Viime viikonloppuna kisattiin HSKP:n piirimestikset. Lauantaina oli yksilöt, joissa teimme varsin hienot baanat kuitenkin pikkuvirheineen, eikä jatkettu kahden vuoden mitaliputkea. Sunnuntaiaamuna piti raahautua vielä joukkuepiirimestiksiin, joka minusta oli ainakin vähän hölmöä, ko mieluusti olisi lauantaina sipaissut nekin ja antanut koiralle PLUS itselleen vapaapäivän lajista. Vaan eipä mitään, HSKH:n timanttinen medijengimme kävi sen korkeimman pallin lunastamassa, niin ei sentään turha keikka :)
Video on ehk huonolaatuisin ever näin uudelleen tallennettuna ja napattu tuhmasti HAU:n striimistä.
Kisaputki jatkui tänä viikonloppuna oman seuran kisoissa. Harmillisesti edellisviikonlopun omasta liikkeestä oli jäljellä enää rippeet, kun oli aika vaikea päivä särkyjen kanssa. Autokin oli kuin Yliopiston apteekin sivutoimipiste :D No, koira alkaa onneksi olla jo sen verran kokenut, että pystyy paikkaamaan huonosti liikkuvaa ohjaajaa ja saimme sitten kuitenkin kasaan luultavasti aika arvokkaan tuplanollan ensi kesän kannalta sijoilla 2. & 3. Videoita ei nyt ole, kun ei riittänyt kapasiteetti kuvaajan hankintaan.
Tosin päivän ihan ykkösjuttu (Javalle ihan heti aksan jälkeen) oli lienee visiitti buffaan. Lauma ilmoittautui vapaaehtoiseksi hävittämään ylikypsän makkaran grillistä. Kuvassa näemmekin intensiiviset ilmeet, kun odotamme makkaran jäähtymistä. Sanoisin, että kontakti on aika vimosen päälle.
Meidän kausi loppuu siis näillä näkymin kolmen viikon kuluttua, kun ohjaaja marssii leikkaukseen. Paluu kisakentille on vielä epäselvä. Haluan itselleni uskotella, että ehkä jo keväällä, mutta lienee olennaista ottaa sekin skenaario huomioon, että voi ottaa vuodenkin. Java saattaa tosin kisakentilläkin pyörähtää muutaman lainaohjaajan kanssa, joten karvatursas pääsee siitä huolimatta toteuttamaan itseään.
Vaan niin on vettä valunut Vantaanjoessakin, että Neiti Ionakin tärskäytti kisaiän 18kk! Tottahan sitä pienelle oma keltainen kirja sitten hankintaan, kun sopivasti sattui oman seuran kisat olemaan. Sinäänsä mittaus ei aiheuttanut yöttömiä öitä ja akuuttia hiustenlähtöä, kun reilu 39cm korkean sheltin pitäisi aika kivasti mennä siihen puoleen väliin. Ja näin siinä sitten kävikin ja mediraksi saatiin virallisesti paperille asti. Itse kisauran aloitus vielä hämärä kysymysmerkki, vaikka uhkaavasti takavasemmalta Piipaa todisteli tänään osaavansa kaikki esteet. Mikä näillä reenimäärillä kyllä iloinen yllätys. Täytyy arvostaa koiraa, joka osaa miettiä mistä sitä palkkaa tulee ja mistä ei ja miten sitä palkkaa saa lisää. Eri asia on tietysti vielä se, että miten tämä osaaminen siirretään täysvauhtikaahauksen osaksi radalle turvallisesti, mutta tämäkin taso jo vallan lupaava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi :)