6.1.2018

Mistä oli 2017 tehty?

Näin kun on virallisestikin viime vuosi taputeltu, lienee syytä muutama ajatus vielä siihenkin suuntaan uhrata. Kaikenkaikkiaan mennyt 12kk ovat olleet vallan mielenkintoisia ja jos 2016 vaihteessa lupasin, että tulevana vuotena kipparoin itse muutoksia, niin siinä on ainakin pysytty.



Tammikuussa Iona aloitti ensimmäistä kertaa omalla viikkoryhmäpaikallaan treenaamisen. Minulle se oli lähinnä kävelemään ja juoksemaan opettelua koko alkuvuoden, mutta onneksi pikkukoiran innokkuus paikkasi epämääräisesti könkkäävän ohjaajan. Olipahan vaan hienoa päästä pitkästä aikaa treenaamaan koirien kanssa yhdessä! Iona täytti helmikuussa kaksi. Javakin kävi tuurailemassa silloin tällöin ja osallistuttiin sitten helmikuun halli-SM:iinkin kylmiltään, kun osallistumisoikeus oli edellisen vuoden starttien perusteella.



Maaliskuussa seikkailimme Filippiineillä paikoissa, joissa ei ole sähköä tai puhelimella verkkoa. Ennen leikkausta minun ei olisi ollut mitään mahdollisuutta tuollaista reisua tehdä, joten sekin tuntui aikamoisen hienolta saavutukselta. Keväällä Pipanttinen aloitti kisauransa ja omaksi suureksi hämmästykseksi kesäkuun alussa päätti siirtyä jo kolmosiiin. Itsehän olin ajatellut, että ihanaa päästä pitkästä aikaa oikein kunnolla kisaamaan noita alempien luokkien startteja ja toinen sitten päättää, että kyllä alle 15 on ihan tarpeeksi.



Lappeenrannan sm-kisoihin lähdimme oikein rytmiryhmänä Helin kanssa ja olipahan vaan reissu. Javallakin oli niin siistiä päästä kipittämään joukkuesm-rata ja yksilöhyppäri, joista ei tuloslistaan mainintoja, mutta sitäkin enemmän voittajafiilistä. Maajoukkuekarsinnoissa vedimme kuitenkin niin jäätävällä draivilla kakkospäivälle, eikä kyllä karsinnoista jäänyt jossiteltavaa - emme lähteneet ekan hyppärin varmistelunollaan jälkeen todellakaan himmailemaan ja meillä oli niin hauskaa pilkkukärsämön kanssa. Tehtiin ehkäpä elämämme agilityä ja jos nämä oli Javan vikat arvokisat, jätimme ne areenat tyylillä. Kuitenkin elokuussa herraskoira siirtyi virallisesti veteraanien ikään ja tässä vaiheessa on jo tärkeämpää pohjustaa terveitä eläkevuosia osa-aikaeläkkeellä.



Heinäkuussa viimeinen Agirotu järjestettiin Mikkelissä ja sinnehän piti päästä, vaikka kaverin polttarit osuivat juuri samaanviikonloppuun. Niimpä la-yönä ajelin vielä Mikkeliin, jotta Jalminit pääsevät medikisaavien lähtöviivalle joukkuuena. Harmillisesti Pepi joutui jättäytymään pois lapajuminsa vuoksi, mutta varamies-Uuno hyppäsi puikkoihin ja nappasimme Katjan ja Minnan kanssa aikalailla hienon voiton.



Loppukesällä lomailimme taas pitkän siivun, osan siitä kaksijalkaiset Italiassa ja koirat mökillä. Nippe täytti kymmenen. Töihinpaluu sujui vähän eri merkeissä, kun päätin yli 8 vuoden jälkeen vaihtaa työpaikkaa, kun uusia haasteita tarjottiin ja olihan siihen tartuttava.  Uuden duunin myötä matkustaminen on lisääntynyt, joten välillä tuntuu kotona vaan vaihtavansa matkalaukun sisältöä, mutta eiköhän se kohta taas rauhoitu, kun saadaan lanseerauksia maaliin.



Elokuun alussa syntyi hartaasti odotettu Javan kahdeksas pentue Ranualle, kun Lellukan viisikko näki päivänvalon. Niin hienoa olla todistamassa aitiopaikalta pentuprojektia, joka etenee täysin oppikirjam mukaan helposta astutuksesta pentujen kasvuun. Kävimme Katjan kanssa roadtripillä Oulussa tätä laumaa ihailemassa kuuden viikon korvilla ja olisin kyllä voinut ihan minkä tahansa näistä tuholiineista ottaa. Hienoja rakenteita, upeita täpäköitä luonteita!







Samaan syssyyn syksyn ratoksi käynnistin vielä virallisesti sivutoimisen yritystoiminnan toiminimen myötä. Sitä kautta onkin päässyt tekemään huippuhauskoja kuvauskeikkoja, valmentamaan koirakoita ja vieläpä markkinointipuolen konsultaatioitakin. Toistaiseksi nämä pysyy sivutoimisena, mutta toki ihan toisenlaisia mahdollisuuksia tämäkin vaihtoehto on avannut.




Lokakuussa kipaisimme Helin kanssa Tsekin Liberecissä agilityn mm-kisoja katsomassa, vihdoin! Zaragozaan piti jo mennä, mutta sattui oma leikkaus juurikin siihen ajankohtaan, joten ne suunnitelmat kuopattiin ja samalla päätettiin, että me ollaan niin ensi vuonna Tsekeissä. Olipahan hulvaton pitkä viikonloppu, johon mahtui naurua, säätämistä, kohellusta, hyvää ruokaa ja juomaa, upeaa agilityä.




Marraskuussa pääsimme Pepin kanssa taas kirmaamaan kolmosten ratoja kisoihin asti ja helppoa se ei sähköjäneksen kanssa ole, vaan niin siistiä! Mitään liian vaikeaa ei olla taitotasoomme nähden radoilla kohdattu, vaan perusohjaus on riittänyt ja virheet ovat olleet pieniä ajoitusmokia minun puolelta, joka tämän koiran kanssa tarkoittaa sitten hyllyä hyvinkin herkästi. Olemme päässeet tekemään tosi ehjää baanaa loppuvuotta kohden, mutta tärkeimpänä - meillä on ollut hauskaa.



Joulukussa olinkin niin paljon työreissuilla, että koirat viettivät talvitaukoa siinä sivussa. Muutaman kerran pääsimme ohjattuihin treeneihin, kun vapaatreenistäkin oli turha haaveilla hallin varaustilanteen vuoksi. Littoisissa kipaisimme jaetulla yksärillä pistämässä askelmerkkejä paikalleen, itsenäisyyspäivän treeneissä Juhalla, muutaman kerran Maijun silmien alle ehdittiin ja yhdet pikatuuraukset Sannilla. Jos on viikonloppuisin ollut vapaata, se on hyödynnetty koirien kanssa metsälenkkeillen, mieluusti kaveriseurassa.



Javan jälkeläisosastosta kolmosiin ovat tänä vuonna Ionan lisäksi taiteilleet itsensä velipoika Touho (K. Ilon Viejä) ja Paulan Taisto (H. Asfalttisoturi). Elmo (K. Elmo) haki itselleen Ruotsin hyppyvalioon oikeuttavat tulokset. Dinalle (V. Metsänkeiju) SA näyttelyiden puolesta. Terveystarkeissa pyörähti mustavalkoiset Ionan siskolisko Jade (K. Ilon Antaja, B/B, 0/0, 0/0, SP0, LTV0)  ja Varjo (Blackphantom, A/A, 0/0, 0/0, VA0, SP0, LTV1).



Aikamoinen vuosi. Ei ehkä tuloksellisesti omalta osalta, mutta olemme oppineet jotain paljon tärkeämpää ja pysyvämpää. Noiden otusten kanssa puuhaaminen ei ole itsestäänselvyys. Se on etuoikeus, josta tulee olla kiitollinen. Niimpä meillä ei kytätä nollia, voittoja, rankingpisteitä tai muuta sellaista nillitystä. Keskitymme omaan tekemiseen, oppimaan uutta ja varsin kirjaimellisesti nauttimaan matkasta. Hupi-pupiini Pepi sellaisena pysyköön, Java käy silloin tällöin viihdeaksaamassa, Nippe on onnelinen käskemättäkin kun ruoka+pallo+pehmeä peti -kombo toteutuu :)



Kiitos 2017, tervetuloa 2018.

2 kommenttia:

  1. Oletko miettinyt Ionan astuttamista? :) jos olet, niin onko isäehdokkaita jo mielessä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä vielä satavarmaksi, mutta kiva uros sille on kyllä jo siltä varalta katsottuna

      Poista

Kiitos kommentistasi :)