Lomailu on rankka laji

Kaksijalkainen on tässä oikein sujuvasti tuhlannut lomaviikkojaan koko heinäkuun ja kovin uhkaavasti alkaa häämöttää väistämätön töihinpaluu. Voipi tietty olla, että karvanaamaritkin lähestulkoon huokaisevat helpotuksesta, kun saa vihdoin nukkua päikkärinsä ilman, että joku niitä häiritsee liikkumalla ympäriinsä. Ollaan joo enimmäkseen oltu saamatta mitään aikaiseksi, whoop whoop :D

Herra J vietteli puolisentoista viikkoa totaaliaksatonta sesonkia, joka katkaistiin näpskästi Mikkelin kisoilla 14.-15.7.. Jos olisin tiennyt, että keli on aikalailla perbaalista jo ilmoittautuessa, olisi listoilla ollut yksi koira vähemmän. Vettä tuli ja vieläpä molempina päivinä. Eikä silleen ihan pikkuriikkisen vaan ihan oikeesti kaatamalla. Tulosrivikään ei meidän osalta ollut sinäänsä kummoinen (hyl - hyl - 10 - 5), mutta siitä huolimatta niihin mahtui kaksi tosi hyvää rataa.

Ekan päivän hyllyt saattoivat hyvinkin johtua aksattomasta ajanjaksosta kisaa ennen ja sitku toi knääpiö näki pitkästä aikaa esteet, ni ei vaan pystyny kuuntelee. Eka ratakin olisi ollut oikein näppärää, mutta hauveli ei lähtenytkään kakkosesteen pakkovalssiin, vaan halusi välttis suorittaa sen väärinpäin. Lauantain toka rata olikin sitten ihan plörinää, kun putkesta se vesseli ampui ansaesteelle ihan muina koirina edes vilkaisematta kipparia, joka yrittää epätoivoisasti vihjailla koikkulille, että eikäkö tänne. Tällä kertaa siis selvittiin jopa esteelle numero kolme.

Toi hullu katse kuuluu niin ton koiran aksaradalle (Kuva: Kepeä taival)

Tässä vielä myös epäonnistunut takaaleikkaus ikuistettuna - koirankin ilme kertoo jo paljon :D (Kuva: Kepeä taival)

Harmittaa aikalailla, ettei tota meidän kymppirataa saatu teknisten ongelmien vuoksi ikuistettua, koska siinä ei ollut mitään muuta vikaa, kuin kaksi ekaa rimaa takaakierroista alas. Loppu olikin sitten oikeeta agilityä, kun vedettiin hyvällä tatsilla esteestä kolme etiäpäin. Niinkin hyvällä, että etenemäksi saatiin 4,35m/s, joka on oikein kelpoinen kolmen kontaktin aksaradalle (ja puomilla tunnetusti annetaan sekuntti tasoitusta). Sunnuntain vikalle radalle sitten vielä ihan tyhmä ja turha keppivirhe maailman helpoimmasta kulmasta vieläpä niin, että jätti ekan kepin oikeelle puolelle.

Mutta, koiralla oli oikein hauskaa ja niin oli omistajallakin - mikä on kuitennii tärkeintä. Pitkästä aikaa ehti jutella ihmisten kanssa ja käydä rapsuttelemassa kaikkia ihania shelttivaaveja, joita kentän laidalle oli eksynyt jopa useita. Kiitämme siis kaikkia kuvausassitentteja ja seuraneitejä! Videoita on muutamia, mutta koska lomalainen on jokseenkin epästabiili muistiltaan, se ei vaan tiedä missä on puhelimen ja tietskan piuha tällä hetkellä - tyydymme siis toteamaan, että katsellaan ku jaksellaan :D

Kisoissa oli se hyvä puoli, että meillä oli hienoinen "kotikenttäetu". Mökiltä taisi kokonaista kymmenen minuuttia tulla matkaa kisapaikalle, joten ainakaan ei kukonlaulun aikaan pitänyt lähteä mihinkään ajelemaan. Niimpä suunnattiin vielä sunnuntai-iltanakin mökille takaisin säitä pitelemään, ennen alkuviikon kotiinpaluuta. Kotonahan luonnollisesti odotteli sen sata proggista ja siihen päälle vielä treeniplänejä, joten ei ole aika pitkäksi käynyt näin viimeisilläkään lomaviikoilla.

Sen verran ollaan itsestämme saatu irti, että jopa vapaatreenaamaan asti oon Jalmarin kanssa ehtinyt joitain kertoja. Sekin on kyllä ollut aika hasardia touhua, kun mukaan päivän treeneihin on lähtenyt kaksi vasenta jalkaa. Erityisenä fokuksena nuo kepit. Aavistuksen verran turhasta femmasta sisuuntuneena sain siis viimeinkin aloitettua erittäinkin pitkän projektin itsenäisistä kepeistä. Koira sais ihan itse kattoo oikeen keppivälin ilman, että siiinä tarttee olla itse pakkaa sekottamassa, joten katsellaan mitä tästä ny tulee ja milloin :) Tavoite on siis se, että voin vaikka ottaa mahalaskut ja koira jatkaa keppejä asiasta häiriintymättä - toistaiseksi se on vielä tullut tarkistamaan, että mitä löysit maasta.

Muutenkin tulevasta aksavuodesta on tulossa kaikin puolin mielenkiintoinen. Sen lisäksi, että jatketaan viikkotreenejä seurassa, Java nostettiin tulevalle kaudelle potentiaalisten arvokisakoirakkojen haastajatehotreeniryhmään, joten joka toinen viikko treenataan ulkopuolisten silmien alla. Siihen päälle vielä kevääseen asti jatkuva aluevalmennus n. kerta kuukauteen, vapaatreenit ja muu aksaan läheisesti liittyvä treenaus tulevat kisojen lisäksi viemään aika paljon aikaa. Ensi kesänä voidaan olla jo aika paljon viisaampia taas omassa tekemisessä.