1.9.2013

Yokotai -päivien fiiliksiä

Java ja pienen pieni fani <3

Talk to the paw since face is already occupied :D

No mutta, ehta Natiainen!

Luonnollisesti myös poikansa puuhailemassa jotain järkevää

Hirrrrrweeeen kiire

Kaveriiit, mää tuun kans

Angry Bird :)
Mä olen viimeaikoina ollut vähän laiska "kameristi", niin tässäpä nyt siis muutamat fiilisfotot lauantailta Yokotai -päiviltä Spanielien Majalta. Upeankokoinen pläjäys niin mitteleitä ja shelttejä omistajineen kasassa ja sehän luonnollisesti tietää vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Ainakin omat otukset pääsi juoksentelemaan muiden kanssa sen verran tehokkaasti, että ei tarvinnut nukkumattia kovin kauaa kotiin tullessa huhuillessa. Ilmeisesti takakonttiinkin oli eksynyt kourallinen unihiekkaa, kun sikaosastolla oli iiiiihan hiljaista.

Päästiinkin heti Espoon porukoille saapuessa verijäljestämään Ellun opastuksella. Kerran aiemminhan nämäkin otukset ovat jäljellä käyneet joskus vuosia sitten, kun Zalmaar oli pikkupoika, joten pieni oppien virkistys oli ihan paikallaan. Ekaksi nappasin Natin narun päähän ja kylläpäs oli taas naurussa pitelemistä tuon eläimen kanssa. Helin sanoin, kultakalan muisti ja se todellakin pitää kutinsa. Se lähti aina tosi tietävästi reteästi liikkeelle nenä vipattaen, mutta noin metrin-kahden kuluttua se unohti mitä oli tekemässä :D Ja sitten sen ilme kirkastui suurinpiirtein niin, että korvistakin hohtaa valoa, kun varpujen alta paljastui KEPPI! No sehän piti ensin tuoda mulle ja kun en sillä mitään tehnyt, niin Nati kävi Ellullekin sitä tarjoamassa. Siinä sitten naurua pidätellen odoteltiin sen tarjoavan jäljen jatkoa, mutta eikös mitä. Pieni pyhä yksinkertaisuus ajatteli, että ilmeisesti ko. kepissä oli vaan jotain vikaa, joten hän haki toisen ja kolmannenkin... Löytyihän se sorkkakin sieltä sitten vihdoin, mutta oli varsin Niken näköinen suoritus :))

Kipaisin sitten vaihtamassa töihin karvalakin, joka aloitti lähestulkoon yhtä reteästi myöskin merkkaamalla ekan lähtökaadon ihan vaan koipea nostamalla, kuten äitinsäkin. Mitenniin maailmanomistajat töissä... Sukulaisestaaan poiketen, Javapa oli ihan pro. Itekkin vaan hämmästyksestä huuli pyöreänä seurasin perässä, kun se aloitti heti nenällä duunit ja myös jatkoi sitä, kunnes oltiin sorkalla. Wau! Jälki oli aika pitkä ja siinä oli kaksi kulmaakin vielä. Muutamassa kohdassa se lähti menemään jäljestä sivuun, mutta pysähtyi itse, otti uuden vainun ja palasi reitille. Hitusen haastavaa jäljestä teki myös se, että itse en tiennyt missä se menee, kun ainoastaan alku ja loppu oli merkattu, joten ei siinä sitten auttanutkaan muu kuin uskoa koirien nenien kykenevän siihen, mihin ne on tarkoitettukin.

Siinähän se loppupäivä sitten menikin, kahvia juodessa ja koirien toilailuja ihastellessa. Kiitos siis vaan taas järkkäämisestä Sarille + muille reippaille organisaattoreille + osallistuijille ja Java kiittää Vuoden Harrastuskoira ja Vuoden Aktiivikoira -titteleistä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi :)