Järjestetäämpäs vaihteeksi yksi Shelttiviikonloppu

Nyt on kyllä aidosti vedetty tukka putkella pitkin Eurooppaa ja Suomea. Hitusen ovat koiratkin olleet hunningolla, mutta onneksi niilläkin pää kestää joskus vähän rauhallisempaa elämää ilman tuhansia aktiviteetteja. Luonnollisesti työt ovat omalta osaltaan häirinneet riittoisasti harrastuselämää ja hitusen teki mieli nikotella, kun viime viikon Wienin työmatka pakotti mut perumaan yhdet tehikset ja yhdet omat koulutukset. Snifff. Ei sillä, nättiähän sielläkin oli, kun kirsikkapuut kukassa ja kevät aikalailla paikallaan, kun lämpömittari näytti 22 astetta plussan puolella, mutta kiva se on sitäkin lähinnä ikkunan takaa katsella :D

Sieltä sitten kirmasin heti perjantaina työpäivän päätteeksi Kiljavalle pygäämään shelttierkkaria ja shelttiviikonloppua kasaan. Kaikkeen sitä lusikkansa saakin sekoitettua, kun jokainen hallituslainen varmaan muistaa mun kuuluisat viimeiset sanat ”tänä vuonna en tule erkkaritoimikuntaan, koska muut seuraduunit ja oma harrastaminen tarttee sen ajan”. Taisin myös sanoa, että "en tule ehdokkaaksi enää hallitukseen", mutta kun avautui kesken kauden lopettaneen paikka, nöyrryin sitten siihen lisävuoteen. Tässä sitä sitten taas oltiin, duunin jälkeen klo 17-22 rakentamassa erkkaria, klo 6-23 lauantaina erkkarissa töiskentelemässä ja tuomari-illallisella ja grande finale: sunnuntaina klo 8-18 vielä Shelttipäivässä. Voitte arvata miten onnellisia kotiväki oli näistä mun pikkuharrastuksista ;)

Mutta vaikka viikonloppu oli työntäyteinen, oli se myös superantoisa! Ainakin itselle oli äärimmäisen mielenkiintoista päästä juttelemaan tuomarien kanssa ihan näin epävirallisissa merkeissä näyttelyn jälkeen. Barbara Thornleyhän on ollut mukana tekemässä ESSC:n uutta rotumääritelmävideoita ja onkin helppo ymmärtää miksi niin paljon intohimoa heidän puoleltaan liittyy oikeaan rotutyyppiin. Ja sen verran on pakko itsekin allekirjoittaa, että omaa silmää viehättää myös enempi kaunisilmeinen brittinaama kuin pistäväkatseinen jenkkipää. Mikä omalla kohdalla oli ihan silmiä avaavaa oli se, että brittilinjaisen ei missään nimessä pidä olla mikään hentoluustoinen piikkinokka, vaan nimenomaan vahvaluustoinen hienostuneisuudesta huolimatta. Tällähän monet perustelee sitä miksi sitä jenkkiä pitää olla, että on luustoa. Mutta kun sitä pitää olla myös sillä oikealla brittityypin sheltillä.

Eniten sanomista suomalaisesta erkkarijoukosta tuomarit löysivät etuosista (sama ongelma on vakava myös brittilässä). Koko joukosta löytyi vain muutamia, joilla oli oikeasti oikeanlainen etuosa, jossa hyvät kulmaukset, vahva, syvä rintakehä ja riittävästi eturintaa. Urosten puolella silmiinpistävää oli koirien koko. Vaikka niillä isommilla oli monesti paremmat rakenteet ja liikkeet, kuulemma hienostuneisuus kärsii koon kasvaessa ja tuomarista itsestään oli ikävää antaa esim. valioluokan koirille kakkospalkintoa vain sen koon takia. Sen lisäksi esille nostettiin vielä takakannukset, joita ei kuulemma kotimaan kehissä ole (ne poistetaan siellä, vaikkei saisi, yikes!). Kuulemma pilaavat takaliikkeet. Noh, tästä voinee olla montaa mieltä, että onko kyseessä nyt ihan oikeasti vaan kosmeettinen silmäroska, eikä koiran terveyttä uhkaava seikka…

Sen sijaan luonteet saivat paljon kehuja kaikilta tuomareilta. Sen huomaa, että perinteinen kenneljalostus on pienemmässä roolissa Suomessa ja täällä pennut ja aikuiset saa ihmishuomiota asuessaan ihan samoissa tiloissa kaksijalkaisten kanssa, eikä jossain pihan perällä. Ja kärkikoiristaan kyllä tykkäsivät koko poppoo, että löytyi sitä oikeanlaistakin shelttiä esille. Tästäkin kävin heidän kanssaan juttelemassa, että ovathan tietoisia siitä, että Suomessa näyttelyitä harrastaa myös ne ns. lemmikkilaatuiset. Kun jossain brittilässä kehissä on sitten vähemmän shelttejä, mutta ne on sitten sitä show –laatua. Ja että etenkin erkkari on sellainen vuoden The Tapahtuma, johon mielellään tuodaan sohvannurkastakin ne karvakaverit ja samalla moikataan tuttuja päivän aikana. Ja niin sen pitäisi ollakin, että jos joskus koira on jossain esillä, niin erkkarissa!

Siinä välissä kävin vähän lepuuttamassa silmiä kotona, kun taas sunnuntaina aamulla Audin nokka kääntyi kohti Kiljavaa ja Shelttipäivää. Puhujiksi oltiin saatu jalostustoimikunta, Hannes Lohi ja Juha Kares. Loppupeleissä näistä kaikesta tuli hypermielenkiintoinen synteesi aiheesta sheltti, rakenne ja terveys, kun soppaan saatiin näyttelyssä esillä olleet koirat, tuomarien näkemys niistä ja rotutyypistä, jalostustoimikunnan kuulumiset tämän hetkisestä terveystilanteesta, Hannes Lohen tietellinen näkökulma terveyden edistämisestä tutkimuksen keinoin ja loppuun vielä Juha Kareksen vuosien kokemus kasvatuksesta ja tuomaroinnista.

Jalostustoimikunta kävi läpi terveyskyselyn tuloksia tähän mennessä. Vastauksia oli vasta 353 koirasta ja jos Suomessa on n. 9000 shelttiä, niin aika moni puuttuu! Jos joku nyt siis tuntee piston sydämessään, että päässyt unohtumaan, niin nyt onkin hyvä aika käydä täyttämässä terveyskysely kaikista omista shelteistä. Tuloksia tullaan julkaisemaan kyllä, kuten sunnuntaina jo nähtiin, joten sekään ei kelpaa enää tekosyyksi jättää täyttämättä :) Vaikka sheltti on varsin terve rotu (87% vastanneista), siellä oli silti muutamia yllätyksiä. Yli joka kolmannella ylimääräisiä ripsiä, joka neljännellä hammaspuutoksia, joka neljännellä kivesvika… Vain 6%:lla oli raportoitu kinnervika, mutta tämä on todennäköisesti hyvin alakanttiin, kun noin paljon koiria puuttuu kyselystä.

Hannes Lohi piti hyvin innostavan puolitoistatuntisen geenitestaamisen mahdollisuuksista ja niistä ratkaisuista, joita on tähän mennessä jo koirapuolelle onnistuttu löytämään. Jotta omaa rotua saataisiin tutkimuksiin, näytteiden määrä pitäisi saada nykyisestä ihan toiselle tasolle (vain n. pari sataa shelttinäytettä kasassa). Nyt kaivataan siispä ympäri Suomen aktiivisia ihmisiä tarttumaan toimeen ja pygäämään joukkonäytteenottotilaisuuden kasaan. Etelä-Suomen Sheltitkin on jo tälläistä pähkimässä, joten jos asut jossain täällä päin ja olet näyttöönottotaitoinen (eläinhoitaja, sh jne. geenitestiin siis riittää, että osaa ottaa verinäytteen, ei tarvitse olla välttämättä eläinlääkäri), niin otappa yhteyttä – apuasi tarvitaan! Jos ESS:n alueelta kauempaa löytyy innokkaita joukkarinjärkkääjiä, niin varmasti saadaan teillekin sponssimahdollisuus kuluihin (esim. postikulut, mahd. tilakorvaus ) ja näytteenottoputkethan saa ilmaiseksi tutkimusryhmältä.

Iltapäivällä olikin sitten Juha Kareksen vuoro avata sanainen arkkunsa luonteista ja rakenteesta. Luonteen osa-alueista tärkeimmiksi nostettiin elinvoima, toimintakyky ja hermorakenne, joista erityisesti tuo viimeisin korostui. Sen suhteen ei pitäisi tehdä siis kompromisseja nartun kanssa, koska sen lisäksi, että perityy hyvin, kasvuympäristöllä on suuri vaikutus. Ilmeisesti jossain vaiheessa asiasta on tehty makiapinatutkimus, jossa ”huonon” ja ”hyvän” emän poikasista vaihdettiin puolet päittäin, jotta nähdään mikä ero on perintötekijöillä ja kasvuympäristöllä. Tässäkin yhteydessä hyvä, huolehtiva emä onnistui kasvattamaan näistä perintötekijöiltään heikkohermoisista parempia apinalapsia, kuin huono emä. Tasapainoinen äitikoira on siis kohtuullisen tärkeä palikka sen suhteen, mitä siitä koirasta loppupeleissä tulee.

Rakenneluennolla käytiin läpi mistä se koira itseasiassa koostuu. Eikä parissa tunnissa ehtinyt juuri muuta kuin käsitellä etu- ja takaosan! Näistä se etuosa osoittautui jälleen kerran haastavammaksi ja varmasti asiaksi, johon monen shelttikasvattajankin pitäisi kiinnittää erityistä huomiota (vrt. tuomarikommentit lauantaina). Juhankin totesi, että kaikki luustoon liittyvät muutokset linjassa vaatii niin monta sukupolvea, että meinaa usko loppua. Ilmeisesti hänen omalla kohdallaan työ alkaa kuitenkin pikkuhiljaa tuottaa tulosta, kun tuntui olevan hyvin tyytyväinen muutamaan kasvattiinsa. Tämän päälle saatiin vielä konkreettista tuntumaa luiden pituuteen, mittasuhteisiin ja asentoon, kun saatiin pari mallishelttiä kopeloitavaksi.

Ja olipas taas todella hyödyllistä! Etenkin kun kopeloitavana oli kaksi hyvin eri tyyppistä koiraa, jolla toisella oli parempi etuosa kuin toisella ja toisella pidempää lanneosaa jne. Siinä pystyi sitten kirjaimellisesti käsinkosketeltavasti itselleen erot selvittämään. Ja karkkina kakussa sitten lopuksi saatiin pöydälle vielä terveet kintereet ja operoidut kintereet vierekkäin näperrettäväksi! Tämä on aikalailla harvinaislaatuinen tilaisuus päästä omin kätösin hipelöimään näitä "akilleenkantapäitä". Koska sää oli hieno, niin käytiin vielä ulkona katsomassa näiden esimerkkikoirien liikkeitä ja sitä miten se tietynlainen rakenne näkyy minkäkinlaisissa liikkeissä.

Omaa nenää ei ole siis treenikentillä paljoa näytelty, mutta onneksi sekin aika on kyllä kaikesta huolimatta tehokkaasti käytetty :)