Nakit ja muut ojennukseen!

Käytän palkkaamisessa vähän tilanteen vaatiessa joko lelua tai nameja. Pääasiassa Javalla treenit nyt menee lelulla, mutta kun pikkutursas opettelee vielä agilityn teknisiä kulmia, on noiden namien kanssa pitänyt pelata enemmänkin. Minähän nyt olen muutenkin klikkeri-intoilija aksan kouluttamisessa ja siihen ajatteluun ruoka on vallan toimiva palkka, kun saa vähän kierroksia alaspäin ja samalla toivottavasti aivotoimintaa ylöspäin.

Meillä taloudessa asuu kuitenkin ultimaattisen nälkäinen mummokoira, jonka ruokareseptorit on viritetty aikalailla äärimmilleen. Se siis kyllä huomaa, jos joku nappula on sohvan alle lentänyt aktivointilelusta tai mikä pahinta, jos joku ruokaamuistuttava on jäänyt treenitakin - tai housujen taskuun. En edes oikeasti tiedä kuinka monet taskut tuo allaolevassa kuvassa näkyvä musta pikkupeto on mahdollisesti pistänyt ilmastoiden, koska ruoka on ihan riittävä tekosyy tehdä muutama lisäreikä vuoreen. 

Uusin ase taskujen puhtaanapitoon on siis Viewtainer! Jenkkiläinen maailman yksinkertainen säilytyskeksintö kaikelle pienelle tavaralle: purkki, joka ei tarvitse kantta. Se on siis ohutta pehmeää muovia kauttaaltaan ja puristamalla vastapuolelta sieltä voi ravistella sitten sisältöä esiin. Voisihan tuota varmaan heittäkin koiralle vähän niinkuin namimunatyyliin ja mennä sitten itse rutistelemään koiran kanssa sisältöä, mutta minun suurinongelma oli tosiaan taskut likaavat namit. Sinne siis nakit ja naksut!

Tämä pieni Viewtainer 2''x4'' saapui about 7 eurolla Ebaystä, joten ei nyt ihan ole hinnallakaan pilattu. 

MUSHia pushi

Saimme MUSHilta testattavaksi muutaman pussillisen Vaisto -pullia ja mielelläni näitä lähdinkin testaamaan tuon erityisesti pentusen näkökulmasta. Meillähän raakaruoka on muutenkin pääasiallinen kupin täyte aikuisilla ja kyljessä sitten mitälie palkintonapuja aktivointitarkoituksessa + reissuja silmällä pitäen. Pentu on ollut pääosin nappulalla yksinomaan siitä syystä, että suuri osa ruuasta menee palkkana, kun tavoitteena on ainakin yksi tai kaksi ruokaa sheippailla tai antaa aktivointina. Ei pääse ipana pulskistumaan sitten ainakaan vahingossa ekstranamien takia.

Testiin lähti siis Puppy Formula: nauta-poro-lohi ja All Breed Formula: Sika-kana-lammas. Riista tuntuu olevan monelle koiralle vähän vieras maku ja jotkut kieltäytyy täysin tai sitten pyörittelee sitä vähän ympäriinsä, joten nämä pallerot varsin helppo tapa toki totuttaa voimakkaaseen poron makuun pentunenkin. Meillä ainakin Javan ensireaktio poroon on hinkata päätä ruokaan ja Nati nyt söisi vaikka niitä pieniä kiviä, ni hää ei kyllä huomaa porossa tai missään muussakaan lihassa eroa ennekuin ne on jo mahassa. Pentunen on varustettu aikamoisen vahvalla ruokahalulla, joten maistuvuuden kanssa ei ole kyllä ollut minkäänlaisia ongelmia - päinvastoin, enemmän menisi, mitä keittiö tarjoaa :)

Ensitöikseni vilkaisen aina ainesosaluettelot ihan mistä tahansa koirille syöttämästäni. Uskon nimittäin varsin vahvasti, että laadukas ja mahdollisimman vähän prosessoitu ruoka on parasta polttoainetta + ennaltaehkäisenää terveyshuoltoa niin neli- kuin kaksijalkaisillekin, joten myönnän olevani aika kriittinen mitä tulee koiran eväisiin. Pieninä määrinä nameina toki voivat nyt syödä mitä tahansa, mutta perusruuan pitää olla kondiksessa. Esimerkiksi pentupalleroisten osalta lista oli mielestäni varsin selkokielistä luettavaa:

"Suomalainen nauta 35 % (liha, sydän, maha, rusto, maksa), lappilainen poro 35 % (luu, liha, keuhko, rusto, maksa), norjalainen lohi 24 % (lohi ruotoineen), kasvis 6 % (parsakaali, lehtisalaatti, omena, porkkana, kylmäpuristettu auringonkukkaöljy, camelinaöljy)."

Ei esimerkiksi hernepohjaista proteiiniä, luujauhoja, viljaa tai riisiä. Verrokiksi tähän vaikkapa eräs markkinoiden näkyvimpiä penturuokia:

"Kuivattu naudan- ja sianlihavalkuainen*, eläinrasvat, maissi, kuivattu siipikarjanvalkuainen, vehnäjauho, vehnä, juurikaskuitu, riisi, maissijauho, hydrolysoidut eläinvalkuaiset, kasvivalkuaisuute*, kivennäisaineet, maissigluteeni, kalaöljy, soijaöljy, hiivat, frukto-oligosakkaridit, hydrolysoitu hiiva (mannaanioligosakkaridien lähde), isosamettikukkauute (luteiinin lähde). "

Kumpaa itse söisit? Huvittavaa tässä vertailussa on myös se, että ovat vielä itseasiassa samanhintaisia €/kg, kun verrataan vaikkapa noita pienempiä myynnissä olevia pakkauskokoja, vaikka ainakin minulla on ollut sellainen mielikuva, että ensiksi mainittu olisi kalliimpaa.

Sitten käytännön testiin.

Alla Natin ensireaktio: parempi istua kylmäkassin päälle, koska managerin tulee ottaa iso siivu urheilijan ruokaa testiin ihan ensitöikseen testiin! Kylmäkassista muuten erityisbonari, sellainen on näillä lämpimillä ihan kiva ilman mitään määrällistä ostorajoitusta, niin saa eväkset jäisenä kotiin asti.

Pentukin jo tietää kumpi on vauvojen ruokaa

25 gramman säntillinen pallerokoko tekee ruokinnan mitoittamisen helpoksi. Ainut vaan, että ohjeellinen kulutus jo meidän taloudessa olisi reilusti yli parikymmentä pulleroa päivässä, joten yhdellä pussilla ei pärjäisi kahta päivää. Helppoa se kyllä on, joten näillä raakaruokintaan siirtyminen on rakettitieteestä aika kaukana. Hoitoon koiria viedessä olisi kyllä vallan helppo ratkaisu myös pötköjen sijaan.

Ongelmaksi meillä meinaa käytössä muodostua omistajan harvahko muisti. Nämä nökeröt pitäisi sulattaa mielellään jääkaapissa hyvissä ajoin, kun mikrolämmitys on kielletty (luuaines lämmetessään muuttuu kovaksi), mutta minä en toki muista ikinä hyvissä ajoin mitään ottaa. Muutenkin mieluusti syötän pallerot ennemmin jäisinä, jotta saavat vähän hampaille hommia ja hieman aktivointia, kun pelkkä kuppiruokailu on lähtökohtaisesti aavistuksen tylsää.

Halukkaat riviin mars!

Aktivointiin nämä olisivatkin erinomaisia, joten heitänkin tästä pallon Mushille: kehitelkääpäs sellainen kongiversio, johon voi tunkea jäisiä Vaisto -pullia tarvitun määrän. Tämä hataramuistinen omistaja kun ei niitä kongejakaan muista pakastaa maksalaatikkoineen tai muine mössöineen, joten tässä olisi ratkaistu kaksi ongelmaa yhdellä iskulla: koirat saisivat aamuruokansa kongista, jonka kanssa näpräämällä menisi vieläpä mukavasti aikaa. Iona lupaa betatestausta vastaan vielä sen verran liisata nimeään (managerin ja isukkinsa avustuksella), että tuote olisi selkeästi Ioni - ioninmuotoinen kongi siis :D

Ahneella on kylläinen loppu

Kuvassa ulkoiluhousut, jonka vuoren parissa on eräs musta shetlantilainen askarrellut, kun jotain jäänyt taskuun....

Kaverin pikkusisko totesi tuossa vuosia sitten, kun näki ekan kerran Natin "tuo koira näyttää ihan siltä, että se tykkää kokata ruokaa". Se on kyllä ehkä osuvin kuvaus mitä mustasta otuksesta on sanottu. No, se olis ehkä vähän huono kokki, ko söis kuormasta minkä ehtis ja lopputulos ehkä erilainen aiotusta, mutta ainakin kovin onnellinen ruuanlaittaja.

No joko niitä nameja?

Nipen elämässä pääpointit ovat: syöminen, pallo, lämmin ja pehmeä nukkumispaikka & rapsutuksia. Sanoinko jo ruoka? Se on kuitenkin hyvin keskeinen elementti, vaikka saatavuus on kyllä ihan taattu joka päivä ja kahdesti. Mutta kahdesti on kuitenkin aika paljon liian vähän, mikäli Natilta asiaa tiedustellaan. 

Kuvaajaa ei vahingoitettu kuvauksissa

Silloin, kun evästä annostellaan kuonon eteen, sen imaiseminen parempiin suihin valoa nopeammin on tärkeää. Joskus siitä pika-ahtamisesta sitten seuraa paluupostia ja yrjö on vieraanamme. Niimpä taloudessamme on siirrytty käyttämään ruuan ystävälle erikoiskuppia, kun innostuin kaverin esimerkistä. Isompi Green havaittiin liian helpoksi tiirikkanenälle, joten se on siirtynyt Javan käyttöön niille päiville, kun otetaan relasti ja ruuan kanssa puuhailu on sopiva ohjelmanumero.

"Kyjen slow bowl mini flower" on taasen ollut vallan pätevä jokapäiväiseen käyttöön. Sinne saa ladattua lihat ja mössöt ja nappulat ja piimät ja käytännössä ihan kaiken mahdollisen. Ostin samanlaisen porukoidenkin koiralle ristarileikkauksen toipumisviihdykkeeksi, kun sapuskan määrää joutui tiristämään minimiin, niin olisi sentään vähän pidemmin riemua siitä vähästäkin. Toimii siis mainiosti myös leveämpikärsäiselle japaninpystykorvalle. Ja mikä parasta, kupin voi heittää huoletta myös tiskikoneeseen (tosin Natin jäljiltä se nyt vaan on kiiltävän puhdas jokatapauksessa ruokailun päättyessä).

Voimme siis lämpimästi suositella muillekin ruuan ystäville näitä, jos meinaa olla ruokailun kanssa liian kiire :)

Namimaatit testissä

Sen verran paljon tuli kysymyksiä tuosta Manners Minderista (nyk. markkinointinimi taitaa olla Treat & Train), että ajattelin pygästä kasaan pienen infopläjäyksen aiheesta. Ja lanseerasin samalla ihan uuden terminkin, namimaatti! Hauskaa oli tehdä tulliselvitystä puhelimitse, kun yritti selittää mitä masiina tekee ja toisessa päässä tullivirkailija yritti ymmärtää. Namimaatti that is!

Speksit

	Manners Minder (Treat & Train)	Ready Treat
Hinta (+ rahti, tulli)	170 USD	50 USD
Koko	34,5cm x 23cm x 19cm	11,5cm x 12cm x 5,5cm
Paino	1,5kg	200g
Patterit	4 x D, 2 x AAA	2 +3 AAA
Pakkauksessa mukana	Laite + kaukosäädin, dvd, target alustalla	Laite + kaukosäädin

Vaikka lopputulos on sama, niin kyseessä on kaksi aikamoisen erilaista aparaattia.

Manners Minder + / -

Aloitetaan vaikka sillä, että näin parin vuoden käytössäolon jälkeen tämä on vielä ehjä, vaikka kertaalleen olen pudottanut aparaatin käsistä parkkiksella. Pointsit siitä! Tosin en tiedä onko syy ehkä niinkään kova käyttö, kuin se, ettei tuollaista laatikkoa vaan viitsi kannella mukana. Suurin miinus on siis aparaatin hillitön koko. Ei siis ole sellainen kivasti treenikassissa kulkeva tuote ollenkaan, vaan kun se otetaan mukaan, niin treenit on kyllä suunniteltu myös hyvin etukäteen.

Toisaalta paino on myös laadun indikaattori. Laite tuntuu ja on ihan laadukasta tuotantoa (tuohon hintaan toki vähempää ei voi olettaakaan), joka on selkeä plussa myös masiinan paikallaanpysyvyyden puolesta. 1,5kg kestää tuollaisen 11kg sheltin äkkijarrutukset ilman, että laitetta kasailtaisiin takaseinästä.

Kivituhkalle en ole tätä myöskään vienyt. Osasyynä on aika mellevä hinta (en vältsyyn halua hiekkaa koneistoon) ja toinen on tuon otuksen vauhdikas tyyli mennä palkalle; se on täysiä ja nelijalkajarru ihan viime tipassa. Siinä on äkkiä namitarjotin niin täynnä soraa, että sieltä koira saakin namia etsiä ihan etsimällä. Keinonurmella siis bueno.

Laitteen mekanismista johtuen tämä syö vain kuivaruokaa. Ja sellaista säännöllisen muotoista. Vähänkään palleroisesta poikkeava raksu on ennen pitkää pyörivän reikälevyn ja koneen välissä jumissa. Voi sen kyllä jumittaa ihan paska tsägäkin, mutta todennäköisesti vähemmän mahdollisimman pyöreällä nappulalla. Onni on ahne koira, jolle nappulat menee palkasta ja toisaalta hyvä, että kisoista voitetuille lahjakorteille löytyy raakaruokaperheessä myös muuta käyttöä. Esim. RC poodle junior on oikein toimiva :D

Masiinan äänet ovat näköjään jonkinverran kirvoittaneet keskelua, kun kommentteja on jostain sattunut lukemaan. Piippausääntä voi siis säätää tai laittaa kokonaan pois, mutta toki reikälevyn pyöriminen aiheuttaa jonninverran rohinaa, joka kuulemma herkillä koirilla voi aiheuttaa sen, että menee ihan maku. Mulla ei ole tälläisestä kokemusta. Piippaus siis korvaa hyvin naksuäänen, kunhan koira on siihen ehdollistettu.

Ja toki selkeä plussa on se, että laite tarttee lataa vaan treenien aluksi. Vajaa litra taitaa napua upota automaattiin, joten saisi siinä varmaan aikalailla treenailla keskenloppumiseen. Laitteessa voi säätää pyörimisnopeutta, jolla voi vaikuttaa siihen, kuinka monta nappulaa sieltä tipahtaa tarjolle. Ja toki reikälevyt isolle ja pienille raksuille tulee mukana.

Ready Treat + / -

Kuva: Cleanrun.com, kun oma boksi on vallan kateissa 

Koko on sitten tämän boksin kirkkain etu. Kevyt ja pieni ja vallan yksinkertainen. Mutta ilmeisesti siitä syystä se on myös rikkisärki jo nyt. Koneistossa ei kestä ratas paikallaan, joten se kolisee nyt laitteen sisällä ja enemmän on tuolla käyttöä musiointivälineenä kuin treenivehkeenä. Kertaalleen tuo puolisko sen avasi ja korjasi, mutta ilmeisen turhaa, kun pitäisi kai jollain silkkihansikkain käsitellä. Mikä on kyllä aika iso buuuuu kuitenkin hintaan nähden. Javan käyttöön kuitenkin oli liian kevyt vauhdikkaasta tyylistä johtuen, joten laite sai vähän lentoa ja kyytipoikana kivituhkaa. Liekkö sitten ollut osasyynä rikkoontumiseen.

Boksiin voi myös tunkea mitä tahansa ruokaa, joka on iiiiso plussa. Käytännössä siis oikeesti megapalkkaa. Toki sitä pitää sitten olla lataamassa jokaisen vedon jälkeen, mutta tuleepa jumppaa myös ohjaajalle. Boksista ei myöskään lähde muuta ääntä, kuin raksahdus auki, joten tuplakapulat pitää olla käsissä: klikkeri ja kauko-ohjain.

Ulkona auringonvalossa vastaanotin selkeesti otti häiriötä. Käytännössä sai siis napsutella avaajaa ihan kaikessa rauhassa ja mitään ei tapahtunut, jos sattui aurinko ottamaan väärässä kulmassa. Toinen probleemi oli minu mielestäni kapea signaalisektori. Laitteen pitää olla miltei kohtisuorassa tai pienessä kulmassa kauko-ohjaimeen nähden tai muuten se ei vaan saanut signaalia laisinkaan. Sai siis olla varuillaan itsekin kipaisemaan palkkaamaan otuksensa, jos boksi auennut ollenkaan. 

Loppukaneetti

Olisin toki toivonut, että jompikumpi näistä olisi ollut vallan täydellinen niin käytettävyydeltään, laadultaan, kooltaan ja hinnaltaan, mutta kuten edeltä huomaa, se ei ihan ole näin. Ja ihan ensi kärkeen pakko todeta, että hinnat on kyllä aikalailla yläkanttiin. Huvittavaa, että tuosta Ready Treatistä pyydetään jopa 70 euroa täällä Suomen kamaralla, joka on minusta jo aika paljon liikaa. Jos laite olisi 30 USD, minusta se olisi ihan hintansa väärti, joten ehkäpä puutteistaan huolimatta, voiton vie nyt Manners Minder (jos sillä voisi käyttää kosteaa safkaa, niin olisi huippu). 

Tarvitseeko namimaattia? Nalperon ykköspalkka on toki aksassa ihan lelu ja sen yhdessä repiminen, mutta välillä tarvitsee tehdä treenejä, jossa ykkösjuttu on ohjaajafokuksen vähentäminen ja sanalliseen käskyyn keskittyminen. Ja se on kieltämättä helpompaa, kun ei tarvitse olla lelua heittelemässä ja koira tuijottamassa, että misä sitä lelua ja jokojoko. Duunin ja hallin/kentän varaustilanteen takia kun joutuu aikalailla vapaatreenailemaan itekseen, niin onhan se kiva, että on edes jotain ohjaajasta irrottavaa käskytreeneissä. Jos saisin valita, niin treenaisin kyllä enemmin kaverin kuin namimaatin kanssa, koska kaverit jumittaa harvoin yhtä paljon kuin nämä :D

Ja sitten pallo lukijaosastolle:

Kysymyksiä, kommentteja, kokemuksia?