25.6.2012

Pikku-Jalmineja Käpylaaksoon

Odotus on siltä osin nyt onnellisesti päätöksessä ja Kotkan suunnalle Käpylaakson kenneliin syntyi eilen Javan ensimmäinen pentue. Tuloksena:

- Bimerle poika 204g
- Bimerle poika 236g
- Bimerle tyttö 176g
- Bimerle poika 221g
- Mustavalkoinen tyttö 143g

Lady pentusineen (Kuva. S. Airaksinen)

Valitettavasti bimerlenarttu menetettiin tänään :( Ilmeisesti synnytyksessä hapenpuutetta ja vetänyt keuhkot täyteen nestettä, kun emältä loppui poltot ja oli hintsusti liian pitkään kanavassa jumissa. Muuten siis kaikki meni hienosti ja suuri yllätys oli tuo viimeinen lisänumero, mv-narttu. Neljä siis näkyi ultrassa, mutta Ladypä päätti vielä yhden yllätykseen omistajalleen tehdä ja kirsikkana kakun päälle siis paljon toivottu mv-narttu. Ilmeisesti jakauma olisi saanut olla enempi mv-painotteinen, mutta joka tapauksessa upea pentue ja kelpaa isukin täällä henkseleitä paukutella :)

Yhdistelmä on siis Lady "Em" ja Java "Yokotai Blue Moon". Onnittelumme kasvattajalle!


15.6.2012

Jos joku on nähnyt kesää, niin vinkatkaa pistäytymään myös täällä

Startattaan muutamilla otoksilla Laajasalon paimenrallista viime kuun puolelta :)

Iloinen mänitser

Tarkkana kuin porkkana

Jihuuu, ota koppi

Turkis kiitää

Kesämies!

Kiki tahtoo telmiä

Tehtävä: Kuinka monta koiraa

Lentävä matto

Nipa on aika onnellinen, kun se vei mulinexin pannan ;)

Kedon kukkaset <3

Sinäänsä tässä ei ole kesän kanssa hoppu, kun töissä istuskellaan heinäkuun alkuun jokatapauksessa auringonsäteiltä piilossa, mutta silti. Missä on nyt se paljon puhuttu kesä, jolloin pitäis ehtiä tekemään sata ja yksi juttua? Ainakin allekirjoittanut myöntää tehneensä noin miljoona erilaista toimenpidesuunnitelmaa ajanjaksolla "sitten kesällä" ja nyt hiukka hämmentää, että pitäisikö tässä nyt ihan oikeesti jotain ehtiäkin.

Aikamoista kiirusta riittää elämässä. Alkuviikko menee taas ulkomailla työmatkoilla tai sitten vaihtoehtoisesti elämän muiden osa-alueiden parissa (kuin koiraharrastusten). Ei oo paljoa kavereitakaan ehtinyt moikkailla kevään aikana, kun ollaan tehty kotona remppaa ja siihen päälle vielä duunit + koirailut. Ja nyt on ihan aidosti oikeesti pakko tehdä niillekin kalenterista tilaa - vielä, kun niitä on ;)

Vapaatreeneihin olen ehtinyt yhden (1) kerran. Wau :D Arkena HSKH:n kentille kun on ihan turha olla  menemässä edes ennen iltakymmentä, kun porukkaa on kuin pipoa, ennen femmaa taas joutuu olemaan töissä ja viikonloppuisin taas muut kiireet on agendalla tärkeämpänä prioriteettina, niin eipä siinä paljoa sitten jää saumaa. Noi olikin sitten astetta hauskemmat vapaatreenit, kun mukana oli kepo ja mänitseri. Kaius pääsi Javan puikkoihin tutustumaan agilityn saloihin ja kovastihan tuo kyllä näytti tykkäävän lajista, kun saa mennä Jalmarin kanssa lujaa :) Harmittaa ihan, ettei itselle tullu kameraa mukaan, kun en ikinä muuten saa tosta koirasta aksakuvia, ellei joku muu ohjaa ja oon sit ite napsimassa. Nipanderi oli kans messissä pyörimässä, enimmäkseen tiellä ;)

Muutenkin tässä on ollut joku hintsusti alustava treenidepressioilmassa, kun pitäisi aloittaa kaksi isoa proggista: kontaktit ja irtoaminen. Ne on jo itsessään sen verran isoja paloja ja tällä elämänrytmillä mun on ihan oikeesti aika vaikea alkaa edes miettimään millon ehtii reenaa, vaikka kuinka olis vähän aksaromuja omalla pihallakin. Kun ei oo ikinä siellä kotona ja sillonku on, ni joko nukkumassa tai lenkittämässä koiria. Ja tässäkin on ihan vaan kyse siitä, että me ei olla huonoja, vaan jos halutaan olla parempia, noi pitäis fiksaa. Kontaktit sillä toimii ja ihan kivasti kisoissa irtoaakin, muttakun nyt pitäisi vaan tehdä ratkaisu halutaanko harrastella vai harrastaa. Jos me halutaan ihan oikeasti noita kovatasoisia skaboja voittaa pk-seudulla, harrastelu ei riitä.

Sattuikin sitten sopivasti, että aloitettiin Etelä-Suomen Shelttien aksaworkshopit tähän kesäkuun puoliväliin ja ensimmäisenä käsittelyyn pääsi irtoaminen ja lähetys. Jalmari oli sitten sitä mieltä, että hänellä ei kyllä ole mitään irtoamisongelmia oikeesti, äiti on vaan joskus vähän tyhmä :D Niimpä me rallateltiin sitten kaasu pohjassa koko rahalla. Ilman vauhtia se lähti kahdeksasta metristä putkelle ja vauhdin kanssa nollavauhdista ohjaajan kanssa neljää metriä ja radan osana viittä metriä. Ei siis ollenkaan huono, jälleen kerran. Ja oli muutenkin superhyödyllistä päästä palkkaamaan irtoamisesta ja estehakuisuudesta, kun sitä ei ehdi muissa treeneissä kuitenkaan tehdä ikinä.

Eilen oli muutenkin jotenkin kovin tapahtumarikaspäivä. Sisäinen malinoisini ilmeisesti pääsi valloilleen ja kävipä aikalailla hassusti, kun mulle jäi aksakentän portti käteen. Erityisen hämmentävää seisoskella siinä portti sylissä, kun sen pitäisi kuitenkin olla ennemmin niissä raameissaan kiinni. No, tekevälle sattuu? Sen verran näppärästi sitten askarreltiin myös portti takaisin saranoilleen, mutta tulipa sekin kokeiltua. Sen lisäksi Nati -näppärä sai tassuista nahkaa rullalle rallatellessaan pallon perässä parkkiksella, joten päästään sitten jatkamaan hyvin alkanutta tassurasvarumbaa myös toisen koiran koipiin. Ei onneksi ole vereslihalla asti, mutta Nipperton on hyvin surkea jo tälläisestä pienemmän mittakaavan tapauksesta. Karhunpoika sairastaa siis <3

3.6.2012

Työt haittaa harrastuksia

Viime aikoina on tehnyt aika tiukkaa ehtiä edes ajattelemaan omia vapaa-ajan harrasteita, kun sellaista käsitettä ei vaan juuri ole mun elämässä ollut. Joko duunissa on paahdettu pitkää päivää tai sitten oltu pidemmillä ulkomaan komennuksilla. Niimpä blogikin on viettänyt iloisia päivityksettömiä aikoja. Manageri voisi kyllä miltei ottaa työn alle nämäkin, kun miä en millään ehtis ja soon niin kovin nohevakin.

Onneks oon sit ehtinyt tekemään edes muutaman etäpäivän kotonta käsin ja siitähän nämä karvasihteerit ovat olleet hyvinkin mielissään. Kuvatodisteita seuraavassa rankasta työpäivästä (toki näyttävää puhelinlaatua):

Pojan ja äipän unituokio

Äiskä sää kuorsaaaat!

Viiitsi vitsi, alahan tulla raapimaan mahaa sieltä
Viime lauantaina Herra J pääsi ihailemaan lampaita ihan paimenkoiran duunissa. Köröteltiin Jennin & Nemon kanssa lauantain aamutuimaan Somerolle vähän herättelemään sheltin paimennusviettejä kahdeksan muun samanmerkkisen kanssa. Ja voi vitsi, että oonkin hämmästynyt millä sykkeellä ja innolla nuo minilassiet otti homman omakseen! Ihan mieletöntä, että puhtaalla citysheltilläkin on oikeesti ajatus hommasta, että mitä niille lammeille pitää tehdä. Javakin teki ajoittain erittäin hienosti töitä, vaikka Jalmarin mielestä parasta olikin, jos lammeihin sai vipinää kinttuihin ja karkulaisia hakemaan pidemmästäkin matkaa. Jenni ystävällisesti tuttavallisesti oli ulkoiluttanut mun kameraa sillä välin, kun seisoskelin lammintortussa aitauksen sisäpuolella:











Paimennuspäivän päätteeksi pysähdyttiin sitten vielä Somerniemen kuuluisilla kesämarkkinoilla ja koska keli oli aikalailla lämmin, otettiin pojatkin mukaan autosta vähän jaloittelemaan. Ja ihan hyvä näin, kun kaverit teki kyllä niiin upeaa sheltti-PR:ää, että älkää kasvattajat ilmetelkö, jos Somerniemeltä alkaa tulla tulvimalla pentukyselyjä ;) Moni oli kiinnostunut ja halusi rapsutella kavereita ja sehän näille kyllä sopi oikein hyvin. Sen lisäksi paikalla oli vielä erittäin huonosti käyttäytyvä chihuahua, joka rähjäsi Javalle & Nemolle kitarisat soiden, mutta nämäpä eivät tuollaiselle viitsineet edes korvaansa lotkauttaa, vaan tepastelivat kylmän viileästi hihna löysällä vaan ohi. Hieno käytös ei jäänyt myöskään ympärillä olijoilta huomaamatta kommenteista päätellen.

Ollaan me onneks jotain ehditty aksankin parissa touhuta, mutta aikalailla niukkaa on ollut esteiden näyttäminen koiralapsukaiselle. Muutamat aluevalmennustreenit ovat varmaankin mahtuneet tähän ajan jaksoon ja kokonaiset yhdet ohjatut seuratreenit. Näillä treenimäärillä musta olis kauheen kiva, jos "lahjattomat harjoittelee" fraasi olis oikeesti totta :D

Alueellisen valmennusryhmän tiimoilta ollaan päästy vetämään piip-kuntotestiä, kellotettu koiralle puomia ja keppejä neöjällä eri tapaa (lähetys, vedätys, edestäleikkaus, sivuirtoaminen) ja päästy jo vähän rataa vetämään. Kaksijalkainen tepsutteli juosta yli keskiarvon kuntotestissä, joka nyt sinäänsä on ihan ok tälläiselle toimistoperunalle, joka ei ole mikään fitnessihme vapaa-aikanaan. Jalmari veti parhaimmat ajat kellotuksissa vedättämällä, mutta silti yli sekuntti annetaan kontakteilla tasoitusta huipuille. Niimpä nää menee nyt tehotreeniin, koska tuo koira pystyy sen sekuntin kyllä kirittämään suoritustaan vaan laukkaamalla kunnolla alas asti ja sieltä saadaan kivasti lisänopeutta etenemiin kans. Ratatreenissä ollaan päästy jo hintsusti pureutumaan meidän ongelmaan ja sen ratkomiseen, kun Java on niin tiukasti mun liikkeessä kiinni ja jos liike pysähtyy, niin niin pysähtyy koirakin. Tulee siispä turhia kieltoja, joten ainakin itse pitää alkaa kiinnittämään huomiota enemmän huolelliseen perusohjaukseen, jolloin annettu estekäsky on tehokkaampi ja Javan on helpompi lähteä suorittamaan itsenäisesti, kuin roiskimalla ympäriinsä .

Kerran ollaan siis ohjattuihinkin ehditty ja nythän eletään "vasta" kesäkuuta. Kaikeksi upeudeksi saatiin sitten vielä tassuvamma maanantain ohjatuissa, kun meidän ryhmä on näköjään kesäkaudeksi siirretty esteiden kaatopaikka -kentälle. Sinne on roudatut aksakamat suorastaan henkii nostalgiaa ja aikaa, jolloin aksa on keksitty (mm. siivekkeiden ja rimojen yhteysleveys on yli pari metriä- tee siinä sitten näppärää pakkovalssia..). Hauskaa se oli tasan niin pitkään, kun ilmeisesti johonkin historialliseen kontaktiin tuo sai vedettyä tassunsa auki ja eihän meillä tietenkään kentällä kerrota, että joku on särki, vaan tiistaiaamuna puolisko raportoi aamulenkin jälkeen kolmijalka-Jallusta. Arrrggggghhh.

Kovasta etsinnästä huolimatta en sieltä saanut haavaa kaivettua, mutta selkeesti vika oli tämän sorttinen, kun tassu punotti ja ontuminen helpottui käyttämällä tossua. Tähän yhtälöön kävi sitten vielä aikast hyvin kaverin sheltin saama selkeä tassuhaava juurikin samalta kentältä, joten ei tarvita edes Einsteiniä yhtälön ratkaisemiseen. Toivon todella, että seura fiksaa tuon yhden kentän esteet tai vaihtaa kisaavat sieltä pois, koska silloin kun aletaan leikkiä turvallisuudella, multa menee vähän hommasta maku :(

No, tassu saatiin kuin saatiinkin perjantain aluevalmennuksiin kuntoon ja se myös kesti Ojangon hallipohjan kasassa, wuhuuuu! Toki tein aika kevyttä harkkaa, eikä jääty hinkkaamaan enempää kuin on pakko. Näin ollen päästiin kuin päästiinkin sitten myös tän päivän IHAHin kisoihin Kivikkoon. Ilmoittauduin sinnekki myöhässä ja sit jos olis vielä pitäny alkaa peruuttamaan, ni johan siinä olis ollu säätöä yllinkyllin yksiin kisoihin. Sää ei suosinut meitä, vaan erittäin raikas arktinen sade virkisti läsnäolollaan koko kisojen ajan. Enemmän siitä onneksi oli kaksijalkaiselle haittaa, kuin koiralle :D

Hyppäriltä tuli ihan tyhmä kieltovirhe, kun jäin taas takaakierrossa jälkeen ja luulin ehtiväni suorasta putkesta työntämään sen sivussa olevalle hypylle, mut enpä ehtinykkää. Muuten Java paukutti hienoa jälkeä 4,17m/s etenemällä tuosta kieltopyöräytyksestä huolimatta, joten ei voi missään nimessä olla pettynyt. Nybergin agiradalle lähdettiin siispä hymy huulilla ja Java tekikin hienon nollan, vaikka kahdessa kohtaa taas jumittelin liikkeelle lähdössä, joka taas hidastaa koiraa. Tämä nolla riittikin kolmossijaan ja jäätiin vaan jotain 0,15 sekunttia kakkossijasta ja sertistä. Siis wau! Sinäänsä sertien kanssa mulla ei ole mikään kiire tai hätä, lähinnä se siis mulle kertoo missä mennään vauhdillisesti kärkeen nähden. B kisasta siis rimpsu 0vp, 4.04m/s ja 3/28.

Vikalle agiradalle vaihtui sitten tuomariksi Allan Matson, jonka rata olikin sitten ansaesteitä täynnä ja tiukkaa kieputtelua. Luulin, että tiputettiin muurinpalikka (joka ilmeisesti sitten vaan kolahti), joten vaihdoin riskimoodin päälle. Tuli sitten yksi kielto, kun en lähettänyt tarpeeksi napakasti, mutta loppusuoralla vedettiin sitten ihan törkeen upea tuplapersjättövedätys, jota en olis uskaltanu muuten tehdä. No, ei se palikka tippunutkaan ja meidän nollan sössin ihan itse femmalla ja yliajalla sitä korjatessa, mutta se ei kyllä koiran piikkiin mene sekään. Hieno kisapäivä siis ja Javan kanssa oli jälleen mahtavaa kisata!

Laitetaampas loppuun muutamat au naturel-kesken lenkin-fotot tuosta upeasta eläimestä:



Ainiin, sekin on jäänyt mainitsematta, että Lady ultrattiin kantavaksi ja odottelemmekin siis innolla pikku-Jalmarien syntymistä kuun lopussa Käpylaakson kenneliin <3