Voi perjantai mikä sunnuntai!

Noin niinkuin lievästi sanottuna. Oli kyllä taas aikamoinen sunnuntai ja kaksijalkaisella on elinikä lyhentynyt ehkä kahdella vuodella silkasta huolehtimisesta. Sunnuntaihan alkoi niinkin iloisissa merkeissä, että vedin tyyyyyylikkäät lipat alamäkeen kutakuinkin 10 metriä kotiovelta juurikin siihen aamulenkin kärkeen. Mukavasti oli illalla satanut jotain pirteää räntäloskaa, joka yöllä oli sitten sopivasti siloittanut kulkuväylät.

Nati aina luulee, että mamma leikkii jotain hassua leikkiä, kun se tollain perseilee ja Java katsoi paremmaksi poistua muutaman metrin päähän katsomaan näytöstä. Lopputulemana hanuri sai traumoja ja näköjään tuollainen livakka jääkerros saa myös kädestä nahkan rullalle. Lapasia ei tietenkään vielä siinä vaiheessa ollut kädessä, kun unihiekat silmässä lähdetty klo 8 aamulenkkiä taapertamaan.

Nojuu, se olikin sitten vasta alkusoitto. Päätettiin tilata pitsaa laiskuuksissamme ennenku pitäis lähteä treeneihin Napen kanssa, mutta Pitsa-Enricoa taisi laiskottaa vielä enemmän valmistus & kuljetus. Setä sitten törkkäsi pitsaa ovenraosta juuri, kun olin jo pukemassa lähtöä varten ja siinä ehti sitten nopeen slaissin tunkea naamariin ennen autolle juoksemista. Tottakai lompakko jäi kiireessä kotiin ja auto unohtunut edellisenä iltana tankkaa. Volvo kertoi, että kutakuinkin 60 kilsaa pääsee nykyisillä höyryillä (kun hallille on jotain 25km suuntaansa), joten kun oltiin jo valmiiksi myöhässä, ajattelin lähteä harrastamaan erityisen taloudellista ajoa sen sijaan, että juoksisin uudestaan sisälle.

Päästiin perille ja kaikki näytti hyvältä. Nati oli intopiukeena kiskomassa hallin ovelle ja nojailemassa ovenkarmiin, että tänne tartteis päästä, kun täällä oli viimeki kivaa. Tehtiin ihan simppeleitä juttuja hyppyjä ja putkea ja muutamia yhdistelmiä. Sen lisäksi otettiin työn alle myös niitä surullisen kuuluisia siivekkeiden kiertoja ja treenit menikin tosi kivasti, kunnes sitten taivas tipahti niskaan. Tai oikeastaan Natin naama maahan.

Palkkaan pääasiassa Natia pallolla, koska siitä se syttyy kaikkein eniten. Sen lisäksi me leikitään jonkun verran hallilla, jotta toiselle tulee hyvä fiuwis ja kiva mieli. Heittelin siinä sitten treenien ehtoopuolella palloa ja Nati päätti ottaa sitä pompusta kiinni. En tosiaan tajua miten se sen teki, mutta laskeutui sitten hypystä täysin toiselle poskelleen. Mitään huutoa ei kuulunut, mutta toinen oli ihan jossain muualla. Se käveli ihme mytyssä ja etujalat meni ihan täysin ristiin kävellessä. Siinä vaiheessa huolestuminen tuon suorituksen jo nähtyä nousi ehkä potenssiin tuhat, että mikä helvata mun ykköshauvalla on :O

Mä en halua hysterisoida mitään loukkaantumistilanteitakaan, koska se pahentaa heti koirankin tilannetta & aiheuttaa pelkotiloja, joten koitin olla superrrrrrauhallinen, vaikka sydän lyö sataa ja miljuunat skenaariot laukkaa silmien ohi, että nyt se kuolee tähän paikkaan. Pakko oli ensin kokeilla, että aristaako se jotain kohtaa päässä, kaulassa, selässä tai jaloissa - onneksi ei reagoinut mihinkään ja sen jälkeen otin vaan hauvan syliin silitettäväksi. Laskin sen maahan siksi aikaa, että keräilin kamat kasaan ja huoli senkun kasvoi, kun se ei vieläkään kävellyt normaalisti. Tässä vaiheessa aloin jo väläyttelemään Viikkiin siirtymistä. Mentiin ulos ja yllättäen se siellä tokeni samantien - Omistajalta putosi ehkä tuhannen kiloa painolastia sydämmeltä, kun pikkumusta lähti nuuskuttelemaan ihan omana itsenään.

Seuravaa etappi olikin sitten onneksi koti: Natille reseptissä lepoa, tarkkailua & lähtövalmius, jos jotain ihmeellisiä oireita vielä ilmenee. Toki takaisinkin päin piti ajella aikalailla autokoulun oppien mukaan, että bensanhöyryt riittävät vielä kotipihaan asti. Himassa Nati rillutteli jo menemään ihanku mitään ei olisi sattunutkaan ja kaivoipa vielä omatoimisesti treenirepusta tuon kovan onnen pallonkin, että joskos joku heittelis vielä, ku jäi hallilla kesken. Juu ei heitellyt, eikä myöskään ymmärtänyt Jalmujalmiinihistamiini, että minkä takia tässä taloudessa ei kukaan leiki näillä ihanilla leluilla. Mutta tosiaan onni onnettomuudessa, Nati näyttää selvinneen tilanteesta säikähdyksellä.

Hieroja kävikin jo mielessä ja Tiinakin siitä Naamakirjassa muistutteli, joten voisi olla kyllä ihan paikallaan tuollaisen tärskyn jälkeen tarkastaa, ettei missään ole jumeja pistämässä koiraa solmuun. Onko jollain muuten tiedossa hyvää hierojaa täältä päin Suomea? Onneksi tää kävi vasta treenien loppupuolella, kun koiralla on lihakset jo lämpimät, jolla luultavasti säästyttiinkin isommilta vammoilta.

Mutta tälläistä meille. Toivotaan, että Natilla jatkuu agista hyvä fiuwis kaikesta huolimatta ja voidaan mennä hassuttelemaan taas lauantaina kaikkien pro-koirien keskelle pääsykokeisiin ;)