Jopas tässä onkin taas vierähtänyt tovi sitten edellisen avautumisen. Tällä välin olalan siis lähinnä reippailtu ja koitettu välillä tehdä töitäkin. Siis niitä oikeita töitä, joista karvanaamoilla on selkeät mielipiteet. Ainakin mun alkuviikon Tukholman komennuksen aikana tollikat olivat päättäneet nerokkaasti irrottaa Natin uusista talvitossuista tarrat.
Tilasin Toffon tossutehtaalta Nipelle popot, koska se näytti niin hapanta naamaa pari viikkoa sitten koirapuistossa, kun mentiin shelttikavereita moikkaamaan. Edes kaverit eivät lämmittäneet pienen rassukan mieltä, kun pakkasta oli kokonaista -15 astetta ja puistoon toivat seisomaan. Ei käynyt pienessä mielessäkään, että toki sellainen reipashenkinen liikunta muiden tapaan voisi asiaa auttaa, mutta Nati oli ilmeisesti päättänyt, että "Palelee ja piste. Mamma nostaa syliin nyt tai näytän muuten tosi surkeaa naamaa koko maailmalle, kun musta ei pidetä huolta ;I".
Hyvin se on tarennut tiukemmillakin pakkasilla, mutta neiti mikä neiti. Nooooh, tilasimpa sille sitten tossut, jotta on jotain mitä pistää kovilla pakkasilla pieniin paleleviin puikkojalkoihin. Jalmulla oli kuitenkin niistä sanomista, liekkö väri oli väärä tai sillekin olis pitäny olla joku pinokkionokanlämmitin? Hienosti ne olivat työmatkan aikana kaivaneet tossut (jokaikisen!) korista, jossa on aina säilytetty niiden talvinuttuja ym. rompetta ja irrotelleet tarrat joutessaan hyvinkin ammattitaitoisesti. Jepjep, kaverit menee kohta kesäduuniin johonkin rättitehtaalle paikkaamaan kadonneita harsijoita tienaamaan ruokarahansa, jos noin innokkaita ollaan!
Tossut oli ja meni. Toivotaan, että soli ehkä merkki sitten lähestyvästä keväästä, ettei niitä olisi enää tarvinnutkaan? Ehkä Nippe haluaisi ennemmin kumisaappaat?
Viime viikonloppuna otettiinkin äkkilähtö Mikkeliin, vaikka lauantaina olisi ollut jälleen ATD:n testit. Kerranhan sieltä saa olla poissa, joten käytettiimpä sekin nyt hyvään tarkoitukseen - etenkin, ku ei me vieläkään osata kaikkia alkeiskurssin juttuja ;) Ja syykin oli varsin verrattain pätevä: 4 viikkoisten japaninpystykorvapentujen lulluttamista <3
Tällä kertaa kyseessä ei ollut meidän lauman lisäys, muutakuin ehkä osittain: Sellainen valkoinen karvapallo ottaa ja muuttaa Mikkeliin maaliskuun lopulla. Näimpä Lunasta tulee myös tämän blogin vierailevia tähtösiä. Ja loppuvuonna saatan lähteä sen kanssa kehiinkin pyörähtämään, joten mielenkiinnolla odottelemme pennelin kotiutumista. Java ja Natikin odottaisi, jos ne tietäisi minkälainen ylläri siellä kotikotona oikein venaa, kun mennään pääsiäiseksi siellä ja erkkarissa samalla reissulal pyörähtämään.
Nämä karvanaamat kun ovat Suuria Pentujen Ystäviä (SPY). Meidän kulmilla on käynyt nyt viimeaikoina joku koirakuume-epidemia (onneksi ei possunuha, kun teekkarilassa niitä isoja ja pieniä possuja on jo ihan riittävästi omastakin takaa ;), kun taloon on ilmestynyt monenlaista hännänheiluttajaa, mm. koikkeria ja mitteliä. Nää on ihan mahtavia, kun pennun havaittuaan ne ei hauku, ei säntäile, vaan haluaisivat kovasti tutustumaan hihnat pinkeänä. Siinä on sitten pikkuhauvankin helppo varovaisesti tulla tutustumaan, kun nää osaa olla mielettömän nätisti nuuskuteltava. Hännät vaan heiluu ja hauvoilla on kivaa.
Valitettavasti kaikille se ei taida olla niin yksinkertaista. Oltiin tuossa viikolla ulkoiluttamassa hauvoja pienellä metsäpläntillä ja siihen tuli sitten omistaja terrierinsä kanssa, että voiko tulla. Mun puolesta kyllä metsään mahtuu ja jotenkin oletusarvoisesti on ajatus, että sinne tuotavat koirat ovat edes jokseenkin koirasosiaalisia. Märrierin mielestä kuitenkin kaikki oli sen; ihmiset, lumipallot, metsä ja tykkäsi sitten alkaa rähistä Javalle ihan tosissaan, kun sattui nuuskuttelemaan mun jalkoja ja Java pamahti paikalle. Eikä mua pienet ärinätkään haittaa, hyvähän se vaan, että Javakin tottuu hauvojen kieleen. Mutta raja ehkä menee siinä, että ärrieri yrittää rei'ittää. Tarviiko oikeasti tuollaisia koiria tuoda ehdoin tahdoin ulkoilemaan muiden hauvojen kanssa, kun on aika selvää, että ei se mitenkään nauti toisten koirien läsnäolosta - enemmänkin vatuttaa, kun vievät hänen juttujaan? Omistajallekaan ei ollut mikään uutinen, että hauveli alkoi rähjäämään, se kun "vaan on tollainen".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi :)