.

• Rytmitys omalla tempolla
• Koiran ohjaus ihan oikeasti jaloilla ja liikkeellä (meillä Jalmari jopa protestoi häiritsevää kättä sanomalla "räyh" ottamalla siitä radalla ohimennen kiinni, niin että kuolat vaan jää :D), kun sen näkökenttä on käytännössä noin 80 astetta
• Tietoisuus siitä milloin koira on ihan oikeasti lukinnut esteen, eikä vaan menossa sinne päin. Erityisesti meillä putkilla. Uutta ohjausta ei voi tehdä valmiiksi ennen tätä.