Kisaturkis

Lentävä karvamattoni on viime viikkojen sisään kunnostautunut myös kisakentillä. Ainakin osittain. Muutamaan otteeseen on koiran pata meinannut keittää sen verran, että pitänyt aavistuksen verran tiukasti sanoa, että nyt vedetään henkeä. Toivottavasti kenelläkään ei ole yöunet mennyt sen takia, kun olen Javalle kertonut, että ei näin ;)

Purinan syysskaboissa vedettiin sunnuntaipäivän ratoksi kolmen startin rykäys. Kahdella tuomarina Herrala ja ulkoradan hyppäri oli Siimeksen käsialaa. Ainekset oli jälleen vaikka triplaan, mutta tyydyttiin nyt vaan sitten yhteen nollaan. Ekalla radalla juoksin kolmosesteen valssissa johonkin kelen kuoppaan hallin superpehmeällä pohjalla ja horjahdin, jonka jälkeen oltiinkin jo auttamattomasti myöhässä. Nykyään kun tuo koira ei anna mitään myöhässä olemisia anteeksi, vaan meni jo. Niin se meni nyttenkin :D Muuten oikein näppärä rata, kun sain taas rytmistä kiinni 30 metriä myöhemmin.

Hyppärillä olisi ollut eka mahdollisuus valioitua ikinä. Varmuuden vuoksi hyllytettiin tämäkin. Niiin hieno hyppäri, jota ei tietenkään ole videolla, että näkisin miten tein väärin. Lipesi todella pienestä välistä piski esteen väärinpäin. No, omaan piikkiin pitää se laittaa, kun ko. kohtaa arvoin ja mietin kahdella eri tapaa suoritettavaksi ja ilmeisesti tein jonkun niiston ja valssin huonon välimuodon.

Vika Herralan agirata oli sitten oikeesti niin helppo, että sanoinkin jengille, että jos me ei tuolta saada tulosta, niin vaihdan harrastusta. Noin hauskaa kolmosten rataa ei olekaan ollut aikoihin, jossa ohjauskikkailuilla ei tee yhtään mitään ja ohjaajan rooli on vaan näyttää koiralle suunta. Ainut ansapaikka oli toka vika este, josta todella moni sai työnnettyä koiransa hyllyttämään baanan väärälle esteelle. Minullakin meinasi takaaleikkaus vähän lurahtaa (muutenkin nyt taas tiukat ja oikea-aikaiset takaaleikkaukset treeniin!), mutta kiltti koiruus lähti ennemmin mun liikkeen ohjaukseen ja korjasi viime hetkellä oikealle maalihypylle. Vaikkei nyt ihan nopeinta ja parasta, niin silti tulos -7.85 (4,25m/s) ja sillä kolmospodiumi.

Piirimestiksissä kisaturkis oli yllättävänkin hyvässä tikissä. Jos ultimatetavoitteena oli kolme nollaa, niin kahdesta nollasta ja yhdestä vitosesta ei kauhean kauaksi siitä jäädä. Aikamoinen parannus esimerkiksi vuoden takaiseen. Sen lisäksi koiraeläin paahteli ihan kohtuullista kyytiä, kun Sari Mikkilän agiradalla tuloksena -5,73 (4,2m/s) ja sijoitus 4/44. Kolmas sija hävittiin yhdellä sadasosasekunnilla ja huikealle Ruulle reilu pari sekunttia. Hyvä turkismus, oli nimittäin aikamoinen deal breaker toi keppien vienti monelle. Java sano, et poisssss tieltä ja täräytti upeasti takaaleikkauksella oikeeseen väliin.

Mikkilän agirata

Hyppärille lähdettiin siis varsin mukavista asetelmista, vaikka itse hyppäri olikin hyvin miinoitettu heti kahden ekan esteen toimesta. Keppien sisäänmeno oli vähintäänkin mielenkiintoinen ja olisikin kiva tietää kuinka moni koira tuonne putkeen ja kuinka montaa eri ohjausta loppupeleissä tuohon jengi koitti :D Rintamasuunnan takia päädyin itse ottamaan kepit pakkovalssilla, joka itsessään oli äärimmäisen toimiva ratkaisu, mutta elämäni eläin, Herra J, Karvalakki, Aasi Eläin päätti sitten olla keskittymättä ykköshyppyyn. Nappasi siispä riman siitä alas ja se loppuradan nolla oli sitten vaan kosmetiikkaa. Ei tosin mikään täydellinen, kun vitosen takaaleikkaus lähti ihan liian myöhässä ja koiruus flaikkasi ihan älyttömän kaarteen. Mutta siis ratana ehjä hyppäri, vaikka tuloksena vitonen (4,32m/s).

Huittisen hyppäri

Yhteistuloksella 5, -9,52 Java siispä Helsingin piirimestaruuksissa sijalla viisi. Paras femman tulos, joten ilman sitä rimaa se olis ollu vaatimattomasti kakkonen. Aika huikea juttu! Onneksi jossittelu on tässä lajissa turhaa ja tänään näin, huomenna ehkä toisin. Olen varsin tyytyväinen siihen, että me tehdään tuloksia ja 5/35 on Helsingin geimeissä varsin kohtuullinen tulos. Koiran piikkiin joudun sen riman laittamaan, kun se ei vaan keskittynyt (just viereisellä radalla aidan takana oli joku iiiihanan kiihkeä bc, josta Kalmarilla nousi kierrokset), mutta loppupeleissä lisää treeniä vaan. Toivottavasti kukaan ei taas ottanut tosissaan mun kommentteja lapasista tai koiran vaihtamisesta, koska koiruus sai kyllä kehunsa ja palkkansa ihan tasan jokaisen radan jälkeen, niinkuin aina. Tuli tulosta tai ei :) Ja Jalmari on kuulkaas aika ässä!

Viikkoa ennen piirimestisjoukkueiden ilmon sulkeutumista minulle tuli mieleen, että hitsinvimpulat, Etelä-Suomen Sheltit Ry:hän voi joukkueet kasata, kun ollaan HSKP:n jäseniä. HSKH:lla on käytäntö, että samat joukkueet kisaa SM:t ja piirimestikset ja viime keväänähän mun koira just sairastu hakuaikana, joten ei haettu ollenkaan oman seuran joukkueeseen. Niimpä otin ESS-joukkueiden kasaamisen tehtäväksi ja saatiinkin täydet mini ja medi -joukkueet edustamaan. Onnittelut vielä ESS:n mineille joukkuehopeasta!

Olikin sitten ihan mahtavaa päästä shelttiporukassa kisaamaan, joten suuri kiitos kaikille medijoukkueen koirille Pikolle & Kaille, Bealle & Helille ja Tiukulle & Terolle. Huikea tsemppi oli joukkueella ja tällä erää oltiin hienosti kuudensia tuloksella 10vp ja kaikkein nopeimmalla ajalla, olihan meillä suihkumoottori-Pesänen joukkueessa Kalmari vanavedessä. Itseasiassa, jos kaikkia tuloksia katsoo niin olispa pärjätty jopa maksien joukkuekisassa aika kivasti tuolla ajalla ;) Go sheltit!

Java, Tiuku, Bea, Piko

Java hoiti tonttinsa tyylikkäästi nollalla helpolla radalla ja tässäpä vielä todistusaineistoa. Mikkilä oli suunnitellut ihanan etenevän joukkueradan, jolle oli kiva mennä kahden radan väännön jälkeen. Loppupeleissä Java paukautti kolmanneksi nopeimman nollan, joka on hitusen yllättävää tuollaisella rataprofiililla. Sehän tunnetusti kääntyy poikkeuksellisen hyvin, eikä vesikoirille aina suoranopeudessa pärjää. Mutta viikonloppuna olikin sheltit kovaa valuuttaa :)