22.6.2017

Vuoden pisin päivä

Ja sen kunniaksi nappasin kameran mukaan lämppälenkille siinä iltayhdeksän maissa vielä. Hyvää juhannusta kaikille :) 



13.6.2017

Kohti Lappeenrantaa

Kesän ajanlasku on virallisesti käynnistynyt, koska laumamme manageriosasto on aloittanut lomailunsa mökillä. Porukat tahtoivat pikkumustikin ottaa mukaan tuossa viikko sitten ja sehän sopii kyllä, ennen kaikkea Natille, joka rakastaa niin paljon mökkiä, ettei lähtisi sieltä ollenkaan pois. Onhan siellä käpyjä suorastaan rajoittamaton määrä kanneltavaksi. Tällä hetkellä minulla siis pyörii mukana vain tuo harmaa ääliökaksikko. Rakkaat toopet <3





Viikonloppuna kirmaillaankin sitten taas kaksi päivää oransseissa. Seuran koosta, medikoirakkojen määrästä ja meidän yli puolen vuoden kisatauosta huolimatta Java oli valittu toisiksi parhaimmilla pisteillä medijoukkuueeseen, joka oli jokseenkin yllättävää. Minä kun meinasin joukkuehakemuksen laittaa sisään sillä ajatuksella, että saisi ainakin edustusoikeuden siirron. No, kivampihan se on sitten oman seuran väreissä kirmata tuttujen kanssa.

Majoituksenkin olin onneksi buukannut jo hyvässä ajoin la-su, tosin sillä oletuksella, että tokihan me startataan taas ekana, kun on liiton "venäläinen arvonta". Suurin yllätys minulle siis rankingpohjainen lähtölista, jossa ensimmäisen kerran ikinä pääsemme Javan kanssa johonkin muuhun, kuin ensimmäiseen rataantutustumisryhmään! Naureskelin tuossa tällä viikolla FB:n muistutellessa aiempien vuosien päivityksiä mm. lähtöpaikoista 1-3-5-8. Arvonta on siis ihan jees, jos se on oikeesti arvonta, eikä joku jumialgoritmi, jolla samat koirakot laitetaan aina samoille paikoille. Vähäisestä kisaamisesta huolimatta lähdemme puolilämpimässä ryhmässä kuusi, joten kerrankin saan syödä itseni halki hotellin aamupalalla. First things first!



Meidän valmistelut ovat olleet aika minimaaliset, kun minulle nämä ovat kisat muiden joukossa. Vähän huoltoa fyssarilla, lepoa, pientä täsmätreeniä. Onneksi muutamat kisat ollaan ehditty juoksemaan, jotta sitäkin tatsia saa käpälään. Hitsin kivasti se kyllä kulkee, vaikka välillä putket houkuttelee liikaa ja välillä liian vähän. Sunnuntaina kävin Riihimäellä asti taas olemassa oikein oman elämäni sankari ja ehdin sitten radan aikana nostella omia housujakin KAHDESTI ja silti Java pinkoi nollan vieläpä kakkospaikalle. Ihan kohtuullista rimahäiriötreeniä, ko kippari kohentelee trikoitaan siinä juostessa. Ei se mitään, vaikka ohjaussuunitelmakin muuttuu lennosta.

Nämä kisakuvat on meidän ekalta radalta saikun jälkeen <3 (Kuva: Koirakuvat, kopioitu luvalla)

Nyt siis tiedän viikonlopusta sen verran, että saa nukkua pitkään ja mitä housuja ei ainakaan oteta mukaan. Siinä on minun mielestäni jo aikalailla riittävästi infoa lähteä rennoin mielin liikenteeseen. Kaikenkaikkiaan meille nämä tämän kesän kisat on jo itsessään  niin iso bonari, että ylipäästään starttiviivalle päästiin. Leikkauksen jälkeen kukaan kun ei uskaltanut toipumisvauhdista luvata mitään, etenkin kun otin isot takapakit leikkauksen aikana ja haavan kanssa myöhemmin. Vaan niin se tämänkin vähän viritelty ihmisruho kipittää, vaikka alle puoli vuotta sitten vielä köpötellyt kepeillä.



Meillä ei siis ihan oikeasti ole mitään hävittävää ja jo pelkällä osallistumisella olemme jo voittaneet. Java rrrrrakastaa aksaa ihan yhtälailla treeneissä ja kisoissa ja minusta sen kanssa on kyllä niin siistiä mennä. Son vähä hönö, eikä mitenkään kovin pedantti, ni ehtii sattua ja tapahtua tuollaisen 30-40 sekuntin suorituksen aikana. Sellaista se javality :) Parasta sinne mennään tekemään ja katsellaan sitten mihin se riittää. Mitenkään megatikissä tässä ei ole kumpikaan kauden käänteistä johtuen, vaan ei anneta moisten pikkuseikkojen häiritä.



Tänä vuonna me saadaan myös paras kety mukaan, joten eiköhän tästä tule kaikinpuolin hauska viikonloppu. Hurjasti siis tsemppiä matkaan kaikille kisoihin lähteville, muistakaa hymyillä koirallenne radan jälkeenkin -kävi miten kävi ja nauttikaa, että ylipäätään saatte kisata!

7.6.2017

Hupsista.

Näköjään ahkera lomailu ja ei-mitäänniä -ohjelman suorittaminen johtaa samantien tehokkaaseen tuloksen tekemiseen. Koska aikataulut oli vähän haastavat kaikkien kolmosen kisojen kanssa, ilmoitin sitten Pepiinin kisaamaan Sipooseen sunnuntai-iltapäiväksi parin agiradan verran. Sieltäkin oli vähän kiire kotio, kun vieraita tulossa kylään illaksi, joten kalenteritunkemisen maailmanennätys kyseessä.

Sitä ennen kuitenkin sunnuntaiaamuna upeassa kesäkelissä lähdin koirat ulkoiluttamaan Ojankoon ja siinä samalla Javalle pienet treenit. Agendalla puomin kääntyminen, keinun paikka ja parit keppien takaaleikkaukset. Naureskelin karvatursakselle, että tänään onkin paskojen puomien päivä (toki alastulon allaoleva mutkaputki on iso lisätekijä) ja otettiin muutama askel takaisinpäin kriteerin vahvistamisessa. Osumia kyllä se teki, mutta liian ylös ja sei auta nyt asiaa, kun käännöstekniikkaa sen pitäisi harjoitella etujaloilla. Siispä lankkutreeniä ja samalla liikehäiriön vahvistamista ja hyvä tuli taas.

Java vähän murjotutti, kun lähdin vain Pepin kanssa kisoihin. Ja Pepiä harmitti, kun kotia jäävät saivat possunkorvaa. Sitävastoin minua ei harmittanut mikään, kiva sää ja kohti kisabaanoja pikkukoiran kanssa! Tavoitteena oli nostaa lähtökäytöksen kriteeriä kisahäiriössä ja luonnollisesti keinun oikeaoppiminen suoritus. Lämppälenkillä tuo oikea koipi tuntui vähän ikävältä ja sanoinkin Ionalle, että mitenhän tällä kaksi rataa juostaan, mutta suotta näköjään tuollaisia mietin, kun pikkukoiralla oli ratkaisu jo valmiina.

Meille oli arvottu ihan ensimmäinen lähtöpaikka, joten päästiin samantien tosi toimiin. Lähdössä se meinaa ennakoida mun eleitä "kylläseihanvarmaanjustonsanomassaettäsaatullatäältä", kun pysähdyn, joten vaadin aika selkeästi sen kuuntelun. Hanuri nousi ja kävin palauttamassa. Sitten kipitettiinkin urku auki. Rataprofiili oli oikein kiva ja oikeastaan päätöksiä piti tehdä vain pituuden jälkeisestä elämästä. Muista poiketen sipaisin sen muurin takaaleikkauksella, jotta en seiso linjalla ja näytti toimivan varsin hyvin. Sen verran hyvin, että nollalla maaliin, -18.05, 5,23m/s, 1./15 ja SERT :) Allu ystävällisesti kuvasi, joten löytyypä veto videotodistein:



Rakas pikkutuholaiseni on nyt siis kolmosluokkalainen, Maaliskuussa aloitettiin kisaaminen, reilu kymmenen starttia siinä taisi sitten mennä ja jokainen nolla oli voittonolla. Minä olisin kyllä pidempäänkin mieluusti kurvaillut noita alempien luokkien profiileja, mutta Pepin mielestä ei tarvitse ja isi saa nyt tehdä podiumille tilaa :D



1.6.2017

Kaupunkilaiskoirat landella

Helatorstain edesauttama pitkä viikonloppu käytettiin mökkeilyyn kisaamisen sijasta. Javan kanssa olisi ihan hyvä saada vähän kisatatsia, kun tämä meidän starttimäärä ollut aikataulusyistä varsin maltillinen keväälläkin, vaan luultavasti isompi hyöty on silkasta lomailusta. Ainakin luulen kolmet tuplatassut nousevan, jos kysytään kuka lähtee mökille. Sitä paitsi meille sattui varsin mainiot kelit, vaikkei nyt ihan hellettä riittänytkään.

Pepi pukeutui Mikkeliin sopivasti


Vt. kapteeni ja kesäharjoittelija

Etenkin tuo pieni karva-Tarzan on kyllä niin elementissään. Se kikkailee menemään omia juttuja aamusta iltaan ja välillä tulee vaan pikalataukseen nukkumaan päikkärit. Yöllä zetaa kiskotaankin sitten ihan taju kankaalla, jotta jaksaa taas touhuta seuraavanakin päivänä. Suurinta hupia joka vuosi näyttää aiheuttavan kuikat, joiden olemus on Pepiinistä erittäin epäilyttävä. Tulla nyt smyygailemaan ihan hipihiljaa edes takaisin lähellä rantaa! Sattuvat pesimään saaren kärjessä, niin kohtaamisia on kyllä yllinkyllin pikkuaasimolle vielä tarjolla.

Tyhnä laspikoira miettii mitä se lokki mahtaa oikein huutaa ko järvellä ei näy mitään!
Missä mama, siellä Nalu!
Ai laiturinkorjaus, no tästä me tiietään paljon!
Pikalataus
Ihan vaan katsellaan tässä

Otukset ovat siis osallistuneet kaikkeen, uineet, nukkuneet, syöneet ja riehuneet. Ja sitä vastoin meikäläinen on keskittynyt siihen ei-mitäänniä osastoon. Sopivast paluu oli muutenkin lauantai-iltnana, kun sää muuttui vähän vetisempään suuntaan ja oli oikein hyvä sauma poistua "hyvän sään aikana". Yllättävää tai ei, mutta takakontin koiraosasto näytti nukkuvan hyvinkin tiiviisti koko kotimatkan ja just jaksoi tepsutella makkariin jatkamaan lataamista.