"Matinpäivänä karhu kääntyy toiselle kyljelle ja sanoo: “Yö puolessa, nälkä suolessa!”"

:DD En ehkä kestä. Oikeesti juttu meni niin, että juttelin mummon kanssa telefoonissa männä viikolla ja sieltä tuli Matinpäivän sääennuste liittyen veden tippumisesta räystäistä ja sään liittyvän pitkään kesään j tulevaan säähän. Ja sit kun menen tarkistamaan Wikipediaan, että mikä mahtaa olla eksakti lausemuoto tuolle sääennusteelle, ni siellä meillä onkin sitten semityhjäsuolinen nallekarhu. Hiljaiseksi vetää tuo entisaikojen huumori :D

Koska Matinpäivän sää ennustaa tulevan heinäkuun säätä, teen tässä siinä tapauksessa sääennustuksen kuvin (ja ei, näihin ei karhuja oteta mukaan):

"Huono heitto"

Täsä mä ny olen! Ja äitee kans!

Karvamurut <3

Auringonpaiste pistää Jalmarinkin naurattamaan

Lumikarvapallo

Kirahvi siinä kattelee, että hiihtäjät pysyvät ladulla

Snii tekee työt ja Java komppaa, että hyvin menee

Tuulenpuuska puhalti lumipesut kuusesta Jalmarin päälle

Nimeni on J, Herra J.

Sellain paketti se ny o au naturel, aika kiva :)

Ja kaunis Nipperton

Kuten postauksesta näkyy, nyt on aika mennä nukkumaan :D

Vähän erilainen reenivilmi

Mulle tuli tuossa tovi sitten mieleen, että jospa ottaisi työn alle sen kammoksutun metallinoudon harjoittelun. Puista kapulaahan se kyllä jo kanniskelee oikein mielellään ja muutamia kertoja otettu metskua kehiin, mut lähinnä sitä on naksuteltu vaan hampaiden kalisuttelusta siihen. Tänään tavoite saada noistoihin vähän häiriötä ja pitotreeniä. Muutenkin mun mielestä noiden tokon ylempien liikkeiden harjoittelu on paljon hauskempaa temputtelua, kuin ALO:n tahkoaminen, joten miksipä niitä ei sitten tekisi.

Tässä siis muutaman minsan treenituokio, joka on järjestyksessään ehkä kolmas, jossa Jalmari nostaa kapulan. Ohjelmassa siis vaihtelevasti nostoja ja pitoja. Mä en yleensä palkkaa sitä kädestä etenkään kapulan kanssa, ettei ala kytätä mahdollisia nameja, mutta tässä satun nyt niin tekemään muutamastakin syystä. Ensinnäkin metallin kolina parketille on sen verran härski ääni, että koitan pelastella kapulan ennen sitä ja toisekseen tuo tuskin kovin hyvältä tuntuu koirankaan varpaassa. Nii, ja jos koira katoilisi kuvasta, ni olisin joutunut näkemään vaivaa editoinnissa ;) Jos ei muuta, niin hyvän lisähäiriön siinä sai rakennettua, kun lupa tiputtaa on vasta naksusta. Häiritsenkin sitä aika paljon heiluttelemalla käsiä ja koputtelemalla kapulaa, joten erityisen tyytyväinen olen siihen, että se pudotti vaan kerran ennakoiden. Ja silloinkin älysi itse noukkia kapulan takaisin.

Sheippaamalla opetetun koiran kanssa on superkiva opetella uusia juttuja. Javallakin riittää touhukkuus eri toimintojen tarjoamiseen, vaikka ei heti alakaan palkkaa sataa. Ja se selkeesti tietää, että multa on turha odottaa mitään käskyjä, vaan olin itseasiassa koko pätkän ihan hiljaa (paitsi tietty kehuin onnistuneet). Tässä on siis tyylinäyte koirasta, joka ei ole kantanut mitään lusikoita pentuna ja metskun osa-alueet opetettu sellaisenaan ilman teippejä tai mitään muuta häivytettävää.

Jalmari teh Metallimies, silvuplee:

Linnaa.

Eikä edes Samppa Linnaa, vaan Teemua. Minulle aiemmin täysin tuntematon kouluttaja, joten ihan mielenkiinnolla tutustuin etukäteen lähetettyyn ratapiirrokseen. Joka ei varsinaisesti ollut rata, vaan neliasteinen järjestelmä, jossa harjoitukset tehdään tietyssä vaikeutuvassa järjestyksessä ja jotta pääsee jatkamaan, edellinen steppi pitää olla hallussa. Aina luonnollisesti arvostan treenejä, joissa on ajatus ja fokus takana. Päivän teesit: takaaleikkaus, rytmitys, ajoitus, esteen lukitseminen.

Ja miten muuten sattuikaan, että juuri julkaistussa Dog Sport Magazinessa on artikkeli Teemusta ja hänen Total Agility Methodista, jota tässä juuri päästiin ihan itse kokeilemaan. Voipi tsekkaa tältä.

Tällä erää kohteena siis takaaleikkaukset. Se on ehkä vähän itselle sellainen ohjaus, joka otetaan käyttöön vaan silloin, kun ei ehdi tehdä muuta. Ja tänään ei tosiaan annettu vedättää (olisi kyllä ehtinyt sulavasti), eikä mitään valssailuja tai persjättöjä, vaan ihan aitoja takaaleikkauksia. Startti aina ykkösesteeltä ja putkeenlähetykset suoraan eteenpäin.

Harkka nro 1: Vauhtiympyrä

Käytössä siis koko 30m kenttää, U-putket päihin ja kolme hyppyä väliin. Ja tietty hämyesteet putken sisäkaarelle, jotta huolimaton ohjaaja saa koiransa sinne putken sijasta. Näin luonnollisesti tein ekalla vedolla, kun oma lead out oli ihan liian lyhyt ja samalla käsi karkasi taivaisiin. Ja kun ohjaus katoaa putkesta, ni ei se vesseli kyllä sinne mene.

Pieni tuumaustauko ja ajatusta peliin. Mun pitää kunnolla kiihdyttämällä edelliselle esteelle saada koiran  laukka pitkäksi, joka laakahyppynä tarkoittaa suoraan eteen suorittamista ja näin ollen helpottaa aika lailla esteen lukitsemista. Ja ihan huikea ero jo pelkästään tällä rytmityksen korjaamisella näinkin yksinkertaisessa harkassa.

Harkka nro 2: 2 takaaleikkausta

Nyt kun oli saatu koiralle tehtyä eteenpäinmenoa ja irtoamista, otettiin mukaan U-putkien väliin neljä hyppyä (kaksi suoraan, yksi keskeltä ja takaaleikkaus "toiselle puolelle" ja suoraan putkeen). Aiemmin kun riitti ympyrän aikana kaksi rytmitystä, nyt pakkaa sekoitettiin kääntävällä rytmityksellä, kahdella takaaleikkauksella ja siitä vielä piti saada koiralle hyvä putkeenlähetys rytmityksellä. Ja luonnollisesti se kaksi kierrosta peräkkäin, niin saadaan kivasti virheet kertautumaan.

Ihan käsittämätöntä miten pieni rytminmuutos kertoi Jalmarille, et hei nyt käännytään, vaikka just aiemmin oli ollut lupa posottaa putkesta putkeen. Sen jälkeen kiihdytys ja jarrutus takaaleikkaukseen ja taas kiihdytys ajoissa, jotta saadaan putki lukittua. Ja sama takaisin päin. Paluukierroksella otus meinasi pikkuisen flaikkaa ennen takaaleikkausta, kun en vaan saanut ihan ajoitusta nappiin, mutta tämäkin oli nopeasti korjattu pistämällä jerkkua reisiin. Tästä siirryttiin sitten varsin sukkelasti seuraavaan harkkaan.

Harkka nro 3: 4 takaaleikkausta

Äskeisessä harjoituksessa ehti ajatella sen yhden suoraan tulevan hypyn kohdalla, mutta nyt putkeen lukitsemisen jälkeen käännösmerkkaus piti olla valmiina ja siitä spurtti/jarrutukset tuplasti edelliseen verrattuna. Näkyy oma toispuoleisuus siinä, että taas paluukierroksen jälkimmäinen takaaleikkaus oli haastavampi ja siinä pikkasen koira karkasi optimaaliselta linjalta, mutta noin muuten niiin wau! Mä olin itse ihan todella positiivisesti yllättynyt miten mageesti toi eläin liikkui takaaleikkausradalla, kun sitä ohjasi oikein rytmittämällä :D

Nelostreeniä ei ehditty nyt tekemään, kun ei jaksanut alkaa räpeltämään muutamassa minuutissa uutta juttua. Etenkin kun nyt sai lopetettua noin upeaan onnistumiseen. Ja ensi viikollakin ollaan tuuraamassa Teemun treeneissä, niin jatketaan sitten jollain samaan rataan pohjautuvalla jatkotreenillä.

Mä niiiiiiin tykkään treeneistä, jossa käteen jää se pieni ajatuksen muru, jolla fiksataan jotain tiettyä palasta. Esimerkiksi Anu Rajaheimon persjättösulkeisissa sain kiinni ensimmäistä kertaa siihen liittyvää ajoitustematiikkaa, Jenna Caloanderin treeneissä sylkkärin mahdollisuudet aukesivat, Timo Liuhdon kanssa valssien liikettä tahkottu. Hyvin mietitty treeni yhdestä aiheesta antaa niin paljon enemmän kuin ratatreeni, johon on sullottu kaikki mahdolliset ansat ja sudenkuopat ja josta käteen jää vaan lentävä lausahdus "tätä ja tätä ja tota pitäisi vielä treenaa...".

Parasta oli ehkä se, että Teemu oli hyvin aidosti otettu mun kyvystä muuttaa omaa liikettä, rytmitystä, ohjausta ohjeiden mukaan ja tiedustelikin sitten, että mikä joukkueurheilulaji mulla on pohjana tuohon koordinaatioon, kun tiesi, että lajia takana mulla vasta varsinaisesti kaksi vuotta (Erttiä ei lasketa ;). Tirsk! Ei mikään. Sehän onkin ollut komiikan lähde jo pidempään, että en tosiaan ole mikään koordinaation ihmelapsi ja liikeratojen korjaaminen vaatii kuivaharjoittelua. En siis ole aiemmin pystynyt ihan noin dramaattisesti kuuloelinten kautta lähettämään raajoille täsmäviestejä, mutta laji näköjään opettaa ja piuhat lyhenee pikkuhiljaa.

Mitä jäi siis tällä viikolla käteen? Paljonkin.

• Rytmitys omalla tempolla
• Koiran ohjaus ihan oikeasti jaloilla ja liikkeellä (meillä Jalmari jopa protestoi häiritsevää kättä sanomalla "räyh" ottamalla siitä radalla ohimennen kiinni, niin että kuolat vaan jää :D), kun sen näkökenttä on käytännössä noin 80 astetta
• Tietoisuus siitä milloin koira on ihan oikeasti lukinnut esteen, eikä vaan menossa sinne päin. Erityisesti meillä putkilla. Uutta ohjausta ei voi tehdä valmiiksi ennen tätä.

Jalmari menee juNppaan

Sunnuntai-iltapäivä menikin sitten Leena Piiran luennolla koiran rakenteesta, liikkeestä ja kivusta. Tein ehkä triljoona sivua muistiinpanoja, mutta varmasti hyödyllisin anti oli demokoirien tarkastelu asiantuntijan ohjeiden mukaan. Siellä sitä sitten tuijoteltiin silmä tarkkana pysähtymistä, seisomista, istumista, maahanmenoa, seisomaan nousua ja kaikkia askellajeja. Ja mikä parasta, mallikappaleeksi ei oltu tuotu vaan niitä "kaikki on niin priimaa, että suorastaan vinkuu" -malleja, vaan polvinivelrikkoisesta lähtien päästiin ihan käytännön tasolta näkemään miten se näkyy ulospäin, kun koira kompensoi kipeitä/jumisia paikkoja.

Olisi mulla tänään ollut aluevalkutkin, mutta tein nyt ratkaisun mennä ennemmin tuonne. Noita luentoja kun ei ihan joka kuukausi järjestetä kuitenkaan ja aluevalkut kyllä on. Ja ihan hyvä näin. Kummasti sitä taas ihan uusin silmiin koiriaan tuolla iltapäivän metsälenkillä tuijotteli :D Katsotaan ehdinkö jossain vaiheessa nuo muistiinpanotkin tänne talteen referoimaan. Mutta ehkä tärkein takeaway oli taas se, että riittävä, monipuolinen ja vaihteleva arkiliikunta on kaikkein paras lihashuolto ja ennaltaehkäisy.

Tämä viikko onkin elelty varsin tuli hännän alla. Jalmari on pitänyt hyvin ansaittua viikon aksatonta ja siinä samalla olen sitten itsekin ehtinyt tehdä yhtä sun toista. Tiistai-illaksi olin lupautunut kouluttamaan ja tällä kertaa sainkin näppeihini kisaavien maksien ryhmän. Olipas hauskaa vaihteeksi niiden silmistä miettiä juttuja, kun laukka on lähtökohtaisesti aika paljon pidempi. Kasailin radan ajatuksella valssit/takaaleikkaukset ja siihen vielä mausteeksi muutama kisoissa käytetty tuomarien kikkakolmonen.  Ja hyvin näytti oppi menevän jakoon taitaville koirakoille :)

Niinjoo,  ja Jalmari pääsee ensi kuussa dobo-kurssille! Thihihi, laitan sille jotkut törkeät trikoot päälle, ni se o sitku Hieno Åhlgren konsanaan harmaa turkki viuhuen ;) Siellä on vielä Javan suuri suosikki Neiti Pesänen reisineen jumppaamassa, niin voipi olla, kun silmä välttää siellä se on Pesästä auttamassa herrasmiehenä. Odotamme siis mielenkiinnolla!

Ja lisätietoja tarjoilee Frouva Snii!

Purkkia perään

Alan kohta heitellä nimittäin kaikenmaailman kolinapurkittelijoita metsän pimeydestä otsaan. Toki silloin, kun niillä ei ole koiria mukana, niin osuu sitten ajoitus enemmän kohdilleen. Mä olen tässä jo jonkinaikaa ihmetellyt tuota fanaattisuutta tietyissä piireissä ongelmakäytöksen ratkaisuun kolinapurkin viskelyllä ja muutaman kerran oikein "päässyt" ohitus/perässäkävely -kohteeksi ihan vallan toivomatta. Sattuivat treenaamaan tuolla eräällä nyt jo entisellä aksahallilla juuri ennen omaa vuoroa ja luonnollisesti sitten näitä ystävällisiä metodeja lähdettiin toteuttamaan hallin ympäristöön uhreja metsästäen, jotta päästään metallinviljelyyn. Ja perjantaina meinasi hihat palaa, kun lenkkipolulla tulee daami vastaan kahden koiran kanssa ja tottakai sitä purkkia sitten tullaan heittelemään mun koirien naamaan eteen.

Onneksi omat koirat ei ole tuollaisesta moksiskaan, mutta ihan periaatteesta mun oli pakko sitten sanoa daamille, että älä tule heittelemään niitä purkkeja toisten koirien syliin. Se on nimittäin hirmusen kiva, kun ohitustreeniin pääsee satunnaisotannalla joku superherkkäkaveri, joka saadaan mukavasti ehdollistettua pelkäämään räyhä-rekkuja. Ei tainnut käydä mielessä purkittajilla se pikkujuttu ei-vapaaehtoisten ohituskohteiden valinnassa, että vastaantuleva koira ei välttämättä osaakaan purkkisadetta odottaa?

Oon vähän sitä mieltä, että noiden purkkien kanssa mennään herkästi aikalailla metsään. Koirankoulutus kun tuppaa olemaan ajoituskysymys ja korjaavat toimet pitää tehdä silloin, kun koira signaloi ei-halutun käytöksen alun, ei silloin kun räkä roiskuu jo vastaantulijan puolelle. Ja jos sillä purkilla haluttaisiin oikeasti jotain saavuttaa, niin sen pitäisi rämistä silloin, kun koira kerää energiaa esim. tuijottamalla, jäykistymällä, vetämällä huulet tiukaks jne. Mutta tässä vaiheessa se purkittajaholisti vasta lähtee rannetta lataamaan, koska ihmisen reaktioaika on aika paljon pidempi ollakseen ennaltaehkäisevää.

Ja sit vielä paras kuningasajatus on ottaa kaksi huonokäytöksistä koiraa lenksulle samaan aikaan. Jej, samalla räminällä fiksataan molemmat, superrrrrrr! Mitä sille toiselle opetetaan, jos purkki lentää hyvästä käytöksestä, kun toinen räyhää remmi soikeana? Että ei kannata olla kivastikkaan, kun tölkkiä saa siitäkin hyvästä. Ja sitä paitsi erityisen fiksua ottaa tupla samaan aikaan lenkille, niin voivat sitten yhteistuumin nostaa toistensa kierroksia. Kaikkihan tietää jo valmiiksi, että tyhmyys tiivistyy joukossa.

Vääräaikainen positiivinen vahviste ei ole ollenkaan niin huono juttu, kuin vääräaikainen negatiivinen korjaus. Koira on ehkä vähän kassalla, että "aijjaa mistähän se jee tuli, no ei se mitään, jeee!", mutta jos me lähdetään korjaamaan ei -reittiä, niin sillon pitää olla ihan sataprosenttisen tarkka ajoituksessa. Ja tämä on nimenomaan se syy, miksi lähtökohtaisesti ihmisten pitäisi lähteä ratkomaan ongelmia positiivisen vahvistamisen kautta. Viehän se aikaa ja vaivaa paljon enemmän rakentaa koiralle se linkki käytöksen ja palkan välille, kuin käytöksen ja kiellon välille.

Mulla on ollut suuri kunnia olla tekemisissä hyvin eri tyyppisten koirien kanssa siitä lähtien, kun '93 tuli ensimmäinen oma koira taloon. Pelkoaggresta vahvaan dominanssiin ja ties mitä siihen väliin. Se on laajentanut aika paljon omaa koirankoulutusfilosofiaa ja ymmärrystä siitä, että ei ole yhtä ainutta asiaa, joka kävisi kaikille. Vaikka omat koirat oppiikin sheippaamalla, naksuttelemalla, palkkahierarkialla ym.,  olisi vähän naivia väittää, että niin pitäisi kaikki maailman koiraongelmat ratkoa. Jos on joskus nähnyt miten übervietikäs koira lähtee lapasesta, voi ymmärtää, että ei siinä paljon naksutella tai nameja heilutella, kun koiran fokus on tasan yhdessä asiassa jokaista aistia myöten. Ei löydy sellaista palkkaa, jonka arvo nostettaisiin ykkösviettiin. Siihen on esimerkiksi syynsä minkätakia metsästyskoiria ei pidetä vapaana, ellei tavoitteena ole paisti pöytään. Ja se ei ole namittelun puute.

Notta metodeja tarvitaan ja joskus pitää vähän tiukemmin setviä ongelmakäytöstä. Ja toki senkin ymmärrän, että uuden oppiminen ja opitun käytöksen muuttaminen on kaksi eri asiaa. Mutta suurinosa nelijalkaisista kuuluu kuitenkin siihen normikoirakategoriaan, jossa taika tehdään ihan jotenkin muuten kuin huutamalla kilpaa tai heittelemällä asioita. Joten pliis, rakkaat purkittelijat, purkitteletteko ihan vaan keskenänne, jos ihan pakko on. Ja jos purkittelette, niin tehkää se oikein.

Possu-Jalmarin kanssa kisaamassa

Johan oli kisapäivä :D Koira oli niin törkysen täynnä energiaa ja se kyllä pulppusi ihan joka solusta. Ja näkyi sitten radallakin. Mutta vaikka tuloslista meidän osalta oli tällä erää varsin kirjainpainotteinen, se ei välttämättä ole koko totuus. Nämähän oli ekat kisat, jossa mennään juoksu-A:lla, joten on varsin luonnollista, että oppirahoja joutuu makselemaan uuden opettelussa.

Eka baana oli hyppäri. Ja siinä herra J teki todella kummallisen keppivirheen, kun aloitti ekan kepin oikealta puolelta, vaikka kuinka koitin pitää kädet alhaalla ja en häiriköi ollenkaan. Ja sain vielä radanlaidaltakin vahvistuksen, että en edes ollut lähellä blokkkaamassa ekaa väliä ollenkaan ja silti se jostain syystä puski väärinpäin kepeille. No, siinä vitosessa meni sit sen verran rytmi sekaisin, että ohjaaminen oli löysää ja otettiin vielä yksi hyppy väärinpäin.

Toka rata oli sitten agirata samalla keppikulmalla (135 asetta), mutta suoraan A:lta. Sehän olikin varsin jännittävää tässä vaiheessa, kun jo kerran ryssitty keppialoitus ja vielä täysiä juosten A:lta. Mutta yllättävää kyllä asiassa ei ollut minkäänlaista ongelmaa. Nyt ongelma oli keppien lopussa, kun siellä piti jyrkästi leikkaa ja jostain syystä tänään ei sitä sitten kestetty ollenkaan. Ja sitten se vesseli vielä ryösti puomin kontaktilta.

Tästä oli hienoa lähteä sitten vielä illan viimeiselle kuutamobaanalle sillä asenteella, että puomin kontaktia ei ryysitä. Hieno nolla oli alla ja edessä oleva putki oli täpinä-Jalmarille ihan liikaa ja sieltähän se sitten loikkasi hieeeeenosti. Niimpä koira kainaloon ja samantien ulos. Kyllä oli Jalmarin naama hämmenntystä täynnä ja varmasti tämä pikkuvinkki äärimmäisen hyvä muistutus, että ei näin. Kävin sitten vielä lämppä-puomilla tekemässä muutaman onnistuneen pysäytyksen, niin sain palkattua sen halutun suoritustavan myös.

Näistä virheistä on hyvä miettiä sitten treenilistalle jatkoa ennen seuraavia kisoja. Varmaan hiotaan nyt muutamia juttuja kuntoon ja palataan kisaradoille taas maaliskuussa. Kuuden tunnin kisapäivät kolmen hyllyn takia nyt on vaan liikaa mun viikonloppuun, jossa tunteja ei oo lähtökohtaisesti muutenkaan liikaa :) Positiivista oli se, että juoksu-A:t toimi, vaikka noin vaihtelevista kulmista ei oo sitä tehtykkään. Ja lähtökäytös oli tällä erää varsin jees. Koira oli nopea,  ei kieltoja ja menohaluja vaikka muille jakaa. Ja mä sain napattua sen possukan kainaloon kontaktin loikkimisesta, jes! Miinuspuolelle sitten toi keppihässäkkä (lisätään häiriötä), puomin kontaktit. Tästä on siis taas hyvä jatkaa.

Ja mikä parasta, Jalmarin reisi näyttää toimivan ihan kuten ennenkin.

"Poikani, naamasi on likainen"

<3 <3 <3