Lievää yhdennäköisyyttä

Olen havaitsevinasi pientä yhdennäköisyyttä isukki-poika -akselilla. Pasi on vähän niinkuin negatiivi pikku-Nalusta? Kovat pojat viihtyy vaaleanpunaisessa ihan pienestä pitäen!

Piluilua Javan malliin

Viikonloppuna kirmailtiin oman seuran kisoissa kolme starttia ja pääasiallinen tavoite oli 1) olla tekemättä yhtään lentokeinua 2) keskittyä rytmitykseen linjojen ohjaamisessa. Yllättävää kyllä, molemmat tavoitteet täyttyi. Keitoksen Java toki vielä maustoi pikkupiluilulla ja piti sitten hipsauttaa takakoivilla hellästi pari rimaa (taaaaaaaaaaaaaas!), mutta sekään ei kyllä häirinnyt sitä faktaa, että edellä mainitut kohdat onnistui ja jatkettiin baanaa ihan muina ankkoina pikkurimoista huolimatta. Ja jopa vikalla radalla pysyi kaikki rimat ylhäällä, joka sitten riitti 3./42.

Tulosrimpsut näköjään oli seuraavaa:

Java

Yokotai Blue Moon

Satu Tuomela

HSKH

33,16

4,52

-8,84

5

5

Java

Yokotai Blue Moon

Satu Tuomela

HSKH

29,11

4,98

-7,89

5

5

Java

Yokotai Blue Moon

Satu Tuomela

HSKH

31,99

4,53

-8,01

0

-8,01

Laakahyppyyn tarttettais otukselle vähän lisää ilmaa, niin ei tassut kolistelis suotta rimoja. Tarttis tehdä siis jotain... No, sekin on toki Javan eduksi mainittava, että eipä näköjään työntekoon näkynyt se, että kotona pyörii yks tärppinen Nati. Tosin lievä vallattomuus siinä kyllä on lisämausteena nyt kevään myötä, joka kisapaikalla on snadisti raivostuttavaa *hauhauhauväksväksjokonytentänytmennääköradalle* vuoroa odotellessa (ei sillä, että se osaisi odottaa hiljaa muutenkaan, mutta nyt on lisäpotenssi vielä matkassa). Radan jälkeen se sitten taas tasoittuu kaverin kierrokset, mutta joo, kevät....

Kaiken kaikkiaan oon kyllä vallan tyytyväinen viikonlopun baanoihin, kun tuon karvalakin kanssa sai kuitenkin tehtyä kolme ehjää rataa ja itse en myönnä mitään massiivisia ohjausmogia myöskään tehneeni :)

Huippuja juttuja

Onnistuin nappaamaan Elinalle äkkilähtöyksärin, joten keskiviikkoillaksi tehtiin pieni roadtrip Kaarinaan. Seuraksi yksärin jakoon meille lähti Heli & Kick ja Javahan luonnollisesti toivottaa kaikki leidit oikein erityisen lämpimästi tervetulleeksi konttiseuraksi. Tän viikon rata oli oikein mukavan vauhdikas ja sisälti muutamia varsin mielenkiintoisia linjaamishaasteita. Käytettiinkin aluksi tunnista hyvin aikaa radan läpikäymiseen ja eri vaihtoehtojen miettimiseen.

Tuplasylkkäri ei lähtökohtaisesti kuulu omaan repertuaariin, mutta on se vaan myönnettävä, että siinä on kyllä pienin avuin paljon infoa koiralle. Voisihan sitä vaikka joskus treenata vastaisuuden varalle. Toinen mielenkiintoinen kohta oli sitten radan loppupuolen luukutus, jossa koiran pitäisi malttaa lukita este ilman ohjaajan rytmitystä (koska muuten ei ehdi pakkovalssiin). Nalpero lähti lukitsemaan seuraavaa estetttä kiihdyttävästä liikkeestä ja olikin aikamoinen työ saada se huomaamaan, että jotain jäi hei isäntä välistä. Ei auttanut edes, että Elina seisoi tiellä, joka yleensä kyllä shelttiä jarruttaa (tulee elävästi mieleen viime kesän sm:ien karsintaradan putki-irtoaminen....). Sen verran kiire esteille muutenkin, että leluakaan ei aina malttanut ottaa mukaan, vaan mielummin olisi paahtanut häntä tötteröllä vaan sitä aksaa. Tähän voisi kanssa kiinnittää huomiota jatkossa treeneissä.

Hurjan hyvä, tehokas ja hyödyllinen tunti siis taasen! Ne linjat, ne linjat...

Sen lisäksi on toki aina huippujuttu, että jalminit kahdessakin eri osoitteessa kasvavat ja voivat oikein mallikkaasti. Satun Ilo-pentue on jo aukaissut silmät ja siellä opetelaan nyt haukkumaan ja murisemaan. Aika pelottavaa... 2 vk painot poppoolla: 534, 462, 601 ja 650. Outin ja Hipsun helmoissa oleva poikaduo (joka muuten näyttäisi olevan bimerlejä molemmat <3) on myöskin ylittänyt yhden viikon rajapyykin tyylikkäästi. Taistolle ruoka maistuu enemmän kuin hyvin ja siellä on täräytetty puolen kilon lukemat yksi viikkoissynttärien kunniaksi. Pasi tulee lujaa takana reilun 300g lukemilla. Muutaman viikon päästä meinasin kipaista Kotkassa katsomassa pedon alkuja ja kuun lopussa jos tekisi JKL roadtripin myös.

Mv-n, tri-u, mv-u & blm-n (Kuva: Satu Airaksinen) 

Kukkuu!

Pasi <3 (Kuva: Outi Korhonen)

Taisto <3 (Kuva: Outi Korhonen)

Agilityeläin on the go

Ollaan me jotain aksailtukin viime aikoina. 1,5kk kisatauko käytiin päättämässä Porvoossa ja ei nyt mitään spektaakkelimaista kerrottavaa jälkipolville. Ekalla radalla keinu oli kyllä luvattoman huono, puomi ihan hanurista ja sitten vielä toi kolmen sekunnin pikkukieltopyörittely, kun se lähtikin takaakierrosta liikkeen mukaan ja siinä sitten nohevasti pörrättiin yhteistuumin aikamme. Tuollainen mokapipofiltteri pitäis saada kyllä kaikkiin kisavilmeihin :D Mutta jos jotain positiivista, niin menipä kerraankin putkijarru jakeluun. Kiitos Lauralle "salakuvaamisesta"! Toka rata olis ollu ihan huippuhyvä, mutta Java luki vähän liian aikaisin tehdyn päällejuoksun välistävetona ja livahti sitten hypyn väärälle puolelle. Tästä ei todistusaineistoa ole, niin voin ihan vapaasti väittää sen olleen huikea :DD

Kipaistiin yksi maanantai Niinulla myös vähän kirmailemassa ja oli oikein mukavasteria. Puomin kontaktin joutui ottamaan ihan vimpan päälle, kun edellisen viikonlopun kisoissa oli vähän vallatonta menoa niihin liittyen. Noi persjättökuljetukset kun sais treenattua kondikseen, niin olis ihan käyttökelpoinen temppu kisoissakin. Nyt se tuppaa puolenvaihdolla lipeemään takaakiertoon vähän turhan herkästi.



Viikonloppuna oltiin vielä Citybelgien kisoissa. Ei jäänyt jälkipolville kerrottavaa taaskaan :D Ei vaan paljon hyvää oli radoissa, moni juttu onnistui ja hyvin se olis voinu nollat tehdä. Java oli jokseenkin lentoonlähdössä ja hitusen vallaton, joka ei teknisellä radalla välttämättä se paras moodi, kun ansaesteet houkuttelevat pientä koiraa. Oli sen verran ansoja ripoteltu jokaikiselle esteelle Viitasen ja Jalosen toimesta, joten pienikin herpaantuminen tuotti tuloslistaan komean hyllyn. Eräälläkin radalla 10% starteista teki edes tuloksen ja vitosella pääsi kakkospaikalle. Keinulla se ei taaskaan osannut odottaa vapautuskäskyä, mur - Tehotreeniin siis koko keinu, vieläku hää kehtais treeneissä sieltä varastella, niin voisi jotain asialle tehdä. Ja kovasta vauhdista keppientryt, nyt meni muutamat vähän pitkäksi, kun ohjaaja ei tajunnut jarruttaa. Kyä se tästä!

Ahneella on kylläinen loppu

Kuvassa ulkoiluhousut, jonka vuoren parissa on eräs musta shetlantilainen askarrellut, kun jotain jäänyt taskuun....

Kaverin pikkusisko totesi tuossa vuosia sitten, kun näki ekan kerran Natin "tuo koira näyttää ihan siltä, että se tykkää kokata ruokaa". Se on kyllä ehkä osuvin kuvaus mitä mustasta otuksesta on sanottu. No, se olis ehkä vähän huono kokki, ko söis kuormasta minkä ehtis ja lopputulos ehkä erilainen aiotusta, mutta ainakin kovin onnellinen ruuanlaittaja.

No joko niitä nameja?

Nipen elämässä pääpointit ovat: syöminen, pallo, lämmin ja pehmeä nukkumispaikka & rapsutuksia. Sanoinko jo ruoka? Se on kuitenkin hyvin keskeinen elementti, vaikka saatavuus on kyllä ihan taattu joka päivä ja kahdesti. Mutta kahdesti on kuitenkin aika paljon liian vähän, mikäli Natilta asiaa tiedustellaan. 

Kuvaajaa ei vahingoitettu kuvauksissa

Silloin, kun evästä annostellaan kuonon eteen, sen imaiseminen parempiin suihin valoa nopeammin on tärkeää. Joskus siitä pika-ahtamisesta sitten seuraa paluupostia ja yrjö on vieraanamme. Niimpä taloudessamme on siirrytty käyttämään ruuan ystävälle erikoiskuppia, kun innostuin kaverin esimerkistä. Isompi Green havaittiin liian helpoksi tiirikkanenälle, joten se on siirtynyt Javan käyttöön niille päiville, kun otetaan relasti ja ruuan kanssa puuhailu on sopiva ohjelmanumero.

"Kyjen slow bowl mini flower" on taasen ollut vallan pätevä jokapäiväiseen käyttöön. Sinne saa ladattua lihat ja mössöt ja nappulat ja piimät ja käytännössä ihan kaiken mahdollisen. Ostin samanlaisen porukoidenkin koiralle ristarileikkauksen toipumisviihdykkeeksi, kun sapuskan määrää joutui tiristämään minimiin, niin olisi sentään vähän pidemmin riemua siitä vähästäkin. Toimii siis mainiosti myös leveämpikärsäiselle japaninpystykorvalle. Ja mikä parasta, kupin voi heittää huoletta myös tiskikoneeseen (tosin Natin jäljiltä se nyt vaan on kiiltävän puhdas jokatapauksessa ruokailun päättyessä).

Voimme siis lämpimästi suositella muillekin ruuan ystäville näitä, jos meinaa olla ruokailun kanssa liian kiire :)

Tuplasti jalmineja

Javan ja Kaarin jouludeittien lopputulos ratkesi tänään: Hipsu taiteili omatoimisesti maailmaan kaksi varsin tomeraa merlepoikaa (200g ja 250g) heti aamutuimaan <3 Hienoutta, isi tykkää! <3

 <3_____<3      Kuva: Outi Korhonen 

Namimaatit testissä

Sen verran paljon tuli kysymyksiä tuosta Manners Minderista (nyk. markkinointinimi taitaa olla Treat & Train), että ajattelin pygästä kasaan pienen infopläjäyksen aiheesta. Ja lanseerasin samalla ihan uuden terminkin, namimaatti! Hauskaa oli tehdä tulliselvitystä puhelimitse, kun yritti selittää mitä masiina tekee ja toisessa päässä tullivirkailija yritti ymmärtää. Namimaatti that is!

Speksit

	Manners Minder (Treat & Train)	Ready Treat
Hinta (+ rahti, tulli)	170 USD	50 USD
Koko	34,5cm x 23cm x 19cm	11,5cm x 12cm x 5,5cm
Paino	1,5kg	200g
Patterit	4 x D, 2 x AAA	2 +3 AAA
Pakkauksessa mukana	Laite + kaukosäädin, dvd, target alustalla	Laite + kaukosäädin

Vaikka lopputulos on sama, niin kyseessä on kaksi aikamoisen erilaista aparaattia.

Manners Minder + / -

Aloitetaan vaikka sillä, että näin parin vuoden käytössäolon jälkeen tämä on vielä ehjä, vaikka kertaalleen olen pudottanut aparaatin käsistä parkkiksella. Pointsit siitä! Tosin en tiedä onko syy ehkä niinkään kova käyttö, kuin se, ettei tuollaista laatikkoa vaan viitsi kannella mukana. Suurin miinus on siis aparaatin hillitön koko. Ei siis ole sellainen kivasti treenikassissa kulkeva tuote ollenkaan, vaan kun se otetaan mukaan, niin treenit on kyllä suunniteltu myös hyvin etukäteen.

Toisaalta paino on myös laadun indikaattori. Laite tuntuu ja on ihan laadukasta tuotantoa (tuohon hintaan toki vähempää ei voi olettaakaan), joka on selkeä plussa myös masiinan paikallaanpysyvyyden puolesta. 1,5kg kestää tuollaisen 11kg sheltin äkkijarrutukset ilman, että laitetta kasailtaisiin takaseinästä.

Kivituhkalle en ole tätä myöskään vienyt. Osasyynä on aika mellevä hinta (en vältsyyn halua hiekkaa koneistoon) ja toinen on tuon otuksen vauhdikas tyyli mennä palkalle; se on täysiä ja nelijalkajarru ihan viime tipassa. Siinä on äkkiä namitarjotin niin täynnä soraa, että sieltä koira saakin namia etsiä ihan etsimällä. Keinonurmella siis bueno.

Laitteen mekanismista johtuen tämä syö vain kuivaruokaa. Ja sellaista säännöllisen muotoista. Vähänkään palleroisesta poikkeava raksu on ennen pitkää pyörivän reikälevyn ja koneen välissä jumissa. Voi sen kyllä jumittaa ihan paska tsägäkin, mutta todennäköisesti vähemmän mahdollisimman pyöreällä nappulalla. Onni on ahne koira, jolle nappulat menee palkasta ja toisaalta hyvä, että kisoista voitetuille lahjakorteille löytyy raakaruokaperheessä myös muuta käyttöä. Esim. RC poodle junior on oikein toimiva :D

Masiinan äänet ovat näköjään jonkinverran kirvoittaneet keskelua, kun kommentteja on jostain sattunut lukemaan. Piippausääntä voi siis säätää tai laittaa kokonaan pois, mutta toki reikälevyn pyöriminen aiheuttaa jonninverran rohinaa, joka kuulemma herkillä koirilla voi aiheuttaa sen, että menee ihan maku. Mulla ei ole tälläisestä kokemusta. Piippaus siis korvaa hyvin naksuäänen, kunhan koira on siihen ehdollistettu.

Ja toki selkeä plussa on se, että laite tarttee lataa vaan treenien aluksi. Vajaa litra taitaa napua upota automaattiin, joten saisi siinä varmaan aikalailla treenailla keskenloppumiseen. Laitteessa voi säätää pyörimisnopeutta, jolla voi vaikuttaa siihen, kuinka monta nappulaa sieltä tipahtaa tarjolle. Ja toki reikälevyt isolle ja pienille raksuille tulee mukana.

Ready Treat + / -

Kuva: Cleanrun.com, kun oma boksi on vallan kateissa 

Koko on sitten tämän boksin kirkkain etu. Kevyt ja pieni ja vallan yksinkertainen. Mutta ilmeisesti siitä syystä se on myös rikkisärki jo nyt. Koneistossa ei kestä ratas paikallaan, joten se kolisee nyt laitteen sisällä ja enemmän on tuolla käyttöä musiointivälineenä kuin treenivehkeenä. Kertaalleen tuo puolisko sen avasi ja korjasi, mutta ilmeisen turhaa, kun pitäisi kai jollain silkkihansikkain käsitellä. Mikä on kyllä aika iso buuuuu kuitenkin hintaan nähden. Javan käyttöön kuitenkin oli liian kevyt vauhdikkaasta tyylistä johtuen, joten laite sai vähän lentoa ja kyytipoikana kivituhkaa. Liekkö sitten ollut osasyynä rikkoontumiseen.

Boksiin voi myös tunkea mitä tahansa ruokaa, joka on iiiiso plussa. Käytännössä siis oikeesti megapalkkaa. Toki sitä pitää sitten olla lataamassa jokaisen vedon jälkeen, mutta tuleepa jumppaa myös ohjaajalle. Boksista ei myöskään lähde muuta ääntä, kuin raksahdus auki, joten tuplakapulat pitää olla käsissä: klikkeri ja kauko-ohjain.

Ulkona auringonvalossa vastaanotin selkeesti otti häiriötä. Käytännössä sai siis napsutella avaajaa ihan kaikessa rauhassa ja mitään ei tapahtunut, jos sattui aurinko ottamaan väärässä kulmassa. Toinen probleemi oli minu mielestäni kapea signaalisektori. Laitteen pitää olla miltei kohtisuorassa tai pienessä kulmassa kauko-ohjaimeen nähden tai muuten se ei vaan saanut signaalia laisinkaan. Sai siis olla varuillaan itsekin kipaisemaan palkkaamaan otuksensa, jos boksi auennut ollenkaan. 

Loppukaneetti

Olisin toki toivonut, että jompikumpi näistä olisi ollut vallan täydellinen niin käytettävyydeltään, laadultaan, kooltaan ja hinnaltaan, mutta kuten edeltä huomaa, se ei ihan ole näin. Ja ihan ensi kärkeen pakko todeta, että hinnat on kyllä aikalailla yläkanttiin. Huvittavaa, että tuosta Ready Treatistä pyydetään jopa 70 euroa täällä Suomen kamaralla, joka on minusta jo aika paljon liikaa. Jos laite olisi 30 USD, minusta se olisi ihan hintansa väärti, joten ehkäpä puutteistaan huolimatta, voiton vie nyt Manners Minder (jos sillä voisi käyttää kosteaa safkaa, niin olisi huippu). 

Tarvitseeko namimaattia? Nalperon ykköspalkka on toki aksassa ihan lelu ja sen yhdessä repiminen, mutta välillä tarvitsee tehdä treenejä, jossa ykkösjuttu on ohjaajafokuksen vähentäminen ja sanalliseen käskyyn keskittyminen. Ja se on kieltämättä helpompaa, kun ei tarvitse olla lelua heittelemässä ja koira tuijottamassa, että misä sitä lelua ja jokojoko. Duunin ja hallin/kentän varaustilanteen takia kun joutuu aikalailla vapaatreenailemaan itekseen, niin onhan se kiva, että on edes jotain ohjaajasta irrottavaa käskytreeneissä. Jos saisin valita, niin treenaisin kyllä enemmin kaverin kuin namimaatin kanssa, koska kaverit jumittaa harvoin yhtä paljon kuin nämä :D

Ja sitten pallo lukijaosastolle:

Kysymyksiä, kommentteja, kokemuksia?