Niimpä pakattiin häthätää itsemme ja karvanaamiot autoon ja suunnattiin tuonne juhannusruuhkien mekkaan, Mikkelin huudeille. Sitä ennen vannoutunut koiraurheilija halusi luonnollisesti mennä treeneihin - ihan siis vaan, jotta ei tartteis sit ihan niin pahoissa ruuhkissa seisoo, että hätäisimmät pääsevät alta pois. Nih. En taas ollu ees fiksuna daamina edes ajatellut, että torstaihan on luonnollisesti myös juhannuksen aatonaatto ja pk-seutulaisten joukkopako kehä kolmosen ulkopuolelle. Muutama reipas sissi meitä silti saatiin kasaan treenaroimaan teemalla käännökset ja ennakointi.
Javahan on siitä jännittävä piski, että se on itseasiassa törkeen lahjakas kääntymisessä. Se niinku paikkaa vaikka kesken ilmalennon kipparin erittäin alaluokkaisen ja myöhästyneen ohjauksen, eikä edes hyppää ranteeseen kiinni palautteen muodossa. Toinen niin kovin yrittää <3 Sinäänsä siis meille ei tämän workshopin teema ollut se ykkösongelma, mutta sitäkin paremmalla syyllä pääsi sitten palkkaamaan kunnolla hienoista suoritteista. Ja aina sitä vaan oppii vaikka mitä! Vieläkun se saa itsevarmuutta lukita esteet aiemmin, siitä tulee aika hieno vesseli aksaradoille. Ja vieläkun kippari oppii ohjaamaan, niin ai että! :D
Juhannuksen viettoon lähti siis hiljainen takakontti ja henkisesti ruuhkaan valmentautunut etupenkki. Muutamaa tuntia aiemmin tuohon oikeesti alle parin tunnin matkaan meni viisi tuntia, mutta treenaamalla myös juhannuksen aatonaattona istuttiin autossa vaan 2,5h - tadaaah! Siinä ihan tälläin ilmainen vinkki kaikille ruuhkiin kypsyneille. Reenatkaa enempi ja jonottakaa vähempi.
Ensimmäinen yö vietettiin Mäntyharjulla hääjärjestelyiden keskellä ja siitä sitten jatkoin hauveleiden kera matkaa Mikkeliin yöttömän yön juhlintaan. Oli nimittäin ihmisellä sen verran univelkaa, että aamuyöhön kukkumisen sijaan valitsin 12h nukkumisen ja voin kertoa, että ihan tarpeeseen tuli jokainen minuutti. Koirat sitä vastoin käyttivät päiväsaikaan minuutteja erittäinkin tehokkaasti, jotta uni tuli ihan pyytämättä ilta-aikaan - armas managerikin ihan vaatimalla vaati päästä mökin makkariin oven taakse nukkumaan.
Tässäpä vähän koiramaisia tunnelmia juhannukselta:
Juhannuksen jälkeen piti taistella vielä viikon verran töitä ja samalla myös seuran iltakisat. Mun oli pakko ottaa kolmen vartin nokoset duunin päätteeks, että jakso ees lähtee koko kisoihin. Tuloksena ei siis jälkipolville juuri kerrottavaa, kun muuten paahdettiin oikein nättiä ja sulavaa nollaa, mutta tehtiin sitten VIISI (vai jopa enemmän...) keppivirhettä kahdella radalla. Huoh. Ja tämä siis koiran kanssa, joka on kolmosissa ottanut vissii yhden vitosen kepeiltä ja nyt siitten veteli ihan koko rahalla. Myönnettäköön toki, että keppikulma oli erittäin ongelmallinen jo rataantutustuessa ja oikein hyvin tiesin, ettei täysillä paahdettuun avokulmaan takaaleikaten toi vielä välttis osaa, mutta iloista oli, että Muotka oli tunkenut sen saman sitten molemmille radoille. Hiphei :D Javalla on vielä vähän haasteita koota itseään avokulmasta kääntymiseen, kun se vaan meni kyllä oikein sisään, mutta veti sitten vaan seuraavan kurvin pitkäksi. Ja sitten ratakiihkossaan tunki itseään siinä korjatessa ihan jokaiseen mahdolliseen keppikoloon, paitsi ekaan. Tiedetäämpä ainakin mitä reenataan. Kaikkien muiden satojen asioiden lisäksi :))
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi :)